SIELUN TAKAISINKUTSUMINEN
Kirjoittanut Jenny Schiltz (www.jennyschiltz.com)
18.4.2025
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Työskentelin hiljattain rakkaan ystävän ja parantajatoverin, Liz Guerran, kanssa. Liz on lahjakas shamanismin harjoittaja, jonka kanssa olen kouluttautunut, ja monien meidän tapaan hän tunsi tarvetta ymmärtää paremmin, mitä hänen omassa sisäisessä maisemassaan tapahtui. Myös meidän parantajien voi olla vaikea nähdä selkeästi itseemme.
Hän oli käsitellyt emotionaalista kipua teini-ikäisten lastensa päätöksestä asua isänsä kanssa. Samaan aikaan kun hän hyväksyi loogisesti heidän valintansa, hänen äidin sydämensä suri syvästi. Hän teki työtä, että voisi kohdata heidän päätöksensä sisäistämättä sitä torjuntana tai epäonnistumisena, yrittäen hyväksyä sen tuntematta alemmuutta.
Tämän tunnetyön keskellä tuli pintaan voimakas muisto: 10-vuotiaana tyttönä hänellä oli kuoleman lähikokemus. Yksi hänen veljistään oli leikkinyt isoisän metsästysaseella, kun se laukesi. Luoti vihelsi hänen päänsä ohi. Hän kaatui ja uskoi kuolleensa. Hän ”heräsi” äidin huutaessa hänen nimeään.
Kun tuo muisto palautui, hänen kehonsa alkoi täristä hallitsemattomasti. Tuo somaattinen vapautus oli voimakas ja kesti tuntien ajan – toisin kuin mikään, mitä hän oli aiemmin kokenut. Hän tunsi olevansa vereslihalla, haavoittuva, ja tunteita tulvi. Hänen sappirakkoaan alkoi särkeä, ja hänen energiansa tuntui tukkeutuvan. Hän ei pystynyt näkemään, miten tämä liittyi siihen työhön, jota hän teki lapsiinsa liittyen, mutta hän tiesi, että oli jokin punainen lanka. Silloin hän lähestyi minua.
Kun puhuimme, yhdistyin Henkeen ja pyysin oivallusta. Sanoin hänelle: ”Kun kuvittelit lapsena täydellisen elämän, eikö siihen olisi sisältynyt, että lapset ovat sinun kanssasi? Siis, jos sinussa on osa, joka uskoi sinun kuolleen tuona päivänä, voisiko lastesi asuminen isänsä luona tuntua nyt kuin vahvistukselta tuolle kuolemalle, tavallaan sielutason rangaistukselta?”
Tämä osui voimakkaasti. Liz kasvatettiin katolilaiseksi, ja hän oli tehnyt jo syvää työtä ohjelmoidakseen pois lahjoihinsa liittyvän syyllisyyden ja pelon. Kun jaoin tuon oivalluksen, hän sanoi: ”Vauuu! Nyt lantioni sykkii.” Jokin loksahti paikoilleen. Hänen elämänsä alamäet, erityisesti lapsiin liittyvä tuskallinen jakso, olivat alkaneet symboloida vahvistusta alitajuiselle uskomukselle, että hän oli kuollut tuona päivänä. Kehotin häntä menemään sille aikajanalle, jolloin tuo luoti ei mennyt ohi.
Heti kun hän ilmaisi tuon aikomuksen, hän löysi itsensä lapsuudenkotinsa kellarista, jossa onnettomuus oli tapahtunut. Hän näki kaiken elävästi – hänen kehonsa makasi elottomana lattialla ja hänen nuori sielunsa leijui järkyttyneenä sen yläpuolella. Hän oivalsi jumiutuneensa aikajanalle, jonka olisi pitänyt purkautua hänen kuolemansa myötä, mutta ei ollut jotenkin purkautunut.
Hän ryhtyi oman sielunsa oppaaksi, opasten tuon osansa rajan yli. Kun tuo lapsi-itse meni rajan yli, hän näki kauniin joen täynnä lootuskukkia. Vesi oli tyyni, vaikka virtasi nopeasti. Hän näki itsensä sellaisena, kuin hän oli ollut silloin, pitkien kauniiden hiusten hulmutessa takana. Kun hän tarkkaili sitä, sappirakon kipu hävisi. Hänen kehonsa alkoi taas täristä, ja lantio liikkui rytmisesti.
Parantuminen oli syvällistä. Hän päästi minut tuohon näkyyn. Näin hänen lapsi-itsensä pienessä veneessä, jonka ympärillä oli pehmeitä, sädehtivä kukkia. Se oli hyvin kaunista – rauhallista ja eteeristä. Kuitenkin saatoin tuntea myös pelkoa tuossa lapsessa, kun hän lähestyi joen suuta. Hän ei tiennyt, mitä tuli seuraavaksi. Kehotin häntä kutsumaan abuelaansa (isoäiti) – viisas esivanhempi ja henkiopas. Hänen isoäitinsä rakastavat käsivarret kurkottivat taivaasta ja syleilivät lempeästi lasta, opasten häntä eteenpäin. Liz kuskasi: ”Gracias, Abuelita”, ja tunsimme kumpikin muutoksen. Hän oli totaalisen uupunut. Hänen kehonsa oli itkenyt joen verran ja käynyt läpi syvän somaattisen parantumisen. Hänen lantionsa rentoutuminen jatkui, vapauttaen sitä traumaa, jota oli varastoitu vuosikymmeniä.
Miksi kerron tämän tarinan:
Kun seuraavana päivänä mietimme Lizin kanssa tuota massiivista parantumista, joka oli tapahtunut, tunsimme oppaidemme yllyttävän meitä opettamaan tätä muille. He halusivat meidän antavan muille polun, jota voi seurata, jotta hekin voivat tehdä tätä syvää, pyhää työtä itsensä kanssa. Meidän kaikkien osiemme on aika tulla kotiin.
Tuosta paikasta luotiin uskomaton työpaja auttamaan teitä tuomaan osanne kotiin, samalla kun saatte rakastavaa tukea …
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.