HO JA PAHOLAISEN ASIANAJAJA
Kirjoittanut Joachim Wolffram (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2024 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Uusi tarina Ylösnousseiden mestareiden klubilta, johon innoitti äskettäinen shoud ja Adamuksen pyyntö, että joku väittelee hänen kanssaan.
Ho istui Ylösnousseiden mestareiden klubilla suosikkipenkillään. Viime vierailusta oli jonkin aikaa, mutta Althar, kristallilohikäärme, oli pyytänyt häntä tänään seuraamaan huomionarvoista spektaakkelia. Altharia odotellessaan Ho pohti, että monet ns. ”ylösnousseet mestarit” näyttivät edelleen uskovan, että erillisyys on totta. ”Hassua”, hän pohdiskeli, ”matkalla ylösnousemukseensa he menettivät kaiken. Kuitenkin he luovat uudelleen sen, minkä menettivät, aina kuin jokin halu syntyy. Luulen, että syynä on …” Hänet keskeytti karusti näky, joka ilmentyi ihan hänen viereensä.
”Kiva nähdä, Althar”, Ho sanoi.
”Mitä? Miten tiedät, että se olen minä? Minulla on punainen iho, sarvet päässä, höyryä kuononi ympärillä, musta kaapu, sorkat ja pelottava kolmikärki.”
”No”, Ho sanoi, ”supercoolit kristalliaurinkolasisi kai paljastivat sinut.”
”Hemmetti, laitoin ne piilottamaan vielä coolimmat kristallisilmäni”, Althar sanoi.
”Ja miksi tulet tässä rooliasussa?”
”Se ei ole rooliasu. Se on sopiva puku Paholaisen asianajajalle.”
”Ymmärrän. Ja miksi ottaisit tuon roolin?”
”Voi Ho, etkö ole kuullut? Rakastettu Saint G on haastanut esittämään Paholaisen asianajajaa ja keskustelemaan hänen rohkeasta väitteestään.”
”Niinkö? Mikä tuo väite tällä kertaa on?”
”Hän sanoi, että ihmiset ovat kaikkein suurimpia olentoja, ja että hän on valmis puolustamaan tätä ketä tahansa vastaan koko kosmoksessa.”
”Ymmärrän. Siitä syystäkö hän tepastelee ympäriinsä klubilla ja varmistaa, että uusi kunniamerkkikokoelma hänen rinnassaan säihkyy keinovalossa?"
"Jep! Näin hiljattain, kun hän ilmensi kunniamerkin ja antoi sen itselleen voitettuaan plejadilaisen oppineen väittelyssä.”
”Hän voitti plejadilaisen?”
”Ei tietenkään, he eivät koskaan anna periksi. Mutta hän on julistanut voiton, ja se riittää hänelle.” Raapien päätään Althar jatkoi: ”Luulen, että se aika tulee, jolloin hänen täytyy laajentaa rintaansa voidakseen pitää kaikkia noita itseannettuja kunniamerkkejä. Joka tapauksessa, on show’n aika.”
Althar meni Saint G:n luo, joka ei näyttänyt yllättyvän nähdessään Paholaisen asianajajan lähestyvän. Ennakoiden, mitä oli tuossa, Saint G hieroi käsiään ja avasi keskustelun kovalla, teatraalisella äänellä, joka kuului ympäri klubia. ”Katsokaa, tässä tulee Paholaisen asianajaja haastamaan viisauteni. Mutta ennen kuin aloitamme, minulla on se vaikutelma, että sinulla on pelkästään rooliasu. Siis, Asianajaja, kerro, kuka olet.”
”Luuletko, että voit vetää minua nenästä kompakysymyksellä, Saint? Ei ikinä!” Althar vastasi jylisevällä äänellä. ”Mutta väittelymme vuoksi sanottakoon, etten ole vähempää, kuin itse itsensä nimittämä puheenjohtaja ”Galaktisessa liittoutumassa todella toimivien plasebojen valmistamiseen”, lyhyesti GLTTPV™.”
”Niinkö? Tuosta kirjainsanasta puuttuu muutama vokaali, vai mitä?”
”Ehdottomasti. Siksi laitoimme siihen tavaramerkin tekemään siitä vaikuttavamman. Mutta mennäänpä suoraan väitteeseesi, että ihmiset ovat kaikkein suurimpia olentoja.”
”Tarkkaan ottaen väitin, ettei ole suurempaa olentoa kuin ihminen.”
”Aivan. Niinhän minä sanoin. No niin, me, GLTTPV™, olemme hiljattain luoneet portaalin, joka ei ainoastaan säteile superkorkeaa tietoisuutta, vaan se antaa myös välittömän ylösnousemuksen niille, jotka ovat riittävän rohkeita mennäkseen siitä läpi. Itse asiassa, annoimme sille nimeksi ”Taivaan pomo”, sinun kunniaksesi.”
”Hyvin vaikuttavaa ja yhtä lailla sopivaa”, Saint G sanoi, haroen toisella kädellä hiuksiaan. ”Joka tapauksessa, eksyt aiheesta, Asianajaja! Mitä tekemistä tällä portaalilla on käsillä olevan kysymyksen kanssa?”
”No, Saint, arvaa, kuka meni ensimmäisenä iloisesti tästä portaalista läpi ja ylösnousi?”
”Se on ilmiselvää. Sen on täytynyt olla ihminen, sillä he ovat kaikkein suurimpia olentoja.” Kun Saint G sanoi nämä sanat, fanfaarit soivat taustalla, mitä seurasi jymyhurrauksia ja -taputuksia.
”Väärin! Se oli … hetkinen …” Althar kopautti kovaa maata kolmikärjellään, minkä aiheuttama jylinä ja rikinkatku levisi koko klubille. Sitten hän julisti: ”Plejadilainen!”
”Peelejadilainen?” (Suom. huom. sanan alku tarkoittaa ”pissa”)
”Niinhän minä sanoin. Plejadilainen nimeltään EOOS, mikä merkitsee ”Ei ollut oikeasti siellä”.
”Ja tästä äärimmäisen sepitetystä hölynpölystä päättelet, että peelejadilaiset ovat kaikkein suurimpia olentoja?”
”Se olisi aivan liian yksinkertaista, mutta sanasi heijastavat hyvin täsmällisesti sinun kovin rajoittunutta henkistä tilaasi.”
”Minun mitä?”
”Erehdynkö, vai onko pyhimysmäinen ihosi saamassa vihreän sävyn? Joka tapauksessa, mennäänpä asian ytimeen tässä. Puhut ihmisistä, kuin heitä olisi oikeasti olemassa. Mutta eikö ole totta, että kaikki on vain keksittyä, niin kauan kuin erillisyyden uskotaan olevan totta?”
”Varmaan, mutta …”
”Ja eikö siksi ole totta, että kaikki mitä on tapahtunut, tapahtuu nyt tai tulee koskaan tapahtumaan erillisyydessä, muistuttaa tarinaa, jota olennot kertovat itselleen? Tarinaa joka ei itsessään ole muuta kuin uni, josta jo luonteensa mukaisesti puuttuu oikea todellisuus?”
”Joo, mutta anna minun …”¨
”Anna minun siteerata silminnäkijää, joka todistaa toteamukseni. Silminnäkijä on mies nimeltään Shakespeare, joka on kuuluisa tietyissä piireissä.”
”Aiotko käyttää omaa inkarnaatiotani minua vastaan?”
”En oikeastaan, Saint! Pohjimmiltaan sinä ja Shakespeare olette yksi ja sama olento, eli käytän sinua itseäsi vastaan. Eikö olekin melko pirullista?”
”En tiedä, mutta …”
”Täydellistä. Shakespearena kirjoitit: ”Olemme sellaista ainetta, jolle unet on tehty, ja pieni elämämme on pyöristetty unella.”
”Aah, vanhat hyvät ajat, muistan erittäin hyvin, kun …”
”Upeaa. Nyt kun olemme samaa mieltä perusasioista, minäpä ilmaisen pääpointtini. Jokainen ns. olento joka vaeltaa erillisyyden unimaailmoissa, on kuin hahmo unessa/unelmassa, jonka ovat uneksineet olemaan aloittelevat todelliset itset, jotka kaipaavat samaistua johonkin. Miksi? Koska muuten he pelkäävät lakkaavansa olemasta. Siis, he keksivät häiriötekijän toisensa jälkeen, joita kutsutaan joskus ”uusiksi mahdollisuuksiksi”, kaikki tämä yrityksenä säilyttää illuusio heidän erillisestä identiteetistään, heijastuksina oletetusta ulkopuolisesta maailmasta. Pystykö mukana?”
”Öö, voisiko toistaa tuon osan …”
”Erinomaista. Mainitut aloittelevat todelliset itset loivat kaikenlaisia ulottuvuuksia ja tiloja, kuten plejadilaiset. Lopulta todelliset itset kypsyivät vähän ja alkoivat ymmärtää erillisyyden luonteen, mukaan luettuna "liika ei ole liikaa” -hulluuden. Sitten he loivat ihmislajin ja lähettivät säteilyä itsestään inkarnoitumaan ihmisinä, kera mahdollisuuden nousta erillisyyden yli aloittamalla alusta kaikkein tiheimmässä todellisuudessa.”
”Siis, silloin on fakta, että ihmiset ovat suurimpia …”
”Se fakta, että ensimmäinen olento, joka meni ”Taivaan pomon” läpi – portaalin jonka GLTTPV™ loi rakkaudella - oli plejadilainen nimeltään EOOS, indikoi vahvasti, että kyseinen plejadilainen, no, ei ollut oikeasti siellä! Sen sijaan se oli ihminen, joka ylösnousemuksensa keskellä hyväksyi kaiken, mitä hän on, myös plejadilaisen serkkunsa ja todellisen itsensä. Kuitenkaan edes tuo ihminen ei ollut oikeasti siellä, yksinkertaisesti koska, kuten on selitetty ja sovittu yllä, mikään erillisyysunessa ei ole oikeasti siellä. Se kaikki on keksittyä.”
”No, kuka sitten on suurin …”
”Hyvä kysymys, kiva kun kysyit. Aivan kuten erillisyyden olennot ovat unenomaisia, niin ovat myös ne tarinat, joita he kertovat itselleen löytääkseen jonkin suojan yhteisiin illuusioihin takertuessaan. Ne tarinat joita sinun seurueesi olennot erityisesti kertovat tosilleen, tulevat Atlantiksen, Egyptin, Jeshuan ja mysteerikoulujen ajoista saakka, jatkuen tämänhetkiseen kliimaksiin nimeltään Taivaan pomo.”
”Tarkoitat Taivaan ristiä?!” (Suom. huom. samantapaiset sanat)
”Niinhän minä sanoin. Vaikka käsitys erillisestä olennosta on harhainen illuusio, myönnän kuitenkin, että on välttämätöntä käyttää tarinoita, jotka nämä olennot uskovat todeksi, kunnes he ovat valmiita päästämään niistä irti ja oivaltamaan ylösnousemuksensa.”
”Mutta tämä tarkoittaisi, että …”
”Tämä tarkoittaa, että vaikka oikeassa todellisuudessa ei ole erillisiä olentoja, on hyödyllistä, että nuo oletetut olennot uskovat, että ihmismuodossaan he eivät voi ainoastaan oivaltaa ylösnousemustaan, vaan he ovat myös ainoa laji, joka kykenee siihen, että he ovat kaikkein suurimpia ja he ovat galaktisia supertutkimusmatkailijoita, jotka luovat ”uusia mahdollisuuksia” … Odotas hetki …”
Althar pamautti kolmihaaransa kovakouraisesti maahan, toivoen saavansa yleisön huomion pois siitä naurukohtauksesta, joka muhi hänen sisällään. Kasattuaan itsensä hän jatkoi juhlallisella äänellä: ”Aivan kuten jokainen ihminen voi periaatteessa ylösnousta minä hetkenä hyvänsä, niin voi myös jokainen ei-ihmisolento! Vaikka ihmisiä – ja paholaista ja hänen asianajajaansa – ei oikeasti ole olemassa, minä, Althar, olen kuinkin sitoutunut tukemaan ihmisiä siirtymisessä tarinoidensa yli, hyödyllisiä keinoja käyttäen. Siksi ristiriitaisena tekona omien perustelujeni kannalta ja roolissani Paholaisen asianajajana, julistan täten: ei ole suurempaa olentoa kuin ihminen!”
”Niinkö? Siis, voitin tämän keskustelun?”
”Ystäväni, voitat aina. Se on tuon unen valoisampi puoli, eikö vain? Sitä paitsi, myönnän, että väittelytaitosi ylittävät omani ja perustelusi ovat kiistämättömiä.”
”Mutten sanonut mitään!”
”Ja siksi minulla on kunnia, itse itsensä nimittämänä puheenjohtajana ”Galaktisessa liittoutumassa todella toimivien plasebojen valmistamiseen”, palkita sinut tällä ansiomerkillä. Sanomatta mitään, kuitenkin saaden sen näyttämään joltain – se on merkki todellisesta mestaruudesta.” Althar ilmensi valtavan kristallimitalin ja kiinnitti sen Saint G:n kaapuun. ”Jukra, sinun täytyy laajentaa rintaasi, kaveri. Tässä on tuskin yhtään tilaa enää.”
Kun taputukset ja olkaan taputtelu olivat loppuneet, Althar hävitti rooliasunsa ja talutti Saint G:n penkille, jossa Ho istui. Kun he saapuivat, Ho sanoi: ”Se oli erinomainen show. Teidän pitäisi tehdä joku päivä sama juttu energian olemassaolosta tai olemassaolottomuudesta.”
”Joo”, Saint G sanoi, ”se oli hauska näytös. Mutta taitaa olla liian varhaista päästää irti tuosta energiakäsityksestä. Eikö se olekin edelleen erittäin hyödyllinen plasebo? Plaseboista puheen ollen, Althar, mitä mieltä olet? Teen hyvän vaikutelman tällä klubilla, eikö niin? Voit kysyä keneltä tahansa … Ja minulla on kaikki nämä kunniamerkit … Luuletko, siis kenties … sitten kun sinä eroat … viitsisitkö nimittää minut uudeksi puheenjohtajaksi tuohon Galaktiseen … plasebo … mikä se on nyt oli?”
”Ehdottomasti, teen sen. Ja tiedätkö miksi?”
”Koska tiedät, että olen paras keksimään plaseboja?”
”Ei oikeastaan, vaan koska tiedän, miten hyödyllistä on uneksia kaunista unta.”
***
Joachim Wolffram on julkaissut useita kirjoja, mukaan luettuna Althar-sarjan, joka on saatavana kymmenellä kielellä. Hän oli myös puhujavieras vuoden 2020 ”Passion of the Merlin” -konferenssissa. Ottaaksesi yhteyttä tai saadaksesi lisää tietoa Althar-materiaalista, käy hänen nettisivuillaan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.