Päivän uffo

Säästetty uffo on ansaittu uffo




HomeViestejäGeoffrey Hoppe - Adamus1.9.2018 - Esiintuleminen-sarja, shoud 2

1.9.2018 - Esiintuleminen-sarja, shoud 2

Esiintuleminen-sarja
SHOUD 2

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
1.9.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

Aah! Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun aloitamme tämän kokemuksen. Ja kommentoidakseni sitä, mistä Linda on puhunut …

LINDA: Voi, ei!

ADAMUS: … koko ajan, että tunnun olevan maisemissa enemmän kuin koskaan. Koko tämä juttu saa oloni tuntumaan vähän ei-tervetulleelta (naurua).

LINDA: Ei, ei, ei! Älä ymmärrä väärin.

ADAMUS: On paljon ihmisiä, jotka maksaisivat mukavasti saadakseen ylösnousseen mestarin hengailemaan keittiössään ja makuuhuoneessaan (lisää naurua). Erityisesti makuuhuoneessa. Rakas Linda, ja kaikki te jotka olette ehkä ajatelleet samaa: ei, kyse ei ole siitä, että olen maisemissa yhtään enemmän tai vähemmän kuin ennen. Kyse on siitä, että teistä tulee tietoisempi. Teistä tulee tietoisempi …

LINDA: Voi, tietysti, tietysti! (Vähän naureskelua)

ADAMUS: … niistä asioista, joita ei välttämättä voi nähdä silmillään tai kuulla korvillaan. Teistä kaikista tulee tietoisempia. Herkempiä tietenkin, mutta yksinkertaisesti tietoisempia. Tiedättekö miksi? Koska luotatte itseenne enemmän kuin koskaan.

LINDA: Ai!

ADAMUS: Tiedättekö miksi? Teillä ei ole muuta paikkaa, mihin mennä! (Naurua) Voi, se on totta. Ei muuta paikkaa, mihin mennä. Teillä oli suurta epäluottamusta itseänne kohtaan. Annoitte luottamuksen pois. Luotitte kaikkeen muuhun, ja sitten opitte olemaan luottamatta siihen. Olitte niin nujertunut itseänne koskevista negatiivisista ajatuksista ja tunteista, niin huolissanne vanhojen virheiden toistamisesta, että pakenitte luottamista. Ja kun pakenitte luottamista, te sulkeuduitte. Kun sulkeuduitte, te tiedostitte vähemmän. Kun tiedostitte vähemmän, elämänne kokemuksissa oli vähemmän tietoisuutta. Kun kokemuksissa oli vähemmän tietoisuutta, niin te ikävystyitte. Kun ikävystyitte, te halusitte lähteä. Kun halusitte lähteä, minä sanoin: "Ei! Teidän täytyy jäädä!" (Naurua) Teidän täytyy jäädä. Tämä kaikki on osa täällä olemisen kokemusta. Siis ei – teistä tulee vain tietoisempi.

Ensin se on vähän pakahduttavaa. Ihminen kantaa kortensa kekoon ja sanoo: "Voi, Adamus on maisemissa koko ajan! Minulla ei ole yhtään aikaa itselleni." Kyllä, olen paljon maisemissa. Muistatteko, kun tulin yhdeksän vuotta sitten Crimson Circleen, oli syyskuu, aivan kuin nyt. Se oli tuolloin vuorilla, mutta sanoin: "Olen kanssanne matkan joka askeleella", tai kunnes potkaisen teidät ulos. Mutta olen kanssanne matkan joka askeleella, ja se on totuudenmukaisesti sanottu. Meillä on sopimus. Olen sitoutunut jokaiseen teistä.

Aion olla kanssanne. En kurki lakanoiden alle tai mitään sellaista. En välitä, mitä syötte. En välitä, poltatteko. En välitä, mitä teette. Olen kanssanne matkan joka askeleella.

LINDA: Poltamme mitä?

ADAMUS: Mitä tahansa (vähän naureskelua). Mutta se tekee kaikesta paljon vaikeampaa, jos poltatte kannabista. Menette silloin jonnekin muualle, mutta se on kokonaan toinen tarina.

Yritän sanoa sitä, että olen kanssanne matkan joka askeleella, enkä tuomitse mitenkään, ja yritän auttaa teitä näkemään saman itse. Ei tuomitsemista. Kaikki on ollut vain yhtä mahtavaa, suurta, valtavaa, hiton kokemusta. Siinä kaikki. Sitä se on. Ja tiedän, että te tiedätte sen mentaalisesti, mutta kun se oikeasti menee teille perille, kun oikeasti tunnette sen: "Kaikki on ollut vain mahtavaa, suurta kokemusta", saatte suurta helpotusta kaikesta tuomitsemisesta, kaikesta roskasta, joka on estänyt teitä tiedostamasta.

Siis, rakas Linda, ei, en ole maisemissa yhtään enempää kuin koskaan. Olet pelkästään tietoisempi siitä kuin aiemmin.

LINDA: Kiitos.


Turvallinen tila

ADAMUS: Siis aloitetaanpa tänään luomalla turvallinen tila, koska saamme kokemuksen tänään.

LINDA: Voi, pojat! (Joku sanoo "vau!, ja joku toinen sanoo "parasta olla varovainen!") (Adamus naureskelee) Voi, pojat!

ADAMUS: Kuulen vähän hurrausta ja vähän buuausta.

LINDA: Voi, pojat!

ADAMUS: Nimittäin, kun sanon "kokemus", on tiettyä innostusta tietyn ikävystymistason vuoksi, mutta on myös tavallaan: "Voi, ei! Mitä minä koen nyt?" Kerron teille tämän nyt: – ette välttämättä usko sitä, mutta alatte ymmärtää ja uskoa – teillä ei voi olla mitään huonoja kokemuksia eteenpäin mentäessä.

LINDA: Hmm.

ADAMUS: Teillä ei voi olla. Voitte vaikka yrittää saada huonoja kokemuksia, ettekä yksinkertaisesti saa (vähän naurua), koska vedettyänne syvään henkeä, oivallatte oikeasti, mitä kaikkea sisältyy luomukseenne – ette enää yritä analysoida jonkin tilanteen yksittäisiä komponentteja ja katsotte, miten koko kuva kehittyy ja miten olette luoja omassa luomuksessanne – ja voitte valita, mitä haluatte kokea. Se on näin yksinkertaista, ja sitä teemme tässä.

Aloitetaanpa valitsemalla turvallinen tila. Valitsemalla turvallinen tila.

Kauan sitten Tobias sanoi: "Valitsette tuvallisen tilan. Turvallinen tila on olemassa, kun valitsette sen." Kun valitsette sen. Se on näin yksinkertaista. Ei tehdä tästä mitenkään monimutkaista. Ei ihmetellä, voitteko oikeasti tehdä sen vai nujertavatko pimeät voimat teidät tai jotain sellaista. Ei, vaan valitsette pelkästään tuon turvallisen tilan. Se on siinä. Yksi, kaksi, kolme (syvään henkeä): "Turvallinen tila!" (Vähän laulaen) Tarvitsemme pienen "turvallinen tila" -nauhan, jossa sanotaan: "Turvallinen tila!" (Muutama naurahdus) Se on siinä.

Aion lisätä vähän siihen, mitä Tobias sanoi. Turvallinen tila on valinta. Se on kokemus. Turvallinen tila on olemassa periaatteessa yhden asian vuoksi: laitatte tietoisuutenne siihen. Laitatte tietoisuutenne siihen. Siksi siitä tulee turvallinen tila.

Koko luomakunnassa ei ole olemassa mitään, ei ole olemassa mitään, ennen kuin tietoisuus on läsnä. Fyysistä universumianne ei ollut, ennen kuin tietoisuus oli siinä. Mikä helvetti luulitte alkuräjähdyksen olleen? Se oli yksinkertaisesti – pum! – tietoisuuden laittamista tyhjyyteen, ja – naps! – yhtäkkiä tämä koko universumi on olemassa. Se on siinä.

Tietoisuus ei ajattele suunnatonta suuruutta tai pienuutta. Tietoisuus ei sano: "Ai, se on suuri universumi. Minun täytyy supistaa sitä vähän." Ei. Se vain on, se on siinä, ja sitten kun tietoisuus on läsnä, niin tietoisuus ja lopulta ihmismieli arvioi sitä ja sanoo: "Miten iso se on? Miten suunnattoman suuri se on? Miten pieni se on?"

Mutta kun tietoisuus ensin on läsnä turvallisessa tilassa, se ei sano: "Aion luoda näin suuren tästä turvallisesta tilasta" tai "Aion luoda sen minulle ja ystävilleni" tai mitään sellaista. Se on pelkästään: "Minä olen läsnä turvallisessa tilassa. Minä luon." Pum! Alkuräjähdys. Se on siinä.

Sitten te menette siihen. Astutte tuohon turvalliseen tilaan, karistatte kaikki epäilykset ja pelot. Epäilykset ja pelot saastuttavat ainoastaan kokemustanne. Antakaa niiden kaikkien mennä. Miten se voisi mennä pieleen, jos olette valinnut turvallisen tilan, jonka sitten luotte, eikä teillä ole mitään rajoituksia koon ja iän tai merkityksen tai minkään muun osalta? Olette pelkästään omassa turvallisessa tilassanne. Ette voi epäonnistua, ellette salli tuon vanhan äänen, teidän äänenne, tulla sanomaan: "Voi, mutta mitä jos? Mitä jos se ei ole 100%:sti turvallinen? Mitä jos se on vain 40%:sti turvallinen?" No, mitä luulette tapahtuvan? Saatte 40%:sti turvallisen. Siis aloitetaanpa valitsemalla tietoisesti turvallinen tila ja kokemalla se täysin. Se on siinä. Ette voi epäonnistua.

Yksi ongelma jonka te kaikki koette mennessänne, tullessanne, Esiintulemiseen, on oma historianne, menneisyytenne. Kaikki muistot asioista, jotka ovat menneet pieleen, menneet pieleen. Kaikki asiat joita kannatte edelleen harteillanne huonoista kokemuksistanne, ja ne huolet, että teette sen taas, että toistatte nuo virheet. Ja olette vannonut paljon valoja ja tehneet lupauksia itsellenne. Teillä on paljon itse määrättyjä sääntöjä siitä, miten kauas menette, miten suureen menette. Kaikki nuo ovat perimmiltään rajoittaneet teitä. Luovutte noista kaikista tänään. Tänään. Ja Cauldre ihmettelee, puhunko vain vertauskuvallisesti, symbolisesti. En helvetissä. Luovumme vain niistä. Se on siinä.

Elämä … Viime kokoontumisemme lopun merabhissa sanoin: "Jos aiotte tehdä jotain, tehkää se hyvin." Elämä ei ole elämisen arvoista, jos teette sen surkeasti (suom. huom. sananmukaisesti "puoliperseellä"), jos teette sen pelokkaasti, jos teette sen rajoitusten kera. Voisitte yhtä hyvin …

LINDA: Kääntyykö "puoliperseellä" kovin hyvin?

ADAMUS: Kääntäjät? Puoliperseellä? He nyökkäävät päätään ja sanovat: "Voi, kyllä! Osaamme tehdä sen!" (Naurua) Puoliperseellä, kyllä.

LINDA: Tietävätkö kaikki, mitä "puoliperseellä" merkitsee?

ADAMUS: Kyllä. Puolinopeasti, n-o-p-e-a-s-t-i (Adamus käyttää samankuuloista sanaa) Puolivauhdilla. Puoliperseellä! (Muutama naurahdus lisää)

Elämä ei ole elämisen arvoista, jos teette sen puolittain, osittain, jos teette sen rajoitetusti, pienesti, pelokkaasti. Se ei ole. Voisitte yhtä hyvin pakata kassinne ja tulla toiselle puolelle. Meillä on paljon hauskanpitoa täällä. Mutta voisitte yhtä hyvin vaihtaa puolta, jos aiotte elää sillä tavalla. Se on vain … (Linda päivittelee) Mitä?!

LINDA: Sinä pelotat minua.

ADAMUS: Sanoinko jotain laitonta? (Vähän naureskelua)

LINDA: Sillä hilkulla.

ADAMUS: Sillä hilkulla. Voisitte yhtä hyvin olla olematta täällä, jos aiotte elää pienesti. Ja sanon näin, koska kanavoin heitä (osoittaen shaumbroja). He tietävät sen. Te tiedätte sen (kameralle). Se ei vain ole elämisen arvoista, jos aiotte elää pienesti. Siis, turvallinen tila.

Täällä tänään saamme kokemuksen, ja menemme täysin siihen. Se on mielenkiintoinen, kiehtova, ja sukeltakaa siihen ensin ja sitten vasta – sanottaisiinko – "yrittäkää tajuta se", mutta sukeltakaa siihen ensin ilman mitään kysymyksiä.

LINDA: Sallikaa.

ADAMUS: Sallikaa se. Sallikaa se. Sukeltakaa siihen nyt, tajutkaa sen myöhemmin, joo. Ja on tavallaan päinvastaista, mitä ihmiset tekevät. He haluavat tajuta ensin: "No, mikä on turvallinen paikka? Mitä minä koen tänään?" Ei, olemme valmiita sen osalta. Luojat sukeltavat luomuksiinsa ja sitten hämmästelevät, mitä he todellisuudessa loivat. Siis, tänään kokemus.

Puhun paljon kokemisesta. Olen puhunut siitä melko paljon keahakissa, vähän täällä kuukausittaisissa kokoontumisissa, mutta Esiintulemisessa on kyse uudesta kokemisesta. Uudesta kokemisesta tavalla, jolla ette ole kokenut pitkään aikaan, jos koskaan, kaikissa elämissänne.

Nimittäin kolminaisuuden ihmisosalla – teillä on "minä olen", jota jotkut kutsuisivat sieluksi, mestari joka on kaikkien elämien ja tulevaisuuden viisaus, ja sitten ihminen – on mielestäni kaikkein hauskin tehtävä, koska siinä on kyse vain kokemisesta. Ja kiva asia on, että silloin kun kaikki tämä tavallaan luotiin, koko tämä minä-olen/mestari/ihminen -juttu, ja "minä olen" lähetti ilmaisumuodon itsestään maan päälle ihmiseksi – jos muistatte tämän – ja sanoi: "Sinä olet kokemuksellinen osani. Sinä olet se puoleni, joka menee kokemaan. Ei oppimaan. Ei ole mitään opittavaa. Pelkästään kokemaan "minä olen" -olemuksen, olemassaolon, iloa." Nimittäin minä-olen on kuin jatkuvassa isossa orgasmissa (Linda haukkoo henkeään). Ei se ole kovin huono juttu (vähän naureskelua). Kokeile sitä. Minun täytyy olla tarkkana näihin perheasioihin sekaantumisessa …

Minä-olen on jatkuvassa iloisen ilmaisemisen tilassa. Minä-olen -malja vain täyttyy uudestaan ja uudestaan ja vuotaa yli. Se on jatkuvassa "olen olemassa" -ilossaan. Nimittäin minä-olen ei ole kovin monimutkainen. Sielu ei ole kovin monimutkainen. Se on jatkuvassa "olen olemassa!" -tilassa, ja sitten – pum! – henkinen orgasmi. Ja sitten taas "olen olemassa"! Pum! On jatkuvaa tämän tuntemista.

Kun työskentelen monien teidän kanssa ja sanon: "Palataan takaisin "olen olemassa" -tilaan", haluan teidän yhdistyvän tuon sielun iloon, joka on aina ollut olemassa. Sitä ei ole koskaan luotu. Sitä ei voi koskaan poisluoda. Se on yksinkertaisesti viattomassa "olen olemassa" -ilossa. Ja se lähetti matkaan osan itsestään, josta tuli lopulta ihminen ja joka on täällä olemassaolon kokemisessa.

Mutta matkan varrella ihminen alkoi pelätä kokemista. Ihminen tavallaan sulkeutui, mutta se on osa kokemusta. Ihminen lähti pois kaikista muista aisteistaan, tavasta hahmottaa todellisuus, aistillisuudesta, ja joutui pelkkään fokukseen. Pelkkään fokukseen. Ja voitaisiin sanoa, että se on äärimmäisen rajoittavaa, ja sitä se on, mutta se on osa tuota kokemusta.

Nyt Esiintulemisessa menemme takaisin – ei, emme mene takaisin, vaan menemme aitoon kokemiseen taas kerran. Ei vain selviydytä, ei vain tulla toimeen, vaan koetaan. Se pelästyttää paskat housuun joillakin teistä, koska olette piiloutunut syvälle alas. Olette ryöminyt kiven alle ja ryöminyt syvälle alas.

Siinä oli tavallaan mielenkiintoinen vertauskuva Atlantiksen jälkeisistä ajoista, jolloin Maan väestö, suuri osa väestöstä joka selviytyi tuosta romahduksesta, meni maan alle. He elivät maan alla pitkän aikaa käyttäen kristalleja ruuan kasvattamiseen, valolähteeksi, ja luulen, että monta kertaa jotkut teistä tavallaan menevät omassa sydämessään takaisin sinne ja yrittävät elää maan alla, yrittävät pysyä peitossa. Nimittäin ne olivat mielenkiintoisia aikoja teille, jotka olitte siellä, muttei se ole oikeasti elämistä. Teidän täytyy elää yläpuolella ja alapuolella. Ei ainoastaan alapuolella.

Aion puhua paljon lisää kokemuksista. Saamme kokemuksia. Huomaatte – jotkut teistä – että olette hyvin peloissanne, ja se on hyvä asia. Se on pelkäämisen kokemus, kuin: "Voi, peijakas!" Tällaisen vapauden saaminen, että voi valita turvallisen tilan ja valita kokemuksen, on vähän pelottavaa, vähän musertavaa. Mutta, hei, olette täällä, tällä planeetalla. Sen valitsitte, ja siihen olemme menossa.


Kokemus

Aloitetaanpa sitten oitis. Tarvitsemme sitä merabh-musiikkia, ja teidän täytyy vetää kunnolla syvään henkeä. Olemme valinneet turvallisen tilan – ja niin on. Niin on.

(Musiikki alkaa)

Olemme tässä kauniissa turvallisessa tilassa yhdessä.

Siis meillä on ihminen, jolla minun mielestäni on oikeasti tuon kolminaisuuden hauska osa. Ihminen saa mennä syvälle kokemiseen, löytämiseen, riemastumiseen.

Kokeminen. Kokeminen ja elämä ovat oikeasti sama sana, hieman eri tavalla kirjoitettuna.

Ja minä-olen sanoi ihmiselle: "Mene kokemaan. En koskaan tuomitse sinua, en koskaan." Minä-olen, sielu, on kyvytön tuomitsemaan, kyvytön oikeaan ja väärään.

Kuvitelkaa sitä hetki.

Joskus sanotte: "Minulla on suuri kaipaus tuntea taas jumaluuteni, sieluni. Minulla on suuri halu tuohon yhteyteen." Mutta niin kauan kun laskette asioita vioiksi itsellenne, käännätte selkänne "minä olen" -olemukselle, sielulle. Sielu ei välitä – koska sielu on aina läsnä. Se ei välitä. Se on vain osa sielun kokemusta, että teeskennellään, ettei ole yhteyttä sieluun.

Ihmisellä on hyvin mielenkiintoinen rooli, olla se osa sielua, joka kokee asioita. Sielu ei ole koskaan hetkeäkään huolissaan kuolemasta. Ei ole kuolemaa. Eikä sielu tuomitse, eikä sielu ajattele, että jokin päivä on parempi kuin toinen, jokin elämä on parempi kuin toinen.

Nyt meillä on ihminen, joka on täynnä kokemuksia, mutta se ei tiedä, mitä tekisi niillä – täynnä elämänkokemuksia eikä se tiedä, mitä tekisi niillä. Ja itselleen tyypillisesti ihminen sanoo: "Mitä minun pitäisi tehdä? Miten minun pitäisi tajuta tämä kaikki? Mitä tämä merkitsee? Kenties tein jotain väärin?" Mitä ihminen tekee sitten? Se menee suoraan uuteen kokemukseen. Se taitaa olla ihmisen pakkomielle, tai kenties se on vain rooli – olla se, joka kokee.

Kuitenkin tapahtuu hyvin usein niin – mikä itse asiassa loi tämän reinkarnaatio-ilmiön – että ihminen sanoo jatkuvasti: "Minun täytyy mennä takaisin ja takaisin ja takaisin kokemuksiin oppiakseni oppitunnin, päästäkseni kenties johonkin valaistuneeseen, henkiseen käsitykseen. Minun täytyy jatkaa menemistä takaisin."

Reinkarnaatio on luonnoton todellisuus. Ihmisten tietoisuus, motivaatio, loi sen. Tämän planeetan alkuperäisessä luomisessa ei ollut reinkarnaatiokaavaa. Silloin myöskään eläinkunta ja kasvikunta eivät reinkarnoituneet. Mutta sitten kun ihmiset alkoivat tehdä sitä, kaikki alkoi tehdä sitä.

On jouduttu tähän hulluun kiertoon, "jatkuvaan palaamiseen takaisin". Tavallaan tietoisuus sanoo: "Voidakseni ymmärtää kokemuksiani, minun täytyy saada lisää kokemusta." Se on tavallaan päättymätön tie: "Yrittääkseni tajuta kaiken tämän, minun täytyy sukeltaa vain lisäkokemuksiin ja toivoa, että kenties uusi kokemus antaisi vinkkejä, avaimia, vastauksia", eikä se anna. Se on vain uusi hemmetin kokemus.

Siis tulemme tähän kohtaan, tähän kauniiseen kohtaan. Ja rakastan tätä, koska menemme ohi monista luennoista ja käsitteistä ja teorioista, joista olemme puhuneet vuosia. Pääsemme tähän kohtaan, ja siinä on kyse sukeltamisesta tietoiseen kokemiseen, mutta kokemiseen, jossa on viisautta.

Siis, kutsutaanpa nyt sisään tuon osanne. Se on ollut piilossa pitkän aikaa, mutta minun laillani se on aina ollut siinä. Se ei ole koskaan ollut poissa, se on vain sivuutettu. Tuo puolenne on nimeltään viisaus.

Viisaus jokaisesta kokemuksesta, joka teillä on koskaan ollut tässä elämässä.

Se on myös mestari, kuten kutsun sitä. Nimittäin mestari on teidän yksi puolenne. Se on aina siinä. Kutsutaanpa se sisään nyt.

Miten teette sen? No, se on kuin turvallisen tilan valitseminen – "Valitsen tiedostavani mestarin." Ja siksi niin on.

(Tauko)

Siis kutsumme viisautta tämän elämän jokaisesta kokemuksesta olemaan läsnä. Ja sitten pyytäkää vain mestaria jakamaan tuo viisaus kanssanne, mutta ilman sanoja.

Kellukaa mestarin kanssa musiikilla. Älkää laittako sitä kuitenkaan sanoiksi. Menkää syvälle musiikkiin.

Tuntekaa, mitä viisaus on – älkää ajatelko, mitä viisaus on. Antakaa mestarin nyt jakaa kanssanne koko kauneus tämän elämän jokaisesta kokemuksesta. Mutta tehkää se ilman sanoja. Pelkästään musiikin kautta.

(Pitkä tauko)

Älkää taistelko sen kanssa. Virratkaa vain sen myötä. Siinä kaikki. Teitte jo valinnan vastaanottaa mestarin viisautta. Tehkää se ilman sanoja.

Rakastan musiikkia, koska se on puhtaan tietoisuuden upea kantaja.

(Pitkä tauko)

Ilman sanoja se on itse asiassa paljon helpompaa kuin sanojen kanssa. Tiedän, että ihmismieli kamppailee vähän – se haluaa sanoja. Se yrittää myös nyt laittaa sanoja tämän ympärille, mutta tulette oivaltamaan, että saatte ilman sanoja hyvin paljon enemmän alun perin. Se on tunne. Se on tietäminen. Se on aisti. Mieli sanoo: "Mutta se täytyy määritellä", mutta menemme mielen tuolle puolelle. Menemme käsittämättömään.

Ja mestari toimittaa sitten lempeästi kaiken viisauden tästä elämästä. Teidän ei tarvitse mennä jokaiseen päivään, jokaiseen vuoteen, jokaiseen kokemukseen – mestari tiivistää sen hyvin tehokkaasti. Tämä on teidän osanne. Tämä on teidän luonnollinen kykynne – tiivistää se, saattaa se yksinkertaiseksi, mutta syvälliseksi tunteeksi. Se on aivan siinä.

(Tauko)

Se on siinä. Kaikki viisaus. Ja kyllä, mieli sanoo: "Mutta mitä minä sain? Mitä minä sain?" Sait kaiken.

Okei, vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä ja rentoutukaa. Kaikki on siinä. Näin Tobias opetti Cauldren kanavoimaan. Ei lineaarisessa ajassa, vaan vastaanotetaan koko ydinolemus, ja sitten annetaan sen vain olla hetki. Annetaan sen olla kehossa. Annetaan sen olla tietoisuudessa. Ja sitten kun se on omaksuttu, sisäistetty ihmisolemukseen, se voidaan laittaa sanoiksi.

Näin nämä kanavoinnit menevät. Se puretaan ja laitetaan sanoiksi. Mutta koko tunne on siinä. Kun aiemmin katselitte videota, se oli kaikki siinä. Nyt menemme vain takaisin ja koemme ja kenties määrittelemme, mitä tuli.

Vetäkää nyt kunnolla syvään henkeä ja tuokaa se ihmiseen. Kaikki mitä tunsitte … vaikkette olisi tuntenut mitään.

Antakaa nyt mestarin ja itsenne laittaa tämä sanoiksi. Mikä on viisaus tämän elämän kaikista kokemuksista? Ja kuunnelkaa nyt tarkkaan, kun sanoja tulee.

(Tauko)

Se tulee mestarilta. Se saattaa kuulostaa teidän ääneltänne, mutta se on pelkästään tapa, jolla se näyttää tulevan. Mutta kuunnelkaa. Antakaa näiden mestarin sanojen tästä elämästä tulla teille.

(Pitkä tauko)

Okei, kunnolla syvään henkeä, ja antakaa sen imeytyä nyt.

Mieli haluaisi analysoida tai ihmetellä, onko se totta tai saiko se oikeasti sen. Pysähtykää. Olkaa vain tässä kokemuksessa hetki …

Itsenne kuuntelemisen kokemuksessa …

Siinä kokemuksessa, ettei tarvitse luoda taas uutta kokemusta yrittääkseen tajuta tämän kaiken, vaan saadaan kokemus pelkästä yhdistymisestä mestariin, viisauteen. Se on siinä.

(Tauko)

Avaten tuon oven ihmisen ja viisauden väillä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvää henkeä.

Aa, minulle sanottiin taannoin Ylösnousseiden mestareiden klubissa: "Älä koskaan aloita merabhilla kokoontumisianne, kuukausittaisia nettilähetyksiänne. Sinä nukutat heidät."

(Musiikki loppuu)

Minä sanoin: "Minulla on tapoja herättää heidät!" (vähän naureskelua), kun sytytämme yleisvalot ja pyydän Lindaa kulkemaan mikrofonin kanssa. Se herättäisi jopa kuolleen (muutama lisänaurahdus). Hyvä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja vain sallikaa.

Sisään tulee tämä virtaus. Tavallaan tietoisuus-, informaatio-, viisauspaketti tulee sisään, ja se on todellisuudessa aina siinä. Virtaus on aina siinä. Mutta ihmismieli sanoisi: "Mutta tarvitsen sanoja. Minun täytyy nähdä tuon seitinohuen hahmon kävelevän, tanssivan. Minun täytyy nähdä jotain." Ei, vaan annatte vain tuon virtauksen tulla sisään. Ja rakas Linda … (Adamus korjaa mikkinsä johtoa) Voi, Cauldrella on tämä. Hyvä.

LINDA: Hei, anna minun auttaa.

ADAMUS: Ei. Sinun täytyy juosta yleisöön ja pelotella ihmisiltä paskat housuun (vähän naureskelua).

LINDA: Voin tehdä kumpaakin. Olen multitaskaaja.

ADAMUS: Ai jaa! Hyvä, hyvä. Ei, vaan saimme sen jo korjattua (lisää naureskelua). Hei-hei-hei, ei lähdetä huoneesta nyt! (Tilasta poistuvalle naiselle, muutama kikatus)

LINDA: Hänen täytyy mennä vessaan. Anna hänen mennä.

ADAMUS: Ai, okei.

LINDA: Jessus!

ADAMUS: Okei, kiitos.

LINDA: Voi, olet niin ankara!

ADAMUS: Luulin, että meillä oli pelkuri tässä huoneessa, ja se on kuin …

LINDA: Minulla on jo ihmisiä tutkassani.


Mitä koit?

ADAMUS: Okei. Aloitetaanpa sitten. Mitä koitte? Mitä saitte? Ei makyoa tässä. Menkää vain suoraan siihen (Linda haukkoo henkeään ja sitten naureskelee pehmeästi).

Siis, miten se meni, kun pyysin, ettei olisi sanoja ja antaisitte sen vain tulla sisään musiikilla?

SHAUMBRA 1 (nainen): Mahtavasti.

ADAMUS: Mahtavasti. Hyvä, hyvä. Yhtään mielen kamppailua?

SHAUMBRA 1: Paljon.

ADAMUS: Paljon. Joo, mitä teit sille?

SHAUMBRA 1: Annoin sen mennä.

ADAMUS: Hyvä. Auttoiko musiikki?

SHAUMBRA 1: Paljon. Joo, se teki itse asiassa kaiken. Luulen niin (hän naureskelee).

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Hyvä. Ja sitten sanat, kun niiden aika tuli. Nimittäin luotte esimerkiksi turvallisen tilan. Sallitte tuon virran tulla läpi. Teidän ei tarvitse tajuta sitä välittömästi. Sallitte vain sen. Tarkoitan, että oikeaa enkelikommunikointia ei tehdä sanoilla. Se kaikki on vain tietoisuusvirtaa, kuten voitaisiin sanoa. Mutta ihminen tarvitsee joskus sanoja, koska muuten se sanoo: "No, en tiedä, tapahtuiko mitään." Siis mitä sanoja sait sitten?

SHAUMBRA 1: En saanut mitään, kun minusta tuntui niin hyvältä.

ADAMUS: Ei sanoja.

SHAUMBRA 1: Ei. Tunsin vain kaikkien vanhojen ajatusteni ja vanhojen asioideni aallon kulkevan läpi.

ADAMUS: Ai. Miten määrittelisit sen, jos sinun pitäisi määritellä se?

SHAUMBRA 1: Melua.

ADAMUS: Melua.

SHAUMBRA 1: Joo, se keskeytti hyvän fiilikseni musiikin kanssa (hän naureskelee).

ADAMUS: Okei.

SHAUMBRA 1: Minusta se oli ärsyttävää.

ADAMUS: Jos sanoisit nyt, jos laittaisit sanoja tähän viisauteen mestarilta, tähän kommunikointiin, miten määrittelisit sen?

SHAUMBRA 1: Elämä. Minusta tuntui taas elävältä.

ADAMUS: Sinusta tuntui elävältä.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Hyvä. Se on hyvä, okei. Eikä tässä ole oikeaa tai väärää. Haluan teidän vain tottuvan olemaan jatkuvasti harmoniassa sen viisauden kanssa, joka on aina siinä. Ja ihmiset eivät ole tottuneet siihen. Hyvä, kiitos.

SHAUMBRA 1: Kiitos.

ADAMUS: Oliko mikrofonin kanssa kamalaa?

LINDA: Ei.

SHAUMBRA 1: Kyllä. Itse asiassa näin käden …

LINDA: Näytit hyvältä.

ADAMUS: Näytit erittäin luontevalta ja viehkeältä.

SHAUMBRA 1: Kiitos.

ADAMUS: Joo, hyvä. Kiitos. Ole hyvä.

SHAUMBRA 2 (mies): Ai jaa! Viimeinkin minun vuoroni loistaa (Adamus naureskelee), joo. Käy ilmi, että kuulen mestaria paljon. Olen tavallaan tottunut siihen …

ADAMUS: Aivan.

SHAUMBRA 2: … sen …

ADAMUS: Mitä siis sait, kun ei ollut sanoja?

SHAUMBRA 2: Kun ei ollut sanoja, olen tottunut siihen. Kuvaan sitä äänettömäksi ääneksi.

ADAMUS: Aivan.

SHAUMBRA 2: Mutta se kertoo periaatteessa minulle: "Olet olemassa."

ADAMUS: Aivan.

SHAUMBRA 2: Ja se hokee jatkuvasti, että tämä on aikaa olla elossa. Tämä on tuskan ja ilon elämää, mutta tämä on aikaa olla elossa.

ADAMUS: Okei. Ja miten siis summaisit ne sanat, joita tuli läpi, sen lisäksi, mitä juuri sanoit, koska siinä on jotain muuta.

SHAUMBRA 2: Joo.

ADAMUS: Siinä on jotain muuta.

SHAUMBRA 2: Se oli … Se on kummallinen anteeksiannon tunne itseäni kohtaan.

ADAMUS: Okei. Miksi se on kummallista?

SHAUMBRA 2: Se on kummallista, koska koko elämäni se tapa, jolla ihmiset ovat katsoneet minua, se tapa jolla olen katsonut itseäni, on tuntunut aina siltä, että jokin oli pielessä …

ADAMUS: Voinko keskeyttää sinut?

SHAUMBRA 2: Kyllä, okei. Aivan.

ADAMUS: Koska emme etene tässä mihinkään.

SHAUMBRA 2: Kyllä (naureskellen).

ADAMUS: Siis … Ei, vaan se on totta. Ja kun teimme tätä, olin yhtä läsnä kuin tuo itsen mestariosa, myös niillä jotka katselevat netissä. Nimittäin voisit sanoa "hei" heille, tuota punaista valoa kohti. Yksinkertaisesti ilmaistuna, mestari joka tuli viisaudessa läpi – voi, se tulee kuin vau!, monivärisenä, moniulotteisena. Mutta jos minun täytyisi ilmaista se ihmissanoina, ne ihmissanat jotka mestari välitti sinulle, olivat: "Lakkaa yrittämästä niin kovasti."

SHAUMBRA 2: Se sopii todella kuin valettu (hän naureskelee).

ADAMUS: Ai, voin kuvitella, että sopii. Mihin se sopii?

SHAUMBRA 2: Kaikkeen.

ADAMUS: Joo, okei. Joo, lakkaa yrittämästä niin kovasti. Olet luontainen kyky tässä, mutta yrität todistaa jotain ja mestari sanoo: "Sinun ei tarvitse tehdä sitä."

SHAUMBRA 2: Sitä on todella vaikea myöntää (hän naureskelee taas).

ADAMUS: Joo, joo. Mutta se on okei. Tarkoitan, että yritä vaan kovasti, jos haluat, mutta sinun ei tarvitse. Olet luontainen kyky tässä.

SHAUMBRA 2: Joo, olen tavallaan sellainen, että jatkaisin sormen hankaamista seinää vasten, kunnes luut katkeavat.

ADAMUS: Juuri niin. Ja miksi?

SHAUMBRA 2: (huokaisten) Se on kummallinen … Minulla on tämä kummallinen tunne – sen täytyy olla ihminen, jonka tunnen. Se on kuin sadomasokistinen tunne, että melkein nauttii rangaistuksesta.

ADAMUS: Joo, hyvä. Määrittelit sen erittäin hyvin. Hän nauttii rangaistuksesta. Hän on kiinnostunut kokemuksista …

SHAUMBRA 2: Joo.

ADAMUS: … vaikka ne olisivat tuskallisia.

SHAUMBRA 2: Se sattuu.

ADAMUS: Ja se sattuu. Mutta ainakin se on kokemus, eikö vain? Lopeta se! (Vähän naurua ja Adamus naureskelee) Hyvä, kiitos.

SHAUMBRA 2: Lopultakin sain mikin.

ADAMUS: Joo, aivan.

SHAUMBRA 2: Kiitos.

ADAMUS: Linda ottaa lahjuksia, jep.

LINDA: Mary Sue.

ADAMUS: Hyvä. Ja tietysti rakastan sitä, koska Crashin täällä täytyy saada kuvia kaikista, kun mikki ojennetaan heille, kun se on puolen metrin päässä ja ilme on kuin "ääääh!" Mary Sue, mitä tunsit?

MARY SUE: Minusta tuntui: kyllä, tällaista se on. Mieleni kiinnittyi vain yhteen pikkuasiaan lopussa, ja se on, että se on aina ulottuvillamme.

ADAMUS: Kyllä, aina. Aina. Niinpä yksi asia tässä kokemuksessa, mitä oikeasti teemme täällä tänään, on koko tämän jutun muuttaminen, missä emme ole synkronissa mestarin kanssa tai emme ole tietoinen, koska se on aina siinä. Viisaus on aina siinä ja käytettävissä, enkä halua, että kukaan teistä jatkaa kokemista ja sitten odottaa elämänsä loppuun tai seuraavaan elämään, jotta viisautta tulee läpi. Se tapahtuu käsi kädessä, se on tanssia, joka tapahtuu samanaikaisesti.

MARY SUE: Se taisi olla luottamusta …

ADAMUS: Kyllä.

MARY SUE: … siihen, että kun tarvitsen tuota viisautta, se on siinä.

ADAMUS: Kyllä, joo. Enkä halua sanoa, että tarvitset sitä, mutta miksi ei? Miksi ei joisi tuosta kupista koko ajan?

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Se muuttaa kokemusten luonnetta. Nimittäin silloin kun tulitte alussa maan päälle, kokemus ja viisaus olivat tavallaan käsi kädessä, ja sitten ne erosivat. Ja sitten oli kokeminen, ja pitkän ajan kuluttua tulisi viisautta ja joskus ei kovinkaan paljon viisautta, ja synkronoimme ne nyt takaisin. Siis nyt on tämä kaunis synergia itsenne puolten välillä. Irrallisuuden tai epäsynkronin sijasta ne ovat synkronissa.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Joo, hyvä. Erinomaista, kiitos.

MARY SUE: Kiitos.

ADAMUS: Pari vielä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Pari vielä. Ole hyvä.

NANCY: Minä nukuin.

ADAMUS: Sinä nukuit. Hyvä (naurua). Joo, hyvä. Joo, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan! Joo, joo. Miksi luulet nukkuneesi?

NANCY: Olen aina miettinyt – teen usein sitä ja mietin – hankkiudunko vain eroon ihmisitsestäni salliakseni muun osan tulla sisään.

ADAMUS: Sinä sanoit sen. Se oli viisasta.

NANCY: Joo.

ADAMUS: Joo. Laita ihminen sivuun hetkeksi ja salli sen tulla vain läpi, ja se tapahtui. Nyt kun tunnet sitä, miten tulkitsisit tämän viisauden, jota tuli? Miten tulkitsisit sen, ilmaisisit sen ihmistermeinä?

NANCY: Miten tulkitsisin minkä?

ADAMUS: Mitä helvetti sinä sait? (Naurua)

NANCY: Minä nukuin! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Kyllä, sinä nukuit, mutta et nuku nyt. Vai nukutko?

NANCY: En.

ADAMUS: Okei, mitä tunnet? Jos mestari sanoisi …

NANCY: Täydellinen/valmis.

ADAMUS: Täydellinen. Jos mestari sanoisi mitään, viisauden, mitä luulet, että mestari sanoisi kaikesta tästä?

NANCY: Nukkumisestani vai … (naurua)

ADAMUS: Ei. Mestari ei välitä … Mestari pitää siitä joskus, kun nukut. Se on kuin: "Voi, luoja! Lakkaa kokemasta ja nuku." Mitä viisautta luulet mestarin välittäneen? Jos sinun pitäisi laittaa se ihmissanoiksi, mitä viisautta luulet juuri saaneesi?

NANCY: On täydellisyys, että …

ADAMUS: Okei, se on siitä.

NANCY: Joo.

ADAMUS: Vou! Kiitos.

NANCY: Joo.

ADAMUS: Täydellisyys.

NANCY: Mm hmm.

ADAMUS: Asioiden tuominen takaisin yhteen, matkan loppuunsaattaminen, kaikkea sitä muuta. Hyvä, erinomaista. Se oli sitä. Siis et oikeasti nukkunut.

NANCY: (naureskellen) Nukuin!

ADAMUS: Kuorsasitko? (Vähän naureskelua)

NANCY: En. (Katsellen vierelleen, ja ihmiset puhdistavat päätään)

ADAMUS: Ei, ei. Ei. Et ollut unessa. Sinä vain … Sitä tapahtuu hyvin usein shoudeissa. Se vaivasi todella Tobiasta aiemmin. Hän luuli kaikkien olleen ikävystyneitä, ja minun täytyi sanoa hänelle: "He eivät ole ikävystyneitä. Heillä on vain niin mukava olla, että he voivat päästää irti vähän." Joo. Heti kun aloin puhua turvallisesta tilasta, aloitte vaipua uneen ja se on kuin: koska olette turvassa. Teidän ei tarvitse olla varuillanne. Opitte vielä olemaan ajattelematta, että olette oikeasti unessa. Te ette nukkuneet – olitte syvällä. Hyvä. Kaksi vielä. Kaksi vielä.

LINDA: Pyydän psykologia antamaan kommenttinsa.

ADAMUS: Ai.

JULIE: Okei.

ADAMUS: Mitä koit ei-sanallisen osuuden aikana?

JULIE: Ensinnäkin rakastin kuvaustasi kellumisesta.

ADAMUS: Ai, hyvä.

JULIE: Koska oli vain näitä aaltoja ja näitä kauniita kuvia ja aaltoja, ja se tuntui täysin musiikilla kellumiselta. Siis se oli …

ADAMUS: Voi, musiikki on upea kuljettaja. Joskus jos teistä tuntuu: "Voi, en yhdisty oikein hyvin mestariin, viisauteen sisälläni", laittakaa vähän musiikkia soimaan – älkää ajatelko, älkää yrittäkö laittaa sitä sanoiksi, laittakaa soimaan vain vähän musiikkia – ja mestari tietää, miten kommunikoidaan tuolla musiikkiaallolla. Ja taas kerran, teen sen joka kerta aloittaessamme shoudin tai työpajan – pum! – musiikki kuljettaa sen, ja sitten meidän täytyy käydä läpi pitkä ja ankea prosessi ja puhua siitä ja käydä läpi ja selittää kaikki (vähän naureskelua). Saitte sen jo. Saitte sen jo. Siis, hyvä. Kaunista.

JULIE: Joo.

ADAMUS: Ja sitten kun oli aika laittaa se sanoiksi, mitä tapahtui?

JULIE: Se oli iloisuudesta ja olemisesta. Se oli, kuin olisin tiennyt tämän koko ajan.

ADAMUS: Joo.

JULIE: Siis se oli kovasti tuo tunne, että palaa takaisin.

ADAMUS: Joo. Siis mitä sanoja liittäisit siihen?

JULIE: Oli vähän olemista …

ADAMUS: Aivan.

JULIE: … vastakohtana ajattelemiselle ja huolehtimiselle ja yrittämiselle ja pyrkimiselle ja tekemiselle. Vain olemista. Vain elämistä.

ADAMUS: Hyvä. Joo, hyvää viisautta.

JULIE: Ja vähän iloa. Paljon iloa, pienen päättäväisyyden kera.

ADAMUS: Mm. Mm hmm. Hyvä. Ja yksi asia jonka kaikki huomaatte, on, että on ärsyttävää yrittää laittaa sanoja siihen. Se on epätäydellistä. Nimittäin olette ehkä tuntenut paljon enemmän ja yritys pukea se sanoiksi on todella rajoittavaa, mutta joskus se on tarpeellista, kun yrittää kommunikoida toisten ihmisten kanssa ja joskus myös itsen kanssa, joo.

Niin, minun täytyy kysyä. Sinussa on hehkua, jota ei ollut vuosi sitten. Mitä on tekeillä?

JULIE: Elämä on hyvää! (Muutama naurahdus)

ADAMUS: Niinkö?

JULIE: Joo.

ADAMUS: Joo, ja hänen kasvoillaan on hymy.

JULIE: Se on. Kaikki.

ADAMUS: Mitä tapahtui? Tarkoitan …

JULIE: Vain hyvin paljon irtipäästämistä ja sallimista ja … joo.

ADAMUS: Joo, suuri ero.

JULIE: Ja paljon vain … Se on kuin menisi erilleen ja käynnistyisi uudelleen.

ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä (Julie naureskelee). Joo, energiassasi on suuri ero, mikä tulee esiin myös siinä, miltä näytät, ulkoisessa olemuksessasi. Mutta on selkeyttä, jota ei ollut vuosi sitten. Joo, hyvin vaikuttavaa. Hyvä, hyvä. Kiitos. Yksi vielä.

LINDA: Vau! Se oli siistiä. Et tee sitä kovin usein (Adamus kohauttaa olkapäitään).

ADAMUS: Ole hyvä. Mitä koit pelkässä musiikissa, virrassa?

KATE: Kuuntelemisen virrassa oli vain hiljaista tyhjyyttä.

ADAMUS: Joo, joo.

KATE: Kyllä.

ADAMUS: Rakastan sitä paikkaa.

KATE: Se on. Se oli suloista. En ollut lainkaan …

ADAMUS: Joo. Monet ihmiset eivät pysty käsittelemään tuota paikkaa, hiljaista tyhjyyttä. Heidän täytyy täyttää se jollain roskalla, melulla, millä tahansa. Aah, se on kaunis paikka, mihin mennä. Joo, hyvä. Ja sitten kun tuli joidenkin sanojen aika?

KATE: Hengittäminen ja avautuminen.

ADAMUS: Avautuminen, okei.

KATE: Joo.

ADAMUS: Ja taas kerran … Sanoitko sen uudestaan?

KATE: Hengittäminen ja avautuminen.

ADAMUS: Okei. Siis nuo sanat ovat vain sanoja, ja sanoja jotka olemme kaikki kuulleet aiemmin, mutta kun sanot ne, siinä on paljon muutakin, enemmän tunnetta, enemmän syvyyttä. Tarkoitan, että joku sanoo: "No, senkö viisauden sait mestarilta? Tarkoitan, että 42 vuoden jälkeen tällä planeetalla saan vain "hengitä ja avaudu"?" Siinä on hyvin paljon muutakin. Hyvin paljon muutakin.

KATE: Ehdottomasti. Tarkoitan, että siinä oli hyvin paljon tunnetta, kun nuo sanat tulivat.

ADAMUS: Joo, juuri niin.

KATE: Joo.

ADAMUS: Juuri niin. Siis hyvä. Kiitos kaikille. Kiitos.

Palataanpa puhumaan kokemisesta. Tämä on tavallaan ratkaiseva kohta, muutoskohta meille.

LINDA: Paska – mitä?!

ADAMUS: Muutoskohta (vähän naurua) (suom. huom. hyvin samalta kuulostava sana tarkoittaa "paskaa"). Teille jotka kuuntelette netissä, niin joku täällä yleisössä sanoi toisen muodon sanasta "muutos". Mutta sanoin selvästi "muutos". Ainakin luulisin. Siis, kokeminen.


Enkelien matka

Palaan Tobiaksen tarinaan Enkelien matka*. Kaunis tarina, sitä ei ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti. Se on tapa kertoa tarina. Mutta hän välitti kaikki energiapisteet puhumiensa sanojen ulkopuolella. Toisin sanoen, siinä oli kaikki tarkoituksenmukainen energia teidän matkastanne, mutta hän kertoi sen tavallaan tarinana. Koko tarina Tobiaksesta on vain tarina. Tarkoitan, että hänkin myöntää, että hänen raamatullinen tarinansa, joka heitettiin ulos raamatusta, on vain tavallaan suurta tarinaa – osittain totta, mutta paljon siitä on keksittyä. Mutta takaisin pointtiin, Enkelien matkaan, sen kauniiseen käsittelemiseen, miten tulitte tänne. Toisenlaiseen käsittelemiseen, kuin kenelläkään muulla. Ette lue mitään samanlaista tästä aiheesta mistään muualta. Hän pääsi todella, todella lähelle kuvauksessaan, mutta hän oli hyvin vaativa siinä, miten hän toimitti tuon energian.

*Journey of the Angels on saatavana kirjana ja kurssina ja otteita siitä cd:llä.

Hän puhuu siitä, kun olitte enkeliulottuvuuksissa, ei-fyysisiä ja aivottomia (Adamus naureskelee). Sitä on vaikea kuvitella joskus, koska assosioitte nyt hyvin paljon asioita kehoon ja mieleen. Mutta enkeliulottuvuuksissa ei ole fyysistä kehoa – kuvitelkaa tätä hetki. Ja menen askeleen pidemmälle, mitä on todella vaikea kuvitella: ei ole valokehoa. Nykyään puhutaan paljon valokehosta, eikä teillä ollut edes valokehoa eikä mieltä ja fyysistä kehoa. Mutta kuitenkin … Ai niin, toinen asia: ei ollut aikaa. Enkeliulottuvuuksissa, teidän menneisyydessänne, ei ollut aikaa. Ei aikaa.

Kuvitelkaa kaikki sitä hetki. Se on outoa. Miten voisitte edes olla olemassa, jos teillä ei olisi kehoa tai mieltä ja valokehoa, ei aikaa? Mitä hel- …?! Mutta sellaista se oli. Se on todellisuudessa luonnollisempi tila. Ja on … tota … minun täytyy kanavoida tämä Cauldren läpi. Joskus hän antaa minulle näitä mitä-helvettiä-hetkiä.

Aioin sanoa, että oli tavallaan vähän avaruuden kaltaista, tavallaan pieni aavistus tilasta. Voitteko kuvitella sen? Ei aikaa, mutta pieni aavistus tilasta, ei kehoa tai mitään muuta.

Siis olitte enkeliolento muiden enkeliolentojen joukossa. Olitte sieluolento muiden sieluolentojen joukossa löytämässä … löytämässä, kokemassa. Sitä on tavallaan vaikea kuvitella. Miten se tehdään ilman kehoa? No, enkeliolennolla joka olitte silloin, ei ollut muistoja. Ei mitään muistoja. Siis miten voisitte … (Adamus huokaisee) No, sitä on vain vaikea kuvitella, eikö olekin?

Ja jos voisitte kuvitella, jos voisitte vain vapauttaa itsenne hetkeksi ja oivaltaa, että olitte siellä ei-fyysisessä todellisuudessa, mutta kuitenkin olitte olemassa ja teillä oli kokemuksia. Ei luonteeltaan fyysisiä kokemuksia, vaan itse asiassa loitte silloin alkuperäisiä aisteja. Puhun 200.000 aistista. Yli puolet niistä luotiin kauan sitten enkeliulottuvuuksissa, ajan ulkopuolella ja ilman kehoa.

Te leikitte. Loitte kaikkia näitä aisteja, tapoja hahmottaa todellisuus, jotta jonain päivänä, kun sallitte itsenne olla todellinen luoja, teillä olisi aisteja luomustenne havaitsemiseen.

Olette siis siinä ja teillä on paljon kokemuksia, mutta ilma aikaa. Kaikki – aioin sanoa "meni nopeasti", mutta teillä ei ollut edes aikaa, joten miten se voisi mennä nopeasti? Se oli jäsentymätöntä. Kokemus kokemuksen perään. Yksi asia rullasi suoraan toiseen eikä ollut muistikuvaa siitä. Se on tavallaan kummallista. Se on tavallaan mielenkiintoista. Ja näin oli koko luomakunnassa.

Kunnes lopulta tapahtui – no, Tobias puhui siitä ja sanoi kaiken energian hidastuneen. Minulla on eri versio siitä – ne ovat vain eri tapoja sanoa sama asia. Sanon, että kaikissa näissä kokemuksissa, joita tapahtui fyysisen todellisuuden ja ajan ulkopuolella, kaikissa näissä kokemuksissa joita tapahtui ilman muistia, energia ei välttämättä hidastunut. Energia lakkasi palvelemasta teitä entisellä tavalla. Kadotitte kosketuksen omaan energiaanne, jouduitte epäsynkroniin sen kanssa. Se lakkasi palvelemasta teitä.

Siis kai Tobias oli oikeassa. Se näytti hidastuvan. Oli pelko, että se pysähtyisi kokonaan. Oli pelko, että koko luomakunta romahtaisi, menisi tyhjyyteen, ehdottomaan tyhjyyteen. Nollapisteeseen.

Niin luotiin tämä ns. Arkin veljeskunta – ja tämä on totta, tämä ei ole vain vertauskuva – ja kaikki enkeliperheet kokoontuivat yhteen ja sanoivat: "Energia ei palvele meitä enää. Olemme epäsynkronissa. Etsitäänpä vastauksia. Selvitetään, mitä tässä tapahtuu." Niin luotiin Maa, ja te tulitte tänne.

Nyt sitten toiseen vaiheeseen. Olette maaplaneetalla ja otatte itsellenne ihmismuodon. Tavallaan jätätte taakse viisauden, mestarin, ja jätätte taakse "minä olen" -olemuksen, sielun. Ette jätä niitä taakse, vaan tavallaan suljette oven, jotta ette tiedosta niitä, jotta voisitte päästä eroon kaikista noista aisteista, joita loitte, koska se oli tavallaan hämmentävää nyt, ja menette sitten fokukseen ja kokemiseen. Menette syvälle kokemiseen. Ja kokeminen tällä fokusaistilla – tässä kokemisessa oli kyse vastausten löytämisestä. Vastausten löytämisestä kysymykseen "kuka minä olen?", mutta sanoisin, että oli lisäkysymys, joka tuli suoraan sen rinnalle, ja sielunne kysyi: "Olenko valmis olemaan luoja?"

Sielu on ollut aina olemassa, aina, aina, niin kauan kun on ollut aika ja myös ennen aikaa. Sielu on aina ollut olemassa ja aina tulee olemaan. Mutta sielu ei ole aina ollut luoja. Sielu ei ole ollut luoja. Niinpä matkanne rinnalla tälle planeetalle, asioiden kokemisen ja "kuka minä olen" -kysymykseen vastaamisen rinnalla oli melkein suurempi kysymys: "Olenko valmis olemaan luoja?"

Sitten menitte kokemiseen. Sukelsitte syvälle siihen. Tämän yhden fokusaistin kera menitte kokemiseen, ja kuten mainitsin aloittaessamme tänään, aloitte kokea ja sitten yrittää löytää vastauksia, annoitte itsellenne lisää kokemuksia, ja saamatta vastauksia niistä, annoitte vielä lisää kokemuksia. Melko pian teidän täytyi sanoa: "Minun täytyy kokea korkea, ja minun täytyy kokea matala. Minun täytyy kokea, millaista on olla masentunut, millaista on olla alkoholisti, millaista on olla luuseri, ja minun täytyy kokea, millaista on olla kuningas tai kuningatar. Minun täytyy kokea, millaista on aloittaa uskonto ja eksyä siihen. Minun täytyy kokea totaalinen eksyminen itseeni. Minun täytyy kokea korkea ja matala." Sitä olette tehneet.

Teillä on ollut sarja kokemuksia, mutta ette ole tarkoituksella käyttänyt hyväksenne viisautta, vastausta. Olette tarkoituksella pitänyt itsenne erossa siitä viisaudesta, joka on aina siinä, koska halusitte kai lisää kokemuksia. Halusitte rakentaa viisausvaraston, jotta sitten kun olitte valmis vastaanottamaan sen, viisaus olisi täydellistä, kuten Nancy sanoi. Viisaus olisi täydellistä. Ja se johtaa meidät tähän, tähän päivään, Esiintuleminen-sarjaan.

Se johtaa meidät sanomaan, että on kolmannen vaiheen aika. On aika vastaanottaa tuo viisaus, koska olette valmis. Muuten ette olisi täällä. Jos epäilette, oletteko valmis vai ette, niin ette olisi täällä, jos ette olisi valmis. Täällä ei olisi tietoisuusresonanssia teillä. Ette olisi virittynyt tähän. Teidät olisi potkaistu pois kauan sitten. Siis kyllä, olette valmis olemaan tuossa viisaudessa.

Ja samaan aikaan kaunis osa – varmaankin maksuosa – ja syy miksi sanon: "Lakkaa yrittämästä niin kovasti", on, että nyt olemme valmiita seuraavaan, tavallaan seuraavaan vaiheeseen, ja se on tietoinen kokeminen viisauden kera, kaikki samaan aikaan. Ei odottamista. Drive-in-viisautta (Adamus naureskelee) ja kokemista.

SART: Jee!

ADAMUS: Ei odottamista. Joo, joo!

Kyllä, tässä tapauksessa vastaukset noihin kysymyksiin: "Kuka minä olen?" ovat oikeasti siinä, oivallatte sen tai ette. "Kuka minä olen?" Olette tehneet kaiken voitavanne identiteetin rakentamiseksi ja sitten tässä elämässä kaiken noiden peilien rikkomiseksi. Rakensitte identiteetin nähdäksenne itsenne peilissä monin eri tavoin, ja sitten rikotte tuon peilin, koska haluatte nähdä, kuka oikeasti olette.

Sitten samaan aikaan tuodaan sisään viisaus. Sen myötä, juuri nyt vastaaminen tuon kysymyksen toiseen osaan: "Olenko valmis olemaan luoja?" on vähän pelottavaa.

Viime viikolla olen työskennellyt kaikkien shaumbrojen kanssa, henkilökohtaisesti ja ryhmänä, ja olen kulkenut esittämässä tuota kysymystä unitilassamme, jossa teemme paljon työtä yhdessä. Ja lupaan, että muutamme pian unitilaa. Ymmärrän, että se on vähän haastavaa ja riipaisevaa tällä hetkellä, mutta muutamme sitä pian. Mutta olen kulkenut kysymässä teiltä kaikilta: "Oletko oikeasti valmis olemaan luoja?"

Hmm, minun ei luultavasti olisi pitänyt esittää tuota kysymystä, koska vastaus ei ollut kovin hyvä. Se ei tosiaan ollut kovin hyvä.

Yleisesti ottaen kuulin – todellisuudessa tämä haastaa ihmisen ennen kaikkea, ja useimmat teistä sanoivat: "En aivan vielä" tai "Vain vähän". Mutta luoja on luoja. Ei ole mitään "vähän". Ei ole mitään junioriluojaa. Ei ole mitään sellaista, ei ole oppipoikaluojaa. Siis meillä on tässä vähän ongelma luomisen osalta, koska esitin kysymyksen: "Gary, oletko valmis olemaan luoja?"

GARY: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä, mutta etkö pe- … Kerroit minulle aiemmin tällä viikolla: "Mutta pelkään räjäyttäväni koko universumin."

GARY: No, joo, niin voisi tapahtua.

ADAMUS: Joo, niin voisi tapahtua, ja kenties sinä räjäytit. Mutta sielu ei tuomitse sinua (he naureskelevat). Nuo muut miljardit olennot tuomitsevat, mutta sielu ei.

On huolta, koska yhtäkkiä katsotte menneisyyteenne, ja tämä on todella mielenkiintoista tässä elämässä. Teillä on muisti. Teillä on muisti, jota ei ollut aiemmin. Siis aiemmin olitte tavallaan ilman liekaa. Tekisitte mitä tahansa, ettekä muistaisi sitä. Nyt kanniskelette muistoja mukananne, kuin vanhaa ja kulunutta kassia, joka on täynnä raskaita painoja. Siis kanniskelette mukana näitä muistoja ja sanotte: "Mutta jos olen luoja, mitä jos … ? Mitä jos yliluon? Mitä jos puutun jonkun toisen luomuksiin? Mitä jos Jumala suuttuu, ei pidä luomuksistani?" Siis on edelleen paljon kysymyksiä.

Siis tartumme useisiin asioihin kerralla. Miten valitsette kokemuksenne tietoisesti ja miten luotte tietoisesti. Siinä on vähän tasapainottomuutta, mutta selvitämme sen.


Superaisti

Siis nyt siinä, missä olette tässä elämässä, tulemme pisteeseen, jossa pystytään kirjaimellisesti valitsemaan kokemukset. Mutta älkää määritelkö niitä pikkujutuilla, kuten: "Haluan kokea, millaista on syödä pihvipäivällinen tänä iltana." Ihan oikeasti! Se on pikkujuttu. Se ei ole kovin mestarillista. Kokeminen on tunne. Kokeminen on – miten sanoisi tämän … On yli 200.000 aistia, ja olette tietoinen vain yhdestä, kenties kymmenestä. Annan teille krediittiä – kymmenestä (joku sanoo "ainakin viisi!", ja vähän naureskelua). Kymmenestä, joo (Adamus naureskelee).

Kokeminen on kuin superaisti. Kokeminen on superaisti, mutta sitä ei ole laitettu vielä aistikategoriaan. Okei, minäpä annan teille esimerkin.

Ei ollut rakkausaistia, ennen kuin tulitte tälle maaplaneetalle. Ja sitten kokemustenne myötä itsen ja toisten kanssa, alkoi olla syvää intohimoa, kaunista intohimoa, jota nyt tavallaan kutsuisitte romanssiksi. Ja tästä romanssista, tästä romanssin palavasta halusta, tuli rakkausaisti. Se luotiin tällä planeetalla, rakkausaisti. Mutta se ei vain putkahtanut yhdessä yössä. Sen kehittyminen vei jonkin aikaa.

Sama on kokemisen kanssa, se kehittyy. Kokemista on, mutta siitä ei ole vielä tullut aistia. Ja sanon sitä superaistiksi, koska tavallaan kokemusaisti on paljon suurempi, kuin rakkaus- tai ykseys- tai kommunikointiaisti tai jotkut muut aistit, joista olemme puhuneet.

Siis kun istumme täällä tänään yhdessä, kun häiritsen vähän ja annan muuta ajateltavaa, tuomme kokemisen uudeksi aistiksi, mutta superaistiksi. Sillä on paljon enemmän merkitystä tai syvyyttä tai mitä tahansa, kuin millään muulla aistilla. Ja jotkut väittäisivät vastaan. Jotkut sanoisivat: "Ei, vaan rakkaus on suurin aisti." En usko sitä lainkaan. Rakkaus on mielenkiintoista, mutta kokemusaisti sisältää myös rakkauden, ykseyden ja muita aisteja, joista olemme puhuneet. Siis joka tapauksessa, synnytämme sitä juuri tässä.

Samalla kun synnytätte sitä, te, ihminen, joka on ollut vastuussa kolminaisuuden, mestarin ja "minä olen" -olemuksen kokemuksellisesta osasta – koska ilman teitä mestarilla ei olisi mitään tekemistä. Jos ihminen olisi poissa kokemasta, mestarilla ei olisi mitään tiivistettävää viisaudeksi ja lahjaksi "minä olen" -olemukselle. Siis ihminen käy läpi valtavaa kokemiskokemusta. Mutta kokeminen, kyky kokea jotain ja lopulta kyky kokea jotain itsensä ulkopuolella on se, mitä ihminen on oppinut tekemään erittäin hyvin. Kyky kokea itsensä omassa luomuksessaan, sekä sisäisesti että ulkoisesti, on se, mitä teemme nyt. Tiedän, että se ravistelee mieltä, joten vetäkää vain syvään henkeä tässä.

(Tauko)

Olette tottunut kokemaan asioita ulkopuolella, ulkoisessa maailmassa. Hyvin, hyvin vähän sisällä, ja se kaikki on muuttumassa. Sen lisäksi, että kykenette kokemaan ulkoisesti, mikä ei ole välttämättä teidän, ei välttämättä teidän valintanne – pysytte edelleen tekemään sitä – mutta nyt siirrymme tänne ja koemme, millaista on olla omassa luomuksessanne.

Jos ette oikein ymmärrä sitä, vetäkää syvään henkeä, koska teidän ei tarvitse. Tarkoitan, että teidän ei tarvitse tajuta tätä kaikkea. Se on kuin tämä tietoisuusvirta, energia- – se ei ole energiaa – tietoisuus virta, joka menee ulos, säteily. Tulette vielä tajuamaan. Tulette tajuamaan.

Siis olemme tänään tässä muutoskohdassa – mainitsin muutoksen – jossa kyse ei ole enää vain ulkoisen kokemisesta. Ei ole enää kyse kokemusten uhrina tai syynä olemisesta. Toisin sanoen, ei kohtaloa, ei kävelemistä vain ulos ovesta sanoen: "Mitä tahansa tapahtuu tänään, se on ulottumattomissani." Lopetamme sen. No, korvaamme sen. Pystytte edelleen saamaan noita jokapäiväisiä "en tiedä, mitä helvettiä tapahtuu" -tyyppisiä ihmiskokemuksia. Mutta nyt myös valitsemme kokemuksia.

Miten pääsette siihen? Miten teette tämän? Te vain sallitte. Se on siinä. Se on luonnollista evoluutiota. Siinä ei ole mitään temppuja. Siinä ei tarvitse olla fiksu. Kyse on vain sen sallimisesta tapahtua.

Siis lähdimme kauan sitten enkeliulottuvuuksista, joissa ei ollut fyysisyyttä, ei ollut aikaa, ei ollut myöskään kokemusten seuraamuksia. Sitten menimme ihmismuodossa Maan, tämän planeetan, raskauteen, jossa ei olla kosketuksissa viisauteen, jossa kokemukset näyttävät tulevan ulkopuolelta, ja siitä syystä ihmiset loivat Jumalan ja uskonnot auttamaan sen ymmärtämisessä ja sanoivat: "No, sen täytyy tulla Jumalalta. Sen täytyy olla karmaani." Sitten menemme kaiken sen ohi tietoiseen, valittuun kokemiseen. Siitä syystä olemme täällä, tehdäksemme sen.


Tunnustuksen antaminen ihmiselle

Siis pidetäänpä taas hauskaa. Laitetaan musiikkia. Asettukaa mukavasti. Otetaan hetki tunnustuksen antamiseen ihmiselle.

(Musiikki alkaa)

Ennen kun menemme yhtään pidemmälle, annetaanpa tunnustusta ihmiselle. Ihminen heitettiin kaikkeen tähän ja sitä käskettiin: "Tota, selvitä sinä tämä kaikki." Ja muuten, mestari ja minä-olen tavallaan sanoivat: "Joo, sinä menet, me jäämme tänne." (Vähän naureskelua) "Soita, kun tarvitset apua. Älä soita kuitenkaan vastapuhelua." (Lisää naurua)

Annetaanpa ihmiselle tunnustusta kaikista kokemuksista. Tarkoitan, että on runsaasti tarinoita. Itse asiassa haluan ajatella kokemista vain tukkuna tarinoita. Ja sielu rakastaa tarinoita. Mestari rakastaa myös, ja ihminen alkaa rakastaa tarinoita itsekin.

Annetaanpa tunnustusta ihmiselle hyppäämisestä sinne, kaikkien näiden juttujen ottamisesta itselleen, muistista joka muistaa. Se saa teidät tavallaan haluamaan palata takaisin enkeliaikoihin, jolloin ei ollut todellakaan muistia.

Muuten, sanotte: "No, mitä tarkoitat, ettei ollut muistia?" Todellisuudessa sanon, ettei enkeliulottuvuuksissa ollut menneisyyttä tai tulevaisuutta. Enkeliolennot tiesivät vain nyt-hetken, nykyisyyden.

Joka tapauksessa, annetaanpa ihmiselle tunnustusta menemisestä kokemaan aika-avaruuden, fyysisen kehon ja tuomitsemisen. Vau, mikä kokemus kyetä tuomitsemaan itsensä. Muuten, minä-olen ei voi tuomita itseään. Ihminen on oppinut varmasti, miten se tehdään.

Annetaanpa paljon kunniaa ihmiselle kulkemisesta yksin, olemisesta yksin tällä matkalla. En puhu toisista ihmisistä. Puhun olemisesta ilman tietoista yhteyttä mestariin tai "minä olen" -olemukseen.

Se herättää hyvin mielenkiintoista keskustelua, jota käymme koko ajan Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Valitsiko ihminen eristäytymisen, yksinolemisen. Vai sanoiko minä-olen: "Tämän osani täytyy olla ilman kosketusta minuun?" Kiistelemme siitä edelleen melkein joka ilta.

Annetaanpa kunnia ihmiselle kaikista kokemuksista, joita sillä on ollut, melkein loputtomasti, elämä elämän jälkeen …

Inkarnaatioiden luomisesta alun alkaen, jotta se voisi palata takaisin kokemaan …

Menneisyyden ja tulevaisuuden luomisesta.

Se oli tavallaan nerokasta ja typerää samanaikaisesti. Jumala ei luonut menneisyyttä ja tulevaisuutta. Se oli ihmistietoisuus, massatietoisuus. Kuvitelkaa sitä hetki. Massatietoisuus loi menneisyyden ja tulevaisuuden.

Kun keräännymme pian 500 shaumbran kera tuohon paikkaan nimeltään Bled Sloveniassa, sanoisin, että se on suurin ryhmä ikinä, joka tietoisesti päästää irti massatietoisuudesta. Teemme sen siellä. Ja se vaikuttaa kaikkiin, se on olemassa kaikkia shaumbroja varten. Mutta teemme sen siellä.

Kun ihminen loi menneisyyden ja tulevaisuuden kokemisen, se oli tavallaan nerokasta, koska no, teillä oli aina paikka, josta tulitte, ja aina paikka, johon menitte. Se oli kokemus. Mutta tuli myös melko raskaaksi painoksi raahata tuota menneisyyttä mukana, mikä sai teidät pelkäämään tulevaisuutta. Mutta joka tapauksessa, meillä on menneisyys ja tulevaisuus nyt. Mikä kokemus.

Nyt tuo mestari – aikakausienne viisaus, teidän kaikkien menneisyys ja tulevaisuus – tulee luoksenne nyt, ja minä seuraan tuota mestaria teidän jokaisen luo. Ja jaamme – ei sanoilla, vaan musiikilla ratsastaen – kanssanne sen, mitä koette nyt elämässänne.

Olette päättänyt jäädä tälle planeetalle kehossa. Kerromme teille nyt tässä. Siinä ei ole kyse päivämääristä ja ajankohdista tai mistään sellaisesta. Se on tunne. Se on puhdas tunne.

Siis vetäkää syvään henkeä ja antakaa itsenne vain tuntea tämä ilman sanoja … mitä kokemuksia teille ehkä tulee.

Muistakaa, ettei kyse ole päivämääristä tai ajasta tai mistään sellaisesta. Tuntekaa kokemista valtavana tunteena, valtavana tietoisuutena.

Menkää yli sen, mikä on pelkkä ihmismääritelmä kokemisesta.

Sitten antakaa mestarin ja minun kertoa teille ilman sanoja, mitä tulee.

(Pitkä tauko)

Ei sanoja. Älkää yrittäkö laittaa tätä sanoiksi vielä.

(Tauko)

Antakaa sen tulla tunteena, aistimuksena.

(Pidempi tauko)

Tässä mitä tapahtuu, on monia kerroksia. Siinä on tietysti kyse elämästänne. Siinä on kyse siitä, mitä sanottaisiin tulevan seuraavaksi. Siinä on kyse meistä kaikista, kun synnytämme nyt kokemisen superaistiksi.

En malta odottaa, että pääsen takaisin Ylösnousseiden mestareiden klubille kertomaan, mitä teemme. Olen pitänyt sen salaisuutena, myös Cauldrelta, tähän päivään saakka.

Nimittäin synnytämme todellisuudessa kokemuksen aistiksi. Hmm! Kuvitelkaa sitä. Vain joukko slummi-ihmisiä synnyttää aivan yhtäkkiä kokemisen aistiksi (Adamus naureskelee).

Vetäkää syvään henkeä, kun mestari ja minä jaamme kansanne, mitä kokemuksia tulee elämäänne, kun pysytte tällä planeetalla tässä kehossa.

(Tauko)

Nyt voitte antaa sen tulla sanoiksi. Annetaan sen tulla sanoiksi. Älkää vain ajatelko sitä. Tiedän, että se tuntuu kummalliselta, mutta älkää stressatko siitä. Nuo sanat tulevat teille.

Mestari ja minä olemme edelleen hyvin läsnä, ja nyt sanat tulevat teille. Mitä koette … mitä koette elämässänne?

(Tauko)

Jotkut teistä pidättelevät. Rajoitatte sen qualiaan, joka perustuu vanhoihin kokemuksiin. Älkää tehkö sitä. Antakaa sen tulla, koska siitä tulee hyvin erilaista kuin vanhat kokemukset.

Vetäkää syvään henkeä ja antakaa noiden sanojen pelkästään tulla teille. Teidän ei tarvitse edes yhdistää niitä. Antakaa vain noiden sanojen tulla. Teidän ei tarvitse liittää niitä lauseeksi.

(Pitkä tauko)

Mestari on viisaus, mutta tuossa viisaudessa mestari osaa matkia ihmistä – sanoisin, että olla hyvin ihmismäinen – joten antakaa mestarin pitää teitä kädestä. Ja sallikaa ne sanat, mitä kokemuksia teille tulee tässä elämässä. Antakaa noiden sanojen, tuon määritelmän, tulla nyt.

(Pitkä tauko)

Vetäkää kunnolla syvään henkeä … sillä se mitä teille tulee nyt turvallisessa tilassamme, on totuus, teidän totuutenne. Se mitä tulee nyt, on totuus, ja se mitä tulee nyt, saattaa tuntua vähän määrittelemättömältä monin tavoin. Mielenne yrittää edelleen tulkita sitä, mutta se on siinä ja alatte ymmärtää syvemmin sen. Kenties myöhemmin tänään, huomenna. Ei ole kiirettä.

Mutta mestari halusi teidän saavan vilauksen siitä, mitä tulee seuraavaksi, ja jos satuitte huomaamaan, niin mestari ei puhunut tavallisista asioista. Se ei puhunut siitä, mitä syötte aamiaiseksi tai uudesta autosta, jonka saisitte. Mestari ei välitä niistä. Mestari tietää, että kaikki nuo asiat, jokapäiväiset asiat, ovat vain siinä.

Mestari on kiinnostuneempi siitä, mitä tulee seuraavaksi kokemukseenne ihmisenä, eikä se taatusti seuraa menneisyyden kokemuksia. Tietysti siitä tulee hyvin, hyvin erilaista. Siitä syystä päätitte jäädä.

Vedetäänpä syvään henkeä yhdessä.

Meillä on tässä tavallaan käännekohta, muutos siinä tavassa jolla koette itsenne ja elämän.

(Musiikki loppuu)

Melko yksinkertaista, vai mitä? Ei mikään iso juttu. Meidän täytyi päästä pois tuolta vanhalta kokemispolulta, vanhasta asioiden tekemistavasta, koska se oli toistavaa, se toisti itseään uudestaan ja uudestaan, kuin huono elokuva, joka oli automaattitoistolla ja jatkoi pyörimistä uudestaan ja uudestaan. Meidän täytyi päästä yli siitä.

Siis sen teimme täällä tänään, sekä automme kokonaan uuden aistin synnyttämisessä koko luomakunnalle.

Tämän myötä, rakkaat ystäväni, minä olen mitä olen, Adamus.

En malta o- … Lopetan tämän vähän aikaisemmin tänään. En malta odottaa, että pääsen Ylösnousseiden mestarien klubille kertomaan, miten paljon rakastan tätä shaumbra-nimistä ryhmää.

Kaikki on hyvin koko luomakunnassa. Kiitos (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >