Päivän uffo

Markassa on uffon alku




HomeViestejäMaria Chambers14.10.2018 - Onko jo hauskaa?

14.10.2018 - Onko jo hauskaa?

ONKO JO HAUSKAA?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
14.10.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

En yritä olla hauska. Mutta kun asiaa ajattelee, ei ole ollut kovin hauskaa olla täällä. Jos sinulla on ollut oikeasti hauskaa, se oli täällä olemisesta huolimatta – olenko oikeassa?

Kasvaessani aikuiseksi taistelin valtavien ahdistusoireiden ja myös jonkin verran masennuksen kanssa. Herkkyyteni johti tunteeseen, että minussa oli jokin hyvin pielessä. Pari-, kolmekymppisenä kävin paljon terapiassa selvittääkseni, mikä minussa tarkkaan ottaen oli vikana. En tiennyt silloin, että olin perhonen upotettuna vesitankkiin.

Kun sallin puhtaan ilon kuplia esiin, minut tavallisesti työnnettiin takaisin alas äidin moitteilla: "Naura tänään ja itket huomenna." Hän ei sallinut paljon makeutta myöskään omaan elämäänsä. Hän jäi kiinni esittämään roolia, joka sysättiin hänelle naisena. Tuon roolin ulkopuolelle eksyminen oli liian vaarallista.

Minulla oli omat hetkeni tuota intohimontunnetta taiteeni, musiikkini ja myrskyisien suhteideni kautta. Sain oman osani seikkailuista. Makeudesta ja ilosta. Syvästä ja intiimistä yhteydestä ihmisiin, luontoon ja itseeni. Elämä täytti minut tarkoituksentunteella, myös epäilyksen, hämmennyksen ja pimeyden aikoina.

Niinpä käytyäni läpi heräämiseni ja ollessani syvällä ylösnousemuksessani, ruumiillistuneessa valaistumisessani, voin sanoa, etten ole enää panostanut tuohon todellisuuteen. Ja irrallisuudentunne tuohon kaksinaisuuden maailmaan ja tunne olemisesta kauempana ja kauempana siitä, ei ole enää niin epämukava.

Itse asiassa se alkaa tuntua tutulta, koska minussa oli tuo osa, joka tunsi niin jo monta vuotta sitten. Yritin suunnattomasti sopia tuohon maailmaan, mutten koskaan oikein kyennyt.

Yritin olla onnellinen, koska katselin ympärille ja luulin hyvin monien muiden olevan onnellisia. Ne jotka olivat viehättäviä tai joilla oli paljon rahaa tai jotka olivat lahjakkaita taiteilijoita tai muusikkoja tai valokuvaajia tai joilla oli muita maailman statussymboleja – miten he voisivat olla tuntematta onnea? Yritin löytää onnellisuuden maailmasta, jossa sitä ei tarkoituksella voinut olla.

Niinpä on ehdottomasti väärinymmärrystä sanoa tässä, että tunnen irrallisuutta ja tuo irrallisuus edistää sitä, etten tunne iloa, jota haluan tuntea. Koska ainakaan minä en ole ylipäätään halunnut olla täällä. Tarkoitan, että sieluna kyllä, halusin olla täällä yhtenä uuden tietoisuuden uusista opettajista, mutta ihmisenä en oikeasti ole nauttinut täällä olemisesta.

Sen tietäminen, että voin nyt siirtyä eteenpäin ja ymmärtää, että ilo jota etsin ja jota olen kokenut, on ensi-kertaa-ihmismuodossa-tyyppistä iloa, aitoa iloa. Ei vanhan kulutusjärjestelmän keksimää iloa. Itseni ulkopuolisten energioiden kuluttamisen. Se ei ollut aitoa iloa. Kaukana siitä.

Tämä on kaikki uutta. Se tuo kodin tänne. Tarvitsematta kuolla ja sitten palata puhtaan ilon ympäristöön. Nyt kyse on tuon ympäristön tuomisesta tänne, tähän kehoon, tässä elämässä.

Tunnen aistillista iloa. En odottanut sitä. Se on puhdasta, ja se on voimakasta. Se on fyysistä ja samaan aikaan eteeristä. Sitä ympäröi syvä ja myötätuntoinen ehdoton rakkaus. Minulta minulle.

Siis olen tosissani itseni kanssa ja tunnustan, ettei se mitä koin ennen elämässäni ja monissa elämissä, ollut henkeni aitoa iloa. Yritin luoda tuota iloa monin eri tavoin, kuin näyttelijä joka ottaa monia eri rooleja. Mutta nyt tiedän, että vain näyttelin.

Ja nyt tiedän, että tämä on niin totta, kuin totta olla voi. Sielun kutsuminen kehooni ja elämääni tässä elämässä on niin totta, kuin totta olla voi. Ei näyttelemistä, ei eri roolien ottamista, ei hyvän tai pahan typin esittämistä. Ei marttyyrin esittämistä. Tai sen mitä ikinä odotetaan naisilta tai valotyöntekijöitä tai henkisiltä ihmisiltä. Se kaikki lentää ovesta ulos, koska tämä on tosijuttu.

Ja niin paljon hauskaa kuin tuossa vanhasta toimintamallissa on ollutkin, todellinen hauskanpito on vasta alkanut. Voi, tiedän, että se on vasta satunnaista tällä hetkellä. Mutta rehellisesti sanottuna, minä otan sen. Eikö ole jokin sanonta, että valtamerellinen keskinkertaisuutta ei voi koskaan vastata kupillista erinomaisuutta?

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >