Päivän uffo

Sitä tikulla silmään joka uffoja muistaa




HomeViestejäGeoffrey Hoppe - Adamus2.3.2019 - Esiintuleminen-sarja, shoud 7

2.3.2019 - Esiintuleminen-sarja, shoud 7

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 7

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
2.3.2019
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Minä olen mitä olen, Adamus Saint-Germain.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä kokoontumiseemme. Tervetuloa kaikki. Olette sitten täällä Crimson Circlen studiossa tai katselette netissä, vedetään vain isosti syvään henkeä ja kerätään meidän kaikkien energiat. Aah! Miten jännittäviä aikoja elättekään.
 
Joskus toivon, että voisin olla teidän kanssanne ihmismuodossa tällä hetkellä, käydä läpi niitä kokemuksia, joita te käytte läpi, käydä läpi suurta aistillisuutta kaikin tavoin – kaikin tavoin. Mutta sitten ajattelen: "Ei, ei, ei!" (Naurua) "Pysyn täällä!" (Adamus naureskelee) Ei mitään tarvetta tulla takaisin. Ja tunnen oikeasti, että voin tehdä parempaa työtä palvellessani teitä kaikkia täältä, kuin olemalla kanssanne fyysisessä kehossa.
 
On pari asiaa. Tämä on aspektologia-kuukausi. On se yksi aika vuodesta, jolloin Crimson Circle pitää Aspektologia-kurssin, mutta kyse on paljon muustakin. Olette käyneet tuon kurssin tai ette, niin on teidän aspektologia-kuukautenne – maaliskuu 2019, muistakaa se – ja se kaikki liittyy lohikäärmeeseen. Lohikäärmeeseen. Lohikäärme – puhuimme siitä hiljattain ProGnostissa, puhumme siitä enemmän ja enemmän kokoontumisissamme, mutta siis lohikäärme, aah! Lohikäärme.
 
Lohikäärme on täällä auttamassa teitä löytämään kaikki ne asiat, jotka ovat edelleen aspekteja, jotka ovat edelleen aspektimuodossa. Lohikäärme on täällä auttamassa tuomaan nuo aspektit esiin, jotta ne voidaan integroida syvälle, syvälle sisäänne. Ei tehdä vain mentaalista integrointia, vaan syvää todellista integrointia.
 
Teillä saattaa olla vielä joitain vihaisia aspekteja (joku sanoo "joo"). Mitä, joo! Joo! (Vähän naureskelua) Joku sanoi minua juuri ilmiselvyyden mestariksi (vähän lisää naureskelua). Joillakin teistä saattaa edelleen olla joitain vihaisia aspekteja, ja ne eivät halua päästää irti. Niillä on liian hauskaa noiden peliensä kanssa, ja kerron teille yhden asian nyt – vain pienen vinkin siihen, kun leikitte lohikäärmeen ja aspektienne kanssa, ja kun asiat tavallaan pyörivät tässä kuussa aspektien parissa: aspektit haluavat piiloutua uskomusten taakse.
 
LINDA: Mmm.
 
ADAMUS: Se oli hyvä (naurua). Minäpä sanon sen uudestaan, ja liitytään sitten kaikki yhteen. Teemme kumbajaa (lisää naurua). Aspektit haluavat piiloutua uskomusten taakse.
 
LINDA JA YLEISÖ: Mmmmm!
 
ADAMUS: (naureskellen) Mm. Melko syvällistä! Ja se on todella syvällistä. Puhumme siitä vähän tänään.
 
Teillä on nyt lohikäärme – olette käyneet Thresholdin tai ette, niin teillä on lohikäärme – joka tulee sisään ja auttaa teitä löytämään nämä aspektit, koska ne eivät yksinkertaisesti voi mennä Oivaltamiseen. Ja olemme siinä kohdassa nyt, nimittäin kello on 23.59. Tiedättekö, missä aspektinne ovat? (Vähän naurua) Ja jos ette tiedä, lohikäärme löytää ne ja laittaa suoraan eteenne. Miksi? Minkä tekemiseksi? Niiden integroimiseksi, kyllä. Ei niiden lohduttamiseksi, ei yrittämiseksi pakottaa niitä tai piestä niiltä paskat housuun, kuten jotkut teistä haluaisivat tehdä, vaan niiden integroimiseksi.
 
Siis tämä on aspektologia-kuukausi, ja tunnette aspektitoimintaa kaikin tavoin elämässänne. Mutta minun täytyy saada teidät ymmärtämään nyt, ettei se ole huono asia, se on välttämätön asia. Se ei ole huono asia. Se voi olla itse asiassa todella hauskaa.
 
Kun teistä tulee nyt hyvin tietoinen siitä, miten integroitte ne takaisin, jotta ne ovat teidän puolianne (suom. huom. "puolia", kuten esim. timantin viisteet). Eivät enää aspekteja, jotka piinaavat teitä joskus, vaan nyt ne integroidaan takaisin. Ne tietävät, että kello on 23.59 eivätkä ne välttämättä halua tulla pois kadulta, tulla takaisin kotiin, joten on vastarintaa. Teille on upea kuukausi tarkkailla, miten käsittelette niitä, miten tuotte ne takaisin ja miten teette tuon integroinnin.
 
Tänään puhumme parista asiasta, jotka auttavat teitä siinä, erityisesti. Kahdesta asiasta. Muuten, tässä shoudissa on värikkäitä, aistillisia kerroksia, kuten sanottiin kalvoillanne tai mitä ne ovat – elämässä on kyse kerroksista. Eläminen tapahtuu kerroksina. On kyse elämisestä sillä tavalla. Tässä päivässä on kyse kerroksista. Meillä tapahtuu monia, monia eri asioita. Tietoisen tai yksinkertaisemman mielen kannalta puhumme muutamasta asiasta, sitten teemme merabhin ja sitten lopetamme, ja te palaatte takaisin siihen, mitä aina teette (vähän naureskelua), tai voitte tuntea …
 
SART: Jeee!
 
ADAMUS: … sen kerroksia, mitä tapahtuu.
 
Meillä on shoudissa kaksi osaa. On kaksi selvää osaa, eikä yksinkertaisempi mielenne ehkä edes assosioi niitä yhteen tai yhdistä niitä: "Miksi puhumme kahdesta täysin erillisestä asiasta?", mutta paljon enemmän tapahtuu.
 
Tulen tänään luoksenne Adamuksena, ja Adamuksena viihdytän teitä. Aiheutan reaktiona "ooo" ja "aaa" ja luultavasti alakuloa ja "buu" ja "ääh" (pari naurahdusta). Tulen luoksenne Adamuksena, mutta tulen luoksenne myös St. Germainina. Tämä tapahtuu tänään kahdella tasolla.
 
Antakaa itsenne oikeasti alkaa tuntea sitä, koska elämä on todella kerroksia, ja sen pitäisi olla. Oivallatte, että eläminen yhdessä kerroksessa, tavallaan yhdessä elämänkirjossa, on latteaa ja tylsää.
 
Kaikki tämä, kaikki mitä teemme shoudeissa, työpajoissa ja kokoontumisissa, erityisesti Keahakissa, kaikki mitä teemme nyt, valmistelee teitä johonkin, minkä hyvin harva on tehnyt aiemmin, ja se on pysyminen ruumiillistuneina mestareina tällä planeetalla. Puhuisimme jostain täysin erilaisesta, jos kyse olisi vain Oivaltamisestanne. Mutta se että olette päättäneet pysyä näissä kehoissa, pysyä planeetalla, muuttaa opinto-ohjelman täysin, muuttaa täysin sen, mitä teemme. Siis puhumme nyt valmistautumisesta jäämään niin pitkäksi aikaa, kuin haluatte jäädä tälle planeetalle.
 
Siis tuntekaa tänään – tämä kuukausi on aspektologia-kuukausi – sen kaikkia eri kerroksia, mitä tapahtuu. Jotkut saatatte tiedostaa välittömästi. Jotkut voivat vaatia teiltä viikkoja tai palaamaan takaisin ja katselemaan tämän uudestaan useita kertoja, mutta on hyvin monia kerroksia. Ja siihen pyydän teitä tottumaan elämässänne, kaikkiin noihin kauniisiin, kauniisiin kerroksiin.
 
 
OSA 1
 
Siis osa yksi, osa yksi. Puhutaanpa jostain hyvin, hyvin kauniista asiasta, minkä Kuthumi sanoi, kun meillä oli suuri kokoontuminen Sloveniassa, Bledissä. Voi, ennen kuin teemme sen, poikkean hetkeksi aiheesta.
 
 
Iso väittely
 
Meillä on ollut kiivasta väittelyä Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Tällä hetkellä on 9.751 ylösnoussutta mestaria. Meillä on tätä kiivasta väittelyä, ja olen puheenjohtajana, presidenttinä, toimitusjohtajana (naurua) – se ei ollut vitsi (Adamus naureskelee) – ja ylösnousseena päämestarina siinä asemassa, että minun täytyy ratkaista tilanne, koska tilanne on nyt täsmälleen tasan. Minun täytyy ratkaista peli, äänestys. Ja kerroin heille: "Aion viedä asian shaumbroille, ja heillä on kuukausi aikaa. Aloitamme keskustelun nyt, mutta heillä on kuukausi aikaa."
 
Tässä on tuo tilanne. Yksi ylösnoussut mestari tuli luokseni hiljattain ja sanoi: "Tarkkailen shaumbroja ja mitä he tekevät, ja tiedän nyt, että he tulevat tekemään sen."
 
LINDA: Hmm.
 
ADAMUS: Tilanne ei ole "jos", se on "miten".
 
LINDA: Hmm.
 
ADAMUS: Huomatkaa, etten sanonut "milloin". Sanoin, ettei se ole "jos", vaan se on "miten". Miten aioitte tehdä sen? Miten aiotte päästä perille? Ja tämä ylösnoussut mestari sanoi minulle: "Mutta kysymys on – mitä meidän ei tarvinnut kohdata, kun menimme omaan Oivaltamiseemme. Kun tulee täyteen Oivaltamiseensa – ja silloin oivaltaa, että on jo oivaltanut – kun ei enää kyseenalaista sitä ja on tavallaan: 'Ai, joo. Olen oivaltanut.' Eikä enää sano: 'Voi, milloin se tapahtuu ja miten minä …' Silloin kun tapahtuu Oivaltamisen Oivaltaminen, niin mitä sitten?"
 
Pinnalta se ei kuulosta kovin isolta kysymykseltä, mutta Ylösnousseiden mestareiden klubeilla se on aiheuttanut mitä suurimman ja kiivaimman väittelyn, mitä seuraavaksi. Siis puolet ylösnousseista mestareista sanoo, että sitten kun pääsette tähän Oivaltamiseen, heräätte yhtenä aamuna ja sanotte: "Mitä aion tehdä?" Jotkut ylösnousseet mestarit sanovat: "Kenties he ikävystyvät, ja kenties he luovat itse asiassa vähän kaaosta elämäänsä pelkästään, koska voivat." Jotkut ylösnousseet mestarit sanovat: "Mutta jos minä olisin he, haluaisin jonkinlaisen mission tehtäväkseni." Ja minä sanoin: "Mission? Keneltä?" He sanoivat: "No, voisimme alkaa auttaa heitä heidän missiossaan."
 
Sanoin: "En oikein tiedä. Sana "missio" ei kuulosta kovin hyvältä." (Vähän naureskelua) "Tarkoitan, että tiedän, mitä sanotte – sopimus? Ei, sopimus ei ole aivan oikea. Projekti, jotain tekemistä, jotain mihin pureutua, jotain …" Sanoin: "No, eikö se ole oikeasti enemmänkin intohimo?" Aah! Ja kaikki taputtivat …
 
LINDA: Ai (Linda taputtaa).
 
ADAMUS: … niin kuin he tekevät tuolla ylhäällä. Kiitos. Tuolla ylhäällä (joku viheltää).
 
LINDA: Mekin voimme! Emmekö mekin voi?!
 
ADAMUS: Joo, kyllä.
 
LINDA: Okei, kiitos.
 
ADAMUS: Ja sanoin: "Joo, se on paljon enemmän intohimo. Ei niin, että teidän täytyy tehdä se, mutta on intohimo tehdä se." Ja tiedätte, että keksin sanoja aina silloin tällöin, ja sanoin: "Aion kutsua sitä "mintohimoksi"."
 
LINDA: Äääääh! (Hän kikattaa)
 
ADAMUS: En saanut tuota reaktiota ylähäällä. Siellä sain: "Ooo!! Ooo!"
 
LINDA: Ai, "ooo!"
 
 
Mintohimo
 
ADAMUS: Missio ja intohimo, intohimoinen missio. Ei niin, että teidän täytyy tehdä se, ei niin, että se on kärsimystä, vaan tavallaan intohimo ja se antaa teille jotain tekemistä. Se antaa teille syyn herätä aamulla ja sanoa: "Aion mennä lentokentälle ja seisoa siellä vain typerä ilme kasvoillani, ja säteilen valoani kaikille matkustajille. Miksi ei?" Tai intohimo ja missio: "Aion kirjoittaa kirjan, pelkästään koska haluan. Haluan mennä omaan elämääni. Haluan tutkia sitä. En halua jakaa sitä toisten kanssa, mitä elämäni oli." Tai mintohimo luoda kaunista musiikkia, ehdottomasti musiikkia joka oikeasti vie – tarkoitan oikeasti – toiseen maailmaan. Tai mintohimo: "Minä vain …" (Hän pitää tauon ja naureskelee, vähän kikatusta).
 
Mintohimo: "Aion avata kahvilan, koska pidän kahvista, mutta kuvitelkaa myös kaikkia niitä ihmisiä, joita tulee ja joita saan koskettaa", ei tietenkään laittomalla tavalla (lisää naureskelua), "mutta joiden kanssa saan yhdistyä. Saan olla omassa säteilyssäni, ja teen heille kahvia, no, niin kuin tehdään täällä Cirmson Circlen klubilla. Mutta siinä on oikeasti paljon rakkautta ja sitten heille tarjotaan käsintehtyjä herkkuja sen kanssa." Miten mahtava mintohimo! (Linda kikattaa) Nimittäin jotain … (lisää kikatusta). Jotain tekemistä.
 
Siis meillä on täsmälleen – ja tarkoitan sitä prikulleen – puolet ylösnousseista mestareista, jotka sanovat: "Kyllä, se olisi mahtavaa", koska he väittävät lähteneensä, koska heillä ei ollut sitä. Ei ollut mitään missiota tai intohimoa. He tulivat Oivaltamiseensa ja sitten oivalsivat: "Miksi haluaisin jäädä? eivätkä he jääneet. Tarkoitan, että jotkut heistä jäivät muutamaksi viikoksi, muutamaksi kuukaudeksi ja Kuthumi pysyi maisemissa muutaman vuoden. Jotkut heistä pysyivät jonkin aikaa, mutta he vain tunsivat: "Miksi? Miksi jäädä tälle planeetalle? En edes samaistu siihen enää."
 
He eivät tehneet sitä lupausta itselleen, että kun he saavuttaisivat Oivaltamisen, he jäisivät. Te olette tehneet sen. Olette tulleet tähän vuosia ja vuosia, ja olette tehneet lupauksen itsellenne: "Aion jäädä. Aion katsoa sen läpi. Ensinnäkin haluan päästä siihen. Toiseksi haluan vain olla tällä planeetalla jonkin aikaa tänä Koneiden aikana. Ja joo, tiedän, että se on vaikeaa ja on päiviä, jolloin massatietoisuus, ihmiset, liikenne, melu ja kaikki muu tekevät minut hulluksi. Mutta tämä on intohimoni – jäädä – mutta mitä teen nyt?"
 
LINDA: Hmm.
 
ADAMUS: Siis ne jotka puolustavat mintohimoa, sanovat: "Mutta jos heillä on jotain, mikä antaa tavallaan heille luovaa ilmaisua, mutta antaa heidän säteilynsä myös jatkua, antaa heidän olla valossa ja planeetalla samanaikaisesti, eivätkö he ole onnellisempia? Eivätkö he ole taipuvaisempia jäämään kehoon? Eikö heidän energiadynamiikkansa ole paljon enemmän vireessä?"
 
Voisin olla sen puolesta. Voisin ottaa sen asiakseni ja sanoa, että mahdollisesti meidän pitäisi aloittaa Mintohimo-ohjelma. Ja niiden mukaan jotka kannattavat tätä, se olisi työskentelemistä teidän kanssanne. Ei sanomista: "Tässä on sopimuksesi tähän elämään." Ei sanomista: "Tässä on henkinen missiosi." Teillä on ollut se. Teillä on ollut se toisilta ihmisiltä, jotka ovat antaneet sen teille sanoen: "Tämän teet tässä elämässä", erityisesti kun olitte uskonnollisissa veljeskunnissa. Teille kerrottiin, mitä tehdä. Mutta teillä on ollut myös henkisiä sopimuksia tullessanne tähän elämään – tai paremminkin muihin elämiin – olla energian ylläpitäjiä planeetan puolesta, mitä ikinä se sattuikin olemaan. Teillä on ollut se. Ja voitaisiin väittää, että ylösnousseiden mestareiden auttaessa teitä mintohimossanne, sen löytämisessä mitä on ytimessänne – he eivät anna teille vastausta, vaan auttavat teitä löytämään, mikä tuo sisäinen intohimo on – se olisi suurta palvelua.
 
Käytävän toinen puoli – he olivat tavallaan kuin Washingtonissa (joku kikattaa). Käytävän toinen puoli … Sain yhden nauramaan (vähän naureskelua). Se oli päivän paras viestini (lisää naureskelua), ja sain yhden nauramaan. Käytävän toinen puoli sanoo: "Mutta he tulevat Oivaltamiseen. Annetaan heidän olla vapaita. Annetaan heidän vain herätä aamulla tietämättä. Annetaan heidän kokea, mitä ikinä he haluavat kokea. Annetaan heidän olla täysin vapaita. Ja jos heistä yhtäkkiä tuntuu siltä, etteivät he halua jäädä planeetalle, niin sitten olkoon. Menemme hautajaisiin." (Naurua) Okei, minä lisäsin sen. He eivät sanoneet sitä. Yritän pitää kaikki hereillä täällä – tiedoksi, jos katselet netissä.
 
Käytävän toinen puoli sanoo: "Ehdottomasti ei. Katsotaan, mitä tapahtuu auttamatta heitä mintohimossa. Miten typerä sana", sanoo tuo toinen puoli (muutama naurahdus). "Katsotaan, mitä tapahtuu. Eikö kaikki ole suurta, isoa, valtavaa kokemusta? Ihminen ja mestari yhdessä, lopulta oivaltaneena tällä planeetalla – mitä tapahtuu seuraavaksi? Ja se on vain reilua, ettemme puutu millään tavoin. Emme mene edes auttamaan. Istumme täällä, poltamme sikareja, juomme hyvää viskiä ja katselemme, mitä tapahtuu, nauramme aina silloin tällöin ja tervehdimme teitä, kun tulette tänne."
 
Siis sanoin … Minulla on ratkaiseva ääni. Itse asiassa teillä on ratkaiseva ääni.
 
LINDA: Mmm.
 
ADAMUS: Aion äänestää tavalla tai toisella, mutta sanoin: "En ilman niiden panosta, jotka tekevät tämän." Siis meidän ei oikeasti tarvitse vastata nyt, mutta tuntekaa sitä. Puhukaa siitä keskenänne. Jakakaa se sosiaalisessa mediassanne, mitä tahansa. Menemme vähän enemmän yksityiskohtiin ensi kuussa, mutta mintohimo vai täydellinen vapaus?
 
LINDA: Ooo!
 
ADAMUS: Ja olen kuunnellut kumpaakin puolta hyvin tarkkaan, ja tämä on itse asiassa enemmän kuin pieni häiriötekijä. Tämä on itse asiassa hyvin totta, hyvin totta, koska pääsette siihen pisteeseen, jossa sanotte: "Olen tässä, olen oivaltanut, ja olen oivaltanut, että olen oivaltanut, ja nyt sitten: miksi jäädä? Muuta kuin vain katsoa, millaista on jäädä." Ja voitaisiin myös väittää ja sanoa, että voisitte pienellä avulla löytää todellisen intohimonne, josta tulee tavallaan projektinne, missionne, tavallaan tuo asia, joka pitää teidät yhteydessä planeettaan. Siis onko se mintohimo vai täydellinen vapaus?
 
Ja haluaisin kuulla muutaman näkemyksen. Linda, voisitko …
 
LINDA: Vau, joo. Totta kai.
 
ADAMUS: … olla mikrofonin kanssa. Kyllä.
 
LINDA: Vau.
 
ADAMUS: Tämä on todellista shaumbra-viisautta.
 
LINDA: Okei.
 
SART: Lisää intohimoa, varmasti.
 
ADAMUS: Intohimoa. Olet asian mintohimo-puolella.
 
SART: Olen mintohimo-puolella.
 
ADAMUS: Joo. Siis sinua ei haittaisi, jos olisi apua, opastusta, miten sitä halutaankin kutsua, joka sanoo: "Tässä on muutamia asioita, joita voisit tehdä, Sart, oivaltaneena olentona." Ja taas kerran, se ei ole mitään, joka sanellaan sinulle, ja voit tietysti sanoa: "Ei kiinnosta", mutta jotain tekemistä ollessasi täällä.
 
SART: Voi, kyllä. Jotain uutta, mitä en ole nähnyt tai tehnyt …
 
ADAMUS: Okei.
 
SART: … jotain täytyy olla vielä jäljellä.
 
ADAMUS: Siis olet mint- … Pitäisikö joku lukua tästä?
 
SART: Olen mintohimo-jutun puolella.
 
ADAMUS: Michelle, tekisitkö vähän muistiinpanoja. Siis meillä on yksi mintohimo. Okei.
 
LINDA: Okei, katsotaanpa.
 
ADAMUS: Emmekä tee nyt päätöstä, ja perimmiltään päätös on teidän.
 
ALICE: Voinko sanoa kummankin?
 
ADAMUS: Voit sanoa, mitä haluat.
 
ALICE: Joo, koska ajattelen haluavani täydellisen vapauden ja kenties aina silloin tällöin vähän kenkää.
 
ADAMUS: Vähän kenkää (Alice naureskelee), okei.
 
ALICE: Ei, ei. Ihan vakavasti sanottuna.
 
ADAMUS: Toki, toki. No, siinä on tolkkua.
 
ALICE: Perimmiltään olen oivaltanut mestari, jolla on viisautta, joten se on minun.
 
ADAMUS: Aivan.
 
ALICE: Ei sinun, ei heidän.
 
ADAMUS: Aivan.
 
ALICE: Aivan. Siis kyllä, haluan intohimon. Olen täysin samaa mieltä intohimon osalta, ja kuitenkin on täydellinen vapaus – se on minun valintani.
 
ADAMUS: Joo.
 
ALICE: Siksi se on "kumpaakin".
 
ADAMUS: Se on erittäin hyvä vastaus – kumpaakin – koska voit leikitellä aina silloin tällöin. Se on kuin: "Okei, opastakaa minut intohimooni." Ja teoria on, että vaikka olette oivaltanut mestari, juututte edelleen massatietoisuuteen. Teillä tulee maisemiin edelleen tuollaista hidasta energiaa massatietoisuudesta. Ja tavallaan unohdatte joksikin aikaa, ja sitten istutte vain katselemassa televisiota koko päivän ja tavallaan sanotte: "Miksi edes pysyn tällä planeetalla?" Siis kenties vähän opastusta intohimossa.
 
ALICE: Mm hmm.
 
ADAMUS: Okei. Siis kumpaakin. Kukaan ei saa enää sanoa "kumpaakin" (Adamus naureskelee), koska nyt kaikki sanovat sen.
 
VINCE: Itse asiassa aioin sanoa "ja". Sen ei tarvitse olla joko/tai-valinta. 
 
ADAMUS: Se on totta.
 
VINCE: Voi kokeilla kumpaakin.
 
ADAMUS: Aivan.
 
VINCE: Ja minun täytyy myös sanoa, että minulle on todellinen ongelma jonkun muun iso idea minulle …
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
VINCE: … kaikilla tasoilla.
 
ADAMUS: Aivan.
 
VINCE: Niinpä se saa minut välittömästi sanomaan, että aion aloittaa vapaasti.
 
ADAMUS: Vapaasti, okei. Aiot aloittaa vapaasti, joten voimme laittaa sinut vapaus-sarakkeeseen?
 
VINCE: Kyllä.
 
ADAMUS: Okei. Ja voit muuttaa sitä koska tahansa. Voit sanoa: "Hei, ylösnousseet mestarit, keräännytäänpä yhteen ja puhutaan vähän siitä, mitä voisin tehdä planeetan hyväksi. Mitä voisin tehdä itseni hyväksi? Miten olisi se, että keksitään pieni intohimo." Kyllä.
 
KATE: Okei. Minäkin aion mennä vapauteen.
 
ADAMUS: Vapauteen, okei.
 
KATE: Kyllä.
 
ADAMUS: Etkö halua tuota stimulointia, tuota intohimoa, mitä tehdä kaikilla niillä päivillä, joita sinulla on edessäsi?
 
KATE: Kyllä, haluan sitä, mutta haluan mennä sisääni ja saada sen sieltä.
 
ADAMUS: Okei. Ja jos et löydä sitä sisältä, jostain syystä on tavallaan sumuista, haluaisitko soittaa joillekin kavereille, että he auttavat tavallaan tuomaan sen läpi?
 
KATE: Voi, aina. Se on aina vaihtoehto.
 
ADAMUS: Okei, okei. Hyvä, hyvä. Siis meillä on vapaus-sarake, okei. Pari lisää.
 
LINDA: Ole hyvä, pikkuveli.
 
ADAMUS: Tiesit, että se tapahtuisi (he naureskelevat). Tiesit sen.
 
TOM: Okei. Jos olisi 100 % jompaakumpaa, se olisi uuvuttavaa.
 
ADAMUS: Se olisi uuvuttavaa, okei.
 
TOM: Koska jos seuraa intohimoaan joka ikinen päivä tai päivästä toiseen ikuisesti, niin se on …
 
ADAMUS: Voisi olla. Oivaltaneena mestarina ehkä ei. En tiedä.
 
TOM: Joo, minulla on ollut vapautta, ja minulla on ollut intohimoa, ja pidän niistä kummastakin.
 
ADAMUS: Joo. Siis mikä on vastauksesi?
 
TOM: Kumpaakin.
 
ADAMUS: Kumpaakin, okei.
 
TOM: Sori.
 
ADAMUS: Ai, joo. Tästä tulee iso ilta Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Tiedän jo, mitä raportoin (vähän naureskelua). Ole hyvä.
 
MONICA: Se on vaikea kysymys, eikö vain?
 
ADAMUS: Joo.
 
MONICA: Olen miettinyt muutaman vuoden: "Mitä voin tehdä?" Rakastan intohimoa. Rakastan löytää jotain, mistä olen kiinnostunut, ja viedä sen päätökseen, ja rakastan myös saada paljon omaa aikaa. Siis olen aina sanonut ihmisille, että ihannetapauksessa rakastaisin seurata intohimoani ja ilmaista sitä fyysisesti kuusi tuntia päivässä, neljä tuntia viikossa, saadakseni tasapainoisen elämän.
 
ADAMUS: Okei.
 
MONICA: Sen minä haluan.
 
ADAMUS: Mielenkiintoista, hyvä.
 
MONICA: Ja haluaisin kuitenkin löytää, mikä tuo minulle eniten intohimoa tässä hetkessä. En tiedä, onko se sama asia kahden tai kolmen vuoden kuluttua, mutta haluan olla avoin vastaanottamaan viestejä ja opastusta siitä.
 
ADAMUS: Hyvä, erinomaista. Vielä yksi.
 
CAROLE: No, olen tavallaan samaa mieltä hänen kanssaan, mutta haluaisin intohimon.
 
ADAMUS: Aivan, intohimon. Siis olet mintohimo-osassa?
 
CAROLE: Mutta vapaiden aikojen kera.
 
ADAMUS: Okei. Ja joo, voisit saada kummankin. Tarkoitan, että voisit saada kiihkeää intohimoa ja sitten – ooh! – seuraavana päivänä tavallaan asetut vähän.
 
CAROLE: Aivan! Se kuulostaa hyvältä.
 
ADAMUS: Joo, mutta sinulla olisi kuitenkin intohimo. Tarkoitan, että totuus on, että voit saada kummankin, mutta sitten olet tavallaan intohimo-puolella, koska valitset edelleen tuon intohimon ja kenties vähän apua.
 
CAROLE: Kenties rauha maan päälle.
 
ADAMUS: Rauha maan päälle, joo. Ai, se on todella jännittävä valinta (paljon naurua), jos olet onnittelukorttibisneksessä (lisää naureskelua). Hyvä. Okei, kiitos.
 
CAROLE: Kiitos.
 
ADAMUS: Kiitos.
 
Siis meillä alkoi keskustelu tästä. Meillä on vähän energia liikkeessä, ja siitä tullaan käymään todella mielenkiintoisia keskusteluja. Ja tosiasia on, että puhumme siitä Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Se on hyvin tosi tarina, ja tällä hetkellä puolet heistä sanoo: "Jos olisin jäänyt planeetalle, olisin todella halunnut tuon intohimon. Ja jos en olisi löytänyt sitä sisältäni, jos se olisi ollut tavallaan sumussa, minua ei olisi haitannut apu ylösnousseilta mestareilta, jotka tavallaan olisivat sanoneet: 'Tässä on muutama asia harkittavaksi siitä, mitä voisit tehdä – sinun ei tarvitse tehdä, mutta tässä on muutama asia, ja kun katsomme energiaasi, luulisimme niiden todella sytyttävän sinut ja tekevän elämästäsi paljon täydempää.'" Ja kyllä tietysti haluatte lepoaikaa ja hiljaista aikaa ja kaikkea vastaavaa.
 
Mutta tosiasia on, ettei se ollut oikeasti ylösnoussut mestari, joka tuli luokseni ja esitti tuon kysymyksen. Oikeasti teidän mestarinne tuli luokseni, koska tavallaan tapaamme ja puhumme teistä (pari naurahdusta), ja shaumbrojen mestarit tulivat ja sanoivat: "Mitä teemme? Kun jäämme kehoon, kun opimme kaiken energiasta, kun meistä tulee todellisia energiapioneereja ja -tutkijoita, mitä teemme sillä? Minne menemme?"
 
Shaumbroilla on ihmisintohimo palanut loppuun, mikä johti intohimottomuuteen ja melkein missiottomuuteen, projektittomuuteen, osallistumattomuuteen melkein mihinkään pitkäksi aikaa. Ei kaikilla, mutta monilla shaumbroilla on ollut tavallaan pysymistä ilman monia yhteyksiä, ja tarvitsitte sitä. Oli kyse sitten suhteista, työpaikasta, projektista, tavallaan piditte matalaa profiilia jonkin aikaa. Ette antaneet itsenne osallistua syvälle mihinkään, koska no, se olisi ollut häiriötekijä. Kiintymyksenne, intohimonne, ihmisintohimonne on ollut oma Oivaltamisenne.
 
Mutta shaumbra-mestari tuli luokseni ja tavallaan edusti kaikkia shaumbroja ja sanoi: "Kun jäämme planeetalle, mikä on intohimo? Mitä teemme?" Sanaan "intohimo" liittyy pelkoa ja houkutusta, koska teillä oli ennen ihmisintohimoa, ja sitten ne räjäytettiin heräämisen jälkeen. Ja on edelleen kaipausta saada intohimo takaisin, mutta nyt tiedätte, ettei se voi olla tuo vanha asia. Mutta on edelleen kaipausta tuohon sisäiseen innostukseen. Ja voitaisiin sanoa, että kyllä, se on vain elää. Se on olla. Se on kokea.
 
No, haluatte jotain konkreettisempaa kuin se. "Mitä teemme kaikella tällä? Mitä teemme sillä, mitä opimme, mitä koemme? Mitä teemme nyt energialla, jonka alamme antaa palvella meitä? Mitä teemme sillä? Avaammeko tuon kahvilan vai teemmekö vain pitkiä kävelylenkkejä ja olemme piittaamatta kaikista muista? Kirjoitammeko kirjoja, jotka perustuvat tähän matkaan, mutta jotka eivät ole ankeita ja tylsiä kirjoja", tiedätte, mitä tarkoitan – lisätkää vähän mausteita siihen, koristelkaa sitä, olkaa vähän teatraalinen. Älkää kirjoittako sitä ankeasta ihmisperspektiivistä. Kirjoittakaa se huvittuneen mestarin perspektiivistä.
 
Mutta se on intohimo. Ja vaikka sanotte: "En ole koskaan kirjoittanut kirjaa", sillä ei ole merkitystä. Pääsette siihen, ja nyt elätte tuossa kirjassa. Se herää eloon. Se on luomus, mutta elätte siinä ja sen ulkopuolella samanaikaisesti. On jokin intohimo, syy jäädä.
 
Siis se on mestari, joka kysyy nyt, ja puhumme siitä myös Ylösnousseiden mestareiden klubilla, mutta mestari sanoo: "Sart, mitä aiomme tehdä? Haluammeko vain hengailla yhdessä koko päivän? Mitä sinä haluat tehdä? Haluatko ottaa paljon kylpyjä tai suihkuja vai …? Miten monta kertaa voit imuroida maton? (vähän naureskelua) Tarkoitan, mitä me teemme?"
 
Mutta mestari sanoo sen myös tavallaan pilkettä silmäkulmassaan, koska mestari tietää, että ihmisessä on kyse kokemisesta. Mestari tietää jo, että ihminen haluaa kokea jotain, luultavasti enemmän kuin pelkkää vapautta (joku sanoo "sikareja"). Sikareja (ja sama jatkaa sanoen "sikareja ja viskiä") ja viskiä ja joo, kaikkea sitä muuta. Ihminen haluaa kokea jotain, tehdä jotain, koska sitä ihminen tekee parhaiten.
 
Niinpä tämä on jotain todella tunnusteltavaksi, koska mestari kysyy nyt jokaiselta teistä: "Mitä seuraavaksi? Mitä teemme? Etsimmekö jonkin mintohimon? Teidän intohimonne, tuon jotain-tekemistä? Vai hengailemmeko vain? Hengailemmeko vain koko päivän ja teemme pitkiä kävelylenkkejä itseksemme?"
 
Ja siinä on pieni toinenkin asia. Yrittäkää päästä pois vanhasta ihmismielestä, kun mietitte tätä, koska teitä on odottamassa joitain asioita, joita ihminen ei voisi edes kuvitella tällä hetkellä ns. uskomusten vuoksi. Ihminen ei pysty edes kuvittelemaan sitä nyt.
 
Siis sytytämme tässä oikeastaan tulen koko tuohon "mitä seuraavaksi" -juttuun, teidän intohimoonne, mutta ei vanhoilla ihmistermeillä. Mestari sanoo: "Mitä aiomme tehdä, Edith, kun hengailemme planeetalla yhdessä sitten, kun olet oivaltanut olento? Haluatko tuoda takaisin intohimon? Vai haluatko olla vain ilman mitään, ja katsotaan vain, mitä tapahtuu?" Hyvä kysymys, ja kysymys jota muiden ylösnousseiden mestareiden ei ole tarvinnut kohdata. Heillä oli "Oivaltaminen" ja pum! lähtö. Teillä on "Oivaltaminen ja mitä seuraavaksi?"
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. On mielenkiintoista nähdä ja kuulla noita keskusteluja ja kaikkea muuta, mikä kulkee sen mukana.
 
Missä olemme tällä hetkellä? Kuuntelin eilen Alainin ja Cauldren välistä keskustelua – hän tiesi, että kuuntelin – ja he puhuivat Crimson Circlen eri aikajaksoista. Oli tietysti Tobias-aika, ja oli alkuaika minun kanssani, ja sitä kutsuttiin hyökkäysajaksi (naurua). Ja se johti ei-enää-makyoa -aikaan, ja sitä kesti melko pitkään. Täytyi hankkiutua eroon makyosta, täytyi päästä sen yli, koska ette yksinkertaisesti mene valaistumiseen paljon makyon kanssa. Ja minulle makyo on henkistä epäkypsyyttä.
 
Siis kävimme läpi hankkiudu-eroon-makyosta -ajan. Ja olemme tulossa tässä tekemässämme työssä todellisen sallimisen kohtaan, tulossa tietysti Oivaltamiskohtaan, mutta tulossa sallimiskohtaan, tulossa joidenkin niiden aspektien lopulliseen integroimiskohtaan, joita hengailee vielä. Ja yksi asia jota täytyy todella tarkastella, ovat uskomukset. Uskomukset.
 
 
Uskomukset
 
Muistatteko, kun Kuthumilla oli Sloveniassa suuressa kokoontumisessanne* mahtava tarina sielustaan, jota hän kutsui Ah-Kir-Rah'ksi, ja tuossa tarinassa hän tuli siihen johtopäätökseen – tai uskon, että Ah-Kir-Rah opasti hänet tuohon johtopäätökseen – jossa sanotaan: "Kyse ei ole siitä, mitä uskot, vaan kyse on siitä, minkä sallit." Kyse ei ole siitä, mitä uskot. (*Viitaten Magic of the Masters -tapahtumaan)
 
Nyt olemme tulleet kohtaan – emme olisi voineet puhua tästä viisi vuotta sitten, koska uskomukset olivat edelleen tärkeitä, kenties ovat edelleen – jossa myös uskomukset lähtevät. Myös uskomukset lähtevät.
 
Uskomukset ovat aspekteja. Uskomukset ovat tavallaan ihmisestä juontuvia, ihmispohjaisia, aspekteja. Ne ovat mielen aspekteja. Ne ovat uskomusjärjestelmiä, ja ongelmana uskomuksissa on, että ihmiset uskovat ne (Adamus naureskelee).
 
Nimittäin lapselle uskomukset ovat kuin leluja leikkikentällä – keinuja, keinulautoja, karuselleja ja kaikkea muuta – ja uskomukset ovat upeita. Ne antavat lapselle jotain, millä leikkiä ja mitä kokea. "Millaista on mennä leikkikentälle ja olla hiekkalaatikossa toisten lasten kanssa?" Uskomukset ovat kuin keinu: "Mennään tuohon keinuun ja katsotaan, millaista on käydä läpi tuo kokemus." Siis lapselle uskomukset ovat hauskoja ja peliä.
 
Mutta sitten kun lapsi kasvaa ja alkaa uskoa sen uskomuksen, että keinu on tietynlainen ja pysyy aina sellaisena, niin yhtäkkiä uskomukset … Näen tavallaan ne kuin monoliittina, kuin suurena harmaana monoliittirakenteena, johon ihminen voi jäädä jumiin. Mutta jos ihminen ei jää jumiin, se on ainakin este tiellä. Ja kyse ei ole vain yhdestä uskomuksesta, monoliitista, koska se olisi helppoa kiertää ja jatkaa matkaa. Mutta uskomukset ovat näitä suuria monoliitteja, jotka melkein houkuttelevat teidät niihin, ja siinä ollessaan on erittäin vaikeaa päästä pois.
 
Ja sitten ei ole vain yhtä uskomusta, vaan monia monoliitteja nousee maasta, kuin "2001 - Avaruusseikkailussa" kaikki nousevat maasta, ja nyt teillä on koko maisema täynnä näitä monoliitteja, näitä uskomuksia, ettekä edes tiedä, mistä ne tulivat. Ne ovat vain siinä. Ette kysy, mistä ne tulivat – ne ovat vain siinä. Ja ne peittävät näkymän, koska nyt teillä seisovat kaikki nämä monoliitit, nämä harmaat, vanhat uskomukset siinä, ja ne peittävät näkymän siitä, mitä voi olla, ja näkymän kaikista mahdollisuuksistanne. Ja uskomuksia on monia, ja sitten alatte uskoa ne.
 
Tällä hetkellä olemme siinä, että lohikäärme tulee sisään ja sanoo: "Tässä on tämä uskomus. Et ehkä edes tiennyt, että sinulla oli se, mutta se on siinä ja se on tämä suuri este. Oletko valmis repimään sen alas tai integroimaan tai hajottamaan sen? Oletko valmis päästämään irti tuosta uskomuksesta?"
 
Nimittäin sanoin aiemmin, että aspektit piiloutuvat uskomusten taakse. Niinpä jokaisen monoliitin takana teillä on aspekti. Ja tuo aspekti ei välttämättä halua päästää irti tuosta uskomuksesta, koska se ei halua lähteä ja se tuntee, että tarvitsette tuota uskomusta luodaksenne rakenteen itsestänne – identiteettinne, kuka olette, sekä opastuksenne elämässä. Siis teillä on kaikki nämä monoliitit, kaikki nämä uskomukset, jotka ovat todellisuudessa aspekteja, ja jotkut niistä istutettiin siihen kauan, kauan sitten. Sellaiset uskomukset ja asiat kuin: "Kaikki miehet ovat sikoja." Okei, joku sanoi juuri: "No, se on totta." (Naurua ja Adamus naureskelee)
 
Uskomus, että kaikki miehet ovat sikoja. Siis mitä tapahtuu? Ihmiselle se on upea kokemus, johon sukeltaa. Menette tuohon monoliittiin, tuohon uskomukseen, tuohon aspektiin, ja se on mahtava kokemus, tiettyyn pisteeseen saakka. Ja esitätte sitä ja koette sen, ja sitten, joo, miehistä tulee sikoja. Ja jos uskotte niin, sitten tapahtuu niin, koska siihen teitä vedetään yleisesti ja sitten se tapahtuu.
 
"Teidän täytyy tehdä kovasti töitä päästäksenne eteenpäin elämässä." Tämä on erittäin syvään juurtunut niihin kulttuureihin, joista useimmat shaumbrat tulevat – "Kova työ on yhtä kuin menestys" – ja jonkin aikaa se on hauskaa. Ihminen hyppää siihen ja sanoo: "Voi, aion tehdä kovasti työtä." Vaikka valitatte siitä, niin rakastatte sitä silti – muuten ette tekisi sitä. Piste. Se pätee kaikkeen elämässänne. Jos teette jotain, näin tapahtuu siksi, että rakastatte sitä, vaikka valitatte siitä.
 
Siis hyppäätte tuohon uskomukseen, että teidän täytyy tehdä kovasti työtä ja teidän täytyy tehdä pitkää päivää menestyäksenne. Ehkä päätätte olla tekemättä. Saatatte sanoa: "En aio tehdä sitä. En aio tehdä kovasti töitä, pitkää päivää", mutta se on silti uskomus. Niinpä sitten toisaalta sanotte: "No, sitten minulla ei luultavasti ole paljon rahaa, enkä luultavasti menesty, mutta kenties en välitä siitä", mutta se on silti uskomus, joka peittää näkymäänne. Ja näkymänne on tietysti salliminen. Näkymänne, tienne läpi, on salliminen. On kuitenkin vaikeaa sallia, kun teillä on kaikkia näitä monoliitteja, kaikkia näitä suuria, harmaita ja kylmiä kivirakenteita tiellä. On hyvin, hyvin vaikeaa sallia.
 
Sanotte "sallin", ajattelette "sallin" ja haluatte laittaa sallimisen yhdeksi uskomukseksi tuohon todellisuusmaisemaan, mutta se ei ole uskomus. Se ei ole aspekti. Se on olemistapa. Se on niin yksinkertaista. Sallimisessa ei ole uskomusta. Sallimisessa ei ole rakennetta. Se virtaa vapaasti. Se on "kaikki mitä olen", ei "kaikki mihin rajoitan itseni".
 
 
Ihmisuskomukset
 
Siis mitä joitain muita ihmisuskomuksia on? Linda, mikrofonin kanssa, kiitos. Mitä joitain muita uskomuksia on, joita on olemassa tai joita teillä ehkä on? Uskomus.
 
SILVIA: Yksi uskomus on, että tarvitsemme jotain ulkopuolelta parantamaan meidät.
 
ADAMUS: Varmasti. "Apu tulee ulkopuolelta. Olet tavallaan halveksittava ihminen, etkä voi tehdä sitä itse. Siis joo, sinun on saatava se ulkopuolelta." Hyvä, hyvä. Pari lisää. Mitä joitain muita uskomuksia on?
 
REBECCA: Sanoisin, että on kuin rajoituksia, että voi tehdä vain tiettyjä asioita.
 
ADAMUS: Varmasti, mutta anna minulle konkreettinen esimerkki uskomuksesta. Käsittelet niitä kaiken aikaa.
 
REBECCA: Voi matkustaa vain tietyn määrän (hän naureskelee).
 
ADAMUS: Anteeksi kuinka?
 
REBECCA: Voi matkustaa vain tietyssä määrin.
 
ADAMUS: Voi matkustaa vain tietyssä määrin, okei. Varmasti.
 
REBECCA: Haluaisin matkustaa paljon enemmän. Siis, joo.
 
ADAMUS: Okei. Minkä vuoksi sinua rajoitetaan – raha, energia, aika?
 
REBECCA: Kai vain toisten ihmisten mielipiteet tai kulttuuri, mitä minulle on kerrottu ja mitä minuun on tavallaan ohjelmoitu ja …
 
ADAMUS: Okei, siitä tämä on todella harmaa uskomus, ja muista, että sanon uskomusten olevan aspekteja. Hyvä. Pari uskomusta lisää. Mitä joitain yleisiä ihmisuskomuksia on? (Joku sanoo "voi, varovasti nyt!")
 
LINDA: Joo! Tee se helpoksi minulle! Kiitos!
 
ADAMUS: Kaikki miehet ovat sikoja! (Naurua)
 
LINDA: En määrittele sitä niin!
 
ADAMUS: Ei, vaan minä sanoin sen (lisää naureskelua).
 
LINDA: Saattaisi olla oikea määritelmä, mutta se ei se!
 
ADAMUS: Anna palaa.
 
SCOTT: Olen pohtinut tätä paljon matkallani kuluneet kolme vuotta, koska minua auttoi todella ja-voima, koska kun jotain merkittävää tapahtuu elämässä, ajattelen ehdollistuneena välittömästi: "Voi hyvä luoja, nyt tilanne vain pahenee. Meillä on rahaongelmia." Niille jotka tuntevat minut, puhun esim. Samin, kumppanini, terveydestä. Kun se teki syvän sukelluksen, olin kuin: "Voi jukra, en voi päästä tuohon energiaan, että asiat menevät paremmin." Ja nyt huomaan, että sen maadoittamisen vuoksi ja-voima ikään kuin auttaa minua: "Ei, elämämme on tulossa itse asiassa paremmaksi ja todellisemmaksi, kuin miellä on koskaan ennen ollut."
 
ADAMUS: Joo. Miksi niin on? Mikä ja-tilassa tekee sen?
 
SCOTT: Se, että pysäyttää itsensä. Pysäyttäisin itseni ja sanoisin: "Okei, minulla oli vain ajatus, joka liittyi uskomukseen, joka minulla kenties tiedostamatta oli: 'Voi, tämä pahenee, koska kaikki olettavat sen pahenevan.'" Ja sitten siihen laitetaan ja, ja on kuin: "No, miksi sen täytyy pahentua? Miksi se ei voi parantua? Miksi meillä ei voi olla enemmän joustavuutta ja enemmän oppimista, kaikkea, siis kaikkea? Ja …"
 
ADAMUS: Ja valaisee mahdollisuudet, jotka olivat aina siinä.
 
SCOTT: Joo.
 
ADAMUS: Mutta kun olet tuossa lineaarisessa ihmismoodissa tai suuressa uskomusmoodissa tai miten sitä halutaankin kutsua, niitä ei ole valaistu. Et edes tiedä, että ne ovat siinä. On yksi asia: "Menemme alamäkeä nopeasti ja pidä kiinni, koska siitä tulee kovaa kyytiä." Silloin pysähdyt. Silloin olet todella Merlin ja sanot: "Hetkinen nyt. Aion mennä tässä ja-tilaan. On monia muita mahdollisuuksia", eikä sinun tarvitse tietää niitä mentaalisesti. Sinun ei tarvitse, koska ne tulevat sinulle intuitiivisesti, ei mentaalisesti. Sanot: "Tiedän, että on hyvin monia muita mahdollisuuksia tähän tässä tilanteessa, ja sen lisäksi minulla on tässä mestari, joka automaattisesti viisauttaa kaiken, kun liu'umme tätä mäkeä alas", mikä ei ehkä ole lainkaan alamäki. Menet ja-tilaan ja pelkästään sen salliminen muuttaa kaiken. Vaikkei sinulla ole yhtäkkiä 10 ratkaisua ongelmaan, ne valaistaan yhtäkkiä. Hyvä, erinomaista. Pari lisää. Pari lisää. Ihmisuskomuksia.
 
SHAUMBRA 1 (nainen): Okei, yksi uskomus. Minulla on pieni tytär. Yksi kuulemani uskomus on, ettemme voi sanoa paljon ystävällisiä asioita lapsillemme, koska silloin heistä tulee pilalle hemmoteltuja. Siis meidän täytyy tavallaan kovettaa heidät tässä maailmassa.
 
ADAMUS: Hmm, se on kummallinen uskomus.
 
SHAUMBRA 1: Se on kummallinen uskomus.
 
ADAMUS: Joo, joo. Sanotko sinä ystävällisiä asioita lapsillesi?
 
SHAUMBRA 1: Sanon.
 
ADAMUS: Paljon?
 
SHAUMBRA 1: Sanon.
 
ADAMUS: Ovatko he pilalle hemmoteltuja?
 
SHAUMBRA 1: Eivät.
 
ADAMUS: Ai. Siinä näet.
 
SHAUMBRA 1: Joo,
 
ADAMUS: Jätä tuo uskomus todella nopeasti!
 
SHAUMBRA 1: Mutta olen kuullut sen muilta ihmisiltä.
 
ADAMUS: Tuo uskomus – pum! integroitu.
 
SHAUMBRA 1: Joo.
 
ADAMUS: Joo, joo.
 
SHAUMBRA 1: Juuri niin.
 
ADAMUS: Mutta se on outoa, joo, outoa. Alatte oivaltaa tässä kuussa, aspektologia-kuussa, että teillä on hyvin monia uskomuksia. Mistä ne tulivat siihen ja mitä ne tekevät siinä? Ja hyvin suoraan sanottuna, uskomuksille ei ole paljon tilaa Oivaltamisessa. Ne ovat tarpeettomia.
 
SHAUMBRA 1: Mm hmm.
 
ADAMUS: Joo, juuri niin.
 
Siis seuraava kysymys, kun olemme tässä uskomusjutussa – ei ajatellen shaumbroja, vaan planeettaa yleisesti, lapsia, aikuisia, vanhoja ihmisiä – onko heille parempi, että heillä on uskomuksia vai ei ole? En puhu nyt shaumbroista, joten pysähtykää hetkeksi tuntemaan sitä.
 
Ennen kuin tulitte oman heräämisenne läpi, silloin kun olitte vain normaali, kiva, tavallinen ihminen (Adamus naureskelee), pärjäsittekö paremmin uskomusten kanssa vai ilman niitä? Hyvä kysymys, ja vastaus tulee …
 
MARY: Voi, hyvä jumala (naurua).
 
ADAMUS: Hän ei pidä siitä, kun kutsut häntä jumalaksi.
 
LINDA: Niinkö?!
 
MARY: Mitä sanoit?
 
ADAMUS: En mitään (lisää naurua).
 
MARY: En kuullut sitä.
 
ADAMUS: Pärjäävätkö ihmiset paremmin, tavalliset ihmiset – miten niitä kutsutaan, jästit – uskomusten kanssa vai ilman niitä?
 
MARY: Riippuu luultavasti uskomuksesta.
 
ADAMUS: Joo, mutta yleisesti ottaen.
 
MARY: Luulen, että yleisesti ottaen luultavasti kyllä. Luulen, että uskomukset yleisesti ottaen antavat ihmisille viitekehyksen ja paikan, missä operoida, ja jotain mihin tarttua ja mitä pitää totena, ja … Luulen, että useimmat ihmiset eivät pysty, monet jästit eivät pystyisi käsittelemään ajatusta tai mahdollisuutta kaikesta.
 
ADAMUS: Mm hmm. Hyvä. Pari vielä. Ovatko uskomukset hyvä asia tavallisille, normaaleille, keskivertoihmisille vai eivät?
 
TAD: Kyllä.
 
ADAMUS: Kyllä, ne ovat.
 
TAD: Ne ovat.
 
ADAMUS: Joo.
 
TAD: Kyllä.
 
ADAMUS: Ja miksi?
 
TAD: Mieleen tulee, että uskomukset ja lait ovat … Vertaan niitä tavallaan tuohon kirjaan, joka luullakseni on "Uljas uusi maailma", jossa ei ole mitään rakennetta. Ei ole mitään.
 
ADAMUS: Aivan.
 
TAD: Ja jos oikein muistan, sen oli lukiossa, mutta heillä oli keppejä ja päitä keppien päässä ja he marssivat: "Tappakaa sika!" En tiedä, se oli vain hyvin …
 
ADAMUS: Luet mielenkiintoisia juttuja, heh! (Tad naureskelee) Se selittää kuitenkin paljon (he nauravat).
 
TAD: "Tappakaa sika! Tappakaa …", mutta joo, luulen, että normaaleille jästeille … No, on uskomuksia, mutta sitten kaikilla on eri uskomuksia, ja sitten he …
 
ADAMUS: Ei, vaan puhun uskomuksista yleensä.
 
TAD: Kyllä.
 
ADAMUS: Uskomukset ovat yleisesti ok.
 
TAD: Ne ovat hyviä rakenteen ja järjestyksen vuoksi.
 
ADAMUS: Varmasti, ja joillakin ihmisillä voi olla yliannostus uskomuksia ja joillakin ihmisillä ei ole tarpeeksi, mutta yleisesti ottaen, ovatko uskomukset hyvä asia …
 
TAD: Tai ne ovat ristiriidassa toistensa kanssa.
 
ADAMUS: … ihmisille?
 
TAD: Kyllä, uskon tosiaan …
 
ADAMUS: Ai, okei.
 
TAD: … että ne ovat hyvä asia.
 
ADAMUS: Sinä uskot niin! (Adamus naureskelee)
 
TAD: (matalalla äänellä) "Minun uskomukseni on …"
 
ADAMUS: Joo, joo!
 
TAD: Kiitos.
 
ADAMUS: Kaksi vielä (joku naureskelee). Ovatko uskomukset hyviä ihmisille?
 
HENRIETTA: Siis, uskomukset antavat ihmisille syyn elää, erityisesti …
 
ADAMUS: Tai opastusta – tai opastusta elämiseen. Kumpaakin.
 
HENRIETTA: Erityisesti uskonnollisella alueella ja enemmän lahkolaisuudessa, kuten uskonnossa voi olla. Uskomukset ovat kaikki. Sitä varten eletään!
 
ADAMUS: Voisitko kuvitella uskonnon ilman uskomuksia?!
 
HENRIETTA: Voi jukra! (He naureskelevat)
 
ADAMUS: Ai, Crimson Circle. Okei (lisää naureskelua). Te ette ole uskonto, joten sitä ei lasketa.
 
HENRIETTA: Joo, joo.
 
ADAMUS: Siis oletko uskovaisuuden puolesta vai …
 
HENRIETTA: Olenko uskovainen?!
 
ADAMUS: Joo.
 
HENRIETTA: En enää! (Hän nauraa)
 
ADAMUS: Valinnan puolesta! Pitäisikö ihmisillä olla uskomuksia vai ei?
 
HENRIETTA: Niille jotka eivät ole kulkeneet valaistumis- tai Oivaltamispolkua tai jotka eivät päätä mennä siihen suuntaan, jonka monet meistä ovat käyneet läpi, tunnen, että on todella … on tarpeellista olla tienviittoja muille. Mutta minun on vaikea kommunikoida tätä, koska en halua kuulostaa olevani jalustalla.
 
ADAMUS: Mm hmm. Et ole.
 
HENRIETTA: En (hän naureskelee). Minusta tuntuu, että ihmisillä joilla on "normaali" elämä, on välttämätöntä olla tienviittoja ja elämisen puitteet, koska ei ole mitään muuta.
 
ADAMUS: Okei, aivan.
 
HENRIETTA: He eivät elä sallimisessa tai ja-tilassa, eikä heillä ole mitään aavistusta, että mitään sellaista on olemassa.
 
ADAMUS: Varmasti. Esimerkiksi hindu-uskonnossa, joka ei itse asiassa ollut alun perin uskonto, ne olivat tienviittoja yhteisölle – miten eletään, miten harjataan hemmetin hampaat, mennään vessaan ja muuta vastaavaa – mutta sitten he alkoivat kehittää jumalia, ja tusina jumalaa muuttui yli 100.000 jumalaksi ja oli paljon uskomusia jokaisesta jumalasta, ja se muuttui uskonnoksi muutaman hyvän yhteisöarvon sijasta. Joo, se muuttui uskomuksiksi.
 
HENRIETTA: No, toinen asia on voiman antaminen pois.
 
ADAMUS: Aivan, aivan.
 
HENRIETTA: Jos laitat sen itsesi ulkopuolelle ja laitat sen näihin uskomuksiin ja jumalolentoihin ja symboleihin, esineisiin jotka saavat merkityksen, niin et omista sitä, kuka olet, ja omaa elämääsi ja tapaasi olla.
 
ADAMUS: Siis tavallaan sanot: "Annetaan ihmisille uskomuksia. Pidetään se. Ei yritetä muuttaa. Se palvelee heitä."
 
HENRIETTA: Se palvelee heitä, kunnes ei palvele.
 
ADAMUS: Älä kuulosta minulta (naurua). Kiitos.
 
LINDA: Uskon, että ulkona sataa lunta. Onko se uskomus vai onko se kuin … Mikä se on?
 
ADAMUS: Se on käsitys todellisuudesta (mies sanoo "se on havainto"). Se on havainto.
 
HENRIETTA: Joo.
 
ADAMUS: Jos uskot, että lumi ja kylmä eivät sovi sinulle hyvin ja että sinun pitäisi olla – sanotaanpa – Havaijilla, se on vähän eri asia (naurua). Mutta ei ole uskomus havaita, että ulkona sataa lunta. Mutta kun kiedot erityisesti tunneasioita sen ympärille, niin siitä tulee uskomus. Silloin siitä tulee …
 
LINDA: Jes!
 
ADAMUS: … monoliitti. Ja taas kerran, muistakaa, että sanoin uskomusten olevan lapselle kuin leikkikenttä. Menette niihin ja pidätte hauskaa. Opitte, koette, putoatte. Joku lyö teitä, putoatte keinusta tai mitä tahansa, mutta pidätte hauskaa. Mutta myöhemmin nuo uskomukset muuttuvat isoksi, harmaiksi ja kylmiksi monoliiteiksi, ja jäätte jumiin niihin. Ja jos ette jää jumiin niihin, ne tukkivat polkunne. Ne ovat tiellänne. Ne ovat virtauksen tiellä.
 
Siis hyvä kysymys – hyviä vastauksia, kiitos – ovatko uskomukset välttämättömiä ihmisille? Se antaa ihmisille rajat, mutta sitten ihmiset alkavat uskoa uskomuksiin ja tämä muuttaa ne aspektiksi. Sitten tuo aspekti, joka piiloutuu uskomuksen taakse, pitää jatkuvasti ihmistä paikallaan ja rajoittaa häntä.
 
Jotkut uskomukset ovat itse asiassa hauskoja ja voivat antaa teille uskomattoman kokemuksen. Siis haluan teidän muistavan tämän, kun puhutte koko siitä kysymyksestä, onko se mintohimo vai täydellinen vapaus. Mintohimossa – silloin kun elätte suuren intohimon, mutta tavallaan missiotyyppisen asian kera – teillä on uskomuksia, ja uskomukset ovat ok tiettyyn pisteeseen … jos nuo uskomukset ovat itse valitsemianne, eivät kenenkään muun, jos nuo uskomukset ovat puolia eivät aspekteja. Ja sitten kun alatte oivaltaa myös, että uskomukset … Peruutan tässä vähän.
 
Uskomukset ovat aisti. Ne ovat aisti. Tiedätte, että puhumme näistä 200.000 aistista – no, uskomukset ovat ihmispohjaisempi kuin useimmat muut aistit, mutta uskomuksista on tullut aisti. Ne ovat tapa hahmottaa todellisuus. Jos uskotte, että lumi ja kylmä ovat haitallisia tai epämukavia (Adamus naureskelee, kun Linda nyökkää pontevasti), niin silloin hahmotatte todellisuuden.
 
Kun hahmotatte todellisuuden tuolla tavalla uskomusten vuoksi, seuraavaksi energia tulee sisään ja sanoo: "Okei." Energia ei välitä suuntaan tai toiseen. Energia sanoo: "Se on sinun uskomuksesi. Sen sinä valitset. Se on sinun perspektiivisi. Annamme sitä sinulle, ja annamme sinulle kylmän, ankean, lumisen, kurjan ja epämiellyttävän kokemuksen." Ja ihminen itkee (vähän naureskelua, kun Linda "itkee"), mutta kuitenkin tavallaan ihminen rakastaa sitä, koska se on kokemus. Se on vain jotain koettavaa ja jotain tekemistä. Se on jotain, mihin sukeltaa.
 
Sitten kun oivallatte, että te ette ole siinä jumissa – voit hypätä lentokoneeseen ja mennä Havaijille, Linda – yhtäkkiä te tavallaan: "Ai, no, sitten tuo uskomus voi olla tavallaan hauska. En ole sen vankina, eikä se sanele elämääni, ja kenties en enää halua pitää tuota uskomusta, ja siksi energiat eivät yritä tukea sitä." Yhtäkkiä uskomukset ovat vapaudessa, ja te voitte kokea.
 
Yrittäen nyt kutoa tämän kaiken takaisin yhteen, tuo alkuperäinen kysymys mintohimostanne tai täydellisestä vapaudestanne tiivistyy siihen, että luultavasti sukellatte joihinkin asioihin. Luultavasti sukellatte joihinkin asioihin Oivaltamisessanne. Ette luultavasti istu vain puun alla (Adamus naureskelee) kuin Buddha ja meditoi koko päivää. Luultavasti ette. Edes Buddha ei pitänyt siitä kovin paljon, joten luultavasti te ette tee sitä.
 
Luultavasti sukellatte kokemuksiin – ihminen mestarin tukiessa nyt sivusta. Ja nuo kokemukset eivät välttämättä saa teitä ansaan. Ne eivät pidättele teitä. Yhtäkkiä on kokemisen iloa, eikä ole pelkoa – pelkoa, että te ette pääse siitä pois. Mutta yhtäkkiä on tavallaan iloa tuosta kokemuksesta. Se luultavasti tapahtuu, koska ihminen todennäköisesti haluaa mennä uuteen intohimoonsa ja uusiin kokemuksiinsa. Mestari ei välitä, mestari voi vain istua käsiensä päällä tekemättä mitään ja pelkästään tarkkailla kaikkea tätä. Ja pointtini tässä on, ettei kyse ole siitä, mitä uskotte. Teillä voi olla uskomuksia, mutta perimiltään kyse on siitä, mitä sallitte.
 
 
Salliminen
 
Siis mitä on salliminen? Mitä on salliminen? Tarkoitan, että se kuulostaa hyvin yksinkertaiselta: "Minä sallin", mutta kuitenkin tiedän monta shaumbraa, jotka muuttavat sen uskomukseksi (yleisö sanoo "ai" tai "mm"), aspektiksi: "Minun täytyy sallia. Uskon sallimiseen." Se ei ole ollenkaan uskomus. Salliminen on vain sitä. Salliminen on sanomista: "Hiljennän itseni vain hetkeksi ja avaudun mahdollisuuksille, joita en ehkä näe tällä hetkellä" – se on ja-tila – koska tulette tietoiseksi monista muista mahdollisuuksista. Ja sallimalla saatte näitä monoliittisia vanhoja uskomuksia pois tieltä, lohikäärmeen avustuksella.
 
Salliminen on vain sitä. Se on itsenne avaamista sille, mitä on, mutta mikä ei tällä hetkellä tajunnassa. Salliminen on sanomista: "Aion päästä pois tieltäni", jotta minä-olen, mestari, aito ihmisilmaisu, ihminen jota eivät kuormita vanhojen uskomusten aspektit, voi alkaa tiedostaa, oivaltaa asioita ja alkaa leikkiä energian kanssa.
 
Salliminen on ihminen, joka … Näen sen tällä tavalla joskus. Ihminen joka on törmännyt seinään, ei tiedä, mitä tehdä seuraavaksi, ja hän on uuvuttanut itsensä mentaalisesti yrittäen selvittää jokaisen ihmisratkaisun, mutta hän katsoo hyvin pienellä uskomusorientoituneella tavalla, hyvin tiukalla tavalla. Mutta hän on eksyksissä. Hän on ansassa. Hänen neuvokkuutensa on loppu, hän on törmännyt seinään, ja hän vetää syvään henkeä ja sanoo: "Aah! Minä vain sallin." Se avaa polkuja, joita FM parhaillaan auttaa teitä kaikkia avaamaan, tuon kommunikoinnin mestarin, ihmisen ja "minä olen" -olemuksen välillä. Se avaa polkuja intuitioon ja siihen viisauteen, joka on siinä juuri nyt.
 
Kyse ei ole siitä, mitä uskotte. Sillä ei ole vähääkään merkitystä, ja sanoisin, että on hyvä kuukausi sanoa, että voitte antaa kaikkien uskomusten mennä. Se on helvetin pelottavaa, koska ihmiset pitävät uskomuksista. On helvetin pelottavaa sanoa: "Aion luopua kaikista uskomuksistani", koska se on teidän kompassinne, ohjausjärjestelmänne, joka tällä hetkellä pitää teidät ehjänä – jonka luulette pitävän teidät ehjänä. Mutta se itse asiassa pitää teidät tavallaan kurissa. Miten upea kuukausi antaa lohikäärmeen mennä kaikkiin noihin uskomuksiin, koska on paljon vanhoja uskomuksia, jotka vain … Ja ne voivat vain hävitä, kun tunnistatte: "Yäk! En pidä siitä. En valitse sitä. Aion mennä ihmisen mestarillisesti oivallettuihin kokemuksiin elämässäni jossain kohtaa. En tarvitse kaikkea tuota vanhaa roskaa maisemiin."
 
Salliminen tapahtuu päättämättä ennalta. Ette sano: "Näin sen pitää päättyä." Salliminen sanoo: "Minulla ei ole ihmisenä aavistustakaan, miten tämä tarina päättyy, mutta olen valmis olemaan sen kokija. Sallin suuremman tietoisuuteni ja viisauteni tästä tarinasta. Sallin kaikki mahdollisuudet. Sallin itseni päästää irti siitä vanhasta käsityksestä, että täytyy tehdä kovasti töitä päästäkseen yhtään mihinkään tai että valaistuminen tulee vasta ihmiselämän lopulla tai että täytyy opiskella henkisesti saadakseen valaistumisen. Päästän irti kaikista noista aspekteista. Tuon ne nyt viisaiksi puoliksi elämääni, ja sallin."
 
Sallimisen ei pitäisi olla uskomus. Se ei ole uskomus. Salliminen on vain sitä – avautumista itsellenne. Ei muulle maailmalle. Se ei ole toisten ihmisten sallimista kävellä ylitsenne tai varastaa teiltä tai mitään sellaista. Se on teidän itsenne, mestarin ja "minä olen" -olemuksen välistä: "Sallin kaiken, mitä olen." Se on siinä. Sitten nuo monoliitit muuttuvat yhtäkkiä, eivätkä ne ole enää noita suuria ja kylmiä kivijuttuja, joihin teillä on taipumusta juuttua – ne ovat yhtäkkiä takaisin energiassa, joka kaikki on teidän palveluksessanne. Puhdasta energiaa tai se voi olla rahaenergiaa. Se voi olla energiaa muina ihmisinä, mitä tahansa – sillä ei ole oikeasti merkitystä. Mutta yhtäkkiä ne muunnetaan uskomusstatuksesta sallimiseksi, puoliksi jotka ovat teidän kauniita osianne.
 
Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa – osa yksi. Kyse ei ole siitä, mitä uskotte. En usko, että olen kuullut pitkään aikaan niin hienoa toteamusta kuin se, minkä Kuthumi teki. Kyse ei ole siitä, mitä uskotte. Heh! Ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Uskomuksenne ovat tavallaan huijausta. Ne ovat hauskoja, kun olette lapsia tai kun olette henkisesti epäkypsiä. Mutta kun kypsytte, oivallatte yhtäkkiä: "Nuo uskomukset pidättelevät todellisuudessa minua." Kyse ei ole siitä, mitä uskotte. Kyse ei ole siitä, uskotteko, että saatte hyvän elämän tai valaistutte tai mitään sellaista, tai uskotte, että on asioita, jotka estävät sen teiltä. Kyse on siitä, mitä sallitte.
 
Vedetäänpä syvään henkeä tässä kohtaa, ja otetaan tämä hetki sallimiseen.
 
Sallimisessa ei ole minkään pakottamista. Ette toista mantraa. Se ei ole affirmaatio. Se on pelkästään: "Avaudun kaikelle, mitä olen. Ja minun ei ihmisenä tarvitse ottaa kaikkea vastuuta ja kaikkea taakkaa ja kaikkea pelkoa enää. Sallin kaiken, mitä olen."
 
Siis tämä kuukausi on mahtavaa aikaa aspektitoiminnalle. Jotkut teistä saavat sitä jo nyt unissaan (Adamus naureskelee) ja uskomustoiminnassa. Muistakaa, että aspektit piiloutuvat uskomusten taakse.
 
 
OSA 2
 
Osa kaksi. Vedetäänpä syvään henkeä. Osa kaksi.
 
Osa kaksi, vähän erilainen, mutta jotenkin ne nivoutuvat yhteen. Tarvitsemme jonkin kirjoitusvälineen, mitä ikinä käytättekin nykyään täällä – jos teillä on elektroniikkajuttunne, joka ei koskaan toimi, tai muuten (naurua) päädymme tuomaan tänne eteen valkoisen taulun. Osoittakaa minun olevan väärässä. Osoittakaa minun olevan väärässä (nainen sanoo "se on uskomus").
 
Minä vain … joo, joo. Joo (Adamus naureskelee). Ei, FM lupasi olla sekaantumatta enää, kyllä.
 
MARY: Siis onko se uskomus?
 
ADAMUS: Ettei hän aio sekaantua?
 
MARY: Ei, vaan etteivät nuo välineet koskaan toimi?
 
ADAMUS: Se on havainto (lisää naurua). Ja tarkkailemalla sitä ja sitten uskomalla sen, siitä tulee totta, koska energiat tukevat sitä. Siis muutammeko näitä uskomuksiamme? (Joku sanoo "kyllä") Joo, mutta kukaan ei oikeasti usko sitä. Teillä kaikilla on epäilyksiä siitä. Se on kuin: "Joo, mutta sitten tietokoneeni kaatui", tai "Joo, mutta sitten minulla oli – miten sitä kutsutaan – virus" tai "Sitten minut – mitä se on, kun joku ottaa kaiken, teidän identiteettinne? (Joku sanoo "hakkeroidaan"). Ai, teidän mestarinne! Hah-hah! (joku huutaa myös "hah-hah!") Siis yksi nauraa. Yksi nauraa (vähän naureskelua). Se oli toiseksi paras vitsini tänään.
 
Siis, Linda, siihen tulee viisi laatikkoa. Muuten, minun täytyy aloittaa sanomalla, että harjoittelimme tätä. Tarvitsimme harjoittelua tässä. Te ette olleet paikalla. Harjoittelimme tätä äskettäisessä Thresholdissa, ja kävimme tämän läpi, koska halusin energioiden olevan niin vireessä, että kun tekisimme sen täällä … Nimittäin joskus on tavallaan vähän vinoa – Cauldre sanoo. On tavallaan kummallista. Siis harjoittelimme tätä äskettäisessä Thresholdissa. Kerroin heille, että aioin tuoda sen kaikille shaumbroille. He yrittivät maksaa minulle siitä, etten toisi, mutta minua ei voi lahjoa niin helposti.
 
Siis, Linda, meillä on viisi kohtaa allekkain. Muistat tehneesi tämän aiemmin. Luettelon alkuun, ylälaatikkoon, viiden laatikon ylimmäiseen, kirjoita vain sana "enkeli".
 
 
– Enkeli
 
Enkeli. Siis jos muistatte, ja tavallaan muistatte, aloititte kauan sitten – kauan, kauan, kauan, kauan sitten – enkelinä, joka on tavallaan pörröinen sana ei-fyysisestä olennosta. Teillä ei ollut muotoa. Teillä ei ollut valoa. Olitte matkalla, olitte löytämässä: "Kuka minä olen?" Kokemus joka muuttui myöhemmin ihmiskokemukseksi, mutta olitte vain löytämässä, leikkimässä. Ei ollut sääntöjä. Ei ollut uskomuksia. Ei ollut mitään sellaista. Olitte puhdas, säteilevä olento ilman muotoa. Teillä oli kuitenkin jotain, mitä teillä ei ole nyt. Teillä oli nimi. Teillä oli nimi.
 
Ei niin kuin Bob tai Jane tai mikään vastaava, vaan voitaisiin sanoa, että teillä oli resonanssi, energianimi. Siitä hetkestä lähtien kun uskaltauduitte ulos, kutsuitte itseänne sillä, parista syystä: jotta ette koskaan eksyisi. Löytäisitte tienne kotiin nimenne avulla.
 
Ihmisistä tulee lineaarisia – tuo nimi muuttuu. Nimen resonanssi, taajuus, värähtely ja ääni muuttuvat, mutta se on kuitenkin sama nimi. Siis älkää menkö keksimään kaikkia noita new-age -nimiä ja sanoko: "Se on minun nimeni." Se muuttuu. Sitä ei voi oikeasti sanoa, vaan se on – jotkut kutsuisivat sitä sielujäljeksi. Se on olemassa, ja se on te. Aloititte ilman mitään muuta kuin tuo nimi, oma itsenne. Tuo nimi antoi myös teille tavallaan identiteetin toisten sieluolentojen rinnalla, jotka olivat matkalla, jotka olivat myös ilman muotoa ja jotka olivat myös ilman mitään historiaa, ja se antoi minulle tavan tietää ja tunnistaa teidät. Siis teillä oli nimi enkeliolentona.
 
Jossain matkan varrella kaikkien luomisdynamiikkojen, kauniiden dynamiikkojen, myötä energia tavallaan pysähtyi. Voitte lukea tai katsella enemmän tästä Tobiaksen "Journey of the Angels" -kirjasta, ja se on tavallaan vertauskuva, mutta tavallaan totta. Oli – ilmaisisin sen vähän eri tavalla – suuri ongelma tietoisuuden ja energian kanssa. Olitte nimellinen olento, mutta ilman muotoa, ilman mitään todellista energiataitoa. Olitte tietoisuuden lapsia, mutta ette oikeastaan virittyneitä siihen juttuun, joka tulee esiin "minä olen" -olemuksesta. Sitä kutsutaan energiaksi. Se tulee tietoisuudesta. "Mitä teen tällä?"
 
Tobias kertoo tarinan, että kaikki energia ja luominen tavallaan pysähtyi. Minä sanon sen vähän eri tavalla. Sanon, että kyse oli enemmän siitä, mitä tehdä sillä. Kyse ei ollut siitä, että tämä iso paha asia tapahtui ja kaikki muuttui siirapiksi. Se oli kuin: "En tiedä, mitä tehdä tällä siirapilla. Mitä teen? Mikä on suhteeni energiaan?"
 
 
– Maa
 
Siis tämä mahtava paikka, Maa, luotiin Arkkiveljeskunnan kautta – seuraava kohta on "maa" (Lindalle). Sanoisin, että se on mahtavin kokemus/kokeilu koko luomakunnassa, koska se on niin rajoittunut. Siinä on suuri gravitaatio. Se on hyvin aistillista, mutta kuitenkin se on hyvin vaikeaa ja haastavaa. On uskomus, että voitte eksyä siihen. Maa itsessään on vain uskomus. En puhu fyysisestä planeetasta, vaan kokemuksesta täällä – se on vain uskomus. Ja siitä syystä sanon, ettei kyse ole siitä, mitä uskotte, vaan siitä, mitä sallitte.
 
Muuten, jotkut sanoisivat: "Maa on litteä. Se oli uskomus, ja nyt tiedämme totuuden: "Maa on pyöreä." Voi ei, rakkaat ystäväni (joku kikattaa). Se on uskomus. Ei, se ei ole itse asiassa pyöreä (joku sanoo "se on litteä"). Se hahmotetaan … (naurua) Se hahmotetaan pyöreänä, ja sitten tiede vahvistaa sen ja tekee kaikkia mittauksiaan ja sanoo, että se on pyöreä, ja sitten siitä tulee pyöreä, ja kummallista kyllä, ihmiset Australiassa eivät putoa pois. Uskomatonta. Mutta itse asiassa se ei ole oikeasti pyöreä. Tämä on vain uskomus. Mutta tiede sanoo: "Ei! Ei! Se on pyöreä. Sen täytyy olla pyöreä. Mittasimme sen."
 
Itse asiassa parempi analogia on, että Maa on kuin säie/lanka. Jos sanotaan mitään, niin se on kuin lanka. Nimittäin se ei ole oikeasti pyöreä pallo, mutta antakaa palaa ja olettakaa, uskokaa, että se on, ja niin sitten tulee olemaan. Mutta jonain päivänä oivallatte, että se on lanka. Se on erittäin joustava. Puhun fyysisestä maaplaneetasta. Se on erittäin joustava. Joskus se vain roikkuu, ja joskus se virtaa. Joskus se kietoutuu solmuiksi. Joskus se luo illuusion, että se on pyöreä, ja toisilla kerroilla litteä. Maa on oikeasti lanka/säie. Kyllä. Nyt olette huolissanne siitä illalla (vähän naureskelua). Ja siitä saatiin säieteoria (lisää naureskelua).
 
Siis tulitte Maahan. Tulitte Maahan, ja mikä kokemus. Tulitte Maahan, ja sitten unohditte, koska se oli tavallaan – en halua sanoa, että se oli temppu, eikä se ollut pelkästään haaste, mutta se vain tapahtuisi. Oli se tietäminen, että tulisitte tänne ja tavallaan unohtaisitte, ja unohtaisitte hemmetin nimenne. Se oli vaikein osa. Siis muistamattomuus tai pelkästään sana "unohtaa", jottei meiltä lopu tila tällä langalla.
 
 
– Unohtaa
 
Siis tulitte tänne ja unohditte. Unohditte, kuka olitte. Unohditte nimenne. Ja nimellä tarkoitan resonanssianne. Sille ei ole ihmissanaa. Se on teidän valonne, värähtelynne, kuka olette. Unohditte, ja tuossa unohtamisessa aloitte vaellella ja luoda uskomuksia, koska olitte täällä: "Unohdin, kuka olen ja mitä varten olen täällä", ja yhtäkkiä olette fyysisessä kehossa, ja se on kuin … No, alatte vaellella. Teidän täytyy löytää vastauksia jostain. Ja sitten vaellatte elämästä seuraavaan ja seuraavaan yrittäen muistaa, mutta unohtaen, mitä yritätte muistaa.
 
Ja tehdessänne sitä alatte luoda uskomuksia: "Minun täytyy uskoa tämä, koska muuten minulla ei ole mitään. Minun täytyy uskoa, että ihmiset ovat hyviä, ihmiset ovat pahoja, Maa on pyöreä, hevoset voivat juosta ylitse …" Hevoset – tämä näyttää teille, miten kauan olen ollut poissa (naurua). "Autot voivat ajaa ylitse. Älä laita sormeasi …" (Joku sanoo "pistorasiaan") "Pistorasiaan." Joo, aioin sanoa toisen ihmisen korvaan, mutta pistorasiakin on hyvä (vähän naureskelua). Kehitätte kaikkia näitä uskomuksia, kun vaeltelette, jotta saisitte nimenne takaisin, mutta se ei auta. Nyt teillä on kaikkia näitä uskomuksia ripoteltuna ympäri todellisuusmaitanne, ja ne estävät luonnollisen sallimisvirran. Nyt teillä on kaikki nämä aspektit.
 
Mielenkiintoinen asia uskomuksissa on, että se muuttui aistiksi. Se ei ollut sitä. Ihmiset itse asiassa tekivät siitä aistin. Muutitte uskomukset tavaksi hahmottaa todellisuus, ja sitten uskoitte sen. Siis unohditte, ja sitten seuraavaksi tapahtui tässä kaaviossamme … Linda, seuraavaksi kohdaksi sanon "putoaminen armosta".
 
 
– Putoaminen armosta
 
Kun unohditte, kuka olitte, miksi olitte täällä, mitä olitte tekemässä – kaikki osa tapaanne kokea – putositte armosta. Ja tiedätte, minkä määritelmän minä annan armolle – muistaako kukaan, mitä sanon? Armo on, armo on … seinänaapurinne. (Suom. huom. "armo" on myös naisen nimi) Ei, sitä ei lasketa (joku sanoo "kyky vastaanottaa"). Sallia energian palvella teitä. Kyllä, sama asia – kyky vastaanottaa. Sallia energia. Unohditte koko syynne tulla tänne: "Selvitetäänpä tämä energiajuttu. Mikä on tietoisuuden ja energian suhde? Mitä voitte tehdä energialla?"
 
Energia on suurin lahja, jonka "minä olen" -olemus oli koskaan kuvitellut, mutta sitten te unohditte. Putositte armosta. Ei Jumalan armosta, ei minun armostani tai kenenkään muun, vaan siitä, että energia palvelee teitä. Teistä tuli sen orja. "Minun täytyy tehdä kovasti töitä", joten kehititte tuon uskomuksen. "Minun täytyy tehdä kovasti töitä, koska energia on tuolla. Minun täytyy jotenkin saada sitä." Siis putositte armosta – ette enää sallineet sitä hyvin luonnollista prosessia, että energia palvelee teitä. Se on hyvin luonnollinen prosessi. Teillä ei tarvitse olla korkea älykkyysosamäärä tai mitään sellaista. Kuka tahansa voi tehdä sen, sallia energian. Mutta kun teillä on uskomuksia, jotka sanovat: "Niin ei ole", ja että teidän täytyy tehdä kovasti töitä sen eteen tai energia on vaikeasti tavoitettavaa tai "Olen kokeillut sitä aiemmin, ja olen aina epäonnistunut". No, joo, kokeilitte sitä monien uskomusten ja monien aspektien kera ja unohtaen, kuka olitte.
 
Kokeilkaa sitä nyt ilman kaikkea sitä, ilman tuota roskaa. Kokeilkaa antaa energian palvella teitä. Älkää menkö menneisyyteen ja samaistuko siihen, mitä tapahtui aiemmin, koska se oli menneisyyttä, ja myös se on muutettavissa. Mutta putositte … (Adamus höristää korviaan, kännykän ääniä ja yleisö sanoo "oiiii!") Se ei soinut, se oli vain ilmoitus. Oih! Siinäpä vasta putoaminen Adamuksen armosta (vähän naureskelua).
 
Siis putositte armosta ja lakkasitte antamasta energian palvella teitä. Sitten alkoi tapahtua jotain hyvin ydintasolla. Ette ehkä ole artikuloineet tai ajatelleet tätä: "Tulin tänne oppimaan energiasta ja tietoisuudesta, leikkimään elämän suurella leikkikentällä ja myös luomaan joitain uskomuksia leikkiäkseni, ja jäin niihin kiinni eikä energia palvele minua. Voi, tiedän, mikä ongelmana on: keksin tämän kaiken. Keksin tämän kaiken, koska yritän vain päästä ihmiselämästä läpi, joka on melko tylsää, ja minun täytyy luoda näitä filosofisia new-age -juttuja." Turpa kiinni nyt! (Muutama naurahdus) Tarkoitan, että sitä tapahtuu. Näen sitä tapahtuvan ja tunnen sitä tapahtuvan.
 
Siis alatte joutua tähän hetteikköön mielessä, mutta ei, tosiasia on, että putositte pelkästään armosta. Lakkasitte antamasta energian palvella teitä. Voitte muuttaa sen hetkessä – naps! tuosta vaan. Ja palaatte takaisin nimeenne, palaatte takaisin siihen, miksi tulitte alun alkaen tänne: suuri energian löytäminen sekä sen, miten se voi palvella teitä ja miten se voi olla leikkikenttä.
 
Mutta sitten, nuo ovat vähäpätöisiä kohtia verrattuna tähän seuraavaan. Sitten tapahtui häiritsevin ja vaikein asia, kaikkein häiritsevin. Menetitte arvokkuutenne. Olette menettäneet hemmetin arvokkuutenne – "arvokkuuden menettäminen" (Lindalle) – koko tässä asiassa, ja sen menettäminen on yksi kaikkein surullisimmista asioista.
 
 
– Arvokkuuden* menettäminen
 
Voitaisiin sanoa, että arvokkuus on itsekunnioitusta, itsetietoisuutta, itserakkautta, ja menetitte sen matkan varrella. Muutamme sen nyt. Tuomme arvokkuuden takaisin, mutta … sitten lankesitte ihmisuskomuksiin, jotka moninkertaistivat sen tai liioittelivat sitä, lankesitte asioihin joissa ei ole arvokkuutta. (*Suom. huom. arvokas, kunnioitusta herättävä)
 
Minun täytyy myöntää, että pyysin Cauldren pukeutumaan vähän hienommin (hänellä on puku päällä) tänään saadakseen arvokkuutta, edustaakseen arvokkuuden tuomista takaisin elämäänne. Se ei merkitse, että teidän täytyy pukeutua hienommin, mutta ei haitta tuoda aina silloin tällöin vähän arvokkuutta itseensä. Ihmisego oli riekaleina, ei ollut arvokkuutta, ja olette yrittäneet pitää sen kasassa. Näin, miten kovasti olette yrittäneet pitää sen kasassa – liimata sen yhteen, nitoa sen, mitä ikinä vaatikin sen pitäminen kasassa – eikä se vain toimisi.
 
Ihmisenä olemisessa on suhteellisen vähän arvokkuutta minun mielestäni. Se voisi olla arvokasta, mutta se ei ole. On monia asioita, jotka ottavat arvokkuuden pois ihmisestä. On ilmiselviä käytännön asioita – erityisesti istuminen lentokoneen turistiluokassa (vähän naureskelua), ja olen todella utelias sen suhteen. Istuminen lentokoneessa ja saamanne kaltoinkohtelu on arvokkuuden puutetta ihmiselämästä. En tiedä, miksi kestätte sitä. En tiedä, miksi oikeutatte istumisen turistiluokassa.
 
Kyllä, olemme menossa paikkaan, jossa teidän ei tarvitse lentää lentokoneella, tai jos lennätte, istutte ensimmäisessä luokassa tai omassa lentokoneessanne. Mutta on epäarvokasta istua ahtautuneena pieneen tilaan, josta maksatte paljon, ja tulla kohdelluksi huonosti istuessanne tuossa pienessä tilassa. Se on epäarvokasta. Ja olen sanonut shaumbroille pitkään, että jos lennätte tai mitä tahansa teettekin, tehkää se oikein. Tehkää se oikein. Ja saan joiltain shaumbroilta paljon negatiivista palautetta siitä. Se on kuin: "Voi, sinä et ymmärrä." Ei, vaan minä ymmärrän täysin. Haluatte istu siinä. Nautitte tuosta kokemuksesta. Haluatte olla epäarvokas tällä planeetalla. Haluatte jatkaa tuossa uskomusjärjestelmässä, tuossa vanhassa pelissä – antakaa palaa. Antakaa palaa. Ja sen lisäksi katselkaa, miten kaikki energianne tulee yhteen ja viivytätte tuota hemmetin lentoa kaikilla. Odotatte kiitoradalla tai teillä on laiteongelmia uskomuksenne vuoksi ja koska ette arvosta itseänne.
 
Arvokkuus on kuin valoa. Se on kuin valoa.
 
Puhun nyt teidän arvokkuudestanne, mutta pelkkä ihmisenä oleminen on epäarvokasta. Teillä on tämä ihmiskeho. Se tekee epäarvokkaita asioita (vähän naurahduksia ja nyökyttelyä). Se tekee. Se on erittäin epäarvokasta, ja se on noloa toisinaan. Menette hissiin. Olette menossa 62 kerrosta ylöspäin, ja aivan yhtäkkiä lounas tulee alas. Tarkoitan, että teistä pääsee tuo ääni ja hississä leijailee tuo haju (naurua), ja jos olette Linda, osoitatte Cauldrea: "Yäk!" (Lisää naurua) Useimmat teistä eivät tekisi sitä.
 
LINDA: Juuri niin! Hei haloo! Pidetään asiat yksinkertaisena!
 
ADAMUS: Useimmat teistä eivät tekisi sitä, mutta se on arvokkuuden puutetta. Syömistarve on arvokkuuden puutetta. Pakko maksaa veroja. Tiedän, että saamme nyt kaikenlaisia juttuja tästä, mutta pakko maksaa veroja. On eri asia tarjota sitä ja sanoa: "Olen yhteisön jäsen. Aion antaa sen, minkä tunnen hyvin kohtuulliseksi osuudeksi." Mutta pakko maksaa veroja ja kaiken ottaminen pois teiltä, jos ette maksa, se on arvokkuuden puutetta. Pakko mennä töihin koppiin tittelinään keskitason johtaja on yksi pahimmista arvokkuuden puutteista, joita voisi mitenkään olla.
 
Ihmiselämässä on hyvin monia asioita, jotka ovat … liikenne … Sanotte: "Mutta niin se tällä planeetalla on". No, muutetaan se sitten. Tuodaan arvokkuus takaisin ihmistilaan, koska tällä hetkellä sitä ei ole paljon. Miten voisi olla, kun on työntämistä ja tönimistä, kun on paljon rikollisuutta, kun asiat hajoavat, kun teillä ei ole energiaa päästä ylös sängystä aamulla, kun katsotte peiliin ja sanotte: "Yäk! Yäk! Mitä tässä tapahtuu?" Ikääntyminen – arvokkuuden puutetta. Kuoleminen tällä planeetalla – ei mitään arvokkuutta koko kuolemisprosessissa. Syntyminen – todella arvokkuuden puutetta. Tarkoitan, että katsokaa, mitä siinä tapahtuu (vähän naureskelua). Tarkoitan, että on pakko olla jokin parempi tapa, ja jokainen teistä tuli tälle planeetalle sillä tavalla. Tarkoitan, että se on tavallaan todella arvokkuuden puutetta, ja on tosiaan parempia tapoja tehdä se – Samin tapa, tulkaa vain kuorikehona.
 
Voimme jatkaa ja jatkaa tätä. Pointtini tässä on, että on aika palata arvokkuuteen, aika palata arvokkuuteen ihmisenä. Ja juttu on niin, ettei kukaan, ei kukaan voi antaa sitä teille, paitsi te itse. Minä voin kertoa teille siitä. Voin kertoa teille, mitä elämästänne puuttuu. Mutta ainoastaan te voitte antaa itsellenne arvokkuuden takaisin. Arvokkuus todella … Se on tavallaan aisti. Arvokkuus on näkemys itsestänne – ei uskomuksena, vaan arvokkuus itsenänne tällä planeetalla, vaikka jumitatte tällä hetkellä tuossa kehossa, joka ei ole oikeasti teidän. Ja se on muuttumassa nopeasti, nopeasti. Olette tulossa omaan kehoonne – en pidä termistä "valokeho" – olette tulossa vapaaseen energiakehoonne tällä hetkellä, ja siinä kehossa on arvokkuutta, se on erittäin arvokas keho. Mutta tämä toinen astia, joka kuuluu esi-isillenne? Erittäin epäarvokas. Pakko nukkua ja vielä väsynyt olo sen jälkeen – kaikesta puuttuu arvokkuutta.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.
 
 
Arvokkuuden valitseminen
 
Ja aion tehdä jotain, ja sitten meillä on merabh. Pyydän Lindaa antamaan muistiinpanokortteja kaikille, jos haluatte, ja jos katselette netissä, voitte kirjoittaa sen paperille. Merabhin lopussa – ei nyt, vaan merabhin lopussa, koska haluan siihen intohimoa ja tunnetta – kirjoittakaa korttiin jotain niin yksinkertaista, kuin "valitsen arvokkuuden". Teidän ei tarvitse tietää sen syvällistä määritelmää, mutta arvokkuus on itsenne kunnioittamista.
 
Olette kaikki enkeliperheiden jäseniä, johtajia. Olitte enkeliperheiden ylemmässä portaassa, mutta olette olleet täällä alhaalla niin kauan, että menetitte arvokkuutenne.
 
Merabhin lopussa, jos niin valitsette, kirjoittakaa korttiin vain: "Valitsen arvokkuuden" tai "Olen arvokkuudessa", mikä tahansa resonoikin teidän kanssanne, kun olette valmis. Ja sitten kun olemme lopettaneet merabhin ja koko tämä juttu on loppu – mukaan luettuna lopputekstivideo, Cauldre ja Jean kertovat minulle, pysykää paikoillanne sen ajan – tulisitteko te, jotka osallistutte täällä, laittamaan ne tähän pataan edessä, ja myöhemmin viemme sen ulos ja poltamme ne. Sytytämme ne tuleen, muunnamme ne. Emme tuhoa niitä, vaan muunnamme tuon energian, laitamme sen eetteriin, jotta se on osa ilmakehäänne, jotta se integroituu kanssanne. Ei polteta sen tuhoamiseksi, vaan sen integroimiseksi, jos niin valitsette.
 
Laitetaanpa musiikkia soimaan ja tuodaan tämän merabhiin.
 
 
Arvokkuuden paluu -merabh
 
(Musiikki alkaa)
 
Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kauniissa kokoontumisessa kaikkien teidän kanssa.
 
Puhuimme monista asioista tänään. Koko tämä kysymys, onko teillä tuota intohimoa, mitä minä kutsun mintohimoksi, kun jäätte tänne planeetalle. Se on tavallaan kuin intohimoinen projektinne, missionne sanan parhaassa merkityksessä. Ja puhuimme uskomuksista, miten ne ovat todellisuudessa yhdistelmä: no, aspekteja on piilossa niiden takana, mutta uskomukset ovat myös aisti, tapa hahmottaa todellisuus, ja tällä hetkellä on monia, monia, monia uskomuksia, joita ette yksinkertaisesti tarvitse.
 
Katsokaa, mitä tapahtuu, kun päästätte irti uskomuksista, myös siitä, että Maa on pyöreä. Se ei ole. Tarkoitan, että tiede sanoo, että se on. Ja se on ja-tila varmasti, okei. Mutta miksi pitää sitä ainoana havaintona planeetasta?
 
Opitte, että todellisuus on hyvin muokattava, ja kun päästätte irti tarpeettomista uskomuksista, kun siivoatte elämänne ullakon ja autotallin ja päästätte irti uskomuksista, alatte oivaltaa, miten uskomukset oikeasti tukkivat järjestelmän ja estivät teitä pelkästään sallimasta.
 
Ja sitten nyt tulemme tähän osaan, arvokkuuden sallimiseen takaisin elämäänne. Kaikkien niiden uskomusten myötä, joita teillä oli, ja kyllä, tuomitsemisten, uskomusten, kaiken vastaavan myötä, ei oikeastaan ollut mitään paikkaa arvokkuudelle tai "minä olen kunnioitus" -tilalle. Minä olen kunnioitus ja arvokkuus.
 
Tulemme nyt tähän paikkaan, jossa sallitaan arvokkuus takaisin elämäänne, sallitaan nimenne tulla takaisin. Ei enää tehdä asioita, koska luulitte, että teidän täytyi tehdä. Ei ole enää tienne taistelemista Oivaltamiseen tai mihinkään vastaavaan. Sallitaan vain arvokkuus.
 
"Olen kunnioitus itseäni kohtaan."
 
Ja tiedätte, mitä tapahtuu, kun vain sallitte jonkin. No, sitten se tulee teille.
 
Arvokkuus, vaikka olisitte ihmismuodossa ja ihmistilassa, vaikkette muistaisi nimeänne.
 
Arvokkuus enkeliolentona.
 
Arvokkuus tietoisena olentona.
 
Arvokkuus itsellenne.
 
Ja haluaisin pyytää teitä tuntemaan tätä. Kun valitsette arvokkuuden takaisin, kun sallitte arvokkuuden takaisin elämäänne, ottakaa vain hetki tarkkailijana ja aistikaa, miten se muuttaa energiareaktiota. Miten se muuttaa sitä tapaa, millä energia reagoi teihin, tietoisuuteenne?
 
Tulitte tälle planeetalle oppimaan suhteesta energian ja tietoisuuden välillä. Voi, te opettelette. Opitteko koskaan? Ottakaa vain hetki tunteaksenne: mitä energialle tapahtuu, kun sallitte arvokkuutenne?
 
(Tauko)
 
Tunnetaanpa sitä toista tilannetta. Sanotaan, että teillä on erittäin vähän arvokkuutta. Tuntekaa nyt, miten energia muuttuu.
 
(Tauko)
 
Energialla on välitön reaktio arvokkuuteen, välitön reaktio. Joskus nimittäin tuntuu siltä, että energian reagoiminen vie pitkän aikaa ja asioiden muuttuminen, mutta pyydän teitä tuntemaan tätä hetken.
 
Ensin arvokkuutenne tilassa, sallien arvokkuutenne palata.
 
(Tauko)
 
Tuntekaa, miten energia reagoi.
 
(Pidempi tauko)
 
Nimittäin teidän ei tarvitse yrittää kovasti arvokkuutta. Ette yritä sitä. Sallitte sen. Se on siinä. Miksi? Koska arvokkuus on luontainen olotila. On luonnotonta olla poissa arvokkuudesta.
 
Arvokkuus, joka on kunnioitusta, rakkautta, itsensä hyväksymistä, on luonnollinen tila, ja siitä syystä teidän ei tarvitse yrittää sitä. Sallitte sen vain takaisin. Valitsette sen.
 
On täysin erilainen reaktio energialta, erilainen suhde energian kanssa, kun sallitte arvokkuuden palata.
 
Palataanpa sitten vanhaan tapaan, arvokkuuden menettämiseen. Tuntematta oloaan mukavaksi tai arvokkaaksi ihmistilassa. Ei arvokkuutta menneisyydestänne, eikä myöskään omassa mielessänne arvokkuutta itsessänne. Tuntekaa nyt, miten energia reagoi siihen.
 
(Tauko)
 
Putoaminen armosta, unohtaminen, kuka olitte, antamatta energian palvella teitä enää. Sanon, että suuri osa tästä johtui arvottomuuden, epäarvokkuuden, tunteesta.
 
Ja sitten uskomukset, uskomukset joiden ympärille kietouduitte, vahvistivat vain kaikkea sitä. Uskomukset jotka olivat alun perin vain mielenkiintoisia kokemuksia, mutta sitten ne muuttuivat kylmiksi ja koviksi rakenteiksi, jotka voisivat haudata teidät, koteloida teidät. Nämä uskomukset jotka arvokkuuden puute aiheutti, jatkuvasti vain vahvistivat ja vahvistivat sitä, ettei energia toiminut hyväksenne, että olitte pudonneet armosta.
 
Lopetetaanpa kaikki se tässä ja nyt shaumbrojen osalta. Se on niin yksinkertaista, kuin arvokkuuden salliminen tai valitseminen. Se on olemuksenne ytimessä.
 
On useita asioita, jotka ovat olemisen luontaisia ydintiloja. Pääsemme niihin tulevissa kokoontumisissamme, mutta luonnollisessa olemistilassa on tiettyjä – voitaisiin sanoa – tunnistettavissa olevia komponentteja. Arvokkuus on yksi niistä.
 
Ja rakkaat kääntäjät, älkää stressatko tästä. Sallikaa vain itseänne opastettavan, kun keksitte sanoja arvokkuudelle.
 
Voi, miten kauan elämässänne on ollut arvokkuuden puutetta? Sanoisin, miten monta elämää? Miten monta, monta, monta elämää ilman arvokkuutta?
 
(Tauko)
 
Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä, tässä aspektien kuukaudessa, tässä uskomusten kuukaudessa. Teistä tulee tietoisia uskomuksista, jotka voitte vain nauraa pois, kirjaimellisesti. Nauratte ne vain pois. Tässä arvokkuuteen palaamisen kuukaudessa olentona.
 
Kyllä, on edelleen konflikteja, kun vanhaa ihmiskehoa ja myös mieltä raahataan mukana. Mutta kun sallitte arvokkuuden, nuo asiat transformoituvat melko nopeasti.
 
Muistakaa tämä: arvokkuus on yksi nopeimmista tavoista muuttaa energiaa, yksi nopeimmista. Tarkoitan, ettei sitä voi pakottaa. Ette voi pakottaa arvokkuutta. Siinä on kyse pelkästään sallimisesta. Ette voi vain uskoa: "Minulla on arvokkuutta", ja kuljettaa sitä mukana mantra-affirmaationanne. On kyse sen sallimisesta, olemisesta jälleen kerran arvokas olento.
 
Kuvitelkaa, millainen ero silloin on, ei vain energiassa, vaan elämässänne, tavassanne kävellä ja siinä, miten käsittelette uskomuksia tai hajotatte uskomuksia. Kuvitelkaa, millaisen eron se saa aikaan siinä, miten hengitätte. Joo, jokin arvokkuuden kaltainen vaikuttaa hengitykseenne.
 
Siis on se aika, jos niin valitsette, on aika kirjoittaa omin sanoin – miten tahansa kirjoitatte, sanotteko: "Valitsen arvokkuuteni. Sallin arvokkuuteni palata" – jos olette valmis. Antakaa mennä ja kirjoittakaa se.
 
(Tauko)
 
Menne jopa niin pitkälle, että sanon tämän olevan melko syvällistä – riippumatta siitä, oivallatte sen nyt tai ette.
 
Voisitteko kuvitella ylösnoussutta mestaria ilman arvokkuutta? Heh! Se ei vain ole mahdollista. Voisitteko kuvitella itsenne oivaltaneena mestarina ilman arvokkuutta? Ei, ei.
 
Vedetäänpä syvään henkeä, ja jos niin valitsette, päästäkää arvokkuus takaisin elämäänne. Tiedän, että se merkitsee monia eri asioita monille ihmisille – jotkut hyvin käytännön tasolla, jotkut paljon esoteerisempia. Sillä ei ole merkitystä. Kyse on vain arvokkuuden päästämisestä takaisin elämäänne.
 
Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, ja kuten sanoin, saatuanne koko ohjelman valmiiksi tänään, tulkaa sitten eteen ja pudottakaa korttinne pataan, ja myöhemmin viette sen ulos raivoavaan lumimyrskyyn (muutama naurahdus) ja poltatte ne. Ja kun poltatte ne, se symboloi tuon toteamuksenne, tuon valintanne, lähtemistä kaikkialle – ilmaan, toisille, kaikkialle – ja sitten takaisin teille, elämäänne.
 
Tämän myötä, rakkaat ystäväni, voi, miten liikummekaan nykyään ja millaisia tarinoita minulla on kerrottavana Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Ja kun he kysyvät, miten aion äänestää, miten aion äänestää tässä koko mintohimo-versus-vapaus -kysymyksessä – koska he kaikki odottavat minun paluutani – minulla on hyvin selkeä vastaus heille: kumpaakin.
 
Tämän myötä muistakaa, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Kiitos, kiitos (yleisö taputtaa).
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Next >