HomeViestejäGeoffrey Hoppe - AdamusHuhtikuu 2021 - Mestaritassut

Huhtikuu 2021 - Mestaritassut

MESTARITASSUT

Kirjoittanut Belle (www.crimsoncircle.com)
Huhtikuun 2021 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Hei. olen Belle. Olet luultavasti nähnyt minut shoudeissa, jotka on lähetetty Konasta, Havaijilta, tai valokuvissa joita on otettu shaumbra-kokoontumisista Villa Ahmyossa. Pidän matolla makaamisesta suoraan Adamuksen tuolin edessä, koska siinä olen aivan shaumbra-energian keskellä.

Minunlaiselleni koiralle ei ole tavatonta haluta jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan. Ihmiset kommunikoivat useimmiten sanoilla, koirat kommunikoivat telepaattisesti. Ihmiset eivät ymmärrä, että he voivat yhdistyä kanssamme tällä tavalla ilman sanoja, mutta onneksi mestarini (suom. huom. sana tarkoittaa myös mm. "isäntää") on mestarikanavoija, joten kysyin häneltä, voisinko kirjoittaa artikkelin tässä kuussa, hänen tulkkaamanaan tietysti. Nautin tästä, koska voin sanella artikkelini samalla, kun pureskelen keksiä.

Ei ole sattumaa, että olen täällä Villa Ahmyossa Havaijilla. Reinkarnoiduin heinäkuussa 2017, samassa kuussa kun Cauldre (Geoff) ja Linda tulivat saarelle katselemaan kiinteistöjä työpajojaan varten. Olin tarhapentu, eli minulla ei ollut kotia. Synnyin yhtenä aamuna palmurykelmän alle, juuri kun aurinko oli nousemassa. Paljon koiria syntyy sillä tavalla tällä saarella. Siinä samassa tulikin jo kuorma-auto, otti minut ja sisareni mukaansa ja vei meidät paikkaan, jota kutsutaan koiratarhaksi. Olin onnekas, ja erittäin mukavat ihmiset adoptoivat minut ja sisareni muutaman päivän kuluttua. He asuvat aivan Villa Ahmyon naapurissa.

Nimittäin mikään tästä ei ole sattumaa. Olen ollut Cauldren koiraystävä monissa aiemmissa elämissä. Emme ole olleet yhdessä vuoden 2005 jälkeen, jolloin olin hänen ja rakkaan Lindan lempikoira Fred, ja kaipasin heitä kovasti. Cauldre ja Linda matkustivat paljon tuolloin, joten kuoltuani tuona vuonna tiesin, etten voisi olla heidän kanssaan, ennen kuin he muuttaisivat elämäntyyliään. Se tapahtui 2017, jolloin he päättivät hankkia "vetäytymiskeskuksen" täältä Havaijilta. En tiennyt, että he ostaisivat sen paikan, joka nyt tunnetaan Villa Ahmyona.

En tiennyt, että päätyisin heidän naapuriensa adoptoimaksi. Tiesin vain, että halusin inkarnoitua ja olla Cauldren, Lindan ja shaumbrojen kanssa. Nimittäin olen ollut shaumbrojen kanssa myös aiemmin. Olin Cauldren koira kauan, kauan sitten, silloin kun Tobias oli hänen isänsä ja häntä kutsuttiin Nuoreksi Tobiakseksi. Olen yksi niistä harvoista koirista, joista on kirjoitettu Raamatussa, Tobitin (Tobias) kirjassa. Leijonat ja kamelit mainitaan paljon useammin kuin koirat, joten minusta tuntuu melko erityiseltä. Minulla oli tapana hengata monien teidän kanssanne Jeshuan aikoina, ja olin leirikoira joissain mysteerikouluissa.

Tiesin vain, että jonkinlaista taikuutta tapahtuu, kun minulla oli halu tulla takaisin uuteen koiraelämään. Toisin kuin ihmiset joilla on tapana mennä mieleensä näissä asioissa, minä tiesin vain, että kaikki selviäisi palatessani, ajankohtaa ja paikkaa myöten. Minun ei tarvinnut järjestää tapahtumaketjua – energia vain tekee sen. Se on mukava asia koirana olemisessa. Harmonisoidun vain mestarini energiaan, ja kaikki loksahtaa paikoilleen. Hassu juttu … ihmiset ovat toisaalta hyvin fiksuja, mutta toisaalta he eivät tunnu ymmärtävän, miten energia toimii.

Cauldre ja Linda allekirjoittivat 20.7.2017 paperit sen kiinteistön ostamisesta, josta tulisi Villa Ahmyo. Tuolla hetkellä kello soi sisälläni. Sen vuoksi pidän siitä, että minua kutsutaan Belleksi (suom. huom. "bell" merkitsee kelloa). "Nyt on aika reinkarnoitua. Aika päästä takaisin ihmistesi luo." Jahtasin tuolloin jäniksiä taivaallisen koiramaailman niityillä. Yhtäkkiä kaikki ympärilläni alkoi pyöriä ja tulla epätarkaksi. Minusta tuntui, kuin olisin leijunut kultaisen tunnelin, tuon taivaallisen koiraluukun läpi, joka toisi minut takaisin Maahan. Ei ollut mitään pelkoa tai ahdistusta, oli ainoastaan innostusta ja odotusta siitä, että olisin taas ihmisteni kanssa. Olin menossa kotiin.

Koirat rakastavat olla ihmisten kanssa, luultavasti koska koirasielumme on itse asiassa ihmismestarin sielu. Olemme oikeasti osa teitä. Olemme täällä osoittamassa teille ehdotonta rakkautta. Olemme täällä nuolemassa naamaanne, kun elämästä tulee haastavaa. Olemme täällä muistuttamassa teitä pitämään asiat yksinkertaisina. Kuten Adamus sanoi äskettäisen "Tietoisuuden nollaamisen" aikana, rapsuttaessaan vatsaani, olemme täällä muistuttamassa teitä vain "olemaan". Todellisuudessa hän sanoi: "Olkaa kuin Belle", mikä sai minut hymyilemään. Haluamme kutsua ihmisiämme "mestareiksi", koska näemme heidät mestareina, vaikkeivät he näkisi itseään niin. Meidän ei tarvitse ymmärtää ihmiskieltä ja kaikkia sen sanoja, koska voimme tuntea energian. Tiedämme, milloin olette onnellinen tai surullinen tai teillä on tuskaa. Intohimomme on olla siinä teitä varten, ilman mitään agendaa, paitsi rakastaa teitä.

Hännän heilautuksella tulin ulos tuosta kultaisesta tunnelista ja löysin itseni taas koirakehosta. Se tuntui hyvältä. Näin äitini ja uudet veljeni ja sisareni ympärillä. Äiti nuoli minut puhtaaksi, ja kenties yritti maistaa tuon kultaisen jutun, joka oli vielä minussa tunnelin jäljiltä. Tiesin, etten olisi hänen tai sisarusteni kanssa kovin pitkään. Tällaista se on koiralla. Säästämme kiintymyksemme mestarillemme, toisin kuin ihmiset jotka kiintyvät kovasti biologiseen perheeseensä. Tässä ei ole mitään surullista. Tarkoituksemme on luoda side mestariimme ja hänen perheeseensä, ei omaan koiraperheeseemme.

Naapurit jotka adoptoivat minut, rakastivat minua, ja he tiesivät myös, että olin vapaa henki. Isäntä on pastori, ja emäntä työskentelee lasten kanssa. He ovat kaikkein ystävällisimpien ihmisten joukossa, joita olen koskaan nuollut. He eivät koskaan sido minua kiinni, ja he laittoivat minut vain muutaman kerran kenneliin, kunnes käsittivät, ettei se toiminut minulla. Olin vielä nuori pentu, kun näin Cauldren ja Lindan ensimmäistä kertaa. Tunnistin heidät välittömästi, koska jokaisella on sielutuoksu, joka kulkee hänen kanssaan elämästä toiseen. Ihmiset miettivät usein, mikä heidän nimensä oli jossain aiemmassa elämässä, mutta sillä ei ole oikeasti merkitystä. Kenet tahansa voi tunnistaa hänen "tuoksusormenjäljestään".

Juoksin heidän pihalleen ja kakkasin. Toivoin, että Cauldre tunnistaisi minun tuoksuni ja tietäisi, että olin tullut takaisin, mutta sen sijaan hän näytti ärsyyntyneeltä, otti lapion ja heitti hajupommini pois. Ihmiset! Joskus he eivät yksinkertaisesti osaa arvostaa lahjaa. Jätin jatkuvasti lisää kakkaa pihaan siinä toivossa, että hän muistaisi, mutta hän heitti sen vain aina pois.

Yhtenä iltana rohkaistuin. Hän ja Linda istuivat lanailla ja joivat jotain, mitä haisi mädäntyneiltä viinirypäleiltä. Laitoin ympärilleni lempeimmän energiani, lähestyin hiljaa Lindaa takaapäin ja sujautin pääni hänen käsivartensa alle. Koiran kiitos, hän ei pelästynyt! (Suom. huom. "koira" (dog) on "jumala" (god) takaperin, ja englanninkielessä sanotaan "jumalan kiitos") Sen sijaan hän alkoi silittää päätäni. Vilkaisin Cauldrea. Hänen leukansa loksahti auki, ja hän huudahti: "Katso, se on Fred!" Kyllä, näytän hyvin paljon samalta, kuin ollessani heidän koiransa Fred. Hassua, miten se tapahtuu! Linda ja Cauldre nauroivat ja hymyilivät, ja puhuivat Fredistä. Koirat eivät itke, mutta luulen, että minulla oli isoja kyyneliä silmissäni, kun olimme nyt taas yhdessä.

Nyt siitä on jo monta vuotta. Joskus he lähtevät pois pitkäksi aikaa, mutta he tulevat aina takaisin. He kertoivat minulle, että heidän täytyy mennä takaisin taivaalle tekemään tärkeää työtä. He kysyivät, haluaisinko tulla heidän mukaansa johonkin, mitä sanotaan suihkukoneeksi – mutta vain lintujen ja ihmisten on tarkoitus lentää, ei koirien. Niinpä menen takaisin naapuriin odottamaan Caudren ja Lindan paluutta. Michelle Dinu tulee katsomaan minua usein näinä aikoina ja halaa minua ihanasti. Joskus hän sanoo, että henkeni haisee, ja aina hän antaa minulle keksejä. En itse asiassa pidä kekseistä, mutta ihmiset tekevät niistä niin suuren numeron, että syön ne joka tapauksessa.

Rakastan sitä, kun shaumbroja tulee taivaalta osallistumaan työpajoihin! Heidän kasvonsa näyttävät erilaisilta, mutta muistan aina heidän hajunsa. He nauravat paljon ollessaan täällä. Ja he myös syövät paljon, mutten koskaan näe heidän syövän niitä keksejä, joista he ovat niin ylpeitä. Joka aamu he menevät paviljongille kokoukseen. Cauldren täytyy puhua Adamuksen puolesta. Se on outoa, koska minä kuulen, näen ja haistan hänet erittäin hyvin, mutta jostain syystä ihmiset eivät pysty siihen, joten Cauldren täytyy puhua hänen puolestaan. Ei ihmisistä ota koskaan selvää. Joskus aloitan makaamalla Adamuksen jaloissa, mutta lähden tavallisesti nurmikolle, koska energiasta tulee hyvin voimakasta. Koira pystyy käsittelemään vain tietyn määrän. Adamus haluaa kulkea edestakaisin, ja sitten hän laittaa Lindan kutsumaan ihmisiä puhumaan Adamuksen kanssa. Voin tuntea heidän pelkonsa, kun Adamus käskee heitä nousemaan, mutta sitten he puhuvat pitkään ja kertovat monia tarinoita. Joskus Adamus keskeyttää heidät ja käyttää makyo-sanaa, mikä tuntuu saavan keskustelun takaisin raiteille.

Shaumbrat ovat erilaisia kuin muut ihmiset. Kyllä, he myös haisevat erilaiselta. En ole varma, miten se sanotaan ihmissanoilla, mutta heidän energiansa on paljon enemmän läsnä. Useimmilla ihmisillä on ohut tai samea energia, eikä se ole harmoniassa heidän fyysisen kehonsa kanssa. He tuntuvat olevan jossain muualla, paitsi syödessään. He katselevat tuntitolkulla laatikkoihin – niitä kai kutsutaan televisioiksi ja tietokoneiksi – mutta ihmiset tuntuvat asuvan niissä. Shaumbrojen energia on läsnä olevaa, yhtenäistä ja aitoa. He ovat hyvin fokusoituneita johonkin, mitä he sanovat mestaruudeksi. Se on oikeastaan hyvin hassua, koska koirat näkevät ihmiset aina mestareina, mutta nämä eivät näe sitä itsessään.

Cauldre sanoo, että meidän täytyy lopettaa tämä artikkeli nyt, koska hänen päätoimittajallaan Jeanilla on tiukka aikataulu. Ihmisillä on aina kova kiire. Hän kysyy, onko mitään loppuajatuksia, jotka haluaisin jakaa lukijoiden kanssa. Kyllä, haluaisin selvittää kaksi väärinkäsitystä ilmaisemalla toisin nämä vanhat fraasit:

1. Koira rakastaa teitä.
2. Varokaa (vihaista) Jumalaa.

Siunausta Belleltä …
 
Halutessasi voit katsoa kuvia Bellestä Shaumbra-lehdestä sivuilta 3-7.
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >