ANONYYMIT ULOTTUVUUSTYÖNTEKIJÄT
Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2025 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Novelli
Katie oli eläköitynyt – puhumattakaan väsynyt – ulottuvuustyöntekijä. Apokalypsi oli jatkunut 20 kuukautta, ja hänellä oli edelleen vaikeuksia sopeutua normaaliin ihmiselämään. Kun hänen kumppaninsa oli kolmannen kerran lempeästi kehottanut häntä etsimään apua, Katie antoi lopulta periksi. Hän ilmoittautui AUT-klubiin (Anonyymit ulottuvuustyöntekijät). Kokouksia pidettiin unitilassa joka keskiviikkoyö Shaumbrojen palvelukeskuksessa. Mainoslehtisen mukaan he olivat rakentaneet jopa uuden siiven ulottuvuustyöntekijöiden kunniaksi.
Siitä oli yli kymmenen vuotta, kun hän oli käynyt viimeksi Tobiaksen palvelukeskuksessa. Tuo paikka oli kuin viiden tähden kylpylä, jossa oli kristalliseinät, kynttilöissä paloi violetti liekki, ja tuoksuvia kukkia oli joka huoneessa. Siellä oli myös muusikkoja, jotka soittivat kullekin vieraalle viritettyä livemusiikkia. ”Vau, jos olisin tiennyt, miten luksuspakka tämä on, olisin tullut paljon aiemmin", Katie ajatteli. Hän lähestyi vastaanottoaulaa. Pitkä ja hehkuva enkeli leijui tiskin takana.
”Ahaa, olet varmaa Katie ja tulossa AUT-klubiin. Tervetuloa Palvelukeskukseen”, enkeli tervehti leveästi hymyillen.
”Luulin, että tämän piti olla anonyymiä”, Katie kurtisti otsaansa.
”Se on enemmän markkinointijuttu. Meillä ei oikeasti ole salaisuuksia tässä ulottuvuudessa.”
”Ymmärrän. Siis, minne menen seuraavaksi?”
”Nyt kun olet kirjautunut, voit mennä kokoukseen. Tuon kvartsikäytävän läpi, ja sitten ensimmäinen ovi vasemmalla.”
”Kiitos.”
”Palveluksessasi.”
–––––
Katie koputti oveen, hieman hermostuneena. Sen avasi terapiaenkeli, jolla oli kirkas, magentanvärinen aura ja läpitunkevat, siniset silmät.
”Juuri oikeaan aikaan, tule sisään. Voit kutsua minua Gabriellaksi. Hetkinen – Katie, mitä nämä ovat?” Enkeli näytti tyrmistyneeltä.
”No, siipeni?”
”Näen sen, mutta miksi sinulla on edelleen ulottuvuustyöntekijäsiipesi?”
”Ai, tunnen tavallaan olevani alasti ilman niitä”, Katie kuiskasi nolona.
”No, tarkoitukseni ei ole pörhistää höyheniäsi/saada sinua hermostumaan” – Gabriella kikatti omalle vitsilleen – ”mutta meillä on yksi sääntö täällä: ei siipiä. Polta ne, kierrätä ne, tai lahjoita ne jollekin museolle. Mutta älä käytä niitä.”
”Mutta.”
”Olen tarkkaillut sinua, Katie. Tiedän, että käyt edelleen ainakin kerran viikossa tekemässä lisää töitä.”
”En sanoisi sitä työksi. Haluan vain varmistaa, että kaikki pyörii tasaisesti.”
”Meillä on uusia joukkoja, jotka pitävät huolen siitä. Sen tiedätkin, koska olet kouluttanut heitä.”
”Anna hänelle vähän armoa, Gabriella. Olemme kaikki olleet siinä”, mies jolla oli ystävällinen virne, sanoi väliin. Katie katseli huonetta. Ryhmä ihmisiä istui piirissä, rupatelleen rennosti toistensa kanssa ja tarkkaillen häntä. Kenelläkään ei ollut siipiä. Katie otti siipensä haluttomasti pois ja taitteli ne.”
”Sinun pitäisi laittaa hänet vastuuseen, Tom, ei kannustaa häntä”, Gabriella sanoi.
”Ihan sama. Tervetuloa jengiin, Katie.”
”Voit istua viereeni”, hopeahiuksinen nainen sanoi. ”Millainen ulottuvuustyöntekijä olit? Siivooja? Rakentaja? Tunnustelija?”
”Lyön vetoa, että hän oli soturi. Tai galaksienvälinen agentti”, nuori nainen arvuutteli.
”Eipäs olla tunkeilevia”, Gabriela sätti. ”Se on erittäin henkilökohtainen kysymys. Hän paljastaa, sitten kun on valmis. Nyt ensimmäinen askel. Toista perässäni: ulottuvuustyö on ohi.”
”Ulottuvuustyö on ohi”, Katie sanoi kankeasti. Ryhmä taputti, hurrasi ja nosti viinilasejaan.
”Olet nyt yksi meistä”, Tom julisti ja ojensi hänelle lasin.
”Okei, laitetaanpa homma pyörimään. Kuka haluaa jakaa tänään?” Gabriela katseli piiriä.
Yksi osallistujista nosti kätensä: ”Minulla on vaikeuksia pysyä kehossani.”
”Hmm, puhummeko kompastelemisesta asioihin ja yleisestä kömpelyydestä, vai täydestä dissosiaatiosta?” Gabriella kysyi.
”Vähän kummastakin.”
”Skannaan biologiaasi, ja näyttää siltä, kuin sinulla olisi nestehukkaa. Sinun täytyy juoda enemmän vettä ja kävellä luonnossa. Entä muut? Voitteko samaistua siihen, mitä Priyanka sanoo?”
”Täysin.” Moni nyökkäsi päätään.
Tom tuli mukaan keskusteluun. ”Mutta sitten on se ongelma, että kun olen kehossani, olen kyllästynyt."
"Ongelmasi on, että olet riippuvainen vaikeuksista”, Gabriella huokaisi.
”Työstän sitä.”
”Tämä on todella tärkeää teille kaikille. Teidän täytyy oppia, että voitte olla läsnä kehossa ja avautua enkeliaisteihinne. Siitä syystä voitte olla tasapainossa, olematta kyllästynyt.”
”Hei, sitä Adamus-setä on sanonut”, Tom vastasi.
”Kiva kuulla, että hän tekee viimein, kuten ehdotan. Mitä ajatuksia sinulla on, Aiko? Aiko? Missä hän on?”
”Todennäköisesti hänellä on taas näkymättömyysviittansa päällä”, joku arvuutteli.
”Puhuimme tästä, Aiko. Nyt on turvallista olla näkyvä”, Gabriella etsi huoneesta katseellaan. Ujo nainen materialisoitui yhdelle tuolille.
”Tarkoitukseni ei ollut piiloutua. Se on vain tapa.”
”Totut siihen. Okei, puhutaanpa nyt anteeksiannosta. Henrik, emme ole kuulleet mitään sinulta vähään aikaan. Haluatko jakaa?”
”Mitä anteeksiannettavaa siinä on? Meillä oli missio. Se täytyi tehdä. Teimme sen”, leveäharteinen mies purnasi.
”Siis, olet täysin rauhassa tuon kokemuksen kanssa?”
”Sillä ei ole merkitystä. Pidin siitä tai en, se oli työtäni.”
”Voi, on sillä merkitystä. Miltä se tuntuu sinusta?” Gabriella kysyi.
Yksi soihtu räjähti huoneessa, ja violetteja kipinöitä ampui joka suuntaan. ”Sori”, Henrik mutisi.
”Älä pyydä anteeksi. On tervettä ilmaista tunteensa. Joku muu?”
Nainen jolla oli nahkahousut ja mustat rajaukset silmissä, nosti kätensä. ”En tiedä, miten luotan sieluuni. Miten voin luottaa häneen, kun hän ei edes välitä, mitä käyn läpi ihmisenä?”
”Oletko puhunut hänelle?” Gabriella kysyi.
”En. Mutta jos hän haluaisi puhua kanssani, hän voisi lähestyä. Miksi minun täytyy aloittaa tuo yhteys?”
”Koska sinä haluat yhdistyä sieluusi, vaikka kiellät sen, ja toiseksi, hän kunnioittaa vapaata valintaasi. Sielu ei koskaan sekaannu vapaaseen tahtoosi”, Gabriella selitti kärsivällisesti.
”Hyvä on, myönnän sen. Olen jumissa.”
”Hyvä, nyt pääsemme johonkin. Haluaako joku kannustaa Sabrinaa?”
”Tajuan, miltä sinusta tuntuu, Sabrina. Mutta tiedät, mitä tapahtuu, jos et anna anteeksi sielullesi. Joko se, tai kohtaat lohikäärmeen”, hopeahiuksinen nainen sanoi.
”Okei, siis mitä teen?”
”Valitse päästää irti syyllisyydestä.”
”Siinäkö se on?”
”Siinä se on. Mutta sen täytyy tulla sydämestä.”
”Tiedän.”
”Kiitos, Sabrina. Olen varma, että moni teistä voi samaistua”, Gabriella huomautti.
”Rehellisesti sanottua, minä en voi”, mies jolla oli tatuointeja, vastasi. ”Hemmetti, ulottuvuustyö oli siistein asia ikinä. Jos voisin, palaisin välittömästi siihen. No, ehkä en. Joka tapauksessa, olemme kuin alkuperäiset Galaksin vartijat. Ja sinä, Sabrina, olit aggressiivinen ulottuvuustyöntekijä. Kanna sitä kunnialla, tyttö.”
Ryhmä reagoi hurrauksilla ja taputuksilla. Myös Sabrina hymyili.
”Kiitos tuosta virkistävästä näkemyksestä, Jack. Aika lopettaa tältä päivältä. Millainen ensimmäinen kokouksesi oli, Katie?” Gabriella kysyi.
”Hyvä. Minusta itse asiassa tuntuu vähän kevyemmältä ilman siipiä.”
”Erinomaista. Tapaamme taas ensi viikolla. Ja älkää unohtako ilmaista energiahierontaanne Palvelukeskuksessa."
Ja näin Katie palasi maaulottuvuuteen, uusia ystäviä sydämessään ja ripaus toivoa taskussaan. ”Kiitos, Tobias, että loit Palvelukeskuksen”, hän huusi eetteriin.
–––––
Tähän novelliin innoitti dokumenttisarja Into the Apocalypse, jonka ohjasi mestarillisesti Anastasia McMillan ja tuotti Crimson Circle. Dokumentissa joukko mestareita (minä mukaan luettuna) jakaa kokemuksistaan Apokalypsiin mentäessä. Minulle se oli kokematon yritys karistaa näkymättömyysviittani, ja tuon dokumenttiprosessin myötä huomasin sen maagisen vaikutuksen, joka moniulotteisten kokemusteni jakamisesta on. Harva asia on niin parantavaa, kuin olla nähty ja tunnistettu koko kirjossani/spektrissäni.
Yksi ulottuvuustyön haasteista oli, että tunsin olevani hyvin yksin siinä. Erityisesti koska en ymmärtänyt tietoisella tasolla, mitä tapahtui, ja siksi minulla ei ollut sanoja puhua siitä. Mutta nyt minulla on, ja se tuo minulle paljon iloa. Olit ulottuvuustyöntekijä tai et, jokaisella meistä on jotain arvokasta jaettavaa ja ilmaistavaa. Uuden valon aikakaudella näkymättömyysviitat ovat poissa muodista.
Lisähuomautuksia
Into the Apocalypsen voi ladata ilmaiseksi.
Opi lisää Tobiaksen Shaumbrojen palvelukeskuksesta.
***
Kim on tietoisuuden tutkija ja ekspressionisti. Jos haluat lukea hänen metafyysisistä seikkailuistaan tai ottaa häneen yhteyttä, voit käydä hänen uusilla nettisivuillaan.
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.