HomeViestejäMaria Chambers24.5.2020 - Kaavat uudessa energiassa - lähempää tarkastelua

24.5.2020 - Kaavat uudessa energiassa - lähempää tarkastelua

KAAVAT UUDESSA ENERGIASSA – LÄHEMPÄÄ TARKASTELUA
 
Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
24.5.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Kaavat, tutut tavat kokea todellisuutta, ovat olleet syvälle juurtuneena ihmisiin aioneita. Epävarmalta näyttävässä maailmassa käyttäytymismallit antavat meille tunteen turvallisuudesta. Ennustettavuus on oleellista fyysiselle ja henkiselle terveydellemme. Ne kaavat joita planeetta noudattaa, joita luontoäiti noudattaa, joita yhteiskunta ja kulttuuri ja oma perheemme noudattavat, antavat meille mielen tyyneyttä. Vaikka eivät jotkut noista kaavoista olisi parhaan etumme mukaisia.
 
Uudessa energiassa alamme huomata, että joitain noista tutuista kaavoista on häiritty. Ajankulku on hyvä esimerkki. Se tuntuu kiihtyvän ja olevan nestemäisempää.
 
Tapa jolla kehomme reagoi ruokaan ja ympäristöön, muuttuu. Asiat joista ennen nautimme, jotka antoivat meille lohtua, eivät enää toimi. Tapa jolla ilmennämme asioita, on muuttunut. Itse asiassa nyt on niin paljon helpompaa ilmentää, että se voi olla hämmentävää mielelle.
 
Ne vanhat kaavat, että täytyy käyttää voimaa ja yrittää ohjata ja kontrolloida lopputulosta, eivät toimi enää. Suunnittelu, tavoiteasetanta ja fokusoitunut visualisointi ovat niin eilispäivää. Ainakaan minulla ne eivät koskaan toimineetkaan.
 
Mutta mieli pitää vakaudesta. Se ylpeilee asioiden kontrolloinnilla varmistamaan sen, että ne jatkavat ennustettavan kaavan noudattamista. Tästä syystä mieli ei ole kovin luova. Se menee harvoin laatikon ulkopuolelle. Se haluaa pelata varman päälle.
 
Ja kun heräämme ja kaikki se, mitä olemme pitäneet pyhänä, alkaa murentua, mieli tulkitsee sen huonoksi asiaksi. Hyvin, hyvin huonoksi. Mieli ei näe sitä vain evoluutiomuutoksena ja uudelleenmallinnuksena. Siis onko mikään ihme, että koko tämä valaistumisjuttu tekee mielen vähän hulluksi?
 
Pidän itseäni sellaisena, joka on aina tehnyt asioita laatikon ulkopuolella. Kuitenkin päästessäni lähemmäs omaa oivaltamistani ja ruumiillistunutta valaistumistani, mieli tuntuu roikkuvan vielä enemmän joissain vanhoissa kaavoissa.
 
Ja näin on, koska se tulee pelokkaammaksi siinä, mitä merkitsee päästää irti monista vanhoista ajattelu- ja tunnemalleista. Mutta se tietää myös, että jos se ei päästä irti, on piru merrassa. Elämässäni on vielä enemmän häiriöitä.
 
Mutta päästettyäni irti jo niin paljosta – esi-isistä, henkiperheestä kotona, massatietoisuudesta – ja nähtyäni, etten ole pudonnut kuiluun, mieleni luottaa nyt enemmän tähän kaavanpoistoprosessiin.
 
Mieli tarvitsee konkreettisia todisteita, että se on turvassa eikä se putoa jotenkin pois maan päältä. Ja elämästä tulee itse asiassa helpompaa ja hauskempaa, jos se vain luottaa.
 
Ja samaan aikaan kukaan ei vie pois kaikkia kaavoja, koska monet niistä palvelevat meitä hyvin. Ja tiedämme, mitkä eivät palvele, kun ne kostautuvat meille tai kun mikään ei muutu perustavanlaatuisesti.
 
Kun ihmiset ikääntyvät, he jäävät usein kiinni kaavoihin eivätkä ole enää joustavia käyttäytymisessään tai ajattelussaan. Mutta huomaan myös joistain nuorista ihmisistä, että he ovat melko jäykkiä uskomuksissaan.
 
Mieli viettelee sydäntä tasaisin väliajoin pelaamaan varman päälle. Olemaan ottamatta liian monia todellisia riskejä. Olemaan kokeilematta mitään uutta. Erityisesti uusia tapoja nähdä todellisuus. Useimmat ihmiset sallivat toisten määritellä puolestaan oman todellisuutensa.
 
He sallivat toisten vakuuttaa itselleen, että kova työnteko ilottomassa työpaikassa on ainoa toteuttamiskelpoinen vaihtoehto elämässä.
 
He sallivat ajattelun, joka kertoo heille, että elämä on kovaa ja he ovat arvokkaita saamaan "vain riittävästi". Vain riittävästi terveyttä, vain riittävästi varallisuutta, vain riittävästi rakkautta.
 
Vaikein rikottava kaava on se, joka kertoo meille, ettemme ole arvokas. Ihmiset taistelevat viimeiseen saakka puolustaessaan tuota kaavaa.
 
Siis kaavat poistetaan uudessa energiassa. Se ei merkitse, että on kaaosta, jossa kaikki juoksevat kaduilla ja tulevat psykoottisiksi ja on kontrolloimatonta paniikkia.
 
Mutta eikö ole mielenkiintoista, että ihmiset pelkäävät ajankohtaista covid-virusta enemmän, koska sen käyttäytyminen ei ole tyypillistä. Se ei näytä noudattavan viruksen tyypillistä kaavaa. Itse asiassa sille on annettu nimeksi "uudenlainen koronavirus".
 
Eikö ole mielenkiintoista, että epävarmuuden tunne, se tunne ettei pysty kontrolloimaan jotain, antaa ihmisille eniten syytä paniikkiin. Ja on kiehtovaa nähdä, miten he yrittävät kontrolloida pelkojaan yrittämällä kontrolloida ympäristöä ja omaa kehoaan estääkseen tartunnan.
 
Ja on mielenkiintoista nähdä, miten jotkut ihmiset suuttuvat toisille ohjeiden noudattamattomuudesta ja toiset suuttuvat takaisin tuntiessaan, että heidän vapauttaan loukataan säännöillä ja varotoimilla.
 
Siitä tulee kaksinaisuustaistelua, joka saa myös poliittisen ulottuvuuden. Ja se kaikki perustuu pelkoon, ettei ole kontrollissa. On kyse sitten viruksen kontrolloinnista tai heidän omasta täysivaltaisuudestaan olla pysymättä kotona tai käyttämättä maskia.
 
TURVALLISTA MUTTA TAPPAVAN TYLSÄÄ
 
Mutta kun siirrymme vapauteemme, oivallamme enemmän ja enemmän, että monet vanhat kaavat ovat monella tapaa pitäneet meitä oman värittömän todellisuutemme vankina. Turvallista mutta tappavan tylsää.
 
Se mikä vaikuttaa kaaokselta, ei oikeasti ole. Se on niiden vanhojen kaavojen uudelleenorganisointia, jotka eivät enää palvele meitä. Ja minulla on mitä syvintä myötätuntoa ihmistä kohtaan kaikessa tässä. Ei ole helppoa päästää irti vanhoista kaavoista, jotka tuntuvat hyvin tutuilta.
 
Siitä syystä useimmat ihmiset sekoavat. Vanhat järjestelmät joihin he luottivat, näyttävät romahtavan. Ne eivät olleet kovin hyviä järjestelmiä ja niistä tuli melko korruptoituneita, mutta ainakin ne olivat jotain.
 
EVOLUUTIOTASON TRANSFORMAATIO
 
Me jotka emme enää ole osa tuota maailmaa, meillä on edelleen mieli, joka vastustaa muutosta. Onneksi sielu siirtyy nyt enemmän ja enemmän elämässämme kuskin paikalle ja näyttää mielelle, että kaikki selviää.
 
Että tätä evoluutiotason transformaatioaikaa ei voi kieltää. Että globaali herääminen on ilmeistä. Me jotka olemme tuon heräämisen viime vaiheissa, alamme oivaltaa sen valtavuuden, mitä on tapahtumassa.
 
Olemme varmasti pieni ryhmä. Määrä kasvaa joka päivä. Mutta tietoisuuteen vaikuttamiseksi ei tarvitse olla miljoonia ihmisiä – se on uskomaton asia tietoisuudessa.
 
Se ei ole lukumääräpeliä – siinä on kyse vain olemisesta täällä säteilemässä valoamme. Ei vanhalla uskonnollisella tavalla yrittäen käännyttää ketään. Meidän ei tarvitse kirjaimellisesti tehdä mitään. Kaikki mitä tarvitsemme, tulee meille.
 
Oivallamme, mitä tuo ilmaisu "on maailmassa, muttei maailmasta" oikeasti merkitsee.
 
Tiedämme sydämessä ja sielussa, ettei se merkitse, että emme välitä tai olemme itsekäs. Tämän ruumiillistuneen valaistumistyön tekemiseksi tarvitsimme aikaa, tilaa ja paljon itsehoitoa.
 
Meidän täytyi päästää irti monista suhteista ja toimista ja viettää paljon aikaa yksin. Se oli haastavaa monilla tasoilla, fyysisesti ja tunteellisesti. Ja kun olemme vapauttaneet myös monia tunnekaavoja olemuksestamme, kuten sentimentaalisuus menneisyydestämme, mieli on huolissaan. Miksi emme tunne enää samoja juuttuja äidistä tai isoäidistä tai kenestä tahansa? Merkitseekö se, ettemme enää välitä hänestä tai rakasta häntä?
 
Ei lainkaan. Olemme päästäneet irti niistä vanhoista kaavoista välillämme, jotka pitivät meidät jumissa karmakierrossa.
 
ITSERAKKAUS
 
Siis otamme viimeinkin vastaan itserakkauden. Rakkauden ihmiseltämme ja sielultamme, joka hyväksyy kaiken meissä. Tiedämme, että ilman tämän tyyppistä rakkautta ei ole aitoa rakkautta ketään muuta kohtaan. Rakkautta joka ei pyydä mitään vastineeksi. Rakkautta jossa ei ole kiintymistä tai odotuksia tai ehtoja. Rakkautta joka ei liity mitenkään syyllisyyteen tai velvollisuuteen. Tuo vanhan tyyppinen rakkaus ei ole rakkautta, se on energian syömistä.
 
Havaitsemme, että kaikkien muiden täytyy oppia jossain kohtaa rakastamaan itseään. Että me emme ole vastuussa heidän rakastamisestaan tai kenenkään muun. Se on radikaali muutos. Olemme hyvin tottuneita tuntemaan toisten tuskan, yrittämään ottaa sen pois heiltä. Yrittämään rakastaa heitä, kuin se olisi hyvänä ihmisenä olemisen korkein standardi. Se on vanha kaava, joka häviää.
 
Pieni määrä meitä on käynyt läpi heräämisen rankimmat osat, ja olemme päästäneet irti vanhoista ja jumittuneista kaavoista sen tuloksena. Nyt meillä on todellinen kyky auttaa ihmisiä.
 
Voimme opettaa toisille, miten rakastetaan itseään, vain olemalla itseä rakastavia ihmisiä, jotka ovat ruumiillistaneet oman sielunsa, ikuisen itsensä, juuri täällä, tässä paikassa nimeltään Maa-planeetta. Se on suurin lahja, jonka voimme antaa muille ihmisille.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >