Shaumbra-syke
HÄKIN HÄVIÄMINEN

Kirjoittanut Jean Tinder (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2025 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Velka. Velvollisuus. Vastuu. Kosto. Sovitus. Katumusharjoitus. Hyvitys. Silmä silmästä.

Kaikkialla minne katsoo, jokin täytyy maksaa takaisin. Useimmat ihmiset uskovat, että kaikki mitä he tarvitsevat, täytyy ansaita, varastaa, periä tai hankkia muuten ulkopuolelta. Heiluri heiluu aina – liikaa tähän suuntaan, sitten liikaa tuohon; kohti valoa, sitten kohti pimeyttä – eikä kumpikaan puoli voita koskaan. Näin kaksinaisuus toimii, ja näytämme olevan vankina yhdessä sen ilmeisimmistä muodoista: velka.

Mutta mitä on kaksinaisuuden tuolla puolen? Voimmeko paeta velkaa? Voimmeko edes olla olemassa ilman sitä? Mitä eroa on takertuvalla energiavelvollisuudella ja vapaalla energiavaihdolla?

En koskaan juuri ajatellut sitä, ennen kuin äskettäin, kun Adamus puhui tästä aiheesta uusimmassa Master’s Pausessa – I Am Debt Free (= mestarin tauko, olen velaton). Se kuulostaa mahtavalta. Siis, kuka ei haluaisi olla velaton? Mutta tämä aihe on paljon laajempi, miltä ensin näyttää, ja sen henkilökohtainen vaikutus on ulottunut paljon syvemmälle, kuin osasin odottaa.

–––––

Synnyin velkaiseksi.

Perheeni uskonnon mukaan pelkkä olemassaoloni merkitsi, että minulla oli jo mahdoton määrä velkaa. Nykyaikaisen kristinuskon perusmaailmankuva on – kiitos Aatamin ja Eevan uteliaisuuden – että olemme niin toivottoman velkaantuneita Jumalalle, että hänen täytyi lähettää poikansa maksamaan lasku. Ja nyt (sivuuttaen kaikki aukot tuossa teoriassa) olemme velkaantuneet Jeesukselle, ollen koko ajan velkaa hänelle kuuliaisuuden, jumaloinnin ja palvonnan. Toisin sanoen, olemme hautautuneet kosmiseen velkaan syntymähetkestä lähtien.

Sitten oli köyhässä perheessä kasvamisen jatkuvat velvollisuudet – paljon askareita, ei paljon ruokaa, nuorempia sisaruksia huolehdittavana, ja yritys saada kaikki toimimaan. Oli myös se ongelma, joka tuli saarnamiehen lapsena – luontainen vastuu ”antaa hyvä esimerkki” muille. Yksilön omat halut olivat aina prioriteettilistan pohjalla, koska itsekkyys ja epäkiitollisuus olivat pahuuden ydinolemus, minkä vuoksi Luciferkin potkaistiin ulos taivaasta!

Konkreettinen velka ei koskaan loppunut nuorempina vuosinani. Isän oli mahdotonta pyytää kohtuullista maksua, oli kyse sitten ruumiillisesta työstä, nerokkaista keksinnöistä tai papinurasta matkustavana saarnamiehenä. Jossain kohtaa oivalsin, että näin oli, koska hänellä oli olematon omanarvontunto, yhdistettynä musertavaan velvollisuuteen ”pelastaa maailma”. Äidin identiteetti kotivanhempana ei ollut neuvoteltavissa ja siksi hänet oli vapautettu maksetusta työstä, joten koskaan ei vain ollut riittävästi. Velanperijät olivat elämän tosiasia.

Kummallinen osa saarnamiehen perheessä oli, että vaikkei isä voinut pyytää rahaa, niin jos hänen saarnaamisensa ja julkinen palvelunsa oli tarpeeksi arvokasta, ihmiset innostuivat antamaan meille kymmenyksiään ja tuotteitaan. Toisin sanoen, jos tekisimme Jumalan työtä, hän elättäisi jollain tavalla, ja hän usein elätti. Oli monia matkoja, joilta pääsimme kotiin vain sen anteliaisuuden (kiitollisuudenvelan?) vuoksi, jota muilla oli perhettämme kohtaan. Riippumatta siitä, miten vaikeita asiat olivat, niin kunhan seurasimme vain Jumalaa, kokoaisimme aarretta taivaaseen. Toisin sanoen, itse Jumala olisi meille velkaa, jos selviytyisimme Luvattuun maahan.

Mutta sitä odotellessa, Jumala oli vähän kuin joulupukki, ironinen versio jumalolennosta joka seurasi meitä joka hetki ja laski yhteen kaikki virheet, haaskatut hetket ja sortumiset tuomitsemiseen. Velvollisuus ja velka olivat läpitunkevia, jatkuvia ja kaikenkattavia, ilman mahdollisuutta velan maksamiseen ennen kuoleman jälkeistä elämää.

Velka kietoo sinut kaikista suunnista. Tunsin suurimman osan elämästäni, että olin velkaa muille – taloudellisesti, tunnepuolella, henkisesti ja muuten – mutta se menee aina kumpaankin suuntaan. Kuin SES-truismissa: ”Jos sinua hyväksikäytetään, olet myös hyväksikäyttäjä”, sanosin, että jos olet velkaa muille, joku on myös velkaa sinulle. Mutta kiitos Adamuksen, oivalsin hiljattain, miten kumpikin velkamuoto – tuleva ja menevä – on tukos vapaudessa.

Monien vuosien jälkeen jolloin muutin hitaasti suhteeni rahaan, nautin nyt mukavasta yltäkylläisyystasosta. Kuitenkin jotkut lapseni kamppailevat edelleen – kiitos niiden vanhojen velkamallien, jotka vahingossa opetin heille. Ja näetkö, aivan siinä? Esiin putkahtaa katumusvelka, kera toiveen oikaista tämä asia, mikä sai minut tarjoamaan heille paria merkittävää lainaa. Ja mitä väärää siinä on? Eikö rakastava vanhempi tee niin lapsilleen? Mutta raha voi olla sotkuinen asia yhdistettynä vanhoihin perhemalleihin, ja asiat menivät vähän vinoon parhaista aikeistamme huolimatta.

Vaikken ollut enää huolissani velanperijöistä, olin jälleen kerran kietoutunut velan painostavuuteen – hienovarainen tarve sovittaa entiset virheet, häivähdyksellä närkästystä, kun he eivät maksaneet takaisin, ja tietysti syyllisyyttä tuosta närkästyksestä. Mitä mestari tekisi tuossa tilanteessa? ”Ei ylipäätään joutuisi siihen!" kuulen Adamuksen naureskelevan. Mutta tässä sitä ollaan, siis mitä nyt? No, nyt tulee I Am Debt Free, jonka myötä Adamus tuo selkeyttä kysymykseen ja minä teen yllättävän päätöksen.

Asian ydin on, että velka estää vapauden. Samaan aikaan kun olin yrittänyt auttaa lapsiani löytämään vapautensa, oikeasti maalasin vain häkkimme eri väriseksi. Niinpä rakastavan selityskirjeen myötä ja hengittämällä erittäin syvään, annoin kokonaan anteeksi heidän velkansa.

Kuten sanoin eräälle ystävälle, tässä päätöksessä ei ole tippaakaan taloudellista tolkkua, koska olen edelleen vastuussa tuosta rahasta. Mutta energeettisesti? Se osti vapauteni! Tunsin sen kehossani, sydämessäni ja koko olemuksessani. Velvollisuuksien kerrokset, vuodet ja elämät, joita en pystynyt koskaan aivan tasapainottamaan, lähtivät konkreettisesti pois, yksinkertaisesti haihtuivat valintaani seuraavina tunteina ja päivinä. Se ei järjestänyt uudestaan ainoastaan vastuitani, vaan se oli vapauden todellinen valinta – vain minulle. Se, antavatko lapseni vapauden itselleen, ei ole enää minun huoleni.

Tällä valinnalla oli reaalimaailman taloudellisia seuraamuksia minulle, mutta tiedän myös, ettei sillä ole merkitystä. Kuten Adamus huomautti monta kertaa, energia virtaa eri tavalla, kun velka ei rajoita sitä, ja koen tätä jo. Siinä missä tuon taloudellisen, tunnepuolen ja henkisen velan sotkuinen vyyhti ennen tukki elämäni joka osaa, vapaus on nyt ottamassa sen paikan. Energiani on nyt vapaa ilmentämään kaiken, mitä voisin mitenkään haluta tai tarvita. Ja se ilmentää jo.

Olet sitten itse velkaa tai sinulle ollaan velkaa, tuo velka lisää kaksinaisuutta energiaasi – vetää puoleensa ja torjuu, menee solmuun ja sotkeutuu kaaoksessa ja velassa. Mutta jos päästät irti siitä kaikesta, vaikka se ei tunnu oikeudenmukaiselta, tai muut eivät tee ”kohtuullista osaansa”, tai toivot jotain tulevaa palkkiota, energiasi löytää uuden tasapainon. Sen sijaan että horjuu kyltymättömässä ”anna ja ota” -kaksinaisuudessa, nyt energia pyörii ympärilläsi kuin hyrrä, on harmoniassa ytimesi kanssa ja palvelee sinua virrassa ja vapaudessa.

On runsaasti syitä pitää kiinni mistä tahansa velasta – olla ”vastuullinen” ihminen, joka pitää sopimuksensa, olla kunnon vanhempi/lapsi/sisarus/sukulainen, antaa hyvä esimerkki, saada mainetta urotöistään Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Mutta ovatko nämä syyt tärkeämpiä kuin oma vapautesi? Onko mahdollista olla niin rohkea, että annat anteeksi itsellesi jokaisen velan? Jos on, silloin kaikki annettu on lahja ja kaikki saatu on siunaus, eikä mitään siitä rasita nyt tahmeat, vanhat kaksinaisuuskäsitykset ja mahdoton tasapainon etsintä.

”Ei kiitollisuudenvelkaa kenellekään, ja vapaa nousemaan korkeuksiin.” Tämä on se todellisuus, jonka valitsen. Opin paljon tuossa häkissä, mutta nyt kun se häviää, tuo viisaus on siivissäni.

***

Crimson Circlen sisältöpäällikkönä Jean toteuttaa elinikäistä unelmaansa säteillä valoaan maailmassa. Oltuaan henkisellä matkalla lapsesta saakka, hän löysi Crimson Circlen 2002, tuli mukaan henkilökuntaan 2008 eikä ole katsonut koskaan taakseen. Hänen ensimmäinen kirjansa on nimeltään "Stories from My Last Lifetime".

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.