HomeViestejäJean TinderTammikuu 2020 - Jo siellä

Tammikuu 2020 - Jo siellä

JO SIELLÄ
 
Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2020 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Kun kirjoitan tätä, on enää muutama lyhyt päivä vuoteen 2020 – tasapainon, uusien alkujen ja Oivaltamisen vuoteen Adamuksen mukaan – ja voin tuntea jo sen lähestyvän. Ilmassa on hiljaisuuden- ja odotuksentuntua. Sisälläni on risteyskohta, lempeä jälleenyhdistyminen, joka rauhoittaa olemukseni jokaisen molekyylin, ja syvää kiitollisuutta Itseä kohtaan olemisesta tässä hetkessä. Tiedän, ettei tällaista ole kaikilla, mutta nyt loppuva vuosi toi minulle monia lahjoja ja paljon selkeyttä. Yksi arvokkaimmista oivalluksistani oli tunne, ettei tämä intensiivinen ja kaoottinen integrointimatka kestä ikuisesti. Kun meni itserakkausesteiden läpi, käsitteli aspektien luomaa kaaosta ja päätti luottaa sen tuntuessa järjettömältä, se kaikki tuntui joskus loputtomalta rämpimiseltä keskinkertaisen elämän läpi. Mutta se ei ole sitä!
 
Kaikille jotka ovat edelleen sisäisten demoniensa haastamia, vakuutan, ettei se kestä ikuisesti. Ja jos sitä on vaikea uskoa vastoinkäymisten paineessa, jatka vain hengittämistä ja palaamista itseen – uudestaan ja uudestaan. Mitä pienin rakkauden ele itseäsi kohtaan, joka valitaan urheasti synkimmällä hetkellä, voi kirjaimellisesti muuttaa kaiken. Kyllä, vanhojen kaavojen jatkuvuus voi saada sen näyttämään mahdottomalta, ja kun on aina luottanut energian, hyväksynnän ja vahvistuksen saamiseen toisilta, on pelottavaa löytää se sisältä. Mutta tuo pieni ja yksinkertainen valinta on juuri se, miksi elät juuri nyt. Ja muutamia muita tänä vuonna oivaltamiani asioita …
 
MINULLA EI TODELLISUUDESSA OLLUT KOSKAAN MITÄÄN ONGELMIA
 
Voisin kirjoittaa kirjan tai kolme kirjaa elämäni tarinoista. Teemoja voisivat olla äärimmäinen köyhyys, pettäminen, hyväksikäyttö, pettymys, sydämen särkyminen, trauma, ilo, parantuminen, jälleenyhdistyminen – kaikki aineksia mukaansatempaavaan draamaan, jossa on vähän koomista kevennystä siellä täällä. Mutta nyt, katsoessani taaksepäin tämän päivän perspektiivistäni, minulla on aavemainen tunne, ettei mikään siitä ollut totta. Miten se on mahdollista? Muistan selvästi ne tarinat ja haasteet, jotka olen elänyt läpi, mutta mieleeni tulee: "Se en ollut minä." Ei oikea minä, se joka on tässä ja nyt. Kyllä, kaikki nuo koettelemukset ja vastoinkäymiset auttoivat tuntemaan valtavaa empatiaa toisia kohtaan, jotka käyvät läpi samanlaisia asioita. Mutta näen jatkuvasti vilauksia suuresta kuvasta, joka on se, että teeskentelin vain käyneeni läpi kaikki nuo vaikeudet. Miksi? Kenties yksinkertainen syy oli todistaa, että sen voi tehdä.
 
Osa minua on kauhistunut tuosta ajatuksesta. Hän haluaa pokaalin kaikesta tuskastaan ja sisukkuudestaan. Mutta se olisi kuin urhoollisuusmitalin antamista fiktiiviselle elokuvahahmolle. Tuo urheus ja kärsimys olivat kaikki näytöstä! En koskaan tajunnut väärin. Kukaan ei koskaan todellisuudessa satuttanut minua. En valinnut huonosti, enkä tietenkään möhlinyt kompuroimalla ja tekemällä niin monia "vääriä" käännöksiä. Sen sijaan valitsin kaikki nuo kokemukset tarkoituksella. Kenties se oli todistamaan, että joku voi aloittaa henkisesti ja taloudellisesti pohjalta ja silti löytää tiensä Kotiin. Kenties syyllä ei ole merkitystä. Mutta hassu asia on, etten todellisuudessa koskaan lähtenyt Kotoa, enkä koskaan lähtenyt Itsestäni. Teeskentelin vain sitä. Se kaikki oli näytöstä. Kaikki kamppailu, tuska ja hämmennys, kaikki hemmetin aspektit jotka aiheuttivat sekasortoa elämässäni, kaikki unohtaminen ja hämmennys. Ne ovat olleet pelkästään tapoja kokea itseni omassa luomuksessani.
 
Katso hetki taaksepäin elämääsi ja niitä vaikeuksia, haasteita ja iloja, joita olet kohdannut ja joita kenties edelleen käsittelet. Riippumatta siitä, tunnetko tyyneyttä vai hämmennystä. oletko parantanut kehosi ja henkesi vai tunnet täysin eksyneesi, kaikki se on uskomatonta illuusiota. Olet uppoutunut syvälliseen matkaan, joka ei ole vienyt sinua minnekään muualle, paitsi kokemiseen. Sinun ei tarvinnut lähteä, sinä halusit lähteä. Miksi? No, katso niitä tarinoita, sitä myötätuntoa ja viisautta, joita olet saavuttanut. Se on vertaansa vailla oleva aarre.
 
Tiedän, että olet kuullut kaikki nämä jutut aiemmin, mutta kun todella tunnet sen, jotain muuttuu sisällä. Pelko häviää ja tuo vakavuus kaikkoaa. "Sillä ei ole merkitystä" -fraasista tulee todellinen kokemus, ja se varmuus, että kaikki on hyvin, alkaa olla tunnusomaista jokaiselle havainnolle. Kenties "valaistuminen" ei ole mitään muuta, kuin itsensä näkemistä tietoisuuden ja jälleenyhdistymisen valossa, unohduksen ja erillisyyden hämärän sijasta. "Todellisuus" ei muutu, vain havainto siitä – mikä on kaikki. Katsoimme ikään kuin lintuperspektiivistä matkaa, jonka olemme jo saaneet loppuun, ja sanoimme: "Aloitan juuri tuosta. Tunnen tuon reitin, olen käynyt sen läpi tuhansia kertoja, ja nyt voin jättää leivänmuruja niille, jotka seuraavat."
 
TARINAMME OVAT TÄRKEITÄ
 
Rakastan tarinoita. Ne ovat tapoja säilyttää identiteetti, luoda todellisuutta ja jakaa viisautta, ja näinä päivinä viimeksi mainittu on saamassa uutta merkittävyyttä minulla. Tapasin hiljattain uuden ystävän, joka on heräämisen alkuvaiheissa. Se on jännittävä, euforinen ja hämmentävä osa matkaa, ja tietysti ensimmäinen mielijohteeni oli kertoa kaikki Crimson Circlestä. Koska hän ei ollut kiinnostunut "liittymään uuteen kirkkoon" (ja minä luotin hänen sisäiseen opastukseensa), jäljelle jäi pelkästään omien tarinoideni ja kokemusteni jakaminen.
 
Heräävät ihmiset joita tulee seuraavaksi, eivät ole oikeastaan kiinnostuneita suurten ylösnousseiden mestareiden ylevistä ja nerokkaista opetuksista. Ne olivat meitä, pelottomia tienraivaajia varten. Uudet ihmiset kaipaavat viisautta – selkeää, ytimekästä ja täsmällistä heidän hetkeensä. He eivät halua sitaatteja näkymättömiltä enkeleiltä – he haluavat kuulla tosielämän kokemuksista. He haluavat tietää ja nähdä, että se toimii, että joku on mennyt tuosta viidakosta läpi ja selviytynyt. Voin jo nähdä helpotuksen ystäväni kasvoilla, kun tiivistän muutamien vuosien elämässä horjahtelut pariin lauseeseen siitä, mitä olen oppinut niistä. Jokin kokemuksen äänessä on paljon vakuuttavampaa kuin kymmenet näkymättömät ystävät.
 
Minulla oli hiljattain kunnia tehdä useita päiviä yhteistyötä "Rude Awakening" -tiimin kanssa. Olet luultavasti kuullut tästä uskomattomasta projektista (jos et, tsekkaa se täältä). He kertovat kollektiivista tarinaa niistä jännittävistä, hämmentävistä, julmista ja inspiroivista hetkistä, joita tulee heräämisen jälkeen, ja se on tarina, jota tarvitaan epätoivoisesti juuri nyt. Muistatko, miltä tuntui, kun kohtasit Crimson Circlen ensimmäistä kertaa? Monille meistä se oli pakahduttavaa helpotusta: "En ole hullu, enkä ole yksin." Kuvittele nyt, että sellaisia on monia tuhansia enemmän, jotka kaipaavat epätoivoisesti samaa vakuutusta. Siksi olemme täällä, antaaksemme valoa, jota he etsivät. 
 
Sivuhuomautus: "Rude Awakeningilla" on hyvin erityinen paikka sydämessäni. Se on elokuvallinen kuvaus etsinnästä ja pyhiinvaelluksesta takaisin itseen, täynnä epäkunnioitusta, huumoria, inspiraatiota ja syvää viisautta. Tekijät ovat järkähtämättömiä viestin puhtauden ja aitouden säilyttämisessä, ja siksi he tekevät Hollywood-tasoisen tuotannon, mutta ilman Hollywoodin rahoittajia. Joskus he eivät tiedä, mistä seuraava rahavirta tulee, mutta kun tunnen shaumbrojen tukevan energian, olen varma, että projekti on kehittänyt riittävästi gravitaatiota ja liikevoimaa tuomaan tarvittavat resurssit. Se on massiivinen luottamushyppy, joka laskeutuu tähän todellisuuteen kuuden kuukauden kuluttua. Mitä siitä pidät uskomattomana tarinana, jota jokaisen meidän käsi voi olla luomassa?
 
SE TULEE MINULLE
 
Olen ollut hämmästynyt siitä, miten täsmällisesti energia palvelee, ja vähän hämillään siitä, miten se on aina tehnyt niin, vaikken olisi koskaan valinnut sen palvelevan minua sillä tavalla. Energialla – missä tahansa muodossa tarvitsen sitä – on täydellinen ajoitus, se ei tule koskaan liian aikaisin eikä se ole koskaan myöhässä. Se antaa juuri sen, minkä voin käyttää tai mistä voin selviytyä, ei koskaan liian paljon tai liian vähän. Loppujen lopuksi sehän on Minulta, joten ilmentyy se sitten ihmisinä, tapahtumina, rahana, haasteina tai transformaationa elämääni, se on aina täydellistä.
 
Tietysti se voi näyttää hyvin epätäydelliseltä, jos päätän nähdä sen niin. Loppujen lopuksi, haluaahan ihminen vakautta ja jatkuvuutta ja sielu seikkailua ja kokemista, joten aina on jännitettä. Kun kuitenkin koulutan ihmiseni etsimään täydellisyyttä kaikesta, elämä saa virtausta ja säteilyä, joka on ällistyttävää. Minun ei tarvitse selvittää, miten asioista tehdään täydellisiä, koska ne ovat jo. Avaimena on muistaa se.
 
Puhuessani muutama päivä sitten erään ihmisen kanssa pitkästä ja työläästä matkastani, hän halusi tietää, oliko jokin helpompi ja nopeampi tapa tehdä se? Minun vastaukseni? "Kyllä! Valitse vähimmän vastustuksen polku." Toisin sanoen, lakkaa vastustamasta elämää ja pelkästään salli. Se on oikeasti tuo helppousnappula. Kun haluamme muuttaa tai korjata sen, minkä ajattelemme olevan "pielessä" – sisällä tai ulkona – asioista tulee vaikeita ja ne vievät paljon kauemmin. Energia on kirjaimellista, ja se on kaikki sinun. Kaikki mitä elämässäsi tapahtuu, on lahja Sinulta sinulle. Jos haluat sen olevan helppoa, ota pelkästään vastaan tuo lahja, hyväksy se ja paljasta sen aarre.
 
OLEN JO SIELLÄ
 
Kuvittele tämä: hengailemme ystävien kanssa "taivaassa". Uteliaina, luovina ja vähän kyllästyneinä päätämme keksiä suunnitelman itsemme viihdyttämiseksi ja kouluttamiseksi. Luomme kaiken, teemme pari beetatestausta, sitten iskemme päähän virtuaalitodellisuuslasit ja alamme pelata. Kokemus on mukaansatempaava, ja unohdamme nopeasti ympäristömme, koska tuo peli vie huomiomme. Ystävistä jotka istuvat vieressämme, tulee voitettavia vihollisia. Omista varjoistamme tulee paettavia hirviöitä. Yksinkertaisimmista arvoituksista tulee elämän ja kuoleman haasteita. Kiiruhdamme ja kompuroimme pelin läpi, kuolemme ja aloitamme alusta lukemattomia kertoja ja vaihtelemme turhautumisen ja riemun välillä, kun hitaasti raivaamme tietämme vaikeasti saavutettavaa maaliviivaa kohti.
 
Sitten jossain kohtaa kompastumme johonkin, mikä "ei kuulu joukkoon". Kenties se on jokin kokemus, joka on ristiriidassa koko tarinankaaren kanssa, tai jokin kalvava ajatus, joka ei lähde pois, vaan aloittaa levottomuusväreilyn. Taistellessamme edelleen vihollisia vastaan ja lyödessämme kuoliaaksi lohikäärmeitä, tuo rauhaton tunne kasvaa, kunnes emme voi enää sivuuttaa sitä. Ja sitten pelissä alkaa todella olla ongelmia. Hahmot ympärilläsi, saavutukset tulostaulullasi, ansaitsemasi omaisuus – kaikki alkaa "piipata" pois. Ne ovat siinä yhtenä hetkenä, seuraavana poissa. Alat kuulla äänien, jotka eivät ole pelistä, kuiskailla jostain: "Tämä ei ole totta. Muista, kuka olet." Joka kerta kun edessäsi on uusi ongelma, tuo kuiskaava ääni kovenee: "Kaikki on hyvin." Se turhauttaa sinua. "Eikä ole! Kaikki menee pieleen!" Mutta siitä on aina vain vaikeampaa olla piittaamatta.
 
Nuo äänet alkavat puhua havainnosta, oivaltamisesta ja muistamisesta, ja fokuksesi vedetään kauemmas ja kauemmas tuosta loputtomasta etsinnästä, joka ei suju kovinkaan hyvin. Sitten muistaminen alkaa kajastaa – jotain istumisesta taivaallisella klubilla keksimässä juonia viihtymistä ja kokemista varten. Jossain kohtaa se kaikki syöksyy sisään, ja sinä vain pysähdyt hämmästyneenä tuosta valkenevasta oivalluksesta, että kaikki tämä on peliä, jonka sinä loit. Ja hitto, että teitkin hyvää työtä siinä! Millään noilla jutuilla joita on tapahtunut pelihahmollesi – ja edelleen tapahtuu – ei ole enää merkitystä, koska muistat yhtäkkiä tarkkaan, missä olet: hengailet ikuisuudessa ystäviesi kanssa. Nuo äänet lisääntyvät lempeän naurun kera, peli hidastuu ja oivallat, että voit ottaa nuo virtuaalitodellisuuslasit pois koska tahansa. Fysiikka muuttuu, havainnot muuttuvat, aistit avautuvat ja kaikki on erilaista.
 
Kysymys kuluu: nyt kun muistat, oletko valmis riisumaan nuo lasit? Vai haluatko pelata vielä vähän pidempään ja nauttia tästä pelin kaksinaisuustietoisuudesta, mutta tiedostaen myös, missä oikeasti olet?
 
Ylösnousseiden mestareiden peliklubi. Minä olen jo siellä ja niin olet sinäkin. Me vain unohdimme. Mutta hitto soikoon, on se ollut helvetinmoista peliä!
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >