Päivän uffo

Ei yksi uffo kesää tee




HomeViestejäJenny Schiltz12.2.2018 - Kuolema-aikajanojen romahtaminen

12.2.2018 - Kuolema-aikajanojen romahtaminen

KUOLEMA-AIKAJANOJEN ROMAHTAMINEN

Kirjoittanut Jenny Schiltz (jennyschiltz.com)
12.2.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun siirrymme korkeampiin ja korkeampiin taajuuksiin, sisältämme on lähdettävä kaiken, mikä ei voi kestää korkeammissa taajuuksissa. Tähän sisältyvät kuolema- tai kuolemisaikajanat. Haluan jakaa kanssanne kokemuksen, jota pidin henkilökohtaisena, mutta Henki on osoittanut minulle, että monet ovat kokeneet jotain samanlaista viime aikoina. Jaan sen myös siinä toivossa, että se tuo selkeyttä siihen, mitä jonkin merkittävän aikajanan romahtaminen voi sisältää.

Kun otin kuukauden vapaata keskittyäkseni todella siihen pyhään käytävään, jonka läpi menimme juuri, menin hammaslääkäriin, jotta huono kruunu korvattaisiin hammasimplantilla. Kävi ilmi, että reikä oli mennyt ienrajan alle siinä määrin, että suositeltiin myös luusiirrännäistä. Kun luuta laitettiin, minulle näytettiin välittömästi, että paareilla makaavaa naista kiidätettiin ensiapuun. En seurannut tuota kuvaa, kun tiesin, että minun täytyi pysyä läsnä ja maadoittuneena proseduurin aikana. Unohdin sen nopeasti, kunnes heräsin seuraavana aamuna tämä nainen näkökentässäni. Taaskin minulle näytettiin, kun häntä kiidätettiin ambulanssiin, ja oivalsin, että hän kuoli tuolla hetkellä.

Hän näytti minulle, ettei hänen elämänsä ollut sitä, mitä hän halusi. Hänellä oli pettymyksen, terveysongelmien ja kroonisen kivun elämä. Hän oli alle 50, kun hänen elämänsä loppui, ja suru oli pakahduttavaa. Vaikeinta oli, että tiesin, että se olisi voinut olla oma elämäni. Tiesin myös, ettei hän ollut tehnyt siirtymää kuolemansa aikana.

Kutsuin shamaaniystävän auttamaan minua tuon naisen siirtämisessä, kun en ollut kunnossa tehdäkseni sen yksin. Kun työskentelimme tuon naisen kanssa, tuli informaatiota, että vaikka hän tarvitsi apua, minä itse saisin syvää parannusta.

Viikkoa aiemmin olin ollut meditaatiossa ja minulle näytettiin Kutojat ja omat henkilökohtaiset kangaspuuni (artikkeli "Tiensä raivaaminen kaavamaisuuksien ja uskomusjärjestelmien läpi" 26.1.2018). En kertonut tuossa blogissa, että minulle näytettiin kolmet kangaspuut, joilla kudottiin edelleen. Nämä olivat aikajanoja, jotka tapahtuivat edelleen. Oli myös monia muita kangaspuita, joka eivät enää toimineet, ja he selittivät, että ne olivat henkilökohtaisia aikajanoja, jotka olivat jo romahtaneet.

Kun istuin tuon naisen energian kanssa, joka oli luovuttanut luutaan minun leukaani, minun täytyi kohdata se tosiasia, että minussa oli edelleen osa, joka oli esittänyt kroonisen kivun, yhteydettömyyden ja pettymyksen elämää. Minussa oli edelleen osa, joka ei uskonut, että voisin saada hyvän terveyden, yhteyden sekä toteuttaa unelmat ja tavoitteet.

Minut valtasi kiitollisuus, kun oivalsin, että tämä nainen oli kokenut syvimmät pelkoni. Ensin hän oli haluton tekemään siirtymän, kun hänestä tuntui, että hänen elämänsä ainoa tarkoitus oli hänen luovuttamansa osat. Hän pystyi yhdistymään niihin, jotka hyötyivät näistä. Hänelle selitettiin, että hän voisi tehdä siirtymän ja silti nähdä ne, joilla oli hänen osiaan, mutta paljon korkeammasta perspektiivistä. Kiitollisuus valtasi minut, kun oivalsin, että tämä nainen oli kokenut syvimmät pelkoni. Tämä kiitollisuus hänen elämästään sai hänen sielunsa säteilemään ja auttoi häntä tekemään siirtymän kauniisti.

Autoin mielelläni, ja tämä oli helppo osa. Nyt minun täytyi "romuttaa" tuo aikajana, jossa elämäni päättyi varhain ja oli täynnä pettymystä. Kuten aina, universumi tuo minulle juuri sen, mikä minun täytyi nähdä ja ymmärtää.

Keskimmäinen tyttäreni joka on 20, päätti pistäytyä tuolla hetkellä. Nähdessään minun itkevän, hän halusi tietää syyn. Kerroin, mitä oli tapahtunut, ja näin totuuden hänen kasvoiltaan. Kysyin, oliko hänkin luullut, että kuolisin varhain. Hän katsoi minua ja sanoi: "Kyllä, olen aina ajatellut, että minun täytyisi jäädä lähelle auttamaan isää ja Maddiea (9 v.), kun olisit poissa." Annoin tuon oivalluksen mennä perille. Lapseni oli suunnitellut elämänsä niin, että hän auttaisi perhettä, kun olisin poissa. Kysyin, tunsiko hän edelleen niin, ja hän sanoi: "En. Vapautit minut. Olen todella ylpeä sinusta."

Teille jotka ette tunne tarinaani, niin rattijuoppo ajoi päälleni, mikä johti selkärankafuusioon. Elämä palasi normaaliksi ja sain myös uuden lapsen, kunnes neljä vuotta myöhemmin tuo fuusio petti kamalalla tavalla, tunkeutui aivo-selkäydinnesteeseen ja aiheutti massiivisen vuodon ja infektion. Kahden korjausleikkauksen jälkeen ja toivuttuani kesän hoitokodissa, minulle jäi vaikea hermo- ja selkäsärky, aivan liikaa lääkkeitä ja kasvava opiaattiriippuvuus. Intuitio kertoi minulle, että jos en tekisi jotain eri tavalla, kuolisin hyvin pian. Kun menetimme jo maatilan tulojen vähenemisen vuoksi, päätimme muuttaa Colodradoon, jossa vieroitin itseni lääkkeistä lääkemarihuanalla, opettelin meditointia ja Reikiä ja avauduin sielulleni. On ollut pitkä matka terveyteen, mutta se on ollut myös hämmästyttävä kasvumatka. Kuitenkin oli edelleen aikajana, jolla en tehnyt koskaan noita muutoksia.

Kun aviomieheni tuli kotiin töistä ja näki, että tunteeni olivat sekaisin, hän tuli istumaan kanssani. Kerroin hänelle päivän matkasta, myös sen mitä keskimmäinen lapsemme oli sanonut. Kysyin mieheltäni, tuntuiko hänestä samanlaiselta, ja hänen kasvonsa muuttuivat vakaviksi. Hän sanoi: "Heikkenit nopeasti, Jen. Sinussa ei ollut elinvoimaa. Minulla oli aina varasuunnitelma takaraivossa siitä, miten hoitaisin lapset ilman sinua." Minulla ei ollut aavistustakaan, että hän oli tuntenut sellaista painetta. Kun kysyin, oliko hänellä edelleen varasuunnitelma, hänen poikamainen hymynsä palasi ja hän sanoi: "Ei. Olet korvaamaton. Kenties se on elämän pointti, tulla korvaamattomaksi."

Seuraavat kolme päivää minulla oli sietämätöntä kipua kaikissa nivelissä, selässä sekä voimakasta hermosärkyä, joka säteili kumpaankin jalkaan. Olin kuin takaisin helvetissä, taas siinä aikajaksossa, jolloin silmieni avautuessa aamulla olin surullinen, että olin edelleen elossa. Työskentelin tiimini kanssa koko ajan, ja he selittivät, että aikajanaromahdus ei ole "tuolla jossain", vaan se tapahtuu kehossa, ja joka solu sisältää tuon aikajanan ja se täytyy poistaa fyysisen muodon joka alueelta.

He halusivat minun myös näkevän kaikki ne tavat, joilla olin valmis luopumaan tästä elämästä ja tavoitteistani. Minulla oli unia romahtavista aikajanoista, ja tunsin todella tilanteen gravitaation ja sen vaikutukset minuun ja rakkaisiini. Näin tuskan siitä, etten toteuttanut sieluni intohimoa. Minulle näytettiin myös, missä olin tuntenut "en kuulu tälle planeetalle" ja "haluan kotiin". Minulle näytettiin myös kaikki ne ajat, jolloin laitoin toisen tarpeet omieni edelle ja miten tämänkin oli merkki "en halua elää tai kukoistaa" -asenteesta.

Tämän kääntöpuolena minulle näytettiin, missä olin etsinyt itseni ulkopuolelta pelastusta uskoen, että maailma muuttuisi hetkessä ja sitten olisin parantunut ja ehjä. Totuus on parantumista ja eheys on kaikkien ulottuvilla, mutta vain kääntymällä sisäänpäin ja tekemällä syvää sisäistä työtä. Minun täytyi myös katsoa "parantuneen" määritelmää ja sitä, miten tuo merkitys on hyvin henkilökohtainen jokaiselle ihmiselle. Minulle "parantunut" merkitsee, että haluan elää, haluan luoda ja saada innostuksen elämää kohtaan. Se ei merkitse, että fyysisen kehoni on oltava täydellinen.

Kolmantena päivänä he pyysivät minua ilmaisemaan aikomukseni, mitä halusin tässä elämässä, ja minua kehotettiin olemaan peloton. Huutaessani näitä aikomuksia universumiin tunsin tuon aikajanan lopullisen vapautumisen ja putosin polvilleni kiitollisuudesta, että se oli nyt tehty. Minulle näytettiin sitten Kutojien paikka ja henkilökohtaiset kangaspuuni, jotta näin todellakin romuttaneeni tuon aikajanan.

En aikonut jakaa tätä äärimmäisen henkilökohtaista kokemusta, koska voi olla vaikeaa olla näin haavoittuva. Henki toi kuitenkin luokseni melko monta ihmistä, jotka kävivät myös läpi henkilökohtaisen kuolema-aikajanansa romahtamista. Jotkut heistä oli kaatanut flunssa, toisilla oli lähes kuoleman aiheuttanut onnettomuus ja jotkut kohtasivat vakavan sairauden, kuten kooma tai verenmyrkytys. Jotkut huomaavat, että aikajanojen romahtaminen sisältää myös menneiden elämien jäänteitä, jotka täytyy parantaa. Kun selitin heille, mitä itse koin, se toi heille helpotusta ja suuremman ymmärryksen siitä, mitä heidän täytyi tehdä romuttaakseen oman aikajanansa. Tiesin silloin, että tarinani täytyi jakaa.

Kun siirrymme korkeampiin ja korkeampiin taajuuksiin, kaikkien aikajanojen jotka sisältävät alempia taajuuksia, täytyy romahtaa. Tämä kokemus voi olla hyvin tuskallinen, jos toinen jalka on toisella ja toinen jalka toisella aikajanalla. Meitä pyydetään tulemaan hyvin selkeäksi siinä, mitä haluamme elämäämme, ja keskittymään siihen. Meidän täytyy nähdä, missä pidämme kiinni erillisyydestä – miltä se näyttääkin sinulla. Meidän täytyy tulla paikkaan, jossa voimme nähdä, että voimme saada kaiken – terveys, yltäkylläisyys, yhteys, onnellisuus, mitä haluammekin. Sen täytyy kuitenkin tulla sisältä eikä jostain "tuolta ulkoa".

Toivottavasti kokemukseni auttaa sinua, jos käyt läpi jotain samanlaista. Tämä prosessi ei ole heikkoja varten, joten taputa itseäsi selkään. Lähetän teille kaikille paljon rakkautta. Erityiskiitos kaikille, jotka jaatte tämän työn.

Jenny Schiltz

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >