Luxonia

  • Increase font size
  • Default font size
  • Decrease font size
Home Viestejä Kim Seppälä Huhtikuu 2018 - Ei epäilyä

Huhtikuu 2018 - Ei epäilyä

Print

EI EPÄILYÄ

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2018 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Hiljattain minulla oli paljon sydänkipua. Tarkoitan siis painetta rinnassa, erityisesti ollessani syvässä sallimistilassa. Kuulemani mukaan se on ollut yleinen shaumbra-oire viime aikoina. Ihmettelin, mistä siinä oli kyse, koska olin täysin varma, etten ollut saamassa sydänkohtausta, vaikka tuntuikin juuri siltä. Ymmärrän nyt, että siinä on kyse sydämeni seuraamisesta – sydäntäni särkee tullakseen kuulluksi. Se oli minulle hyvin luonnollista lapsena ja vielä teininäkin. Mutta lisääntyvässä määrin unohdin sen – ei pelkästään massatietoisuusgravitaation, vaan myös heräämiskokemuksen raskauden vuoksi. Sydäntä varjosti epäily.

Mahdollisesti olin liian utelias, liian itsepäinen tai pelkästään liian tietämätön heräämisen aiemmissa vaiheissa, jotta epäily olisi vaivannut. Useimmiten seurasin sydäntäni ilman sen kummempaa ihmettelyä. Se ei tehnyt minua onnelliseksi eikä elämääni helpoksi, mutta tiesin olevani oikealla polulla. En kyseenlaistanut itseäni, kun elämäni hajosi. Kyseenalaistin elämän, mutten kyseenalaistanut jatkuvasti itseäni.

Vasta sen jälkeen kun olin syvällä heräämisessäni, kohdattuani noin tuhat erilaista oman pimeyteni ilmentymää, tuo epäily todella tunkeutui tajuntaani. Vaikka olen ehkä päässyt enemmän kosketukseen sisäisen tietämiseni kanssa vuosien saatossa, epäily jatkoi varjojen heittämistä polulleni sekä ihmisen ja jumaluuden välisen tilan tukkimista.

Mutta miksi olen pitänyt kiinni epäilystä niin sitkeästi? Kyse ei ole vain siitä, että useimmat ihmiset pitävät hulluna elämäni omistamista ruumiillistuneelle valaistumiselle tai että olemme edellä aikaamme. Se oli ennen tekosyyni, mutta nyt olen nähnyt, miten muut ovat sitoutuneet visioihin ennen aikaansa, eikä epäily ole häirinnyt heitä. Viittaan tässä Elon Muskiin, jos sinulta sattui menemään ohi viime shoud (3.3.2018). Millaista on, kun seuraa sydäntään ja kokeilee visioita, joista toiset eivät uskalla edes uneksia? Millaista on pysyä sitoutuneena visioihinsa ja sivuuttaa täysin epäily, kun kaikki ympärillä pitävät hulluna? On aika ottaa selvää. Tunnen tuon kohdan lähestyvän äänekkäästi ja kovaa. Tunnen, että siellä minne olen menossa, minne päätän mennä, ei ole tilaa epäilylle. Mestarin antama uhkavaatimus: valitsetko mestaruuden vai valitsetko epäilyn?

Uskoakseni olemme kaikki menettäjäeksperttejä jo tähän mennessä. Voitko kieltää sitä? Olemme kaikki eksperttejä menettämään kaiken ja päästämään irti ja vapautumaan kaikesta, mikä ennen määritteli ihmiskokemuksemme. Olemme päästäneet irti identiteeteistä, esi-isistä, terveydestä, suhteista, massatietoisuudesta ja myös kuolemanpelosta. Miten monta kertaa olemme ajatelleet: nyt ei varmasti ole enää mitään irtipäästettävää? Ja tietysti on aina jotain lisää. Meidän olisi pitänyt kuunnella viisasta Tobiasta, joka varoitti meitä kysymysten esittämisestä! Joka tapauksessa ponttini on, että minulle epäily on kynnys, oma kristallivankilani. Vasta kuluneena kuukautena oivalsin, että salliminen on epäilyn vastakohta: kun sallin koko itseni kontrolloimatta, epäilyä ei voi olla. Toisaalta jos pidän kiinni epäilystä, en oikeasti salli. Jos sallimista voidaan verrata ruumiillistuneen valaistumiskokemuksemme kaasupolkimeen, niin epäily on jarru. Juttu on niin, että olemme liian pitkällä kääntyäksemme enää takaisin ja jarrun painaminen tässä kohtaa on vaarallisempaa kuin kaasun painaminen.

Sokrateelainen kysymys tässä olisi, jos seuraamme Adamuksen ajatussuuntaa: miten epäily palvelee minua ja miksi pidän siitä niin paljon? Minulle vastaus oli tuskallisen selvä. Menneisyydessä sydämeni seuraaminen epäilemättä itseäni johti hyvin epämiellyttäviin kokemuksiin. Näin ollen sen negatiivinen vahvistaminen, että itseensä luottaminen assosioituu tuskaan, on johtanut itse-epäilyriippuvuuteen. Ihmispsykologian perusteet. Mutta sitten mestari-itseni totesi hyvin välinpitämättömästi, että kenties tuskan välttäminen ei ole koskaan ollut pointtina. Mielenkiintoista. Nimittäin ihminen ajattelisi: "Miten pystyn ehdollistamaan mieleni uudelleen ja assosioimaan itseluottamuksen positiivisiin kokemuksiin?" Mutta valitettavasti mestari ei siedä minkäänlaista ehdollistumista. Mestari ei pelkää olla ihminen ja kokea satunnaista tuskaa, joka sen mukana tulee.

Siis tässä on sielupsykologiaa: kenties sydämeni seuraaminen johti minut juuri noihin sydämen särkeviin, hengenvaarallisiin, masentaviin, noloihin ja syyllisyyttä aiheuttaviin kokemuksiin, jotka palvelivat minua täydellisesti, koska sieluni kohtalo oli ja on oivaltaa valaistumiseni tässä elämässä. Tyypilliseen ihmistapaan olin olettanut, että sydämeni seuraaminen johtaisi minut helppoon ja onnelliseen elämään. Ja olen varma, että niin olisi tapahtunut, jos sielukohtaloni olisi ollut viettää onnellista ja helppoa elämää. Mutta ei ole. Sieluni valitsema kohtalo on sallia ihmiseni ja jumaluuteni olla läsnä täällä maan päällä yhdessä ja tietoisena toisistaan – vaikka se merkitseekin joitain tilapäisesti epämiellyttäviä kokemuksia. Ihminen on oikeastaan hyvin hassu – se ajattelee: "Okei, luotan itseeni täysin, mutta vain jos saan takuun, että elämäni on onnellista ja olen vapaa, rikas ja terve." Mutta ihmisenkin täytyy myöntää, että itseluottamus on joko ehdotonta tai se ei ole oikeaa luottamusta.

Oivalsin lopulta, että kaikki nuo kokemukset joita ihminen piti epäonnistumisena ja jotka viettelivät minut epäilemään itseäni, palvelivat minua täydellisesti. Sydämeni seuraaminen johti minut juuri sinne, missä minun täytyi olla päästäkseni tähän. Eli tämä taianomainen kompassi nimeltään "sydän" toimii! Tämä oivallus toi minulle suurta helpotusta, koska nyt voin vihdoin rehellisesi sanoa, etten enää tarvitse epäilyä. Voin seurata sydäntäni tietäen, että se palvelee minua, minne tahansa se johdattaakin minut. Tunnen kokonaisen enkelikuoron pyörittelevän silmiään ja ajattelevan: "Mehän sanottiin sinulle niin." No, on kaksi eri asiaa ymmärtää jokin tai tietää se täysin varmasti.

Varmuudesta puheen ollen, mieleeni tuli sitaatti Elon Muskilta: "Jos jokin on tarpeeksi tärkeää, sinun pitäisi tehdä se, vaikka todennäköisyys olisi sinua vastaan." Kenties luomuksemme eivät vaikuta kovin suurilta verrattuna Muskin luomuksiin, kenties kukaan ei ylistä meitä menemisestä massatietoisuusgravitaation yli, koska teemme sen ilman hienoja avaruussukkuloita, ja kenties jäämme yhtä näkymättömäksi, kuin salaisen palvelun agentti naamioituna, huonommin palkattuna vain! Jos näin on, jää vain yksi kysymys: onko ruumiillistunut valaistuminen tarpeeksi tärkeää kaiken riskeeraamiseksi – vaikka se epäonnistuisi? Tunnen oman vastaukseni sydämessä kovana ja selkeänä.

Mihin sydämeni johtaa minua nyt? Suoraan sallimiseen. Jokaisen tunteen, ajatuksen, aspektin ja kokemuksen sallimiseen virrata lävitseni integroitumaan, ilman vastarintaa. Mitä visioni ovat epäilysverhojen tuolla puolen? Sinä jatkat Marsin tekemistä siirtomaaksi, Musk. Minulla on kiirettä uudella maapallolla.

www.kimseppala.com

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi