TUONPUOLEISILLE

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Elokuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Sitä me olemme – olemme tuonpuoleisia (Beyonders). Emme kostajia (Avengers) tai transformoijia (Transformers), vaan tuonpuoleisia. (Vastuuvapauslauseke. Luulin ihan oikeasti keksineeni tuon sanan, kunnes googlasin sen ja löysin, että Marvel voitti minut siinä. Tässä artikkelissa en viittaa Marvelin vaarallisimpiin rikollisiin, vaan sielukkaisiin tietoisuuden tutkimusmatkailijoihin, joista jotkut tunnistetaan shaumbroiksi.)

"Tuonpuoleinen" on tutkimusmatkailijoita varten luotu sana. Jos tunnet tämän sanan taajuutta, huomaat, miten se kantaa puhdasta, väkevää potentiaalia. "Tuonpuoleinen" sisältää lupauksen laajentumisesta ja uusista maailmoista, jotka odottavat löytämistä. Kun kirjoitin kirjani* muutama vuosi sitten, omistin sen niille, jotka menevät tuolle puolen. Ja nyt, Adamuksen viimeisimmän keahakin inspiroimana, halusin jakaa omia ajatuksiani tuonpuoleisesta. Ei, ei siitä tuonpuoleisesta. Ei kuoleman jälkeisestä elämästä, vaan elämästä tuolla puolen.

"Minkä tuolla puolen", saatat kysyä. No, kaiken sen tuolla puolen, meitä on rajoittanut meitä menneisyydessä. Tässä on joitain esimerkkejä tuolle puolen menemisestä.

MIELEN JA TUNTEIDEN TUOLLE PUOLEN

Tunteet ja ajatukset jotka liittyvät tunteisiin (useimmat ajatukset) ovat kaksinaisuudessa. Tiedemiehet ja psykologit väittelevät edelleen, kumpi tulee ensin – tunteet vai ajatukset – mutta minä sanon, että kaksinaisuus tulee ensin. Niinpä olen havainnut, että helpoin tapa mennä tunteiden ja ajatusten tuolle puolen on mennä kaksinaisuuden tuolle puolen. Ilman kaksinaisuutta tunteet ja uskomukset muuttuvat puhtaiksi aistimuksiksi ja tuntemuksiksi – jättäen mielen vapaaksi tutkimaan laajentuneempia tietoisuustiloja.

Tuolle puolen menemiseen vaaditaan vain yksi askel, mutta se on "kaikki tai ei mitään" -tyyppinen askel. Kuin astuessa jyrkänteeltä. Vain yksi pieni askel ja olet reunan yli, mutta tarvitset uskoa sen tekemiseen. Tuolla yhdellä askeleella kaksinaisuuden tuolle puolen ei tarvitse olla niitä dramaattisia seuraamuksia, joita jyrkänteeltä astumisella on. Kuitenkin se voi tuntua hullulta.

Esimerkiksi, käsittelin äskettäin katumuksentunteita. Tunsin häpeää ja tuomitsin itseni tietyn päätöksen tekemisestä menneisyydessä, jonka nyt tunsin olleen "väärä päätös". Tiesin, että noiden tunteiden sivuuttaminen tai vastustaminen ei tekisi mitään hyväkseni, joten sallin kaiken tuon katumuksen, mutta päästin irti kaksinaisuudesta, joka oli kiedottuna noiden tunteiden ympärille. Tunnustelin, millaista olisi, jos ei olisi oikeaa tai väärää missään, myöskään tässä kokemuksessani. Mitä jos vain hyppäisin sinne, toiseen perspektiiviin, jossa mikään kokemus ei ole hyvä tai huono, vaan pelkästään kokemus. Täältä tuonpuoleisesta katsottuna, sillä ei ole merkitystä, minkä valinnan tein, koska kaikki polut johtavat takaisin minuun, itseni oivaltamiseen.

Ensin se tuntuu kummalliselta – onko todella turvallista olla näin irti tuomitsemisesta, onko ok olla näin neutraali? Ja onko minulla koskaan enää hauskaa, jos olen näin yli ihmistunteista? Mutta tarpeeksi pian nämä pohdiskelut korvataan suurenmoisella vapaus- ja laajentumiskokemuksella. Kokemuksen hienovaraisista kerroksista tulee tärkeämpiä kuin dramaattiset sävyt – monisyisistä nyansseista tulee aistillisempia kuin selvä kaksinaisuuskontrasti. Se on kuin mieltymyksen muuttumista Caravaggion maalauksista Monet'n maalauksiin, joissa valoa ei kuvata voimakkaana kontrastina pimeyteen, vaan ohikiitävänä tanssina ja muuttuvina väreinä. Mitä jos kokemukseni oli vain ohikiitävä hetki väriä, valoa, aistimuksia ja kokemista … Paremminkin tanssia kuin kitkaa.

Ja tuosta vain olen kaksinaisuuden tuolla puolen. Saattaisin edelleen lipsua kaksinaisuuden massatietoisuuteen, mutta nyt tiedän, että tuonpuoleinen tila on aina vain yhden tietoisuushypyn päässä. Yksi perspektiivimuutos, ja voilà – koko todellisuus näyttää erilaiselta.

Sivuhuomautuksena, näen eroa ohittamisen ja tuolle puolen menemisen välillä. Esimerkiksi, tunteiden ohittamista useimmat ihmiset tekevät usein ja sujuvasti. Ohittaminen voi joskus näyttää tuolle puolen menemiseltä. Tiivistäisin näiden kahden välisen eron seuraavasti. Ohittaminen tehdään, usein tiedostamatta, jonkin epämukavan pakenemiseksi, tavallisesti tunteen. Tuolle puolelle meneminen tehdään selkeydessä, ilman pelkoa tai tarvetta paeta mitään. Oman kokemukseni mukaan, mennäkseen jonkin rajoituksen yli, täytyy ensin sallia/hyväksyä tuo rajoitus tai vähintäänkin lakata tuomitsemasta se. (Siihen on syynsä, että ohittaminen on suositumpaa kuin tuolle puolen meneminen.)

ENERGIASYÖMISEN TUOLLE PUOLEN

Tämä kohta oli iso ahaa-elämys minulle. Ensimmäisen kerran ymmärsin energiasyömisen merkityksen Tobiaksen Seksuaalienergiakoulussa. Olen ikuisesti kiitollinen tästä opetuksesta. Se on Shaumbra-aakkoset, mutta melkein vuosikymmen myöhemmin puran edelleen kaikkea tuon kurssin sisältämää viisautta. Se ajatus, että minun ei tarvitse syödä muiden ihmisten energiaa tai etsiä energiaa itseni ulkopuolelta, koska kaiken voi tavoittaa sisältäni, omasta tietoisuudestani, oli uraauurtava. Pelkästään tuon yhden opetuksen myötä voi mennä useimpien rajoitusten tuolle puolen.

Mitä integroidumpi minusta tulee, sitä tietoisempi olen niistä tuhansista tavoista, joilla ihmiset syövät toisensa energiaa. Esimerkiksi, syntymäperheessäni on valittamisen kulttuuri. Lipsun edelleen tuohon tapaan toisinaan. Sitten katson tuota energiadynamiikkaa – miksi valitan jostain? Ai niin, aivan oikein, se on tiedostamatonta energiakauppaa. Se menee näin: valitan toiselle ihmiselle ja syön hänen energiaansa (jos hän reagoi), ja sitten hän voi valittaa minusta ja saada energiaa takaisin. Näin suurin osa ihmisistä on vuorovaikutuksessa toistensa kanssa – tekemällä kauppaa.

Kuitenkin silloin kun omistan oman energiani ja kaikki luomukseni, minun ei tarvitse etsiä energiaa ulkopuoleltani. Voin edelleen "vaihtaa energiaa" tietoisesti, silloin kun haluan, kuten ostaessani jonkin tuotteen, josta pidän, mutta se ei ole enää epätoivoa sisäisen tyhjiön täyttämiseksi. Ja sitten on tilaa ilolle, kun olen tekemisissä muiden kanssa.

Olen huomannut, että kun olen tuolla puolen, ihmiset jatkavat energian syömispeliä kanssani, mutta olen vapaa pysymään puolen ulottuvuuden päässä.

AJAN TUOLLE PUOLEN

Mennäkseen ajan tuolle puolen, täytyy ensin mennä mielen ja tunteiden tuolle puolen. Itse asiassa tunteet ovat kuin gravitaatio ajalle ja pitävät sen jumissa karmakierroissa. Aika vuorostaan pitää selvittämättömät tunteet jumissa menneisyydessä. Oman kokemukseni mukaan, ajan tuolle puolen meneminen on luonnollinen tulos mielen tuolle puolen menemisestä. Aika ikään kuin menettää tarkoituksensa ja jäykkyytensä, kun menee tunteiden ja selviytymismoodin tuolle puolen.

Ajattele jotain hyvin kirjoittua näytelmää tai elokuvaa: ajoitus on oleellinen juonen kannalta, se muodostaa liikettä ja dramaattista jännitettä. Ilman kunnon ajoitusta ei ole draamaa. Toisaalta taas ajoitus on oleellista myös komedialle – siis kenties yksi tapa antaa ajan palvella itseään on nähdä huumoria kokemuksissaan. Tuolla puolen aika ei ole vankila, vaan fyysisen kokemuksen ainesosa. (Inspiroiviksi näkemyksiksi aikahyppelystä suosittelen Jean Tinderin artikkeleita tämän lehden aiemmissa numeroissa.)

ERILLISYYDEN TUOLLE PUOLEN

On noita ihastuttavia hetkiä, tavallisesti ollessani yksin, jolloin unohdan ajatella, kuka olin, tai kuka haluan olla, tai kuka minun pitäisi olla, ja sen sijaan vain olen. Eräässä työpajassa Adamus pyysi meitä tuntemaan, miten muut ihmiset hahmottavat meidät. Hän pyysi sitten meitä tuntemaan itseämme sisältä käsin ja kuvittelemaan, ettei ympärillämme ollut ketään muita ihmisiä. Tuossa tilassa en tuntenut erillisyyttä ihmisitsen, sielun ja puhtaan tietoisuuden välillä. Vauvat ovat luonnostaan ykseydentilassa, koska heidän aivojensa kapasiteetti ei ole vielä kehittynyt erottamaan ihmistä, sielua ja "minä olen" -olemusta. Toisin sanoen, jos on vaikeuksia mennä tuolle puolen, saattaa olla vain liian älykäs!

On monia muita "tuolle puolen" -tilanteita, joita haluan vielä tutkia: meneminen sanallisen kommunikoinnin, paikan, fyysisen kehon (eli valokehon integroiminen) ja muun tuolle puolen. En ole synnynnäinen tuonpuoleinen – joskus tuntuu, ettei se tule luonnostaan minulle, vaikka se on luonnollinen tilani. Joskus vaaditaan aikaa mennä ajan tuolle puolen. Vaaditaan tietoista läsnäoloa mennä mielen tuolle puolen. Vaaditaan syviä hengenvetoja ja rohkeutta. Kuitenkin tuonpuoleisen kauneus on sen arvoista, myös rajoittuneisuudessa vietettyjen aioneiden arvoista. Loppujen lopuksi "tuonpuoleinen" on vain toinen sana vapaudelle.

*Getting Real about Enlightment

*****

Kim on psykologi, kirjoittaja ja tietoisuuden tutkimusmatkailija. Maisterin väitöskirjaansa varten hän tutki, miten draamatekniikkoja voidaan soveltaa integrointiprosessin helpottamiseen trauman jälkeen (ajattele aspektologiaa ja tietoisuusnäytöstä yhdistettynä). Kimiin saa yhteyden hänen nettisivujensa kautta www.kimseppala.com.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.