HomeViestejäMaria Chambers24.2.2020 - Ei tehdä. ei korjata, vain sallitaan

24.2.2020 - Ei tehdä. ei korjata, vain sallitaan

EI TEHDÄ, EI KORJATA, VAIN SALLITAAN

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
24.2.2020
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Monet ihmettelevät, miksi tietyt fyysiset ongelmat eivät parannu. Eri menetelmiä käytetään vähin tuloksin tai tuloksetta. Nuo samat menetelmät saattavat toimia toisilla, joten on paljon turhautumista. Tai asiat jotka ovat toimineet aiemmin, eivät toimi enää. Itse asiassa tilanne saattaa jopa huonontua. Myöskään vaihtoehtoisilla terapioilla, kuten Reiki ja muuntyyppinen energiatyö, ei näytä olevan tyydyttäviä tuloksia.
 
Niillä jotka ovat valinneet ruumiillistuneen valaistumisen … tulla valaistuneeksi jääden tälle planeetalle … tapahtuu jotain muuta. Tapahtuu integrointiprosessi. Luonnollinen ja alkuperäinen kehomme tai valokehomme integroituu fyysiseen kehoon. Fyysinen keho ja kaikki sen luontaiset tasapainottumiskyvyt heräävät. Se merkitsee, ettei kyse ole korjaamisesta tai laastarin laittamisesta johonkin toimimattomuuteen tai sairauteen. Ei ole kyse hankkiutumisesta eroon sairaudesta käyttämällä voimaa siihen. Itse asiassa se voi tehdä tilanteesta vielä pahemman.
 
Ja vaikka tämä integrointiprosessi kestää kauemmin, kuin perinteisten lääketieteen menetelmien vaikuttaminen kehossa, tapahtuu jotain muuta ja hyvin merkittävää. Ne perimmäiset tasapainottomuudet ratkaistaan, jotka aiheuttivat sairauden. Koska jos yritetään korjata ongelma eikä energiaepäharmoniaa ratkaista, niin toinen sairaus ilmestyy jonnekin muualle.
 
Katselen mielelläni aina silloin tällöin ihmeparantumisia YouTubesta. On todella hämmästyttävää, että ihmiset parantuvat hetkessä sairauksista, joita pidetään parantumattomina. Uusia elimiä tulee vahingoittuneiden tilalle. Sokeat silmät parantuvat. Kuulo palautuu. Uusia hampaita kasvaa. Ihmiset lähtevät kävelemään pyörätuolistaan. Kipu häviää. Heillä on saattanut olla vaivoja ja sairauksia vuosikausia, jopa koko elämän. Ja minuuteissa he transformoituvat.
 
Ja olen innoissani näiden ihmisten puolesta, että he pystyvät kävelemään ja tervehtyvät. Olen myös vähän kateellinen. Missä minun ihmeeni on? Tai kaksi tai kolme? Mutta käsitän myös, ettei se ollut minun valitsemani polku tällä kierroksella. Olen täällä kehittyneenä sieluna, joka tuntee oman kykynsä olla todellisuutensa mestari. Ja lisäksi olen täällä tekemässä jotain – muutamien muiden sielujen kanssa – mitä ei ole koskaan ennen tehty tässä laajuudessa.
 
Olemme täällä ottamassa oman mestaruutemme. Olemme oma uskolla parantajamme … missä ei oikeasti ole kyse parantamisesta. Siinä on kyse luottamisesta sieluumme ja siihen, että kehomme tekee, mitä sen on tarkoitus tehdä ja minkä tekemiseen se on suunniteltu. Saamaan takaisin valokehonsa ja tasapainottamaan kaiken energiaepäharmoniansa.
 
Ja epätasapaino voidaan tasapainottaa jo ennen täydellistä valokehointegrointia, mutta se vaatii luottamusta kehoon ja sen kykyyn tasapainottua, ilman mielen minkäänlaista puuttumista asiaan.
 
Mutta se ei merkitse, että käärimme hihat ja yritämme selvittää sairauden perimmäiset tunnesyyt. Se pysäyttää vain virtauksen.
 
Mielestä tuntuu, että sen täytyy tehdä jotain, mitä tahansa, muttei vain sallia, ja kuitenkin juuri sallimista tarvitaan.
 
Niin kauan kun on vielä yksi kirja luettava parantamisesta, vielä yksi kurssi käytävä, vielä yksi video katsottava, vielä yhteen leikkaukseen tai hoitoon tai uskolla parantamiseen mentävä, emme koskaan salli energioiden virrata ja tehdä, minkä ne jo tietävät tehtäväksi.
 
Joidenkin meistä on tarvinnut törmätä seinään, ettei ollut enää mitään yritettävää, ennen kuin antauduimme luonnolliselle energiavirralle.
 
Juuri ne tasapainottomuudet jotka kiroamme, ovat omalla tavallaan tilaisuus mennä syvemmälle. Päästä käsiksi pysyvään tasapainottumiseen. Pysyvään energioiden integrointiin.
 
Nämä tasapainottomuudet tulivat pintaan, koska ne täytyi selvittää. Useimmat ihmiset kantavat haavojaan koko elämänsä, ovat ne sitten tunne- tai fyysisiä haavoja.
 
Mutta me olemme täällä eri tilanteessa. Monet meistä halusivat päästää irti esi-isien vanhoista kaavoista. Kaavoista jotka ilmaistaan tunne- tai mentaalitasapainottomuuksina ja myös fyysisinä. Ja tietysti fyysiset ovat aina tunnepuolen sivutuote.
 
Jotkut meistä ehkä tuntevat, että on liian myöhäistä – olemme tietyssä iässä ja meillä on ollut ongelmia jo kauan – ja mieli haluaa vakuuttaa meille, että on liian myöhäistä, olemme liian vanha ja homma on mennyt liian pitkälle. Eikä se ole lainkaan totta.
 
Sillä ei ole merkitystä, mistä se on peräisin. Sillä ei ole merkitystä, miten kauan meillä on ollut se. Sillä ei ole merkitystä, missä vaiheessa se on. Sillä ei ole merkitystä, mitä lääkärit sanovat siitä. Sillä ei ole merkitystä, mitä olemme ajatelleet siitä tai mitä ajattelemme siitä nyt. Sillä ei ole merkitystä, miten paljon vastustusta meillä on ollut siihen liittyen. Millään tästä ei ole merkitystä. Eikä erityisesti sillä ole merkitystä, jos se tuntuu pahenevan.
 
Valitettavasti, mitä pidempään olemme olleet fyysisessä kehossa, sitä enemmän vastarintaa on muodostunut. Kyse ei ole siitä, että tasapainottomuudesta tai sairaudesta on vaikeampaa vapautua, vaan tietoisuudessamme on enemmän vastarintaa siitä vapautumiseen.
 
Keho reagoi valokehoomme ja esiintulevaan "minä olen" -olemukseemme, ja se reagoi edelleen myös vanhan hiilipohjaisen mielemme ohjelmointiin. On myös vastustusta, koska olemme 3D-ympäristössä, joka on tiheä ja täynnä vanhaa ohjelmointia. On myös aspektejamme tästä ja muista elämistä, jotka yrittävät sabotoida siirtymistämme eteenpäin. Kenties eivät tarkoituksella, mutta ne haluavat pitää kiinni menneisyydestä, vanhasta sukulinjasta. Mutta loppujen lopuksi se kaikki ratkeaa, kunhan sallimme jatkuvasti tämän luonnollisen prosessin tapahtua.
 
Ja muuten, emme ole täällä myöskään yrittämässä parantaa muita. Käsien laittamisesta Jeesus-tyyliin ei ole oikeasti kyse myötätunnosta – itse asiassa Jeshua ei todellisuudessa tehnyt ihmeparannuksia. Hän vain säteili läsnäoloaan, Kristus-valoaan, ja jos toiset olivat halukkaita, he parantuivat. Sillä hetkellä heidän kehonsa reagoi tuohon ehdottomaan rakkaustaajuuteen.
 
Hän tiesi, että toisten täytyi olla oma valonsa, oma sisäisen parantajansa. Oma ehdoton rakkautensa itseään kohtaan. Muuten he olisivat ikuisesti riippuvaisia jostain muusta itsensä ulkopuolella. Tiedät tuon "opeta ihminen kalastamaan" -jutun.
 
Jeshuan viestissä ei ollut niinkään kyse naapurin, kuin itsensä rakastamisesta. Hän ymmärsi, että ehdoton rakkaus itseä kohtaan oli eliksiiri kaikkien ihmisen kohtaamien pulmien ratkaisemiseen.
 
Ja siitä koko tässä ylösnousemuksessa, ruumiillistuneessa valaistumisessa on kyse. Itsensä rakastamisesta niin syvästi ja niin ehdottomasti, että keholla … ja koko elämällä … ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin reagoida tuohon rakkauteen. Eikä ole enää tarkoitus rasittaa ihmismieltä tuolla vastuulla. Se ei pysty siihen. On kyse "minä olen" -olemuksen ja sielumme sallimisesta huolehtia siitä.
 
Ei ole tekemistä, korjaamista – on vain sallimista.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >