Päivän uffo

On taottava silloin kun uffo on kuuma




HomeViestejäGeoffrey Hoppe - Adamus1.6.2019 - Esiintuleminen-sarja, shoud 10

1.6.2019 - Esiintuleminen-sarja, shoud 10

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 10

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
1.6.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä yhdessä, kun aloitamme tämän päivän. Mm.
 
Tiedän, että monet teistä jotka kuuntelevat, ja monet teistä täällä yhteyskeskuksessa ajattelevat, etteivät tunne mitään. Mutta luulisin, että tunsitte juuri jotain. Luulisin, että tunsitte juuri jotain. Sillä mitä se on, ei ole nyt itse asiassa merkitystä, ja pyytäisin teitä olemaan yrittämättä pukea sitä sanoiksi, yrittämättä saada selvää siitä. Tuntekaa vain todella hetki sitä, että tunsitte juuri jotain.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä siihen.
 
Kyllä, jotain tapahtuu, ja teillä saattaa olla vähän ihmisahdistusta siitä. Ette ehkä tiedä tarkkaan, mitä se on. Ihminen saattaa sanoa: "Adamus, ole kiltti ja kerro meille, mitä tarkkaan ottaen tapahtuu." Aa, tuntekaa vain sitä. Tiedätte, mitä tapahtuu. Ihminen ei ehkä pysty pukemaan sitä sanoiksi tällä hetkellä, mutta tiedätte, mitä tapahtuu. Mm.
 
Muuten, minä olin Ylösnousseiden mestareiden klubilla aiemmin. Pidin (naurua) luentoa. Sitä Cauldre ei oikein käsitä ihmismielessään, että voin tehdä monia asioita kerralla. Voin pitää luentoa (lisää naurua), voin nukkua, voin syödä hienoa ateriaa Pariisissa ja voin olla täällä kuuntelemassa teidän keskustelujanne (lisää naurua; Adamus viittaa Geoffin ja Lindan kommentteihin edellisessä osuudessa). Ja tämä on hyvä huomautus teille kaikille: lakatkaa olemasta niin hemmetin lineaarisia! Te olette ja. Voitte tehdä monia asioita kerralla.
 
Mutta pidin luentoa tänä aamuna. Sitä pyysivät jotkut muut ylösnousseet mestarit, jotka työskentelevät ihmisryhmien kanssa. He pyysivät sitä yhtäkkiä, ja minä sanoin: "Minulla on kiire nyt 1.6.2019. Tämä on shoud-päiväni. Tämä on yksi iso päiväni kuukaudesta, jolloin saan loistaa ja olla töykeä (lisää naureskelua)." Sanoin: "Tätä varten minä elän. Tätä minä olen." He sanoivat: "Ei, ei, ei, Adamus, meidän täytyy tietää. Ennen kuin menet sinne alas, meidän täytyy tietää, miten teet tämän. Myönnämme, että olemme kaukana perässä. Myönnämme, että kamppailemme edelleen omien ryhmiemme kanssa – miten sinä teet tämän? Me kamppailemme edelleen ryhmiemme kanssa, ja sinä liihotat tuolle puolen shaumbrojen kanssa ympäri maailmaa. Mitä sinä teet?"
 
Olin vähän haluton kertomaan heille. Ei niin, että kilpailisimme, mutta … (naurua) Mutta tiedättehän, olimme kaikki joskus ihmisiä, joten on sellainen hassu piirre – olla ensimmäinen, olla kärjessä. Mutta pitkitin sitä vähän ja sanoin: "En tiedä. En tiedä, pystykö oikeasti sullomaan sitä tiukkaan aikatauluuni. Nimittäin minun täytyy mennä sinne alas, ja minun täytyy puhua Cauldrelle ja saada hänet lakkaamaan olemasta niin hermostunut, ja minun täytyy mennä Lindan luo ja saada hänet lakkaamaan olemasta huolissaan siitä, mitä aion sanoa. Siihen menee tovi. Minä en vain tupsahda sisään." Sanoin: "Menen kolme tuntia, joskus päiviä, etuajassa." Mutta he vaativat.
 
Niinpä sanoin: "Se on hyvin yksinkertaista. Se on hyvin, hyvin yksinkertaista. Tästä siinä on kyse. Teillä on henkisiä opettajia, joista useimmat ovat täynnä makyoa. Teillä on henkisiä olentoja, ihmisiä, jotka ovat tavallaan eksyksissä, ja he yrittävät murtautua läpi. He yrittävät olla henkisempiä. He yrittävät olla valaistuneita tai ylösnousta, tai itse asiassa valtaosa heistä haluaa olla vain vähän rikkaampi ja vähän terveempi. Mutta ongelma on, että te teette sitä oppilaidenne kanssa – ja he tekevät sitä – mielestä käsin. Yritätte päästä juuri sen asian yli, josta olemme oppineet hyvin paljon Atlantiksen ajoista tähän päivään saakka, ja yritätte tehdä sen mielen sisältä, eikä se toimi. Se ei toimi. Mieli luo sokkelon, palapelin. Mieli luo valtavan pelin ja teeskentelee, että se pääsee jonnekin, eikä se koskaan todellisuudessa pääse. Siis teidän täytyy mennä mielen tuolle puolen. Teidän täytyy päästä ulos siitä."
 
Oli tavallaan ällistynyt hiljaisuus, kuten täällä nyt (Adamus naureskelee) "Häh?" Ja he sanoivat: "Miten te menette mielen tuolle puolen? Miten te teette tämän mielen ulkopuolelta, koska ihmisellä kaikki on mielessä? Miten te teette sen?"
 
Ja sanoin: "No, se ei ole ollut helppoa. Tämä oli suurin haaste, kun tulin työskentelemään shaumbrojen kanssa. Miten menemme tuolle puolen? Miten menemme sieltä ulkoa muuttamaan sen, mitä on täällä sisällä, jos kaikki on lukittuna tänne sisälle?" Sanoin: "Se on paljon häiriötekijöitä. Se vaatii paljon häiriötekijöitä. Se vaatii valtavan määrän sitoutumista jokaiselta shaumbralta, joka on tässä transformaatiossa. Se vaatii paljon nauramista, ja se vaatii, että meillä on joitain mekanismeja, joita tutkimme täällä tänään ja jotka saavat meidät sinne ulos käsittelemään sitä, mikä on täällä sisällä."
 
Ja sanoin: "Mutta minulla se on vielä vaikeampaa, kuin kenelläkään teillä muilla pyhimyksillä täällä ylhäällä. Minulla se on vaikeampaa, koska olen tekemisissä juuri sen ryhmän kanssa, joka laittoi meidät tänne sisälle. Sen saman ryhmän, joka sai meidät mieleen. Olen tekemisissä heidän kanssaan, joten voitte kuvitella, miten vaikeaa se on. On paljon syyllisyyttä, jonka lohikäärme auttaa meitä tuomaan esiin nyt. On paljon kieltämistä. Paljon kieltämistä: "Voi, se en ollut minä. Ei, en tehnyt kaikkea tätä." "Kyllä, olit se sinä (vähän naurua)." Valtava määrä kieltämistä. On paljon mielen toimintaa, koska jos olet yksi niistä, joka auttoi laittamaan nuo vanhat pääpannat, on jokseenkin paljon ongelmia siihen liittyen." Siis sanoin: "Se on erityisen vaikeaa, mutta otamme tuon energian, otamme ns. tuon ajattelutavan, ja käytämme sitä samaa asiaa ulkopuolelle menemiseen."
 
Uusi hiljaisuus laski joukon yli, ja he sanoivat: "Mutta eikö se riitä tekemään ihmisen hulluksi?" (Lisää naureskelua) Ja sanoin: "Ehdottomasti. Minun shaumbrani … Minun shaumbrani (yleisö sanoi "oiiii") ovat …" (Adamus naureskelee) Meidän pitäisi saada sellainen ääniraita: "Oiii! Oiii!"
 
"Minun shaumbrani käyvät sitä tällä hetkellä läpi. Laadin sen heille viime k- … – laadin heille paljon juttuja viime kuussa – laadin sen heille viime kuussa. Heillä on tämä asia, joka tapahtuu 45–60 päivän kuluessa. Voi, he pankoivat. He panikoivat. Hyvin monet heistä ajattelivat:" Kuolenko minä? Mitä minulle tapahtuu? Kenties minun ei pitäisi tehdä tätä?"" Ja sanoin: "Mutta juuri sitä teemme tällä hetkellä, ja sen he kaikki tuntevat ja kokevat, jokainen omalla tavallaan. Tässä kuussa ei ole paljon kyse fyysisestä puolesta. On vähän jäämää, mutta se tapahtuu täällä ylhäällä (pää)."
 
"He unohtavat kaiken. He eivät pysty yhdistelemään asioita niin, kuin ennen. Heidän logiikkansa ei toimi kovin hyvin enää", sanoin. "Ja juuri sitä teemme." Mutta sanoin: "Summaan sen kaiken", ja Linda, kirjoittaisitko tämän, koska se on hyvin mestarillista. "Summaan sen kaiken teille" – ylösnousseille mestareille, jotka kuuntelevat luentoani – "ja se on hyvin yksinkertaista, mutta se on yksi niistä asioista, jotka panevat teidät miettimään pitkäksi aikaa: "Mitä hän oikeastaan tarkoitti?"" Summaan sen kaiken, ja se on näin yksinkertaista: olette hullu, kunnes ette ole.
 
Ei hullu
 
Olette hullu, kunnes ette ole. Se on siinä! Ja sitä te kaikki täällä käytte läpi nyt. Olette hullu, kunnes ette ole. Se merkitsee, että niin kauan kun ajattelette tulevanne hulluksi, niin okei, sitten te olette. Niin kauan kun pidätte itseänne hulluna verrattuna toisiin ihmisiin, verrattuna omaan menneisyyteenne, hulluna siksi, että teillä on ajatuksia, jotka ovat erilaisia, joita on vaikea määritellä, jotka uhmaavat tiedettä ja tavallista logiikkaa, no, silloin te olette hullu. Niin kauan, kun pidätte unelmianne vain keksittynä, ei todellisina, niin kauan kun ajattelette, että jotkut aidot halunne elämässä ovat vain hulluja unelmia, no, silloin olette hullu. Kunnes ette ole.
 
"Ette ole" on sitä, kun hyväksytte, että te ette ole hullu. Hyväksytte sen, mitä koette ja tunnette, sen tietämisen joka teillä on ja jota ette pysty määrittelemään, nuo valtavat tuntemukset sisällä. Teillä kaikilla on niitä, tällaisia läpimurtohetkiä, ja te tajuatte sen jonkin aikaa, ja sitten tietysti sulkeudutte ja ajattelette: "Voi, se oli vain hölynpölyä, minä vain keksin sen." Se ei ole. Olette hullu, kunnes ette ole. Olette hullu, kunnes oivallatte: "Tämä ei ole hullua. Tämä ei ole hullua. Tämä on luonnollista. Se on totta. Se on laajentunutta." Kun yritätte laittaa itsenne takaisin tuohon rajoittuneeseen maailmaan, siniseen maailmaan, se on hullua. Se on hullua.
 
Mutta olette takaisin siellä monien muiden sinisten ihmisten keskuudessa, täysin sinisessä maailmassa, ja silloin mielenne asettuu ja sanoo: "Voi, olen takaisin täällä nyt. En saa olla hullu." Mutta, no, tiedätte, millaista se on. Jatkatte tuon pienen jutun saamista mieleenne, joka sanoo: "Mutta sinä olet hullu. No, olet kaheli. Miksi en voi vain elää normaalia, tavallista … Miksi minun täytyy kuulla ääniä? Miksi minun täytyy saada näitä pakahduttavia tunteita? Miksi minulla on suuri kaipaus johonkin muuhun? Voi, minussa täytyy olla jotain vikaa. Minulle kerrotaan, että minun pitäisi hyväksyä, kuka olen ja mitä olen." Ei. Ei. Kyse ei ole siitä. Kyse ei ole itsenne laittamisesta takaisin hullu-maahan.
 
Kyse on murtautumisesta vapaaksi, esiintulemisesta. Tulemisesta sieltä esiin. Olette hullu, kunnes ette ole, eli kun vedätte syvään henkeä ja oivallatte: "Hei, tämä ei ole hullua. Tämä on todellisempaa, luonnollisempaa. Tämä on enemmän vapautta kuin mikään muu", silloin ette ole enää hullu. Silloin lakkaatte laittamasta tuon leiman itseenne. Lakkaatte kävelemästä ja puhumasta kuin hullu ihminen. Teillä lakkaa olemasta hullujen ihmisten unelmia elämässänne. Puhumme tänään vähän lisää unelmista/unista. Lakkaatte olemasta hullu uneksija, ja nyt olette todellinen. Nyt olette todellinen.
 
Historian saatossa monia suuria ihmisiä on pidetty hulluina. Leonardo da Vinciä pidettiin täysin omalaatuisena omana aikanaan. Hän ei pystynyt sopimaan tapaamisia. Hän ei pystynyt tekemään loppuun maalausta. Hän ei pystynyt minkäänlaisiin todellisiin suhteisiin muiden ihmisten kanssa. Hän oli eriskummallinen, ja hän piirsi ja töherteli aina. Hän oli hullu, kunnes ei ollut, kunnes hän yhtäkkiä oivalsi, että hän kommunikoi asioiden kanssa, avautui asioille kaikkialla ympärillään, jotka ovat tässä, mutta niitä ei voi vain nähdä ihmissilmin tai havaita ihmisaistein. Mutta ne ovat tässä, ja te tiedätte sen. 
 
On surullista, kun näen mielenne kieltävän sellaisten asioiden olemassaolon, joita on oikeasti tässä. Kieltävän ne, koska sanotte: "En halua olla tuo hullu kundi tai tuo hullu tyttö. Aion sopeutua vain yhteiskuntaan." Te ette voi sopeutua enää. Se on siinä. Olette menneet liian pitkälle. Ette voi sopeutua. Te ette ole hullu. Te ette ole hullu. Olette todellisempi. Olette aistillisempi. Olette moniulotteisempi. Olette aidompi, kuin kukaan niistä, jotka ovat koskaan kutsuneet teitä hulluksi. Ja he tulevat jonain päivänä takaisin ja oivaltavat ja myöntävät sen: "Ei, sinä et ollut hullu". Ja he pyytävät anteeksi teiltä, koska kutsuivat teitä niin, ja joitain isoja aspekteja tulee maisemiin pyytämän anteeksi – teidän omia aspektejanne – että ovat kutsuneet teitä hulluksi. Te ette ole. Olette hullu, kunnes ette ole, eli pääskää yli siitä.
 
Sitten yhtäkkiä ette ole hullu. Yhtäkkiä olette nerokas (muutama naurahdus). Kyllä, oikeasti. Olette nerokas! Olette nero! Sen he sanovat, tai ainakin te sanotte: "Olen hemmetin nero." (Naurua) Olette uskomattoman luova. Olette hyvin moniulotteinen olento. Olette hullu, kunnes ette ole, joten päästäänpä tuon hullun osan yli juuri nyt.
 
Vedetäänpä syvään henkeä. Ette ole hullu. Minä tiedän, mitä hulluus on, ettekä te ole hullu. Hullu – itse asiassa jos määrittelisimme sen, niin sitä eivät ole ne, jotka lentävät ja nousevat sellaisiin korkeuksiin, joista he eivät tiedä mitään, mutta kuitenkin tuntevat, että siellä on jotain. Hulluja eivät ole ne, jotka lentävät korkealla. Hulluja ovat ne, jotka menevät jatkuvasti syvemmälle ja syvemmälle ja syvemmälle samaan rajoittuneeseen todellisuuteen etsimään vastauksia. Se on hullua. Hullua on toistaa samoja kaavoja elämästä toiseen toivoen eri tulosta. Se on hullua.
 
Hullua on, kun yksilö alkaa ottaa noita lääkkeitä, noita mielen lääkkeitä, ja se saa heidät hyvin syvälle siniseen, ei-mihinkään. Se on hullua. Se on todella hullua. Hullua on yrittää sopeutua niin, että te ette ole enää itsenne. Olette yhdenmukainen kaikkien muiden kanssa. Se on hullua.
 
Te ette ole hulluja. Ei, te olette pioneereja. Uskaltaudutte toisiin maailmoihin. Olette niitä, jotka ovat halukkaita omaksumaan uutta. Palaan tähän myöhemmin tässä keskustelussa, mutta tiedätte, että olen puhunut kauan siitä, että minä-olen on tietoisuus, tiedostaminen – "minä olen, minä olen olemassa" – mestari on se, joka tuo kaikki kokemukset viisaudeksi ja siivoaa, joka on elefanttiparaatin takana ja siivoaa kaikki jutut, kompostoi ne ja saa ne takaisin perusasioiksi (Adamus naureskelee). Se on mestari.
 
Ihminen on se, joka kokee uutta. Hullua on, kun te ette tee uutta, kun teitä, ihmistä, pidätellään, kun te ette ole kiinnostunut uudesta ja toistatte vanhoja kaavoja. Se tekee teidät hulluksi.
 
Ihmisessä on kyse uudesta, mutta kuitenkin monista syistä se ei ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Se jatkaa samoja vanhoja kaavoja. Olette menossa uuteen, vaikka osa teissä saattaa ajatella: "No, se on hullua. Miksi haluaisin mennä uuteen, kun en tiedä, mitä se on tai missä se on tai mitä se tekee minulle? Miksi mitenkään haluaisin uutta elämääni? Helvetti, en ole tehnyt hyvää työtä vanhankaan kanssa, joten miksi haluaisin uutta elämääni?" (Vähän naureskelua)
 
On hullua olla menemättä uuteen, koska se on ihmisen työtä – uusi, kokeminen – ja silloin kun ette koe, kun ette mene uuteen, niin olette hullu. Silloin romutatte sen syyn, miksi ihmisosa on ylipäätään täällä. Silloin tukahdutatte itsenne. Tukahdutatte sielunne, melkein kirjaimellisesti, koska se ei saa päivittäistä annostaan uutta ja kokemista. Ja silloin kun ette ole kiinnostunut uudesta, kun ette koe niin, kuin ihminen on suunniteltu kokemaan, no, mestarilla ei ole takana kakkaa siivottavana, koska se on samaa vanhaa paskaa (lisää naureskelua).
 
Olemme menossa uuteen, tarkoitan, että hyvin monin tavoin, ja kyllä, ihminen on huolissaan aina silloin tällöin: "Mitä tapahtuu? Mihin se kaikki menee?" Mutta pyydän teitä, haastan teidät, tuntemaan sitä. Osa ihmisestä sanoo: "En ole kovin varma tästä", mutta te tiedätte jo. Tarkoitan, että te tiedätte jo. Minä tiedän sen. Te tiedätte jo, mihin menemme seuraavaksi. Kenties se ei ole määriteltävissä sanoillanne tai ajatuksillanne, mutta gnostinne tietää. Antakaa sen tulla esiin tänään.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä uuteen. Joo, emme aio toistaa vanhoja kaavoja. Se on varmaa.
 
Joka tapauksessa rakastan sitä. Rakastan sitä, mitä kerroin muille ylösnousseille mestareille. Sanoin: "Mitä ihmiseen tulee, niin olette hullu, kunnes ette ole." Ja heiltä vei hetken – kyllä, niin viisaita ja fiksuja kuin heidän pitäisi olla, he olivat ihmisiä kerran, joten he ovat vähän hitaita hoksaamaan aina silloin tällöin – mutta hiljaisuus laskeutui Ylösnousseiden mestareiden klubille, ja he sisäistivät tätä: "Olette hullu, kunnes ette ole", ja sitten yksitellen yli 9.000 mestaria nousi seisomaan ja alkoi taputtaa (naurua ja taputuksia). Mitä voin sanoa? (Adamus naureskelee) Huomaan, että te ette nousseet seisomaan, mutta se on ok. Älkää … (lisää naureskelua) Se oli todella ratkaiseva hetki, ja siinä on kyse teistä. Siinä on kyse teistä. Siinä on kyse siitä työstä, jota teemme, ja se on haastavaa. Se on vaikeaa toisinaan. Se on kuoppaista toisinaan, ja erityisesti se, mitä teemme nyt – menemme kirjaimellisesti mielen ulkopuolelle. Sitä ei voi tehdä mielestä, mutta todellakin tuntuu hullulta, kun menette mielen ulkopuolelle.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä sen myötä, ja ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, laitetaan vähän musiikkia, ja haluan tehdä hyvin lyhyen … Tuota, se ei ole oikeastaan merabh, se on kokemus. Oi, minulle tuotiin ruokaa tänään. Laitetaan vähän musiikkia ja himmennetään valoja. Anteeksi (Adamus ottaa vähän ruokaa). Mm.
 
Shaumbra-talo
 
Hyvä. Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle tänään, haluaisin meidän kaikkien vierailevan eräässä paikassa – paikassa jota ei ole olemassa fyysisellä planeetalla.
 
(Musiikki alkaa)
 
Ei tarvitse olla. Paikka joka ei vie tilaa tai aikaa. Se on hyvin ajaton, mutta paikka joka on hyvin henkilökohtainen kaikille teille. Hyvin henkilökohtainen.
 
Haluaisin meidän kaikkien vierailevan Shaumbra-talossa tänään. Se on talo, jonka te rakensitte, aloittaen yli 2.000 vuotta sitten.
 
Nimittäin pelkästä tyhjyydestä, ilmasta – ehkä sanottaisiin – voidaan rakentaa talo. Talo on, no, jotkut kutsuisivat sitä ulottuvuudeksi. Minä kutsun sitä tietoisuuspisteeksi. Ja talo voi olla yksi ihminen, yksi olento, yksi enkeli. Se voi olla koko ryhmä, kuten Shaumbra-talo.
 
Meillä on Keahak-talo, jossa tapaamme kaksi kertaa kuukaudessa. Se on tietoisuuspiste, kerääntymis- ja kokoontumispiste, ja haluaisin teidän tulevan tähän Shaumbra-taloon tänään. Ja määrittelemättä mitään, minkä ihmismieli määrittelisi värinä, muotona tai kokona, kehotan teitä vain tuntemaan energioita täällä.
 
Se on teidän talonne.
 
(Tauko)
 
Tuntekaa, miten se on muuttunut Jeshuan ajoista tähän hetkeen, mutta erityisesti kuluneina 20 vuotena – miten tuo Shaumbra-talo on muuttunut.
 
(Tauko)
 
Tämä on tila, jonka te loitte. Se sisältää valtavasti viisautta. Se on eräänlainen energeettinen kirjasto. Siellä ei ole todellisuudessa kirjoja, vaan siellä on kaikki kokemukset ja oivallukset, joita teillä on koskaan ollut, olette koskaan tehnyt, kaikkien muiden shaumbrojen rinnalla, myös niiden jotka ovat lähteneet, jotka ovat poissa, myös niiden jotka ovat siirtyneet rajan taakse.
 
Paras analogia jonka voin antaa sille, on uskomaton kristalli, mutta ei kova ja fyysinen kristalli. Vain uskomaton kristalli. Ja se on täytetty teidän ydinolemuksellanne, tietämisellänne, viisaudellanne, teidän kaikella.
 
(Tauko)
 
Antakaa itsenne tuntea tätä Shaumbra-taloa. Olette osa sitä.
 
Sen kasvaminen jatkuu joka päivä, kun te olette elämässä, kun te elätte.
 
(Tauko)
 
Sen laajeneminen jatkuu joka kerta, kun meillä on jokin kokoontuminen.
 
Pyysin teitä tulemaan tänään tänne Shaumbra-taloon, koska se on ei-mentaalinen paikka. Täällä ei ole logiikkaa, ei tarvitse olla. Ei ole hierarkiaa, eikä järjestystä. Ei tarvitse olla.
 
Tuntekaa sitä hetki, ja tuntekaa omaa osaanne tässä Shaumbra-talossa.
 
(Tauko)
 
Tämä täällä on se lahja, jonka jätätte jälkeenne. Tulee aika, jolloin siirrytte eteenpäin, ette enää tule takaisin Maahan, ette ole enää juurikaan yhteydessä Maahan edes ei-fyysisellä tavalla. Mutta tämä kaunis kristallienergia on lahja, jonka jätätte Maahan. Se on kumulaatio kaikista elämistänne. Se on oikeasti tuo tuleminen ruumiillistuneeseen Oivaltamiseen.
 
Nimittäin niin hullulta kuin se kuulostaakin – mutta mikään ei ole enää hullua. Mikään ei ole hullua. Tarkoitan, että hullua … Katsotte ulos maailmaan – politiikkaa, bisnestä – ja paljon siitä on hullua. Mutta mikään ei ole oikeasti kovin hullua enää. Jätätte tämän lahjan, ja tiedätte, että tämän Maan aivan ytimessä ei ole sulaa laavaa, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Tiedemiehet haluavat ajatella niin, mutta en tiedä yhtään tiedemiestä, joka olisi ollut siellä. Siis ei. Tämän maaplaneetan aivan ytimessä on kristalli, valtava kristalli. Jotkut sanoisivat ehkä, että se on fyysinen. En tiedä. Ehkä se ei ole, mutta siellä on kristallirakenne. On pakko olla, muuten tämä planeetta ei olisi täällä. Aivan tämän Maan ytimessä on kristallirakenne.
 
Muutamana seuraavana vuotena jotka meillä on yhdessä, yhdistämme tämän kristallisen shaumbra-energian, Shaumbra-talon ... Ei nyt, koska on vähän liian aikaista tehdä se, mutta yhdistämme tämän Shaumbra-talon suoraan Maan ytimeen, jotta kaikki jotka tulevat teidän jälkeenne, pystyvät yhdistymään siihen jokapäiväisessä elämässään. Se on lahja, jonka jätätte jälkeenne, kaunis lahja.
 
(Tauko)
 
Shaumbra-talo. Ja hyvin suuri osa tästä lahjasta on murtautuminen ulos – murtautuminen ulos rajoittuneisuudesta, murtautuminen ulos Sinisen maasta – ja se on tavallaan koodattuna, tavallaan koodina, niitä varten jotka ovat valmiita. Ja se sanoo: "Et ole hullu. Et ole hullu. Ei, vaan itse asiassa olet enemmän kosketuksessa itseesi kuin mikään muu ihmisryhmä. Ja epäilet itseäsi, tietysti. Taistelet itsesi kanssa. Yrität laittaa logiikaksi sen, mikä tulee sydämestäsi, unelmistasi, tietämisestäsi. Se ei toimi kovin hyvin. Mutta et ole hullu."
 
Ja teemme tämän yhdistämisen jossain kohtaa – yhdistämme Shaumbra-talon Maan ytimeen. Se on luultavasti yksi suurimmista asioista, joka erottuu niille, jotka ovat valmiita kuulemaan sen.
 
Olette hullu, kunnes ette ole. Kunnes ette ole, kunnes oivallatte: "Ei. En oikeasti ole. Olin itse asiassa …" – tuo sana ei ole aivan oikea – "mutta olin oikeassa koko ajan. En vain antanut itseni oivaltaa sitä."
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä Shaumbra-talossa.
 
Aah! Kuulen kaikki kysymykset jo: "Milloin teemme tämän yhdistämisen?" Meillä on muita asioita tehtävänä ensin …
 
(Musiikki loppuu)
 
… kuten päivän ensimmäinen kysymykseni. Mutta ensin haluan puhua vähän kokoontumisestamme viime kuussa, pieni yhteenveto.
 
Jälleen kerran, vapautuaksenne oikeasti ruumiillistuneena mestarina tällä planeetalla, teidän täytyy pystyä menemään mielen ulkopuolelle. Mieli pitää teidät Sinisen maassa. Se pitää teidät rajoittuneena. Se pitää teidät logiikassa. Se pitää teidät eräänlaisessa kontrollissa. Se estää teitä näkemästä kaikkia energioita, jotka ovat tässä huoneessa nyt, kaikki olennot. Niitä on ympärillä, mutta ette ole hullu, jos näette niitä tai tunnette ne. Teidän ei tarvitse nähdä niitä silmillänne, vaan tuntea ne. Niitä on ympärillä, mutta mieli torjuu sen kaiken. Torjuu sen kaiken, kuten puhuimme viime kuussa atlantislaisista pääpannoista.
 
Jotkut miettivät: "Onko tämä tarina? Onko se vertauskuva, vai oliko se totta? Oliko Atlantiksella oikeasti pääpantoja?" Sillä ei ole merkitystä. Sillä ei ole merkitystä. Tuntekaa sitä. Sallikaa se, minkä haluatte sallia. On voinut olla näitä pääpantoja. On voinut olla voimakasta energian käyttämistä mieleen yhdenmukaisuuden vuoksi, yhteisen kokemuksen vuoksi, paremman kommunikoinnin vuoksi ihmisten keskuudessa, tavallaan ykseyden luomiseksi yhteiskuntaan. Ja sitten kristallien voimakkailla energioilla, jotka on viritetty juuri oikealla tavalla ja ohjattu juuri oikealla tavalla, teitä "ammutaan" – taas kerran, ei pahana juonena, mutta teitä ammutaan – yhdenmukaisuuden, ykseyden ja standardoinnin vuoksi. Joo.
 
Tai voi olla vain vertauskuva – jos pidätte enemmän siitä – että ajan kuluessa ihmiset menivät vain enemmän ja enemmän mieleen, tulivat enemmän ja enemmän mentaaliseksi. He alkoivat palvoa älykkyyttä. He unohtivat sellaiset asiat kuin tietäminen. He unohtivat, no, gnostin. Ja sitä vahvistettiin sellaisilla asioilla, kuin kirkko, koulutus ja lääkkeet – nämä lääkkeet joista en pidä lainkaan, SSRI-lääkkeet. Ja muuten, nuo lääkkeet ovat uusi pääpanta – uusi pääpanta.
 
Ja tulee joitain ryhmiä, jotka kenties 100–200 vuoden päästä istuvat tavallaan kuin me ja sanovat: "Joo, te olitte niitä tiedemiehiä, jotka keksivät ne. Te olitte lääkefirmojen johtajia, jotka puskivat niitä. Te olitte farmaseutteja, jotka antoivat niitä kuin karkkejaa, lääkäreitä jotka määräsivät niitä kenelle tahansa. Jos joku tuli sisään ja sanoi: "Voi, leikkasin sormeeni", lääkäri sanoi: "Tässä. Ota vähän näitä. Sinusta tuntuu paremmalta."" Kenties täällä istuu 150 vuoden päästä ryhmä, joka sanoo: "Okei, te olette niitä, jotka tyrkyttivät näitä lääkkeitä. Nyt meidän täytyy päästä ulos siitä." Mutta takaisin asian ytimeen. Pääpannat? Joo. Mutta jos se ei tunnu oikealta, katsokaa vain mielen kehitystä pitkän ajan kuluessa.
 
Siis viime kuussa puhuimme näistä pääpannoista, tuosta paukuttavasta äänestä. Miten moni teistä kuuli sitä shoudin jälkeen? Tuon "pam! pam!" mielessä. Se on aina siellä. Muuten, se on aina siellä riippumatta siitä, ajatteletteko se olevan vai ette. Se on siellä, olette vain virittyneet pois siitä. Se on aina siellä, no, jonkin aikaa. Pääsemme yli siitä.
 
Siis meillä oli tämä melko mielenkiintoinen ja iso keskustelu viime kuussa ja sanoin: "Okei, te olitte niitä, jotka tavallaan aloittivat koko pääpantajutun, tuon ajan muodin: "Ollaan toistemme kaltaisia. Käytetään näitä juttuja", joten teidän täytyy päästä ulos siitä ensimmäisenä." Sillä oli suuri vaikutus viime kuussa, suuri vaikutus, mutta näen teidän tulleen hakemaan lisää (muutama naurahdus). Tässä sitä ollaan.
 
Okei, nyt päivän kysymys – shaumbra-viisautta, päivän kysymys. Olemme puhuneet paljon mielestä ja aivoista. Pieni erottelu tässä. Aivot ovat "astia", joka on päässänne. Käytän sanaa "mieli", joka on oikeastaan psyyke. Se on tavallaan ihmishenki, tavallaan ihmisälykkyys. Se ei itse asiassa ole aivoissanne, uskokaa tai älkää. Käytän sanaa "mieli", ja joillekin teistä – erityisesti saksaa puhuvissa maissa – tämä on vähän haasteellista toisinaan, koska "mieli" on kai samanlainen sana kuin "haamu" tai "henki". Mutta tässä tuo henki on ihmismentaliteettia.
 
Aivot ovat pelkästään prosessori. Aivot ovat uskomaton prosessori, ja sitä ne vain ovat. Aivot ovat erittäin hyvä työkalu. Ne osaavat supistaa laajan energia- ja tietoisuusasteikon. Aivot osaavat tuoda korkeudet rajoittuneisuuteen. Ne ovat todella hyvä siinä. Siis ne ovat prosessori, ja se ovat teidän päänne yläosassa.
 
Mieli on ne asiat, joita tulee tuloksena siitä, kun transformoidutaan rajoittuneeseen tai alempaan tietoisuuteen, kuten sanottaisiin. Se mielessä on, ja sitä mieli tekee. Menemme siihen lisää aivan hetken kuluttua. Mutta kysymys joka minulla on teille tänään, ja Linda mikrofonin kanssa, kiitos. Valmiina?
 
Ensimmäinen kysymys
 
LINDA: Riippuu kysymyksestä (naurua).
 
ADAMUS: (naureskellen) Haluaako kukaan muu tehdä mikrofonijutun tänään? (Lisää naureskelua) Kysymys, ja puhun tässä mielestä, ihmisen mentaalisesta psyykestä. Anna palaa.
 
LINDA: Anna palaa mitä?!
 
ADAMUS: Etsi joku (joku sanoo "ptruu!" reagoiden siihen, kun Adamus tavallaan hätistelee Lindaa, ja vähän naureskelua).
 
Valmiina? Ahaa! No niin, ja pyydän sinua olemaan ajattelematta sitä, ja sen sijaan tuntemaan sitä, gnostaamaan sitä. Mitkä ovat mielen haavoittuvuuksia?
 
Mieli on hyvin laatikossa, hyvin rajoittunut, ja puhumme tässä vaikeudesta päästä pois mielestä. Miten teemme kaiken tämän ajattelematta, koska ajattelu saa teidät vain enemmän mieleen … mutta munassa on ns. säröjä. Mielessä on muutama takaovi. Mitä luulet niiden olevan?
 
SHAUMBRA 1 (nainen): Ensimmäinen asia joka tulee mieleeni … (naurua)
 
ADAMUS: Joo, joo! Näetkö, siinä on tuo vaikeus. Myös sanasto tukee mieltä.
 
SHAUMBRA 1: Tunteeni on, tai paras tapa, jolla voin päästä pois mielestä, on mennä tyhjyyteen.
 
ADAMUS: Mennä tyhjyyteen, okei.
 
SHAUMBRA 1: Niinpä luulen, että tyhjyys olisi mielen haavoittuvuus.
 
ADAMUS: Okei. Onnistutko menemään tyhjyyteen?
 
SHAUMBRA 1: Onnistun. En onnistu pysymään siellä.
 
ADAMUS: Pysymään siellä, okei.
 
SHAUMBRA 1: Kyllä.
 
ADAMUS: Mitä tapahtuu, kun olet tyhjyydessä? Miksi et vain kykene pysymään siellä?
 
SHAUMBRA 1: Alan ajatella asioita.
 
ADAMUS: Varmaan.
 
SHAUMBRA 1: Enkä edes oivalla sitä, ja sitten olen todella vihainen, että tulin ulos (naureskellen).
 
ADAMUS: Joo, mielen täytyy täyttää tyhjiö.
 
SHAUMBRA 1: Kyllä.
 
ADAMUS: Sitä mieli tekee. Sen täytyy täyttää tyhjiö. Se ei voi sietää tyhjyyttä.
 
SHAUMBRA 1: Juuri niin.
 
ADAMUS: Mieli ei ymmärrä, ettei koskaan ole tyhjyyttä – on vain asioita mielen ymmärryskyvyn ulkopuolella. Siis kun menet tyhjyyden paikkaan, se ei ole ei-mitään. Se on vain sellaista, mitä mieli ei pysty ymmärtämään. Ja mieli avaa tulvaportit ja täyttää tuon tyhjyyden niin paljon, kuin pystyy.
 
SHAUMBRA 1: Kyllä.
 
ADAMUS: Kolme kertaa enemmän, kuin se normaalisti täyttäisi tuota tyhjiötä. Siis mitä sitten tapahtuu? Olet tyhjyydessä, yhtäkkiä sinulle tulvii ajatuksia, mitä teet seuraavaksi?
 
SHAUMBRA 1: Oivallan, että ajattelen niitä, ja suutun, ja sitten palaan takaisin tyhjyyteen (naureskellen).
 
ADAMUS: Kyllä. Ja sitten mentyäsi takaisin tyhjyyteen, mitä sitten tapahtuu?
 
SHAUMBRA 1: Ne tulevat taas takaisin.
 
ADAMUS: Ne tulevat taas takaisin (nainen naureskelee). Ja miten sitten kaikki tämä loppuu tyhjyydessä yhdessä näistä jaksoista?
 
SHAUMBRA 1: Se voi loppua kahdella tapaa. Paras tapa on, kun pystyn jäämään sinne joksikin aikaa, ja se on ehdottomasti helpotus. Se on ainoa paikka, jossa minusta tuntuu hyvältä nykyään. Tai nousen ylös ja teen, mitä mieleni käskee minun tehdä (naureskellen).
 
ADAMUS: Aivan, aivan.
 
SHAUMBRA 1: Se keksii ongelmia ja yrittää ratkaista niitä.
 
ADAMUS: Joo. Mikä on pisin aika, jonka olet koskaan pystynyt ylläpitämään tyhjyyden?
 
SHAUMBRA 1: Luultavasti muutaman tunnin.
 
ADAMUS: Muutaman tunnin, okei. Ja se oli kompakysymys, koska jos olet tyhjyydessä, sinulla ei olisi mitään tajua ajasta, eikä sillä olisi oikeasti merkitystä. Kyllä, se on hyvin, hyvin vaikeaa, ja sinulla on lyhyitä kauniita hetkiä tyhjyydessä, jota ei oikeasti ole, mutta mieli täyttää sen. Ja mieli itse asiassa leikkii kanssasi vähän aikaa ja sanoo: "Okei, olet tyhjyydessä jonkin aikaa – teeskentelet, että olet tyhjyydessä – mutta katso, mitä tapahtuu noin 47 minuutin kuluttua."
 
SHAUMBRA 1: (naureskellen) Kyllä.
 
ADAMUS: Joo.
 
SHAUMBRA 1: Kyllä.
 
ADAMUS: Ja se täyttää sen taas. Ja sitten on hemmetin turhauttavaa, ja olet kuin: "Mitä tein väärin? Ja täytyykö minun mennä istumaan vuorenhuipulle Intiaan ja opetella, miten tämä tehdään?" Ei, ei, koska heidän mielensä on täynnä samaa roskaa. He vain istuvat vuorenhuipulla (nainen kikattaa). Joo. Joo, hyvä. Kiitos. Seuraava.
 
LINDA: Lisää.
 
ADAMUS: Mitä ovat nuo haavoittuvuudet, nuo aukot, säröt munassa? Mitä se on?
 
LINDA: Ulli aneli mikkiä.
 
ADAMUS: Voi, kyllä. Näin sen, Linda.
 
ULLI: Ensimmäisenä tuli esiin toisten ihmisten energiat, mutta en tiedä, ymmärränkö kysymyksen, kun …
 
ADAMUS: Joo. Siis olet vankina mielessä, mielessä on vankila, ja mieli haluaisi sinun uskovan, ettet voi päästä pois tuosta vankilasta koskaan.
 
ULLI: Okei, okei.
 
ADAMUS: Olet vankina siellä. Olet mielen orja.
 
ULLI: Joo.
 
ADAMUS: Mutta voin kertoa, että on tie ulos. Mikä tuo tie on? Mikä vika on mentaalijärjestelmässä? "Mikä glitch (häiriö) on matriisissa?" Cauldre kertoo minulle.
 
ULLI: (pitäen tauon) Ai, vaikea kysymys.
 
ADAMUS: Tärähdyksen saaminen? (Adamus naureskelee)
 
ULLI: Hmm … (hän pitää tauon)
 
ADAMUS: Olet hukassa. Ajattelet liikaa sitä.
 
ULLI: Joo.
 
ADAMUS: Se on spontaania. Sanot vain sen, ja sitten osa sinua sanoo: "Voi, se kuulostaa niin hullulta." Tuota, olet hullu, kunnes et ole.
 
ULLI: Joo.
 
ADAMUS: Joo.
 
ULLI: Ensimmäisenä tuli, että jokin ulkopuolelta törmää sisään.
 
ADAMUS: Okei, jokin ulkopuolelta törmää. Okei, haluatko sitä?
 
ULLI: Joo, miksi ei?
 
ADAMUS: Miksi ei, okei.
 
ULLI: Voin elää sen läpi, päästää sen läpi. Joo.
 
ADAMUS: Se on tavallaan jotain ulkopuolelta. Tavallaan. Tarkoitan, että olet pääsemässä siihen. Olet jyvällä. Näetkö, jos olisit vain mennyt tuon ensimmäisen hullun ajatuksen mukaan (Ulli nauraa). Joo, joo. Hyvä, kiitos. Pari vielä. Mikä on tuo haavoittuvuus?
 
LINDA: Kysytäänpä hullulta shaumbra-psykologilta.
 
ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Mikä on särö munassa, häiriö matriisissa?
 
JULIE: Tietäminen. On tämä tietäminen, että vain tiedät sen. Etkä tiedä, mitä tiedät – tiedät vain tietäväsi. Olet vain siinä.
 
ADAMUS: Okei, istut tässä eläintarhassa mielessäsi ja tiedät, että tiedät. Okei, mutta miten pääset nyt ulos, mielen ulkopuolelle?
 
JULIE: Päivän kysymys.
 
ADAMUS: Joo (he naureskelevat). Mitä kertoisit asiakkaallesi?
 
JULIE: Puhuisin ehdottomasti tuntemisesta … Se on vain "kyllä", tai se on vain tunne, että tiedät, etkä osaa edes selittää sitä.
 
ADAMUS: Aivan, aivan.
 
JULIE: Joten se on …
 
ADAMUS: Tästä ei ole hullulle asiakkaallesi paljon hyötyä tässä kohtaa (he nauravat).
 
JULIE: Ei, ei!
 
ADAMUS: Hän on kuin: "Mistä hän oikein puhuu?"
 
JULIE: Tiedän, koska kun puhuu sydämestä tai … Se voi olla hyvin mentaalista.
 
ADAMUS: Varmasti, mieli muuttaa sydämen mentaaliseksi … Joo, mieli on mahtava siinä.
 
JULIE: Siis, viisaus on gnostimme.
 
ADAMUS: Aivan.
 
JULIE: Ja tietysti monilla ihmisillä on ollut kokemus jonkin tietämisestä ja sen seuraamisesta, ja sen tietämisestä seuraamatta sitä.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
JULIE: Ja voi ehdottomasti verrata, miten hyvin nuo kaksi kokemusta menee.
 
ADAMUS: Mm hmm. Joo, ja monta kertaa kuitenkin sinulla on jokin tietäminen ja seuraat sitä, ja mieli hyppää mukaan, nauraa ja nauraa sanoen: "Okei, annan hänen teeskennellä, että hän seuraa joitain, mutta se on umpikujapolku."
 
JULIE: Mm hmm.
 
ADAMUS: Ja se on yksi turhautumista. Siitä luennoin tänä aamuna Ylösnousseille mestareille. Planeetalla on erittäin monia henkisiä opettajia, mutta he työskentelevät mielestä, ettekä koskaan pääse ulos. Voi, voitte sanoa: "Okei, kaivamme tunnelin syvältä tämän vankilan alta ja menemme mielen ulkopuolelle", ja mieli vain nauraa ja sanoo: "Joo, kun ilmestyt ulos tuosta tunnelista, olet edelleen vankilassa, kaikesta huolimatta." Se on haaste.
 
JULIE: Mm hmm.
 
ADAMUS: Se on iso haaste. Hyvä. Pari vielä. Meillä suodattuu …
 
LINDA: Kokeillaanpa nuorison kasvoja.
 
ADAMUS: … todellista viisautta.
 
LINDA: Kokeillaanpa …
 
EMILY: Minusta mielellä on viitekohtana vain menneisyys. Niinpä joka kerta, kun minusta tuntuu, että olen luonut jotain uutta, joka on kaavojeni ulkopuolella, se on sellaista, mitä mieli ei koskaan pitänyt mahdollisena entisten kokemusteni perusteella. Eikä mieli silloin antaudu, mutta suurempi osani … Uskon enemmän suurempaan osaani.
 
ADAMUS: Mm hmm. Ja mieli huijaa sinua silti. Mieli tavallaan … Se on itse asiassa melko kiehtovaa, koska se huijaa sinua edelleen. Se myötäilee sinua, ja se todella rakastaa tehdä sitä ihmisille, jotka ovat "henkisellä" polulla. Se myötäilee: "Kyllä, olet henkisellä polulla. Jatka etsimistä. Jatka etsimistä." Mutta se kaikki on mielessä, etkä koskaan pääse pois, ja jälleen kerran, tämän aamun luentoni tarkoitus … Minun pitäisi saada kopio siitä ja lähettää teille (Adamus naureskelee). Se oli nerokas luento (vähän naureskelua). Mutta joo, mieli pelaa edelleen pelejä. Siis, oletko pystynyt pääsemään mielen ulkopuolelle?
 
EMILY: Ajattelen, että olen pystynyt …
 
ADAMUS: Meidän pitäisi luultavasti pysähtyä siihen, kun sanot "ajattelen". Se tavallaan romuttaa koko asian.
 
EMILY: Näkemykseni siitä on muuttunut, kuka olen.
 
ADAMUS: Joo.
 
EMILY: Siksi ajattelen … (he nauravat)
 
ADAMUS: Haluan sinun tarkkailevan mielen nerokkuutta. Mieli ei ole paha, mutta kuitenkin se on omavarainen. Se on ehdottomasti omavarainen. Siis mieli saa sinut taas kerran ajattelemaan: "Kyllä, olen muuttanut identiteettiäni, ja olen saanut valtavaa kasvua", ja mieli sanoo: "Se on hyvin hassua, koska olet edelleen mielessä." Mieli sanoo: "Pelaan peliä kanssasi. Teeskentelemme, että sinä kehityt oikeasti ja tulet mestarilliseksi ja että etsit ja muutat identiteettiäsi", mutta olet edelleen mielessä. Se on suuri laitos. Se on valtava, ja juuri kun ajattelet lähteneesi mielen tai aivojen käytävästä, olet vain tuon laitoksen toisessa siivessä (Emily nauraa). Ja se on todella turhauttavaa. Tarkoitan, että se on ehdottoman turhauttavaa.
 
Tuntekaa hetki sitä eroa, kun ajattelette edistyvänne – te kaikki – ajattelette edistyvänne, mutta te ette edisty. Olette tässä sokkelossa ja huomaatte, ettei tuo sokkelo ole vain tällä tasolla, siinä on ylä- ja alakerroksia. Olette tässä sokkelossa, ja koko ajan kerrotte itsellenne: "Edistyn todella, koska teen kovasti työtä. Olen tullut pitkän tien. En ole enää ensimmäisellä tasolla, olen viidennellä tasolla." Aivojen viidennellä tasolla. Tarkoitan, että olette edelleen siellä. Nyt se sitten verrattuna tietämiseenne.
 
Teillä kaikilla on tuo kaipaava osa. Sitä kutsutaan tietämiseksenne, ja tietämisenne sanoo myös: "Olen edelleen mielen laitoksessa. Olen edelleen siellä. En ole lähtenyt. Olen saattanut avata muutaman ikkunan ja oven." Mutta tietämisenne tavallaan sanoo: "Et ole lähtenyt. Olet edelleen siellä. Olet vain eri osastolla, ja olet vanhempi ja olet väsyneempi ja olet turhautuneempi, mutta hitto, meillähän on hauskaa vai mitä?" (Vähän naureskelua) Hyvä. Nämä kaikki ovat pääpantojen vaikutuksia. Hmm! Ettekö rakasta sitä, mitä loitte? (Adamus naureskelee) Minulla ei koskaan ollut sellaista.
 
Yksi vielä, ja sitten pääsemme seuraavaan kysymykseen. Muuten, täällä on tänään valtava määrä viisautta. Yksi vielä. Mikä on tuo särö munassa?
 
MARY SUE: No, olet antanut meille yhden vihjeen, ja se on häiriötekijä.
 
ADAMUS: Kyllä.
 
MARY SUE: Nukahtaminen toimii minulla.
 
ADAMUS: Joo. Kerron sinulle kuitenkin salaisuuden. Nukahtaminen … tuota, kerron sinulle myöhemmin.
 
MARY SUE: Ei, anna palaa vaan.
 
ADAMUS: Pidän sen salaisuutena. Ai, kerron sinulle nyt. Okei. Yöllä sinulla on unia, eikö? Ja unissa on paljon juoksemista ja etsimistä ja turhautumista. Unissa yrität päästä ulos mielestäsi, mutta joudut kaikkiin noihin umpikujiin. Olet edelleen tuossa aivojen ja mielen laitoksessa.
 
MARY SUE: Vaikkei muistakaan niitä?
 
ADAMUS: Muistatko turhauttavat unesi? Etsit jotain. Olet eksyneenä metsään. Olet väkijoukossa ilman vaatteita (vähän naureskelua). Ai, se onkin erilainen uni (Mary Sue nauraa). Kanavoin sinua!
 
MARY SUE: En ollut tietoinen siitä unesta! (He naureskelevat)
 
ADAMUS: Kyllä, mhmmm!
 
MARY SUE: (naureskellen) Okei.
 
ADAMUS: En ole varma, miten monilla teistä on ollut näitä turhautumistyyppisiä unia, kun yritätte löytää jotain, olette eksyneet metsään. Ne ovat kaikki …
 
MARY SUE: Voi kyllä, minulla on ollut etsimisunia.
 
ADAMUS: Joo. Olet eksynyt. Olet vieraassa kaupungissa jossain. Unissasi yrität päästä ulos tästä hullujenhuoneesta, (Adamus naureskelee), tästä laitoksesta.
 
MARY SUE: Okei. Sitten toinen haara tai väylä olisi mielikuvitus?
 
ADAMUS: Mielikuvitus. Ahaa! Okei. Mutta mieli on todella konstikas paskiainen. Mieli sanoo: "Okei, totta kai. Käytä mielikuvitustasi, ja joo, mene mielilaitoksen rajojen ulkopuolelle. Mennäänpä sinne. Teemme vankilapaon. Kun kukaan ei katso, hiivimme ulos etuportista ja juoksemme helvetisti."
 
MARY SUE: Näin on, jos tekee jotain johdonmukaista mielikuvitukseensa.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
MARY SUE: Mutta jos vain kuvittelee asioita, eikä yritä tulkita niitä, olisiko se edelleen …
 
ADAMUS: No, pelkästään minun tarinani vuoksi.
 
MARY SUE: Ai, okei, sori. En halua sekaantua tarinaasi! (Hän naureskelee)
 
ADAMUS: Siis mielikuvituksesi sanoo: "Okei, olen murtautunut ulos laitoksesta, ja jippiii minä", ja sitten yhtäkkiä oivallat: "Hitto soikoon! Olen edelleen tässä laitoksessa. Se on vain muuttanut ulkonäköään ja toimintatapaansa, mutta olen edelleen täällä. Miten ikinä pääsen ulos?"
 
MARY SUE: Okei, uusi vaihtoehto.
 
ADAMUS: "Minun täytyy olla hullu, kun yritän päästä ulos, koska tämä on hyvää elämää. Tätä minun pitäisi tehdä, ja minun pitäisi olla vain tyytyväinen ruokaan täällä laitoksessa. Ja minun pitäisi olla tyytyväinen kaikkiin muihin asukkeihin täällä (muutama naurahdus), vaikka haluaisin tukehduttaa heidät kaikki. Mutta minussa on varmaan jotain vikaa, koska haluan kuristaa kaikki muut, jotka ovat täällä." (Lisää naureskelua) Kaikki.
 
MARY SUE: Okei.
 
ADAMUS: "Minun täytyy olla hullu. Antakaa minulle lisää lääkettä, lääkäri, kiitos."
 
LINDA: Jippii sinulle.
 
MARY SUE: Yksi vaihtoehto …
 
ADAMUS: Anna mennä.
 
MARY SUE: … joka sopii häiriötekijään, on abstraktio.
 
ADAMUS: Okei.
 
MARY SUE: Ja se on hyvin laajentavaa, koska sitä menee paikkoihin, joihin ei olisi mennyt ilman abstraktiota.
 
ADAMUS: Laitoksessa on siipiä, jota et ole vielä tutkinut (vähän naureskelua). Ja saan tämän kuulostamaan kamalalta, ja tavallaan se on sitä. Siis miten tiedät, oletko mennyt todella ulkopuolelle, vai pelaako mieli jotain isoa, vanhaa peliä kanssasi?
 
MARY SUE: Okei, minulle se on sitä, kun suljen silmäni ja näen kaikenlaisia asioita tapahtuvan minulle, enkä tiedä, mitä se on, enkä välitä.
 
ADAMUS: Joo, joo. Mitä sinulle tapahtuu, kun suljet silmäsi?
 
MARY SUE: Näen vain asioita. Näen vain … Tarkoitan, että se tapahtuu todella nopeasti.
 
ADAMUS: Joo.
 
MARY SUE: En tiedä …
 
ADAMUS: Millaisia asioita? Tarkoitan, että näetkö omenia leijuvan ilmassa? Näetkö hevosia laukkaavan maisemassa?
 
MARY SUE: Näen muotoja.
 
ADAMUS: Joo-o.
 
MARY SUE: Näen paikkoja. joista en tiedä, mitä ne ovat.
 
ADAMUS: Aivan, aivan. Aivan.
 
MARY SUE: Näen …
 
ADAMUS: Näetkö minua?
 
MARY SUE: En näe. En näe ihmisiä.
 
ADAMUS: No, silloin olet edelleen mielessä (naurua).
 
MARY SUE: En näe ihmisiä.
 
ADAMUS: Et näe ihmisiä. No, ole kiitollinen elämästäsi.
 
MARY SUE: Okei.
 
ADAMUS: Mutta kysymys on – ja tämä on todella hyvä kysymys tutkittavaksi mielen ulkopuolella.
 
MARY SUE: Okei.
 
ADAMUS: Miten tiedät, ettet ole edelleen vain tuossa laitoksessa? Miten tiedät, ettei ole vain maalattu seiniä ja vaihdettu mattoa?
 
MARY SUE: No, arvostan tilaisuutta oppia, jos olen edelleen siellä, mutta … joo.
 
ADAMUS: Joo. Siis, mutta sinä todella tiedät. Miten tiedät, oletko vielä tuossa laitoksessa?
 
MARY SUE: Jos asiat näyttävät tutulta, jos olen huolissani siitä, miltä näytän tai mitä teen tai mitä ihmiset ajattelevat minusta, niin tiedän ehdottomasti olevani laitoksessa.
 
ADAMUS: Okei.
 
MARY SUE: Jos tutkin asioita, kuten kuvaa, rakastan erottaa osia siitä tai abstrahoida sen miksi tahansa, ja ajattelen, että … (muutama naurahdus yleisössä ja he sanovat "voiii"). Jos katson jotain … Tiedän, että tein sen. Jos katson jotain tuttua, tunnen olevani mielessä.
 
ADAMUS: Okei.
 
MARY SUE: Jos etsin asioita, jotka eivät ole tuttuja.
 
ADAMUS: Okei. Joo, sanoisin, että olet edelleen mielessä.
 
MARY SUE: Okei, hyväksyn sen.
 
ADAMUS: Koska silloin aloitat väittelyn – ja tässä ei ole kyse vain sinusta, siinä on kyse kaikista. Aloitatte koko tuon sisäisen dialogin ja väittelyn: "Olenko? Enkö ole? Olenko riittävän voimakas, että voin mennä ulkopuolelle? Vai jumitanko edelleen siellä, ja luon vain erilaisen ulkomuodon, mutta onko se sama vanha paikka?"
 
MARY SUE: Okei.
 
ADAMUS: Ja kerron teille – kiitos – tavallaan tuon eron. Jos ajattelette sitä, jos mietitte: "No, olenko oikeasti mielen ulkopuolella?", niin olette edelleen mielessä.
 
Jos teillä on kaipaus, syvä kaipaus, tietäminen, että on jotain muuta, tuolla on jotain muuta, jotain mitä ette ole vielä kokeneet, niin olette edelleen mielessä, mutta ette pelaa sitä peliä itsenne kanssa, että olette mielen ulkopuolella. Kun teillä on tuo syvä kaipaus ja sanotte: "Tiedän, että on enemmän", jos on vielä tuo syvä kaipaus, se merkitsee, että joo, olette edelleen mielessä, koska muuten tuo kaipaus menee pois. Tuo kaipaus. Tiedän, että kaikilla teillä on se, tuo kaipaava tunne, tuo kaipaus – kutsukaa sitä, miten haluatte – palata itseenne. Kaipaus olla taas aito. Sinun kaipaus. Olette edelleen mielessä. Kun tuota kaipausta ei enää ole, olette menneet mielen ulkopuolelle. Silloin on asioiden valtava oivaltaminen, tietäminen, täyttymys, gnost.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.
 
Särö munassa. Takaovi, pakoreitti. Nimittäin mieli on uskomaton asia, se todella on. Autoitte suunnittelemaan sen sellaiseksi, mikä se on. Se on uskomaton asia, ja se on tiukka ja se on tullut tiukemmaksi. Se on tullut kontrolloivammaksi. Puhutte siitä kulttuurin ja sivilisaation edistymisenä, ihmisten olemisena älykkäämpiä kuin koskaan ja paljon yli sen, mitä ihmiset olivat 500 vuotta sitten, mutta ei oikeasti. He ovat joutuneet vain enemmän mieleen, joutuneet enemmän aivoihin. 
 
Siis munassa on tämä särö, ja sitä tutkimme, ja tiedätte olevanne edelleen sen sisällä, kun on tuo kaipaus. Tiedätte menneenne sen ulkopuolelle, kun tuo kaipaus on täyttynyt, kun on puhdasta tietämistä, eikä teidän tarvitse kysyä tai ihmetellä mielessänne, teidän ei tarvitse sanoa: "No, minulla oli tunti tyhjyyttä, joten meninkö ulkopuolelle?" Luultavasti et.
 
Toinen kysymys
 
Kuitenkin ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, minun täytyy esittää toinen kysymys. Se kaikki liittyy tähän.
 
Puhuin pääpannoista, ja taas kerran, sillä ei ole merkitystä, onko se vertauskuva vai onko se totta, koska olette mielessä. Olette siellä. Eikä se ollut välttämättä paha asia. Se on paha asia vain silloin, kun yritätte päästä pois sieltä ettekä näytä löytävän tietä, kun teillä on yöllä näitä loputtomia unia eksymisestä metsään. Se on pelkästään uni kyvyttömyydestä päästä ulos. Kun teillä on edelleen tuo syvä kaipaus: "Jumala kiltti, on pakko olla enemmän. Tiedän, että on enemmän, mutta en tiedä, mitä se on tai miten siihen pääsee."
 
Mutta toisaalta, mikä oli pääpantojen, mielen, kauneus ja hyöty? Mikä oli tuo kauneus? Koska se ei ollut virhe. Se ei ollut virhe. Se vain tuntuu siltä joskus, mutta se ei ollut virhe.
 
No niin, tämä on todellista shaumbra-viisautta: mitä hyvää siitä on tullut Atlantiksella ja aina tähän päivään saakka – pääpannoista, olemisesta mielessä, olemisesta rajoittunut? Mikä on sen mysteeri ja kauneus? Tämä on iso juttu, joten ole hyvä, Linda, valitse tarkkaan. Äläkä ajattele liikaa. Äläkä välitä minusta, jos otan vähän hedelmäsalaattia.
 
CAROLE: No, mietin, liittyykö …
 
ADAMUS: Minulla pitäisi olla pähkinöitä tämän kanssa ottaen huomioon sen, mitä teemme täällä (suom. huom. "pähkinät" merkitsee myös "hullua, kahelia …").
 
CAROLE: … se mitenkään syvään hengittämiseen?
 
ADAMUS: Syvään hengittämiseen.
 
CAROLE: No, kehotat vetämään syvään henkeä, ja se saa mielen menemään pois.
 
ADAMUS: Aivan. Mutta mikä oli kauneutta koko tässä mieleen menemisessä, sukeltamisessa hyvin syvälle siihen, menemisessä vankilaan? Mikä oli sen kauneus?
 
CAROLE: No, oli enemmän sosiaalisuutta … ihmiset olivat sosiaalisempia.
 
ADAMUS: Tekisitkö tämän saadaksesi enemmän ihmiskeskustelua?
 
CAROLE: No, oleminen rakkauden kanssa … tunteminen …
 
ADAMUS: Rakkauden? En aio mennä siihen. Editoin sen pois koko tallennuksesta (Adamus naureskelee). Annoit minulle vain … Tuota, annat minulle vain roskaa tällä hetkellä. Sori.
 
CAROLE: Okei.
 
ADAMUS: Ja ymmärrän miksi, koska olet niin aivoissa, että se on uskomatonta. Kun sait mikrofonin, menit – kviiiik! – suoraan sisään.
 
CAROLE: Mutta eikö sydämellä olisi jotain tekemistä sen kanssa? Koska siellä on …
 
ADAMUS: Ei. Ei. Mieli kontrolloi sydäntä.
 
CAROLE: Ai, okei.
 
ADAMUS: Kyllä, kirjaimellisesti mieli kontrolloi sydäntä. Sydän, emootiot – täysin mielen kontrolloimia. Tuota, siitä syystä ihmisten sanoessa: "Mennäänpä sydämeen", menette vain aivojenne pehmeään osaan. Sitä te vain teette (vähän naureskelua). Tarkoitan sitä tosissani. Tosissani. Se on yksi suurimmista petoksista, yksi suurimmista petoksista (lisää naureskelua). Olen ylösnoussut mestari! Ylösnousseiden mestareiden klubilla minulle osoitettiin tänään nerokkuuteni vuoksi seisaaltaan suosiota, mitä kesti – en tiedä – puoli tuntia, ja täällä minua heitetään mikrofonilla? (Lisää kikatusta)
 
Koko tämä sydänjuttu on täydellistä mielen tekemää huijausta. Se antaa teille vähän hyvää oloa, 10 minuuttia päivässä, kahdessa päivässä kenties: "Voi, minulla on emootio. Tunnen rakkautta, ja tunnen onnellisuutta." Se on huijausta! Olen pahoillani, mutta kuka täällä ei olisi kokenut sitä: "Voi, minulla on emootio!", ja sitten seuraavana päivänä olette romahtaneet. Olette sängyssä, itkette ja huudatte minua! Sanotte: "Voi, haluan saada lisää emootioita!" Tavallaan minä olen todella kyllästynyt emootioihin. Emootiot tulevat mielestä. Ne eivät ole totta. Ne eivät ole totta. Ne ovat sepitelmiä. Ne ovat mielen valhe pitämään teidät onnellisena.
 
LINDA: No, mikset sitten erottele emootiota ja tunnetta/tuntemusta? Sanon sen nyt.
 
ADAMUS: Antoiko Linda sinulle mikin?
 
LINDA: Emootio ja tunne. Tarkoitan, miksi sinä … sinä heität ne vain samaan ämpäriin.
 
ADAMUS: Ei. Ei, tunne/tuntemus on hyvin eri asia. Tuntemukset ovat todellisia aisteja, ne 200.000 aistia joita ette käytä. Emootiot ovat ihmisjuttuja, jotka tulevat mielestä. Mieli keksi, se kopioi – tai se yritti kopioida, se teki halvan jäljennöksen aidoista aistillisista tunteista, eikä teillä ole ollut mitään niistä pitkään aikaan. Teillä ei oikeasti ole ollut – aitoa tunnetta. Saatte aina silloin tällöin jonkinlaisen pienen tunteen, mutta käsittelette edelleen emootioita, ja ne tulevat mielestä ja ovat keinotekoisia. Ne ovat kuin … Mitä käytätte juomissanne sokerin sijasta? Käytätte näitä kemikaaleja. Se on tavallaan sama asia: "No, sokeri on paha asia, joten annamme sinulle kemikaaleja, jotka ovat todella paha asia." Eivätkä ne ole todellisia.
 
Mutta tästä kerroin ylösnousseille mestareille tänään. Sanoin: "Kun menette kanavoijienne ja opettajienne luo ja työskentelette heidän kanssaan tämän kanssa, niin kaikki ovat "rauhaa, rakkautta, iloa ja ykseyttä"" Pthyi! Ja toivon, että he suuttuivat minulle. Toivon, että ravistelin sitä kaikkea. Ykseys on mielen suurin valhe, suoraan emootioiden vieressä. Ykseys, "Palataanpa kaikki takaisin ykseyteen" on, kuin sanoisi: "Unohdetaanpa kaikki, mitä olemme tehneet, ja palataan takaisin Atantikselle ja ollaan taas yhtä." Ei! Olette täysivaltaisia olentoja. Te ette mene yhteen. Ykseys on huijausta, ja jokainen joka opettaa sitä – (Adamus naureskelee) Cauldre tavallaan estää minua, mutta minä olen vahvempi! (naurua). Olen ylösnoussut mestari! Sanon sen: jokainen joka opettaa ykseyttä, on täynnä makyoa! (Lisää naurua) He ovat mielessä. He opettavat totaalista paskaa tällä planeetalla. Miksi luulette, että planeetta …
 
LINDA: Älä sano mitään nimiä.
 
ADAMUS: Ai, ihan oikeesti, anna minun sanoa nimiä (naurua). Ei. Ei, ei. Siis missä olimme …
 
CAROLE: Mitkä ovat pannan hyötyjä?
 
ADAMUS: Pannan hyötyjä?
 
CAROLE: Rakkaus, tekorakkaus tai mistä ikinä puhutkin.
 
ADAMUS: Emootiot.
 
CAROLE: Joo.
 
ADAMUS: Siis ajatteletko, että se on hyöty?
 
CAROLE: No, ehkä.
 
ADAMUS: Vau. Haluaisin myydä sinulle auton (lisää naurua). Hyvä. Ja muuten, tämä on vaikeaa. Tämä on vaikeaa. Se ei ole helppoa, joten tiedän, että turhaudut. Luultavasti haluaisit tukehduttaa minut tällä hetkellä.
 
CAROLE: Ei, ei.
 
ADAMUS: Mutta se on vain emootio. Se on väärennös. Se ei ole totta (naurua). Todelliset tunteesi: haluat antaa minulle ison halauksen (Carole pudistaa päätään). Et juurikaan (lisää naureskelua). Okei.
 
Seuraava. Ihan oikeasti, se ei ollut virhe. Pääpannat eivät olleet virhe. Ne näyttävät olevan toisinaan, mutta niissä on kauneutta. Oli jotain, mitä me teimme, mitä te teitte. Mitä se oli?
 
GARY: Yhteinen havainto.
 
ADAMUS: Yhteinen havainto. Se pitää paikkansa. Se on yksi niistä. Ja … missä Linda on, kun tarvitsemme häntä?
 
LINDA: Hän on aivan tässä!
 
ADAMUS: No, odotimme sinun olevan aivan tuolla (vähän naureskelua). Yhteinen havainto. Yhteispiirre. Yhteispiirre, jota teillä ei aiemmin ollut, ja se johti koko tähän ykseysjuttuun, mikä vietiin tavallaan vähän liian pitkälle. Yhteispiirre. Voisimme saada yhteisen kokemuksen, ja siinä on kauneutta. Joo, hyvä.
 
Osa siitä, tuosta syystä, on, että jälleen kerran, ennen Maahan tulemista oli henkienkeliperheitä, paljon taisteluja, paljon soutamista ja huopaamista. Mutta nyt tulette tänne ja teidät kaikki yhtenäistetään pääpannalla. Teidät kaikki yhtenäistetään. Ja se on osa kokemusten ymmärtämistä enkelimaailmoissa. Täällä! (Adamus huutaa yleisölle, joka katselee näyttöä seinällä; naurua) Okei. Se oli hyvä vastaus. Linda, mikrofoni.
 
LINDA: Katsotaanpa.
 
ADAMUS: Okei. Mitä muuta?
 
LINDA: Uteliaat mielet haluavat tietää.
 
ADAMUS: Siinä oli kauneutta.
 
LINDA: Okei.
 
DAVID: (selvittäen kurkkuaan) Hmm … (selvittää taas kurkkuaan)
 
ADAMUS: Sinä ajattelet.
 
DAVID: Kyllä.
 
ADAMUS: Joo.
 
DAVID: Minä ajattelin.
 
ADAMUS: Joo. Haluatko, että Linda häiritsee sinua? Joo (he naureskelevat). Katso häntä … Mitä helvettiä sinulla on jaloissasi? Bootsit, kengät, en ole varma.
 
DAVID: Ji-haa!
 
ADAMUS: Joo, en ole nähnyt tuota sitten 1700-luvun (naurua). Siis, se oli häiriötekijä Davidille.
 
DAVID: Joo, se oli kokemus.
 
ADAMUS: Mitä hyvää tästä tuli? Mitä viisautta te ja atlantislaiset saitte koko tästä pääpantajutusta, minkä vasta nyt alatte oivaltaa?
 
DAVID: Rajoittuneisuuteen meneminen.
 
ADAMUS: No, varmasti. Se tapahtui. Mutta mikä … Pidätkö siitä?
 
DAVID: En, mutta se on lahja, lopulta – tulla pitkä tie oivaltaakseen, että se ei enää sovi meille, ja voimme muuttua ja valita eri tavalla.
 
ADAMUS: Joo. Määrittelen sen vähän eri tavalla, ja Linda, sitten sinä juokset helvetisti kirjoittamaan tämän. Määrittelen … Ota mikrofoni! Muuten hän jatkaa puhumista (naurua, kun Linda juoksee edestakaisin).
 
SART: Nopeammin, nopeammin!
 
ADAMUS: Mentiin rajoittuneisuuteen, miksi? (Joku sanoi "kokeminen")
 
LINDA: Mikä se oli?
 
ADAMUS: Kokeminen. Ehdottomasti kokeminen. Minä-olen ei välitä. Minä-olen on kuin: "Vau, on jotain muuta. Hei, ihminen! Miksi et mene tuonne alas ja tule todella rajoittuneeksi, ja sitten kerro minulle, millaista se oli. Jään tänne suuruuteeni, mutta sinä menet tuonne alas." Tämä oli siksi, että se voi tehdä sen. Se voi mennä rajoittuneisuuteen. Ja teidän täytyy tuntea tämä, ei ajatella sitä, mutta minä-olen haluaa tietää, tuntea ja kokea jokaisen mahdollisuuden. Ei vain kivoja mahdollisuuksia, ei vain suuria mahdollisuuksia, vaan kaikki mahdollisuudet, myös ehdottoman erillisyyden mahdollisuudet. Ehdottoman, tarkoitan, että te olette täällä … Menkää nyt minä-olen-olemukseenne hetkeksi tässä. Okei, olette minä-olen-olemuksessanne: "Vautsi! Eikö olisi kiehtovaa kokea ehdoton erillisyys, siinä määrin ettet muistaisi edes minua? Kokeillaanpa sitä. Laitetaan pääpannat ja annetaan palaa."
 
Siis erillisyys – koska se voi tehdä sen. Rajoittuneisuus – kokemisen vuoksi. Se on osa sitä. Mitä muuta? Mitä muuta hyvää siitä tuli? On eräs iso juttu. Se on kuin iso elefantti huoneessa. Se vain seisoo siinä.
 
SHAUMBRA 2 (nainen): Toimiminen fyysisyydessä.
 
ADAMUS: Toimimin- … joo.
 
SHAUMBRA 2: Kyky selvitä tiheydestä.
 
ADAMUS: Mutta täytyikö teidän mennä niin äärimmäisyyksiin mielen ja aivojen kanssa? Tarkoitan, että ettekö olisi voineet mennä fyysisyyteen olematta … ettekö voineet jättää etuovea auki, jotta ainakin voisitte päästä taas ulos?
 
SHAUMBRA 2: Ei.
 
ADAMUS: Ei.
 
SHAUMBRA 2: Ei.
 
ADAMUS: Okei. Se auttoi teitä olemaan fyysisyydessä?
 
SHAUMBRA 2: Kyllä.
 
ADAMUS: Miten helvetissä aiot päästä ulos?
 
SHAUMBRA 2: No, kai voisin aloittaa tällä tavalla (hän kikattaa, ja alkaa ottaa pois hartiahuiviaan).
 
ADAMUS: Kuolema ei saa sinua pois fyysisyydestä. Ei enää. Se sai ennen, mutta tuo kuolemalippu ei toimi sillä tavalla enää. Palaat suoraan takaisin sisään.
 
SHAUMBRA 2: Kyllä.
 
ADAMUS: Joo (nainen nauraa). Eikö se ole kamalaa? Joo. Siis miten aiot päästä pois fyysisyydestä?
 
SHAUMBRA 2: (pitäen tauon) Ylikuormitan mielen.
 
ADAMUS: Ai jaa.
 
SHAUMBRA 2: Joo, tarkoitan, että miksi ei?
 
ADAMUS: Joo.
 
SHAUMBRA 2: Olen joka tapauksessa niin lähellä ylikuormitusta, että voisi yhtä hyvin …
 
ADAMUS: Mieli itse asiassa pitää siitä.
 
SHAUMBRA 2: Hyvä.
 
ADAMUS: Ei, vaan voit yrittää ylikuormittaa niin paljon, kuin haluat, ja mieli on tavallaan: "Pane se tapahtumaan. Minusta tulee suurempi. Minusta tulee laajempi."
 
SHAUMBRA 2: No, se saattaa luulla, että se voi tehdä sen. Minä luulen, että mielellä on rajat, ja voit mennä vain tiettyyn pisteeseen, ja jos sitten lisää vielä yhdenkin asian, se räjähtää.
 
ADAMUS: Minäpä ilmaisen sen tällä tavalla. Mieli on – miten sen sanoisi – mieli voi olla loputtomassa rajoittuneisuudessa, rajattomassa rajoittuneisuudessa. Toisin sanoen, se voi luoda, se voi mennä todella laajalle alueelle. Se voi luoda lisää käytäviä, lisää siipiä, lisää osastoja mielen laitokseen, mutta se on edelleen mieli. Siitä voi tulla todella suuri rajojensa sisällä.
 
SHAUMBRA 2: (naureskellen) Uskon sinua siinä.
 
ADAMUS: Kiitos (he naureskelevat). Sanon tässä sitä, että mielellä ei ole rajoja, kun kyse on rajoittuneisuudesta. Se luo itsensä jatkuvasti uudestaan sopeutuakseen vielä useampiin rajoituksiin. Siis mieli voi tuoda teille suuren tarjottimen, joka on täynnä rajoituksia, ja te sanotte: "Voi, ei, ei. Olen todella täynnä. Olen saanut tarpeekseni." Ja mieli sanoo: "Ai jaa, ei. Teemme tilaa kaikelle sille. Se on vain lisää rajoittuneisuutta." Hyvä. Siis, en ole varma, mitä kirjoitamme tänne taululle, mutta tuota, laita vain "fyysinen".
 
LINDA: Fyysinen?
 
ADAMUS: Joo. Anna mikki jollekin muulle, kirjoita sitten sana "fyysinen", ja juokse sitten takaisin (muutama naurahdus). Ole hyvä. Mitä kauneutta tässä kaikessa on?
 
MERIKA: Kenties meneminen massatietoisuuteen?
 
ADAMUS: Meneminen massatietoisuuteen. Onko se hauskaa vai mitä?
 
MERIKA: Se ei ole hauskaa, mutta sillä on saattanut olla jokin funktio.
 
ADAMUS: Joo. David tavallaan sanoi sen, yhteispiirre.
 
MERIKA: Joo.
 
ADAMUS: Kyky …
 
MERIKA: Hypnoosi.
 
ADAMUS: Ykseys – "Kokeillaanpa sitä" – mutta annan sinulle vinkin. Jos kokeilemme ykseyttä ja yhteispiirrettä – me kaikki tavallaan näytämme samalta, käyttäydymme samalla tavalla, puhumme samalla tavalla – mitä oikeasti opitte siitä? Yksi iso asia. Se alkaa t:llä.
 
MERIKA: Alkaa t:llä.
 
ADAMUS: "T", eikä se tarkoita "paskaa". Tarkoitan … (naurua) että kanavoin yhtä teistä.
 
MERIKA: Se on itse-, jokin "itse" (naureskellen).
 
ADAMUS: Täysivaltaisuus/itsenäisyys. Täysivaltaisuus. (Suom. huom. englannin kielessä kaikki em. sanat alkavat samalla kirjaimella)
 
MERIKA: Täysivaltaisuus.
 
LINDA: Ai jaa!
 
ADAMUS: Täysivaltaisuus.
 
MERIKA: Voi, kyllä.
 
ADAMUS: Siis, yksi kaiken tämän – pääpantajuttu, oleminen mielessä, yhtenäispiirre, massatietoisuus, "olemme yhtä" … no, ei – suurista lahjoista oli, että se oli upea tapa auttaa teitä lopulta oivaltamaan täysivaltaisuutenne. Se on tavallaan kiedottuna hulluun tapaan tehdä se, mutta se oli kuin: "Kielletäänpä täysivaltaisuus, poistetaan täysivaltaisuus, jotta meillä on lopulta kiitollisuutta", koska tässä matkassa – aina siitä lähtien kun esititte tuon typerän kysymyksen: "Kuka minä olen?" – on ollut kyse tulemisesta täysivaltaisuuteenne. Se on siinä. Himmennetäänpä vähän näitä valoja. He sokaistuvat tuolla. He haluavat palata takaisin uneen.
 
Siis pääpantojen kauneus, pääpantojen perimmäinen kauneus – tavallaan sitä ei kenties olisi voinut tehdä millään muulla tavalla – on tuleminen täysivaltaisuuteen. Ymmärtäen olemisesta Borgissa, massatietoisuudessa, lukittuna mieleen, mitä todellinen täysivaltaisuus on. Tämä oli se kauneus, ja on vienyt Atlantikselta tähän päivään saakka oikeastaan edes alkaa ymmärtää sitä. Se on Shaumbra-talon suuri lahja, yksi monista lahjoista, mutta lahja jonka annatte takaisin tälle planeetalle – täysivaltaisuus. "Minä olen mitä olen. Voi, olen ollut asteikon toisessa päässä, jolloin olen ollut lukittuna aivoihin, laitettuna laitokseen muiden vankien kanssa ja minulle on sanottu: "Yritä tehdä siitä hyvä". mutta lopultakin ymmärsin, mitä täysivaltaisuus on. Minä olen mitä olen."
 
Tuntekaa sitä hetki. Pääpantojen ja massatietoisuuden ja kaiken sen muun myötä alatte oivaltaa täysivaltaisuutenne, sisäisen ykseytenne, ainutlaatuisuutenne, sielunne. Kuvitelkaa nyt kokemuksenne tässä kaikessa. Kuvitelkaa nyt, miten minä-olen riemuitsee. Se tietää nyt jotain, sillä on viisautta jostain, mitä se ei oikeastaan tiennyt aiemmin – täysivaltaisuus. "Olen olemassa. Olen täysivaltainen olento. Olen myös Jumala."
 
Kenties tuntuu tavallaan pitkältä ja julmalta tavalta tehdä tämä koko juttu pääpannoilla ja joutumalla aivoihin, tietämättä, miten pääsee ulos ja kaikkea muuta, mutta se tavallaan tapahtui ajan vilauksessa. Se on oikeasti ollut helvetinmoinen kokemus, ja olette nyt tulossa täysivaltaisuuteen.
 
Aivot vs. mieli
 
En ole vastannut vielä kysymykseenne: "Miten pääsemme ulos, mikä on tuo särö munassa, mikä on häiriö järjestelmässä?" Pääsemme siihen hetken kuluttua, mutta ennen sitä haluan puhua vähän lisää … No, puhutaanpa aivoista. Laitetaan se kuva näytölle, jonka pyysin aiemmin tänä aamuna Cauldren etsimään, ja kun tämä kuva tulee näytölle, kysymys kuuluu: "Mikä tässä kuvassa on pielessä?"
 
(Tauko, kun kuva ilmestyy)

Mikä tässä kuvassa on pielessä? Tajuaako kukaan sen? (Joku sanoo "päättömyys") Se on päätön kana. Tämä on tositarina. Pyysin Cauldrea etsimään sen, koska halusin käyttää sitä esimerkkinä tänään.
 
Tämä on Mike, päätön kana. Se oli oikea kana. Mike oli maatilalla täällä Coloradossa 1945. Ja maanviljelijä meni ulos hakemaan päivällistä, koska nimittäin ennen ei vain avattu jääkaapinovea tai menty drive-inin läpi. Mentiin pihalle hakemaan Miken kaltainen kana ja lyötiin kirveellä pää poikki.
 
No, maanviljelijä otti muutaman drinkin tuona päivänä ja meni leikkaamaan päätä irti, eikä hän irrottanut sitä aivan niin, kuin normaalisti. Pää putosi – mentäisiinkö seuraavaan kuvaan tässä (ilmestyy kuva Mikestä, joka seisoo päänsä vieressä, ja muutama ihminen sanoo "oho!", ja Adamus naureskelee).
 
Tämä on tositarina. Pää putosi pois, eikä maanviljelijä ollut varma, mitä tekisi. Hän huomasi, että Mike juoksenteli edelleen, ja ajatteli itsekseen tavallaan sadistisesti: "Mitenkähän kauan tätä kestää?"
 
Hän meni ulos seuraavana päivänä, ja Mike käveli edelleen. Ja sitä seuraavana päivänä Mike kulki edelleen, ja maanviljelijä ajatteli: "No, mitä jos ruokin Mikea? Mitä jos käytän pientä pipettiä ja jotain …" – en tiedä, mitä kanoille syötetään, maitoa tai mitä tahansa. Ja tätä jatkui ja jatkui ja jatkui, ja melko pian tätä oli jatkunut yli viikon, ja Mike oli vähän peloissaan. Ei, en tarkoita Mikea, vaan maanviljelijä oli vähän peloissaan (vähän naureskelua). Voin vain sanoa, ettei Mike tiennyt mitään parempaa (lisää naurua). Maanviljelijä tavallaan: "Onkohan tämä Saatana? Onkohan tämä jotain demonista?", koska tämä kana juoksenteli edelleen ja kakkasi, söi ja kakkasi, niin kuin kanat tekevät. Joo (muutama kikatus).
 
Maanviljelijä kertoi muutamalle ihmiselle siitä, ja nämä sanoivat: "Sinulla on todellinen helmi käsissäsi. Voit tehdä vähän rahaa Mikellä. Jatkat sen syöttämistä, viet sitä näytille muutamiin paikkoihin ja laskutat ihmisiltä 25 senttiä päättömän kana näkemisestä", minkä hän teki. Hän tienasi noin 50.000$ kuukaudessa tämän päivän dollareina – ei sen aikaisina – käymällä näyttämässä, kun tämä perverssi Mike istui jalustalla ja ihmiset maksoivat 25 senttiä tullessaan yksitellen katsomaan Mikea.
 
Näin jatkui puolitoista vuotta – tositarina – ja ainoa syy Miken kuolemaan oli, että tuo maanviljelijä joka vei sitä näyttelystä toiseen, oli juonut taas kerran vähän liikaa, koska nyt hänellä oli rahaa ja hän eli ylellisesti. No, hän unohti ottaa mukaan ne pikkutyökalut, joita hän käytti Miken kurkun puhdistamiseen, jotta hän pystyi ruokkimaan sen, ja hän syötti Mikelle vähän jyviä, mikä ei ollut kovin fiksua. Ja Mike alkoi tukehtua siihen, eikä maanviljelijällä ollut työkaluja sen kurkun puhdistamiseen, ja Mike kaatui kuolleena maahan.
 
Tarinan opetus … (Adamus naureskelee) Miksi kerron tämän tarinan? (Joku huutaa "miksi?!") Miksi kerron tämän?! He taputtivat minulle Ylösnousseiden mestareiden klubilla (vähän naureskelua). Täällä minulle buuataan. Miksi? Koska te ette ole yhtä kuin aivonne. Te olette kuin Mike – svifft! (leikataan pää) – ja jatkatte edelleen toimimista. Samaistutte tuohon juttuun päänne yläosassa, ja fakta on, että voisitte jatkaa – kenties – elämistä, kuten Mike teki. Käytän tätä ääriesimerkkinä.
 
Tämä juttu täällä (osoittaa päätä) johon samaistutte kovasti, ette ole te. Se on pelkästään prosessori, joka kykenee supistamaan, rajoittamaan ja sitten laittamaan laatikkoon laajan kaistaleveyden, laajan kirjon, paljon ajattelua. Aivot ovat todella hyvä siinä.
 
Aivot, teidän aivonne, eivät sisällä muistoja. Aivoissanne ei ole muistoja. Ei mitään. Aivonne eivät generoi yhtään energiaa. Eivät yhtään. Ne käyttävät energiaa. Ne eivät ole energialähde. Aivoissanne ei ole älykkyyttä. Tämä ei ole loukkaus, se on fakta. Aivoissanne ei ole älykkyyttä. Ne ovat pelkästään laite. Ja tiedätte, että osa aivoistanne on matelija, osa aivoistanne on nisäkäs, osa aivoistanne on kehittynyt ajan kuluessa ihmiseksi, mutta aivonne ovat pelkästään prosessori. Aivoissa ei ole muistoja. Ainoa asia jossa aivoista tuli hyvä, oli itsensä huijaaminen – ja siksi teidän huijaamisenne – rajoittuneisuuteen, olematta enää täysivaltainen. Ne tekivät todella hyvää työtä. Mutta kenties se oli koko suunnitelma. Kenties se oli koko suunnitelma.
 
No niin, sanon, etteivät aivonne sisällä mitään tästä. Mielenne on vähän erilainen. Mielenne. Mielenne ei ole aivot. Älkää sekoittako niitä. Voimme leikata Miken pään irti, ja Mike elää silti. Mielenne on vähän erilainen. Missä mielenne on?
 
Muuten, rakastan sitä tapaa, millä sana "mieli" on tullut olemaan. Mieli ei ole tavallaan ainoastaan psyyke, tavallaan melkein aivojen henkinen tai henkiaspekti, vaan ihmiset sanovat: "Pidä huolta asioistasi. Tottele opettajaa. Varo käytöstapojasi." (Suom. huom. kaikki käytetyt verbit ovat sama sana kuin "mieli") Tuota sanaa käytetään nytkin. Se merkitsee periaatteessa kontrollointia, rajoittamista. Kontrolloi ja rajoita.
 
Siis missä mieli on? Voimme leikata päänne pois. Emme tee sitä, lupaan sen. Voimme leikata päänne pois, ja voitte silti elää, ehkä. Mike eli. Missä mielenne on? Missä mielenne on? Kuka tahansa? Käsinäytös (joku sanoo "aurassa"). Aurassanne. Auranne on periaatteessa energiakenttä. Se on kenttänne säteilyä, mutta mielenne ei ole aurassa. Kukaan muu? Missä mielenne on?
 
Ole hyvä. Mikrofoni, kiitos. Missä mieli on? Joo.
 
TAD: No, ensimmäisenä minulle tuli, että se on kuin ylhäällä minä-pilvessä.
 
ADAMUS: Korkealla pilvessä?
 
TAD: Minä-pi- …
 
ADAMUS: Minä-pilvessä.
 
TAD: Minä-pilvessä.
 
ADAMUS: Ai, minä-pilvessä, joo.
 
TAD: Tiedäthän, se on …
 
ADAMUS: Minä-pilvi. Joo, joo.
 
TAD: Minä-pilvi.
 
ADAMUS: Joo. Missä minä-pilvi on?
 
TAD: (pitäen tauon) Ei missään.
 
ADAMUS: Ei missään. Aivan, aivan. Ei missään. Kukaan muu? Missä mieli on? Mikä mieli on? Mikä mieli on, ja missä helvetissä se on? Koska jos aiomme mennä sen ulkopuolelle, meillä täytyy olla vähän ymmärrystä, missä se on.
 
SHAUMBRA 3 (nainen): No, mieli on kehon navigaattori.
 
ADAMUS: Anteeksi kuinka?
 
SHAUMBRA 3: Mieli on kehon navigaattori.
 
ADAMUS: Joo, joo. Tavallaan.
 
SHAUMBRA 3: Fyysistä todellisuutta varten.
 
ADAMUS: Joo, mutta missä helvetissä se on?
 
SHAUMBRA 3: Ei missään paikassa.
 
ADAMUS: Onko se jalassasi?
 
SHAUMBRA 3: Ei.
 
ADAMUS: Onko se sydämessäsi?
 
SHAUMBRA 3: Ei.
 
ADAMUS: Ei. Onko se aivoissasi?
 
SHAUMBRA 3: Ei.
 
ADAMUS: Vau. Eikö ole mielenkiintoista, että aivot – aivot ja mieli yhdistettynä – aikaansaavat kivun kehoosi. Kipu ei ole oikeasti totta.
 
SHAUMBRA 3: Se on harhakuva, joo.
 
ADAMUS: Se on mielen ja aivojen impulssi. Mutta eikö ole mielenkiintoista, että aivot ja mieli olivat niin ovelan fiksuja, että aivot eivät voi tuntea kipua? Aivot … Voisin tehdä myöhemmin teille aivoleikkauksen, ettekä tuntisi mitään kipua. Aivoissa ei ole kipureseptoreja. Eikö se ole kiehtovaa? Sen pitäisi kertoa meille kaikille paljon aivoista ja mielestä. Kuitenkin ne toimittavat sen kipuaistimuksen, jota jotkut teistä tuntevat tällä hetkellä kehossaan. Se ei ole totta. Se ei ole totta.
 
Muuten, tiedän, että shaumbrat haluavat todella mennä valokehoon, mutta minun täytyy käsitellä nämä jutut ensin, muussa tapauksessa te vain … Tiedättekö, mitä tapahtuu? Sanotte: "Joo, jätetään kaikki nämä muut jutut. Tuodaan valokeho tänne." Kaikki se on vain aivojen ja mielen keinotekoinen tekele. Sitä se vain on, ja te pelaatte tuota peliä – valokehopeliä: "Voi, tuon valokehoni sisään." Ei, se on vain mielilaitoksen uusi siipi. Olette edelleen hourulassa. Siitä syystä meidän täytyy päästä kaikesta tästä läpi. Meidän täytyy päästä mielen ulkopuolelle, ennen kuin voimme tuoda valokehon sisään. Ja olen sanonut sen aiemmin, että aina silloin tällöin suutun vähän näihin ihmisiin, jotka teeskentelevät opettavansa valokehoa, eivätkä he ole menneet vielä mielensä ulkopuolelle (vähän naureskelua). Ja siksi valokeho on vain uusi siipi hullujenhuoneessa. Siinä kaikki.
 
Okei. Missä olimmekaan? Ai niin, olen pahoillani. Sinun kehosi, sinun aivosi. Missä mielesi on?
 
SHAUMBRA 3: Se ei ole fyysinen. Se voi olla toisessa ulottuvuudessa.
 
ADAMUS: Ei.
 
SHAUMBRA 3: Itse asiassa, se on vain navigaattori fyysisyyttä varten. Siitä syystä päänpaukuttajat tekivät, mitä tekivät, sillä …
 
ADAMUS: Sinun täytyy pitää sitä mikkiä suusi edessä, aivojesi edessä.
 
SHAUMBRA 3: Teimme sen, jotta pysymme kehossa ja voimme navigoida fyysisyydessä.
 
ADAMUS: Mutta missä mieli on? Missä psyyke on?
 
SHAUMBRA 3: Se on vain kemiallinen.
 
ADAMUS: Onko se täällä (pää)?
 
SHAUMBRA 3: Ei.
 
ADAMUS: Ei. Ei, ei, se ei ole. Ei, se ei ole siellä. Nuo aivot eivät sisällä muistoja. Ne eivät ole luova. Ne eivät oikeasti ratkaise ongelmia. Aivot ovat vain prosessori. Sitä ne vain ovat. Ne eivät ole edes muistojen tallennuslaite.
 
Siis missä mieli on? Linda jatkaa tuon mikrofonin juoksuttamista. Missä mieli on? Ja mikä mieli on?
 
Laittakaa Miken kuva taas takaisin kannustamaan kaikkia (naurua, Adamus naureskelee).
 
JAN: Minusta tuntuu Mikeltä nyt (naureskellen).
 
ADAMUS: Missä mieli on? Kaikkien näiden muistojen kera – elämien aikaisten muistojen, emootioiden, tunteiden, tuomitsemisten, tiedostamisten ja kokemusten kera, missä helvetissä se on?
 
JAN: Olen mielessäni nyt, koska en pystynyt edes kuvittelemaan.
 
ADAMUS: Joo, joo, joo. Joo, joo (he naureskelevat).
 
JAN: Tarkoitan, että olen aina ajatellut, että aivot ovat olleet vastuussa kaikista noista asioista, ja kerrot minulle nyt, ettei niin ole.
 
ADAMUS: Leikkaa pää irti!
 
JAN: Ja se on kuin: "Vautsi!"
 
ADAMUS: Ja keho jatkaa edelleen. Ja on yleinen käsitys, että muistot ovat täällä (osoittaen päätä).
 
JAN: Joo.
 
ADAMUS: Ne eivät ole! Ja voisimme myöhemmin vähän leikellä, jos joku on valmis vapaaehtoiseksi, ja voisimme näyttää, ettei siellä ole mitään. Siellä ei ole mitään, paitsi kemikaaleja ja sähköä ja yhteys mieleen, mutta missä mieli on?
 
(Jan pitää tauon)
 
Tuota, yksi vielä. Yksi vielä. Okei, missä mieli on? Haluaako kukaan ottaa kuvan siitä?
 
CHRISTINA: Onko se osa tietoisuutta?
 
ADAMUS: Se on osa tietoisuutta. Kiitos. Ja missä tietoisuus on?
 
CHRISTINA: Kaikkialla.
 
ADAMUS: Ei, ei kaikkialla. Missä tietoisuutesi on?
 
CHRISTINA: Minä-olen-olemuksessa. Se olen minä.
 
ADAMUS: Sanoitko sen olevan Kanadassa? (Vähän naureskelua, ja Christina naureskelee)
 
Se on, missä sinä olet. Mieli on sirpale, osa, erittäin rajoittunut osa tietoisuuttasi, ja tietoisuutesi on siellä, missä sinä olet. Et vain fyysisesti, vaan tietoisuudessa, ja mieli on pieni siivu siitä. Sillä ei ole aikaa tai paikkaa tai mitään muuta, mutta se on osa tietoisuutta, sinun tietoisuuttasi. Kiitos. Sait sen oikein (joku sanoo "ding, ding, ding, ding!"). Ding, ding, ding, joo. Okei, voitte tappaa tuon kanan nyt. Olemme saaneet tarpeeksemme sitä (muutama naurahdus, ja kuva lähtee pois). Okei. Joo, juuri kun alatte tottua siihen.
 
Iso pointti, kun menemme eteenpäin, kun menemme mielen ulkopuolelle. Se on vain tietoisuuspiste. Sitä se vain on. Se ei ole täällä (pää), eikä se ole ajassa tai paikassa. Se on pieni osa kokonaistietoisuuttanne, minä-olen-mitä-olen-olemusta.
 
Pääpannat saivat teidät todella fokusoitumaan tuohon pieneen osaan, ja sitten uskoitte, että se olitte te. Se on osa teitä. Emme tuhoa mieltä, kun menemme sen ulkopuolelle. Emme lainaan. Mutta uskotte, että ajatukset ovat siellä. Uskotte, että se mitä näette silmillänne, on todellista, eikä se ole. Se on osa, mutta erittäin pieni osa todellisuutta. Uskotte, että se mitä tunnette kehossanne tänä ns. kipuna tai mielihyvänä, on todellista, eikä se ole. Se on pieni osa todellisuutta, muttei se kokonaan. Ja kun aletaan uskoa, että se on totta ja todellisuuden laajuus – tuska kehossanne, ajatus mielessänne, jokin siitä – joudutaan todella ansaan ja rajoitutaan. Mutta kun sallitte itsellenne, että on paljon enemmän, se on aivan tässä. Se ei ole jossain tuolla, se ei ole siellä (pää). Se on aivan tässä, ja on aina ollut aivan tässä. Se on aina ollut aivan tässä.
 
Vedetäänpä syvään henkeä. Laitetaanpa vähän musiikkia soimaan, ja aiheutin teille kaikille päänsärkyä tänään. Tämä on mahtavaa. Voi, pää on niin … joo. Siis olkaa kuin Mike, ja leikatkaa pää irti hetkeksi.
 
(Musiikki alkaa)
 
Laitetaan soimaan musiikkia ja tuodaan tämä merabhiin.
 
Merabh – seuraa tietämistä
 
Kaikessa mitä teemme, on kyse kyvystä jäädä tälle planeetalle ruumiillistuneena mestarina – tietysti mielen ja aivojen kera, mutta myös paljon muun – ja olla aistillinen ja täysivaltainen. Täysivaltainen olento. Nimittäin se oli sielun unelma. Ja se mistä sielu uneksii, tapahtuu ihmisen koettua.
 
Sielun unelma oli todella ymmärtää itseään, tuntea itsensä oikeasti täysivaltaisena. Sitä olette tehneet – koko tässä aivoissa ja mielessä olemisessa, koko tässä pääpantajutussa, olette tulleet täysivaltaisuuteen.
 
Nimittäin hassu asia aivoista on – opitte oikeasti arvostamaan niitä ja mieltä – että aivot ja mieli ovat omavaraisia yksikköjä. Ne pysyvät itsessään. Ja niin kauan kun ajattelette valaistumista, ajattelette menemistä ulkopuolelle, olette edelleen aivoissa. Olette edelleen tuossa laitoksessa.
 
Sanoin aiemmin, että teillä on paljon unia yöllä – ehkä muistatte, ehkä ette, mutta unia siitä, että etsitte jotain. Unia että olette eksynyt. Suuren turhautumisen unia. Unia että joku on ottanut jotain pois teiltä, ja yritätte löytää hänet saadaksenne sen takaisin, tai olette vain vihainen, että hän otti jotain teiltä. Nämä ovat kaikki unia yrityksestä murtautua vapaaksi, löytää tienne ulos.
 
Se on mielen tapa tulkita – mieli ei tietenkään tulkitse aidosti, kuten voitaisiin sanoa; se ilmaisee kaiken ihmistermein, jotka ehkä ymmärrätte – mutta nämä kaikki ovat unia yrityksestä löytää tienne ulos. Ja myös unissa huomaatte, että se on vain uusi umpikujakatu.
 
Joku kysyi minulta hiljattain: "Miksi unet eivät ole hauskoja ja iloisia? Eikö minun pitäisi yöllä leijua pilvissä ja viettää mahtavaa aikaa?" No, yksi niistä tasoista joista näette unta joka yö, on yritys päästä ulos. Ne ovat unia, jotka muistatte, ja se on turhauttavaa. Hyvin turhauttavaa.
 
Mutta on toinen uni. Mielen ihmisuni ja kaikki muu tavallaan varjostavat sitä, mutta on toinen uni, jota haluaisin teidän tuntevan nyt.
 
Se ei ole uni mielestä. Se ei ole uni rajoituksista. Se on uni tietämisestä.
 
Siitä tietämisestä, ettei teitä ole tuomittu mieleen ikuisiksi ajoiksi. Siitä tietämisestä, että on paljon enemmän.
 
Voi, hyvin paljon enemmän, mutta älkää ajatelko vain ihmisen aisteihin tai havaintoihin liittyen. Älkää ajatelko vain siihen liittyen, että on nuorempi, fiksumpi, mitään tällaista. Muuten, aivoissa ei ole ehdottomasti älykkyyttä. Niissä ei ole yhtään. Monet ihmiset ajattelevat: "No, olen todella fiksu. Aivoni ovat älykkäät." Niissä ei ole. Siellä on kemikaaleja ja sähköä ja paljon kudosta, verta ja mönjää. Mutta aivoissanne ei ole älykkyyttä. Mutta poikkean aiheesta. Takaisin tuohon uneen.
 
On tuo uni tietämisestä. Tietäminen tuo teidät läpi, tuo teidät ulos mielen rajoituksista. Ja teidän täytyy antaa vain tuon tietämisen ottaa teitä kädestä. Ja lakata ajattelemasta.
 
Antakaa tuon unen tietämisestä – se on oikeasti ollut paras opas, joka teillä on koskaan ollut – antakaa sen jatkaa teidän opastamista mielen ulkopuolelle.
 
Älkää ajatelko sitä. Se on teidän tietämisenne. Se on teidän gnostinne. Gnost merkitsee tietämistä.
 
Antakaa sen viedä teidät mielen ulkopuolelle, ja kun se tekee sen, muistakaa, mitä varten ihmisosanne on täällä. Se on uutta varten. Se on uutta kokemista varten.
 
Mielessä tavallaan unohditte sen. Mielessä teistä tuli hyvin kaavamainen. Muuten, kaikki nämä kaavat, kaikki nämä rajoitukset, eivät ole aivoissa. Ne ovat osa tuota rajoittunutta tietoisuutta.
 
No niin, antaisitteko nyt tuon tietämisen, teidän tietämisenne, kuljettaa teidät suoraan ulos pääpannoista. Antakaa sen kuljettaa teidät suoraan mielen ulkopuolelle.
 
(Tauko)
 
Ja muistakaa, että mistä tahansa mihin menette, mukaan luettuna mieli ja kontrollointi ja pääpannat, voitte päästä myös ulos. Se on kuin minun kristallini, tarinani kristallista. Sain itseni sisään. Minulta vei pitkä aikaa oivaltaa, että jos pääsin sisään, voisin päästä ulos. Tuon oivalluksen myötä olin yhdellä yksinkertaisella askeleella ulkona.
 
Rakkaat ystävät, nyt tulemme uuden aikaan. Se on vähän pelottavaa ihmiselle, joka on ollut laitoksessa. Nimittäin kun vanki on vankilassa pitkän aikaa, 30–40 vuotta, ja hänet yhtäkkiä päästetään sieltä ulos, se on pelottavaa. Niin paljon kuin hän on uneksinutkin vapaudesta, se on pelottavaa. Hän ei ole tottunut siihen, ja itse asiassa monet heistä, yli 75%, päätyy takaisin vankilaan. Ei siksi, että he ovat pahoja ihmisiä, vaan koska he eivät osaa käsitellä uutta. He ovat tottuneet olemaan vankilassa, joten he löytävät tavan päästä takaisin.
 
Olemme menossa uuteen, mutta sitä ihminen tekee erittäin hyvin.
 
Olemme menossa mielen ja rajoitusten yli. Menemme sellaiseen, mitä toiset ihmiset saattaisivat pitää hulluna. Menemme uuteen.
 
(Tauko)
 
Se on kokemus, ja tietäminen, gnost, pyytää teitä pelkästään ottamaan sen vastaan.
 
On vähän haastavaa ihmiselle, joka on ollut tuossa vankilassa pitkän aikaa, tietää, että kävelemme vain suoraan ulos. Ihminen on vähän huolissaan: "Millaista tuolla ulkona on? Siitä on pitkän aikaa. Yrittävätkö vankilan vartijat jahdata minua, saada minut takaisin? Mitä tapahtuu? Tuleeko minusta hullu?"
 
Mutta pyydän teitä nyt ottamaan vain kädestä tietämistänne, gnostianne – kuten Tobias kutsui sitä, tuota tuolin neljättä jalkaa – ja ottamaan avosylin vastaan sen, mitä uutta tulee elämäänne.
 
Kyllä, pääsemme vielä valokehoon. Kyllä, pääsemme vielä kaikenlaisiin asioihin, jotka teistä ovat niin ilahduttavia ruumiillistuneina mestareina tällä planeetalla. Mutta juuri nyt, mennäänpä vain mielen rajoitusten yli.
 
Ai niin, muuten, se kokemus josta mainitsin viime kokoontumisessamme, tuo 45–60 päivää – siinä on kyse teidän valmistelemisestanne, teidän saamisestanne valmiiksi menemään mielen ulkopuolelle. Mieli on edelleen siellä. Se on edelleen olemassa, mutta teillä on täysin erilainen suhde siihen. Alatte itse asiassa arvostaa sitä, sitten kun olette ulkopuolella.
 
Kaikkia energioita on valmisteltu niin, että teidän annetaan vain lähteä ulos. Sitä on tapahtunut, ja teillä saattaa olla vielä pari viikkoa, kuukausi, tätä mielen hämmennystä. Mutta siinä kaikessa on kyse lähtemisestä ulos.
 
Siis, olkaa kilttejä ja seuratkaa nyt vain tietämistänne suoraan ulos mielestä, ja seuratkaa sitä todelliseen tietoisuuteenne.
 
(Tauko)
 
Mieli on vain pienen pieni osa tietoisuuttanne.
 
(Tauko)
 
Seuratkaa tietämistä sinne, mistä jotkut sanoisivat "tuonpuoleinen". "Tuonpuoleinen" vihjaa siihen, että se oli jossain muualla, mutta se ei ole. Se on aivan tässä.
 
Älkää yrittäkö tehdä mitään muuta. Älkää ajatelko sitä. Älkää tehkö minkäänlaisia kummallisia harjoituksia tai seremonioita, koska silloin olette suoraan takaisin siellä. Se sai teidät kiinni, mieli.
 
Ottakaa vain tietämistä, gnostia, kädestä ja lähtekää suoraan ulos.
 
(Tauko)
 
Siis, rakas ihminen, valmistaudu johonkin uuteen. Sitä sinä teet erittäin, erittäin hyvin. Teet uutta ja kokemista. Mestari ei tee. Mestari ei tee mitään uutta. Se vain saattaa viisaudeksi sen, mitä sinä olet tehnyt. Minä-olen pystyy vain kuvittelemaan uuden tai uneksimaan uudesta, mutta sinä, ihminen, pystyt todella tekemään sen.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä tämän päivän kauneudessa.
 
Muistaen myös, että kun nämä pääpannat alkavat lähteä pois, niissä oli myös kauneutta. Oikeasti oli. Se ei ollut virhe. Alatte arvostaa niitä hyvin syvästi, kun jäätte tälle planeetalle  ruumiillistuneina mestareina. Siinä oli kyse täysivaltaisuudesta.
 
Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä.
 
Ja palataan takaisin avauslauseeseeni tänään: olette hullu, kunnes ette ole.
 
(Musiikki loppuu)
 
Tämän myötä, rakkaat ystäväni, muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.
 
Kiitos (yleisö taputtaa).
 

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

 

Next >