Päivän uffo

Kun hätä on suurin, on uffokin lähellä




HomeViestejäJenny Schiltz30.7.2018 - Pimennyskäytävä pyytää meitä valitsemaan

30.7.2018 - Pimennyskäytävä pyytää meitä valitsemaan

PIMENNYSKÄYTÄVÄ PYYTÄÄ MEITÄ VALITSEMAAN

Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)
30.7.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Olemme nyt tämän pimennyskäytävän loppusuoralla. Olemme Leijonaportin 8.8. esiaallossa, ja sitten viimeinen pimennys on 11.8. Tämä on hyvin hämmästyttävää aikaa, kuitenkin se voi olla kerrassaan epämukavaa.

Meitä pyydetään kiinnittämään huomiota epämukavuuteemme. Mitä se pyytää meitä tunnustamaan tai muuttamaan? Meidän on aika katsoa syvälle itseemme ja luomuksiimme. On aika katsoa syvälle varjoitseemme ja tuoda kaikki se valoon.

Tämän jakson aikana kaikki mikä on piilossa sisällämme, tuodaan valoon. Sitten meillä on valintatilanne. Voimme joko sysätä sen takaisin alas tai voimme sallia varjomme näyttäytyä, jotta se voidaan parantaa tai pelkästään lähteä sen luota. Varjomme sisältää usein suurimmat pelkomme, ja nuo pelot näyttävät meille, missä olemme rajoittaneet itseämme.

Sieluni on yllyttänyt minua viikkojen ajan päästämään irti omista jutuistani – ongelmistani painon kanssa, osastani joka pelkää olla kaikkea, mitä olen, ja tarpeestani huolehtia muista, myös omaksi haitakseni. Olen tehnyt valtavasti töitä näillä alueilla, mutta ne tulevat ehdottomasti taas pintaan näissä energioissa. Tuli hyvin selväksi, että tämä negatiivisen itsen pinnan alla mylläävä ääni on rajoittanut minua monin tavoin. Aina kun minulla on tilaisuus tehdä jotain, mikä pelottaa minua, pusken läpi ja teen sen joka tapauksessa. En ole kuitenkaan ymmärtänyt, että tuon äänen energia on myös estänyt minulta tilaisuuksia.

Pystyin viettämään kuunpimennyksen ja verikuun 27.7. metsässä telttailemassa, kaukana kännyköistä ja muista häiriötekijöistä. Se salli minun todella yhdistyä siihen, mikä mylläsi syvällä sisällä. Erkaannuin ryhmästä, kerroin tarvitsevani vähän aikaa ja löysin kauniin haavan, joka oli kaatunut, ja istuin siinä tuijottaen vihreää kattoa yläpuolella ja valtavaa vuorta etäällä. Siinä päästin sen kaiken ulos. Kaiken pelon, huolen, tuskan … tunteen vähempiarvoisuudesta, jota olin kantanut väkivaltaisesta lapsuudesta saakka. Kun itkin, syvin suru tuli ulos ja sitten aloin täristä tuosta tunteesta ja purkautumisesta. Kuulin sieluni jatkuvasti sanovan: "Pane se pois nyt. Älä kanna sitä pidempään."

Jonkin ajan kuluttua vanhin lapseni etsi minut. Hän istui rungolle ja kysyi, halusinko puhua siitä. Katsoin häntä ja olin järkyttynyt, kun suustani tuli: "Minä kuolen." Hänen silmänsä suurenivat, ja selitin nopeasti: "Älä ole huolissasi. Pääsen pois tästä paikasta ja kaikki on ok, mutta osa minua kuolee tällä hetkellä."

Hän kuunteli ja itki kanssani, kun kerroin hänelle absurdista pelosta luopua tuosta osastani. On rationaalisen ajattelun ulkopuolella, että tunsin suurta pelkoa ja jopa surua jättää taakseni tuon osan, joka kohtelee kaltoin minua. Tuntui todella siltä, että osa minua kuoli ja surin sitä. Se oli hyvin kiehtovaa, koska minulla ei ole mitään vaikeuksia lähteä pois toisen luota, jos he eivät kunnioita minua, mutta kuitenkin pidän kiinni osastani, joka inhoaa syvästi sitä, kuka olen. Oivalsin, että jollain kieroutuneella tavalla oli lohtua sen tietämisestä, mitä odottaa tuosta itsensä rääkkäämisestä, lohtua niistä rajoituksista joita olin tiedostamatta laittanut itselleni ja suurta pelkoa kulkemisesta täydessä potentiaalissani. Kyse ei ollut vain siitä, että tunsin surua tuon osan jättämisestä taakse, vaan olin myös kauhuissani, kuka minusta tulisi sitten. Istuin siinä nyyhkyttäen valtavasti ja kerroin lapselleni, että pelkäsin kovasti elää korkeamman potentiaalini mukaisesti.

Hän katsoi minua ja sanoi: "Olet äitini. Sellainen josta olen leuhkinut, sellainen jota olen katsonut ylöspäin, sellainen joka on auttanut muovaamaan minut. Olen nähnyt koko potentiaalisi kokoa ajan, olemme kaikki nähneet. Ainoastaan sinä et pystynyt näkemään sitä."

Ymmärsin sen välittömästi, koska minäkin näen kaikkien potentiaalin. En tuomitse heitä heidän pelkojensa tai huoliensa tai heidän havaitsemiensa vikojen perustella, vaan näen heidän sielunsa. Tuo sisäinen ääni – kriitikko, huolehtija, ylisuorittaja – oli kainalosauvani ja tekosyyni olla kulkematta täydessä voimassani. Se kuoli tuossa metsässä, sen jätin taakseni.

Katsoin tytärtäni – niin viisas 23-vuotiaana – ja kerroin hänelle, miten onnekkaita ne ovatkaan, joiden kanssa hän työskentelee. Hän kuuntelee heitä, näkee heidät ja myös opastaa heidän matkallaan. (Hän otti vastikään vastaan pestin autistiperheiden edustajana ja uneksii avaavansa keskuksen, jossa nämä lapset voivat saada kokonaisvaltaista hoitoa.)

Kun nyyhkytykseni ja pelkoni olivat hävinneet, tunsin jännityksen hiipivän sisään. Minulla ei ole aavistustakaan, mihin olen matkalla tai miltä korkein potentiaalini näyttää, mutta tiedän kuitenkin, etten enää salli rajoituksia. Rakastan, vaalin ja kunnioitan itseäni, kunnes se on yhtä luonnollista kuin hengittäminen.

Oli uskomatonta, että koko sen tunnin aikana kun puhuimme, minua ei pistänyt kärpänen tai hyttynen kertaakaan. Heti kun päätin jättää rajoitukseni taakse, lumous katosi, kärpänen puri ja kirkkaanvihreä katto synkkeni, kun nousi myrsky, jota emme olleet nähneet aiemmin. Tyttäreni ojensi kätensä ja kysyi, olinko valmis, ja tiesin silloin olevani. Saavutin sen harjanteen, jolla leiripaikkamme oli, ja katsoin taaksepäin tietäen, että taika oli tapahtunut. Olin vapaa. Pääsimme takaisin leiripaikkaamme, kun isoja vesipisaroita alkoi tulla. Käperryin telttaani paistatellen uudessa radikaalin hyväksynnän, rakkauden ja rajattomuuden tunteessa.

Ota hetki ja katso pelkoja, joita sinulla on, negatiivista itsepuhelua, muistoja joita nousee uudestaan ja uudestaan, ja kysy itseltäsi, oletko valmis luopumaan niistä? Oletko valmis siihen, etteivät ne enää estä sinua elämästä korkeinta potentiaaliasi, miltä ikinä se näyttää tai tuntuukin? Oletko valmis päästämään irti ja antamaan sen kaiken anteeksi?

Tästä syystä tämä pimennyskäytävä on hyvin tärkeä. Se on voimakas katalyytti tuomaan esiin kaikki ne jutut, jotka sisällämme estävät meitä pääsemästä aitoon jumalaiseen itseemme. Salli kaiken sen tulla esiin ja sitten päästä siitä irti. Meillä on vaihtoehto: voimme sivuuttaa sen ja sulloa takaisin alas tai voimme mennä tuosta ovesta korkeimpaan potentiaaliimme.

Lähetän teille kaikille paljon rakkautta ja rohkeutta luopua siitä kaikesta ja vapauttaa itsenne.

Jenny Schiltz

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >