Luxonia

  • Increase font size
  • Default font size
  • Decrease font size
Home Viestejä Geoffrey Hoppe - Adamus 7.4.2018 - Siivet-sarja, shoud 8

7.4.2018 - Siivet-sarja, shoud 8

Print

Siivet-sarja
SHOUD 8

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
7.4.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aa! Hyvä olla taas täällä, ja toivottavasti hyvän kahvin kera tässä kuussa. Toivottavasti meidän ei tarvitse tyytyä teehen. Hei, annatko minulle jotain merkkiä (Lindalle)?

LINDA: Kyllä vain. Olet niin komea (Adamus ottaa siemauksen kahvia).

altADAMUS: Siitä puheen ollen, minuun on Ylösnousseiden mestareiden klubissa alettu viittaamaan, ei vain St. Germanina, vaan myös St. Riikinkukkona (naurua).

LINDA: Mitä?!

ADAMUS: St. Riikinkukkona, koska kuljeskelen hyvin ylpeänä kuin riikinkukko (joku sanoo "okei"). Hyvin ylpeänä siitä, mitä teemme täällä yhdessä (yleisö taputtaa). Se on todella hämmästyttävää, mitä teemme täällä yhdessä.

Tiedättekö, miten moni ihminen lähti Crimson Circlestä viime kuun jälkeen, melko suoran, mutta …

LINDA: Kymmenentuhatta.

altADAMUS: … rehellisen toteamuksen jälkeen? "Kymmenentuhatta", sanoo Linda. Tiedättekö, miten moni oikeasti lähti? Miten moni oli hyvin loukkaantunut siitä, mitä sanoin: "On aika olla valmis antamaan energian palvella teitä." Miten monta luulette sen olleen? Kuka tahansa (joku sanoo "ei ketään"). Ei ketään? Ei ei-ketään. Kaksikymmentäseitsemän. Kaksikymmentäseitsemän. Ei kovin paljon.

LINDA: Kaksikymmentäseitsemän? Se on vaikuttavaa.

ADAMUS: Kaksikymmentäseitsemän suuttui niin paljon …

LINDA: Vau.

ADAMUS: … että he heittivät pois ja polttivat kaikki Crimson Circle -kirjansa. He repivät jäsenkorttinsa.

LINDA: Vau!

ADAMUS: He heittivät pois viittansa ja liivinsä ja sanoivat: "Ei enää Crimson Circleä."

LINDA: Vau.

ADAMUS: Luulin sen olevan paljon enemmän, ja jotkut muut ylösnousseet mestarit luulivat sen olevan paljon enemmän. He nuoleskelivat tavallaan huuliaan ajatellen: "Nappaan muutaman niistä, jotka ovat lähteneet Crimson Circlestä. Saan heidät omaan ryhmääni." Mutta niitä 27:ää jotka lähti, he eivät halunneet (vähän naureskelua).

Siis vain 27 lähti. Se teki minut hyvin ylpeäksi, koska kyllä, se oli vähän kova viesti, ja se oli hyvin selkeä. Sanoin: "Jos et ole valmis antamaan energian palvella itseäsi, lähde pois. Lähde nyt kaikkien muiden vuoksi, koska siellä minne menemme, ei ole tilaa sille." Ei oikeasti ole.

On ollut mielenkiintoinen kuukausi katsella noiden 27:n, mutta myös kaikkien teidän pohtivan, missä olette, mihin olette menossa ja miten käsittelette energiaa – todella katsovan sisäänsä ja sanovan: "Olenko valmis antamaan noiden vanhojen ongelmien mennä?" Prosessoimatta niitä, taistelematta niitä vastaan tai miettimättä niitä kovasti, ja sen sijaan sanomaan vain: "Olen valmis niiden osalta. Se on siinä. Olen valmis antamaan niiden mennä." Ja pelkästään tuo valmius muuttaa kaiken. Ja kaunis asia on, ettei teidän tarvitse tehdä paljon mitään. Tuo valmius avaa oven viisaudelle, mestarin tulemiselle sanoen: "Edith, otan kaikki sinun juttusi" – ja sinulla on edelleen joitain, rakkaani, mutta olet päässyt hyvin pitkälle – "Otan kaikki juttusi. Nyt kun olet valmis päästämään irti, minä … (hän ottaa Edithin huivin) viisautan sen. Puristan vain kaikki vanhat ongelmat pois siitä (puristellen hänen huiviaan). Viisautan sen, ja se on siinä." (Hän heittää huivin pois) Se on siinä. Voi, hän vihasi tuota huivia (naurua). Hän oikeasti vihasi sitä.

Valmiutenne päästää irti ongelmista sallii mestarin, joka on kaikkien elämienne viisaus, tulla viisauttamaan kaikki loput juttunne – ongelmanne rahan, suhteiden, terveyden ja itsearvostuksen kanssa – saattamaan ne viisaudeksi. Teidän ei tarvitse tehdä mitään. Nouskaa vain aamulla ylös, juokaa kahvinne ja tehkää loppupäivän, mitä haluatte. Se on siinä. Ja pitäkää hauskaa. Nauttikaa elämästä. Se on siinä, ja tuo valmius on kaikki. Se on siinä.

Teidän ei tarvitse ajatella teitänne tämän kaiken läpi. Ette voi tehdä sitä. En voi korostaa sitä liikaa: ette voi ajatella tietänne kaiken tämän läpi. Jotkut teistä tuntevat jossain kohtaa houkutusta kirjoittaa tuon kirjan, tiedättehän "Minun matkani", 4221 sivua, "Minun matkani valaistumiseen" (Adamus päästää oksennusäänen) Se …

LINDA: Mikä se oli? (Adamus päästää uudestaan oksennusäänen)

altADAMUS: Se oli pieni (oksennusääni!) – ei iso oksennus. Vain (oksennusääni!) pieni oksennus. Ja oivallatte, miksi. Miksi? Tarkoitan, että se on vain tukku tarinoita, ettekä voi ajatella tietänne ulos tästä, mutta voitte sallia sen. Voitte sallia sen. Voitte sallia yltäkylläisyyttä ja suhteita ja kaikkea muuta elämäänne. Se on siinä.

Siis kyllä, St. Riikinkukko. Minä tavallaan tepastelen Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja (joku huutaa "vu-huu!") vuuh! sulat tulevat esiin (naurua). Tajuatte tämän. Minun ei tarvitse sanoa paljon. Se on vain: "Päästän sulkani ulos (lisää naurua). Olen ylpeä shaumbroista." (Joku sanoo taas "vu-huu!") Olemme epäsovinnaisia toisinaan … (yleisö taputtaa), ja olen myös ylpeä sinusta (Lindalle).

Olemme epäsovinnaisia suurimman osan ajasta. Epäsovinnaisia, koska meidän täytyy olla. Epäsovinnaisia, koska meidän täytyy päästä pois vanhoista malleista, eikä se ole helppoa, koska tiedetään, mitä te teette. Yritätte päästä eroon jostain vanhasta mallista, ja kehitätte mallin, jolla pääsette pois tuosta mallista. Se ei toimi kovin hyvin. Niinpä tänään aloitamme lopusta. Pidän lopusta aloittamisesta. Se on edelleen lineaarista, koska menemme tavallaan vastakkaiseen suuntaan, ja sitten hyppelemme vähän, mikä tekee Lindan hulluksi. Hän ja jotkut muut pitävät hyvin suorasta viestistä, jossa on alku, keskiosa ja loppu, eikä se kestä kovin kauan.

Tänään sinkoilemme. Aloitamme lopusta, joten …

LINDA: Sinä sinkoilet koko ajan.

altADAMUS: Sinkoilen Adamuksena. St. Germainina olen todella tylsä (naurua). Minulla on hauskempaa Adamuksena. Itse asiassa kun kuvasimme hiljattain "Mestarin elämää – minä olen luominen", tein ensimmäiset sessiot St. Germainina. Mutta sitten jopa minä kyllästyin siihen. Minun täytyi lopulta tulla sisään Adamuksena viimeisessä sessiossa ja pitää vähän hauskaa. Ette käsitä, miten vaikeaa oli vain seistä tässä kuuden, seitsemän session ajan. "Ja siksi teidän pitäisi olla luominen …" (monotonisessa äänellä, ja Linda pilkkaa). "Sallikaa luomisen …" Lopulta minun täytyi keskeyttää se ja olla Adamus, joka olette te. Joka olette te. Se on meidän kaikkien luoma persoona.

LINDA: Kuulostaa monipersoonahäiriöltä!

ADAMUS: Joskus rakastatte sitä. Joskus vihaatte sitä (lisää naureskelua).

Ei enää

Aloitetaanpa tänään lopusta. Ja kääntyisittekö vain ympäri ja katsoisitte henkilökunnan reaktiota: esitetäänpä alkuun lopputekstivideo (Linda haukkoo henkeään).

LINDA: Ai, pidän siitä!

ADAMUS: Joo, miksi ei aloitettaisi …

LINDA: Joo, antakaa mennä!

ADAMUS: Miksi ei aloitettaisi lopusta?

LINDA: Joo, miksi ei?

ADAMUS: Ennen kuin teette sen, haluan korostaa yhtä asiaa. Kun olen yrittänyt saada teille jonkin pointin läpi, joskus kierrän tavallaan ympyrää, kyllä. Minä toistan. Sanon asian tällä tavalla yhtenä kuukautena ja tuolla tavalla toisena kuukautena. Puolen vuoden päästä sanon sen uudella tavalla, kunnes se lopulta uppoaa sisään. Ja joskus ajattelette, että se on tarpeetonta, ja tulette tänne joka kerta saamaan uutta informaatiota. Mutta siihen saakka kunnes vanha informaatio todella omaksutaan, todella tunnetaan, ei ole paljon tilaa uudelle informaatiolle, koska siitä tulisi todella hämmentävää.

Joskus minun täytyy siis toistaa asioita uudestaan ja uudestaan. Puhun jostain tuntikaupalla. Teen tuota vuorovaikutusta yleisön kanssa. Mutta sitten aina silloin tällöin tulee jotain, mikä saatettiin tietooni. Se oli täydellinen viiden minuutin yhteenveto kaikesta, mitä olen yrittänyt sanoa. Kaikesta. Siis sen oli tarkoitus olla lopputekstivideossa, mutta se ansaitsee tulla nyt heti kärkeen. Sanomme, että se on "tulevaisuuden nyt". Sen piti olla tulevaisuudessa. Nyt se on nyt. Se on siis "nyt" tulevaisuudesta tässä nykyhetkessä, jos siinä on mitään tolkkua (naurua).

Siis esitetään tuo lopputekstivideo. Valot pois, ja kyllä, jotkut ovat sanoneet, että tässä kaveri nimeltään Bob Newhart kanavoi minua. Valot kokonaan pois.

(Lopputekstivideo alkaa ja sitä seuraa hupailu Bob Newhart -showsta)

Kiitos, että olette lisänneet energianne tämän päivän shoudiin. Nyt esiintyy Bob Newhart (kanavoiden Adamusta …?)

KATHERINE BIGMAN (KB) (potilas): Tohtori Switzer?

TOHTORI SWITZER (TS)(Bob Newhart): Kyllä, tulkaa sisään. Pesen vain käsiäni.

KB: Olen Katherine Bigman, Janet Carlisle mainitsi minut.

TS: Ai niin (yleisö taputtaa). Laatikkoon elävänä hautaamisen pelko.

KB: Kyllä. Kyllä, se olen minä. Pitäisikö minun mennä makuulle?

TS: Voi, ei, ei. Emme tee sitä enää. Istuudu vain, ja kerron sinulle vähän laskutuksestamme. Veloitan viisi dollaria ensimmäisistä viidestä minuutista ja sen jälkeen en ehdottomasti mitään (naurua). Miltä se kuulostaa?

KB: Se kuulostaa mahtavalta! (Hän naureskelee) Itse asiassa liian hyvältä ollakseen totta.

TS: No, voin melkein taata, että sessiomme ei kestä täyttä viittä minuuttia (naurua). Emme tee vakuutuslaskutusta, joten täytyy maksaa joko käteisellä tai shekillä.

KB: Vau, okei.

TS: Enkä anna rahasta takaisin.

KB: (naureskellen) Okei.

TS: Ja … anna mennä! (Naurua)

KB: Anna mennä, mitä?

TS: Kerro minulla ongelmasta, josta haluat puhua.

KB: Ai, okei. No, minulla on pelko, että minut haudataan elävänä laatikkoon (lisää naurua). Alan vain ajatella elävänä hautaamista ja sitten alan panikoida.

TS: Onko kukaan koskaan yrittänyt haudata sinua elävänä laatikkoon?

KB: Ei, mutta sen ajatteleminen tekee elämästäni todella kamalaa. Tarkoitan, etten voi mennä tunneleiden läpi tai olla hississä tai talossa … missään laatikkomaisessa (naurua).

TS: Siis sanot olevasi ahtaanpaikankammoinen.

KB: Kyllä. Kyllä, sitä se on.

TS: Okei. No, aloitetaanpa sitten, Katherine. Sanon sinulle nyt kaksi sanaa. Haluan sinun kuuntelevan ne hyvin, hyvin tarkkaan. Sitten haluan, että viet ne mukanasi vastaanotolta ja otat käyttöön elämässäsi.

KB: Kirjoitanko ne muistiin?

TS: No, jos se tekee olosi mukavaksi. On vain kaksi sanaa. Havaintomme mukaan useimmat ihmiset pystyvät muistamaan ne (naurua).

KB: Okei.

TS: Oletko valmis?

KB: Kyllä.

TS: Okei, tässä ne ovat. LOPETA SE!! (Naurua)

KB: Anteeksi kuinka?

TS: Lopeta se!

KB: Lopeta se?

TS: Kyllä, l-o-p-e-t-a. Uusi sana: s-e!

KB: Mitä sinä oikein sanot?

TS: Se on hassua. Sanon kaksi yksinkertaista sanaa, enkä voi kertoa sitä ihmismäärää, joka sanoo juuri tuon saman kuin sinä. Tarkoitan, ettei tämä ole jiddisiä, Katherine. Tämä on englantia (lisää naurua). Lopeta se!

KB: Minun siis pitäisi vain lopettaa se.

TS: Niin sitä pitää. Tarkoitan, ettei sinun kannata mennä elämän läpi peläten hautaamista elävänä laatikkoon, eihän? Tarkoitan, että se kuulostaa pelottavalta (naurua).

KB: Se on.

TS: Sitten lopeta se! (Lisää naurua)

KB: En voi. Tarkoitan, että se on ollut minulla lapsesta saakka.

TS: Ei, ei. Ei! Emme mene siihen. Pelkästään lopeta (naurua).

KB: Siis minun pitäisi vain lakata pelkäämästä elävältä hautaamista laatikkoon.

TS: Tajusit sen. Hyvä tyttö, No, on kulunut … on kulunut vain kolme minuuttia, joten se tekee kolme dollaria (lisää naurua).

KB: Mutta minulla on vain viisi, joten …

TS: No, en anna rahasta takaisin (naurua).

KB: Sitten taidan käyttää täydet viisi minuuttia.

TS: Hyvä on. Okei, no, mistä muista ongelmista haluaisit puhua?

KB: Tota, olen buliiminen. Laitan sormet kurkkuun.

TS: Lopeta se!! (Naurua) Mikä oikein olet, jonkinlainen hulluko?! Älä tee sitä!

KB: Mutta minun on pakko. Äitini kutsui minua läskiksi …

TS: Ei, ei! Ei, emme mene siihen (naurua).

KB: Mutta minulla on ollut näitä unia … (lisää naurua).

TS: Ei, emme mene siihenkään.

KB: Mutta horoskooppini sanoi …

TS: Emme ehdottomasti mene siihen (naurua). Pelkästään lopeta se! Mitä muuta?

KB: No, minulla on itsetuhoisia suhteita miesten kanssa.

TS: Lopeta se!! Haluat olla miehen kanssa, eikö vain?

KB: Mm mmm. Mm mmm. Kyllä.

TS: No, sitten lopeta se (naurua). Älä ole tuollainen iso vauva (lisää naurua).

KB: Pesen käsiäni paljon.

TS: Se on ok (naurua).

KB: Onko?

TS: Minä pesen käsiäni koko ajan. On paljon bakteereja. Joo, älä ole huolissasi siitä (lisää naurua).

KB: Pelkään ajaa autolla.

TS: No, lopeta se!! (Naurua) Miten pääset mihinkään? Mene autoon ja aja, senkin typerys! Lopeta se! (Naurua)

KB: Lopeta itse! Lopeta itse!

TS: Mikä on ongelmana, Katherine?

KB: En pidä tästä! En pidä lainkaan tästä terapiasta. Käsket minun vain lopettamaan sen!

TS: Etkä pidä siitä.

KB: Ei, en pidä!

TS: Siis ajattelet, että etenemme liian nopeasti. Sitäkö se on?

KB: Kyllä. Kyllä, niin ajattelen.

TS: Okei. Sitten annan sinulle kahdeksan sanaa, joiden luulen selvittävän kaiken tämän sinulle. Kannattaa ehkä ottaa kynä ja paperia tätä varten.

KB: Okei (naurua).

TS: Oletko valmis?

KB: Mm mmm.

TS: Okei, tässä ovat nuo kahdeksan sanaa: lopeta se, tai muuten hautaan sinut elävänä laatikkoon! (Yleisö taputtaa)

altADAMUS: Siis, rakkaat shaumbrat, en olisi pystynyt itse sanomaan sitä paljon paremmin. Ei enää! Ei enää. "Kaksi sanaa", kuten Bob Newhart sanoi: "Haluatteko kirjoittaa ne muistiin?" Täytyykö teidän kirjoittaa ne muistiin? Kaksi sanaa: ei enää. Ei enää, tai muuten tulette takaisin uuteen elämään sitä samaa tai teidät haudataan laatikkoon, jompikumpi. Ei enää. Se ei tarvitse paljon prosessointia. Tuon shaumbra-naisen perusteella, tarkoitan siis tuossa hupailussa olleen naisen perusteella, emme mene takaisin lapsuuteen. Emme mene horoskooppiin tai mihinkään sellaiseen. Pelkästään "ei enää". Se teidän vain täytyy sanoa; ei enää. Mutta on uskomatonta, miten moni ihminen pitää kiinni ongelmistaan.

Sen se vain vaatii: "EI enää. Lopeta se, mikä tahansa. Olen valmis sen osalta." Ei enää yltäkylläisyysongelmia. Menemme tänään seuraavalle tasolle siinä, miten energia oikeasti palvelee teitä. Ei enää. Ei enää! Ja haluatte välttämättä pitää kiinni, keksiä tekosyitä tai sanoa: "Mutta olen yrittänyt". Lopettakaa se. Ei enää. Kyse ei ole yrittämisestä, ja sanoisin, että kenties noin 42% shaumbroista sanoi viime kuussa: "Mutta olen oikeasti yrittänyt." Ei, ette ole. Olette ajatelleet sitä paljon – ongelmaanne. Olette kenties ihmetelleet, miten se tuli ja miten kauan sen on maisemissa, mutta emme mene siihen. Se on pelkästään: "ei enää, valmis". Sitten vedätte syvään henkeä ja sallitte energioiden mennä töihin. Vedätte syvään henkeä ja oivallatte, että olette oikeasti valmis päästämään irti tuosta vanhasta kärsimisestä.

Monet teistä sanovat mielessään: "Voi, olen valmis päästämään siitä irti." Mutta ette ole päästäneet. Ette ole päästäneet. Se on edelleen siinä, ja se on edelleen siinä, koska haluatte sen olevan siinä. Suututte minulle – en välitä siitä. Haluatte sen edelleen olevan siinä. Se on kuin lohturiepu. Se on kuin osa identiteettiänne, ja enemmän kuin mitään muuta, se on suuri lihava muisto. Suuri muisto, ettekä ole vain valmis päästämään siitä irti. Käytätte tekosyitä. Sanotte: "Mutta en tiedä, miten pääsen eroon siitä". Se on todella yksinkertaista: "Olen valmis pääsemään eroon siitä. Ei enää. Olen valmis sen osalta." Lähtekää eteenpäin. Se on siinä.

Siis kun tämä klassikkohupailu tuotiin tietooni, ajattelin, etten olisi itse pysynyt sanomaan sitä paremmin. Tuo koko asetelma, koko … Nimittäin useimmat ihmiset jotka menevät terapiaan – ja voit olla samaa mieltä tai eri mieltä tästä, herra Gary, tohtori Gary (psykologi yleisön joukossa) – eivät oikeasti halua asioiden muuttuvan. Kenties niiden tulevan vain vähän paremmaksi, ja he tarvitsevat jonkun, joka kuuntelee heidän ankeita tarinoitaan, mutta he eivät halua oikeasti parantua. He eivät oikeasti halua. Se on kiehtovaa.

Moderni ihmispsykologia on ollut olemassa – en tiedä – noin 120 vuotta, 150 vuotta, ja se palvelee tarkoitusta tietyssä määrin. Se tuo jonkin verran tietoisuutta. Mutta kuitenkin energiat jumittuvat kovasti kaikessa terapiassa. Mennään vain syvempään malliin. Se luo uskomuksen: "Olen oikeasti haavoittunut. Olen oikeasti uhri. En oikeasti pysty tekemään rahaa. On oikeasti salaliittoja." Ja sitten menette noihin kokemuksiin, tuohon todellisuuteen, ja sitten uskotte sen. Ja tietysti sitten kun olette tuossa todellisuudessa ja uskotte sen, mitä energialle tapahtuu? Se tukee ehdottomasti sitä. Se tukee sitä 100-prosenttisesti.

Siis pääsemme tähän pisteeseen ja sanomme vain: "Ei enää. Lopeta se". Ja kuulette minun sanovan sen aika ajoin: "Lopeta se! Lopeta se!" Se on siinä. Sen se vain vaatii. Lopettakaa se, ja sitten siirrymme eteenpäin.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.

Roskapäivät

Käytte valtavaa määrää muutoksia läpi kehossanne. DNA:nne muuttuu, ja tiede ymmärtää nyt, että se voi muuttua. Melko vähän aikaa sitten se sanoi: "Ei, DNA on aina DNA. Se ei muutu." Se muuttuu.

Äskettäisessä tutkimuksessa havaittiin – uskoakseni se oli NASA – että kun ollaan avaruudessa, kun ollaan gravitaation ulkopuolella jonkin aikaa – kirjaimellisen gravitaation ja vertauskuvallisen gravitaation – DNA muuttuu. Se reagoi periaatteessa tietoisuusmuutokseen.

altDNA:nne muuttuu juuri tällä hetkellä. Koko kehonne muuttuu, ja tiedän, että haluatte loistavan valokehonne oitis, mutta käytte läpi paljon muutoksia tahdilla, joka ei ole ylivoimainen teille.

Mielenne – muistatteko sen? (Adamus naureskelee) Mielenne käy läpi paljon muutoksia, ja muistakaa, mitä olen sanonut usein: "Kaikessa mitä käytte läpi nyt elämässänne, on kyse ruumiillistuneesta oivaltamisesta." Kyse ei ole siitä, että olette sairas, että menetätte muistinne ja tulette vanhaksi. Kyse ei ole mistään sellaisesta. Kyse ei ole siitä, että teistä on tulossa mieleltänne sairaampi, kuin olette olleet (muutama naurahdus). Kyse ei ole mistään näistä asioista. Kaikessa tällä hetkellä on kyse ruumiillistuneesta oivaltamisesta. Kaikessa. Ja kun ymmärrätte sen, ydinperusasian, ja lakkaatte olemastanne huolissaan siitä: "Mikä minussa on vikana? Kuolenko huomenna? Mitä olen tehnyt väärin?", vedätte vain syvään henkeä ja annatte kaiken sen mennä. Annatte kaiken sen mennä. Siinä kaikessa on kyse ruumiillistuneesta oivaltamisesta.

Muutostaso jota käytte läpi tällä hetkellä, on ennenkuulumaton. Ja siksi sanoin viime kuussa olevan yllätys, että olette vielä hengissä sen vuoksi, mitä käytte läpi. Teillä on upea tapa, tavallaan selviytymismekanismi, jota kaikilla ei ole. Olette valmis kestämään valtavan määrän epämukavuutta, fyysistä kipua, henkisten kykyjen puutetta ja kaikkea muuta, ja olette ehdollistaneet itsenne. Teillä on tavallaan – miksi sitä kutsutaan, kun annetaan pistos – puudutus tai nukutus tai mikä hyvänsä, jotta ei ole totaalisen sietämätöntä ja pystytte käymään läpi näitä muutoksia, jotka johtavat ruumiillistuneeseen valaistumiseen, tulematta hulluksi tai kehonne pettämättä. Se on oikeastaan itsessään melkein ihme.

altNäette nyt, kun olette sanoneet olevanne valmis päästämään irti kaikista näistä vanhoista ongelmista, että käytte tavallaan läpi kiertoa, ei tiukkaa kaavaa, vaan eräänlaista sykliä jonkin aikaa, seuraavat pari vuotta, missä noin – älkää merkitkö tätä kalenteriinne, vaan tämä on arvio – joka 14. päivä teillä on sopeutumisvaihe. Se voi kestää pari tuntia päivässä, se voi kestää pari päivää, luultavasti ei enemmän kuin kaksi vuorokautta.

Käytte läpi sopeutumisen. Olette tehneet tätä jonkin aikaa, mutta sitä on tapahtunut vähän useammin kuin joka 14. päivä, ja se kestää päivän tai kenties kaksi, kun teitä tuntuu pahalta, teiltä puuttuu fokus, ette löydä oikeita sanoja, ette löydä autonavaimia, ette muista nimeänne tai mitään vastaavaa. On päivän tai kenties pari eräänlaista sisäistä kaaosta. Järjestätte itseänne uudelleen. Käytte läpi tämän jakson, ja se ulottuu myös unitilaanne, ja sallitte hyvin nopeita muutoksia tapahtua 24–48 tunnin jakson aikana, ja sitten palaatte taas nauttimaan elämästä tai mitä teittekin. Sitten palaatte takaisin uuteen normaaliinne, mutta uusi normaali muuttuu noin joka toinen, kenties joka kolmas viikko.

Niinpä pyydän teitä sallimaan tämän prosessin. Älkää panikoiko. Joillakin teistä sitä on tapahtunut joka päivä. Joillakin teistä on tavallaan epäsäännöllisiä malleja – teillä on kenties viikon todella myrskyistä ja sitten asiat rauhoittuvat.

Me, Crimson Councilissa, olemme tehneet työtä kanssanne ja katsoneet, mikä on sopivaa nyt siihen, missä olette energeettisesti kehossa, mielessä ja kaikessa muussa. Mikä on sopivaa nyt, ja olemme työskennelleet teidän kaikkien kanssa ja luoneet tavallaan tuollaisen sopeutumisjakson noin joka 14.–21. päivä, mihin se päätyi. Joskus se on 14 päivää. Teillä on 18–20 päivää tasaista ja paljon sujuvampaa ja sitten pum! törmäätte seinään.

Kyse ei ole lainkaan astumisesta taaksepäin. Kyse on ruumiillistumisen oivaltamisen prosessista, ja kehonne ja mielenne tarvitsee vähän aikaa tähän muodonmuutokseen. Ilmoittaudutte kuin kuntoutukseen, mutta tämä on kehon ja mielen kuntoutusta täysin uudelle tasolle. Voi, se on uskomatonta, mitä mielenne käy läpi tällä hetkellä. Olen yllättynyt, että te ette ole oikeasti seonneet. No, jotkut teistä ovat (vähän naurua), mutta on uskomatonta, mitä se käy läpi. Voi, mieli on peloissaan ja kapinoi, ja se pitää kiinni henkensä edestä. Se tekee kaikenlaisia asioita, mutta se mitä käytte läpi tällä hetkellä, on todella hämmästyttävää.

Muistakaa siis, että tavallaan tasapainotamme tämän joka 14. päivä, ja olkaa ok sen suhteen, että on päivä tai pari sisäistä epämukavuutta, kenties vähän kipua, mutta oikeasti ei ole kipua. Ei ole sellaista kuin kipu. Ei ole todisteita kivusta. Se on kaikki vain mielessä.

altKäytte läpi vähän kipua. Käytte läpi: "Kuka minä olen? Mitä minun pitäisi tehdä täällä? Onko tämä ruumiillistunut valaistuminen oikeasti totta?" ja kaikkea vastaavaa. Kyse on vain jätepäivistä, vain jätepäivistä. Nimittäin aina silloin tällöin teidän täytyy viedä roskat ulos. Ette pidä siitä. Se haisee. Se lemuaa. Pääsette eroon siitä, ja sitä ne ovat, yksi tai kaksi jätepäivää joka 14.–21. päivä.

Ja sen tietäminen, että tämä on tulossa, sen tietäminen, että olette tavallaan aikatauluttaneet roskienne noutamisen (lisää naureskelua), tekee siitä vähän helpompaa. Sen sijaan että roskia on … Nimittäin olette tähän saakka piilottaneet nuo roskat ympäri taloa. Ei kirjaimellista taloanne, vaan fyysistä, mentaalista taloanne. Olette piilottaneet roskia kuin: "Voi luoja, mitä teen tämän kanssa?! Voi, minun täytyy vain laittaa se tänne", ja sitten yritätte olla piittaamatta siitä. "Mitä teen tällä?", ja laitatte sen tuonne ja laitatte kamaa kaappeihin. Ja sitten laitatte sen pesukoneeseen, sisäiseen pesukoneeseenne. Mutta unohdatte laittaa koneen päälle ja lisätä pesuainetta ja siitä tulee todella haisevaa. Teillä on kaikkea tätä kamaa, ja koko talo, ihmisitsen talo, alkaa oikeasti haista jonkin ajan kuluttua.

Mutta meillä on roskapäivä noin joka toinen viikko. Se vaihtelee yksilöittäin, ja sille joka juuri kysyi, niin kyllä, Kuthumi ajaa jäteautoa (naurua). Ja hän saa suurta iloa siitä. Ja hän etsii mukaansa vartijaa haulikon kanssa. Emme ole selvittäneet sitä vielä (Adamus naureskelee).

Siis kaikki tämä kertoo, että tulette nyt paikkaan, jossa voimme tehdä tätä aina silloin tällöin. Teidän ei tarvitse käydä läpi koko ajan noita päiviä, joita olette käyneet läpi fyysisesti ja henkisesti. Roskapäiviä. Okei, jakakaa siitä vapaasti toisten kanssa, puhukaa roskapäivästänne. Puhukaa siitä, mitä heitetään pois, ja kaikesta. Mutta hyvä uutinen on, että siinä välissä alatte oikeasti elää kuin mestari. Alatte oikeasti elää kuin mestari.

Niinpä mistä tahansa pidättekin kiinni, mistä tahansa ongelmista – yltäkylläisyys, suhteet, terveys, itsearvostus – sanotaan se yhdessä, nuo kaksi sanaa:

ADAMUS JA YLEISÖ: Lopeta se!

ADAMUS: Hyvä, kiitos. Ja siltä varalta, että te ette tajunneet viestiä, kun esitimme tuon lopputekstivideon alussa, esitämme sen uudestaan lopussa.

LINDA: Voi pojat.

ADAMUS: Siis pelkästään lopettakaa se! Bob Newhart voi sanoa sen, joten minäkin voin.

Shaumbra-viisautta

altVedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja mennään seuraavaan osioomme. Tuntekaa energioiden muuttuvan. Eikö ole mahtavaa tietää, että roskapäivä on tulossa noin joka toinen viikko, kenties joka kolmas? Mutta teidän ei tarvitse käydä läpi kaikkea tätä jatkuvaa ahdistusta ja stressiä. Kyllä, ja Linda kysyy jo: "Liittyykö tämä …" Mikä onkaan astrologinen lempitapahtumasi? Neptunuksen nouseminen vai …

LINDA: Merkuriuksen perääntyminen.

ADAMUS: Merkuriuksen perääntyminen. Sillä ei ole mitään tekemistä Merkuriuksen perääntymisen kanssa.

Vedetään kunnolla syvään henkeä. On yksi lempiajoistani, kun meillä on kysymyksiä ja vastauksia ja minä esitän kysymykset ja te annatte vastukset. On shaumbra-viisauden aika.

(Esitetään "Shaumbra-viisautta" -video ja yleisö taputtaa ja nauraa)

Kaunista (Adamus naureskelee). Ansaitsette sen. Ansaitsette todella upean johdannon shambra-vii- … Haluatteko nähdä sen uudestaan? (Yleisö sanoo "kyllä!") Tota, esitetään se uudestaan. Joo, shaumbra-viisautta. Valot pois, ja katsotaan se uudestaan.

("Shaumbra-viisautta" -video esitetään uudestaan)

Hyvä. Kyllä, voimme siis joko tehdä tätä tai vain istua ja joogata jonkin aikaa (vähän naureskelua). Rakastan kunnioituksen puutetta.

Siis valot päälle, kun Linda menee yleisön joukkoon tämän päivän shaumbra-viisauskysymystä varten. Heti kun hän löytää jonkun uhrin, annan kysymyksen.

LINDA: Ai, haluat uhrin ensin.

ADAMUS: Shaumbra-viisaus ensin.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Kuka saa olla tänään ensimmäinen shaumbra-viisaudessa?

LINDA: No, olen pahoillani …

ADAMUS: Ai, taputetaanpa kovasti Andylle.

LINDA: Hän on niin valmis! Hän on niin valmis! (Yleisö taputtaa)

ADAMUS: (naureskellen) Hyvä. Andy, tämä on hyvin sopiva kysymys, hyvin sopiva kysymys sinulle. Mitä on älykkyys? Mitä on älykkyys?

ANDY: (pitäen tauon) Kyky päätellä?

ADAMUS: Kyky päätellä. Siinä on tolkkua.

ANDY: Se kuulostaa hyvältä.

altADAMUS: Joo, se kuulostaa hyvältä. Joo, sinä kuulostat hyvin älykkäältä, kun sanot sen (Andy naureskelee). Ja pidit tuon sopivan tauon. Sen höläyttämisen sijasta pohdit hetken ja sanoit hyvin itsevarmasti: "Kyky päätellä."

ANDY: Se näytti hyvältä, eikö vain?

ADAMUS: Tota, katso video. Se ei ollut kovin upeaa, mutta … (naurua)

ANDY: Työstän sitä.

ADAMUS: Joo, työstät sitä. Siis, Andy, oletko älykäs?

ANDY: Hmm.

ADAMUS: Mikä on älykkyysosamääräsi?

ANDY: Minä … Sanottiin, että se oli erittäin korkea. Unohdin lukeman.

ADAMUS: Ketkä sanoivat?

ANDY: Lukioaikainen kuka lie.

ADAMUS: Tyttöystävä (naurua).

ANDY: Joo, luultavasti! (He nauravat)

LINDA: Voi ei!

ADAMUS: Joo. "Olet niin fiksu, Andy (Adamus naureskelee). Valitsit minut."

ANDY: Joo.

LINDA: Älä heitä mikillä Adamusta.

ADAMUS: Siis oletko älykäs?

ANDY: Pidän itseäni älykkäänä, kyllä.

ADAMUS: Joo. Verrattuna planeetan muuhun väestöön, missä kohdassa olisit – älykkyyden ylimmässä 90-, 95-prosentissa?

ANDY: Hmm.

ADAMUS: Tämä on ottaen huomioon kaikki.

ANDY: Joo, luultavasti niin. Mutta muista, ettei älykkyys ole kaikki.

ADAMUS: Niinkö? Sanon vain. Okei.

ANDY: Minusta …

ADAMUS: Ei ole kaikki. Mitä on älykkyyden sijaan?

ANDY: Voi, tunteet!

ADAMUS: Tunteet, okei.

ANDY: Voi, ne ovat paljon parempia kuin älykkyys.

altADAMUS: Mutta eivätkö tunteesi ole pettäneet sinut joskus, jolloin ajattelet: "En koskaan enää tee niin typerää"?

ANDY: Kyllä, mutta myös älykkyyteni on pettänyt minut.

ADAMUS: Onko, miten?

ANDY: No, loogisesti päättelee, että tämä on oikea tie ja että menen sitä pitkin ja saan asioita tapahtumaan …

ADAMUS: Sinun olisi pitänyt kuunnella tyttöystävääsi.

ANDY: Minun olisi pitänyt kuunnella tyttö- … tunteitani, koska …

ADAMUS: "Älä mene sitä tietä, Andy!" Joo.

ANDY: Joo, sitä makaa savessa ja sanoo: "Hupsis, se ei toiminut."

ADAMUS: Joo, aivan.

ANDY: Joo.

ADAMUS: Hyvä, okei. Ja vielä toinen kysymys. Mistä älykkyys tulee?

ANDY: (pitäen taas tauon) No, luulen, että luultavasti aivoista.

ADAMUS: Aivoista. Joo, mutta keksivätkö aivot älykkyyden vain yhtenä päivänä? Oliko se vain siinä? Tuliko se isältä ja äidiltä? Olivatko isäsi ja äitisi älykkäitä?

ANDY: Joo, uskoakseni olivat.

ADAMUS: Joo, joo. Okei, siis mistä älykkyys tuli?

ANDY: En ole varma, oliko se evoluutiota vai annettiin lahjana?

ADAMUS: Lahjana Älykkyyskomitealta?

ANDY: Itseltä, Hengeltä.

ADAMUS: Itseltä, Hengeltä.

ANDY: Joo.

altADAMUS: Ai, siis ajattelet, että ehkä Henki antaa sen, kuin: "Andy syntyy parin päivän päästä. Miten paljon älykkyyttä antaisimme hänelle? Annetaan hänelle paljon, koska hänellä on paljon muuta paskaa elämässään. Annamme hänelle älykkyyttä." Tuleeko se Suuremman älykkyyden komitealta, neuvostolta?

ANDY: Ei, luulen, että se on enemmän … uskon, että se on enemmän sisäinen asia.

ADAMUS: Sisäinen.

ANDY: Joo.

ADAMUS: Sisäinen neuvosto.

ANDY: Joo. Se on tavallaan kuin – miten sitä sanoisi – Henki antaa asioita, mutta ei ole aina kommunikointiyhteydessä ihmisen kanssa, koska ihminen haluaa juoksennella ja tehdä …

ADAMUS: Aivan, aivan.

ANDY: Kummallista … joo.

ADAMUS: Siis Hengellä ei ole joskus kommunikointiyhteyttä kanssasi …

ANDY: Tota …

ADAMUS: … koska olet niin älykäs.

ANDY: No, Henki on aina siinä, mutta ihminen ei aina kuuntele.

ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Siis tekeekö se ihmisestä typerän vai älykkään?

ANDY: Voi, kumpaakin.

ADAMUS: Kumpaakin, okei.

altANDY: Kumpaakin, koska …

ADAMUS: Siis, onko se älykkyyttä vai typeryyttä, ettei kuuntele Henkeä?

ANDY: Jälleen se on kumpaakin. Täytyy muistaa, että maan päällä olemisen seikkailussa …

ADAMUS: Aivan.

ANDY: … on jännitystä, koska jos on robottimainen ja menee vain läpi joka päivästä …

ADAMUS: Aivan, aivan.

ANDY: Joo, siitä tulee melko vanhaa. Niinpä sekoittaa vähän pakkaa.

ADAMUS: Aivan.

ANDY: Ja Henki on kuuluisa odottamattomien asioiden heittämisestä eteen. Sitä herää yhtenä päivänä ja käsi on murtunut tai jokin asia sattui …

ADAMUS: Heräät vain ja: "Voi paska! Miten se tapahtui?" (Naurua)

ANDY: Tulee humalaan edellisiltana …

ADAMUS: "Kun menin nukkumaan, kaikki oli ok, ja kun heräsin … hemmetin Henki! Lakkaa murtamasta kättäni!" Se kuulostaa typerältä.

ANDY: Okei.

ADAMUS: Okei. Kiitos, Andy, ja sotken tarkoituksella teitä kaikkia tänään.

ANDY: Kiitos.

ADAMUS: Särkeekö kenenkään päätä? Vetäkää syvään henkeä, rentoutukaa.

LINDA: Kiitos, Andy.

ADAMUS: Pitäisi särkeä. Hyvä. Seuraava.

LINDA: Tämä menee suoraan merirosvolle.

ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä. Aa! Mitä älykkyys on? Kuulit Andyn sanovan, että se on päättelyä. Se on hyvä vastaus.

ALICE: Se on lähellä. Kun kysyit sitä, ajattelin tekoälyä – mikä tekee siitä älykkään. Ja niin se on tavallaan päättelyä, looginen juttu. Mistä se tulee? Sen täytyi alkaa jostain. Jos ajattelee tietokonetta, meidän täytyi kertoa sille, että yksi plus yksi on kaksi.

ADAMUS: Aivan.

ALICE: Kaksi plus kaksi on neljä, ja niin edelleen. Mistä saimme älykkyytemme? En tarkastele sitä lainkaan intuitiivisena tai minään sellaisena.

ADAMUS: Mm hmm.

altALICE: Niinpä ajattelen, että okei, no, synnymme ja meitä opetetaan. Opimme heti – tämä on tavallaan ihmisälykkyyttä – että kun itkemme, meitä syötetään, kun hymyilemme, meitä taputetaan vatsaan (Adamus naureskelee). Tällä tavalla siis katson sanaa "älykkyys".

ADAMUS: Kyllä. Siis yhteenvetona, korkeintaan kolmella sanalla, mitä älykkyys on sinulle?

ALICE: Askel askeleelta (hän naureskelee).

ADAMUS: Askel askeleelta, hyvä.

ALICE: Oppimista (hän naureskelee taas).

ADAMUS: Oppimista, aivan, okei (Adamus naureskelee).

ALICE: Neljä (suom. huom. "askel askeleelta oppimista" -lauseessa on englannin kielessä neljä sanaa)

ADAMUS: "Askel askeleelta" on tavallaan vain yksi sana, tavallaan sidottu yhteen.

ALICE: Kyllä.

ADAMUS: Oppimista, okei. Se on siis kehittymistä?

ALICE: Mm mmm.

ADAMUS: Sinä kehityt. Älykkyytesi kehittyy. Miksi sitten joillain ihmisillä jotka syntyvät samaan kulttuuriin, yleisesti samoihin olosuhteisiin, on huomattava älykkyys ja toisilla ei ole? Mikä saa aikaan tuon eron?

ALICE: Joo, ajattelin sitä, enkä halua mennä vessaan.

ADAMUS: Ei, ei. Et tietenkään (vähän naureskelua). Ja nyt meillä on erikoisuus niille, jotka menevät vessaan (Alice naureskelee), joo. Voimmeko soittaa sen, jotta tiedetään, mitä on tulossa?

LINDA: Ai niin, se varoitus, se varoitus.

ADAMUS: Joo, onko teillä … Tämä tapahtuu, kun sanotte: "En tiedä". Onko teillä sitä?

ALICE: Ei ole valmis vielä.

ADAMUS: Ei, okei.

ALICE: Joo, somaa!

ADAMUS: Olet onnekas (Alice naureskelee). Siis pidätkö … Olet lääkäri uskoakseni?

ALICE: Eläkkeellä, mutta kyllä.

ADAMUS: Eläkkeellä. Millainen lääkäri?

ALICE: Synnytyslääkäri, gynekologi.

ADAMUS: Synnytys- … okei. Ja pidätkö itseäsi älykkäänä?

ALICE: Oman määritelmäni mukaan kyllä.

ADAMUS: Mikä on?

ALICE: Että opin askel askeleelta.

ADAMUS: Erinomaista. Ja missä prosenttikohdassa olisit maailman väestössä? Ylimmässä kahdessa prosentissa?

ALICE: Kymmenessä. Tiedän, että lääkärit yleisesti ovat kymmenessä ylimmässä prosentissa.

ADAMUS: Toivomme niin.

ALICE: Joo (vähän naureskelua).

ADAMUS: Ei ole mitään pahempaa kuin tyhmä lääkäri (Linda nauraa).

ALICE: Joo, joo. Mutta olen todella …

ADAMUS: He vetävät puoleensa tyhmiä potilaita. Joo, joo.

ALICE: Ei, vaan olen todella tiukka omassa älykkyysmääritelmässäni.

ADAMUS: Totta kai, totta kai. Okei.

ALICE: Siis en ota mukaan …

ADAMUS: Mistä taas ajatteletkaan älykkyyden tulevan? Sen ytimen.

ALICE: Oppimisesta. Siis …

ADAMUS: Oppimisesta. Mutta mistä se tuli ennen oppimista? Andy sanoo Hengeltä, joka katkaisee hänen käsivartensa joka toinen päivä (muutama kikatus), pitääkseen ruodussa. Luulen, että se on vaimosi, ei Henki (Adamus naureskelee).

ALICE: Joo, mutta …

ADAMUS: Mistä se tulee?

ALICE: … eläimet oppivat. Me opimme.

ADAMUS: Kyllä, kyllä. Mistä se tuli? Mistä eläimet saavat älykkyytensä?

ALICE: Jumala pieraisi (naurua). Tarkoitan oikeasti, vakavissani. Se on yhtä hyvä vastaus, kuin mikä tahansa. Eikö?

ADAMUS: (naureskellen) Joo, okei, Jumalan lahja tai Jumalan pieru (lisää naureskelua), miten sitä katsotaankin, mutta se tulee Jumalalta. Okei, vau. Sitten tämä pyytää kysymystä, jota en melkein halua esittää: tekeekö se Jumalasta fiksun vai tyhmän?

ALICE: Pieruisen.

ADAMUS: Jos kaikki tämä …

ALICE: Se tekee hänestä pieruisen.

ADAMUS: Joo, pieruisen.

ALICE: Hyvin kaasuisen! (Hän nauraa)

ADAMUS: No niin, jos kaikki tämä ihmisälykkyys tuli Jumalalta, pidämmekö Jumalaa fiksuna vai …

ALICE: En usko, että se tuli Jumalalta.

ADAMUS: Jumala ei välitä. Voit sanoa.

ALICE: Aivan.

ADAMUS: Ei, vaan voit sanoa, että Jumala on tyhmä.

ALICE: Mutta sitten minun täytyy tunnustaa, että on yksi Jumala.

ADAMUS: Ahaa! Mielenkiintoista, mielenkiintoista.

ALICE: On monia jumalia ja…

ADAMUS: Monia jumalia.

ALICE: … olemme kaikki tyhmiä (hän naureskelee).

ADAMUS: Olette kuin 10.000 jumalaa, kuin …

ALICE: Sori, kaverit! He lähettävät minut vessaan! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Kuin 100.000 hindu-jumalaa. Miten alkuunkaan muistaa kaikkien nimet? On kannettava lunttilappua mukanaan.

ALICE: David-jumala.

ADAMUS: Okei, et siis halua tunnustaa, että on Jumala.

ALICE: Ei se ole sitä. Minä vain … (hän huokaisee). Käytin niin kapeaa ja fokusoitunutta määritelmää älykkyydestä, koska en usko, että sillä on alkuperää. Ajattelen, että me vain ilmestyimme jotenkin, Jumala pieraisi, mitä ikinä se olikin, ja aloimme oppia. Koiria ilmestyi ja ne alkoivat oppia.

ADAMUS: Okei.

ALICE: Hevosia ilmestyi ja ne alkoivat oppia.

ADAMUS: Minkä luulet olevan fiksuin eläin planeetalla?

ALICE: Planeetalla. Valaat? Delfiinit? Kenties jokin sellainen. Siat?

ADAMUS: Siat.

ALICE: Joo.

ADAMUS: Joo, siat ovat melko fiksuja.

ALICE: Joo.

altADAMUS: Joo, joo. Eikö ole mielenkiintoista? Delfiinit ja valaat ja sitten siat.

ALICE: Mm mmm.

ADAMUS: Tavallaan … joo, joo. Ihmettelee, mitä siat …

LINDA: Ne syövät poikasiaan. Oikeasti?!

ADAMUS: Ne ovat nälkäisiä, ne ovat fiksuja. Niiden ei tarvitse mennä kovin pitkälle.

ALICE: Se on melko fiksua joskus. Olisi pitänyt syödä omani! (Hän naureskelee) Ei, lasken vain leikkiä.

ADAMUS: Siis hyvä.

ALICE: Sori, kaverit. He eivät kuuntele.

ADAMUS: Okei, no, kiitos upeista vastauksista, joo. Pari vielä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Mitä älykkyys on?

LINDA: (kuiskaa) Olen hyvin pahoillani. Olen hyvin pahoillani. Olen hyvin pahoillani.

ADAMUS: Ai, hän sanoo olevansa pahoillaan.

LINDA: (jatkaa kuiskaamista) Olen hyvin pahoillani.

ADAMUS: Ai. Ai jaa! Ai jaa!

LINDA: (lyö päänsä televisiomonitoriin) Au! (Yleisö sanoo "voi ei!) Ei se sattunut, kuulosti vain pahalta.

ADAMUS: Jumala iski häneen.

LINDA: "Voi, se sattui kovasti! Voi, nyyh-nyyh!" Ei se sattunut.

CHERYL: Voi!

ADAMUS: Ja hän jatkaa sen tekemistä (Linda lyö päänsä uudestaan).

LINDA: Sanoin, että se on liian suuri!

altADAMUS: Se ei ole kovin fiksua. Siis älykkyys, mitä se on?

CHERYL: Minusta se on yhdistelmä. Sanoisin, että se on intuitiota.

ADAMUS: Intuitiota, okei.

CHERYL: Oppimisen ja päättelyn lisäksi.

ADAMUS: Okei.

CHERYL: Minusta se on enemmän asioiden yhdistelmä.

ADAMUS: Tavallaan intuitiivinen sekoitus, jossa on vähän oppimista, informaation keräämistä.

CHERYL: Kyllä.

ADAMUS: Okei. Mikä osuus intuitiolla on verrattuna oppimisosaan?

CHERYL: Minullako?

ADAMUS: Kyllä.

CHERYL: Sanoisin, että se on luultavasti 50 prosenttia.

ADAMUS: Viisikymmentä prosenttia mistä? (Cheryl naureskelee) Haluan vain nähdä, onko hän hereillä.

CHERYL: Viisikymmentä …

ADAMUS: Viisikymmentä. Mikä on 50 prosenttia?

CHERYL: Viisikymmentä prosenttia …

ADAMUS: Intuitio vai … He ovat kaikki unessa.

CHERYL: Intuitio on 50 prosenttia.

ADAMUS: Intuitio on 50 prosenttia, hyvä.

CHERYL: Kyllä.

ADAMUS: Ja mitä on toinen 50 prosenttia?

CHERYL: Sanoisin, että yhdistelmä päättelyä ja oppimista.

ADAMUS: Hyvä. Miten paljon on päättelyä? Mikä prosenttiosuus?

CHERYL: Ensimmäinen vastaukseni olisi 25 ja 25.

ADAMUS: Okei, hyvä. Ja pidätkö itseäsi älykkäänä henkilönä?

CHERYL: Kyllä.

ADAMUS: Missä prosenttikohdassa ylhäällä? (Cheryl pitää tauon) Sano nyt! Tarkoitan oikeasti … (Cheryl naureskelee) Se jää nimittäin meidän väliseksemme.

CHERYL: Okei, totuudenmukainen vastaus.

ADAMUS: Totuudenmukainen vastaus.

CHERYL: Noin 90 prosenttia. Ylimmässä 90 prosentissa.

ADAMUS: Voi ei. Haluan sinulle paremman kuin se. Tiedän, että olet parempi kuin se.

CHERYL: No, tarkoitan, että ylimmässä 10 prosentissa, anteeksi.

ADAMUS: Antaisin sinulle kenties … Miltä sinusta tuntuisi, jos sanoisin ylimmässä kahdessa prosentissa?

CHERYL: Minä, hmm … Olisin hyvin kehuttu.

ADAMUS: Voi, hänellä on ongelma sen kanssa. Se oli kuin: "Ai, hmm, oikeasti? Okei." Joo, ja se tekee sinusta älykkään ja kaikista muista tavallaan tyhmiä (he naureskelevat). Mutta ei, sanoisin sinun olevan ylimmässä kahdessa prosentissa.

CHERYL: Ai, kiitos.

ADAMUS: No, se ei ole välttämättä kohteliaisuus (naurua), kuten saat tietää!

LINDA: Au!

CHERYL: Okei!

ADAMUS: No, kyllä …

LINDA: Pum!

ADAMUS: … se on. Se on, mutta se ei ole. Se toimii sinun hyväksesi ja se toimii sinua vastaan.

CHERYL: Ja vastaan. Tietysti.

ADAMUS: Joo. Mistä älykkyys tuli?

CHERYL: (pitää tauon) Okei (hän naureskelee).

ADAMUS: Muista, että vessa on aivan tuossa.

CHERYL: Tiedän. Aloitin ja …

altADAMUS: Joo, tunsin sen (Cheryl naureskelee). Mistä se tuli, älykkyys?

CHERYL: (pitää taas tauon) Uskon, että sen intuitio-osa on lahja, jonka annamme itsellemme jumalaisina olentoina.

ADAMUS: Mistä intuitio sitten tulee? (Cheryl pitää tauon) Rakastan aina tätä. Tunnen jännitteen huoneessa ja netissä ja kaikkialla. Mistä intuitio tuli?

CHERYL: Se tuli oppimisprosessista.

ADAMUS: Oppimisprosessista.

CHERYL: Mm mmm.

ADAMUS: Okei. Jukra! Tiedän, Linda, että olet hyvin kiireinen, mutta haluaisin melkein kirjoittaa joitain näistä muistiin. Mutta emme kirjoita. Muistamme sen, oppimisprosessi. Okei, kiitos. Hyviä vastauksia.

CHERYL: Ole hyvä.

LINDA: Teen, mitä sanot, enimmäkseen (vähän naureskelua).

ADAMUS: Puhutko minulle, Adamukselle, vai puhutko aviomiehellesi, koska siinä on valtava ero (yleisö sanoo "ai" ja muutama naurahdus).

LINDA: Siinä on raja.

ADAMUS: Hyvä (lisää naureskelua).

LINDA: Siinä on raja.

ADAMUS: Suuri raja. Seuraava.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Seuraava.

HENRIETTE: Ai.

ADAMUS: Ai, ai.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Olisi pitänyt odottaa sitä, joo. Siis mitä älykkyys on sinulle?

HENRIETTE: (pitäen tauon) En voi lisätä mitään siihen, mitä on jo ilmaistu.

ADAMUS: Miksi? Estääkö joku häntä? (Vähän naureskelua) Jumala, estätkö häntä? Kukaan ei estä häntä. Voit lisätä.

HENRIETTE: Se on tietämistä.

ADAMUS: Tietämistä, okei. Pidätkö itseäsi älykkäänä?

HENRIETTE: Kyllä.

altADAMUS: Niinkö? Missä prosentissa ylhäällä?

HENRIETTE: En ole koskaan aiemmin ajatellut sitä, mutta kenties ylimmässä kymmenessä.

ADAMUS: Ylimmässä kymmenessä. Antaisin sinulle "ylimmässä kahdessa".

HENRIETTE: Kiitos.

ADAMUS: Joo, joo. No, se ei ole välttämättä kohteliaisuus (naurua). Ei ole kovin fiksua, että annetaan jatkuvasti sama vastaus ja odotetaan minun sanovan jotain erilaista. Mutta minulla on ongelma sinun kanssasi.

HENRIETTE: Voi ei.

ADAMUS: Joo, "voi ei" on oikein (he naureskelevat). Sinulla on jatkuvaa taistelua sisälläsi älykkyydestä, ja työskentelet fiksujen ihmisten kanssa.

HENRIETTE: Kyllä.

ADAMUS: Joo, ja he saavat sinut joskus – ei tarkoituksella – mutta tunnet heidän lähellään, ettet ole yhtä älykäs, koska et osaa istua ohjelmoimaan koodia ja tekemään kaikkia niitä muita juttuja. Olet siis ongelmatilanteessa oman fiksuutesi kanssa. Hyvität sen eri tavoin. Olet sanonut itsellesi: "No, en ole oppikirjafiksu", kuten jotkut muut ympäristössäsi ovat. "Minulla ei ole näitä suuria taitoja, joita heillä on." Hyvität sen eri tavoin.

HENRIETTE: Pitää paikkansa.

ADAMUS: Kierrät sen, mitä kutsuisin älykkyydeksi tai fiksuudeksi, ja käytät muita menetelmiä päästäksesi sinne, minne yrität mennä elääksesi omaa elämääsi.

HENRIETTTE: Kyllä.

ADAMUS: Niinpä tavallaan on melkein kaunaa joitain näitä älykköjä kohtaan, joiden lähellä työskentelet. Miksi laitoit itsesi tuohon tilanteeseen?

HENRIETTE: Oppiminen.

altADAMUS: Oppiminen. Minkä oppiminen? Heiltäkö? Sitä ei tapahdu. He ovat nörttejä.

HENRIETTE: Totta.

ADAMUS: Enkä tarkoita sitä negatiivisella tavalla, mutta minkä oppiminen?

HENRIETTE: Oppiminen integroimaan.

ADAMUS: Integroimaan minkä?

HENRIETTE: Todellisuudessa integroimaan kaikki asiat. Adamus ja opetus tässä on …

ADAMUS: Makyoa.

HENRIETTE: Voi hyvänen aika!

ADAMUS: Okei, menemme makyo-polkua siinä, eikö?

HENRIETTE: Okei.

ADAMUS: Okei, myönnetään se. Sinulla on siis tämä ristiriita, ja saat selville tänään jotain, mikä antaa sinulle valtavan helpotuksentunteen.

HENRIETTE: Hyvä, kiitos.

ADAMUS: Eikä sinulla ole enää tuota sisäistä taistelua. Ja olet kuin monet muut. Olet kuin: "No, en tiedä, olenko kovin fiksu." Ja epäröit sanoa, että olet älykkyydessä ylimmän 90 prosentin kohdalla. Tavallaan tukehdut. Tota, luultavasti te kaikki olette jossain ylimmässä – minun täytyy tarkistaa sieltä (muutama naurahdus, kun hän katsoo kameraan) … Melkein kaikki teistä ovat 96 prosentissa. Joo, se on melko hyvä. Mutta se saa teidät myös ihmettelemään: "No, jessus, se ei sano kovin paljon muusta planeetasta." (Naurua) "Minä olen tuolla ylhäällä?" Kyllä sinä olet.

Seuraava kysymys tässä. Mistä älykkyys tuli? (Henriette pitää tauon ja muutama naurahdus) Keksi vain jotain.

HENRIETTE: "Energia" on sana, joka tulee mieleen.

ADAMUS: Älykkyys tulee energiasta, okei. Siis ajattelet, että energiahiukkasilla on sisään rakennettu älykkyys, joka pitää asiat jonkinlaisessa muodossa tai mallissa.

HENRIETTE: Kyllä.

ADAMUS: Okei, hyvä.

HENRIETTE: Kaikissa asioissa on älykkyyttä.

ADAMUS: Kaikissa asioissa on älykkyyttä.

HENRIETTE: Pitää paikkansa.

ADAMUS: Okei. Eläimillä?

HENRIETTE: Pitää paikkansa.

ADAMUS: Okei. Ilmassa ympärilläsi on älykkyyttä?

HENRIETTE: Kyllä.

ADAMUS: Vau, okei. Se on siis hyvin älykäs todellisuus, jossa olet.

HENRIETTE: Älykäs universumi.

ADAMUS: Mm hmm. Universumi on älykäs. Miltä sinusta tuntuisi olla ulottuvuudessa tai todellisuudessa, jossa ei olisi älykkyyttä? Millaista se olisi?

HENRIETTE: Vatsani tuntuu jo kipeältä.

ADAMUS: Ai jaa! Ai jaa! Huonovointisuutta. Miksi, miksi, miksi? Voisitko kuvitella … Sanotaan, että kehitämme tekoälymekanismin, joka ampuisi sinut unimaailmaan, joka näyttäisi hyvin todelta – luulen, että tämä on elokuva – ja olisit tässä ja sitten menisit tällä unilomalla paikkaan, jossa ei olisi älykkyyttä. Millaista se olisi?

altHENRIETTE: Pahaa unta.

ADAMUS: Se olisi kuin Fort Lauderdale (naurua).

LINDA: Ouuu!

ADAMUS: (naureskellen) Nauratan itseäni. Kukaan muu ei naura, mutta nauratan itseäni. Okei, siis millaista olisi olla tässä paikassa, joka on ilman mitään älykkyyttä?

HENRIETTE: Se olisi epätodellista.

ADAMUS: Epätodellista. Epätodellista. Kuuletteko sen? Epätodellista, kun ei ole älykkyyttä. Okei.

HENRIETTE: Mm mmm.

ADAMUS: Hyvä. Seuraava. Annatte kaikki hyvin fiksuja vastauksia.

LINDA: Se on melko iso juoni.

ADAMUS: Se ei ole välttämättä hyvä asia. Yksi vielä.

LINDA: Tässä on melko iso juoni.

ADAMUS: Iso juoni. Se on juoni. Ole hyvä.

MATTHEW: Se olen minä taas, hei (hän naureskelee).

ADAMUS: Kippis! Kippis! Kyllä.

MATTHEW: Kiitos.

ADAMUS: Joo, kiva kuulla sinua.

MATTHEW: (naureskellen) Kaveri jolla on aksentti.

ADAMUS: Ennen kuin menemme siihen, millaisessa työssä olet? (Matthew huokaisee) Ai! Ai!

altMATTHEW: Se mistä puhutaan, on todellisuuden tekemistä maailman ympäri ympäristötekoälyllä, ja työskentelen joidenkin maailman suurimpien yritysten kanssa yhteiskunnan muokkaamisesi tietoisemmaksi teknologiaa hyödyntäen. Siis siitä syystä …

ADAMUS: Teetkö tätä ohjelmistoilla?

MATTHEW: Ei, vaan kaikenlaisilla eri aspekteilla.

ADAMUS: Kaikenlaisilla eri aspekteilla.

MATTHEW: Työskentelen joidenkin maailman suurimpien yritysten kanssa.

ADAMUS: Vau! Vau! Kuulostat siltä, kuin olisit fiksu. Tarkoitan, että puhut niin, kuin olisit fiksu. Saatat teeskennellä sen, mutta kaikki täällä sanovat: "Voi hyvänen aika, hän on hyvin fiksu!"

MATTHEW: Joo. Minut taitaa olla luokiteltu fiksuksi ihmiseksi.

ADAMUS: Kuka sinut on luokitellut? CIA?

MATTHEW: Joo.

ADAMUS: "Hän on fiksu henkilö. Tarkkailkaa häntä."

MATTHEW: Mm mmm.

ADAMUS: Mikä on älykkyysosamääräsi?

MATTHEW: Minulla ei ole aavistustakaan.

ADAMUS: Älä viitsi! On sinulla.

MATTHEW: Yhdistyn Lähteeseen, joten se on ääretön. Me olemme se.

ADAMUS: Joo, joo, mutta mikä on älykkyysosamääräsi?

MATTHEW: En tiedä.

ADAMUS: Kyllä tiedät.

MATTHEW: Ei, en tiedä.

ADAMUS: Sinulla on ajatus siitä.

MATTHEW: Minulla on tosiaan ajatus siitä, mutten aio kertoa sitä nyt (he naureskelevat).

ADAMUS: En sano sitä, ellet ole valmis sanomaan sitä ensin.

MATTHEW: En aio kertoa sinulle.

ADAMUS: Hyvä. Olet siis erittäin älykäs henkilö. Sinulla on suuria unelmia, tavoitteita. Sinulla on valtava määrä ymmärrystä, mikä on hyvä asia. Mihin prosenttiosuuteen laittaisit itsesi?

MATTHEW: Ylimpään 0.1 prosenttiin.

ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Olen iloinen, että hän oli …

MATTHEW: Kuten kaikki muutkin täällä.

ADAMUS: Hän vain sanoo sen. Ylimpään prosenttiin, eikä häntä nolota se.

MATTHEW: Ylimpään 0.1 prosenttiin (korjaten Adamusta).

altADAMUS: Nolla piste yhteen prosenttiin! Eikä häntä nolota se. Hyvä. Seuraava kysymys on, mistä älykkyys tuli?

MATTHEW: Lähteestä.

ADAMUS: Mistä lähteestä?

MATTHEW: Kaiken Lähteestä.

ADAMUS: Kaiken Lähteestä. Missä Lähde on?

MATTHEW: Lähde on …

ADAMUS: Sanoitko kastike vai lähde? (Suom. huom. sanat kuulostavat samalta) (Paljon naurua) Emme koskaan voi olla varma tuon ihastuttavan aksentin kera!

MATTHEW: Rakastan huumorintajuasi. Lähde.

ADAMUS: Lähde.

MATTHEW: Kuin äärettömyys.

ADAMUS: Äärettömyys. Missä se on?

MATTHEW: Siellä mistä sinä tulit, siellä mistä minä tulin, siellä mistä kaikki tulivat tänne.

ADAMUS: Tulitko sinä Lähteestä?

MATTHEW: Tulin tosiaankin.

ADAMUS: Synnyttikö Lähde sinut? Kosminen pieraisu?

MATTHEW: No, niin voitaisiin sanoa, mutta periaatteessa kyse on siitä, että Lähde loi kaikki korkeammat itsemme – on se sitten tässä universumissa, tässä todellisuudessa tai muissa todellisuuksissa.

ADAMUS: Okei.

MATTHEW: Olemme jumalaisia.

ADAMUS: Joo. Oletko valmis päästämään irti siitä?

MATTHEW: En, koska se on totta.

altADAMUS: (pieni tauko) Pidän siitä. Pidän tästä, tavallaan hänen asenteestaan. Mutta saat selville tänään jotain, mikä pyöräyttää sinut omaan 14 päivän jätesykliisi (naurua).

LINDA: Auuu!

ADAMUS: Kuthumi ajamassa! Piip!

MATTHEW: Touché. Touché.

ADAMUS: Sillä jokainen teistä on valmis päästään irti mistä tahansa.

MATTHEW: Joo, tietenkin.

ADAMUS: Todellakin, ja selitän hetken kuluttua miksi.

MATTHEW: Kyllä, tietenkin.

ADAMUS: Mutta kyllä, olet erittäin fiksu. Teet myös mahtavaa työtä, mutta energiat eivät vedä sisään niin, kuin haluaisit.

MATTHEW: Se pitää paikkansa.

ADAMUS: Tiedätkö miksi?

MATTHEW: Rakastaisin tietää.

ADAMUS: Ajattelet liikaa. Au! Koska olet liian fiksu (Linda huokaisee).

MATTHEW: Olisin eri mieltä siitä. Itse asiassa käytän …

ADAMUS: Voit olla eri mieltä mistä tahansa.

MATTHEW: Käytän tunneälyä ohjaamaan kaikkea.

ADAMUS: Tunneälyä.

MATTHEW: Joka on yhteydessä intuitioon, joka on yhteydessä korkeampaan itseen, joka on yhteydessä Lähteeseen.

ADAMUS: Jäteauto. Kuulen se tulevan nyt. "Piip, piip, piip, piip, piip!"

LINDA: Auu!

ADAMUS: Peruuttaa.

MATTHEW: Sori.

ADAMUS: Ei, vaan ole valmis …

MATTHEW: Mielelläni. Seuraan sinua, vakavasti puhuen.

ADAMUS: Olet fiksu. Olet erittäin fiksu. Ja se on hyvä asia. Se on luultavasti kunnioitetuin ja arvostetuin kaikista ihmispiirteistä ja -ominaisuuksista tällä hetkellä. Ennen se oli raaka voima, mutta nyt se on älykkyys. Ja olet älykäs, mutta on oivallettavana jotain enemmän. Siksi olet täällä tänään.

MATTHEW: No, kyllä. Ja lisäksi ajattelen, että kaikki täällä ovat aivan yhtä älykkäitä. Meillä kaikilla on sama Lähde.

ADAMUS: Okei.

MATTHEW: On kyse vain luottamisesta tuohon jumaluuteen.

ADAMUS: Piip, piip, piip, piip, piip, piip! (Naurua)

MATTHEW: Sori.

ADAMUS: Tuo auto peruuttaa.

MATTHEW: Lopetanko nyt?

ADAMUS: Tiedät sen äänen, jota ne pitävät. Ei, se on okei.

MATTHEW: Voisimme jatkaa koko päivän tätä, vakavasti puhuen (hän nauraa).

ADAMUS: Mutta itse asiassa … Niin voisimme (he naureskelevat). Niin voisimme. Ja se on hyvin viisas ihminen, joka sallii muutokset havaintotavassaan todellisuudesta, ja sitä teemme tässä. Ja olet oleellinen apu sen muuttamisessa – täällä ja tekemässäsi työssä.

MATTHEW: Kyllä. Olen täällä, koska on vielä paljon opittavaa.

ADAMUS: Tai sitten ei.

MATTHEW: Ja siksi olen täällä, kuuntelemassa.

ADAMUS: Joo, tai sitten ei.

MATTHEW: Kenties.

ADAMUS: Joo, joo. Kenties pidämme vain hauskaa. Itse asiassa väitän, että tulette tänne vain ottamaan nokkaunet, nukkumaan. Puolet heistä jotka katselevat nyt, ovat pihalla (vähän naureskelua), nukkuvat hyvin sikeästi, koska on ainoa aika, jolloin he oikeasti saavat kunnon torkut (lisää naureskelua). Ja he palaavat noin viikon kuluttua katselemaan tämän ja sanovat: "Ai, luulin olleeni siellä, mutta taitaa olla parempi kuunnella tämä uudestaan." Kyllä, itse asiassa suuri syy tänne tulemiseen on pelkkä häiriötekijä, joka sallii luonnollisen prosessin tapahtua.

MATTHEW: Joo.

ADAMUS: Prosessin jota ei voi miettiä läpi.

MATTHEW: Joo, olen samaa mieltä.

ADAMUS: Joo, hyvä. Kiitos.

altMATTHEW: Kiitos kovasti.

ADAMUS: Se oli ilo. Ja muuten, hengailen kanssasi enemmän, kuin ehkä oivallat.

MATTHEW: Vau, olen hyvin ilahtunut. Kiitos. Tarvitsen apuasi.

ADAMUS: En auta sinua. Hengailen vain maisemissa! (Naurua) Joskus nauran, joskus …

LINDA: Kiitos, ettet heitä mikillä Adamusta.

ADAMUS: Yksi vielä.

LINDA: Yksi vielä.

ADAMUS: Yksi vielä.

LINDA: Onko sinulla joku mielessä? Joku tietty?

ADAMUS: Jätän sen auki universaalille älykkyydelle.

LINDA: Voi luoja. Joku nosti kätensä. Voi paska.

ADAMUS: Ole hyvä. Älykkyys, mitä se on? Mitä se on?

HORACE: Älykkyys tulee fokusaistista.

ADAMUS: Fokusaistista. Okei. Miten niin? Kun asiat fokusoidaan, se tavallaan puristaa älykkyyttä? (Vähän naureskelua)

HORACE: Katselin elokuvaa viime vuonna.

ADAMUS: Köhöm!

HORACE: Ja katselin …

ADAMUS: Köhöm! Anteeksi hetkinen. Meillä on hävytön keskeytys tässä (Adamus pudistelee päätään). (Tadin puhelin soi).

LINDA: (haukkoen henkeään) Ouuu! (Paljon naurua, kun Tad yrittää hiippailla ulos)

ADAMUS: Minun ei tarvitse enää edes tehdä mitään (lisää naurua). Seison vain tässä ja pidän huolta omista asioistani (Adamus naureskelee). Toivottavasti se saatiin videolle. Se on klassikko. Shaumbra-emämunauksia. Ole hyvä, siis mitä älykkyys on?

altHORACE: Katselin elokuvaa ja olin hyvin fokusoitunut siihen, ja yhtäkkiä "minä olen" -olemukseni vaihtoi takaisin tunteeseen suuresta ryhmästä.

ADAMUS: Niin.

HORACE: Ja havaitsin, että kaikki liikkuu edessäni. Minä en liiku. Ja oivallan, että se on tavallaan … Mieli ei ole vain tässä. Mieli on ulkopuolellamme, kuin hemmetin suuressa kentässä, ja se on älykkyys.

ADAMUS: Okei.

HORACE: Älykkyys …

ADAMUS: Siis onko älykkyys tavallaan ryhmäjuttu?

HORACE: Ei.

ADAMUS: Parvityyppinen juttu?

HORACE: Ei. Se on jotain, mikä kerätään elämien saatossa ja tuodaan energiakehoon.

ADAMUS: Okei.

HORACE: Ja se siirtyy.

ADAMUS: Okei. Hän sanoo siis, että jatkatte älykkyyden keräämistä. Ja missä kohdassa on sitä riittävästi? Missä kohdassa sanot: "Minulla on kaikki, mitä tällä planeetalla on opittavana."

HORACE: Luulen …

ADAMUS: Oletko oppinut ulkoa raamatun?

HORACE: Luulen, että olen siinä pisteessä. Me olemme siinä pisteessä. Meillä on ollut riittävästi älykkyyttä. Haluamme mennä sen yli.

ADAMUS: Aivan, aivan, okei, okei. Siis miten älykäs olet?

HORACE: Luulen, että olen siirtymässä älykkyydestä viisauteen. Olen pääsemässä pois älykkyysaistista.

ADAMUS: Joo, joo, okei. Mihin laittaisit itsesi?

HORACE: Samaan kuin muut. Yhteen prosenttiin.

ADAMUS: Ylimpään yhteen prosenttiin. Hyvä, hyvä. Ja mistä älykkyys tuli?

HORACE: Se on aisti. Se tuli kokemisesta fokusastin sisällä.

ADAMUS: Okei, hyvä. Aisti.

HORACE: Keräsimme kokemusta ja sitten palaamalla tähän hologrammiin, joka meillä tavallaan on, jatkoimme sille rakentamista.

ADAMUS: Okei, hyvä.

altHORACE: Mutta ei tiedollisesti, vaan energeettisesti.

ADAMUS: Energeettisesti, okei. Hyvä. Mahtavia vastauksia. Mahtavia vastauksia. Linda mikrofonin kanssa.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä. Älykkyys – paljon hyvin mielenkiintoisia vastauksia tästä.

Ja muuten, oivallatte, mitä te kaikki teette täällä sen lisäksi, että viihdytetään ja häiritään. Kirjoitatte opaskirjaa toisille, jotka tulevat teidän jälkeenne. He tulevat siis tähän kohtaan ja heidän täytyy tarttua älykkyyskysymykseen. Mitä se on? Mitä se on?

Älykkyys

Väitän, että älykkyys on … No, mennäänpä juurisanaan, ydinsanaan. Älykkyys, alkuperäinen juurisana merkitsi muistamista. Muistamista. Kykyä muistaa, ja sitten se tavallaan kehittyi ymmärtämiseksi (naurua, kun Tad hiippailee takaisin paikalleen). Tervetuloa takaisin (Adamus naureskelee). Niin hienovaraista. Niin hienovaraista. Nykyään tehdään mitä tahansa päästäkseen kameraan (lisää naureskelua).

Siis alun perin sana "älykkyys" tuli hyvin muinaisesta sanasta, joka tarkoitti periaatteessa "muistaa", ja sitten se kehittyi ymmärtämiseksi. Tosin sanoen, muistatte ja liitätte siihen jonkinlaisen merkityksen. Se on älykkyyttä. Ja älykkyys on pitkän, pitkän ajan kuluessa kasvanut tämän planeetan tärkeimmäksi ominaisuudeksi, itse asiassa tavoitellummaksi kuin edes rikkaus, koska oletettaisiin, että jos olisi älykäs, niin älykkyydessään voisi olla rikas tai mitä tahansa haluaa. Siis se on valtavan tärkeä ominaisuus.

Kun yksilöä pyydetään luopumaan älykkyydestään, hän menee paniikkiin. Kun yksilöä pyydetään päästämään irti mielestä, kaikesta kerätystä tiedosta ja informaatiosta, kun yksilöä pyydetään päästämään irti asiasta, joka on hänen identiteettinsä ydin, ainoasta asiasta joka pitää hänet yhdistyneenä, tavallaan kultalangasta joka yhdistää hänet tähän todellisuuteen, kun yksilöä pyydetään päästämään irti älykkyydestä, talossa syntyy paniikki. Sitä teemme täällä tänään.

Väitän, ettei älykkyys ole totta. Älykkyys ei ole totta. Se on keksitty ominaisuus, johon ihmiset ovat niin juurtuneet, että he uskovat sen olevan totta. Ja sitten he yrittävät rakentaa älykkyydelleen. Vastaukset joita annoitte, ovat kaikki hyvin mielenkiintoisia ja täsmällisiä. Suuri osa älykkyydestä on muistia. Muistia, kyky muistaa, kyky harjoitella ja luetella yksityiskohtia ja informaatiota.

Suuri osa älykkyydestä tulee opiskelun tuloksena, elämä toisensa jälkeen. Ei viisaudesta, ei kokemuksesta, vaan yksityiskohtien ja informaation opiskelusta. Kenties noin 80% siitä on ehdottomasti virheellistä, ehdottomasti epätotta. Ja käyttääkseni klassista esimerkkiä, oli kohta, jolloin uskoitte, opiskelitte tai elitte litteässä Maassa, ja se oli älykkyytenne silloin. Nyt olette kehittyneet sen yli.

Siis noin 80% kaikesta informaatiosta, jota olette hankkineet menneisyydessä, ei ole täsmällistä, totta. Edes suuri osa siitä mitä olette oppinet täällä, henkisellä matkallanne Crimson Circlen kokoontumisissa, ei ole yksinkertaisesti totta siellä, minne olette menossa. Se on saattanut olla totta silloin, kun Maa oli litteä, mutta siellä minne olette menossa, se ei ole totta. Ja jos riittävä määrä uskoo, että Maa on litteä, se on litteä, koska niin he käyttäytyvät, kunnes joku sanoo: "No, tehdään siitä pyöreä tänään, koska litteä oli todella tylsä. Tehdään Maasta pyöreä ja ollaan kaikki huolissaan, että Australiassa olevat putoavat pois." (Adamus naureskelee) Sori, se oli vitsi. Olette kuulleet tuon vitsin monta kertaa.

Älykkyys on niin kunnioitettua tällä planeetalla, että nyt luodaan tekoälyä. Väitän, että älykkyys on keinotekoista alun alkaenkin. Siis teillä on nyt teko-tekoälyä. Se juontuu ihmisälystä, joka alkoi oikeastaan – mennään aina Lemuriaan saakka – kun tulitte tälle planeetalle enkeliolentoina. Olentoja jotka olivat enimmäkseen valokehossa, tuli tänne kokemaan luontoa, Maata ja olemaan fokuksessa. Olit ehdottoman oikeassa, Horace, fokuksessa olemisesta.

altNe tulivat tänne kokemaan – ei oppimaan, vaan kokemaan – fokuksessa olemista, mutta tullessaan ne olivat kuin haituvia, eivät oikein kiinteitä. Ja sitten ne yrittivät päästä peukalokyytiin ja integroitua valaisiin ja delfiineihin ja kenties sikoihin – epäilen sitä, mutta valaisiin ja delfiineihin. Ne yrittivät integroitua niihin ja säilyttää tasapainonsa tässä todellisuudessa.

Jos tätä todellisuutta katsotaan ulkopuolelta, se on kuin superpuristettua. Niin puristettua, ettei sitä voinut edes kuvitella. Miljardi ja miljardi psi:tä, painetta (paunaa) per neliötuuma. Triljoona ja triljoona psi:tä tiivistyneenä todella tiukaksi, ja sitten yrittää tulla tänne perhosolentona. Lentelette muissa ulottuvuuksissa ja sitten tulette (Adamus kiskoo isoa perhosta, joka roikkuu katosta) Maahan (hän saa lopulta sen alas, vähän naureskelua). Vaati vähän riuhtomista saada teidät tänne (vähän naureskelua). Tulette Maahan, syöksypommitatte tähän puristukseen, tähän gravitaatioon, tiheyteen ja nyt olette fokuksessa. Olette fokusaistissa, ja jonkin aikaa se sattuu helvetisti. Ja sitten se poksauttaa teidät taas ulos (Adamus heittää perhosen pois). Kuolette, jos olette olleet fyysisessä kehossa. Ette pysty olemaan tuossa tiukassa fokuksessa. Se olisi, kuin olisi todella, todella, todella, todella kuumassa kylvyssä – astutte siihen ja se on niin kuuma, että teidän täytyy hypätä välittömästi pois, muuten sattuu helvetisti. Se on sama asia. Leijuitte tänne Maahan enkelisiivillänne ja oli hyvin vaikeaa jäädä.

altMitä siis teitte? Aloitte ajatella, mitkä asiat auttoivat teitä pysymään viime kokemuksessa, ennen kuin teidät litistettiin. Mitä se oli? Ai niin, teidän täytyy syödä ruokaa. Ei siksi, että tarvitsette energiaa, vaan koska se integroi teidät tähän todellisuuteen. Teidän täytyy syödä ruokaa pysyäksenne täällä. Ja teidän täytyy varmistaa, että te ette astu dinosauruksen eteen, koska se on paljon suurempi ja te olette vain pieni haituvaolento. Se talloo teidät. Niinpä alatte muistaa kaiken sen, ja alatte muistaa sellaisia asioita, kuin harjata hampaanne kolme kertaa päivässä. No, ei Lemuriassa. Kaikki ovat unessa tänään!

Alatte muistaa sellaisia asioita, kuin olla kävelemättä jyrkänteeltä alas. Juuri nyt ajattelette: "No, tietysti." Ette ajattele silloin, kun olette pieni haituvaolento. Ette silloin, kun olette perhosolento, joka yrittää tulla ihmiseksi, jotta voitte sitten palata taas takaisin perhoseksi. Alatte siis muistaa, ja itse asiassa fokusaisti – puristus, gravitaatio – sai teidät aloittamaan ajattelemisen, sai aikaan muistamisen, loi koko tämän asian, jota kutsutaan logiikaksi. Kaikki perustui qualiaan, kaikki perustui assosiointiin. "Älä laita kättä tuleen. Se sattuu helvetisti."

Alatte siis kerätä kaikkea tätä. Sitten lopulta siitä on tullut ns. ihmisälykkyyttä. Asioiden päättelyä, rationalisointia, mutta ytimeltään se on vain informaation muistamista. Se on siinä. Se on siinä, eikä mikään siitä ole tärkeää (vähän kikatusta).

Ensinnäkään ette voisi koskaan olla täysin älykäs. Ette voisi. On liikaa muistettavaa. Mielellä ei ole kapasiteettia, mutta ihmiset yrittävät. He yrittävät olla kaikkein älykkäin.

Sanoin, että olette kaikki ihmisen älykkyysasteikon ylimmässä neljässä prosentissa. Pysähdytäänpä hetkeksi, koska lähestytte edelleen elämää, tätä planeettaa ja omaa energiaanne älykkyyden kera, mutta "minä olen" -olemuksella ei ole älykkyyttä. Ei yhtään.

Jos ette ole kuullut tai tuntenut "minä olen" -olemusta, jos olette juoksennellut sanoen: "No, missä se on? Missä se on?" se johtuu siitä, että yritätte yhdistyä älykkyydellänne siihen, eikä sillä ole yhtään. Miksi "minä olen" -olemuksella, puhtaalla tietoisuudella, puhtaalla tiedostamisella olisi älykkyyttä? Sitä ei ole.

Se on järkyttävää, pakahduttavaa ihmiselle, koska ihminen haluaa uskoa korkeampaan älykkyyteen. Ihminen tuntee itsensä alastomaksi, vereslihalla olevaksi, epävarmaksi, kun sanotaan: "Ei ole korkeampaa älykkyyttä. Te olette jokseenkin niin korkealla, mihin älykkyys voi päästä." Pelottavaa, mutta totta.

"Minä olen" -olemuksella ei ole älykkyyttä. Se ei tallenna informaatiota ja dataa. Monet teistä luulevat, että enkeliolennot, ylösnousseet mestarit, "minä olen" tietävät kaiken. Ei lainkaan. Pyydätte "minä olen" -olemusta ratkaisemaan jonkin suhteellisen yksinkertaisen matemaattisen ongelman, ja se on kuin: "En tiedä. En välitä. Miksi välittäisin?" Tiedättehän, mikä on kymmenen tai viidenkymmenen tai tuhannen neliöjuuri? "Minä olen" on kuin: "Mikä sinua vaivaa? Kysyt jatkuvasti näitä typeriä kysymyksiä, niin kuin minä vastaisin niihin. En minä tiedä." (Joku sanoo "lopeta se!") Lopeta se! Kyllä, lopeta se! (Adamus naureskelee)

altMutta kuitenkin ihmisistä tuntuu, että täytyy olla jokin korkeampi voima. Jumalassa täytyy olla älykkyyttä. He puhuvat myös universumin tuovan asioita heille. Se on todella tyhmä. Universumi ei tuo mitään. Ei mitään! Universumi ei katkaise kättänne. Universumi ei tuo teille mitään. Universumi ei tiedä eikä välitä. Se on tavallaan hämmentävää ihmiselle, joka oikeasti haluaa uskoa johonkin korkeampaan älykkyyteen.

Mutta pysähdytään hetkeksi ja tunnetaan vain sitä. "Minä olen" -olemuksessa ei ole älykkyyttä. Se on vapaus. Ja sitten kun ihmiset ymmärtävät sen … Älykkyys on ok tiettyyn pisteeseen saakka. On ok, että on muisti, ymmärrystä, yksityiskohtia. "Älä irrota käsiä ratista", ellei teillä ole itseohjautuvaa autoa, mutta edes silloin. "Älä laita kättä tuleen. Älä juo bensaa", ainakaan tällä hetkellä.

Ihmismatkalla on tiettyjä hyviä asioita, jotka tuotte mukananne ruumiillistuneeseen oivaltamiseen. On asioita, jotka ovat tärkeitä muistaa. Muistinne kuitenkin sijoitetaan uudelleen. Kyse on siitä, että jos olisitte tietokone, koko tietokanta otettaisiin pois sisältänne ja laitettaisiin jonnekin muualle. Ja tietysti sanotte sitten: "No, minne? Suurempaan tietokoneeseen?" Ei. Se on kuin ei-missään maassa. Se on eetterissä. Se ei ole missään paikassa. Se on vain ns. nyt-tulevaisuudessa, tulevassa nyt-hetkessä, jompikumpi. Se on siellä, mutta se ei ole siellä. Se ei enää sijaitse täällä (aivot), koska siihen ei ole tarvetta.

Ja tiedän, että tietokoneanalogiaa käyttäen sanoisitte: "No, se on pilvessä." Ei. Ei, koska pilvi on jossain, ja tämä on ei-paikka, mutta se on siinä. Ja sitten äly tulee sanomaan: "No, minun täytyy tietää, missä se on, miten kaukana ja miten kauan kestää päästä sinne ja miten suuri …" Siinä puhuu äly. Siinä puhuu älykkyys. Menemme täysin älyn tuolle puolen.

Eikä "minä olen" -olemuksella ole älykkyyttä. Se ei tarvitse sitä. Se ei tarvitse sitä. Se on pelkästään tietoisuutta – "Minä olen mitä olen. Olen olemassa." Se ei ole: "Olen olemassa ja olen fiksu. Olen olemassa tullakseni fiksummaksi. Olen olemassa tietääkseni enemmän." Ei mitään tästä. Mikään siitä ei päde. Tuntekaa sen kauneutta. Tuntekaa sen vapautta. "Minä olen" -olemuksessa ei ole älykkyyttä. Se on upea asia.

Nimittäin jos kävelisitte yhtenä päivänä katua pitkin ja tapaisitte yhtäkkiä "minä olen" -olemuksen, olisi suuri helpotus tietää, ettei "minä olen" tarvitse älykkyyttä. Ja sitten teistä alkaa tuntua todella typerältä yrittää olla hyvin älykäs ja sanotte: "Voi, olimme tässä puristetussa fokustilassa yrittäen muistaa kaiken, jottemme jatkuvasti polttaisi käsiämme elämästä toiseen tai kävelisi alas jyrkänteeltä tai mitään vastaavaa. Ja oivallan, etten koko tänä aikana tarvinnut oikeasti kaikkea tuota älykkyyttä. Se ei ole kovin tärkeää."

Ja alatte oivaltaa: "Minun ei tarvitse säilyttää enää aivoissani kaikkien näiden oppimieni asioiden energiaa – älä astu auton eteen, joka kulkee kovaa vauhtia." Se vapauttaa aivot. Ne ovat kuin energiajälkiä, kuin pieniä energiaolemuksia, jotka ovat aina käytettävissänne, mutta niitä ei tarvitse enää tallentaa tänne. Se on todella hämmästyttävää.

Vedetään syvään henkeä tässä.

Tietoisuudessa ei ole älykkyyttä, ja siksi rakkaat ystäväni, teillä on edelleen pääsy siihen informaatioon, miten eletään tässä todellisuudessa, mutta ette enää luota siihen elämänne ohjaamisessa, onnellisuutenne tekemisessä ja sen tuomisessa teille, mitä päätätte luoda. Sillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.

altSeuraava askel. Energiassa ei ole älykkyyttä. Se on oikeastaan pelottavaa. Energiassa ei ole älykkyyttä, ja kun kuulen jonkun sanovan: "No, tällä tavalla universumi antoi sen minulle", niin ei. Ei. Energia ei ole älykästä, eikä sen pitäisi koskaan olla. Voisitteko kuvitella, mitä tapahtuisi, jos energialle annettaisiin älykkyyden vastuu? Se olisi pelottavaa. Se tekisi, mitä ihmiset tekevät – tuhoaisi kaiken.

Energioissa joita tulee elämäänne tällä hetkellä, ei ole älykkyyttä. Ne eivät tarvitse sitä, ne eivät välitä siitä, niillä ei ole sitä, eikä tule koskaan olemaan. Siis joskus kun turvaudutte ulkopuoleen ja sanotte: "No, mitä energia haluaa minun tekevän?", energia tavallaan sanoo: "Mitä tarkoitat? Emme ole älykäs. Olemme oikeasti tyhmä. Tyhmää energiaa." Ja näin se pitäisi olla. Energia on vain palvelemassa teitä, ei kertomassa, mitä tehdä. Ei vaikuttamassa teihin, ei panemassa teitä menemään vasemmalle tai oikealle. Se on vain palvelemassa teitä.

Mutta on kuitenkin yleinen näkemys, että on jokin korkeampi älykkyys. Ei ole. Ei ole. On yleinen näkemys, että energialla on älykkyyttä. On yleinen havainto, että ihmiset laittavat itsensä kauas, kauas, kauas asteikon pohjalle, kuin: "Olen tyhmä, ja energialla on älykkyyttä ja Jumalalla on älykkyyttä ja avaruusolennoilla ja plejadilaisilla on älykkyyttä." Niillä ei ole! Plejadilaiset ovat … (Adamus huokaa) Ne eivät ole puoleksikaan niin fiksuja kuin ihmiset. Niillä on kuitenkin yksi asia. Ihmiset ovat todella typeriä antaessaan jonkun toisen sanoa itselleen, mitä tehdä. Ihmiset ovat paljon fiksumpia tuota yhtä pientä vikaa lukuun ottamatta, joka on kuin: "Voi! Jumala, pelasta minut. Plejadilaiset, pelastakaa minut. Sielu, pelasta minut. Universumi, energia." Ei mikään niistä. Niissä ei ole älykkyyttä.

Älykkyyttä pidetään usein järjestyksenä, rakenteena, mallina, ja ihmiset ovat joutuneet siihen, koska olette syvällä fokusaistissa. Olette syvällä siinä kaikessa, ja mieli on alkanut pitää järjestyksestä. Kaikesta omassa siistissä paikassaan. Kaksi plus kaksi on neljä. Se ei itse asiassa ole totta. Ei oikeasti ole. Se on paljon enemmän. Se on -4, se on 4 tähän suuntaan, se on 4 tuohon suuntaan, ja joskus 2 + 2 ei ole mitään, ei edes nolla. Ei mitään.

Kun alatte oivaltaa, että "minä olen" -olemuksessa, Hengessä, Jumalassa ei ole älykkyyttä – Jumala on oikeasti tavallaan tyhmä. Miksi? Koska Jumala on ihmisluomus. Heidän älykkyytensä loi superälykkyyden heidän ulkopuolelleen. Mutta siinä mitä kutsutaan Lähteeksi, ei ole älykkyyttä.

Kuvitelkaa hetki yhdistymistä siihen, mutta Itsestänne, siitä "minä olen" -olemuksesta, joka olette.

Kuvitelkaa hetki yhdistymistä energioihin, joilla ei ole älykkyyttä, joilla ei ole ennakkoasennetta. Ne eivät välitä, jos teihin törmää auto tänään iltapäivällä. Ne eivät oikeasti välitä. Ne vain palvelevat teitä. Niillä ei ole älykkyyttä.

altJa kuvitelkaa, että päästätte irti tarpeesta älykkyyteen sellaisena, kuin olette tunteneet sen. Laitatte sen tavallaan sivuun nyt ja sanotte, että teillä on tämä yksityiskohtien ymmärtämisen varasto, mutta paljon siitä viisautetaan tällä hetkellä. Paljon siitä heitetään pois. Joka toinen viikko jäteauto tulee noutamaan sitä. Oikeasti.

Ja kuvitelkaa nyt, että älykkyyden ja fiksuuden sijasta palaatte yksinkertaisesti takaisin perusteisiin: "minä olen mitä olen, olen olemassa", kykyyn olla tietoinen.

Nimittäin "minä olen" ei tarvitse älykkyyttä, koska sillä hetkellä kun "minä olen" haluaa olla tietoinen jostain, se on. Niinpä "minä olen" ei kuljeta yksityiskohtia, ei välitä paskaakaan nimestänne edellisessä elämässä tai siitä, kuka teki väärin teille, tai mistään vastaavasta. Se ei välitä. Mutta "minä olen" voi olla tietoinen siitä, jos se valitsee. Sama pätee teihin.

Ette tarvitse älykkyyttä. Kyse on nyt vain tiedostamisesta. Älkääkä alkako leimata sitä, mitä olen kutsunut tietämiseksi – olen kutsunut sitä niin pitkän aikaa – se ei ole älykkyyttä. Siinä ei ole älyä. Siinä ei ole ennakkoasennetta. Nimittäin se todellisuusperusta joka teillä on, koko havaintonne todellisuudesta, perustuu vanhaan roskaan, vanhoihin faktoihin jotka eivät ole edes totta.

Älykkyys jolla ylpeilette, älykkyys jonka puolesta taistelisitte henkeen ja vereen, jos yrittäisin ottaa sen pois teiltä, koska se on ollut identiteettinne lähde, on vain tukku yksityiskohtia, jotka eivät ole itse asiassa totta.

Älykkyys on paljon qualiaa, eli mieli assosioi jonkin kaikkeen, eikä mikään ole enää uutta älykkyysmielessä. Mikään ei ole uutta. Se ei pidä siitä. Se rakastaa malleja. Se ei halua mitään uutta.

Menemme sen ohi nyt. Menemme sen ohi. Sijoitamme nyt tavallaan uudelleen sen, mitä kutsuttaisiin älykkyydeksi. Kutsumme sitä vain muistamiseksi, mutta ilman kaikkia yksityiskohtia, ja se on käytettävissänne koska tahansa, jotta te ette laita kättänne tuleen.

Mutta uusi ohjaava vaikutus elämässänne ei ole älykkyys eikä "minä olen" -älykkyys, Jumalaälykkyys tai mikään sellainen. Se on pelkästään te hetkessä. Teidän tietoisuutenne. Huomaatte, ettei teidän tarvitse enää edes miettiä asioita, ja se on todella pelottavaa, koska pidätte asioiden miettimisestä, pohtimisesta. Pidätte logiikan laittamisesta asioihin, ja siellä minne menemme seuraavaksi, teillä on edelleen muistoja ihmisenä, mutta ne eivät ole tallennettuna teihin. Teillä ei ole kaikkia yksityiskohtia ja kaiken sen painoa. Mutta kuitenkin jotain hämmästyttävää tapahtuu ja asiat ovat vain siinä, ja olette pitäneet sitä joko energian aikaansaamana, jolla ei ole älykkyyttä, tai "minä olen" -olemuksen aikaansaamana, jolla ei ole älykkyyttä.

Yhtäkkiä alatte oivaltaa, että elätte tässä jumalaisen armon olotilassa. Mieli kapinoi. Se huutaa. Juuri nyt – kuten tapahtuu hyvin monilla teistä – se pyörittää asioita ympäri ja teistä tulee vähän epäselvä ja yritätte miettiä tätä. Kaikki te yritätte miettiä tätä. Pysähtykää hetkeksi ja pelkästään sallitaan se.

Älykkyyden tuolle puolen -merabh

Sammutetaan valot, vähän musiikkia ja tehdään merabh.

altVetäkää kunnolla syvään henkeä. Voi, tiedän, että tällä hetkellä mieli vain hyppii sinne tänne. Mutta tärkeä asia on, että teissä on osa, joka todella ymmärtää, mutta ei loogisesti, ei lineaarisesti.

(Musiikki alkaa)

Teissä on osa, joka tavallaan sanoo: "Aa, tiesin sen kaiken aikaa, mutten tiennyt, miten tiesin sen."

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja … Liikumme hyvin nopeasti. Liikumme taaksepäin hyvin nopeasti, eli taaksepäin tulevaisuudesta. Tuomme sen nyt-hetkeen.

Tosiaankin, älykkyys ei ole itse asiassa totta. Se on kuin valta ja jotkut muut asiat. Se ei ole oikeasti totta. Mutta riittävä määrä ihmisiä pelaa tuota peliä, ja no, silloin siitä tulee tavallaan totta.

Pyydän sinua nyt tuntemaan "minä olen" -olemusta – ei kaikkien asioiden lähdettä, koska ei ole sellaista.

Mielen on vaikea tajuta sitä, mutta sinua ei koskaan luotu. Sinua ei koskaan yskäisty Hengen kohdusta sieluolennoksi. Olet aina ollut. Siinä ei ole tolkkua mielelle, älykkyydelle, mutta itse asiassa se on hyvin vapauttavaa, koska jos sinua ei koskaan luotu, sinua ei voi koskaan poisluoda.

"Minä olen" -olemuksessa ei ole älykkyyttä. Tunne sitä hetki.

(Tauko)

"Minä olen" -olemuksesi on vain puhdasta tietoisuutta.

(Tauko)

Eikä energialla joka on "minä olen" -olemuksen intohimoa – haluan sanoa, että se on vain superintohimoista tietoisuutta – ei ole älykkyyttä. Tämä on ehdottomasti vapauttavaa.

Sillä älykkyys on yksi niistä asioista, jotka ovat saaneet monet teistä vaikeuksiin. Teillä on ollut liikaa sitä – teistä tuli liian looginen, kadotitte kosketuksen todelliseen luontoonne. Tai teillä ei ole ollut koskaan tarpeeksi sitä – tunsitte, että olitte tyhmä, toiset olivat fiksumpia, tunsitte, että jäitte jotenkin vaille.

Matkallamme ylitämme nyt koko tämän älykkyysongelman. Laitamme sen sivuun, toisin sanoen muistot, mutta ne eivät ole asioita, jotka ohjaavat elämäänne. Eivät asioita jotka kertovat teille, mitä tehdä. Ne ovat älykkyyttä, joka on vain muistoja. Ne tulevat takaisin palvelemaan teitä, ei kertomaan, mitä tehdä.

altNimittäin kun teillä on jokin muisto, joka sanoo: "Älä te tätä", muisto joka sanoo: "Älä tee tuota", joskus sillä on vanhemman tai opettajan tai papin ääni. "Älä tee tätä, älä tee tuota." Se muuttuu nyt. Sen sijaan, että nuo muistot kertovat teille, mitä tehdä, muistot kaikesta – tavallaan älykkyys – tulee takaisin palvelemaan teitä.

Tulevina kuukausina lakkaatte kuulemasta noita vanhoja ääniä. Ne olivat vain muistoja, joista piditte kiinni tehdäksenne matkastanne tällä planeetalla ihmismuodossa vähän helpompaa, vähän turvallisempaa. Mutta nyt se menee pois. Ette tarvitse sitä enää.

Siinä ei ole älykkyyttä, mitä kutsutaan universumiksi. Ei ole. Se ei ole älykäs universumi. Se ei tarvitse älykkyyttä. Sen ei tarvitse tallentaa dataa. Nimittäin silloin kun koko tavoite on tallentaa dataa – kokemuksia, muistoja – ette pääse koskaan sen yli. Pysytte aina tuossa älykkyysansassa ja yritätte vain saada lisää älykkyyttä, mutta ette pääse koskaan pois.

Sitten kun asiat sijoitetaan uudelleen, kun älykkyys laitetaan sivuun vain tukemaan teitä – ei kertomaan teille, mitä tehdä – yhtäkkiä teillä on täysin uusi vapaudentunne. Ettekä te saa koskaan älykkyyttä. Tarkoitan, että emme tavoittele tässä superälykkyyttä tai jumalaista älykkyyttä tai mitään sellaista. Älykkyydestä tulee toissijaista.

Tuntekaa "minä olen" -olemusta nyt. Tietoisuutta. "Olen olemassa."

Kuka tarvitsee kaikkea tuota älykkyyttä ohjaavana voimana? Oivallatte, että tuo älykkyys tuomitsi, tuo älykkyys sanoi, että olette fiksu tai olette tyhmä, olette hyvä tai olette huono, olette pimeyttä tai olette valoa. Vain älykkyys teki sitä.

Nämä äänet lakkaavat, kun tulette takaisin aitoon luonnolliseen Itseenne – tietoisuusolentoon, olentoon joka osaa luoda. Luoda kokonaisia todellisuuksia ja sitten mennä leikkimään niihin pelkän kokemisen vuoksi.

Tuntekaa oikeasti tätä faktaa, että olette vapaa älykkyydestä ja sen tarpeesta ja että universumilla ei ole älykkyyttä. Se on vain – universumi teidän määrittelemällänne tavalla – energiaa. Se on kuin iso energialampi. Sitä se vain on. Älkää ajatelko universumia tähtinä ja mustina aukkoina ja aurinkokuntina ja aurinkoina. Ei. Universumi on energialampi, johon teidän ei enää koskaan tarvitse yhdistyä. Teidän ei enää koskaan tarvitse yhdistyä siihen, koska olette oma energianne.

Ei ole enää tarvetta mennä kollektiiviin, mennä universumiin ja sen energiaan. Olette nyt oma energianne, ja joka hetki kun istumme täällä nyt, kun tunnette "minä olen" -olemusta ja vain intohimoa olla, oivallatte, että tuotte esiin enemmän omaa energiaanne. Se ei kuulu kollektiiville. Se ei kuulu Jumalalle tai universumille. Se on teidän omaanne.

alt"Minä olen" -olemuksessa, tietoisuudessa, energiassa ei ole älykkyyttä. Siis mitä nyt aiot tehdä, rakas ihminen? Vau.

No, on aika laittaa aivot eläkkeelle. On aika laittaa ne eläkkeelle, jotta ne eivät istu elämäsi tuomarina ja lautamiehinä. Eivät saa sinua ajattelemaan, että universumi tai ne antavat energiaa. Se on menneisyyden asia.

Tuntuu hyvin kummalliselta päästää irti älykkyydestä, mutta se mitä sen jälkeen tulee – aah! – ylittää sanat. Siis tunnetaan sitä vain.

Nimittäin sanat tulevat älykkyydestä. Siksi on niin vaikeaa selittää tiettyjä asioita. Tietyssä pisteessä sanat ovat vain älykkyyden ääntä. Tulette tällaiseen kohtaan, jossa oivallatte, että olette vapaa älykkyydestä, olette vapaa sen kontrollista ja vallasta teihin. Olette vapaa myös siitä, että energialla on älykkyys.

Yhtäkkiä on suurta vapaudentunnetta.

(Tauko)

Mieli sanoo: "No, millä korvaan älykkyyden? Superälyllä?" Ei. Ainoastaan "minä olen" -olemuksella.

(Tauko)

Ja "minä olen" -olemuksessa ei ole voimaa/valtaa. Siinä ei ole älykkyyttä.

Se on vain "minä olen". Se on siinä. Jätetään se siihen.

(Tauko)

Tässä merabhissa, tässä tietoisuuden muuttamisessa, saatatte myös tuntea, että ns. älykkyys joka on vain muistoja, yksityiskohtia, muuttuu nyt. Se ei ole enää elämänne hallitus.

Ja mieli kapinoi. Se sanoo: "Mutta minun täytyy tietää matemaattisia lukuja. Minun täytyy kyetä tekemään tehtäväni töissä ja tietää kaikki tämä." Ei, ei sinun tarvitse. Ei sillä tavalla, kuin olet tehnyt aiemmin. Se kaikki muuttuu. Se tekee nyt tietä tuossa kehossa, noissa aivoissa, yksinkertaisesti tietoisuudelle.

Ja jos tarvitsisit yksityiskohtia, jos sinun tarvitsisi muistaa, jos tarvitsisit dataa, se on vain yhtäkkiä siinä. Se ei verota mieltäsi, kun se tulee. Toisin sanoen, sinun ei tarvitse ajatella sitä. Tiedät, miten joskus yrität muistaa jonkin ja otsasi rypistyy ja ajattelet ja stressaat aivoissasi. Ei enää sitä.

Vedät syvään henkeä. Se vain tulee "minä olen" -olemuksen ja mestarin viisauden myötä.

Tämä on se muutos, jota käyt läpi tällä hetkellä, ja oivallus, että "minä olen" -olemuksessa, Hengessä, universumissa tai energiassa ei ole älykkyyttä.

Tämä aiheuttaa paljon levottomuutta älyssäsi. Paljon. Muista, että jäteauto pysähtyy melko pian. Kenties sinulla täytyy olla kaksi tai kolme ensimmäisellä kierroksella (muutama naurahdus), koska sinut käännetään ylösalaisin. Voi, mielesi kapinoi ja sitten ajattelet, että olet vain tulossa hulluksi etkä pysty muistamaan mitään ja … Sitten pysähdyt ja oivallat, ettei "minä olen" -olemuksessa, energiassa ole älykkyyttä.

altTämä on ruumiillistuneen mestarin elämää.

Vedetään kunnolla syvään henkeä. Kunnolla syvään henkeä.

Mikä päivä.

Teette tässä muutoksia hyvin nopeasti. Poikkeuksellisen nopeasti. Meillä on vaikeuksia pysyä sen mukana Crimson Councilissa.

Siis tavallaan muistaen, mitä olemme käyneet tänään läpi, ja jottei ole hämmennystä siitä, niin lopeta se! (Naurua)

Jos et muista sitä, muista viisi muuta sanaa – jos täytyy, voit kirjoittaa nämä muistiin – viisi sanaa, ennen kuin lähden, mikä summaa kaiken: kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos, rakkaat shaumbrat. Kiitos (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.