VIISI TÄRKEÄÄ OPPIA LASTEN KASVATTAMISESTA UUSISSA ENERGIOISSA
 
Kirjoittanut Jessica Klassen (www.in5d.com)
23.11.2016
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Tiedämme, että ajat ovat muuttumassa ja sielut joita nyt syntyy maailmaan, ovat erilaisia kuin heitä edeltäneet sukupolvet, mutta mitä se merkitsee meille vanhempina, kun kasvatamme heitä?
 
Säännöt ovat muuttuneet ja vanhat tavat eivät sovellu näihin tähtisieluihin tai valotyöntekijöihin – tai miten haluaakin kutsua tätä uutta sukupolvea. Vanhat tavat saavat järkyttävän usein nämä herkät lapset masentumaan, hämmentymään, pelkäämään ja epävarmaksi omasta paikastaan tässä maailmassa. Näiden lahjakkaiden lasten etuoikeutettuina vanhempina meidän on äärimmäisen tärkeää opastaa heitä tämän kokemuksen läpi rakkauden ja ymmärryksen kera. Kolmen herkän lapsen äitinä jotka ovat kaikki alle 11-vuotiaita ja ollen empaattinen henkilö itse, olen saanut viisi avainoppia.
 
1. Kuuntele heitä
 
Lapset ovat edelleen hyvin lähellä jumaluuttaan, koska eivät ole olleet poissa siitä yhtä kauan kuin me. Heidän on luonnollista ja helppoa muistaa, keitä he ovat ja miksi he ovat täällä. Vuosien ehdollistaminen ei ole vielä sulkenut heitä. On tärkeää muistaa, että he ovat täällä yhtä lailla opettamassa meitä kuin oppimassa meiltä.
 
Kaksi ja puoli vuotta sitten tyttäreni Summer, joka oli silloin 8-vuotias, totesi, ettei hän halunnut enää syödä lihaa, koska se saa hänet voimaan pahoin. Tuin hänen päätöstään tulla kasvissyöjäksi, vaikka meidän olosuhteissamme se näytti kummalliselta päätökseltä. Olen nautakarjan kasvattaja, joka kasvattaa myös omat kanansa ja sikansa ja myös teurastaa ne. Maatilalla käsitellään elämän- ja kuolemankiertoa päivittäin, ja lihaa syötiin melkein joka aterialla. Minulle oli yllätys, että vuoden päästä liha alkoi saada minutkin voimaan pahoin. Lakkasin syömästä sitä enkä ole syönyt yhtään lihaa yli vuoteen. Minusta ei ole koskaan tuntunut paremmalta, useat terveysongelmat ovat hävinneet ja myös psyykkiset kykyni ovat lisääntyneet dramaattisesti. Summer vaihtoi värähtelynsä ja minä seurasin perässä.
 
Toinen esimerkki lastemme kuuntelemisesta tulee yhdeltä läheltä ystävältäni. Pari vuotta sitten hän oli metsässä perheensä kanssa hakemassa joulukuusta. Hänelle tämä tapa ei ollut koskaan ollut kovin mukava, mutta hän meni mukaan, jottei suututtanut poikiaan ja heidän vaimojaan. Mutta kun hänen poikansa alkoi kaataa kuusta, ystäväni 5-vuotias lapsenlapsi alkoi huutaa hysteerisesti: "Ei! Lopeta! Älä kaada sitä! Sinä satutat sitä!" Pienen tytön isä torui häntä typeryydestä, kun ystäväni yritti lohduttaa lapsenlastaan.
 
Aikuisina olemme niin turtuneet ja ohjelmoituneet vanhoihin tapoihin ja perinteisiin, että olemme unohtaneet kykymme kuulla ja tuntea luonnon. Lapset eivät ole vielä kadottaneet sitä. Mutta kun tarpeeksi torutaan, he unohtavat. Emme voi sulkea tätä heiltä – Maa on riippuvainen siitä, että kuulemme sitä. Ylösnousemuksemme riippuu siitä, että yhdistymme taas Äiti Maahamme ja tunnemme sen.
 
Surullista kyllä, tämä sama pikkutyttö on halunnut myös lakata syömästä lihaa, mutta hänen vanhempansa ovat vakuuttaneet, että hänen täytyy syödä sitä. Olen huomannut, että vegetarismista ja veganismista tulee aina vain yleisempää, ja mietin, miten moni lapsi hyväksyisi sen luonnostaan, jos heidän vanhempansa eivät vakuuttaisi, että he tarvitsevat lihaa kasvaakseen vahvaksi. Käytössämme on nyt monia vaihtoehtoja. Liha on liian tiheää värähtelyä monille näistä sieluista.
 
Kenties silloin kun lapsemme keksivät jonkun typerältä näyttävän idean, meidän täytyy ennen vastaamista kysyä itseltämme: "Onko vastaukseni tulosta omasta ehdollistumisestani, vai onko se totta?"
 
Puoli vuotta sitten 9-vuotias poikani Shep tunsi myös tarvetta lopettaa lihansyönnin. Hänen mielialansa muuttui dramaattisesti vakavasta, alakuloisesta, ahdistuneesta ja hermostuneesta, paljon rennommaksi ja huolettomammaksi. Muutama päivä sitten kun oli peittelemässä häntä sänkyyn, hän kertoi minulle, että hän oli nyt onnellinen lakattuaan syömästä lihaa eikä hän aiemmin ollut ikinä, koska hän oli aina huolissaan, muttei tiennyt miksi. Hän on luonnostaan empaattinen parantaja, ja näen nyt, että hän nappasi pelkovärähtelyn tapettujen eläinten lihasta. Kaikista lapsistani eniten muutosta on tapahtunut Shepissä, ja olen hyvin kiitollinen, koska hän oli aiemmin hyvin altis erittäin synkille ja vihaisille mielialavaihteluille. Toinen tärkeä tekijä hänen transformaatiossaan johtaa minut toiseen opetukseen …
 
2. "Rakastan itseäni"
 
Se on ehdottomasti uskomaton muutos, minkä nämä kolme pientä sanaa ovat saaneet aikaan kotonani. Lapsena meille opetettiin, että "rakastan sinua" on tärkeä ilmaisu, ja niin onkin, mutta sitä meille ei opeteta, että ennen kun voimme rakastaa täysin toisia, ensin meidän täytyy rakastaa itseämme täysin. Meidän täytyy rakastaa itseämme voidaksemme säteillä aidosti jumalaista valoamme. Maailma ei olisi tässä jamassa, jos ihmiset rakastaisivat oikeasti itseään, koska ihminen joka rakastaa oikeasti, ei voi satuttaa toista olentoa.
 
Joka kerta kun peittelen lapseni nukkumaan, kehotan heitä sanomaan: "Rakastan itseäni." Voin myös pyytää heitä luettelemaan useita syitä tehdessään sen. Shep käyttää "rakastan itseäni" affirmaationa nukahtaakseen illalla, mikä on kaunista, koska hänen oli aiemmin vaikeaa nukahtaa ja hän näki usein häiritseviä unia ja painajaisia. Tällaiset herkät lapset ovat usein vanhoja sieluja ja ovat tulleet mukanaan paljon karmaa. "Rakastan itseäni" on heille tehokas tapa nostaa värähtelyään ja selvittää tuota karmaa lempeästi.
 
Shep voi olla edelleen hermostunut kokeillessaan uusia asioita, joten nyt laitan hänet sanomaan sellaisia asioita kuin "rakastan tavata uusia ihmisiä ja saada uusia ystäviä", tai "olen todella fiksu ja pärjään hienosti fysiikankokeessa", tai "pelaan mahtavasti tämän jääkiekko-ottelun (asumme Kanadassa :D). Se on hyvin tehokasta, ja ystävällisyys ja rakkaus itseä kohtaan on auttanut Shepiä mm. kouluarvosanoissa ja luistelussa.
 
Jatkuvan muistuttamisen myötä tästä harjoituksesta tulee pian luonnollista lapsillesi (ja toivottavasti myös sinulle!). Se muuttaa lapset avuttomuudentunteesta voimakkuudentunteeseen. Ja silloin kun asiat eivät mene ihan heidän haluamallaan tavalla, he tuntevat edelleen kontrolloivansa sitä, miten reagoivat, mikä on kontrollia omaan onnellisuuteensa.
 
Olen huomannut, että kaikki lapseni ovat olleet ystävällisempiä ja kohteliaampia myös toisilleen ja vieraille ihmisille. He luottavat itseensä, mikä muuttuu luottamukseksi elämään yleisesti. He ovat muuttuneet ujoista ja sulkeutuneista osallistuvammiksi ja avoimemmiksi kokemuksille.
 
3. Yhteys luontoon
 
Lasten kannustaminen käyttämään luontaista kykyään kommunikoida kasvien ja eläinten kanssa, on palkitseva kokemus kaikille. Muista, että meillä kaikilla on tämä kyky – olemme vain unohtaneet sen. Lapset ovat vielä hyvin lähellä sitä.
 
Sano vain: "Istu tämän puun alle. Puhu sille. Mitä sillä on sanottavana sinulle?" Kehota heitä käyttämään mielikuvitustaan – ei ole väärää vastausta. Tämä vapauttaa heidän intuitionsa. Pidä hauskaa ja kokeile sitä heidän kanssaan. Yllätyt, miten helppoa se on heille ja miten nopeasti he valmentavat jo sinua. Tämän kyvyn kanssa me kaikki synnymme – heille tarvitsee vain antaa lupa.
 
He voivat kokeilla myös telepaattista kommunikointia omien lemmikkien tai puistolintujen kanssa. He voivat puhua niiden kanssa ääneen tai mielessään. Eläimet vastaavat hyvin näyttämällä kuvia mielellä, joten opeta lapsillesi, että eläinten kanssa puhuminen saattaa näyttää enemmänkin mielessä pyörivältä elokuvalta. Opeta heille, että tämä on taikaa, johon meillä on pääsy koko ajan. Maailma on todellakin taianomainen paikka, enkä puhu nyt ihmisen tekemästä taiasta, kuten joulupukki, pääsiäispupu tai hammaspeikko.
 
Havaitsin kahden vanhemman lapseni kanssa, että näihin fiktiivisiin hahmoihin uskominen johtaa pettymykseen myöhemmin ja myös epäluottamukseen aikuisia kohtaan. Nuorimmaiseni, Huckleberry, ei itse asiassa välitä joulupukista tai pääsiäispupusta, ja hän kertoi minulle hetki sitten, etteivät ne ole oikeita. En väittänyt vastaan. Hän tietää, että on oikeaa taikaa. Näitä uusia sieluja ei ole helppo huijata, eivätkä arvosta sitä, että heille valehdellaan. He eivät ymmärrä, miksi tekisimme niin. He ovat täällä kyseenalaistamassa maailmamme, ja se on hyvä juttu. On paljon asioita, jotka pitäisi kyseenalaistaa, ja kovasti kaivattu muutos syntyy tämän kriittisen silmän kautta.
 
Kannustan lapsiani myös kommunikoimaan suosikkieläintensä kanssa ympäri maailmaa. Monena iltana nukahtaessaan, he ovat kaukaisissa viidakoissa, juoksevat tiikerien kanssa tai elävät elefanttien kanssa Afrikassa. Avautumalla näille eläimille yksilöinä, he ovat avoimia myös niiden kollektiivitietoisuudelle, joten älä ylläty, jos lapsesi menee tolaltaan näiden eläinten väärästä kohtelusta. Kerro heille, että he voivat auttaa. Aivan äskettäin kaikki lapseni lahjoittivat osan syntymäpäivärahoistaan uhanalaisten eläinten adoptoimiseen Maailman luonnonsäätiön kautta. Niin järkyttävää kuin voi ollakin tiedostaa maailmamme julmuus eläimiä kohtaan, tietämällä paremmin teemme paremmin. He voivat myös lähettää rakkautta eläimille ja Äiti Maalle, mikä tuntuu heistä hyvin rauhoittavalta.
 
Meidän ei tarvitse koskaan tuntea avuttomuutta. Voit tehdä jotain niin pientä, kuin poimia roskan ajaessasi tai kävellessäsi, tai kertoa puulle, miten paljon arvostat sitä. Luonto tuntee kaiken, mitä teemme, vaikka ele olisi kuinka pieni – sen takana oleva rakkaus tuntuu 100%:sti. Joka kerta kun kierrät ötökän, poimit roskan, kerrot linnulle, miten ihanaa sen laulu on, tai lähetät rakkautta mehiläiselle, kaikki nämä pienet eleet auttavat kauniin Maamme värähtelyn nostamisessa sekä myös oman värähtelymme. Talossamme hämähäkkien tai ötököiden tappaminen on kiellettyä, ja lapseni ovat näyttäneet koulussaan muille saman lempeän tavan poistaa ne, mitä käytämme kotona.
 
Maa on kotimme ja olemme kaikki tässä yhdessä. Sen opettaminen lapsille, miten paljon tarvitsemme luontoa ja yhteyttämme kaikkiin eläviin asioihin, on nopein tapa opettaa heille myötätuntoa.
 
4. Hyväksy itsesi
 
Herkkänä karjatilalla kasvaneena lapsena suljin tietämättäni pienestä saakka luontaisia kykyjäni, enimmäkseen itsesuojeluna. Nyt heräävänä aikuisena minulla on ollut monia kokemuksia, pelkoja, ehdollistumisia ja olosuhteita, joiden kanssa minun on täytynyt tehdä rauha. En ole vielä "valmis", vaan jatkan työstämistä joka päivä. Kun kunnioitan sisäistä lastani ja hyväksyn sen, omat lapseni ovat avanneet minua ja hyväksyneet minut myös. Heidän sielunsa ovat mukavasti omani kanssa. On hyvin tärkeää sallia tämän tapahtua. Anna sisäisen lapsesi leikkiä! Kuuntele sitä. Kunnioita sitä. Se on sielusi puhtain ääni.
 
Niin paljon kuin vihaankin myöntää tämän, vain muutama lyhyt vuosi sitten olisin kannustanut/työntänyt lapsiani jonain päivänä karjatalouteen, koska sitä minä teen – ja miksi he eivät olisi onnellisia tehdessään sitä? Ja nyt näen, että halusin heidän tekevän sitä, koska se olisi antanut vahvistuksen sille, miksi minä tein sitä. Syvällä sisimmässäni en ole kovin onnellinen tai tyytyväinen. Karja on antanut minulle kauniin elämän ja opettanut monia asioita, ja olen ikuisesti kiitollinen siitä, mutta se ei ole ikuisesti elantoni. Siitä on tullut liian tuskallista. Tiedän liikaa. Olen siirtymässä pois siitä, ja vaikka tulevaisuuteni on epävarma, olen paljon onnellisempi. Aina kun tunnemme tarvetta painostaa jotakuta tekemään jotain, se johtuu itse, ettemme ole vakuuttunut omasta onnellisuudestamme.
 
Shep oli vasta 7-vuotias, kun hän tuli itkien luokseni ja sanoi, ettei hän halunnut viljellä maata. Hän itki, koska hän luuli, että lakkaisin rakastamasta häntä. Äitinä olin kauhuissani hänen sanoistaan. Miten hän voisi koskaan epäillä rakkauttani häntä kohtaan? En selvästi ollut ilmaissut kunnolla rakkauttani ja tukeani häntä kohtaan kaikesta riippumatta – koska en itse asiassa rakastanut ja tukenut häntä kunnolla. Vaikken oivaltanut sitä tuolloin, rakkauteeni oli kiinnitetty lankoja. Kun opin, kuka olen, ja muistan, keneksi tulin tänne, en enää tunne sellaista tarvetta kontrolloida toisia.
 
Lapsemme ovat omia sielujaan, jotka tulevat kauttamme, eivät meistä. He ovat meillä rakastettavana ja huolehdittavana, ei kontrolloitavana. He ovat tulleet tänne oman jumalaisen tarkoituksensa ja elämäntehtävänsä kanssa, joita on kunnioitettava. Heidän vanhempinaan olemme päättäneet olla täällä heitä varten ja ohjata heidän kokemuksiaan täällä. Jaamme heidän kanssaan tasavertaisen oppimis- ja opettamiskokemuksen, ja olemme esimerkki itserakkaudesta, mitä he seuraavat. Anna siis anteeksi itsellesi kaikki kokemukset tai päätökset, joihin et ole täysin tyytyväinen, anna itsellesi rakkautta ja siirry eteenpäin tietäen, että nyt kuin tiedät paremmin, teet paremmin.
 
(Muista, että kaikki rakkaus, anteeksianto ja ystävällisyys jota ilmaiset itseäsi kohtaan, virtaa myös perheellesi ja maailmaan … joten älä ole saita!)
 
5. Pyydä apua
 
Seitsemän vuotta sitten huomasin käyväni läpi merkittävää elämänmuutosta. Siitä huolimatta, että olin tehnyt oikeina pitämiäni valintoja ja mennyt naimisiin täydellisenä pitämäni miehen kanssa, maailman romahti. Minulla oli liikaa töitä, olin ahdistunut, kärsin unettomuudesta ja Herra Täydellinen petti minua.  Kun aloitin elämääni alusta, tiesin, että jonkin oli muututtava ja tuo jokin olin minä. Olin kyllästynyt tuntemaan, että olin eksynyt ja kyvytön sietämään omaa seuraani. Pyysin universumilta opastusta: "Auttakaa minua parantamaan itseni. Auttakaa minua olemaan se vanhempi, jota lapseni tarvitsevat."
 
Menin Reiki-kurssille. Yritin muistaa, millainen olin lapsena. Ne olivat pikkuaskelia, mutta yritin. Ja vastauksia alkoi tulla. Aikomukseni oli mukana, ja se oikeasti vain tarvitaan. Vilpitön aikomus kasvaa ja olla parempi versio itsestään.
 
Melko pian saatuani ensimmäisen tason Reiki-koulutuksen, silloin 4-vuotias tyttäreni Summer sanoi jotain, mikä oli hyvin outoa, enkä koskaan unohda sitä. Hän sanoi: "Äiti, en ennen pitänyt sinusta kovin paljon, mutta nyt oikeasti pidän sinusta." Minusta tuli rauhallisempi ja aidompi itseni, ja hän tunsi sen. Useimmilta ihmisiltä ulkopuolella se on saattanut mennä ohi, mutta lapseni tunsivat sen. Minusta oli tulossa parempi. Olen oppinut, ettei koskaan tiedä, missä muodossa etsimäsi vastaus tai opastus ilmestyy. Joskus ihmisenä, lauluna radiossa, unena tai eläimenä, joka ylittää polkusi. Ole avoin. Jos olet kysynyt, vastaus tulee.
 
Uskon, että jokainen sielu tulee tänne yhtä tärkeän tarkoituksen kanssa ja syy siihen, miksi hyvin monet ihmiset ovat tyytymättömiä elämänsä eri osiin, on, että heidän tarkoituksensa ei toteudu. On äärimmäisen tärkeää, että annamme tukea lapsillemme. Ei vain heidän oman onnellisuutensa vuoksi, vaan koko ihmiskunnan ja planeetan vuoksi. En tunne, että meidän pitäisi suojella heitä kaikilta elämän sydänsuruilta, vaan pelkästään varustaa kunnon työkaluilla käsitellä se, mitä tulee esiin, ja antaa esimerkki heidän seurattavakseen. Kunnioita itseäsi ja ole ylpeä itsestäsi ja juhli elämääsi hämmästyttävien lastesi kanssa!
 
Kiitollisuudessa,
Jessica
 
Toivon vilpittömästi, että tästä on ollut hyötyä. Kerro, miltä sinusta tuntuu, tai jaa kokemuksiasi. Sähköpostiosoitteeni on spiritwindfamilyfarm@yahoo.ca.
 
Kirjoittajasta: Jessica Klassen on siirtymässä karjatilallisesta kirjoittajaksi matkallaan itsensä löytämiseen ja tietoisuuden laajentumiseen. Hän on myös Reiki Master, joka on hyvin yhdistynyt luontoon. Kolmen herkän lapsen äitinä hän on kiinnostunut elämään rauhallisempaa elämää. Jessica julkaisee 2017 Amazonissa lastenkirjan The Sapling. Se on tarina pienestä puuntaimesta, joka viisaan ja vanhan puun avulla voittaa pelkonsa kasvaa suureksi ja tulla siksi puuksi, joka hänen on tarkoitus olla! Osa tuotosta lahjoitetaan the TreeSisterseille ja Kanadan luonnonsuojelulle.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.