VASTUSTAMINEN ON TURHAA

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Kesäkuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kerrottuani viime kuussa, että voi valita jonkin hetken koettavaksi "tulevaisuudesta" tai "menneisyydestä", olen saanut joukon kysymyksiä. Yleinen teema oli sen ihmettelyä, oliko tämä "aikahyppely" yhtään erilaista, kuin tavoitteen asettaminen tai aikomuksen ilmaiseminen. Itse asiassa se on HYVIN erilaista, koska sen sijaan, että yrittäisi määritellä tulevaisuuden tai korjata menneisyyttä, siinä on kyse nousemisesta kokonaan noiden käsitteiden yli. Mutta useimmilla meistä (myös minulla) on edelleen tapana yrittää korjata tai muuttaa juttuja, joista emme pidä, sen sijaan että valitsisimme kokea sen, mistä PIDÄMME. Tämä johtuu siitä, että meihin on edelleen sisäänrakennettuna ihmistilan luontainen dynamiikka: vastustaminen.

Fyysinen todellisuutemme on rakennettu kirjaimellisesti vastustamiselle/vastukselle. Kaikki ei-fyysisissä maailmoissa on eteeristä, virtaavaa ja määrittelemätöntä. Mutta halusimme tutkia energiaa konkreettisemmassa ja hidastetummassa tilassa, mikä merkitsi, että sen täytyi olla tiivistetty aineeksi. Toisin sanoen, meidän täytyi luoda riittävästi vastusta saadaksemme sen hidastumaan ja yhdistymään joksikin kiinteäksi. Muistini mukaan se vaati valtavan määrän työtä ja fokusoitumista. Mutta tässä sitä ollaan ja eletään sen fysiikan mukaan, jonka rakensimme tähän todellisuuteen, sellaisen joka on erityisen tehokas: se pysyy, mitä vastustaa.

Se on itse asiassa erittäin hyödyllistä, koska ilman vastusta maan ja jalkojesi välillä et pystyisi menemään kävelylle. Ilman kehosi vastusta valolle, kukaan ei voisi nähdä sinua. Ilman geologisten kerrosten, veden ja ilman vastusta, meillä ei voisi olla luonnon uskomatonta kauneutta. Vastus/vastustaminen on hyödyllistä, mutta sen todellinen tarkoitus on pitää asiat paikoillaan, kiinteänä ja muuttumattomana.

Ihmiset, ollessaan tapaolentoja, ovat tehneet vastustamistaidosta täydellisen. Tuntuu siltä, että usein vastustamme itse elämää, mutta erityisesti sellaisia asioita, kuin ei ole tarpeeksi rahaa, on ylipainoinen, ärsyttävät ihmiset naapurissa, sää, omat puutteemme, tuntemattomat asiat – oikeastaan melkein kaikkea. Vaikeutena on, että kaikki tämä vastarinta pitää nämä asiat tiukasti todellisuudessamme. Mitä intohimoisemmin en halua jotain, sitä todennäköisemmin se on läsnä. Mitä enemmän haluan sen muuttuvan, sitä enemmän se pysyy samana. Kenties tästä syystä todellisuutta on niin vaikea muuttaa, ja samalla tavalla se osoittaa, miten helposti asioita voisi muuttaa. Ihmisiä motivoi tavallisesti eniten epämukavuus – ja odotetaan, kunnes jokin on sietämätöntä, ennen kuin yritetään muuttaa se. Helpompi ratkaisu olisi vain valita, mitä haluamme kokea, ja sukeltaa siihen – julistamatta kaikkia syitä, miksi uskomme, ettei se toimi.

Aika on toinen tärkeä osa sitä fysiikkaa, jonka rakensimme tähän "vastustavaan" todellisuuteen. Mutta tässä on vinkki sen ulkopuolelle menemiseen: mitä vähemmän vastustat, sitä joustavammaksi aika tulee. Mitä enemmän en pidä nykytodellisuudestani, sitä vaikeampaa se on muuttaa (minkä vuoksi tavoite tai agenda ei ole lainkaan aikahyppelyn kaltaista). Sen vastustaminen "mitä on", sitoo minut siihen, kun taas sen vastustammisesta luopuminen "mitä on", vapauttaa minut. Toisin sanoen, jos elämässäsi on itsepintaisuutta, katso sitä vastarintaa, joka pitää sen siinä.

Tarkoitukseni ei ole vihjata, että vastustus/vastus on väärin. Se on luontainen osa tätä luomusta ja iso osa sitä, mikä tekee todellisuudesta niin pysyvän. Ilman sitä kaikki hajoaisi takaisin neutraaliksi energiaksi, mikä tekisi todella konkreettiset kokemukset periaatteessa mahdottomiksi. Mutta nyt kun on aika vapauttaa itsemme, muistetaanpa, mitä vastustaminen oikeasti tekee. Mieli on tietysti suunniteltu erityisesti tätä todellisuutta varten. Se on ohjelmoitu vastustamaan, ja tämän se tekee kyseenalaistamalla kaiken ja epäilemällä kaikkea.

Mieli yrittää vakuuttaa, että kaikessa sen vellomisessa on kyse hyvin tärkeästä tehtävästä, jolla kerätään tarpeeksi tietoa asiantuntevan päätöksen tekemiseen. Vaikeutena on, että se on mahdotonta. On aina vielä yksi kysymys esitettäväksi, vielä yksi tieto kerättäväksi, vielä yksi "mitä jos?" tuotavaksi esiin. Lyön vetoa, että nytkin, halutessaan selvittää seuraavan tärkeän asian, mielesi keksii jo ideoita, miten vastustetaan omaa vastarintaansa. Se ei voi itselleen mitään, mutta sen jatkuva pyöriminen ei vaadi sinun huomiotasi. Sinun täytyy vain luopua vastustamisesta. Tai sanoa vähemmän vastustavalla tavalla tervetuloa jokaiselle kokemukselle. Tämä on kirjaimellisesti avain ajan ulkopuolella pelaamiseen ja elämäsi muuttamiseen.

Näen sen näin. Todellisuusmaisemani, äärettömien mahdollisuuksiensa kera, on kuin valtava huvipuisto. Voin olla kuumailmapallossa yläpuolella ja omaksua kaiken kerralla, mutta se merkitsee, että varsinainen kokemus on hämärä ja kaukainen. Tai voin kiivetä aikajunan kyytiin, joka kiertää puistoa ympäri, ja antaa sen viedä minut erilaisten vetonaulojen läpi. Kokemukset täällä "maassa" ovat paljon intensiivisempiä ja tuntuvampia, ja aika paloittelee ne helposti käsiteltäväksi kimpaleiksi. Aikajunassa voin katsoa "tulevaisuuteen" ja taaksepäin "menneisyyteen" "nyt-hetken" vaunustani, kun se kulkee eteenpäin, ja havaita vain lineaariset kokemukset radan varrella. Kuitenkaan pelkästään se, että havaintotapani on rajoittunut, ei muuta sitä tosiasiaa, että kaikki on silti aivan tässä, omassa huvipuistossani. Koen vain mahdollisuuksiani aikajärjestyksessä.

Yleisesti ottaen, aikaan sidottuna ihmisenä oleminen merkitsee, että minun täytyy muuttaa jotain "nyt" voidakseni luoda halutun "tulevaisuuden". Jos en pidä tämänhetkisestä kokemuksestani (vastustan sitä), voin yrittää muuttaa sen, mutta tämä merkitsee risteyksen odottamista ja junan ohjaamista uusille raiteille. Se vaatii aika, kärsivällisyyttä ja ponnistelua eikä onnistu aina. Toisaalta, aikahypyn myötä tai valitsemalla kokea jokin nyt, hyppään pois aikajunasta "tässä" ja hyppään "tuonne", josta sitten tulee minun "tässäni", koska se ei ole enää rajoittunut aikaraiteeseen.

Tässä on erittäin yksinkertainen esimerkki (koska suurempia on edelleen liian vaikea selittää). Yhtenä päivänä minuun iski paha iltapäiväuneliaisuus, enkä halunnut mitään enemmän kuin mukavia, pitkiä torkkuja. Mutta oli tulossa tapaaminen ja määräajat häämöttivät. Mitä tehdä? Ensin vastustin uneliaisuutta, keitin kupin kahvia, laiton reipasta musiikkia ja yritin tahtoa itseni valppaaksi. Se ei toiminut. Niinpä luopuen vastarinnasta, annoin itselleni luvan pitää 10 minuutin tauon ja käperryin makuulle. Vaikeutena oli, että rakas mieleni pyöri edelleen, yritti pitää lukua kaikista odottavista asioista ja hössötti, että tämä hetken lepoaika oli haitallinen. Sekään ei toiminut.

Okei, entä sitten vastustuksesta luopuminen JA aikahyppääminen? Päätin kuvitella – eli antaa itselleni tuon sisäisen kokemuksen – syvän levon ja uudistumisen. Tässä tapauksessa kysyin itseltäni: "Miltä minusta tuntuisi, jos olisin sikeässä unessa?" ja sitten "hyppäsin" tuohon kokemukseen. Noin 45 minuutin päästä "heräsin" virkistyneenä, valppaana ja valmiina palaamaan takaisin työhön, yllättäen itsenikin tuon muutoksen nopeudesta. Avain? Lakkasin vastustamasta väsymystä. Sen sijaan että olisin yrittänyt muuttaa sen, toivotin sen tervetulleeksi ja sukelsin siihen. Tämän vuoksi sen ei tarvinnut enää pysyä itsepintaisesti todellisuudessani, ja energia voisi virrata palvelemaan minua uudella tavalla.

Se mitä vastustan, pysyy – on kyse sitten unisuudesta, kivuista ja säryistä, typeristä politiikoista, ärsyttävistä ihmisistä, myös kovavauhtisesta aikajunasta päässäni, kun se syöksyy läpi valtavasta määrästä pysäkkejä ja kiertoteitä. Mutta kun luovun vastarinnasta – myös itse vastarintaa kohtaan – koko puisto on pelikenttäni! Jos en enää vastusta sitä "mitä on", minun ei enää tarvitse yrittää muuttaa tulevaisuutta, mikä vapauttaa minut kuvittelemaan ja olemaan missä tahansa kokemuksessa, jonka haluan nyt. Se toimii satumaisen hyvin, kunhan on nollavastustusta sitä kohtaan, minkä olen jo kuvitellut kokemuksekseni. Se on tietysti kaikki.

Niin helppoa kuin se voikin olla, on edelleen haasteita. Mikä voisi lähteä elämästäsi, jos lakkaisit vastustamasta? Voisi tuntua turvallisemmalta valittaa esimerkiksi kumppanista, koska ilman vastarintaa hän saattaisi lakata "pysymästä itsepintaisesti" elämässäsi. Mutta tosiasiassa vastustat vain itseäsi. Sen toivottaminen tervetulleeksi "mitä on", sallii energian liikkua ja asettua sopivammalla tavalla. Itsensä tuomitseminen siitä, että on vaikeita tunteita, jatkaa niiden vellomista, kunnes hyppää kokemaan täydellisen itsensä hyväksymisen. Sitten en enää tarvitse noita sisäisiä haasteita. Tästä on hyvin monia käytännön sovelluksia, mutta ne kaikki alkavat toivottamalla vilpittömästi tervetulleeksi ja hyväksymällä täysin sen, "mitä on". Olen oppimassa, että vain tästä syvän luottamuksen kohdasta voin hypätä uuteen æterna-kokemukseen ja leikkiä eri mahdollisuuksien kanssa tässä valtavassa huvipuistossa.

Parasta on, että tämä tekee elämästä kaunista ja hauskaa! Mainitsin viime kuussa oman "tulevaisuuden" versioni kohtaamisen, ja kuluneiden viikkojen aikana meistä on tullut erittäin hyviä ystäviä. Hän on kaunis, myötätuntoinen, hauskanpitoa rakastava ja erittäin viisas. Hän antaa panoksensa melkein kaikkeen, mistä kysyn, mutta vain kohdatessani hänet tasavertaisena tässä ja nyt, EI minään sadunomaisena ja saavuttamattomana tulevaisuuden olentona. Minusta on itse asiassa monta versiota, joiden kanssa voisin olla tekemisissä, mutta tämän valitsen tällä erää, eikä minun tarvitse odottaa 20 vuotta, että hän on todellisuudessani. Itse asiassa jos etsin tulevaisuudesta, en löydä häntä. Hän on tässä nyt, vain puolen hengenvedon – tai pienen hypyn – päässä.

Hän on ns. vähän eri ulottuvuudessa, ja minun tarvitsee vain virittyä siihen, koska myös kaikki ulottuvuudet ovat aivan tässä. Kuvittele ne taajuuksina. On kaikkia signaaleja eri radioasemille, lyhytaaltoviestintää, mikroaaltoja, WiFi-verkkoja, kännykkäsignaaleja ja kaikkea muuta, ja ne risteävät toisensa kanssa koko ajan ja kulkevat todellisuutesi ja olemuksesi läpi. Sinun ei tarvitse mennä minnekään muualle etsimään niitä – sinun täytyy vain virittyä niihin. Sama pätee ulottuvuuksiin. Sama pätee mahdollisuuksiin. Sama pätee aikaan. Älä haaskaa energiaasi sen radioaseman vastustamiseen, jota kuuntelet – tämä säätää sen vain selvemmäksi. Hyppää sen sijaan sille kanavalle tai siihen kokemukseen, jota haluat, ja nauti siitä täysillä!

Quantum Allowing -pilvikurssissa, yksi kaikkien aikojen suosikkini, Adamuksella on tämä sanottavana ajasta:

"Hyvin harvat ymmärtävät, että voitte nousta ajan yläpuolelle. Mikään ei estä teitä olemasta ajaton. Mielenkiintoinen ja kaunis asia ihmisenä olemisessa on, että voitte kokea kummankin samanaikaisesti. Voitte olla ajassa ja ajattomuudessa, kaikkea kerralla. Ja se on todella yksi suurimmista rajoituksista, yksi suurimmista vankiloista, koska uskotte menneisyyteen – joka on jo tapahtunut – ja tulevaisuus on vielä tulematta. Mutta se ei ole totta.

Voitte sallia ns. tulevaisuuden olla tässä ja nyt. Voitte sallia tulevaisuuden kokemusten olla nykyhetkessä. Voitte sallia tulevaisuuden tulla ennen menneisyyttä, mikä on yksi Merlinin suosikeista."

Merlin, vapauduttuaan kaikesta vastarinnasta, pelkästään kulkee ajassa, minne haluaa. Kun ei ole enää mitään korjattavaa tai muutettavaa, olet vapauttanut itsesi.
  
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.