Luxonia

  • Increase font size
  • Default font size
  • Decrease font size
Home Viestejä Geoffrey Hoppe - Adamus 5.5.2018 - Siivet-sarja, shoud 9

5.5.2018 - Siivet-sarja, shoud 9

Print

Siivet-sarja
SHOUD 9

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
5.5.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.

altSiis kumpi olemme tänään – enemmän Adamus, enemmän St. Germain? Hmm. Se riippuu teistä (Adamus naureskelee). Ja minun kai pitäisi esittää kysymys, kummasta pidätte enemmän.

LINDA: Oooo!

ADAMUS: Ooo! (Naurua)

LINDA: Ooo!

ADAMUS: Annan teille pikku vinkin. Tänään shoud on kolmessa osassa. Ensimmäinen osa on enemmän Adamusta, kun menemme Shaumbra-viisauteen. Toinen osa on enemmän St. Germainia, kun menemme aiheen käsittelyyn, luentoon. Ja kolmas osa olette te, kun teemme merabhin. Opastan teidät sen läpi, mutta se olette te. Se on …

LINDA: (keskeyttäen hänet taputtamalla) Kiva.

ADAMUS: Joo, joo. Se on … yhdet taputukset (naurua).

LINDA: Jonkun on tehtävä se.

ADAMUS: Kolmas osa olette enemmän te kuin mitään muuta. Kun pääsemme siihen, havaitsette, mitä tarkoitan sillä. Mutta te teette tuon osuuden, lempeällä opastuksellani tietysti.

Aikataulusta edellä

altRakkaat shaumbrat, ensi alkuun on mielenkiitosta, että olemme aikataulusta edellä. Olemme todella aikataulusta edellä, enkä ole varma, onko se mukavaa joillekin teistä. Jotkut teistä ovat ajatelleet: "No, mitä teemme nyt, kun olemme aikataulusta edellä? Istummeko vain odottamassa, että aikataulu saa meidät kiinni? Vai jatkammeko kulkemista?" Olemme aikataulusta edellä paljon enemmän, kuin olisin luullut. Annan teille esimerkin … saatuani hyvää kahvia (Adamus siemaisee kahviaan). Rakastan tulla shoudeihin kahvin vuoksi, ja teidän vuoksenne (muutama naurahdus), mutta annan teille esimerkin.

Koko "Mestarin elämää" -sarjan ei ollut tarkoitus alkaa, eli emme uskoneet, että olisimme aloittaneet sitä ennen vuoden 2020 loppupuolta. Yli kahden vuoden päässä tästä (joku sanoo "vau"). Että mitä?!

LINDA: Vau! (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Joo, "että mitä?!"

LINDA: Vau!

ADAMUS: Mutta muistan selvästi, kuten muistavat myös Cauldre ja Linda ja henkilökunta, että se oli tuo päivä, jolloin heidän piti tulla kuvaamaan uudestaan DreamWalker Birth. Ei ollut tarvetta tehdä sitä, se oli täydellinen. Aioimme kuvata uudelleen …

LINDA: Mutta teit sen.

ADAMUS: Aioimme kuvata uudelleen sen, tai he luulivat kuvaavansa.

Aiemmin tuona aamua istuin Ylösnousseiden mestareiden klubissa, mitä teen paljon nykyään. Haluan kerskailla. Olen tavallaan todella ylpeä teistä, joten haluan kerskailla. En kerro teille sitä, mutta kerron toisille ylösnousseille mestareille. Ja tunnustelin energiaa – missä shaumbrat ovat tällä hetkellä? Ja oivalsin yhtäkkiä, että olimme kovasti aikataulusta edellä, kovasti edellä. Sanoin: "Olemme itse asiassa valmiita aloittamaan "Mestari elämää" -sarjan", jota ei olisi pitänyt olla moniin, moniin vuosiin vielä.

LINDA: Voimmeko taputtaa itsellemme nyt?

ADAMUS: Ei, taputtakaa myöhemmin, kun olen saanut puhuttua (vähän naureskelua). Useita vuosia myöhemmin. Ja tuona aamuna kun he tulivat aloittamaan tuotantoa, noin puoli tuntia aiemmin – mikä minusta oli paljon aikaa (vähän naureskelua) – sanoin: "Ei, vaan kuvaatte jotain muuta, hetkessä, spontaanisti. Ette tarvitse kaikkea tätä suunnittelua. Nouskaa vain näyttämölle ja tehkää se." Ja he tekivät.

Nyt julkaisimme juuri "Mestarin elämää 7 – minä olen luominen" kauan aikataulusta edellä. Olisin ennustanut, että se olisi ollut kenties 2023. Tosissaan – en liioittele tässä – olitte niin kovasti aikataulusta edellä.

altTeillä oli niin voimakas halu ja intohimo oikeasti saada tämä ruumiillistunut valaistuminen. Luulin, että veisi kauemman päästä yli haavoista, prosessoinnista, energiariippuvuudesta. Luulin, että veisi kauemman päästä yli siitä.

No niin, monet ihmiset lähtivät, koska he eivät olleet aivan valmiita, eikä heistä ole mitään negatiivista sanottavaa. He eivät vain olleet aivan valmiita. Mutta oli shaumbrojen ydinryhmä ympäri maailmaa – niitä jotka ovat täällä, niitä jotka katselevat tänään – joka sanoi: "Aiomme olla rohkeita ja uskaliaita. Aiomme ottaa tämän seuraavan askeleen. Aiomme hypätä siihen." Ja tässä sitä ollaan toukokuun 5. päivässä, uskoakseni vuosi on 2018 – siinä ainakin te olette – ja meillä on jo "Mestarin elämää 7". Puhumme jo luomisesta. Se on valtava askel.

Olemme jättäneet muut jutut taakse. Emme ole enää riippuvaisia vanhoista draamoista, vanhoista energioista, jotka eivät ole oikeasti aitoa tietoisuutta. Ne ovat mielen malleja, kaikki nämä vanhat jutut, ja olemme nyt lähtemässä kokonaan uuteen luomissuuntaan, todelliseen luomiseen, ymmärtäen hämmästyttävästi energiaa ja viisautta.

Sitä ei olisi voinut tehdä ilman noita perusteita. Teidän täytyi ymmärtää, mitä energia on. Puhumme siitä vähän lisää tänään. Teidän täytyi kyetä päästämään sisään mestari, viisaus. Ilman sitä se olisi ollut uskomattoman tasapainotonta, ja se olisi sattunut paljon. Se olisi sattunut kaikilla tavoilla, jotka voitte kuvitella – fyysisesti, mentaalisesti ja jopa henkisesti.

Teimme sen monien asioiden avulla. Teimme sen, numero yksi … Sanoisin, että yksi osa oli informaatio, hyvä informaatio ja välitin teille asioita, jotka jo tavallaan tiedätte, mutta jotka olitte tavallaan unohtaneet. Teimme sen yhtenä osana huumori, viihdyttäminen. Toivon, että jotkut teistä ovat viihtyneet matkan varrella, aina silloin tällöin, muutama hymy siellä täällä. Häiriötekijät. Yksi osa oli häiriötekijät, valtavan tärkeä. Älkää koskaan aliarvioiko häiriötekijöiden arvoa, koska ihmiset tulevat helposti mentaaliseksi asioista. Mieli juuttuu asioihin eikä päästä irti. Jos voi nopeasti häiritä jotakuta täällä, se tulee sisään. Se livahtaa sisään. Se on tavallaan sama periaate, perverssillä tavalla, kuin siinä, mistä sanon "törmää ja täytä". Kävelette seinää päin, koska ette näe, että se on siinä – teihin sattuu, nenä on veressä, päähän sattuu ja teistä tuntuu, että teiltä menee taju. Se on mahtava tilaisuus ottaa sisään Henkeä, mestaria, viisautta, koska joskus ihminen samaistuu niin täysin identiteettiinsä, on niin lukkiutunut itseensä, että se tarvitsee tuon törmäyksen täyttyäkseen.

Sama pätee häiriötekijöihin. Ihmiset menevät mieleensä. Hyvin usein kokoontumisissa, joita kutsutaan työpajoiksi, esitämme jonkin kysymyksen ja voi nähdä ja tuntea jonkun tulevan mentaaliseksi. Hän lakkaa hengittämästä. Hän menee mieleensä, eikä tietämiseensä, ja hänestä tulee hyvin tiukka. Näette sitä tänään (vähän naureskelua). Hänestä tulee hyvin tiukka. Vähän häiritsemistä täällä saa hänet pois mielestä ja antaa hänen päästä takaisin tietämiseensä. Siis, meillä oli yhtenä osana häiriötekijät.

altSitten sanoisin, että noin viisi osaa oli sallimista. Sallimista. Itse asiassa pärjäsitte siinä yllättävän hyvin. Olin selvittänyt, että olisi paljon vastarintaa, kun pääsimme puhumaan ja-tilanteesta ja sallimisesta. Paljon vastarintaa sallimiselle, koska salliminen merkitsee irtipäästämistä, avautumista ja "sinun", mestarin, sen mitä jotkut kutsuvat jumaluudeksenne, "minä olen" -olemuksen, päästämisestä sisään. Se merkitsee, ettei mieli ole kontrollissa, eikä sen tarvitse olla. Mutta salliminen on, no, se on juuri sitä – Itsenne, todellisen Itsenne sallimista – kenties tietämättä, mitä tapahtuu seuraavaksi tai mitä tulee sisään. Mutta ollessanne niin rohkea ja uskalias, ette ole edes huolissanne pimeiden energioiden vetämisestä puoleenne ja päästämisestä sisään, koska ensinnäkään ette tee sitä. Toiseksi, itsenne käsittelemisen perusteella tiedätte nyt, miten käsitellään pimeitä energioita (muutama naurahdus). Tarkoitan, että tiedätte, miten ne toimivat, miten ne liikkuvat, mitä pelejä ne pelaavat. Siis olitte niin rohkea ja uskalias, että sallitte oman Itsenne – kyse ei ole muun maailman sallimisesta, vaan "sinun" sallimisesta. Se luultavasti vaikutti eniten kaikesta, mitä olemme tehneet yhdessä – vain tuo salliminen.

Aluksi monet teistä tekivät kovasti työtä sallimisensa kanssa. Kohtelitte sitä kuin uutena harjoituksena, tavallaan uutena menetelmänä. Sitten oivalsitte, että salliminen on vain sitä, että vedätte syvään henkeä. Teidän ei tarvitse keskittyä siihen. Vain sallitte, ja se mitä tapahtuu, on hyvin hiljaista, ja ihmettelette: "No, tapahtuiko mitään?" Se on hyvin hiljaista, mutta alatte oivaltaa, ettei mestarissa, "minä olen" -olemuksessa, ole kyse energiasta. Siinä on kyse tietoisuudesta. Ja koska siinä ei ole kyse energiasta, ei ole suurta liikettä. Ette tunne minkään energiaputouksen tulevan teihin. Se on hyvin, hyvin hiljaista. Niin hiljaista, niin hienovaraista, että mieli ei ehkä edes tiedä, että se tapahtuu. Mutta te tiedätte. Sallitte Itsenne. Ei ulkopuolista Jumalaa, ei henkioppaita tai arkkienkeleitä tai mitään vastaavaa. Sallitte kaiken, mitä te olette – kaiken.

Otetaanpa nyt hetki ja vain sallitaan … otatte vain syvään henkeä … ja mestarin tuleminen jatkuu ja palaatte takaisin siihen, kuka oikeasti olette.

Siinä ei ole pelkoa, ei vastustusta, ei myöskään yritystä kontrolloida sitä. Siinä ei ole kyse energian sallimisesta, hienomman ihmisen sallimisesta. Siinä on kyse sinusta, vain Sinun sallimisesta.

Nimittäin teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Se on kuin: "Juuri niin. Minä sallin." Se avaa tiloja sisällänne. Se avaa myös mielen ja kehon. Keho sallii itsensä mennä esi-isäkehon yli, tuoda sisään vapaan energiakehon. Tuo salliminen jota olette tehneet, on perimmiltään saanut mielen asemoimaan itsensä uudelleen, jottei sen tarvitse enää olla hallitseva voima. Sen ei enää tarvitse olla addiktoitunut energiaan. Mieli tavallaan siirtyy taka-alalle.

Ensin on vastarintaa, kyllä, ja on edelleen vähän, mutta mieli tavallaan tekee tilaa viisaudelle, tietämiselle, ja sitä tapahtuu, kun sallitte nyt. Oivallatte: "On aika. Mitä muuta teen?" Kaikki ne temput, kaikki ne asiat, joita olette tehneet aiemmin, eivät oikeasti toimi. Siis "Voi, se on totta. Sallin vain "minä olen" -olemuksen." Salliminen on vaikuttanut eniten kaikesta, mitä olemme tehneet yhdessä.

Merabhit esittävät tärkeää osaa. Ne integroivat kaiken, mitä tapahtuu, erityisesti sallimisessa. Ja taas kerran, salliminen on hyvin hiljainen ja sujuva prosessi. Keho ei ala nykiä ja täristä ja mennä epätasapainoon. Te vain sallitte, joten se tulee hyvin sujuvasti.

Rakastan sallimista, ja se on saanut meidät siihen, missä olemme nyt, missä voimme puhua oikeasti luomisesta, ja tässä kohtaa siitä tulee hauskaa. Kaikki muu on ollut vähän vaikeaa. Mutta tässä kohtaa siitä tulee oikeasti hauskaa, kun menemme omiin luomuksiimme. Koette omat luomuksenne ruumiillistuneessa ihmismuodossa. Koette myös luomusten moniulotteisuuden, eivätkä ne ole vain tällä todellisuustasolla, vaan ne laajentuvat ulospäin. Ja tässä kohtaa siitä tulee värikästä, hauskaa, dynaamista ja hämmästyttävää.

altSiinä teillä on myös vähän surua – olemme puhuneet siitä useissa työpajoissa viime aikoina – vähän tuota melankolista surua: "Miksi minulta vei niin kauan päästä tähän? Miksi vastustin? Miksi minun täytyi yrittää tehdä kaikki rajoittuneella mielellä, enkä vain sallinut? Miten monta elämää vei päästä tähän?" Mutta käytyänne läpi tuo alkusurun – miksi se vei niin kauan – alatte tuoda sisään viisautta, kaikkien kokemusten kauneutta, myös haastavien heräämiskokemusten, karujen heräämiskokemusten kauneutta.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

Se oli salliminen. Muut ylösnousseet mestarit ovat kysyneet minulta, koska monet heistä työskentelevät muiden ryhmien kanssa. Jotkut teistä työskentelevät todella suurten ryhmien kanssa, jotkut heistä vain pienien, eristäytyneiden ryhmien kanssa, mutta he kysyvät minulta jatkuvasti: "Mitä se on, Adamus, mitä sinä teet? Mikä on salainen kastikkeesi? Mitä me voimme tehdä?" Ja minun täytyy nauraa, koska heidän täytyisi työskennellä shaumbrojen kanssa todella ymmärtääkseen. Heidän ryhmiensä, heidän ihmisryhminensä joiden kanssa he työskentelevät, pitäisi olla teidän kaltaisianne, eivätkä ne ole, koska kukaan ei ole teidän kaltaisenne (joku huutaa "joo!).

LINDA: Oho! (Yleisö taputtaa) Oho!

ADAMUS: Kyse on siitä, millä vivahteella sanoin sen. (Vähän naurua)

LINDA: Mm hmm. Mm hmm.

ADAMUS: Sanon sen uudestaan: "Koska ei ole ketään teidän kaltaisianne" (elehtien ja väännellen naamaa) (Lisää naureskelua)

SART: Jee!

ADAMUS: He kysyvät jatkuvasti: "No, mikä on salainen kastike?" Ja tiedän, etten voi oikeastaan kertoa sitä, koska se ei toimisi heidän ryhmillään. Se ei oikeasti toimisi. Tuntekaa sitä hetki. Ja haluan kertoa heille: "Se on salliminen", mutta heidän ryhmänsä muuttaisivat sen uudeksi meditaatioksi. Ja sitten olisi "sallimisvaatteita", joita heidän täytyy käyttää (vähän naureskelua), ja heillä olisi "sallimisrituaaleja" ja heillä olisi "sallimiskomiteoita". Ihmiset tekevät sitä, he muuttavat kaiken komiteoiksi ja möhlivät sen totaalisesti. En tiedä, mitä komiteoissa on. Luulen, että se on tavallaan … yritetään imitoida taivaallisia neuvostoja. Mutta taivaalliset neuvostot eivät ole komiteoita. Meillä ei ole tätä komiteoihin liittyvää tylsyyttä. Komitea on hyvä tapa ottaa elämä pois mistä tahansa asiasta. Onko teillä jokin hyvä idea, inspiraatio? Viekää se komiteaan ja pum!, se kuolee siihen paikkaan. Ja tiedätte, mitä he sanovat: "Meidän täytyy ajatella sitä." (Linda naureskelee) Joo. "Meidän täytyy laittaa se seuraavan kokouksen asialistalle." Se on kuollut. Sillä ei ole mitään mahdollisuutta jäädä henkiin.

Muut veisivät sallimisen ihmisille ja sanoisivat: "On tämä uskomaton, kaunis ja yksinkertainen asia nimeltään salliminen. Se tuo teidät sujuvasti karusta heräämisestä mestaruuteen. Kyse on vain sallimisesta." Mutta heidän ryhmänsä muuttaisivat sen joksikin, mitä se ei ole. Te ette tehneet sitä. Te kamppailitte aluksi sallimisen kanssa. Yrititte fokusoitua sallimiseen, ja sitten yhtenä päivänä oivalsitte: "Ai, ei ole mitään, mihin fokusoitua." Se on tavallaan kuin luvan antamista: "Minä sallin." Se on siinä. Ja jatkatte vain elämäänne.

Siis heidän ryhmänsä ei ole shaumbrojen kaltaisia. Heidän ryhmänsä … Minulla on nimittäin teoria, ja ehkä meidän ei pitäisi nauhoittaa tätä.

LINDA: Liian myöhäistä (muutama naurahdus).

altADAMUS: Liian myöhäistä. Okei. Minulla on teoria: ihmiset rakastat kontrollia. He rakastavat kontrollia. Sitä ihmettelee joskus, miksi he liittyvät näihin uskonnollisiin ryhmiin tai henkisiin ryhmiin, jotka ovat hyvin jäykkiä. Täytyy leikata hiukset tietyllä tavalla, ja täytyy tehdä asiat niin, kuin kaikki muutkin tekevät. Se on tavallaan ryhmämentaliteetti, ja olen usein ajatellut "No, se on hyvin jäykkää. Se on hyvin tylsää."

Miksi ihmiset tekevät tätä? He pitävät kontrollista. He pitävät siitä, että joku muu kertoo heille, mitä tehdä, koska on vaikeaa yrittää selvittää oma pelastuksensa – parempien sanojen puutteessa. Täytyy kohdata itsensä. Mutta kun paavi sanoo: "Älä syö lihaa perjantaina" – nyt kai jo saa, pitääkö paikkansa? (Joku sanoo "joo") Ne kaikki jotka menivät nyt helvettiin sen vuoksi (naurua) ... Mutta kun on paavi, joka sanoo: "Teet tällä tavalla. Et eroa aviosta. Ehkäisy, unohda se", ja monia näitä sääntöjä. Tai on toisia ryhmiä, joissa ei voi juoda tiettyjä asioita tai syödä … Me voimme juoda, mitä haluamme! Ja te juotte! Ja paljon (naurua). Ja se on hyvä, koska oivallatte, että tämä kahvi on vain energiaa. Jos se olisi vodkaa, vain energiaa. Jos se olisi … (Linda mulkaisee häntä) limonadia (naurua), vain energiaa. Toivottavasti joku saa kuvia tuosta. Nämä ovat historiallisia. Nämä menevät … Se on vain energiaa.

Siis on ryhmiä, jotka kieltävät, mitä voi syödä, mitä voi juoda. Missään siinä ei ole tolkkua. Miten sallitaan tiukoissa alusvaatteissa?

LINDA: Mitä?! (Lisää naurua)

altADAMUS: Tarkoitan sitä kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti (naurua). Ei voi sallia, koska on tavallaan aina ahtaalla noissa tiukoissa alusvaatteissa, ja sitten täytyy syödä hassuja asioita tai ei voi syödä asioita, joista …

LINDA: Olitko koskaan nainen?

ADAMUS: Kyllä (lisää naurua).

LINDA: Ja muistatko alusvaatteet?

ADAMUS: Olin hyvin, hyvin haluttu (naurua). Joo.

LINDA: Tietysti! (Adamus naureskelee) Tietysti!

ADAMUS: Kyllä, minulla tosiaan oli monta elämää naisena.

LINDA: Miksi ihmeessä et kerro mitään niistä?

ADAMUS: En usko, että meidän kannattaa mennä siihen nyt. Olin vauhdilla menossa johonkin muualle (muutama naurahdus).

Siis salliminen. Miten siis voi mennä johonkin tällaiseen ryhmään, jotka rakastavat sääntöjä? He kukoistavat siitä: "Kertokaa minulle, että olen paha, ja kertokaa minulle, mitä minun pitäisi tehdä." Ihmiset kukoistavat siitä. Miksi niin on? En oikeasti ymmärrä. Miksi haluatte minun kertovan, että olette syntinen, olette heikko ja olette langennut enkeli?

LINDA: (kuiskaa) Ei, emme halua!

ADAMUS: Mutta ihmiset rakastavat sitä: "Voi kyllä! Olkaa hyvä ja kertokaa …"

LINDA: (jatkaa kuiskaamista) Ei, emme halua!

ADAMUS: "… miten paha olen!"

LINDA: (kuiskaa) Ei, emme halua!

ADAMUS: Sinä kävit katolilaista koulua (Lindalle). Menit vapaaehtoisesti sinne.

LINDA: Olin koko ajan käytävässä! En pystynyt käsittelemään sitä! (Naurua)

ADAMUS: Näettekö? (Naurua ja vähän taputuksia) Siis ihmiset haluavat, että heille kerrotaan, että he ovat sitä – "Juuri niin, olen hyvin paha" – ja sitten he haluavat rangaistusta siitä.

altLINDA: (huutaen) Ei, emme halua!! (Lisää naurua)

ADAMUS: Miksi menit käytäväänkoko ajan?

LINDA: Koska en pitänyt siitä hevonpaskasta.

ADAMUS: Mutta rakastit tuota rangaistusta. Ja sitten ihmiset … (Joku sanoo "voiii!")

LINDA: Voi pojat!

ADAMUS: … ihmiset …

LINDA: Se oli kieroa.

ADAMUS: Hänen valintansa, ei minun (muutama naurahdus). Sitten ihmiset rakastavat sääntöjä: "Okei, näin raivaat tiesi takaisin ylös. Älä syö lihaa perjantaisin" tai "Käytä tiukkoja alusvaatteita" tai "Et voi syödä tätä." Ja muuten, kun olemme siinä …

LINDA: Ei, vaan heidän täytyi käyttää pitkiä alusvaatteita, etteivät he lähettäneet vääriä viestejä.

ADAMUS: Kun olemme siinä aiheessa, voisinko lainata tätä kassia?

SHAUMBRA 1 (nainen): Kyllä, ole hyvä.

LINDA: Voi ei.

ADAMUS: Onko siinä mitään hyvää?

LINDA: Sinun ei olisi pitänyt tehdä sitä.

SHAUMBRA 1: Kahvia.

ADAMUS: Ai, kahvia. Kiitos.

LINDA: Teit virheen (Linda naureskelee).

ADAMUS: Ja kun olemme siinä … (Adamus tarjoaa kassia yleisölle, ikään kuin keräten kolehtia)

LINDA: Voi ei! (Joku sanoo "voi kyllä, kolehtihaavi")

ADAMUS: … kolehtihaavi. Syntinen! Syntinen! (Naurua)

LINDA: Oiii!

ADAMUS: Haluatko ostaa … Voi, sinä olet tuplasyntinen! (Lisää naurua) Haa, haa! Tiedän, mitä olet tehnyt!

LINDA: Voiii! Teidän täytyy maksaa katumusharjoituksena.

ADAMUS: Se on siis tavallaan kummallista ihmiskäyt- … Edith, onko sinulla mitään pulitettavaa tänään?

LINDA: Maksa katumusharjoituksena.

EDITH: Sori, muttei ole.

ADAMUS: Sinulla ei ole yhtään rah- … Rakastan violettiasi. Et laittanut sitä päällesi minun vuokseni, ethän?

EDITH: Tietysti laitoin.

ADAMUS: Laitoitko? Se on kaunis (vähän naureskelua). Onko mitään haaviin? (Edith teeskentelee laittavansa jotain) Mitä?! Tyypillinen shaumbra (lisää naurua). Joo. Siis en tiedä, miksi niin on, mutta takaisin pointtiin. Shaumbrat ovat hämmästyttäviä …

LINDA: Mikä pointti oli?

altADAMUS: Shaumbrat ovat hämmästyttäviä. Hämmästyttävät shaumbrat (yleisö taputtaa), joo. Ei sääntöjä, ei narreja.

LINDA: Oiii! (Yleisö sanoo "oiii!") Oiii! Pidän siitä (Adamus naureskelee ja joku sanoo "t-paita-aika")

ADAMUS: T-paita-aika.

LINDA: Kyllä.

ADAMUS: Uskoakseni Cauldre kertoo minulle, että viereinen rakennus on vapaana. Minusta teidän pitäisi vuokrata se ja perustaa t-paita- ja puskuritarrakauppa. Kaikesta mitä teemme täällä studiolla, valmistatte seuraavana päivänä – "ts-ts-ts-ts-ts-ts-ts" (naurua) – t-paitoja ja puskuritarroja, ja oi! Takaisin pointtiin.

LINDA: Nerokasta.

ADAMUS: Pointtiin, josta olen hyvin vakavissani.

LINDA: Okei, okei.

ADAMUS: Se tapahtui sallimisen avulla. Se tapahtui sallimisen avulla – ei sääntöjen, ei harjoitusten, ei edes pulittamalla muutama taala Adamus-sedälle (muutama kikatus). Salliminen toi meidät tähän, se toi meidät tähän kohtaan, jossa voimme sanoa: "Olemme nyt valmiita luomiseen." Se on Atlantiksen unelma, olla täällä ruumiillistuneena ja luoda.

On yksi asia sanoa: "Okei, pääsin mestaruuteen. Olen ruumiillistunut. Olen täällä." Mutta ilman sen luomisosuutta, tietoista luomista – minä olen luomista – sitä ei melkein edes kannata sanoa. Ja monet teistä ovat ihmetelleet sitä aiemmin: "Miksi minun pitäisi jäädä?" Jotkut teistä käyvät edelleen läpi tuota pulmatilannetta: "Miksi minun pitäisi jäädä? Jessus. Okei, sallin itselleni mestaruuden, viisauden, kaikki nuo muut asiat. Luovun kaikesta vanhasta prosessoinnista, energiariippuvuudesta ja kaikesta muusta. Mutta miksi minun pitäisi jäädä?" Vastaus on luominen. Luoda omassa luomuksessanne. Olla tietoinen "minä olen luomisessa", "minä olen" -olemuksen luomuksessa, ja olla siinä ihmismestarina ja luoda. Se on syy jäädä.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä tässä.

altTiedän, että monet teistä tulevat paljon, paljon herkemmiksi ja tietoisemmiksi energioista. Jos tunnette sitä hetken, niin se on aina kerrostunutta. Se ei ole koskaan yksi, vaan aina kerrostunutta. Kerrokset muuttuvat ja liikkuvat, ja jotkut tulevat kirkkaammiksi ja jotkut lakkaavat olemasta kirkkaita. Mutta te jotka sallitte itsenne tiedostaa energian, tuntekaa vain energiaa.

(Tauko)

Olemme kovasti aikataulusta edellä, ja tästä alkaa varsinainen hauskanpito – luominen luomuksessa. Siksi olemme täällä.

Ja se on myös minulle hyvin hauskaa. Sen sijaan että luennoin ja läpsin teitä käsille palaamisesta takaisin noihin vanhoihin mätiin tapoihin, voimme nyt siirtyä eteenpäin. Siis, kunnolla syvään henkeä.

Shaumbra-viisautta

Ja nyt taitaa olla show'mme seuraavan osuuden aika.

LINDA: Ai.

ADAMUS: On yhden lempijuttuni aika. Teemme siinä kysymyksiä ja vastauksia, mutta minä esitän kysymykset ja te annatte vastaukset. Linda mikrofonin kanssa.

LINDA: Voi pojat.

ADAMUS: On aika … (yleisö sanoo "shaumbra-viisaudelle!" ja esitetään erittäin viihdyttävä esittelyvideo):

"Ja nyt on shaumbra-viisauden aika! Jaatteko viisauttanne?
Joo.
Vai lähetetäänkö teidät vesiklosettiin?
Buu!"

(Yleisö nauraa ja taputtaa)

altYksi asia nopeasti shaumbra-viisaudesta: olkaa kilttejä, älkääkä sanoko noita kammottavia sanoja … (Yleisö sanoo "en tiedä"). Pyysin teitä juuri olemaan sanomatta noita sanoja, ja mitä te teette? (Naurua) Käännätte kaiken ympäri ja sanotte ne. Älkää sanoko noita kammottavia sanoja. Voitte tavallaan kiertää ne, jos tunnette tarvetta, sanomalla luovasti: "Adamus, vastausta ei ole vielä oivallettu olemuksessani." (Lisää naurua) Mutta älkää sanoko noita sanoja, joita ei pitäisi sanoa missään shaumbra-kokoontumisessa.

Siis tämän päivän kysymys on – ja se on tavallaan arvoitus ja kysymys samaan aikaan. Ja se saa mielen ymmälle ja ilahduttaa sydäntä. (Adamus naureskelee)

* Tämän päivän kysymys

Mikä on yksi ominaisuus – antakaa vain yksi, ei kokonaista listaa niitä. Mikä on yksi ominaisuus, joka ei ole sopiva ruumiillistuneelle mestarille. Yksi ominaisuus joka ei ole sopiva.

Tuntekaa sitä hetki, ennen kuin alamme vastata siihen. Osa arvoitusta on, että olette kamppailleet tämän ominaisuuden kanssa. Olette melkein pelänneet sitä, mutta se on ominaisuus, joka ei kuulu ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Mikä on tuo yksi ominaisuus?

On paljon oikeita vastauksia ja sitten tietysti minun vastaukseni. Kyllä. Ja jos joku tajuaa, mikä minun vastaukseni on, siitä annetaan erityinen Adamus-palkinto Cauldren taskusta (naurua), koska Lindalla ei ole Adamus-palkintoja.

Aloitetaanpa sitten. Ominaisuus jolla ei ole sijaa ruumiillistuneessa mestaruudessa. Se saattaa olla ominaisuus – no, se on useimmilla teistä – joka teillä on nyt, mutta jota ette halua viedä ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Mikä se on? Linda mikrofonissa.

LINDA: Voi hyvänen aika. Voi hyvänen aika.

ADAMUS: Hei, rakas.

BONNIE: Hei.

ADAMUS: Kyllä.

altBONNIE: Ominaisuus joka on nyt, mutta jota ei viedä eteenpäin?

ADAMUS: Kyllä.

(Bonnie pitää tauon)

Älä pudistele päätäsi tuolla tavalla, koska melkein kuulen noiden sanojen tulevan ulos suustasi. Keksi vain jotain. Se on aina ulospääsy, keksiä jotain, koska et oikeasti keksi sitä. Sallit jotain tulla läpi. Aloitetaanpa uudestaan. Muuten, rakastan tuota hattua. Toisitko minulle samanlaisen seuraavalla kerralla? (Muutama naurahdus)

BONNIE: Okei.

ADAMUS: Joo, joo. Aloitetaan alusta. Mitä ominaisuutta et halua viedä ruumiillistuneeseen mestaruuteen?

BONNIE: Pelkäämistä missään kohtaa.

ADAMUS: Se on ok. Ei mahtava, mutta pelkääm- … Mitä pelk- … Minun täytyy tulla tänne taakse. Mitä pelkäät? Mitä pelkäisit?

BONNIE: Virheen tekemistä.

altADAMUS: Ette voi tehdä virheitä. Ei, ette voi tehdä virhettä. Mitä siitä sanot? Se päästää kaikki koukusta. Ette voi tehdä virhettä, paitsi Kerri (naurua).

KERRI: Ei ikinä!

ADAMUS: Eikä hän välitä, joten sillä ei ole merkitystä. Minkä virheen tekemistä pelkäisit? Onko sinulla tiukat alusvaatteet? (Joku huutaa "voi ei!")

BONNIE: Totta kai.

ADAMUS: Hänellä on, ei kirjaimellisesti mutta vertauskuvallisesti. Tavallaan kaikki kontrolloitua, eikö vain?

BONNIE: Tietysti.

ADAMUS: Joo, tietysti. Oletko ajatellut päästää siitä irti?

BONNIE: Olen.

ADAMUS: Joo. Ja?

BONNIE: No …

ADAMUS: Et päästänyt siitä irti.

BONNIE: En vielä.

altADAMUS: Siis mitä pelkäät, kuolemaa?

BONNIE: Ei, en tietenkään.

ADAMUS: Ei, et tietenkään. Pelkäätkö menemistä julkiselle paikalle ilman sopivaa vaatetusta?

BONNIE: Ai, se olisi suuri virhe (vähän naureskelua).

ADAMUS: Ai, se olisi suuri virhe. Joo, joo. Okei (Bonnie naureskelee). Pelkäätkö sairastumista?

BONNIE: Ei, en pelkää. Ainoastaan olemista … en.

ADAMUS: Okei. Nimeä yksi asia jota saattaisit pelätä.

BONNIE: No, kuten sanon, virheen tekemistä.

ADAMUS: Virheen tekemistä. Voisinko lisätä karkeita sanoja tähän? (Adamus naureskelee) "Tyhmältä näyttämistä".

BONNIE: Ai, se on hyvä vastaus.

ADAMUS: Se on todella hyvä vastaus. Mutta muista, mitä sanoimme älykkyydestä viime kuussa …

BONNIE: Joo-o.

ADAMUS: … ja tietoisuudesta. Tietoisuudessa ei ole älykkyyttä, joten se taitaisi tehdä meistä kaikista tyhmiä, joo. Okei, hyvä. Siis pelko. Se on yksi asia, jota et halua tuoda ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Se on hyvä. Oletko järkyttynyt? Shokissa?

BONNIE: En.

ADAMUS: Et, okei. Toivotko, että Linda ei olisi antanut sinulle mikrofonia?

BONNIE: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä, kyllä (Linda nauraa). Olen selvänäköinen vai mitä?

LINDA: Et! Se ei ollut selvänäköistä! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Seuraava. Mikä on yksi asia, jota et halua tuoda ruumiillistuneeseen mestaruuteen?

JENNIFER: Siitä välittämistä mitä ihmiset ajattelevat.

ADAMUS: Välittämistä – ai, niinkö. Joo.

JENNIFER: Joo, se on iso asia minulle.

altADAMUS: Nousisitko seisomaan, ja katsoisivatko kaikki, miten hän on pukeutunut tänään? (Adamus naureskelee) Eikö se olekin noloa?

JENNIFER: Joo.

ADAMUS: Mutta siis tämä pelko, että välittää siitä, mitä ihmiset ajattelevat.

JENNIFER: Joo, koska aloin tehdä asioita, jotka suututtivat ihmisiä oikeasti, ja jos antaisin sen vaivata itseäni, niin olisin lähtenyt pois siitä, mitä oikeasti haluan tehdä.

ADAMUS: Joo. Mitä sinä …

JENNIFER: Niinpä minun täytyi jatkaa, vaikka olin musta lammas ja ihmiset tekivät pilkkaa minusta selkäni takana (hän naureskelee).

ADAMUS: Itse asiassa on tavallaan hauska tietää, että ihmiset puhuvat sinusta. Tarkoitan, etteikö olisi kamalaa, jos he eivät koskaan puhuisi sinusta? (Jennifer naureskelee) Niin kuin: "Horace, kuka? En ole koskaan aiemmin kuullut hänestä. Häntä ei ole olemassa." Mitä teit niin mustalammasmaista? Mikä sai ihmiset puhumaan?

JENNIFER: No, puhuin mieheni irtisanoutumaan uraputkestaan ja koko hänen perheensä kävi kimppuumme.

ADAMUS: Ai, miten miehesi pärjää sen kanssa? Oletteko vielä yhdessä? (Jennifer vääntelee naamaa) Ette kovin paljon! (Naurua) Joo.

JENNIFER: Hädin tuskin! (Hän nauraa)

ADAMUS: Unohdin mainita, että on nuo seuraamukset (lisää naurua).

altJENNIFER: Aivan!

ADAMUS: Joo, joo.

JENNIFER: Jos olisin välittänyt, niin minulta olisi mennyt sivu suun paljon asioita, joita tapahtui ja jotka olivat hyviä ja …

ADAMUS: Aivan.

JENNIFER: … ja todella makeita.

ADAMUS: Mitä miehesi tekee nyt?

JENNIEFER: Teeskentelee aloittavansa yrityksen.

ADAMUS: Ai! Teeskent- … (Yleisö sanoo "ai!) Kuunteleeko hän näitä … (Jennifer pudistaa päätään "ei" ja nauraa) Okei. Sitten kaikki on ok.

JENNIFER: Ei, hän ei tulisi.

ADAMUS: Tarkkaile ovea. Tarkkaile ovea (Jennifer naureskelee). Hmm, hyvä. Siis välittäminen ruumiillistuneessa mestaruudessa siitä, mitä ihmiset ajattelevat. He ajattelevat – useimmat ihmiset – jompaakumpaa kahdesta asiasta. He ajattelevat, että olet täysin pimahtanut.

JENNIFER: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä (Jennifer naureskelee). Tai he eivät näe sinua, mikä on tavallaan kivaa, koska teillä kaikilla on tällä hetkellä kyky tulla näkymättömäksi. Harjoittelette sitä koko ajan. Piiloudutte. Olette siis todella hyviä olemaan näkymätön, olemaan näkymättä. Mutta nyt voitte tehdä sitä tietoisesti silloin, kun ette halua tulla huomatuksi, kyllä. Kun ette halua, olette vain näkymätön, koska on aikoja, jolloin ette halua olla tekemisissä toisten kanssa. Mutta he pitävät teitä hulluna.

JENNIFER: Kyllä.

ADAMUS: Se on itse asiassa … Teidän pitäisi saada palkinto siitä. Selitän hetken kuluttua, miksi tarkoitan sitä. Teidän pitäisi saada palkinto. Nimittäin kun teemme mestarin tarinoita, kuten "Mestarin muistelmia", mestari on aina pukeutunut vähän eriskummallisesti – 1700-luvun golfausasuun. Eivätkä useimmat ihmiset edes näe häntä. Pukeutunut Elvikseksi ja ajaa vuoden 1959 Cadillacia (Jennifer kikattaa). Tekee outoja asioita, koska mestari tekee sitä ilosta, tietoisuusnäytöksen vuoksi, värin vuoksi, mutta hän ei oikeasti välitä eivätkä monet ihmiset näe häntä. Tai tiedätte, millaista on nähdä joku tavallaan eriskummallinen ja …

LINDA: Ai, sitä on täällä! (Vähän naureskelua)

ADAMUS: Näette jonkun … No, puhun tilasta tämän paikan ulkopuolella. Täällä sitä odottaa. Mutta näette jonkun tavallaan eriskummallisen lentokentällä, ruokakaupassa tai jotain, niin mitä teette? "Mm, mm-mm (teeskennellen lähtevänsä pois), en näe tuota. En näe tuota henkilöä. En halua tuon henkilön tulevan puhumaan kanssani." Ja tiedätte, mitä tietysti tapahtuu. Tuo tavallaan hullu ihminen tulee puhumaan teille ja te tavallaan ajattelette: "Miten olen kohtelias?" Siis sinä olet tuo hullu ihminen.

JENNIFER: Joo.

ADAMUS: Joo.

JENNIFER: Suvun kummallakin puolella.

ADAMUS: Kummallakin puolella.

JENNIFER: Joo.

ADAMUS: Ai, joo, joo. Itse asiassa se olisi kunniamerkki, että he puhuvat sinusta. Ja toinen asia joka on tavallaan surullista: heillä ei ole mitään parempaa tekemistä.

JENNIFER: Kyllä.

ADAMUS: Voi, hyvä. Onneksi olkoon. Kiitos (Adamus taputtaa ja yleisö tulee mukaan). Kiitos kaikesta juoruilusta, kaikesta puheesta selkäsi takana, jota olet aiheuttanut. Hyvä.

Siis, mitä et tuo ruumiillistuneeseen mestaruuteen?

TAD: Yo no sé (vähän naurua ja Linda haukkoo henkeään). Etkö puhu englantia …

ADAMUS: Aivan, aivan!

TAD: … tarkoitan espanjaa?

altADAMUS: Joo, joo (Linda haukkoo taas henkeään).

TAD: Se on vitsi. Se on vitsi.

ADAMUS: Joo, se on hauskaa.

TAD: Olen pahoillani. Yritän vain olla huvittava (muutama naurahdus lisää). Uskoakseni se … se on epäily.

ADAMUS: Epäily.

TAD: Epäily.

ADAMUS: Se on kamala asia ottaa mukaansa.

TAD: Joo.

ADAMUS: Mutta minun täytyy kertoa teille, että sori vaan, mutta teillä on jäämää, epäilyjäämää kaikkien loppupäivienne ajan tällä planeetalla. Sen ei tarvitse vaikuttaa elämäänne, mutta muistatte epäilyn. Se on ollut tavallaan valtavan huono suhde, tavallaan valtava osa elämäänne, joten epäilyä on edelleen, kuin: "Aargh! Aargh! Mitä luulet tekeväsi? Kuka luulet olevasi?" On epäilyä. Mutta opitte olemaan kiinnittämättä huomioita siihen. Opitte laskemaan leikkiä siitä. Ja sitten se juoksee takaisin rotankoloonsa, kun teette pilaa siitä. Joo, epäily. Mitä epäily on?

TAD: Oleminen luottamatta siihen, minkä tiedän oikeaksi.

ADAMUS: Juuri niin.

TAD: Joo.

ADAMUS: Mistä se tulee?

altTAD: Pelosta.

ADAMUS: Mielestä.

TAD: Joo.

ADAMUS: Joo, joo. Ja teen tässä julkilausuman. Laittakaa se printtikauppa valmiiksi siellä (Adamus naureskelee). Epäily on tietoisuuden puutetta. "Ts-ts-ts" (elehtien kolmea riviä) t-paitaan. Epäily on vain tietoisuuden puutetta, tiedostamisen puutetta. Kun teillä on tietoisuutta, mieleen ei tulvi vanhoja muistoja asioista, joita olette tehneet väärin, ja tehdyistä virheistä, kuten Bonnie sanoi. Kun teillä on tietoisuutta, mikään mitä olette koskaan tehneet, ei ole virhe. Se on vain kokemus omassa luomuksessanne. Siis on epäilyä, ja itse asiassa tavallaan nautitte siitä oudolla tavalla, mutta se ei koskaan päihitä teitä. Hyvä. Hyvä vastaus.

TAD: Se on siinä. Tunnistat sen, mutta pidät …

ADAMUS: Joo, on tuo likainen rotta …

TAD: … sen vain loitolla.

ADAMUS: … tuo epäily, joo.

TAD: Tajusin.

ADAMUS: Ja se yrittää pelotella teitä, saada teidät nousemaan jakkaralle peläten, että se tulee jyrsimään jalkaanne tai jotain. Sitten kuin: "Palaa takaisin rotankoloosi! Tiedän, kuka olet. Olet tietoisuuden puutetta. Joo, sinä epäilyrotta, sinä!" Joo. Mutta epäily on oikeasti vain – hyvin yksinkertaisesti ilmaistuna – tietoisuuden puutetta. Ja tietoisuuden puutteen myötä teillä on tavallaan tyhjiö yleisolemuksessanne. Teillä on tavallaan tyhjä tilaa ja epäily tulee täyttämään sen ja sanoo teille, miten kurja ihminen olette, ja sitten menette kirkkoon (Adamus naureskelee ja joku sanoo "ai"). Hyvä.

TAD: Kiitos.

ADAMUS: Yksi tai kaksi vielä. Mikä se on? Mikä on tuo ominaisuus, jota ette halua ottaa … (Linda ojentaa mikin Edithille)

EDITH: Kiitos, kaunokainen.

ADAMUS: … ruumiillistuneeseen valaistumiseenne.

EDITH: Ruumiillistuneeseen oivaltamiseen.

ADAMUS: Kiitos Cauldren korjaamisesta (muutama naurahdus). Hän valitsee sanat. Tsot, tsot! Luulisi hänen saavan sen oikein kaiken tämän ajan jälkeen (Edith naureskelee). Hyvä. Siis kiitos, Edith. Mitä et aio ottaa mukaan?

EDITH: (hän pitää tauon ja Adamus alkaa kuorsata, Edith huokaisee) Kahta hiusta päässäni (muutama naurahdus).

ADAMUS: Olen ylösnoussut mestari, mutta olen täysin ymmälläni (naurua). Jos voisit nähdä t-paitani: "mitä vittua" (lisää naurua). Auta meitä ymmärtämään, valaise meitä tai oivalluta meidät, rakas Edith. Et aio tuoda mukana kahta hiusta päässäsi. Mitä kaksi hiusta? Ajatteletko tuoda hiukset mukanasi?

EDITH: En voi sanoa: "En tiedä." (Yleisö sanoo "ouuu!" ja vähän kikatusta)

altADAMUS: Ouuu! Annamme sen … Käytit sitä viittauksena, et toteamuksena, onko näin? (Joku yleisössä sanoo "kyllä" ja sitten "sano kyllä")

EDITH: Kyllä (lisää naureskelua).

ADAMUS: Edith, mitä et tuo ruumiillistuneeseen mestaruuteesi? Minkä jätät taakse?

EDITH: Inhon.

ADAMUS: Mihin liittyen?

EDITH: Kaikkeen.

ADAMUS: Ai jaa!

EDITH: Tai mihin tahansa.

ADAMUS: Ai, istutaanpa puhumaan (Adamus istuu näyttämön reunalle). Mikä sinua inhottaa?

EDITH: Ei mikään (vähän naurua).

ADAMUS: Tämä ei etene mihinkään. Mutta miksi sanot inhon? Luulen, että on jotain inhottavaa … Tunnet inhoa. Inhoa mitä kohtaan? Et tosiaankaan itseäsi.

EDITH: Inhoa … jos emme ihmisinä kohtaa sitä, kuka oikeasti olemme, ja tee parastamme saavuttaaksemme sen, että olemme … ja tietääksemme, että olemme myös Jumala.

ADAMUS: Ai, okei. Siis niin kuin kärsimättömyyttä tämän matkan kestämiseen niin kauan.

EDITH: Oikein.

ADAMUS: Okei, olen nyt helpottunut. Kiitos. Kiitos. Okei, yksi vielä. Shaumbra-viisautta. Näyttäisittekö uudelleen tuon shaumbra-viisautta-jutun varmistamaan, että olemme todella viisaita. On aika …

(Näytetään video uudestaan)

"Ja nyt on shaumbra-viisauden aika! Jaatteko viisauttanne?
Joo.
Vai lähetetäänkö teidät vesiklosettiin?
Buu!"

Hyvä. Se tavallaan virkisti viisautta. Ole hyvä. Joo, viisas yksilö.

JOE: Luultavasti epäily.

ADAMUS: Epäily on sanottu jo.

LINDA: Hemmetti!

JOE: Okei.

ADAMUS: Esittäisittekö uudestaan tuon … (Adamus naureskelee) Nopeasti, nopeasti. Keksi jotain muuta.

JOE: Hmm …

ADAMUS: Sano mitä tahansa, mitä tahansa, mitä tahansa (kuiskaten). Mitä et tuo mukanasi ruumiillistuneeseen oivaltamiseen?

JOE: Vihaa.

altADAMUS: Vihaa. Itse asiassa kyllä ja ei. Kyllä ja ei. Se oli erittäin hyvä vastaus. Viha jossa suututte itsellenne, ei kuulu sinne, mutta viha jonka kanssa pidätte hauskaa, on tavallaan hauskaa. Viha on joskus vain intohimon nousemista ja joskus se ilmaistaan – silloin kun puratte toisiin ihmisiin oman vihanne, niin teistä tuntuu pahalta jälkikäteen. Mutta viha on itse asiassa ok ruumiillistuneessa oivaltamisessa. Jos teette sen hymyillen, se on ok. Voitko ymmärtää sen? Voitko ymmärtää vihan tuomisen mukanasi?

JOE: Ehdottomasti.

ADAMUS: Joo. Eikä se merkitse, että se valtaa sinut tai toteutat sen. Se merkitsee vain: "Aa! Mikä aistimus, viha. Voi!" Mille olisit vihainen? Älä minua katso (Adamus naureskelee). Se oli tuo kotkansilmäkatse! Mille olisit vihainen mestarina?

JOE: Itselle. Ai, mestarina?

ADAMUS: Mestarina, joo.

JOE: Ihmisten tavalle käyttäytyä.

ADAMUS: Huutosakkisi sanoo tässä jatkuvasti: "Massatietoisuus! Massatietoisuus!" kaikkeen, mitä kysyn.

JOE: Joo.

ADAMUS: Kaikkeen.

JOE: Joo, ihmisten tapa käyttäytyä.

ADAMUS: Juuri niin. Suuttukaa vähän siitä. Ajelette ja turhaudutte liikenteeseen tai olette tekemisissä jonkun kanssa, jolla ei ole hajuakaan, joka on hyvin tiedostamaton. Joo, viha on itse asiassa okei, mutta se on erilaista vihaa. Se on tavallaan mestarivihaa. Se on tavallaan huvittavaa, koska se – teidän täytyy kuunnella vain tämä toinen osa, älkää ottako sitä pois sisällöstä, ottakaa vain ensimmäinen osa – muunnetaan nopeasti viisaudeksi, hyvin nopeasti, koska olette mestari. Teillä on siis tätä vihaa, tuo henkilö suututtaa teitä todella tai liikenne tai asioiden hoitaminen asiakaspalvelun kanssa puhelimessa – Cauldre sanoo minulle. Ei tietenkään Crimson Circlen asiakaspalvelun, vaan muiden ihmisten. Linda, asioit suosikkilentoyhtiösi kanssa.

LINDA: Joo, Unitedin! Jee! (Muutama naurahdus)

altADAMUS: Siis viha. "Olen niin vihainen!" Ja sitten aivan yhtäkkiä tavallaan tunnette tämän muuntumisen ja tunnette tavallaan energiasyöksyn, koska viha tuo energiaa.

LINDA: Mmm.

ADAMUS: Tunnette energiasyöksyn ja sitten tavallaan: "Ai, se oli hauskaa." Sitten tavallaan oivallatte vitsin siinä.

JOE: Tarkoitatko, että silloin kun minut sivuutetaan?

ADAMUS: Joo, joo (vähän naureskelua). Juuri niin, joo. Puhutko asiakaspalvelusta vai elämästä yleensä? (Lisää naureskelua)

JOE: Asiakaspalvelusta, suosikkilentoyhtiöstä.

ADAMUS: Laitetaan odottamaan, joo, joo. Kyllä, sitä se on.

JOE: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä. Yksi vielä. Kiitos, se oli hyvä.

LINDA: Okei, yksi vielä.

ADAMUS: Yksi vielä. Mitä et aio tuoda – minulla on 20 taalaa tähän vastaukseen …

LINDA: Jaaha.

ADAMUS: … jos pääset sitä lähelle.

LINDA: Oi, hän saattaisi päästä.

ADAMUS: Sinun ei tarvitse saada sitä edes oikein.

MARY SUE: Okei.

LINDA: Hän saattaisi päästä!

ADAMUS: Kaksikymmentä taalaa.

altMARY SUE: Adamusta opettajanani (paljon naurua).

LINDA: Voi! Hah, hah, hah, hah! Voi, hah, hah!

ADAMUS: Ei ole …

MARY SUE: Vaan Adamus vertaisenani.

ADAMUS: … oikea vastaus, mutta saat 20 dollaria näkemyksellisyydestä (vähän taputuksia). Se on itse asiassa hyvä vastaus. Se on hyvä vastaus, koska siellä minne menemme, ei ole enää opettajia. Antakaa minun olla opas aina silloin tällöin.

MARY SUE: Ja haluan tuntea sinut vertaisenani.

ADAMUS: Raamatullisessa miel- … ei (naurua).

MARY SUE: Ja pitää paljon hauskaa.

ADAMUS: Juuri niin. Nimittäin en tosiasiassa ole täällä ollakseni opettaja. Enemmänkin kiusankappale (Adamus naureskelee). Kertoakseni tarinoita, häiritäkseni, saadakseni teidät suuttumaan minulle ja … Teet sen itse. Juuri niin. Ja kun oivallat, että en ole täällä opettamassa sinua, et tarvitse sitä ja vapautat itsesi, ja sitten voimme olla oikeasti kavereita.

MARY SUE: Odotan innolla sitä.

ADAMUS: Joo, joo. Hankin sinulle vierailijapassin Ylösnousseiden mestareiden klubille.

MARY SUE: Kiitos.

ADAMUS: Se vain tuntuu siltä, että olet kuollut noin vuorokaudeksi (lisää naurua). Mutta toisaalta, olet siellä vain nauttimassa …

MARY SUE: (naureskelee) Kuulostaa upealta lomalta!

ADAMUS: Juuri niin. Kuthumi on siellä. Meillä on hauskaa. Hyvä. Kiitos.

MARY SUE: (naureskellen) Okei.

ADAMUS: Siis, mikrofoni tänne Lindalle. Kaikki vastaukset ovat hyviä ja oikein. Shaumbra-viisaudesta tulee parempaa. Minun on vaikeampi leikkiä kanssanne (Adamus naureskelee) Shaumbra-viisauden aikana, koska teillä on nyt hyviä vastauksia. Aiemmin oli hyvin helppoa tavallaan – läts! – läimäyttää teidät alas ja saada teidät suuttumaan.

* Adamuksen vastaus

Tässä on se vastaus, ja tiedän, että se on kaikkien mielessä, mutta kukaan ei sanonut sitä. Kukaan ei sanonut sitä, ja kun kuulette sen, sanotte: "Aa, kyllä!" Tarkoitan, että se on melkein liian lähellä. Mitä ette tuo mukananne … Toivoisin, että meillä olisi rummutusta. Eikö meillä ole varaa rummutukseen?

altLINDA: Ai (yleisö alkaa taputtaa reisiään kuin rummutuksena).

ADAMUS: Kiitos. He alkoivat välittömästi tehdä sitä. Siis, ette tuo ylösnousseeseen mestaruuteen mukananne tylsyyttä.

LINDA: Mmmm! (Joku huutaa "kyllä!" ja vähän taputusta)

ADAMUS: Joo. Näettekö, miten helppoa se on?

Tosiasia on, että olette tavallaan ikävystyneitä tällä hetkellä. Olette tavallaan tässä välitilassa. Yritätte löytää asioita höystämään elämäänne. Yritätte löytää intohimoa, yritätte palata takaisin vanhaan intohimoon. Unohtakaa se. Sitä ei tapahdu.

Luultavasti yksi kolmesta suurimmasta valituksenaiheesta koko tässä julmassa heräämisprosessissa on intohimon kadottaminen – "Mitä minun pitäisi tehdä?" – ja sitten projisoitte harmautenne tulevaisuuteen, mitä älkää tehkö, koska projisoitte ihmismielestä. Ikään kuin heijastaisitte vanhantyyppisellä projektorilla seinälle. Ei, meillä on nyt teräväpiirtotelevisio, joten älkää projisoiko harmauttanne ruumiillistuneeseen mestaruuteenne.

Teiltä on ollut intohimo kadoksissa jonkin aikaa, ja se oli tärkeä osa koko muutosprosessia ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Se täytyi melkein piilottaa teiltä – vanha ihmisintohimonne – koska yrittäisitte jatkuvasti palata siihen, emmekä ole täällä sitä varten. Vanha ihmisintohimonne olisi voinut olla mitä tahansa – sairaiden ja vanhojen auttaminen. Se olisi voinut olla paikalliskuorossa laulaminen. Se olisi voinut olla luominen, maalaaminen, jotain sellaista, mitä tahansa – pelkästään kävelyllä käyminen yksin. Mutta se tavallaan menee pois. Ja sitten siirrytte harmauden, tylsyyden, ankeuden – todellisen ankeuden – aikaan, koska päästätte irti monista vanhoista jutuista, eikä tila ole täyttynyt vielä väreillä ja elämällä ja energialla. Teidän täytyi tavallaan mennä energiatyhjyyteen, jonka muutitte sitten energiaharmaudeksi ja ankeudeksi, tavallaan, ennen kuin menemme seuraavaan askeleeseen, jossa on ehdottomasti intohimoa, mutta ette ole koskaan ennen tienneet sellaisesta ihmisenä tällä planeetalla.

Intohimo on hyvin erilaista siellä, minne olette menossa. En melkein halua edes yrittää kuvata sitä, koska se ihmismäistäisi sen. Intohimo – paremman sanan puutteessa – on vain olemista, ja hän haukottelee jo tuolla (Adamus nauraa). "Haukotus! Olen niin kyllästynyt tähän esitykseen, Adamus." (Vähän naurua)

Ette tuo sitä mukananne, ettekä yritä edes projisoida harmauttanne koko tähän ruumiillistuneeseen mestaruuteen. Se ei sovi siihen.

Ihminen on harmaa. Massatietoisuus on harmaa. Se on tavallaan tätä … No, tuntekaa sitä vain hetki. Massatietoisuus on kaikki ihmisten yhteiset ajatukset ikinä. Se on tavallaan harmaa ja ankea, ja se vaikuttaa todella harmaalta ja ankealta, kun olette saaneet loppuun integrointiprosessin, koska teidän elämänne on täynnä – parempien sanojen puutteesta – väriä, syvyyttä, 3D:tä mutta 100D:tä. Se on täynnä hämmästystä.

altEtte ole ikävystynyt ruumiillistuneena mestarina. Piste. Ette voi olla. Nämä kaksi ei toimisi koskaan yhdessä, ei koskaan.

Toisinaan se on riemastuttavaa siinä määrin, että haluatte sen hidastuvan. Toisinaan tunnette niin pakahtuvanne puhtaasta intohimosta – vaikkei mitään tapahtuisi, vaan puhtaasta intohimosta – että tunnette räjähtävänne. Fyysinen kehonne ja mielenne räjähtävät, ovat niin täynnä.

Siisti ja mielenkiintoinen asia on, että olemme tehneet paljon valmistelua, energiavalmistelua muutaman kuluneen vuoden aikana, jotta kehonne pystyy käsittelemään sen. Se ei räjähdä. Teistä tuntuu toisinaan hyvin energiapitoiselta, energian pakahduttamalta. Kun pääsemme ymmärrykseen siitä, mitä energia on ja mitä luominen on, se tulee teille. Ette voisi tällä hetkellä edes kuvitella ihmismielessä, että se tulee teille. Ja koska olette ihminen ja mestari, toisinaan se pakahduttaa ihmisen. Mutta kaiken sen työn vuoksi, mitä olemme tehneet tähän mennessä, se ei pakahduta mieltä. Se kamppaa teidät vähän, mutta se ei oikeasti pakahduta kehoa tai mieltä.

Olette siirtymässä tällä hetkellä pois tavallaan harmaudesta ja intohimottomuudesta ja tylsyydestä – paljosta tylsyydestä, shaumbroilla on paljon tylsyyttä – ja siitä, mitä kutsuisin ankeaksi elämäksi. Olette siirtymässä pois siitä, koska olette siirtymässä pois myös massatietoisuudesta. Ja oivallatte – ja se on tavallaan surullista ensin – että massatietoisuus on ankea, todella ankea. Ja katselette, tarkkailette elämää, massatietoisuutta ja ihmisiä ja ihmettelette, miten ikinä selviydyitte sellaisessa ankeudessa, sellaisessa ehdottomassa ankeudessa.

Ja sitten katsotte itseänne tänä päivänä ja ihmettelette, miksi olette olleet niin hemmetin ankea – tarkoitan vakavan ankeaa, tarkoitan, että olette niin vakava, että se tekee teistä ankean (vähän naureskelua) – miksi olette käyttäneet noita tiukkoja alusvaatteita (muutama kikatus), jotka tekevät todella ankeaksi ja aiheuttavat verenkierto-ongelmia ja miksi teistä on tullut niin hemmetin ankea ja miksi teistä tulee filosofinen ja täytytte makyosta ja jumiudutte. Se on ankeaa! Ja sitten teette ankeita asioita, kuten istutte vain koko päivän (vähän naureskelua, kun Adamus alkaa matkia ankeutta): "Missä on energia? Adamus sanoi, että energiaa oli tulossa." (Naurua)

Katsokaa sitä tällä tavalla: jos olisitte energia, haluaisitteko olla itsenne kanssa? (Lisää naurua) Voi luoja! (Joku sanoo "just niin") Ja sen sijaan, että todella avaudutte ja puhkeatte kukkaan ja olette värikäs, olette sallineet itsenne tulla todella harmaaaaaksi. Ja mitä te sitten teette, kun teistä tulee todella harmaa? Mitä?

LINDA: Mitä väriä sinulla on päälläsi? (Hänen takkinsa on tavallaan harmaa)

altADAMUS: Mustaa! (Ja joku huutaa "harmaata!") Oi, oi, oi! (Naurua) Nopeasti, nopeasti! Piiloudu puun taakse! Voi ei! Saat vähän väriä (lisää naureskelua).

Oivallatte, miten harmaa olette ollut elämässänne, ja sanotte: "En halua sitä ruumiillistuneeseen valaistumiseen." Eikä minun tarvitse olla huolissani – sitä ei ole siinä.

Ruumiillistuneena mestarina olette todella herkkä ja tietoinen asioista, ja joskus se vaivaa teitä ollessanne ankeassa maailmassa. Mutta mitä sitten teette? Pysähdytte ja vedätte syvään henkeä: "Olen olemassa", ja vain luotte. Maalaatte harmaalle kankaalle, eikä harmaa kangas ole teidän. Se on elämä. Se on elämä.

Siis ette tuo mukananne tylsyyttä, harmautta ja ankeutta. Te jotka olette tavallaan jumissa tällä hetkellä, kierrätte ankeaa ympyrää, ette edes hauskaa ympyrää. Se ei itse asiassa ole edes ympyrä. Ette ole edes niin hyvä. Ette saa tehtyä ympyrää (vähän naurua), koska jatkatte vaeltamista. Jatkatte tavallaan vaeltelemista, kierrätte ympyrää joka ei koskaan tule valmiiksi. Se on ankeaa. Huh!

Siis te jotka jumitatte nyt ankeudessa, ottakaa se pois takapuolestanne …

LINDA: Ouu! (Pari naurahdusta)

ADAMUS: … ja vetäkää kunnolla syvään henkeä, koska alkaa hauskanpito. On pakko. Ei ole mitään ankeaa ruumiillistunutta ihmistä tai ankeaa ylösnoussutta mestaria. On joitain ylösnousseita mestareita, jotka ovat vähän hauskempia kuin toiset (naurua, kun Adamus saapastelee), mutta ei ole yhtään …

SART: Kukaan tuntemamme?

ADAMUS: … joka on ankea … joo. "Kukaan tuntemamme?" Sart kysyy. No, Kuthumi. Kuthumi.

Okei, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä. Mennen ankeuden ja suuren vakavuuden yli.

Koko tämä henkinen matka ei liity mitenkään vakavana olemiseen. Se liittyy kaikin tavoin vähän hulluna ja rohkeana ja uskaliaana olemiseen, muttei kovin vakavana. Ottakaa siis pois ankeat alusvaatteenne. T-paita-aika (pari naurahdusta).

Jos pitäisin vain St. Germain -luentoja, sillä ei olisi samaa vaikutusta.

LINDA: Ei, ei. Olen varma siitä.

altADAMUS: Joo, ei. Seuraava aihe. Okei, vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä. Seuraava aihe, kun alamme tuoda vähän väriä elämäämme. Linda, auttaisitko minua housujeni kanssa (naurua).

LINDA: Joo, joo. Kiitos.

ADAMUS: Seuraava aihe. Näettekö, tämä on hauskaa. Se ei ole ankeaa.

(Tauko, kun Linda korjaa hänen mikkinsä paristoa)

LINDA: Rikoit sen (kuiskaten). Okei, anna minulle hetki.

ADAMUS: Itse asiassa, tämä on hyvin hauskaa (muutama kikatus). Cauldre tavallaan sanoo: "Saa tämä tehtyä nopeasti", mutta minulla on hauskaa.

LINDA: Höllennä alusvaatteitasi (vähän naurua).

ADAMUS: Valmista? Lopeta se!

LINDA: Ei! Se on jumissa. Siinä, nyt se on valmis.

ADAMUS: Hyvä, kiitos. Seuraava aihe. Puhutaanpa het- … (Linda yrittää suoristaa Adamuksen vaatteita ja Adamus hätistää hänet pois)

LINDA: Yritän vain auttaa (naurua). Jessus!

Energia ja elämä

ADAMUS: Puhutaanpa nyt hetki energiasta ja elämästä. Ette ole ehkä koskaan ennen ajatelleet tätä, mutta energian ja elämän välillä on valtava ero. Jos keskustelisitte useimpien ihmisten kanssa, luultavasti myös useimpien shaumbrojen, he ajattelisivat, että elämä on energiaa, eikä se ole. Se ei lainkaan ole.

Energia ei ole myöskään elämänvoimaa. Monet ihmiset puhuvat elämänvoimaenergiasta. Ei ole sellaista. Praana ei virtaa kaikkialla. On energiaa, joka on aivan tässä, aktivoimattomana, tekemättä mitään, eikä se ole älykästä, sillä ei ole agendaa eikä se liikuta teitä. Te liikutatte sitä.

Ihmiset ajattelevat energiasta: "Sitä on ilmassa." Ei, se on happea. Se ei ole energiaa. On tämä väärinkäsitys, että energia on elämää, eikä se ole. Ja silloin asiat ovat tylsiä, kun ajattelette, että energia on elämää, ja silloin asiat kontrolloivat elämäänne, koska turvaudutte energiaan. Olette riippuvaisia energiasta.

Energia on täysin eri asia kuin elämä. Ihmiset luulevat, että elämä on esimerkiksi rahan omistamista. Ei, se on energiaa. Se on vain energiaa. He luulevat esimerkiksi, että musiikki on elämää. Ei, musiikki on vain energiaa. Voimmeko laittaa jotain musiikkia? Luulisin, että ensimmäinen raita musiikista, jota soitettiin ennen lähetystä – Cauldre kertoo minulle. Kuunnellaanpa tätä hetki helpottamaan esimerkin saamista.

(Musiikki alkaa)

Musiikki joka soi, on vain energiaa.

Tiedätte, että olen sanonut nyt, että energia on vain kommunikointia. Kommunikointia. Siinä kaikki – kommunikoi se sitten musiikkina tai valona tai rahana. Se on vain kommunikointia, kokonaan. Eikä mitään tapahdu tuon energian myötä, joka on vain kommunikointia, ennen kuin te olette läsnä, ennen kuin on tietoisuutta. Ei mitään. Se on elämää.

Kun tietoisuus kohtaa energian, kun tietoisuus sallii, kun se on läsnä – minä olen tässä – yhtäkkiä energia alkaa liikkua ja meillä on elämää. Kiitos musiikista. Se oli energiaa. Se ei ole elämää.

(Musiikki loppuu)

altIhmiset sekoittavat elämän suuren energiamäärän saamiseen. Se ei ole. Se ei ole. Energia on vain energiaa. Ja tämä on erittäin yksinkertainen, mutta hyvin, hyvin tärkeä pointti tulemisessanne mestariksi – oivaltaa, että energia on tässä. Se ei ole ryhmäjuttu. Se ei ole praanaa.

Ymmärrän, mitä tarkoitetaan puhuttaessa praanasta – praanasta, elämänvoimaenergiasta – mutta se saisi yksilön uskomaan, että on jotain, mitä hän haluaa tai tarvitsee, ja hän yrittää saada sitä tässä tehdäkseen itsestään onnellisemman tai paremman tai mitä tahansa, terveemmän. Sitä ei ole. Olen katsonut. Olen tarkistanut. Olen kysellyt ympäri universumia: "Oletteko nähneet praanaa? Oletteko nähneet praanaa?" Tietysti mennessäni new age -ashramiin sanottiin: "Voi kyllä, praanaa on kaikkialla" (puhuen intialaisella aksentilla). Mutta ei ole. Ei oikeasti ole. On energ- …

LINDA: Tee se uudestaan! Tee se uudestaan! (Vähän naurua)

ADAMUS: En koskaan enää (lisää naurua). En koskaan enää.

Energiaa on kaikkialla, ja se on sinun. Se ei ole hänen, vaan se on sinun. Tämä on hyvin tärkeä ymmärtää. Se on sinun energiaasi. Se ei ole tuolla jossain. Se ei ole ilmassa. Se ei tule toisesta galaksista. Se on aivan tässä. Sitä ei ole tarkoitus myöskään jakaa hänen kanssaan. Ei koskaan, ei koskaan. Älä koskaan jaa energiaasi. Uusi t-paita. Meidän täytyy saada se vuokrasopimus. Älä koskaan jaa energiaasi, ja tiedän, että se kuulostaa kamalalta, koska ihmiset ovat aina antamassa energiaansa pois. Miksi antaisit? Etkä voi antaa. Et voi antaa hänelle energiaasi. Voit inspiroida häntä käyttämään omaansa vain olemalla läsnä – sinun hehkusi, potentiaalisi – mutta et voi koskaan antaa hänelle omaasi. Etkä voi koskaan oikeasti ottaa hänen energiaansa. Voit teeskennellä niin, mutta se on toinen tarina.

Energiaa on kaikkialla, ja se on teidän. Se odottaa teitä. Se vain odottaa. Se odottelee ilman agendaa, ilman älykkyyttä. Se on teidän palveluksessanne.

Kun olette läsnä, kun olette sanoneet: "Aion olla elämäni, elämässäni, elämääni, oman elämäni luoja", kun olette näin sitoutunut ja teillä on näin paljon intohimoa olla täällä, yhtäkkiä energianne herää henkiin. Se luo … Ei, vedän sen takaisin. Energia on nyt teidän palveluksessanne, ja se helpottaa luomistanne elämässä, josta uneksitte ja jonka valitsette. Piste.

altÄlkää koskaan enää sekoittako energiaa elämään. Elämä on sitä, kun olette läsnä, kun ette ole enää ankea, kun ette enää vaella etsimässä tuota jonkinlaista elämäntarkoitusta, kun ette ole enää ikävystynyt, kun päätätte olla omassa luomuksessanne. Se kuulostaa melko ilmeiseltä – päättää olla omassa luomuksessaan – mutta useimmat ihmiset eivät tee sitä. a) He eivät tunnusta "tämä on minun luomukseni" ja b) he eivät ymmärrä energiaa. He tekevät edelleen työtä sen vuoksi, sen sijaan että antavat sen työskennellä puolestaan. Ja useimmat ihmiset eivät ole täysin läsnä eli tietoisia. "Minä olen mitä olen, koska olen päättänyt olla" ja pum! energiat muuttuvat nyt. Teidän energianne muuttuvat. Ne alkavat välittömästi palvella auttaakseen luomaan kokemuksia omassa luomuksessanne. Se on näin yksinkertaista.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä. Se on näin yksinkertaista, joo.

Energia ei ole elämä. Energia tukee elämänkokemusta. Taas kerran, hyvin yksinkertainen asia ja jotkut teistä ajattelevat: "No, joo, se on tavallaan ilmeistä." Mutta eläisittekö sen nyt? Eläisittekö sen? Ja se merkitsee pääsemistä pois harmaasta ankeudesta, tulemista takaisin todelliseen intohimoon. Ei vanhaa ihmisintohimoa, vaan todellinen intohimo on: "Minä luon. Minä koen." Se on siinä. "Minä luon luomukseni, ja voin tehdä sen ollessani massatietoisuudessa. Minun luomukseni, ja voin sitten kokea ne."

Lakkaatte ihmettelemästä: "No, miten ihmeessä mikään ei koskaan toimi minulla" ja "Haluan olla yltäkylläinen, mutten ole", koska rinnastatte edelleen energian ja elämän ja laitatte ne samaksi asiaksi. Ajattelette edelleen, että energia on elämä. Se ei ole. Te olette elämä. Sallikaa energian nyt tukea luomuksianne. Hyvä.

Kunnolla syvään henkeä tässä. Kunnolla syvään henkeä.

Tunnen joitain kysymyksiä tästä, mutten aio vastata niihin. Ei, koska en halua siitä tulevan mentaalista. Se on hyvin yksinkertaista. Energia ei ole elämä. Ne ovat kaksi eri asiaa. Elämä tapahtuu, kun tietoisuus on läsnä. Energia menee sitten työskentelemään puolestanne, ja te saatte sen, mitä kutsutte nyt elämäksi. Elämän ei tarvitse olla fyysisessä kehossa.

Muuten, tuo fyysinen keho ei ole elämä. Sanotte: "No, olen elossa." Mutta fyysinen kehonne ei ole elämä. Se on energiaa. Siinä kaikki. Se on energiaa kehona.

Sitten ajattelette: "No, okei, se on ajatukseni – ajatukset joita kulkee mielessäni. Se on elämä." Ei, itse asiassa se on vain energiaa. Mielenne ei ole muuta kuin energiahautomo, ja se luo ajatuksia. Se suoltaa jatkuvasti ulos ajatuksia, mutta se ei ole elämä.

Ajatuksissanne oleminen ei ole elämä. Ajelehditte vain energiassa, kun olette ajatuksissanne (pieni tauko). Onko siinä järkeä? (Hiljaisuus) Kaikilla on tuo iso "mitä vittua" -ilme (vähän naureskelua). "Mitä hän juuri sanoi?"

Sanoin, että nauttikaa elämästä, okei? Lakatkaa olemasta niin ankea. Okei, alan poimia ankeat ihmiset yleisön joukosta, joo.

LINDA: Voi ei!

ADAMUS: Voi kyllä, kyllä, kyllä! Ei tällä kertaa, mutta seuraavalla.

LINDA: Ouuu! (Yleisö sanoo myös "ouuu" ja vähän naureskelua)

ADAMUS: Älkää tulko pukeutuneena ankeasti (Adamus naureskelee). Älkää näyttäkö ankealta. Tiedättehän tuon ankean ilmeen?

LINDA: Mitä on "ankea"?

ADAMUS: Tule eteen. Osaat tehdä sen (Adamus naureskelee).

LINDA: Ei, sinä osaat tehdä sen (naurua). Minä en ole ankea!

ADAMUS: Kuka haluaa tehdä ankean ilmeen näyttämöllä? Kuka on todella hyvä siinä? Aa! Aa! Et sinä ole ankea. Ai, mutta osaat näytellä sen.

TAD: Osaan tehdä tuon ilmeen.

ADAMUS: Osaat tehdä tuon ilmeen, okei. (Tad näyttää)

altAi, se on melko hyvä. Aioin juuri sanoa, etteikö se muistuta monia ihmisiä, jotka tunnemme (naurua). Tee se vielä uudestaan (Tad tekee sen taas). Ei. Jos ei haittaa, että korjaan, niin ankealla ihmisellä ei ole noin paljon ilmaisua. Okei (Tad tekee sen uudestaan ja Adamus naureskelee). Se on ankea, okei.

Nyt vastakohtana sille tietoisena ja läsnä oleminen, elämässä oleminen (Tad näyttää sen).

TAD: Olen tässä.

SHAUMBRA 2 (nainen): Mitä se oli? Olet mitä?

TAD: Tässä.

SHAUMBRA 2: Mitä se oli?

TAD: Olen tässä.

LINDA: Milloin menette naimisiin? (Naurua)

ADAMUS: Hyvä häiriötekijä! Hyvä häiriötekijä! (Adamus naureskelee) Joo. Ai, hymyilet sille edelleen.

altTAD: Joo!

ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä.

TAD: Emme ole menneet vielä naimisiin, joten …

ADAMUS: Ai! Okei. Te kaksi menette … (lisää naureskelua) Miten voisi olla rakastamatta häntä, aina? (Yleisö taputtaa) Hyvä, kiitos. Kiitos. Haluaako kukaan muu esittää ankeaa?

SHAUMBRA 3 (nainen): Linda, katso häntä kieroon.

altLINDA: Henrietta haluaa.

HENRIETTA: Minäkö?

ADAMUS: Haluatko esittää ankeaa? Meidän täytyy antaa kaikille tuolla – jotkut heistä ovat … Ei-englantia-puhuvat miettivät: "Mikä on ankea? En ymmärrä tätä sanaa "dreary"." Siis tehdään se heitä varten esimerkiksi (Henrietta näyttää erittäin ankeaa ilmettä) Ajattele lapsuuttasi (naurua ja hän jatkaa hyvin ankeaa ilmettä). Auts! Se on melko hyvä. Se on hyvä ankea (yleisö taputtaa). Joo, joo. Ja nyt olet hullu ruumiillistunut mestari (Henriettesta tulee nyt hyvin eläväinen, ja lisää naurua). Nämä ovat niitä, joista poispäin tavallaan kävelette (naurua). Hän tekee tuota ruokakaupan lihaosastolla ja … (Adamus naureskelee) Haluaako kukaan muu havainnollistaa "ankean" kaikille kuuntelijoillemme netissä tänään?

altLINDA: Edith! (Muutama naurahdus)

ADAMUS: Hän suuttuu sinulle.

LINDA: Ai!

EDITH: En ole vihainen.

ADAMUS: Haluatko esittää ankeaa?

EDITH: En (vähän naureskelua).

ADAMUS: Edith! (Yleisö alkaa lallattaa "Edith! Edith! Edith!") Edith, he haluavat sinun esittävän ankeaa. Valoa tänne vähän lisää. (Yleisö jatkaa lallatustaan, ja Edith irvistää ja elehtii). Se oli ankea! Hän teki sen juuri siinä! (Paljon naurua ja hän nousee ylös) Anna minun auttaa, madam.

EDITH: Kiitos, ystävällinen herra.

ADAMUS: Kyllä, kyllä. Haluatko tuolin?

EDITH: Ei kiitos.

ADAMUS: Esität ankeaa seisten, okei.

altEDITH: Toivottavasti.

ADAMUS: Ankea, harmaa, ikävystynyt (Edith havainnollistaa). Ai! Tee se uudestaan. Missä kamera on? Ai, punainen valo tuolla. Se näyttää vähän pelottavalta (vähän naureskelua).

EDITH: Sori.

ADAMUS: Vain ankea, harmaa (Edith näyttää ankeata naamaa) Se on melko hyvä, Edith. Se on melko hyvä, joo, joo. Kiitos (vähän taputuksia). Nyt olet läsnä. Olet nyt elämässä, omassa elämässäsi. Miltä se näyttää? (Edith alkaa ilmehtiä) Se näyttää edelleen ankealta, Edith (naurua).

EDITH: Ajattelin vain, että toivoisin olevani rikas enkä hyvännäköinen (lisää naureskelua).

ADAMUS: No, olen iloinen, että valitset hyvännäköisyyden (Adamus naureskelee). Miksi ei kumpaakin?

EDITH: Rakastaisin kumpaakin.

altADAMUS: Voitko vain … Puhuimme tänään siitä, että suurin syy, että olemme edellä aikataulua, on salliminen. Sinä jatkat yltäkylläisyydestä puhumista. Voisitko vain sallia sen?

EDITH: Tietysti.

ADAMUS: Tee se sitten.

EDITH: Okei.

ADAMUS: Okei, tule takaisin. Haluan sata taalaa seuraavalla kerralla (vähän naureskelua). Ei, vaan se on yltäkylläisyyttä. Saat vain …

LINDA: Hän palasi "ankeaan" (naurua).

ADAMUS: Kiitos, Edith.

EDITH: Totta kai! Kiitos, rakas.

ADAMUS: Kiitos. Hyvä. Siis vedetäänpä … Luulen, että kuuntelijat, katselijat, saavat ajatuksen siitä, mitä "ankea" on.

Ei ole mitään … Meillä oli Kharisma-sarja jokin aika sitten. Kharisma on vain sitä, kun olette läsnä, kun olette tietoinen, kun olette luomisessa. Se on elämää. Se on elämää. Silloin energiaa viuh! tulee sisään, ja lopetamme kaiken keskustelun yltäkylläisyydestä. En malta od- … Se on juhlan päivä.

EDITH: Kyllä.

ADAMUS: Ostan kakkua ja samppanjaa kaikille, kun voimme lopultakin haudata yltäkylläisyyskeskustelun, koska jotkut teistä ovat edelleen riippuvaisia siitä. Rakastatte sitä, joo. Pidätte edelleen siitä hakkaamisesta, mitä yltäkylläisyyden puute antaa teille. En mene siihen, vaan vedetään syvään henkeä. Lopetamme nuo keskustelut ja elämme aitoina ruumiillistuneina mestareina. Seuraava.

Vedetäänpä syvään henkeä, ja vaihdamme taas aihetta/vaihdetta. Isommalle kuitenkin.

Vedetään kunnolla syvään henkeä. On merabh-aika.

LINDA: Aaah!

altADAMUS: Nyt voitte kaikki nukahtaa. "Voi, olen hyvin ankea tänään." (Muutama naurahdus) Ei, vaan oikeasti. Aion työpajoissa ja tapahtumissa haastaa ankeat ihmiset. Sille ei ole sijaa kokoontumisissamme. Sille ei ole sijaa.

KERRI: Aamen! (Naurua)

ADAMUS: Kuulin "aamen" yleisöstä. Aamen! (Yleisö huutaa "vuuu" ja taputtaa) Intohimo on paljon hauskempaa luomisessanne. Se vetää paljon energiaa. On paljon hauskempaa vain nauttia elämästä. Lakatkaa pidättelemästä. Aion niin haastaa ankeat ihmiset. Työskentelen Lindan kanssa. Hankimme ankeuspalkinnon (muutama naurahdus). Se on vain pieni harmaa tarra (lisää naurua).

LINDA: Ai, voin tehdä sen!

ADAMUS: Hanki harmaa tarra. Sille ei ole enää sijaa täällä. Ei ole sijaa tälle … Nimittäin te kaikki, joka ikinen teistä poikkeuksetta, on lähtenyt tähän juttuun: "Minun täytyy lähteä tälle pitkälle kärsimyspolulle etsimään pyhää graalia". Jos olisitte vain pysähtyneet katsomaan, pyhä graali oli aivan siinä koko ajan. Ja lähditte tähän ankeaan etsintään, ja toivon, että kirjoitatte kirjoja sitä ja vitsailette sillä, miten harmaa ja ankea olitte tässä jumalan hylkäämässä jonkin sellaisen etsinnässä, mikä oli aivan siinä! Olen yllättynyt, että te ette kompastuneet siihen matkalla etsintäänne.

Vetäkää syvään henkeä ja sallikaa. "Minä olen mitä olen. Olen hemmetin luoja, ja pidän hauskaa luomuksissani."

On riittävästi sanottu, on merabhin aika. Musiikki valmiiksi, ja vedetään kunnolla syvään henkeä, kun siirrymme … musiikkiin (muutama naurahdus).

(Musiikki alkaa)

Ei koskaan tiedä. Ei koskaan tiedä. Avataanpa Kool-Aid (yleisö sanoo "ouuu!"). (Suom. huom. Kool-Aid on juomajauhe, joka liitetään myös Kansan temppelin joukkoitsemurhaan) Ouu! Auu! (Adamus nauraa) Se ei ole ankeaa, eihän? Kaikkea muuta.

Merabh

Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja pyydän teitä panemaan merkille jonkin, mitä tapahtui tämän päivän häiriötekijöiden aikana. Oli hyvää informaatiota, mutta jotain muuta tapahtui.

Vedetään kunnolla syvään henkeä. Sallikaa vain hetki tässä, kun musiikki soi.

Kunnolla syvään henkeä. Paljon naurua tänään. Paljon kunnon naurua.

Henkiset kokoontumiset pitäisi olla melkein pelkkää naurua. Tarkoitan, melkein pelkkää, kenties vähän vakavuutta, mutta melkein pelkää naurua. Hassu asia on, että ruumiillistuneena mestarina nauratte paljon sille, miten ankea olitte (Adamus naureskelee). Oikeasti sanotte: "Miksi omaksuin sen, tuon vakavuuden, tavallaan ylipyhyyden?" No, koska sen massatietoisuus käski teitä tekemään.

altNimittäin Kuthumi – rakastan Kuthumia. Hän on hyvä esimerkki siitä, miten muututaan ankeimmasta ihmisestä, joka on koskaan kulkenut tällä planeetalla. Oikeasti – voi, niin vakava ja kaikessa oli kyse säännöistä ja vanhempiensa tekemisestä onnelliseksi. Yksi ankeimmista asioista, jonka voi tehdä, on yrittää tehdä vanhempansa onnellisiksi. Seuraava on yrittää tehdä lapsensa onnellisiksi, joo. Se sai kaikilta teiltä, jotka kuuntelette netissä, ison: "Voi kyllä." (Adamus naureskelee)

Kuthumi oli hyvin ankea. Tarkoitan, että hän pystyisi tyhjentämään koko baarin – jos hän olisi koskaan mennyt sellaiseen, muttei hän koskaan mennyt, koska hän oli liian ankea ollakseen baarissa (muutama naurahdus). Hän tyhjentäisi koko baarin, koska kaikki tuntisivat sen. Hän alkaisi esittää kaikkia näitä kysymyksiä: "No, mitä tässä drinkissä on? Ja mitä tuossa on? Ja mitä se tekee minulle? Ja onko tämä laillista? Ja …" Ankeita kysymyksiä. Juo vain se hiton drinkki, Kuthumi! Vain juo se! (Naurua)

Mutta eivätkö monet teistä ole olleet sellaisia henkisellä matkalla? "No, mitä minun pitäisi tehdä? Millaista tästä tulee? Mitä tulee seuraavaksi? Teenkö tämän oikein? Missä on käsikirja, joka kertoo minulle, mitä tehdä?" Vain tee se!! (Lisää naurua)

Kuthumi oli hyvin ankea …

YLEISÖ: Miten ankea hän oli? (Lisää naurua)

ADAMUS: Hän oli niin ankea, että hän voi mennä – tämä on tositarina – bordelliin, ilotaloon ja nukuttaa kaikki. Saada kaikki nukahtamaan. No, hän alkoi kysyä: "Onko sinulla mitään sairauksia? Ja onko sinulla mitään, tiedättehän …" Ääh! "Mitä söit tänään aamiaiseksi?" Vain tee se, Kuthumi! Vain tee se!

Joka tapauksessa, vedetään kunnolla syvään henkeä.

altHän pääsi yli ankeudesta, ja sitten hänestä tuli valo. Hänestä tuli todellinen valo, joka oli täynnä iloa. Hänestä ei tullut enää koskaan vakava, hän oli aina hetkessä, aina ilossa, hän ei jumiutunut koskaan mieleen, hänestä ei tullut koskaan opettajamainen, ei koskaan ikävystyttävä. Esittäkää hänelle kysymys … Esittäisitte vakavan kysymyksen ja hän kertoisi vitsin, koska hän tiesi, mitä oikeasti tapahtui. Kun joku tulisi sanomaan: "Mestari, missä on tie valaistumiseen?" hän kertoisi tälle vitsin, täysin aiheen ulkopuolelta. Ja se häiritsisi tuota ihmistä riittävästi, jotta hän lakkaisi olemasta niin vakava. Ei ole mitään tietä. Ei ole mitään polkua valaistumiseen. Se kaikki on vain sallimisessa. Se on siinä.

Mutta häiritsen teitä tarkoituksella.

Ihmisen menettäminen

Hassu asia tapahtuu nyt kaiken tämän häirinnän, kaikkien tarinoiden ja kaiken muun myötä. Olette luultavasti ihmetelleet viime aikoina, noin viimeisten 10 päivän aikana: "Mitä minulle tapahtuu? Tunnen hajoavani, ei ole tavallaan kasassa."

Rakas mestari, olet tässä menettämässä ihmisen. Nimittäin tuo ihminen, tuo ankea ja harmaa ihminen, tavallaan leijuu pois. Kenties paremmin sanottuna, tavallaan … tiedätte, millaista on kuin käärme luo nahkansa, erityisesti jos tuo käärme piti tuota nahkaa identiteettinään, koska sen se näki ja tunsi lukerrellessaan maassa, ja sitten se alkaa menettää tuon nahan.

Teistä vedetään nyt suuri osa pois. Ette menetä sitä, mutta se poistetaan tavallaan – kerros, valtava kerros – jotta voitte paljastaa mestarin.

Ihminen erotetaan tällä erää. Se integroituu lopulta, mutta ensin se laitetaan muihin ulottuvuuksiin, unitilaanne yöllä.

Ihmisosa joka oli ankea, väritön, ei koskaan luoja, addiktoitunut energiaan, se asia johon samaistuitte monilla tavoilla, vedetään nyt pois kuin suomut, kuin puun kaarna, eläimen suomut. Joinain päivinä tosiaan tuntuu siltä, että sitä vedetään pois. Toisina päivinä se tuntuu vain putoavan pois. Se on hyvin mielenkiintoinen, mutta joskus epämiellyttävä tilanne.

Ihmisidentiteetti joka oli hyvin kovettunut, hyvin tiukka, irtoaa nyt. Se menee muihin uniulottuvuuksiin, ja siitä syystä monet unet ovat taas kerran olleet hyvin intensiivisiä. Tuosta ihmisestä on tulossa oma aspektinsa, ja sitä kuoritaan nyt pois teistä, tietoisuudestanne.

Tuo aspekti menee uniulottuvuuksiinne, siellä se pääsee lopulta viisauteen. Mutta se leikkii noissa ulottuvuuksissa tällä hetkellä ja yrittää edelleen löytää ratkaisua hyvin moniin asioihin, joita sille on tapahtunut tässä elämässä – tuolle ihmisaspektille. Se menee vierailemaan ihmisten luona menneisyydestä, vanhoihin kokemuksiin menneisyydestä. Oivallatte sen unissanne yöllä, ja ihmettelette: "Mitä tapahtuu? Miksi on näitä turhautumisen ja loppuunsaattamattomuuden tunteita? Miksi on näitä tunteita, että ihminen menee melkein taaksepäin, vaikka olette tehneet hyvää irtipäästämistyötä?"

Se menee merkittävään viritykseen, voitaisiin sanoa. Tuo ihmisaspekti menee toisiin ulottuvuuksiin, ei-uni-ulottuvuuksiin, vaan toisiin ulottuvuuksiin, joissa se saa paljon aikaa ja hiljaisuutta itselleen. Kyllä, myös ollessaan uniulottuvuuksissa, se on hiljaisessa ulottuvuudessa yksin, eristyksissä, kaukana kaikesta.

altSe itkee siellä. Se kapinoi siellä. Se käy läpi yrityksiään ratkaista ongelmia: "Miksi ylipäätään tulin maan päälle? Miksi otin itselleni niin paljon vihaa ja tuskaa?" Se käsittelee itseään siellä, ja se on hyvin, hyvin vaikeaa sille. Mutta se ei oikeastaan vaikuta teihin kovin paljon elävänä mestarina. Tunnette tätä tapahtuvan siellä. Tunnette sen, mutta se ei pysty sekaantumaan elämäänne.

Tällä hetkellä kun olemme todellisena luojana olemisen kauniissa paikassa, ihmisaspektia vedetään pois, irrotetaan. Voisitte olla melkein kuin … Teillä on planeetallanne luontokappale nimeltään "kilpikonna" – melkein kuin kilpi otettaisiin pois ja vietäisiin jonnekin muualle, jottei teillä ole tuota asioihin puuttumista. Tunnette sen, kyllä, mutta se ei suoran puutu teidän elämäänne.

Lopulta kaikki integroidaan. Lopulta se tulee takaisin viisaana ihmisenä, täydentyneenä ihmisenä. Se palaa takaisin ja liittyy mestariin, "minä olen" -olemukseen. Se tulee takaisin ja liittyy teihin elämässä.

Tätä ei pidä ottaa kevyesti. Toisin sanoen, tämä on iso askel. Jos olette viime aikoina ihmetelleet: "Miksi on näitä kummallisia tunteita?". No, koska ihmisaspekti olen lähdössä pois.

Vedetään syvään henkeä tässä ja pelkästään sallitaan.

Se ei olisi ollut mahdollista ilman sallimista, ilman viisautta, ilman mestaria, ilman ymmärrystä energiasta.

Ilman noita asioita ihmisaspekti olisi roikkunut kiinni. Se olisi kaivautunut syvemmälle. Se olisi tehnyt kovemman kuoren. Mutta juuri nyt otatte syvään henkeä, mestari ja ihminen, ja sallitte sen mennä sujuvasti sinne, minne sen täytyy mennä.

Ihmisitse on ollut täynnä tunteita. Se on elänyt tunnemeressä. Se on ollut riippuvainen draamasta ja tunteista. Niille ei ole sijaa siellä, minne mestari menee. Se on valheellista, valheellinen todellisuus. Se on itse asiassa valheellista energiadynamiikkaa – tunteet, draama ja kaikki vastaava.

Silloin kun ei ymmärretä energian ja elämän eroa, on taipumusta addiktoitua kovasti draamaan. Se on yksi harvoista asioista, jotka tuovat vähän energiaa elämään. Sille ei ole sijaa mestarin elämässä. Mestari käsittelee mestarin energiaa, puhdasta energiaa.

Mestari tuo tietoisuutta ja luomista. Sitten tulee energiaa, joka sallii kokemisen, ilon ja yksinkertaisuuden.

Ihmisaspektikerros on menossa pois.

Se koulutetaan viisaudella. Se koulutetaan naurulla.

altJoku saattaisi kysyä: "No, löytääkö ihmisaspekti ratkaisun?" Se ei ole pointtina tässä. Siinä ei ole kyse minkään ratkaisemisesta. Siinä on kyse hyväksymisestä. Siinä on suuri ero. Ratkaisu merkitsee kaiken yhdistymistä onnelliseksi lopuksi. Kyse ei ole siitä.

Kyse on hyväksynnästä, ihmisen lopulta sanoessa vain: "Olin tässä kokemassa." Se on siinä. Ei tarvetta ratkaisuun.

Ja te, miten kutsumme teitä nyt – ihmiseksi? mestariksi? En tiedä, mutta tunnette olevanne hyvin vereslihalla, kun tämä vanha ihmiskerros, ihmisaspekti, lähtee pois – poistetaan, kuten sanon. Se tavallaan putoaa pois, mutta joskus sitä täytyy myös nykiä pois. Mutta kun tätä tapahtuu, teistä tuntuu hyvin herkältä, vereslihalla olevalta, tavallaan suojattomalta. Mutta todellisuudessa kehitätte korkeampaa ja korkeampaa tiedostamisastetta.

Tiedätte, että kun ihmisestä tuli kärttyisämpi, rajoittuneempi, se vähensi todella tietoisuutta. Ja kun tuo ihmisaspekti menee toisiin ulottuvuuksiin joksikin aikaa, olette hyvin, hyvin herkkä asioille. Ja se on hyvä asia, koska ymmärrätte nyt energiaa tavalla, jolla ette ole ymmärtäneet koskaan ennen. Tunnette energian, koska oivallatte, että energian ja elämän välillä on ero.

Mutta saatatte myös tuntea, että olette haavoittuva. Hyvin suojaton. Ja kun tätä tapahtuu, muistakaa vain jotain hyvin yksinkertaista: energia on täällä palvelemassa teitä.

Kun tunnette olevanne hyvin suojaton, haavoittuva, kuin jonkin voisi hyökätä kimppuunne – psyykkinen energia tai koira – muistakaa, että kaikki on energiaa ja se on täällä palvelemassa teitä.

Saatatte ajatella, että vaatii paljon rohkeutta antaa itsenne tuntea niin suurta haavoittuvuutta, avoimuutta, suojattomuutta. Mutta alatte melko pian oppia, että kun energia tulee lähemmäs – se on aina siinä, mutta kun se tulee oikeasti lähelle tietoisuuttanne – sekin mitä kutsuttaisiin huonoksi energiaksi, muuntuu yhtäkkiä. Ei ole huonoa tai hyvää energiaa. On vain energiaa.

Sanotaanpa, että tässä hyvin haavoittuvassa tilassa, jossa ihmisaspektin kuori on lähtenyt, tunnette psyykkistä, huonoa energiaa tulevan kohti. Silloin vedätte syvään henkeä "minä olen" -olemukseen – "minä olen, minä olen olemassa". Tuo energia voisi tulla todella lähelle, kuin hyökkäävä, ilkeä, pimeä energia. Ja sitten yhtäkkiä juuri hetkeä ennen, kuin se tarttuu teihin, se muuntuu.

altVähän pelottavaa, kun se tulee äiin lähelle, mutta yhtäkkiä oivallatte, että se on vain energiaa. Se ei ole elämä. Se ei ole elämä, joka kohtelee teitä ankarasti. Se ei ole elämä, jolla on kohtalo teille. Se on vain energiaa. Ja sitten siitä tulee hauskaa, ystäväni. Siitä tulee hauskaa.

Kun olette saaneet muutamia pelottavia kokemuksia energian kanssa – juuri kun se on kuin kierähtämässä ylitsenne, kuin repimässä teidät kappaleiksi – ja pidätte pintanne, ette säpsähdä, ei silmänne rävähdä, ja se tulee niin lähelle, että luulette sen hotkaisevan teidät, niin pum! se muuntuu energiaksi, joka on täällä palvelemassa teitä. Silloin siitä tulee hauskaa.

Mitä teette tuolla energialla? No, ette ole ankea. Ette seiso katselemassa sitä ja kysy, mistä se tuli. Ruumiillistatte sen. Ruumiillistatte tuon energian fyysisesti ja psyykkisesti. Ja sitten haluatte tanssia, laulaa, juosta. Tunnette olevanne hyvin virkistynyt, ilossa. Teistä tuntuu kuin tuhannelta väriltä. Ei 50 harmaan sävyltä (suom. huom. elokuvan nimi "fifty shades of gray"), vaan tuhannelta (vähän naureskelua), tuhannelta väriltä yhtä aikaa.

Vedetäänpä syvään henkeä tässä.

Ihmisaspekti menee muihin ulottuvuuksiin tällä hetkellä. Se kaikki on vanhaa kamaa.

(Tauko)

Vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa sitä hetki. Vau.

(Tauko)

Kurkistetaanpa vähän siihen, kun olemme tässä. Siis ihmisaspekti on melkein kuin kuori tai kerroksia tai suomuja, ja nyt ne lähtevät pois. Miltä se näyttää? Miltä se tuntuu nyt?

Kun tuo vanha haarniska lähtee pois, tuo vanha aspekti, mitä siinä on?

Katsokaa. Sallikaa tuntua, mitä siinä on.

(Tauko)

Mitä on aina ollut siinä, mutta peitettynä.

(Pidempi tauko)

Kaikki mihin olette samaistuneet ihmisitsenä, jähmettyy tällä hetkellä aspektiksi, ja se lähtee pois, tavallaan erityishoitoon.

Kohtaatte sen aika ajoin unitilassa, vain tunteissa joita teillä on. Tunnutte toisiaan hyvin hajonneelta, kuin: "Missä tuo osani on? Mitä sille tapahtui?" No, se tulee takaisin, mutta se tulee takaisin hyvin erilaisena.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

(Tauko, kun musiikki loppuu)

Oikein kunnolla syvään henkeä. Oi!

Hyvä. Mitä muutoksia tänään! Hmm.

altLopetan siihen, mistä aloitin. Rakkaat shaumbrat, olemme kovasti aikataulusta edellä, eikä kyse ole siitä, että meillä on kiire, mutta – no, teillä oli kiire (muutamia naurahduksia) – käydään kokonainen sarja asioita läpi tultaessa ruumiillistuneeseen mestaruuteen, eikä ole paljon historiaa. Ei ole paljon asioita, joita voitte lukea siitä, koska olette ensimmäinen ryhmä tekemässä sitä. Luotte noita kirjoja. Luotte noita polkuja. Se on uskomaton kokemus, ja miten mielenkiintoista aikaa elätte.

Tämän myötä, rakkaat ystävät, suuri ilo olla kanssanne tänään. Toivottavasti saitte muutamat naurut. Toivottavasti saitte vähän informaatiota, ja tiedän, että teitte paljon sallimista. Se toi meidät tähän.

Ja muistakaa tietysti aina, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.