PIDETTÄVIÄ LUPAUKSIA
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
23.2.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Kun katselin tulevia terveydenhoidon ajanvarauksia kissa- ja ihmisperheenjäsenille, tämä lause leimahti päähäni: "Olen niin valmis tämän loppumiseen." Olen varma, että jossain on joku, jonka ei tarvitse olla tekemisissä sairauden kanssa, perheessään ja/tai itsessään, ja myönnän kadehtivani häntä. Olin kerran tuollainen ihminen, ja kadehdin itseni nuorempaa versiota.
Onko mitään "tehtävissä" sille ärsytykselle, että hajoava liha kiskoo jatkuvasti minua ympäriinsä? Onko tähän mielen sairauteen mitään lääkettä? Kuulen kuiskauksia: "Vedä syvään henkeä, ole hiljaa paikallasi ja juo sisään kaikki tuo kultainen valo, jota sinulle virtaa taivaallisista lähteistä ..."
Kuulostaa hyvältä neuvolta, joten vedän henkeä ja kuvittelen hyväntahtoisuutta virtaavan sisään. Kun tuo hetki on ohi, sairaudet jäävät, tuo vastuu ei ole siirtynyt eetterilähteisiin (sikäli kuin tiedän, ne eivät pysty kyyditsemään huollettavia lääkärin vastaanotolle), ja rämpiminen ja raadanta jatkuu.
Voi minua parkaa. Olenko lisännyt vielä itsesäälin synnin tuohon kateuden syntiin?
*****
Itsesääli ja kateus pulputtavat esiin loukattujen tunteiden pohjattomasta lähteestä, mikä saa minut valtaansa silloin tällöin, ilman selvää syytä.
Haikea ja äänetön vaikerrus huokaa lävitseni, kuin tuuli kultakuumeaavekaupungin lautarakennuksissa. Kun laitan sanoja siihen, se sanoo: "Minulle luvattiin. Minulle luvattiin kaunis ja yltäkylläinen elämä, ilman sairautta tai epätoivoa."
En ole varma, mikä tämä (varmaan epälooginen) tunne on tai mistä se tuli. Pääsen käsiksi tuohon vanhaan lupaukseen muistamalla Santa Barbaran Alice Keck Park Memorial Gardenin iloja, katsellen kilpikonnien kylpevän auringossa minijärven kivillä. Tai kuuntelemalla valtavan Tyynenmeren auringonlaskukuiskailua, Channel Islandsin särkiessä sen aallot, kun käyskentelen Hendry's Beachilla ja katselen yksinäisen varjoliitäjän lipuvan taivaalla.
Onko se muisto vapaudesta? Onko se vaivaton yhteys kaikkeen ympärilläni, melkein sulautuminen, koska ei ole rajaa "minun" ja sen välillä, mitä näen ja kuulen, hiekan jalkojeni alla, suolan ihollani?
Tässä yhtenäisyydessä, tässä olemisessa ilman alkua tai loppua, tai reunoja minun ja sen välillä, ei sallita sairautta. Ei ole avointa ovea, joka päästää sisään sairauden tai vanhuuden kavalan puron.
Tuo lyhyt tunne loputtomuudesta ja yhtenäisyydestä oli sekä maistiainen että lupaus siitä, mitä pitäisi olla.
Ja sitten se hävisi. Ja elämän ankeus ja vaiva tässä kehossa, tällä planeetalla, tässä ajassa, tuhosi sen.
*****
En ole varma, onko mahdollista kutsua sisään se, minkä tiedän voivan olla ja on ollut. Mitä olen tuntenut ja tiennyt. Tuo vaiva ja ankeus ovat nujertaneet lupauksen siitä, minkä tiedän, että pitäisi olla.
Tässä kohtaa – rämpiessä maailmanlaajuisen mullistuksen läpi ja kärsiessä samalla musertavan petoksen ja manipuloinnin alla – kymmenen minuutin kävely rannalla on valju lääke.
Tunnen, että lupausta joka annettiin minulle (ja kenties ihmiskunnalle), on viety kiertotietä ja viivytetty melkein hyvittämismahdollisuuden yli.
Toivon, ettei niin ole. Niinä hetkinä kun tuo surullinen humina mieleni aavekaupungissa laantuu ja muistan tuon terävän tuulen mereltä ja noen täplittämän hiekan jalkojeni alla Hendry's Beachilla, ilmestyy lupauksen kirkas piste, tähdenlento, horisontista toiseen.
"Älä anna periksi", tuo lyhyt valonleimahdus pyytää. "Sinulle luvattiin. Rauhaa, säteilyä ja yltäkylläisyyttä tässä elämässä, tässä kehossa. Tuo luvattu todellisuus on olemassa. Niin vaikea kuin on tuntea ja uskoa ja tietää se, tämä todellisuus on sisälläsi, ja ilmentyy tuossa näkymättömässä esitodellisuuspadassa. Se on paljon, paljon vahvempi kuin nuo voimat, jotka yrittävät saada sinut uskomaan, ettei sitä ole."
Otan tuon halveksitun syvän hengenvedon ja istun tuon hetken. Ja lupaan itselleni – lupaus jonka pidän – kävelyn Hendry'sillä. Ei sitten kun asiat ovat paremmin ja kun olen vapaa, vaan nyt. Makeutan tuota pataa leivonnaisella ja kahvilla rantakahvilassa, joka toivon mukaan on vielä siellä. Ja heilutan varjoliitäjille, kun heidän varjonsa (valosta) häivähtävät ylöspäin käännettyjen kasvojeni yli.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.