MILLAINEN MAA OLI
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
5.3.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
On sunnuntaiaamu, ja minuun iski äkillinen himo – täysin muotoutunut, kuin Athena Zeuksen päästä. Haluan mennä ravintolaan ja saada leivitetyn pihvin, löysäksi paistettuja kanamunia ja rapeita, niin rasvaisia röstiperunoita, että niistä jää lätäkkö lautaselle. Kevyesti paahdettua valkoista leipää ja reilusti voita. Niin vahvaa kahvia, että lusikka seisoo siinä.
Hämmentyneenä karistan pois tuon kuvan ja alan taas kuunnella kuoromusiikkia KUSC-asemalta. Kissani parantaa itseään auringossa ja kehrää niin kovaa, että koko ruumis tärisee. Olen nähnyt sen rentoutuvan vähitellen viimeisten 45 minuutin aikana, kasvot valoa kohti ja silmät tiukasti kiinni.
Kun katselen, se kallistuu kyljelleen ja käpertyy tyytyväisyyden puolikuuksi. Sen pää painuu tassuihin ja kehrääminen rauhoittuu, se ei ole enää tuota hieman raivokasta parantavaa hyrinää.
Miten leivitetty pihvi, munat ja kitkerän vahva kahvi sopivat tähän rauhalliseen sunnuntaiskenaarioon?
*****
Olen hukkunut nostalgiaan näinä hiljaisina aamuina. Nostalgiaa siitä, mitä oli – muisto vaarista syömässä ravintolassa (dinerissa) Stantonissa, Nebraskassa, kaksi ateriaa päivässä, kun mummu oli kuollut ja hän oli muuttanut kaupunkiin maatilalta.
Ylistetyssä 5D-tulevaisuudessamme ei näytä olevan mitään paikkaa räkäläravintoloille ja vanhoille miehille, jotka ripustavat hattunsa telineeseen, asettuvat tiskille ja tervehtivät tarjoilijaa nyökkäyksellä, vaivautumatta edes tilaamaan, koska tämä tietää jo, mitä hän haluaa.
Tuo maailma on jo kauan sitten mennyt. Mitä tuossa kuvassa, joka ei ole edes omasta elämästäni, on sellaista, mikä vetää niin voimakkaasti? Miten se on leimattu soluihini? Mikä tärkeämpää, pitäisikö minun tehdä sillä jotain?
Sitä ei ole ladattu millään voimakkaalla, negatiivisella tunteella. Siitä ei tarvitse "päästää irti". Miksi olen yhtäkkiä levoton viihdyttävästä nostalgiasta? Onko väärin muistella menneisyyttä, kuin sillä olisi merkitystä, kuin se merkitsisi jotain tärkeää?
*****
Mietin – olettaen, että se on totta, että muut olennot ovat hyvin kiinnostuneita planeetastamme – tutkivatko he koskaan, millainen Maa oli.
Ihmisten muistoihin ei voi luottaa. Emme voi olla värittämättä tapahtumia tunteillamme ja väistämättömällä, itsekeskeisellä näkökulmalla. Ei ole oikeasti mitään puolueetonta ihmissilminnäkijää.
Kenties Maan historia on yhteisesti meidän kaikkien muistossa. Vähemmän kehittyneiden alueiden ja primitiivisten aikojen niukan toimeentulon elämä, rinnakkain äärettömän moderniuden, pilvenpiirtäjien ja käsittämättömän ylellisyyden kanssa.
Onko meidän tarkoitus pyyhkiä pois menneisyytemme, koska sanotaan, että suurin osa siitä, mitä meille on opetettu, on valhetta? Historian sepustavat voittajat, ja tähän saakka nuo voittajat ovat olleet maapallon kontrolloijaeliittiä.
Minulla on horjumaton sisäinen tunne, että näillä sanoilla on merkitystä, että kaikilla tarinoilla, joita on koskaan kerrottu, on merkitystä, ja että tunnetulla historiallamme, vaikka se olisi täysin tai osittain valheellisella, on silti merkitystä.
Se on meidän jokaisen historia – se historia jonka läpi kuljemme ja jota voimme tallentaa hetkestä toiseen, kun kuljemme elämämme läpi, ja se ilmaisee totuuden. Punottuna yhteen, sinun totuutesi, minun totuuteni ja kaikkien meidän totuus luovat kudelman siitä, mitä elämä maan päällä on ja on ollut ihmisen olemassaolon ajan.
*****
Haluan ajatella, että jossain on säilytyspaikka, johon tällaiset sanat automaattisesti menevät paikoilleen, niihin leimataan aika ja niiden tunnistetaan tulleen minulta – lukemattomien muiden tarinoiden rinnalla, joita on miljardeilta ihmisiltä ja aikamme hetkistä.
Joku voisi sanoa, että no, se on akaasinen tiedosto. Ja epäilemättä niin on. Mutta toivon, että siellä on valtava kirjasto, johon kaikki tarinamme ja totuutemme kerätään, ja vartioidaan, ettei niitä peukaloida, jotta jokaisen hetken kokemus kuulostaa aina todelta.
Ja aina kun haluan palata tuohon ravintolaan 1900-luvun puolivälin Stantonissa, Nebraskassa, minun täytyy vain laittaa sormeni tuohon ajankohtaan luokittelujärjestelmässä, ja muistikuva on minun.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.