KIVITALOT
Kirjoittanut Catherine Viel (goldenageofgaia.com)
21.12.2022
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Elämä antaa monia tilaisuuksia tuoda esiin hermoilijaroolini. Ennen viikonloppua yksi kissa piti viedä eläinsairaalan ensiapuun. Eikä kulunut viikkoakaan, kun toisella kissalla oli taas yksi vatsavaivaepisodinsa.
On ollut mahdotonta peittää huoltani, kun sillä on ollut sairauskohtauksensa. Niiden tuntien ajan, kun oireet jatkuvat ja se vaanii ja syö näkymätöntä nöyhtää lattialta, huomaan varjostavani sen ahdinkoa. Seuraan sitä huoneesta toiseen, portaita ylös ja portaita alas.
Lopulta se kyllästyy vaanimiseen ja käpertyy kerälle nukkumaan. Lopulta lääke alkaa vaikuttaa, ja sen vatsa asettuu. Mutta minun huolehtimiseni ei nuku.
*****
Ennen pitkää kyllästyn oman mieleni vaanimiseen ja yritän hiljentää sen. Kun muistutan itselleni, että juuri tässä hetkessä kaikki on hyvin, se toimii noin 15 sekuntia. Paljon voimakkaampi tapani pelata "mitä jos" -peliä voittaa sen helposti. Sillä on epämiellyttävä olo. Oksentaako se? Miksi se ei ole syönyt – se sai lääkettä jo monta tuntia sitten? Mitä jos jokin on vakavasti pielessä?
Umpimähkäinen ratkaisujen etsiminen lennosta ei ole preferenssini, joten on melkein mahdotonta lopettaa aivojeni "jos a, niin sitten b" -laskelmoinnit. Korkeampi itseni nuhtelee: "Ole läsnäolevassa hetkessä, jossa kaikki on, niin kuin pitäisi", mutta käytännönläheinen mieleni vastaa: "Kuulostaa hyvältä, mutta anna minun ensin selvittää, mitä sitten teen, jos tämä, tämä tai tämä tapahtuu."
*****
Olen lukenut Vidya Frazierin uusinta kirjaa Living Free in 5D (= vapaana eläminen 5D:ssä), ja sain juuri loppuun muutaman pätkän tarkkailijasta. Yksi ehdotus on astua sivuun "itsestä" ja tarkkailla sitä roolia, jota esittää tietyllä hetkellä (meillä kaikilla on monia ja jatkuvasti muuttuvia rooleja elämän aikana).
Kun eilen illalla istuin olohuoneessa ja yritin tuijottaa seinän läpi ja nähdä, miten kissalla meni toisessa huoneessa, muistin tämän harjoituksen ja kysyin itseltäni: "Kuka tarkkailee tätä? Kuka kokee tätä?" Vastaus kumpaankin oli jotenkin "en minä". Tämä antoi tarpeeksi tilaa irrottautua hetkellisesti roolistani hermoilijana.
Myöhemmin huomatessani, ettei levoton itseni ollut vakuuttunut kissan tilan ilmeisestä kohentumisesta, kysyin: "Kuka on huolissaan?" Muutaman sekunnin jälkeen tuo kysymys muuttui muotoon: "Mikä on huolissaan?" Ja sitten "Mikä energia on huolissaan?"
Kun kysyin, mikä energia on huolissaan, jokin poksautti sen epäselvän totuuspallon, joka minulla on aina käsissäni – kuin karamellin sokerikuorrute olisi murentunut suklaasydämen ympäriltä.
"Mitä jos" -pakkomielle tuntuu siltä energialta, jonka valitsen – konstikas, mutta tuttu kortti elämän korttipakassa. Se on käytössä kulunut ja liikakäytöstä likaantunut – ei vain minun, vaan koko ihmisperheen, kaukaisesta menneisyydestä saakka. Sormeilin mietteliäästi tuon kortin repaleisia reunoja, ennen sen sujauttamista takaisin pakkaan.
*****
Olisi kiva lopettaa sanomalla, että olen kiitollinen, kun kissani sairaus kannusti minut henkisiin tutkimuksiin. Rehellisyyden nimissä, haluan kuitenkin vain, että se voi hyvin, vaikka käsitän, ettemme voi kaikki voida hyvin, koko ajan.
Toinen viisauden jyvänen jonka sain Vidyan kirjasta, oli, että vaikka tiedämme älyllisesti muuta, roikumme edelleen tuossa kuolemattomuuskiusaajassa: täydellinen terveys täydellisessä kehossa. Vidya toteaa, että yhteiskunnan äärimmäinen terveyden ja kunnon korostaminen "sivuuttaa ja itse asiassa kieltää sen, että kehoa ei ole suunniteltu olemaan täydellinen. Se on osa materiaalista 3D-maailmaa, altis sairaudelle, vammoille ja lopulta kuolemalle … Kukaan ei voi onnistuneesti välttää näitä todellisuuksia." (Kuten hän huomauttaa myöhemmin: ainakaan tällä hetkellä.) 1)
Tämä on itsestään selvää. Myös kivimonumentit rappeutuvat, ja miten paljon vähemmän me kestämme, hauraan ja haavoittuvan lihamme kera?
Hieron lempeästi akupunktiopisteitä kissan selkärangassa. Se on kyykistyneenä klassiseen ja salaperäiseen sfinksityyliin. Sen silmät ovat kiinni, ja nuo arvoitukselliset kissakasvot rentoutuvat vähän. Emme ole ehdottomasti kiveä. Olemme parhaan kykymme mukaan hengen kumppani tässä talossamme, joka on luuta ja verta.
______
1) Vidya Frazier, Living Free in 5D, s. 83-84. Katso www.VidyaFrazier.com.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.