HomeViestejäMaria Chambers10.12.2020 - Marian kahvila

10.12.2020 - Marian kahvila

MARIAN KAHVILA
 
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
10.12.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
0DBCAEA2-D8BE-4AD3-A972-2388E94C9BC2
"Hmm, en aio kaataa itse …"
 
Ostin juuri termoskannun, ja kokeilen sitä ensimmäistä kertaa tänä aamuna. Onnetonta kahvipurujen roiskumista lukuun ottamatta, kaikki tähän asti hyvin. Voin keittää kolme kuppia kerralla, ja kannun pitäisi pitää se tulikuumana muutaman tunnin. Jotkut lukijani saattavat olla hämmentyneitä tässä kohtaa, koska he tuntevat tyypillisen rutiinini mennä kahvilaan aamukahville.
 
Mutta aivan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun olin reilu parikymppinen, halu rientää ulos aamukahville on melkein lähtenyt minusta. Se oli päivittäinen rituaalini vuosikymmeniä, ja tein sen, vaikka sää oli huono, liikennettä oli paljon, oli koettelevia suhteita ja muita esteitä. Minulle se oli niin tärkeää, että se meni melkein kaiken muun ohi.
 
En voinut kuvitella päiväni aloittamista millään muulla tavalla.
 
Täällä sitä kuitenkin siemaillaan kahvia kotona. Ei mitään tarvetta sännätä ovesta, paitsi lähtiessäni aamukävelylle suojelualueelle. Ja kun ajattelen asiaa, niin teen hemmetin hyvää kahvia, omien laatuvaatimusteni mukaan. Täällä on hiljaista, ja asuntoni ikkuna leuhkii parhaalla näkymällä puista ja luonnosta.
 
Ja tunnun aina löytävän hyvän istumapaikan.
 
Oivalsin myös, että minusta on tullut paras ystäväni, ja nautin todella omasta seurastani. Joten en ole oikeastaan yksinäinen ja kaipaa keskustelua.
 
Mm. pandemia edisti paikanvaihtoani. Viime maaliskuusta lähtien on ollut aina vain vaikeampaa löytää paikkoja, joissa oli istuimia. Ja Starbucksissa on ollut vaihtelevasti tarjoilua sisällä. Eivätkä nekään tunnu minusta enää yhtä kutsuvilta.
 
Jokin on muuttunut. Kahvilakulttuuri ei ole enää samanlaista.
 
Palaako se takaisin siihen, mikä se oli – lämmin ja kutsuva ympäristö, jossa voi viettää tuntitolkulla aikaa rentoutuen, istuen ystävien kanssa ja työskennellen kannettavalla … se jää nähtäväksi.
 
Mutta sitä on vaikea kieltää, että on tapahtunut merkittävä muutos.
 
Mutta kenties se oli yksi covidin tarkoitus. Työntää ihmiset viettämään enemmän aikaa yksin. Sitä olin rehellisesti sanottuna tehnyt jo vuosia. Mutta minutkin se tönäisi seuraavalle tasolle. Minusta on tullut yksinäisempi, ja nautin siitä todella.
 
Tietysti minulla on erilaisia luomisprojekteja. Taide, kirjoittaminen ja musiikkivideot. Mutta nekään eivät ole yhtä paljon osa päivittäistä rutiiniani, kuin olivat ennen.
 
Eilen aamulla tunsin innostusta mennä Paneraan kupilliselle. Ja kun kävelin sisään, yhtä lailla kanta-asiakkaat ja henkilökunta tervehti minua hurrauksilla ja kyselyillä. "Voi hyvä luoja, sinä olet vielä hengissä. Olimme huolissamme sinusta, kaipasimme sinua. Tämä paikka ei ole sama ilman sinua." Ja sain jopa lämpimän halauksen sellaiselta, joka yleensä pitää koko ajan kahden metrin välimatkan muihin.
 
Se lämmitti sydäntä. En osannut odottaa sellaista tervehdystä.
 
Mutta vaikka eräs ihminen jonka olin nähnyt siellä joka päivä, sanoikin minulle, että minun olisi parasta käydä siellä taas joka päivä, tänään en vain pystynyt siihen.
 
Ei vain tuntunut siltä.
 
Mutta tiedän tämän olevan suunnitelman mukaista, jonka on laatinut sieluni, jotta voin mennä syvemmälle itseeni. Ja se on paljon lempeämpi tapa, kuin saada jokin sairaus tai jotain muuta.
 
Siis totuttelen uuteen rutiiniin ja uuteen minuun. Ja aika ajoin huomaan tuntevani innostusta mennä ulos saamaan aamuannokseni kofeiinia, mutta pitäydyn tällä hetkellä siinä.
 
Olen varoittanut ihmisiä elämässäni, että ellei ole vaihtoehtoa, olen mieluummin suunnittelematta mitään menoja yhdessä. Kerron heille, että jos heräätte aamulla ja teillä on inspiraatio soittaa, niin katsomme sitten siinä kohtaa.
 
Mutta asioiden suunnitteleminen ei ole minun juttuni. Se harvoin toimii minulla enää. En tiedä, miltä minusta tuntuu päivästä toiseen. Edes tunnista toiseen. Olen mieluummin enää luottamatta minuun, kun kyse on suunnitelmien toteuttamisesta.
 
Ja joillekin se on erittäin epämiellyttävää. Mutta he ovat oppimassa, että harvoin annan periksi tuossa säännössä.
 
Käyn läpi merkittävää transformaatiota, eivätkä he koskaan ymmärrä, mitä se merkitsee. Mutta minulle se merkitsee, että minun täytyy kiinnittää hyvin tarkkaa huomiota siihen, miltä minusta tuntuu ja mitä tarpeeni ovat joka nyt-hetki, ja seurata vaistoani ja autuuttani.
 
Se merkitsee, ettei ole mitään tärkeämpää kuin suhde omaan sieluuni. Ja se merkitsee sen tekemistä, mikä tuntuu oikealta minulle, ja se voi muuttua päivästä toiseen, tunnista toiseen, minuutista toiseen.
 
Jotkut kutsuvat sitä vapaana henkenä olemiseksi. Ja se on melko hyvä kuvaus.
 
Ja se on myös vapautta syyllisyydestä, häpeästä ja epäilystä. Ja tietysti noista ihmistunteista irtipäästäminen vie aikaa, mutta ne ovat pidätelleet meitä tunnepuolella ja fyysisesti hyvin pitkän aikaa.
 
Ja monilla meistä ne ovat matkalla ulos.
 
Nyt on kävelyn aika suojelualueella. On parasta pukeutua lämpimästi, täällä Floridassa on viileää.
 
 A5AA394A-9329-4D4D-AAD0-7A3F9A69A77E
"Kiitos. Se oli hyvin liikuttavaa."
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >