Luxonia

  • Increase font size
  • Default font size
  • Decrease font size
Home Viestejä Maria Chambers 5.10.2017 - Kuka roikkuu takinliepeissäsi?

5.10.2017 - Kuka roikkuu takinliepeissäsi?

Print

KUKA ROIKKUU TAKINLIEPEISSÄSI?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)
5.10.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olet luultavasti kokenut jonkun yrittävän roikkua takinliepeissäsi joko taloudellisesti tai tunteellisesti. Kenties se oli jotain, mistä nautit tai mitä pidit vastuunasi. Ajattelit, että palvelusi ihmiskunnalle oli sitä. Pitää energioita toisten ja planeetan puolesta. Mutta olet ehkä huomannut, ettei se tunnu enää oikealta.

Äskettäin joku syytti minua 16 vuoden ystävyyssuhteen huuhtomisesta vessanpöntöstä alas.

Auts! Hyvin pelattu, syyllisyys, mutta pistetilanne on edelleen: syyllisyys 0, Maria 1. Olen lakannut vastaanottamasta kritiikkiä toisten ihmisten reaktioista johonkin, mitä ole ehkä sanonut tai tehnyt.

Se on vapauttavaa, koska ei ole mitään uhrina olemista. Ihmiset voivat esittää uhria ja he esittävät, muttei oikeasti ole mitään uhreja. Kaikki ovat vastuussa omista luomuksistaan.

Jos joku tuntee tulleensa torjutuksi jostain, mitä ehkä olen sanonut tai tehnyt, en ole vastuussa siitä. Tässä valaistumiseni vaiheessa en kykene loukkaamaan ketään. En ole tietoisuudessa, jossa yrittäisin tahallani loukata ketään fyysisesti tai tunteellisesti. Jos hän siis loukkaantuu, se johtuu vain siitä, että hän oli jo loukkaantunut ja hänestä tuntui jo pahalta.

Hän toi tuon tilanteen itselleen yhtä paljon, kuin minä loin oman versioni siitä. Hänen täytyy kysyä itseltään: "Miksi loin tämän? Onko tämä minun kaavani? Miksi minusta tuntuu uhrilta? Mitä saan uhrina olemisesta?"

Ja jos sallin itseni vastaanottaa tuon kritiikin ja alan tuntea vastuuta tai syyllisyyttä, minun täytyy tehdä itselleni samat kysymykset.

En siis enää hyväksy vastuuta siitä, että saan toisten olon tuntumaan hyvältä tai huonolta. Minun tehtäväni ei ole saada toisia tuntemaan itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi. Tehtäväni ei ole tehdä heidän oloaan mukavammaksi. Se on heidän tehtävänsä.

Ei minua haittaa antaa tukea. Mutta minulla ei ole aikaa tai energiaa pitää ketään kädestä. Se on hänen tehtävänsä. Hän voi pitää itseään kädestä, tai vielä parempi, pyytää sielua pitämään kädestään.

Olen tehnyt kauan ja kovasti työtä päästäkseni siihen, missä olen tänä päivänä. En anna kenenkään roikkua takinliepeistäni. Se ei ole minun tehtäväni. En pelasta ketään taloudellisesti tai tunteellisesti. Se ei ole minun tehtäväni.

Jos joku haluaa olla elämässäni, hänen täytyy enimmäkseen olla itseään rakastava, riippumaton ja täysivaltainen. Hänen täytyy olla vastuussa omasta ilostaan. Hänen täytyy oppia rakastamaan itseään ja hyväksymään itsensä juuri sellaisena, kuin on. En voi tehdä sitä hänen puolestaan. Minulla on parempaa tekemistä ajallani.

Ja jos hän ei ole valmis syömään omasta kaukalostaan, aikani hänen kanssaan on lyhyt.

Jaan toisten kanssa sen, kuka olen, ja nautin heistä ja toivottavasti he nauttivat minusta. Tulemme yhteen omana itseämme, rakastavina ja itsensä toteuttaneina olentoina.

Voimme pyytää toisiltamme toisinaan apua, jossa käytämme omia ainutlaatuisia taitojamme, mutta se ei ole hoivaamista tai kädestä pitämistä.

Tuomme parhaan esiin toisissamme. Hyvien suhteiden eteen, ovat ne ystäviä tai puolisoja, ei tarvitse tehdä työtä – ne joko toimivat tai eivät. Ne virtaavat tai eivät.

Ne saattavat olla elämän mittaisia tai kestää viikon tai jotain siltä väliltä. Sillä ei ole merkitystä. Vain sillä on merkitystä, että jos suhteesta tulee vähemmän iloista, se on merkki. Tämä voi kuulostaa kovalta, mutta on keholle, sielulle ja mielelle paljon kovempaa jatkaa jotain, mikä ei enää palvele sinua.

Ja energian pitäminen jonkin puolesta ei enää palvele sinua – ei, jos haluat siirtyä valaistumiseesi ja vapauteesi. Energioiden prosessoiminen planeetan puolesta … ei tee sitä.

Toiset tekevät sitä nyt. Se ei ole sinun tehtäväsi. Olet jäänyt eläkkeelle tuosta tehtävästä. Ota kultakellosi ja lähde pois sieltä. Toiset jatkavat nyt siitä, mihin jäit. Heille energioiden pitäminen on juuri se, missä heidän täytyy olla.

SYNNYTYSKIPUJA EI ENÄÄ TARVITA

Ja naisina tiedämme nyt, että ihmiskunnan haavojen ottaminen itselleen on ollut DNA:ssamme. Ja se on tullut loppuunsa. Meissä saattaa olla vielä pieni osa, joka pitää kiinni tarpeesta olla tuskassa palveluna ihmiskunnalle. Osa joka uskoo, että meillä täytyy olla synnytystuskia voidaksemme synnyttää Kristus-tietoisuutemme. Että hyvä nainen on sellainen, joka palvelee olemalla epämukavasti, jotta toiset voivat olla mukavammin.

Ja naisina meissä on edelleen osa, joka on haluton olemaan täysin ruumiillistunut itsemme, koska menneisyydessä meitä ei kohdeltu kunnioittavasti ollessamme tuo itsemme.

Olemme olleet haluton olemaan aistillinen itsemme. Mutta nyt miehinä ja naisina tämän muutoksen eturintamassa, meidän täytyy hyväksyä aistillisuutemme täysin. Meistä ei tule muuten valaistunutta tässä kehossa täällä.

Tämä on poikkeuksellinen hanke. Sitä ei ole koskaan ennen tehty näin. Se vaatii kaiken huomiomme ja omistautumisemme. Ei mielestä, ei aivoista, vaan sydämestä ja kehosta.

Omistautuminen vaatii mieltämme olemaan sydämen, kehon ja sielun palveluksessa. Olematta vastuussa. Suuri ero.

Jos siis joku roikkuu takinliepeistäsi, tiedät sen. Ja jos päätät päästää vapaaksi hänet, hänkin on jollain tasolla päättänyt vapautua. Hän ei ehkä oivalla sitä tietoisesti, mutta hänkin luo oman todellisuutensa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.