Päivän uffo

Uffoista ei voi kiistellä




HomeViestejäGeoffrey Hoppe - Adamus3.2.2018 - Siivet-sarja, shoud 6

3.2.2018 - Siivet-sarja, shoud 6

Siivet-sarja
SHOUD 6

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.2.2018
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Tervetuloa, rakkaat shaumbrat. Tervetuloa kokoontumiseemme.

altTänä aamuna rakas Sam, Tobias, heräsi ja nousi ylös – hän on nyt melkein 19-vuotias. Hän nousi ylös ja katsoi peiliin – ja tiedättehän, miten nuoret ihmiset ovat hyvin itsetietoisia ulkonäöstään ja tavastaan esittäytyä. Tulessa vähän vanhemmaksi päästetään osittain siitä irti. Ei silti, että kukaan teistä olisi tehnyt sitä (naurua), mutta rakas Sam nousi ylös ja katsoi peiliin ja oli melkein järkyttynyt. Hänen kasvonsa olivat hyvin, hyvin punaiset, kuin hän olisi ollut auringossa kahdeksan tai kymmenen tuntia ilman aurinkosuojaa. Ja hän ajatteli itsekseen: "En ole ollut auringossa muutamaan päivään" – siellä missä hän nyt asuu, ei ole paljon aurinkoa tähän aikaan vuodesta – ja ihmetteli, mitä tapahtui, kun hänen kasvonsa olivat niin punaiset. Niihin ei välttämättä sattunut, vaan ne olivat punaiset, kuin auringon polttamat. Ja hän ihmettelee edelleen, mitä tapahtuu. Mutta me tiedämme, kun tulemme tähän kokoontumiseen, punaisen huivin päivään, tiedämme, että hän vain poimii – ja Tobias poimii – sen resonanssin, sen värähtelyn, mitä teemme täällä kerääntyessämme taas kerran yhteen. Se on upeaa, ja teemme sen tässä helmikuussa. On tulossa myös St. Germainin päivä 14.2. (vähän naurua).

SART: Joo!

ADAMUS: Joo, ja joskus se tunnetaan myös ystävänpäivänä, mutta minä haluan kutsua sitä St. Germainin päiväksi.

altTässä siis olemme kerääntyneenä muistelemaan, miksi tulitte tänne, miksi tulitte yhteen. Voi, olette tunteneet toisenne – melkein kaikki teistä ovat tunteneet toisensa ainakin viidessä tai kuudessa elämässä. Ette ole oikeasti uusia toisillenne. Jotkut teistä ilmestyvät tänne ensimmäistä kertaa ja luulette olevanne uusi, mutta te ette ole. Te ette ole. Kenties tässä fyysisessä kehossa olette, mutta oikeasti ette ole uusi.

Siis kiitos, että olette pukeutuneet punaiseen – se on muisto, muistutus. Anteeksi hetki, kun minä … (hän menee hakemaan yhden punaisen shaumbra-huivin, joita on myytävänä). Minun täytyy korjata eräs asia, joka ei ole aivan oikein tässä huoneessa. Kiitos, että olette pukeutuneet punaiseen, käytätte huivejanne ja muistatte sen matkan, miksi tulitte tänne.

Oli jotain, mikä ei tuntunut oikealta, kun tarkistin huoneen energian. (Adamus laittaa punaisen shaumbra-huivin Edithin kaulaan ja yleisö sanoo "oiii!"). Kyllä. Nyt olet kokonainen, Edith.

EDITH: Kiitos (hän suutelee Adamusta poskelle).

ADAMUS: Mutta minun pitää sanoa, että se tulee pienen vaatimuksen kera. Siis jos otat vastaan tämän huivin minulta, sinun on tehtävä minulle yksi palvelus.

EDITH: Okei.

ADAMUS: "Okei", hän sanoo. Vain salli, vain salli. Et ole kovin hyvä sallimaan joskus. Tiedät sen.

EDITH: Tiedän sen.

ADAMUS: Pidät kamppailemisesta. Pidät taistelusta, mutta kuten sanoin äskettäisessä Mestarin elämää 6:ssa, ei enää taistelua, Edith. Ei yhtään. Et taistele maailmaa vastaan. Et taistele perheesi kanssa enää. Et taistele enää rahan kanssa, ethän?

EDITH: Toivottavasti en.

ADAMUS: Ai! Katsokaa tuota: "Toivottavasti en." Siis hän pitää edelleen kiinni taistelusta. Haluatko meidän tarkistavan tilanteen noin vuoden kuluttua ja katsovan, miten se sujuu? Vai oletko valmis päästämään irti … Saammeko mikrofonin tänne?

LINDA: Totta kai.

ADAMUS: Oletko valmis päästämään irti tuosta taistelusta nyt? Sitä se vain on, vanhaa taistelua noita voimia vastaan, joilla on kaikkea, ja sinun on tarvinnut tehdä työtä koko elämäsi kaiken eteen, ja on ollut vaikeaa. Sinä olet edelleen … Nimittäin olet tavallaan sotakirves (naurua) (suom. huom. sana merkitsee myös "noita-akka, hellapoliisi"). No, se on totta.

Se on täysin totta. Sinä haluat pitää kiinni noista asioista. Se antaa sinulle aatteen, kuten sanoin Mestarin elämää 6:ssa. Se antaa sinulle jotain, millä energisoida itsesi, ja se on intohimo. Mutta ei enää, Edith. Ei enää taistelua yltäkylläisyyden kanssa. Okei?

EDITH: Okei, rakastan sitä.

ADAMUS: Okei. Ja pelkästään salli. Se sinun täytyy vain tehdä. Se sinulta vain pyydetään. Sinulla on oma varattu paikkasi joka kuukausi, ja hemmetti, jos joku yrittää ottaa sen pois (lisää naurua). Annan (hän vetää rahaa Cauldren taskusta) 20 dollaria – hänellä ei ole kovin paljon – sille, joka ottaa tuon paikan pois häneltä ensi kuussa (lisää naureskelua ja yleisö sanoo "voi ei!").

EDITH: Olkaa kilttejä, älkää tehkö sitä.

ADAMUS: "Olkaa kilttejä, älkää tehkö sitä." (Adamus naureskelee) Tunnen, että yleisössä ihmiset sanovat: "Se ei ole 20 taalan arvoista." (Naurua) "Edithin raivo ei ole sen arvoista."

altEdith, yksi asia kun menemme eteenpäin – muuten siitä tulee hyvin vaikeaa sinulle. Ja olet tavallaan mallioppilas vanhoissa asioissa roikkumisessa. Tarkoitan, että toisin sanoen teet hyvin monille tuolla – tuolla (osoittaen kameraan) jotka katselevat – palveluksen periaatteessa edustamalla heitä. Kyse on vain sallimisesta tästä eteenpäin. Ei taisteluja. Et ole tehnyt mitään väärin. Et tee virheitä valaistumisessasi. Et mitään. Mutta niin kauan kun pidät kiinni taisteluista ja vanhoista asioista liittyen yltäkylläisyyteen ja joihinkin muihin asioihin ja kenties siihen, ettet ole riittävän hyvä, tai mitä tahansa, matka tästä eteenpäin tulee todella vaikeaksi. Siis annan sinulle tämän huivin, ja pyydän sinua käyttämään sitä usein.

EDITH: Okei.

ADAMUS: Kenties joka … Kenties teemme sopimuksen: niin kauan kun Edith käyttää huviaan joka kuukausi – pesee tietysti sen aina silloin tällöin – mutta niin kauan kun käytät sitä kerran kuussa, rakas Edith, niin sinulla on tämä varattu paikka. Ei huivia, ei paikkaa.

LINDA: Joo!! Onko se lupaus?

EDITH: Minusta sitä kutsutaan kiristykseksi.

ADAMUS: Ei, kiristys on täysin erilaista. Jos se olisi kiristystä, voi, meillä olisi erilainen … Ei, kutsutaan sitä "tehdäänpä sopimus". Mitä on oven numero 1 takana?

EDITH: Rakastan sitä (hän naureskelee).

ADAMUS: Joo, yltäkylläisyysongelmia. Mitä on oven numero 2 takana? Vanhoja taisteluja. Mitä on oven numero 3 takana? Ehdoton oikeutesi oivaltaa. Se ei ole taistelua.

EDITH: Suurta taloudellista yltäkylläisyyttä.

ADAMUS: Ei, ei, ei, ei, ei.

EDITH: Ai …

LINDA: Se oli ovi numero 1.

altADAMUS: Koska kyse ei ole edes yltäkylläisyydestä. Yltäkylläisyys lähtee pois sanastosta. Et edes ajattele sitä enää. Nimittäin sinä sanot: "Minä, Edith, olen tässä, ja yltäkylläisyys on tuolla kaukana." Se ei ole sellaista. Unohda yltäkylläisyys, täysin. Lakkaa tekemästä työtä sen eteen. Lakkaa taistelemasta sen kanssa. Vedä vain syvään henkeä ja unohda se. Sitä on. Sitä on. Sitä tulee sinulle kaikista eri suunnista. Katso, tänään olet saanut jo ilmaisen huivin.

EDITH: Kyllä.

ADAMUS: Tarkoitan, mitä muuta vielä haluat? (Adamus naureskelee)

EDITH: Kiitos. Kiitos paljon.

ADAMUS: Kiitos. Kiitos. Kiitos. Edith, pidä tuota huivia ja saat pitää paikkasi (lisää naureskelua).

Siis Sam heräsi ihmetellen, miksi hänen kasvonsa olivat täysin punaiset, ja voi melkein kuulla Tobiaksen naureskelevan muissa ulottuvuuksissa: "Voi, rakas poika, rakas itse, se johtuu siitä, että se on muistutus tuhansien vuosien takaa, muistutus Tienin temppeleistä, jolloin tulit tänne hyvin sitoutuneena."

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä, kun aloitamme päivän. Vedetään kunnolla syvään henkeä, ja annetaan kaikkien näiden energioiden kerääntyä.

Edith, ne kerääntyvät. Yltäkylläisyys, josta meidän ei tarvitse enää edes puhua. Se ei ole ongelma. Energiat ovat täällä palvelemassa sinua. Piste. Mikään muu ei käy. Ei ole jossia tai muttia. Ei ole: "Ajattelen sitä tai teen työtä sen eteen." Vedät vain syvään henkeä mestarina ja sallit. Se on siinä. Jos on yhtään enempää ponnistelua tai epäilyä, niin lähestyt sitä takaperin. Silloin on vaikeaa.

Se mihin olemme menossa, mistä puhun aivan hetken kuluttua, on unelma, ja menemme siihen. Menemme siihen. Mutta jättäkää taakse kaikki jutut, jotka eivät palvele teitä enää. Jättäkää ne taakse. Ja minua on syytetty perheiden ja suhteiden rikkomisesta. Pelkästään siksi, etten ollut naimisissa viimeisessä elämässäni – enkä koskaan enää ole – en yritä rikkoa suhteita. Kehotan jättämään taakse sen, mikä ei palvele teitä. Ja jos se on suhde – ja tiedän, että se on vaikeaa – jättäkää se taakse. Antakaa tuon suhteen kehittyä itsekseen, ilman että pidättelette sitä. Jos se on raha, jos se on itsearvostus, mitä se onkin, emme yksinkertaisesti raahaa sitä mukana sinne, minne olemme menossa. Meillä on paljon tekemistä seuraavien kolmesta viiteen vuoden aikana. Selitän sitä aivan hetken kuluttua. Meillä on paljon tekemistä, mutta teemme sen rentoutumalla siihen. Rentoutumalla siihen. (Adamus ottaa huikan kahvia) Aah, ihmiskahvi, mm. Ja kyllä, en panisi pahakseni myöskään viinilasillista, mutta myöhemmin (muutama naurahdus).

Siis vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja sallitaan energioiden tulla sisään.

altKerron teille, että tämä on tärkeä päivä. Teemme mittauksen. Muistatteko, kun pari vuotta sitten ystävänpäivänä sanoin, että teemme mittauksia. Käytämme St. Germainin kuukautta, Valentiniuksen (ystävänpäivän) kuukautta, sen tekemiseen. Niinpä tänään session lopussa teemme mittauksen ja katsomme, missä olemme ja mitä tulee seuraavaksi. Teemme tavallaan kokeen, joten olkaa valmiina. Olette sitten täällä henkilökohtaisesti tai netissä, meillä on koe tänään. Voi, tunnen, että se puistattaa teitä, kun sanon niin (muutama naurahdus). Yäk! Ja säästämme sen loppuun ja todella pitkitämme sitä.

Mutta ennen kun teemme sen, aloitetaanpa haumbra-viisaudella.

LINDA: Voi pojat.

ADAMUS: Missä on musiikkifanfaari? Aloitetaan shaumbra-viisaudella.

LNDA: Voi pojat!

ADAMUS: Se taisi olla siinä – jee, jee! (Yleisö viheltelee ja vähän taputusta) Voi, tarvitsemme tässä sellaisen painikejutun.


Shaumbra-viisautta

Aloitetaanpa shaumbra-viisaudella. Teidän aikanne vastata kysymyksiin. Minulla on hyvä kysymys tänään. Vou! Siis rakas Linda, valitaanpa yleisöstä viisas mestari, joka vastaa ensimmäisenä kysymykseeni.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Kuka se on?

LINDA: Aiotko esittää tuon kysymyksen, vai mitä?

ADAMUS: Eikä Linda tiedä, mikä kysymys on, eikä taatusti tiedä, mitä vastaus on.

LINDA: Okei, valitsen vetoni täältä.

ADAMUS: Ai! Joo. Huomaatte, miten hän hiippailee takaapäin (vähän naurua).

LINDA: Voi kyllä! Voi kyllä!

MARY SUE: Näin tämän varjon tulevan.

ADAMUS: Se on kuin oivaltaminen. Se hiippailee takaa. Ette näe oivaltamisen, valaistumisen, tulevan edestä. Näette kaiken muun roskanne. Mutta ei, oivaltaminen tavallaan hiippailee takaa, aivan kuten Linda.

Kysymys sinulle. Voi, tämä on hyvä. Olet hyvä ensimmäinen valinta. Asteikolla yhdestä kymmeneen, yhden ollessa pienin ja kymmenen ollessa suurin, miten epätavallinen tai erilainen – tai sanotaan, niin kuin asia on, outo, kummallinen – olit, kun kasvoit lapsena? Ennen kun kuitenkaan vastaat siihen, on periaatteessa kolme eri jaksoa ajateltavana, kolme kehitysjaksoa, energiakehitysvaihetta.

Ensimmäinen on, kun olette noin 3–4-vuotias. Silloin tulette ensimmäistä kertaa oikeasti tietoiseksi asioista ja haluatte yhdistyä toisiin. Alatte nähdä itsestänne peilin toisissa. Se on hyvin tärkeää. Toinen jakso on noin 7–8-vuotaana – alatte saada ystäviä. Murtaudutte ulos pelkästä tiukasta perhepiiristä ja alatte nähdä itsenne verrattuna toisiin. Yksi on jossain 16–21-vuotiaana, ja nämä ovat yleisiä lukuja.

Siis on periaatteessa kolme ajankohtaa, kolme oleellista ajankohtaa, jolloin tavallaan mittaatte itseänne toisia vasten, ja ihmisitse sanoo: "Voi pojat, minä …" No, miten arvioisit itsesi yleisesti?

MARY SUE: Siis kymmenen ollessa todella erilainen?

ADAMUS: Todella kummallinen.

MARY SUE: En sanoisi todella kummallinen, sanoisin todella erilainen.

ADAMUS: Todella erilainen, okei.

altMARY SUE: En tuntenut samalla tavalla kuin toiset. Olin hyvin herkkä.

ADAMUS: Milloin ensimmäisen kerran oivalsit sen?

MARY SUE: Luulen, että merkkikohta minulle oli neljäs syntymäpäiväni.

ADAMUS: Neljäs syntymäpäivä, okei. Kolmesta neljään.

MARY SUE: Isoäitini oli tulossa käymään, ja olin aivan varma, että hän toisi minulle pienen perhospinnin, jonka olin nähnyt hänen kanssaan kaupassa, ja kun hän tuli, hän antoi minulle nenäliinan (hän naureskelee).

ADAMUS: Oikeasti??

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Isoäiti antoi sinulle räkärätin? Tarkoitan … (naurua) kuin: "Olisin voinut saada perhosen, mutta sain tämän?" Se on "vau".

MARY SUE: No, ajattelin vain, että kenties siinä on jotain symbolista …

ADAMUS: Niiskutitko paljon? Olitko vilustunut? Oliko sinulla ontelo-ongelmia, ja isoäiti ajatteli sinun … Vielä pahempaa, oliko se käytetty? (Yleisö sanoo "yäk!")

MARY SUE: Olen varma, että säästin sen (hän kikattaa).

ADAMUS: Ai! Sanotko, että se on sinulla edelleen?

MARY SUE: Ei.

ADAMUS: Ai, okei. Okei.

MARY SUE: Ei enää.

ADAMUS: Hyvä. Siis oivalsit tuossa kohtaa, miksi …

MARY SUE: Joo, muistan menneeni tuohon pikkuruiseen huoneeseen, joka minulla oli, ja se oli kuin …

ADAMUS: Portaiden alla?

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Joo, joo.

MARY SUE: Juuri se.

ADAMUS: Joo, joo.

MARY SUE: Ja se oli kuin, että ei, asiat eivät olisi niin, kuin ajattelin, että niiden pitäisi olla, ja se oli kuin oivallus.

ADAMUS: Joo. Pojat, isoäiti aiheutti kaiken tuon trauman sinulle. Entä myöhemmin? Mennään siihen, kun olet – näen jotain noin 15–16 vuoden paikkeilla.

MARY SUE: No, se olisi ollut high schoolin lopulla?

ADAMUS: Joo, joo.

MARY SUE: Kun myös Kennedy ammuttiin.

ADAMUS: Joo-o.

MARY SUE: Luulen, että olin kuin …

ADAMUS: Yritit sopia joukkoon.

MARY SUE: Voi, ehdottomasti yritin sopia joukkoon.

ADAMUS: Se oli oikeasti tärkeää sinulle. Mutta milloin huomasit, ettei se toimi?

MARY SUE: (naureskelee) Luulen, että no, todennäköisesti se on saattanut olla juuri se aika. En voi sanoa, että lähdin pois ja olin oma itseni.

ADAMUS: Aivan, aivan. Ei, ei.

MARY SUE: Ei.

ADAMUS: Olet yrittänyt sopia joukkoon suurimman osan …

MARY SUE: Suurimman osan ajasta, mutta minä …

ADAMUS: Milloin lopetit sen?

MARY SUE: Se jatkuu edelleen.

ADAMUS: Okei (he naureskelevat). Sovitko joukkoon täällä?

altMARY SUE: Jokseenkin.

ADAMUS: Jokseenkin, okei.

MARY SUE: Mutta ei, minusta tuli kaksi ihmistä. Minusta tuli yksi persoona muiden lähellä, mutta sitten minulla oli henkilökohtainen elämäni.

ADAMUS: Mm hmm. Asteikolla yhdestä kymmeneen, missä olet kaikessa tässä?

MARY SUE: Sanoisin, että olen edelleen lähellä huippua.

ADAMUS: Noin …

MARY SUE: Kahdeksan, yhdeksän, kymmenen (hän naureskelee).

ADAMUS: Joo, 9.99.

MARY SUE: (naureskellen) Okei.

ADAMUS: Jotain sellaista, joo, joo.

MARY SUE: Joo, olisin samaa mieltä siitä.

ADAMUS: Voinko kysyä, kamppailetko koko tämän asian kanssa, että yrität sopia joukkoon, yrität olla kiltti tyttö?

MARY SUE: Joo.

ADAMUS: Miksi?

MARY SUE: Koska nautin menemisestä ulos nauramaan ihmisten kanssa.

ADAMUS: Nauti tästä lähtien menemisestä ulos nauramaan ihmisille (naurua).

altMARY SUE: Ai, okei (hän nauraa).

ADAMUS: Ei, olen vain utelias. Siinä on ristiriita.

MARY SUE: Kyllä.

ADAMUS: Se on energiassasi. Ja voit edelleen nauttia menemisestä olemaan ihmisten kanssa, luultavasti enemmän, jos olet oikeasti itsesi ja hyväksyt, että olet vain erilainen.

MARY SUE: Okei.

ADAMUS: Kummallinen, outo, miten sitä halutaankin kutsua.

MARY SUE: (naureskellen) Okei.

ADAMUS: Ei, vaan ymmärrä, että tämä on kohteliaisuus, joo.

MARY SUE: Kiitos.

ADAMUS: Hyvä, kiitos.

MARY SUE: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos. Seuraava. Asteikolla yhdestä kymmeneen.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Miten kummallinen olet?

LINDA: Tämä on tulokas, joten se on riski.

ADAMUS: Okei, se on iso riski. Tässä sitä ollaan.

SHAUMBRA 1 (mies): Odotin tätä.

ADAMUS: Joo, joo! Voi kyllä!

SHAUMBRA 1: Täytyykö minun nousta seisomaan? (Joku vastaa "kyllä, täytyy") Onko tämä päällä?

ADAMUS: Se on päällä, joo.

SHAUMBRA 1: Aivan. Hei, hyvä nähdä sinua.

ADAMUS: Kiitos, kiitos (shaumbra 1 naureskelee). Hyvä olla nähty.

SHAUMBRA 1: Mikä kysymys on?

ADAMUS: Mikä kysymys on?

SHAUMBRA 1: Näen tosiaan.

ADAMUS: Numero yksi, muutama talon sääntö tässä. Älä koskaan sano … (yleisö sanoo "en tiedä"). Okei, te menette kaikki nyt vessaan!

SHAUMBRA 1: Sanoinko sen? (Adamus naureskelee) Sanoinko sen?

ADAMUS: Ei, ei, et sanonut. Selitän vain. Yritän olla myötämielinen vaihteeksi. (Shaumbra 1 nauraa kovaa) Siis kysymys on …

altSHAUMBRA 1: Tiesin, että rakastaisin olla täällä!

ADAMUS: Tarvitsemme myöhemmin valkoista taulua, mutta huomasin vain tämän kummallisen kapistuksen täällä. Voisimmeko saada valkoisen taulun tänne, kiitos, sitten kun teille sopii? Elektroniset laitteet. Näettekö, saan valkoisen tauluni (joku sano "jee!" ja muutama taputus).

Kysymys on, asteikolla yhdestä kymmeneen, miten kummallinen, erilainen, epätavallinen olit, hahmotit olevasi, kun kasvoit?

SHAUMBRA 1: Se on mahtava kysymys.

ADAMUS: Kiitos.

SHAUMBRA 1: Kiitos. Sanoisin, että olin – en muista paljoa, ennen kuin olin viisi, mutta muistan erään vierailun ollessani viisi.

ADAMUS: Okei. Kenen tekemän?

SHAUMBRA 1: Se oli Kristus-tietoisuus, St. Germain ja enkeli Gabriel.

ADAMUS: Okei. Hyvä, hyvä.

SHAUMBRA 1: Sinun kamujasi.

ADAMUS: Joo, joo, kamu. Joo, joo (shaumbra 1 naureskelee). Joo. Ja mitä ajattelit todellisuudestasi, mielenterveydestäsi, sen tuloksena?

SHAUMBRA 1: Oivalsin, että olin ääretön.

ADAMUS: Kun olit viisi?

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Okei. Kasvaessasi – missä kasvoit?

SHAUMBRA 1: Tämä on kova juttu, okei. Kasvoin Birminghamissa, Englannissa.

ADAMUS: Ai. Oletinkin aksentistasi, ettei se ollut Alabama (vähän naureskelua). Siis kasvaessasi yritit sopia tavallaan joukkoon, mutta …

SHAUMBRA 1: Voi, kyllä.

ADAMUS: … oivalsit melko varhain, ettei se toiminut. Joten tunsitko luokkatovereidesi hyljeksivän sinua?

SHAUMBRA 1: Kyllä, tein melkein itsemurhan.

ADAMUS: Ai jaa.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Miten vanha olit?

SHAUMBRA 1: Olin noin 14.

ADAMUS: Miksi?

SHAUMBRA 1: Koska, hmm …

ADAMUS: Kiusattiinko sinua?

SHAUMBRA 1: Joo, olin kehittänyt erityissuhteen Kristus-tietoisuuden kanssa.

ADAMUS: Aivan.

SHAUMBRA 1: Ja …

ADAMUS: Jotkut ihmiset sanoisivat, että olet hullu. Minä en sanoisi, mutta jotkut sanoisivat.

SHAUMBRA 1: Joo, joo. Minua pilkattiin.

ADAMUS: Joo. Menet luokkaan ja sanot opettajalle: "Hei, minulla on suhde Kristus-tietoisuuden kanssa!"

SHAUMBRA 1: Ei, ei ihan niin.

ADAMUS: Tiedän. Minä liioittelen, kuten tiedät.

SHAUMBRA 1: Mutta oivalsin, että olin paljon suurempi, mitä minulle oli kerrottu. Ja oli paljon enemmän, hyvin paljon enemmän, mitä minulle oli kerrottu tai mitä tunsin. Tunsin vain …

ADAMUS: Kuulostaa egojutulta: "Olen suurempi …"

SHAUMBRA 1: Ehkä, ehkä.

ADAMUS: "Olen suurempi, mitä minulle on kerrottu."

SHAUMBRA 1: Ehkä. Joo, ehkä. En tiedä, mutta kyllä, minua kiusattiin.

KERRI: Mitä sanoit – en tiedä?

SHAUMBRA 1: Voi hyvänen aika,

LINDA: Ouuu! (Vähän naurua)

altADAMUS: Siis meillä on pikkusääntö täällä, ja kysyn, pitäisikö meidän laitaa hänet menemää naistenhuoneeseen … (Yleisö sanoo yksituumaisesti "ei!") Hetkinen, minäpä annan teille vaihtoehdot ja …

SHAUMBRA 1: No, minulla on aksentti. Varmasti se toimii (hän nauraa).

ADAMUS: Vai annetaanko hänen olla? Pääseekö hän …

LINDA: Annetaan hänen olla!

ADAMUS: … pälkähästä tänään? Kuka haluaa hänen menevän vessaan?

KERRI: Minä! (Joku sanoo "ei" ja yleisö nauraa)

ADAMUS: Sinun ei tarvitse mennä.

SHAUMBRA 1: Kiitos paljon.

ADAMUS: Joo (joku huutaa "se on kokemus"). Se on kokemus, joo.

SHAUMBRA 1: Se on, mahtavaa.

ADAMUS: Joo, joo.

SHAUMBRA 1: Kiitos.

ADAMUS: Sanot siis tehneesi melkein itsemurhan. Sinulla oli todella, todella, todella, todella rankkaa silloin, ja tulin luoksesi monta kertaa.

SHAUMBRA 1: Joo. Kun olin 18, sain vierailun Kristus-tietoisuudelta, mikä kirjoitti uudelleen ohjelmointini kirjaimellisesti yhdessä yössä.

ADAMUS: Kyllä.

SHAUMBRA 1: Ja olin täysin eri ihminen.

ADAMUS: Mihin ohjelmointiin viittaat?

SHAUMBRA 1: No, menin mukaan kristillisen kirkon Uudestisyntynyt-liikkeeseen. Mutta aloin vain tuntea ja aistia … (hän huokaa) suuren minä-olen-olemuksen. Sen voin vain sanoa.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 1: Että elämä on paljon kiinnostavampaa ja ihmiset ovat paljon kauniimpia, mitä meille on kerrottu.

ADAMUS: Joo. Miksi et tehnyt itsemurhaa?

SHAUMBRA 1: Uskoakseni – katsoen nyt taaksepäin – koska jokaisen josta tulee muutoksentekijä, täytyy kohdata kuilu ja sitoutua elämään.

altADAMUS: Sanoisitko se uudestaan? Ja haluaisin tämän kameran todella lähelle.

SHAUMBRA 1: Okei, yritän muistaa. Uskon, että jokaisen joka haluaa olla muutoksentekijä, täytyy kohdata kuilu ja sitoutua sitten elämään.

LINDA: Mm (joku sanoo "erinomaista").

ADAMUS: Kiitos (yleisö taputtaa). Kiitos, kiitos. Ja nyt sinun ei tarvitse mennä naistenhuoneeseen ja …

SHAUMBRA 1: Okei!

ADAMUS: …Linda antaa sinulla ilmaisen huivin, koska et …

SHAUMBRA 1: Minulla on jo sellainen!

ADAMUS: Ai, saat ilmaisen huivin.

SHAUMBRA 1: Hän on jo antanut minulle sellaisen.

ADAMUS: Joo, mutta saat toisen.

SHAUMBRA 1: Ai, fantastista!

ADAMUS: Ota se, hitto soikoon! Se tulee sinulle.

SHAUMBRA 1: Rakastan yltäkylläisyyttä. Se on fantastista!

ADAMUS: Linda, hakisitko hänelle toisen huivin?

LINDA: Ilomielin.

ADAMUS: Kyllä. Se oli upeaa, ja luulen, että jokainen teistä – kiitos – voi tuntea tuon haasteen, jonka kävit läpi, koska te olette käyneet sen myös läpi, ehkä ette itsemurhapisteeseen saakka. Mutta rohkenisin sanoa, että teistä jotka istutte täällä ja teistä jotka olette netissä, noin 90, voi, noin 92.5 % on ajatellut itsemurhaa. Ei sellaista "harmaata", vaan pelkästään: "Olen niin kypsä, etten kestä enää." Se on melkein kirjoitettuna shaumbra-kirjaan, toivottavasti ei tulevilla sukupolvilla, mutta jokaisella teistä. Minä voin tuntea sen, ja toiset voivat tuntea sen – ja kiitos. Ja tänään se kaikki transformoidaan. Siksi olet täällä. Kiitos, joo.

SHAUMBRA 1: Kiitos.

ADAMUS: Hassua, ettet näytä siltä, että tulet Alabamasta (naurua). Kiitos. Siis asteikolla yhdestä kymmeneen, sinun kummallisuutesi on aivan ylenpalttisista (lisää naureskelua).

SHAUMBRA 1: Kiitos.

ADAMUS: Joo, joo. Okei, pari vielä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Kasvaessa, asteikolla yhdestä kymmeneen, kummallisuus?

altKATHLEEN: Tässä sitä taas ollaan (hän pitää tauon). Missä iässä olemme?

ADAMUS: Yhdistä kaikki iät yhteen, joten on kolmesta neljään, seitsemästä kahdeksaan, 16:sta 21:een kasvaessa. Ensin perheesi kanssa on tietoisuus: "Se ei ole minun perheeni". Kahdeksasta yhdeksään olet ystäviesi kanssa: "Voi, en ole heidän kaltaisensa." Kuudestatoista 21:een: "En koskaan sovi tähän maailmaan." Se on periaatteessa näin yksinkertaista. Siis yhdistä ne kaikki – missä olet?

KATHLEEN: Asteikolla yhdestä kymmeneen?

ADAMUS: Kyllä.

KATHLEEN: Olen pihalla.

ADAMUS: Anna minulle numero.

KATHLEEN: Yhdeksän.

ADAMUS: Yhdeksän. Minä antaisin paljon suuremman (Adamus naureskelee). Ei sillä, että olet kummallinen – vaan havainto itsestäsi. Yrität sopia joukkoon, erityisesti perhekysymyksissä. Yrität sopia perheeseesi. Ai-jai-jai-jai. Ja …

KATHLEEN: Minusta tuli pelle.

ADAMUS: Joo.

KATHLEEN: Mm hmm.

ADAMUS: Mutta yritit myös pitää energian liikkeellä.

KATHLEEN: Mm hmm.

ADAMUS: Yritit todella peittää toimintahäiriöitä, joita oli.

KATHLEEN: Aivan niin.

ADAMUS: Joo. Ja tiesit koko ajan: "Tämä … en vain sovi tänne." Milloin tunsit yrittäneesi eniten sopia joukkoon? Missä oli tuo suuri sukellus: "Aion sopia joukkoon. Aion hypätä elämään ja yrittää olla normaali?"

KATHLEEN: Paljon myöhemmin.

ADAMUS: Miten paljon?

KATHLEEN: Olin aikuinen.

ADAMUS: Kaksikymmentä viisi? Kolmekymmentä?

KATHLEEN: Olen saattanut odottaa sitäkin pidemmälle.

ADAMUS: Okei. Milloin sait lapsia?

KATHLEEN: Kaksikymmentäneljävuotiaana.

ADAMUS: Luuletko, että se oli käännekohta?

KATHLEEN: Kyllä, kyllä.

altADAMUS: "Minun on parasta sopia joukkoon kaikessa, koska olen nyt äiti."

KATHLEEN: Kyllä.

ADAMUS: Auttoiko se?

KATHLEEN: Kyllä. Pystyin yhdistymään sillä tavalla ja avaamaan sydämeni ja parantamaan joitain asioita.

ADAMUS: Joo, ja yrittämään olla normaali, yrittämään olla äiti.

KATHLEEN: Joo.

ADAMUS: Oivalsitko, ettet ollut oikeasti hyvä äiti konventionaalisella tavalla? Et sopinut esikaupunkiäitityyppiseen juttuun?

KATHLEEN: No, kokeilin vanhempain- ja opettajainyhdistyksen puheenjohtajuutta, joten …

ADAMUS: Joo-o, no, se oli iso juttu (vähän naurua). Se oli melko iso.

KATHLEEN: Ja jalkapalloäitinä oli hauskaa.

ADAMUS: Joo.

KATHLEEN: Mutta noin 31-vuotiaana avasin kaupan ja näytin kynteni.

ADAMUS: Joo.

KATHLEEN: Löysin Crimson Circlen pian sen jälkeen ja laajenin.

ADAMUS: Siis asteikolla yhdestä kymmeneen, tunsit itsesi – et koskaan oikein sopinut joukkoon, paitsi kenties äitiyden alkuvuosina, koska olit niin uppoutunut siihen, mitä teit. Mutta voin sanoa, että yrität edelleen sopia joukkoon – eikä vain julkisesti, vaan joskus myös shaumbrojen kanssa.

KATHLEEN: (pitää pienen tauon) Siinä on kynnykseni.

ADAMUS: Aivan. Shaumbrat?

KATHLEEN: Kyllä.

ADAMUS: Joo. Eikä täällä ole sopimista joukkoon.

KATHLEEN: Ei, ei ole.

altADAMUS: Ei ole, ei ole.

KATHLEEN: On itsenään oleminen.

ADAMUS: Juuri niin.

KATHLEEN: Ja itsensä rakastaminen.

ADAMUS: Ja jotkut itse asiassa tulevat tänne yrittäen sopia joukkoon. He ajattelevat: "Okei, tämä on perhe. On huivit osoittamassa sen, ja aion yrittää sopia joukkoon", mutta täällä ei ole muuta sopimista joukkoon, kun olla vain oma itsensä – niin kummallista kuin siitä saattaa tullakin. Ja täällä on paljon kummallisuutta (naurua). Ei, vaan tämä on turvallinen paikka kummallisuudelle. Miksi ei? Hyvä.

KATHLEEN: Asiat muuttuvat, kun vain antaa.

ADAMUS: Ne muuttuvat.

KATHLEEN: Ne muuttuvat.

ADAMUS: Se on hämmästyttävää.

KATHLEEN: Joo.

ADAMUS: Hyvä, kiitos.

KATHLEEN: Kiitos.

ADAMUS: Kaksi vielä, kiitos.

LINDA: Okei, katsotaanpa.

ADAMUS: Kaksi vielä. Kenelle tuo mikrofoni menee? Ahaa! Kummallisuus. Se ei ole nimesi (naurua).

PAULA: Se on okei. Minulle on ok olla kummallinen.

ADAMUS: Sinulla on ollut itse asiassa hauskaa sen kanssa.

PAULA: Niin on.

ADAMUS: Joo. Olet tavallaan työntänyt ihmisten naaman siihen, joo.

altPAULA: Kyllä. Kasvoin vankkumattomassa mormoniperheessä, ja olin pihalla. Pystyin näkemään ilman. Tiesin olevani erilainen kuin kaikki muut. Pystyin lentämään tuoleilla. En sopinut heihin.

ADAMUS: Lyön vetoa, että vanhimmat arvostivat sitä kovasti (Paula nauraa).

PAULA: Eivät arvostaneet!

ADAMUS: Olen varma! Olen varma! Miten paljon sinun täytyi salata tämä?

PAULA: (pitää tauon) Olin jo vanhempi, kun käsitin, että minun täytyi salata se, koska kyse oli enemmän ystävistä kuin perheestä.

ADAMUS: Aivan.

PAULA: Kapinoin totaalisesti, kun olin 17, 18, ja lähdin pois.

ADAMUS: Ai, joo, hyvä. Ja nyt vuosia myöhemmin, miltä sinusta tuntuu kummallisuustaso verrattuna toisiin?

PAULA: En välitä, että olen oudompi kuin muut. Se ei vaivaa minua, kun olen heidän kanssaan. Tarkkailen tavallaan outoutta, ja jos siitä ei pidetä, se on ok.

ADAMUS: Joo, hyvä, hyvä. Haluaisitko koskaan palata takaisin … (Paula pudistaa päätään "ei") Et.

PAULA: En.

ADAMUS: Nimittäin vankkumaton … siinä on paljon kivoja rakenteita. Ei tarvinnut ajatella paljon.

PAULA: Ei yhtään.

ADAMUS: Kaikki annettiin valmiina.

PAULA: Toivottavasti ei koskaan ajatellut lainkaan.

ADAMUS: Ai, joo, juuri niin (Paula nauraa). Mitä vähemmän, sen parempi, koska joku muu sanoi: "Tässä ovat säännöt, seuraa niitä", ja sitten siitä tuli: "Miten hyvin seuraat näitä sääntöjä?"

PAULA: Ehdottomasti.

ADAMUS: Voisinko kysyä tyttäreltäsi, pitääkö hän sinua outona? Joo, joo! (Vähän naurua) Kasvot kertovat kaiken.

THERESA: Hän on outo.

ADAMUS: Pidätkö siitä, että sinulla on outo äiti, vai ottaisitko mieluummin normaalin äidin?

THERESA: Ai, en usko, että olisin pärjännyt hyvin normaalin äidin kanssa.

ADAMUS: Luultavasti et.

THERESA: Ei.

ADAMUS: Ei, ei, ei. Joo.

THERESA: Ei.

altADAMUS: Joo, koska olette tavallaan kuin kaksi hernettä palossa (vähän naureskelua). Ei, vaan hyvää kummallisuutta! (He nauravat) Hyvä. Ei, vaan kummallista.

THERESA: En pidä itseäni kummallisena! (Lisää naurua)

ADAMUS: Ei, vaan kummallinen verrattuna toisiin – yhteiskuntaan, mormoneihin. Kummallinen verrattuna normiin.

THERESA: Taisin ajatella, että kaikki muut olivat outoja ja minä olin normaali.

ADAMUS: Pidän siitä (vähän naureskelua). Pidän – et pitänyt mikrofonia lähellä suuta, joten sanoisitko sen uudestaan.

THERESA: Sori, kyllä. Ajattelin, että kaikki muut olivat outoja ja minä olin normaali.

ADAMUS: Hyvä. Mikä heissä oli outoa?

THERESA: Hmm. No, kasvaessani minulle oli ok olla, kuka olin, ja monet ihmiset eivät olleet.

ADAMUS: Joo.

THERESA: Ja niin ajattelin, että se oli tavallaan outoa, mutta …

ADAMUS: "Mormonisoitiinko" sinua, kun kasvoit?

THERESA: Ei oikeastaan.

ADAMUS: Ai, okei.

THERESA: Minulla oli kaksi setää, jotka olivat lähellä omaa ikääni, joten he olivat enemmänkin kuin isoveljiä.

ADAMUS: Joo.

THERESA: Ja niin kävin kirkossa heidän kanssaan, mutta hyvin varhain hoksasin, ettei se ollut oikeasti minun juttuni.

ADAMUS: Ei sinun juttusi.

THERESA: Joo.

ADAMUS: Hyvä.

THERESA: Ei lainkaan.

ADAMUS: Mutta vietit suuren osan elämästäsi – yritän sisäistää tätä – erilaisena kuin muut, mutta olit tavallaan tyytyväinen siihen.

THERESA: Joo, se oli täysin ok minulle.

ADAMUS: Hyvä.

THERESA: Joo.

ADAMUS: Hyvä. Yksi vielä. Kiitos, kiitos. Yksi vielä, kummallisuustaso.

LINDA: Katsotaanpa. Hmm, hmm. hmm, hmm. Luultavasti …

ADAMUS: Jotkut teistä kysyvät, mihin olen menossa tämän kysymyksen kanssa. Ole hyvä, kummallisuustaso. Hei.

SHAUMBRA 2 (nainen): Hei. Sanoisin, että varhaislapsuudessa, kahdeksan tai yhdeksän.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 2: Ja teinivuosina, neljä tai viisi.

altADAMUS: Neljä, viisi.

SHAUMBRA 2: Tai alempi.

ADAMUS: Siis sinä tavallaan …

SHAUMBRA 2: Yritin sopia joukkoon.

ADAMUS: Tavallaan opit sopimaan joukkoon, okei.

SHAUMBRA 2: Sanoisin, että kyllä, teinivuosina. Ja sitten 20:n jälkeen, yhdeksän.

ADAMUS: Yhdeksän, okei.

SHAUMBRA 2: Joo, oivalsin vain, etten tehnyt paljon.

ADAMUS: Miten vanha olet nyt?

SHAUMBRA 2: Neljäkymmentäneljä.

ADAMUS: Ai, hassua, näytät 20-vuotaalta, joo (nainen kikattaa). Ja ei, en huijaa (he naureskelevat).

SHAUMBRA 2: Kiitos.

ADAMUS: Erittäin nuorekas. Missä olet nyt kummallisuustasolla verrattuna toisiin?

SHAUMBRA 2: Luulen, että olen edelleen yhdeksässä.

ADAMUS: Okei.

SHAUMBRA 2: Joo, jokseenkin.

ADAMUS: Hyvä, okei. Hyvä, kiitos.


Yhteisöstä itsenäisyyteen

Esitin tänään tämän kysymyksen, koska te kaikki olette luultavasti 9.5 tai sen yli outoustasolla, ja olette tavallaan oppineet hyväksymään sen. Tavallaan. Sanoisin, että suurin osa teistä on kuluneina viitenä, kuutena vuotena käynyt läpi todellisia kamppailuja sen kanssa: "Mitä minulle tapahtuu?", ja on valtavaa houkutusta, gravitaatiota, saada itsenne sopimaan massatietoisuuteen. Kukaan ei halua olla täysin ulkopuolella.

altAbraham Maslow puhui tästä joissain tutkimuksissaan. Jokainen haluaa tunnustusta ja sopia yhteisöön. Se on itse asiassa erittäin tärkeää konventionaaliselle psyykkiselle tasapainolle. Ilman sitä … Yhteys yhteisöön ja periaatteessa itsensä näkeminen toisten kautta – "Miten sovin joukkoon? Sovinko joukkoon? Olenko ok yhteiskuntaan tai johonkin ryhmään tai kirkkoon tai mihin tahansa sopimisen perustella?" – saa aikaan erittäin voimakkaan henkisen vakauden tunteen. Kun se otetaan pois joltakulta, hänestä tulee vähän hullu, ja se johtuu tästä gravitaatiosta, tästä houkutuksesta. Se tavallaan pitää teidät sen sisällä. Ilman sitä, ilman tunnetta, että kuulutte johonkin, mielestä tulee hyvin epävakaa. Melkein kaikilla teistä on ollut tuo tunne, luultavasti viimeisten noin kuuden vuoden aikana – se riippuu siitä, kuka olette – kun yhtäkkiä oivalsitte: "En sovi joukkoon. En luultavasti koskaan sovi." Ei enää toivoa sopia joukkoon. Ei enää yritystä sopia joukkoon. Yhtäkkiä oivallus: "Tämä ei vain toimi." Se laukaisee ihmismielessä jotain, mikä tekee siitä tasapainottoman, koska ette ole enää lukittuna tai hypnotisoituna massatietoisuuteen.

Mieli on ankkuroitu suureen osaan massatietoisuutta. Niinpä nyt kun otatte tuon ankkurin, tuon melkeinpä köysipaikan pois, mieli alkaa tulla vähän sekopäiseksi. Olette kaikki kokeneet sen, ja olette maanneet valveilla yöllä: "Mikä minussa on vikana? Miksi tunnen olevani näin erillään? Mitä teen väärin?" – käytte läpi koko litanian mielen juttuja kahdelta aamulla. Ei mikään. Päästätte vain irti tuosta hyvin viettelevästä gravitaatiosta, eikä mieli osaa käsitellä sitä. Sitä on ohjelmoitu aioneita yhteisöön, eikä sillä ei ole merkitystä, onko se perhe, jonkin järjestö tai ystävät. Jotkut yhteisöt on nyt rakennettu niistä ihmisistä, jotka tuntee töissä, koska on jatkuvaa mielen vertailua: "Miten sovin tähän työympäristööni tai sosiaaliseen ympäristööni tai mihin tahansa?" Alatte päästää irti siitä, ja mielestä tulee hullu. Siitä oikeasti tulee. Ja sitten kohtaatte sellaisia asioita kuin: "Haluanko jäädä? Mikä minussa on vikana?"

Sitten mieli tekee hassun tempun. Se täyttää tuon tilan epäilyllä, itse-epäilyllä. "On jotain vikaa. Minun täytyy päästä takaisin normiin. Minussa on jotain vikaa." Ja tunnette sen menevän myös kehoonne: "Olen niin yhteydetön" ja "Voi, mikä on vikana?" ja "Adamus sanoo, että se on vain osa heräämistä, mutta, voi, minusta vain tuntuu, että olen tulossa hulluksi." Kyse on pelkästään mielestä, joka haluaa jatkuvasti yhteyttä, osallistumista jonkin tyyppiseen yhteisöön – miten näette itsenne toisia vasten.

altOn hyvin mielenkiintoista ja kiehtovaa, miten mieli toimii, ja tästä mielen ohjelmoinnin osasta aion syyttää Atlantista. Sitä ei ollut ennen sitä. Aivan mielen ajattelun ytimeen ohjelmoitiin, hypnotisoitiin, että tarvitsette yhteisön.

Muistakaa, että Atlantis oli yhteisöpohjainen. Se oli kuin yksi suuri kibbutsi ja oli erittäin vähän yksilöllisyyttä. Ihmiset haluavat edelleen mennä takaisin tuohon vanhaan lähtökohtaan, mennä takaisin: "Eristäydytään saarelle tai maatilalle tai mihin tahansa. Palataan perusasioihin." Ei ole paluuta takaisin. Aivan kuten teknologian osalta ei ole paluuta takaisin, sama pätee vanhan tyyppiseen yhteisöön.

Tällä hetkellä mennään itsenäisyyteen. Emme mene johonkin vanhaan käsitykseen ykseydestä. Mutta mieli haluaa sitä epätoivoisesti, koska se on ohjelmoitu niin. Se ohjelmoitiin siihen sekä tarpeeseen aina nähdä itsensä, tavallaan mitata itseään toisten perustella – heidän reaktionsa sinuun, miten hyvin sovit tuohon ryhmään, miten hyvin olet olemassa tuossa ryhmässä.


Aikaansa edellä

Tässä kaikessa on jotain hyvin, hyvin mielenkiintoista, koska rakkaat ystäväni, teidän ei ollut koskaan tarkoitus sopia joukkoon sillä tavalla. Opitte olemaan ihminen. Autoitte keksimään sen. Opitte esittämään ihmisroolia, mutta jossain matkan varrella sanoitte: "Ei enää." Pidän noista sanoista, "ei enää". Se sanoo vain: "Olen valmis sen osalta". Sanoitte: "Ei enää", ja periaatteessa olette nyt, erityisesti tässä elämässä, kovasti aikaanne edellä.

Olette aikaanne edellä, ja huomaatte sen. Tulitte aikaanne edellä, mutta olette myös menossa ajan ulkopuolelle. Tapahtuu tavallaan hyvin mielenkiintoinen sekoitus. Olitte kovasti aikaanne edellä, joten ette koskaan sovi joukkoon. Ja kun tunnistatte sen, että tulitte pelkästään tuomaan tänne jotain, voitaisiin sanoa kärkijoukossa tai ennen aikaansa, mutta tulitte tänne ennen toisia. Tulitte tänne tuomaan – katsotaan sitä tällä tavalla – tulitte tuomaan lahjan heille. Tulitte tänne tuomaan lahjan, tietysti itsellenne omalla integroitumisellanne, mutta tuon lahjan tuotte heille, joten tulitte aikaanne edellä.

Ette sovi joukkoon. Se saa olonne tuntumaan erilaiselta. Olette todella väheksyneet itseänne sen vuoksi monta kertaa elämässänne – ei vain noina kolmena jaksona, joista puhuin, vaan koko elämänne – ja se sattuu usein. Teillä on taipumusta epäillä itseänne: "Mitä olen tekemässä? Olenko tulossa hulluksi? Miten ihmeessä en sovi joukkoon? Minulla täytyy olla jokin kummallinen persoonallisuushäiriö, koska en sovi joukkoon." Pysähtykää hetkeksi ja oivaltakaa, että tulitte vain aikaanne edellä.

Tiesitte sen. Tiesitte sen, ennen kuin synnyitte tähän elämään, mutta sitten unohditte. Tiesitte sen elämänne muutaman ensimmäisen vuoden, mutta sitten tulitte tuohon noin kolmen tai neljän vuoden ikään, jolloin teille kerrottiin, ettei niitä olentoja joiden kanssa puhuitte, ollut olemassa. Keksitte sen kaiken. Myöhemmin elämässä kun tunsitte, että oli paljon enemmän, niin elämä itse sanoi: "Ei oikeasti ole. Se on tässä. Saat työpaikan. Saat perheen. Kuolet." Kun teistä tuntui, että on pakko olla jotain muuta, ihmiset sanoivat: "Se on vain hullu mielesi. Sinä et voi olla vain tyytyväinen siihen, mitä sinulla on. Sinä et voi vain sopia joukkoon ja saada vähän leipää ja sirkushuveja, kuten me kaikki." Se on huomenna – Super Bowl (vähän naureskelua).

altOlette olleet todella ankara itsellenne, ja haluaisin muuttaa sen nyt, ja haluaisin teidän tuntevan – ei minun sanojani, vaan sisällänne, koska se on edelleen siellä – tuon tietämisen, että tulitte aikaanne edellä. Ja muistan hyvin monien teistä sanoneen: "Voi, tulen aikaani edellä. Se ei koskaan pääse ihoni alle." (Vähän naureskelua) Joo, tiedättehän: "Olen tarpeeksi sitkeä. Minulla on rohkeutta ja vahvuutta."

Ja toinen mielenkiintoinen asia monissa teissä: kun olitte nuorempi, tiesitte, että teillä oli enemmän kuin muilla. Ei välttämättä älykkyyttä tai rahaa, ei välttämättä persoonallisuutta tai urheilukykyjä, mutta tiesitte, että pystyisitte ottamaan enemmän kuin toiset. Tiesitte, että elämä ja toiset ihmiset voisivat lyödä teidät maahan, mutta pääsisitte takaisin ylös. Tiesitte sen. Tiesitte, että tulitte tänne jonkin erityisen kanssa, mutta elämän raadanta pääsi ihonne alle. Kun tulitte tähän elämään, ette tienneet silloin, että tämä olisi vaikeampi elämä massatietoisuuden tiheyden vuoksi.

Tulitte tänne sanoen: "En aio unohtaa, vaikka mikä olisi. En aio antaa sen vaivata itseäni. En aio antaa sen tainnuttaa itseäni. En aio antaa sen saada minua ajattelemaan itsemurha-ajatuksia." Tulitte siis ajatellen, että teillä oli enemmän, mutta vertasitte sitä aiempiin elämiin, joissa massatietoisuus ei ollut lähellekään yhtä raskas. Entiset elämät olivat enemmän – voitaisiin sanoa – vanhanaikaisempia monin tavoin, mutta tiheys ei ollut yhtä voimakasta kuin nyt. Ette osanneet odottaa sitä, joten saitte takaiskuja. Teidät kaadettiin kumoon. Matto vedettiin altanne. Sanoitte: "Mitä helvettiä tapahtuu?"

Otetaanpa hetki ja tuntekaa se itsessänne, ei vain minun sanojani, koska se on teissä jokaisessa. Tuntekaa sisällänne, että tulitte aikaanne edellä.

Kyse ei ole siitä, että taputatte itseänne selkään, ja tiedän, että melkein kaikki teistä eivät sano: "No, se tekee minusta paremman." Ei lainkaan. Se sanoo vain, että tulitte aikaanne edellä. Tavallaan hullua. Asteikolla yhdestä kymmeneen, se on kymmenen. Mutta siinä oli jotain jännitystä, jota rakastitte.

Tulitte aikaanne edellä ja nyt – tekemään asioista todella hämmentäviä – olette menossa ajan ulkopuolella, joo. Tulitte tuomaan tietoisuutta, valoa, miksi sitä halutaankin kutsua, tähän todellisuuteen ja ennen toisia. Oivallatteko, että sitä mitä teette täällä, ei tehdä muissa new-age-ryhmissä ympäri maailmaa? Sitä ei tehdä luostareissa tai temppeleissä ympäri maailmaa. Sitä ei tehdä näissä metafyysisissä, new-age- tai henkisissä retriiteissä ympäri maailmaa. Tämä on pieni ryhmä, erittäin pieni ryhmä, eikä sitä mitä teemme täällä, tehdä muissa ryhmissä. He koskettavat sitä aika ajoin, ja taas kerran, en sano, että tämä on parempi tai huonompi. Ajattelen joskus, että olette todella hulluja tehdessänne tätä, mutta tässä sitä ollaan. Se sanoo vain, että tulitte kovasti aikaanne edellä.

Voisitteko vain … Tunnetaan hetki sitä.

(Tauko)

Ja seuraava askeleemme on mennä ajan ulkopuolelle. Se sekoittaa teidät todella, jos ajattelette sitä, joten mitä teemme? Me vain sallimme sen. Tulitte aikaanne edellä ja sitten menette ajan ulkopuolelle.

altTeen hyvin selkeän ja rohkean toteamuksen tässä, jota kutsun Valentinuksen kuukauden viestiksi: olette ensimmäinen ihmisryhmä, joka kokee, millaista on mennä ajan ulkopuolelle – ja avaruuden, koska ne ovat oikeasti täsmälleen sama asia. Ensimmäinen ihmisryhmä joka tekee sen. Jotkut yksilöt ovat tehneet sen. Useimmat ovat tulleet hulluksi tehdessään sen, ja heidän on ollut vaikeaa saada Lilleri lalleri taas kasaan. Me teemme sen hyvin turvallisessa energiassa. Teemme sen yhdessä. Tarkoitan, ei kumbaja-yhdessä, vaan että muutkin tekevät sitä samaan aikaan, ja sitä tehdessä saamme paljon opastusta juuri muokatulta ja supistetulta Crimson Councililta. Ja sanon kaiken tämän, koska se on seuraava askeleemme.

Vedetäänpä siis syvään henkeä yhdessä. Tulitte tänne aikaanne edellä, mutta kerron teille nyt, että menemme ajan ulkopuolelle. Totutelkaa siis siihen, että asiat ovat todella kummallisia, todella erilaisia. Ja jos katsotte yhtä Maslowin etuoikeuksista, jos katsotte sanoen: "Voi, minun täytyy katsoa jatkuvasti toisia, mukaan luettuna shaumbrat, nähdäkseni, missä olen omassa tasapainossani", niin unohtakaa se. Sitä ei ole siellä. Päästäkää rennosti siitä irti, tuosta yhteisösiteen, yhteisöidentiteetin tunteesta. Tuntuu oudolta, kun ei ole tuota vanhaa yhteyttä, koska vaikka olette kaikki joutuneet kestämään sitä, ilman sitä tuntuu vielä oudommalta. Se on todella eräänlaista hypnoosia mielessä, implantti pitkän ajan takaa, ja se herää muun varjon kanssa, koska sille ei ole tilaa.


Nikola Tesla

Kun puhumme olemisesta aikaansa edellä, on ollut joitain muitakin uskomattomia ihmisiä. Useimmille teistä Nikola Tesla on tuttu. Ehdottomasti aikaansa edellä, kovasti aikaansa edellä, luultavasti – sanoisin – 100 vuotta aikaansa edellä. Hän oli teidän laillanne energiatyöntekijä. Hän työskenteli sähköenergian kanssa, mutta hän meni kauas sen yli. Ja alussa Tesla yritti sopia joukkoon ja oivalsi sitten melko varhain, ettei hän sopinut.

Voi, häntä käytettiin hyväksi. Ihmiset varastivat hänen ideoitaan ja jopa patenttejaan. Myös Thomas Edison ryösti periaatteessa häneltä kahdesti suuria summia rahaa, jotka oli luvattu hänelle, ja sitten kerrottiin: "Voi, no, et saa amerikkalaiseen tapaan. Se oli vitsi. Bonuksesi oli vitsi. Emme oikeasti tarkoittaneet sitä." Mutta hän kesti. Hän jatkoi työtään. Hänelle sanoivat hyvin oppineet ihmiset, akateemiset ja tieteelliset yhteisöt, että hän oli periaatteessa hullu. Mutta tiedämme tänä päivänä, että Nikola Tesla ei itse asiassa ollut. Hän tiesi.

Voitteko kuvitella, mitä hän kävi läpi, kun hän niin nerokkaana työskenteli kirjaimellisesti New Yorkin kaduilla lapioiden soraa, betonia ja hevosen kakkaa ansaitakseen elantonsa, vain syödäkseen? Tässä hän on, yksi nerokkaimmista olennoista todellisen fysiikan – ei nykyisen fysiikan, vaan todellisen fysiikan – ymmärtämisessä, eikä kukaan kuunnellut häntä. Hän oli varaton. Ei rahaa pitkiin aikoihin, koska häntä joko käytettiin hyväksi tai häntä ei palkattu. Hän oli liian outo. Hän ei sopinut joukkoon. Häntä ei haluttu noihin organisaatioihin.

Hän oli niin nerokas, että hän ymmärsi sen hyvin, hyvin perusperiaatteen, jota nykytiede edelleen työstää: energia on vapaata/ilmaista. Sitä on ilmassa, kirjaimellisesti ilmassa. Hassu asia on, että se on hyvin ilmeistä, ja se oli ilmeistä Teslalle. Hän tajusi sen. Hän kehitti itse asiassa pienen laitteen, hyvin halvan laitteen, joka pystyi erottamaan energiaa ilmasta. Pienellä kustannuksella tai ilman sitä. Hän oli niin kovasti aikaansa edellä, ettei maailma ollut valmis siihen, ja kenties se ei vieläkään ole aivan valmis vapaaseen energiaan. Mitä ihmiset tekisivät täysin vapaalla energialla, oikeasti? Niin hyvältä kuin se kuulostaakin, niin jos kaikilla olisi vapaata energiaa – no, kuvitelkaa, että tietyt ihmiset, jotka tunnette, naapuri tai ystävä tai pomo, saisivat yhtäkkiä täysin vapaata energiaa ja niin paljon, kuin he haluaisivat. Miten he käsittelisivät sitä, ilman tietoisuutta? Voi, takaisin tuohon tietoisuustekijään.

altTesla oli nerokas. Hän oivalsi jotain, puhui toisille siitä ja nämä pitivät häntä täysin sekopäisenä, ja hän sanoi: "Tässä on se juttu. Energiaa on kaikkialla ympärillämme, mutta osa siitä, osa tuosta energiasta on neutraalissa tilassa. Siksi sitä ei voi nähdä. Siksi sitä ei osata aktivoida sellaisilla asioilla kuin sähkö tai muut energiadynamiikat. Mutta se on siellä." Ja he nauroivat hänelle ja sanoivat: "Jos sitä on, niin miten sen saa toimimaan hyväkseen?" Ja Tesla sanoi: "Kuvitelkaa se vain. Otetaan tämä energia, jota on kaikkialla ympärillä neutraalissa tilassa, ja kuvitellaan vain se", ja he pitivät häntä kahelina. Me käytämme vähän erilaista terminologiaa. Aktivoimme energian neutraalista tilasta tietoisuuden, tiedostamisen avulla, mutta se on jokseenkin sama asia. Eikä sen toimintaan laittaminen vaadi paljon hienoa mekaniikkaa tai hienoja laitteita. Ei vaadi.

Niinpä Teslaa pilkattiin. Hän kuoli köyhänä miehenä, asuen yksin melko nuhruisessa hotellihuoneessa New Yorkissa. Hän kuoli varattomana. Hän luultavasti edisti tämän maailman energiaevoluutiota enemmän kuin kukaan muu olento. Hän ymmärsi moniulotteisuutta. Valitettavasti hyvin monet hänen papereistaan joko katosivat – hän tuhosi paljon niistä itse. Nimittäin kun kirjoitat kaikkia näitä juttuja ja sinulle sanotaan, että olet hullu, niin tuhoat todisteet. Hän poltti suuren osan niistä, ja suuri osa vietiin Eurooppaan ns. itäblokin aikana ja piilotettiin. Piilotettiin.

Mielenkiintoista on, että niillä jotka veivät nämä paperit – no, paperit laivattiin – mutta niillä jotka lukivat näitä papereita, ei ollut aavistustakaan, mistä hän puhui puhuessaan vapaasta energiasta. He pitivät häntä jonkinlaisena kummajaisena. Tänä päivänä hänen energiansa, hänen muistonsa, hänen tietoisuutensa on herätetty henkiin. Teillä on Tesla Motor Company, Tesla-akut. Se kaikki on tämän hämmästyttävän olennon kunniaksi, joka oli 100 vuotta aikaansa edellä.

Te olette luultavasti 30, kenties 40 vuotta aikaanne edellä, mutta aika kulkee nopeammin kuin silloin. Asioita tapahtuu nopeammin. Olette aikaanne edellä. Sanon, että olette tietoisuuden Tesloja, ja tarkoitan sitä minä-olen-olemukseni syvimmästä osasta. Tietoisuuden Tesloja. Työskentelette tietoisuuden kanssa niin, että ihmiset pilkkaavat ja halveksivat teitä. He ovat jo tehneet sitä. He pitävät teitä pilkkanaan ja sanovat: "Todista se. Todista se." Mutta ette voi. Siinä on se juttu. Voitte ainoastaan elää sen, ja siinä on todiste.

Emme yritä ratkaista matemaattista yhtälöä. Se ei ole fysiikan ongelma, ei tavallisen ihmisfysiikan. Se on jotain hyvin erilaista. Ja olette tulleet tähän elämään ja yritäneet sopia joukkoon, eikä se toimi. Ja sanon, että yritätte ylläpitää yhtä viimeisistä Atlantiksen hypnoosin jäänteistä: että täytyy olla yhteisö, perhe. Nimittäin jos edelleen hengailette siinä, jos he edelleen vastaavat puheluihinne tai lukevat sähköpostinne, niin mieli ajattelee, että se on ok. Mutta olette menneet sen yli.

Tietoisuuden Teslat. Ja tarkistin asian Nikolalta ennen tämän päivän kokoontumista ja kysyin: "Voinko käyttää sitä?" Ja hän oli innostunut. Hän oli täynnä iloa siitä, että hänet muistettaisiin tällä tavalla ja että te käyttäisitte sitä ylpeästi ja omaksuisitte sen. Se ei ole imartelua. Se ei ole imartelua, koska tiedän, mitä olette käyneet läpi päästäksenne tähän. Tunnen sen helvetin, jonka olette maksaneet, ne vaikeudet, särkyneet luut ja särkyneet tunteet, joita vaadittiin pääsemiseksi tähän.

Vedetäänpä syvään henkeä tässä. Vain tuntekaa sitä. Antakaa sen resonoida kanssanne – tietoisuuden Teslat. Sellainen joka oli niin aikaansa edellä, että häntä pilkattiin, mutta myöhemmin kunnioitettiin.

Niinpä kysymys teille – en aio antaa vastausta – mutta kysymys: mikä side Elon Muskin ja Nikola Teslan välillä on? Puhukaa siitä sosiaalisessa mediassanne. Se ei ole välttämättä, mitä luulette. Vastaan tähän kysymykseen ensi kuussa. Mikä side on Elon Muskiin – hämmästyttävä yksilö hyvin monin tavoin. Hän ei ole teknisesti taitavin ihminen, jonka olen nähnyt, mutta hän osaa tehdä jotain hyvin tärkeää. Sitä sanotaan "asioiden antamiseksi tulla hänelle". Hän on erittäin älykäs, mutta hän ei ole nerokkain. Hän ei ole välttämättä maailman paras johtaja, mutta hän antaa energioiden tulla hänelle. Ottakaa siitä vinkki, rakkaat tietoisuuden Teslat.

On ollut monia muita mahtavia tyyppejä, jotka ovat olleet aikaansa edellä. Monista heistä ette ole koskaan kuulleet. He olivat niin aikaansa edellä, että te ette ole koskaan kuulleet heistä. On ollut Teslan kaltaisia tietysti. Benjamin Franklin, aikaansa edellä, mutta hän oppi tavallaan sopimaan joukkoon. Mutta hän oli oikeasti todella uskomaton, hyvin metafyysinen. Ja vähän tunnettu fakta on, että Mark Twain, Samuel Clemens, oli tavallaan aikaansa edellä. Erittäin outo, erittäin outo kaveri (vähän naureskelua), vaikka olikin minun inkarnaationi. Hän ja Tesla olivat hyviä ystäviä, joo. Tarkoitan, että se on todistettavissa. He olivat hyviä ystäviä. Heillä oli hyvin suurta kunnioitusta toisiaan kohtaan, kuten on edelleen.

Vedetäänpä siis syvään henkeä tässä. Te olette aikaanne edellä, ja nyt olemme menossa ajan ulkopuolelle. Olkaa okei sen osalta, että tulitte tänne tuomaan lahjan, jonka jätätte toisille. Tulitte tänne tekemään sen itseänne varten, mutta jätätte tänne tämän lahjan. Sitä kutsutaan tietoisuudeksi. Sitä ei voi välttämättä määritellä tai pakata tai mitata tai punnita tai mitään muuta, mutta toitte tuon lahja ja kävitte läpi paljon vaikeuksia päästäksenne siihen.

Siis kaikki ne epäilykset, joita teillä oli itsestänne ja yhteisöstänne, sopimisesta ryhmiin ja perheeseen ja kaikki muu vastaava – antakaa niiden transformoitua nyt. Teemme sen aivan hetken kuluttua. Itse asiassa, tehdäänpä se nyt.

Linda, tekisitkö minulle palveluksen ja piirtäisit paperille seitsemän tikku-ukkoa vaakajanalle. Seitsemän tikku-ukkoa.


Katse eteenpäin

Tärkein asia työstettäväksemme tällä hetkellä, kun menemme eteenpäin, on "ei enää" -vaihe, jossa olemme … Taustoitan sitä vähän.

Pari vuotta sitten tulin puhumaan shaumbroista – keitä he ovat, keitä te olette, missä olemme. Määrittelin sen tavallaan. Sanoin, ettei kyse ole kovin suuresta ryhmästä maailmanlaajuisesti. On noin 100.000 ihmistä, jotka ovat lukeneet näitä materiaaleja, katselleet joitain nettilähetyksiä silloin-tällöin-periaatteella. Tuomme sitä pienemmäksi ja pienemmäksi jatkuvasti – on noin 30.000, jotka katselevat säännöllisesti. Tämä ei ole paljon verrattuna maailman väestöön. Ja vielä siitä on noin 15.000, jotka ovat ehdottomasti omistautuneet omalle oivaltamiselleen tässä elämässä. He eivät anna minkään päästä sen tielle. Se ei ole todellakaan paljon. Riittävän paljon minulle. Olisin ollut tyytyväinen ainoastaan viiteen – se vain olisi vaadittu.

Vuosien saatossa olette siis nähneet Crimson Circlen tavallaan muuttuvan, ihmisiä tulevan ja menevän. Jotkut todella omistautuneet ovat pysyneet, jotkut lähteneet lyhyeksi ajaksi ja tulleet sitten takaisin, koska joskus täytyy vain ns. mennä metsään yksin ja käyttää tuo aika siirtymiseen oppilaasta opettajaksi – tulla tänne saamaan informaatiota ja sitten palata jossain kohtaa tuon informaation integroineena ja nyt liittyä vain mukaan juhlaan.

altOlemme tehneet hyvin mielenkiintoisia käänteitä ja kiemuroita erityisesti parin viime vuoden aikana, ja hyvin, hyvin mielenkiintoisen ja huomattavan äskettäin, erityisesti joissain jutuissa, joita meillä on ollut keahakissa ja näissä shoudeissa ja ProGnostissa.

Siis mitä tapahtuu seuraavien kolmesta viiteen vuoden kuluessa? Tavallaan – yritän löytää oikeaa sanaa Cauldren kanssa … emme tiukenne, emme eristäydy, vaan meistä tulee – ei fokusoituneempi – meistä tulee virtaviivaisempi, kenties näin sen voi sanoa.

Näiden kolmesta viiteen vuoden aikana ne jotka tavallaan roikkuvat reunoilla, ne jotka syövät energiaa – ja heidät pystyy tunnistamaan kilometrien päästä – lähtevät pois, ja siunausta heille. He menevät tekemään jotain muuta. Heille – eikä tämä ole negatiivista – tämä intensiivisyys oli aivan liikaa. Heillä oli liian monia muita ongelmia tai he pitivät kiinni liian monista muista asioista, joten heidän tiensä erosi – useimmilla heistä mukavalla tavalla ja monet tulevat vielä takaisin.

Seuraavien kolmesta viiteen vuoden aikana tavallaan eristymme – eikä se ole vieläkään aivan oikea sana, Cauldre – mutta menemme sisällemme. Se on parempi sana. Menemme sisällemme seuraavien kolmesta viiteen vuoden aikana. Erittäin tärkeä syy on, että tänä aikana hyvin monet teistä sallivat lopultakin oivaltamisensa. Lakkaatte taistelemasta ja kamppailemasta ja kantamasta roskaa. Alatte oivaltaa, ettei millään siitä ole merkitystä. Vanhat tunteet ja vanhat hypnoosit – päästätte niistä vain irti.

Seuraavien kolmesta viiteen vuoden aikana Crimson Circle ei kasva paljon. Itse asiassa se saattaa jopa pienentyä. Se saattaa supistua. Lukumäärä saattaa laskea, on vähemmän shaumbroja. Mutta ne jotka ovat täällä, jotka oikeasti sallivat valaistumisensa, ne jotka jäävät, menevät todella syvälle itseensä tuota mestarin integroimista varten.

Tuona aikana – taisin viitata siihen popcornien poksahteluna – näette sitä kaikkialla, kun shaumbrat sallivat oivaltamisensa. Eivätkä he käytä punaista huiviaan. Heidän ei tarvitse tulla jysäyttämään teitä päähän ja sanoa: "Voi, olen oivaltanut olento". Te vain tiedätte sen. Eikä ole tavallaan mustasukkaisuutta: "Voi, miksi hän sai sen enkä minä." Siinä ei ole minkäänlaista hierarkiaa. Vain oivallatte: "Voi hyvänen aikaa, se tapahtui. Se tapahtui. Hän salli sen, ja jos hän salli sen, tietysti minäkin voin." Seuraavat kolmesta viiteen vuoteen ovat todella kauniita, kun tämä oivaltaminen, tämä jumalan ja ihmisen yhteensaattaminen, tapahtuu todella.

Se on vähän pelottavaa ensin, koska joskus unelma on parempi kuin todellisuus. Joskus etsintä on parempi kuin löytäminen, koska se on ihmiselle tavallaan: "Mitä seuraavaksi?" Mutta niiden avulla jotka oikeasti sallivat oivaltamisensa, tajuatte nopeasti, että unelma ei ollut parempi kuin todellisuus. Unelma oli todellisuus, ja todellisuutta on monilla eri tasoilla.

altNe jotka alussa sallivat tämän oivaltamisen, auttavat teitä ymmärtämään, ettei se ole, mitä luulitte sen olevan. Se ei ole ihmisjuttu, ikään kuin muokattu tai muovattu ihminen. Se on hyvin, hyvin erilaista, ja siitä tulee jännittävää. Ja tiedän, että joitain teistä (Adamus naureskelee) – joitain teistä ja kenties oikeutetusti – vähän oksettaa ajatellessaan: "Voi hyvä luoja, joku tuolla hakkaa rintaansa ja puhuu siitä, miten valaistunut tai oivaltanut hän on, vaikkei hän itse asiassa ole. Se on häiriintynyttä. Se ei ole totta." On edelleen vähän sitä, mutta ei paljon. Ei paljon, koska olemme poistaneet shaumbroista kaiken makyon, paitsi noin 4.7 %. Se ei vain sovi enää. Sille ei ole tilaa. On "ei enää", ei enää makyoa, ei silloin kun oivaltaminen on teille hyvin kallisarvoista ja tärkeää, ei silloin kun oivallatte, että – no, jotkut teistä ajattelevat, että kello tikittää – "on aika saada tämä tehtyä."

Seuraavat kolmesta viiteen vuotta ovat kaunista aikaa yhdessä. Luulen, että teemme enemmän pelkkiä energiakokoontumisia, tavallaan merabheja, päästäksemme vain pois kaikesta hulluudesta ja vain salliaksemme.

Sitten, sitten – ja olen kertonut tämän Crimson Circlen henkilökunnalle, kuten Linda joka on hyvin syvällä ajatuksissa tällä hetkellä, tietää.

LINDA: Hyvin syvällä ajatuksissa. Kiitos, että huomasit.

ADAMUS: Syvällä ajatuksissa (muutama naurahdus). Sitten olen pyytänyt Crimson Circle -järjestöä olemaan valmiina siihen, mitä tulee seuraavaksi.

Nyt on ympäri maailmaa tuhansien ryhmä, joka on sallinut oivaltamisensa, ja monia muita jotka ovat aivan sillä partaalla, mutta yhtäkkiä se muuttaa koko Crimson Circlen energian ja tulee kolmesta viiteen vuoden kuluttua seuraava aalto – ja hyvin suuria määriä kaikkialta maailmasta. Heitä ei vedä puoleensa sen sensaatiomaisuus, mitä tapahtuu, vaan energia. He eivät tiedä, miten he päätyivät tänne. He eivät tiedä paljon Crimson Circlestä, mutta he tuntevat vetoa sitä kohtaan. He tuntevat vetoa teitä kohtaan – teidän säteilyänne ja valoanne – ja sitten se avaa kokonaan uuden vaiheen. Olkaa valmiina siihen, valmistautukaa siihen – sitä olen pyytänyt Crimson Cirlce -järjestöltä, koska silloin kaikki muuttuu. Mutta seuraavat kolmesta viiteen vuotta ovat aikaa luoda tuo turvallinen tila ja sallia. Se on siinä.


Viisauden salliminen

altSuuri osa siitä on pelkästään sen viisauden tunnistamista, jota on tässä, viisauden joka tulee mestarin myötä. Olen selittänyt tätä joissain tilaisuuksissamme, mutta tarkastelen sitä taas tässä, Lindan kauniin piirroksen avulla. Jokainen näistä tikku-ukoista edustaa yhtä elämäänne ja ne jatkuvat menneisyyteen ja tulevaisuuteen – ei ole ainoastaan seitsemää. Jokaista elämäänne edustaa tikku-ukko.

Minä-olen, mestari, on valinnut tämän elämän tässä integroitumistanne varten (merkiten tikku-ukon keskellä janaa). Melko yksinkertainen juttu. Se ei valinnut noita muita elämiä. Se sanoi: "Tämä on se, oikea aika on tässä" – mitä kutsun "koneiden ajaksi" – "oikea tietoisuustasapaino maan päällä, oikea kaikki. Se tapahtuu juuri tässä." Tiedätte, että olisitte voineet tehdä sen useita elämiä sitten, mutta ette tehneet. Ette tehneet. No, se kertoo minulle pari asiaa: tuo mahdollisuus on edelleen olemassa, ja päätitte odottaa tähän hetkeen monista syistä.

Tässä tapahtuu niin, että mestari joka on periaatteessa kaikki elämät, kaikkien elämien viisaus ilman yksityiskohtia – se on vain viisautta – tuo viisaus, tuo malja virtaa tähän elämään nyt – teen tästä ison kupin, maljan (Adamus piirtää viivat yhdistämään kaikki elämät yhteen). Tästä elämästä te vastaanottajana virratatte sen sitten kaikkiin muihin elämiinne ennemmin tai myöhemmin, mutta se ei ole pointti. Sitä virtaa sisään tällä hetkellä.

altTällä hetkellä on hyvin tärkeää seuraavana askeleenamme sallia tuon viisauden tehdä, mitä se tekee. Se tislaa. Se ottaa kaiken roskan pois ja heittää sen ulos. Sallikaa sen tehdä se. Se voi tuntua epämukavalta toisinaan, fyysisesti ja henkisesti. Mutta sitä kaikkea tislataan nyt. Tuota viisautta tuodaan ihmiseen, teihin, mestarilta. Jotkut kutsuisivat jumaluudeksi. Minä en oikein pidä siitä, koska te ajattelette valtaa/voimaa. Kun sanon, että kaikkien ihmiselämien viisautta, kera mestarin empatian ja ymmärryksen ihmismatkasta ja sen vaikeuksista, tulee sisään tällä hetkellä, se estää teitä koskaan menemästä epätasapainoon.

Tunnette toisinaan: "Voi, menen pois tasapainosta, ja minun täytyy tarkkailla ajatuksiani". Ei! Tuo viisaus estää sitä tapahtumasta. Tai "jos en valvo itseäni, teen pahoja asioita, koska olen tehnyt niitä aiemmin." Ei. Viisaus ei anna teidän tehdä sitä. Se ei anna teidän tehdä pahaa. Voitte kokeilla sitä. Voitte sanoa: "Okei, sitten menen vetämään perskännit tänä iltana ja katson, estääkö tuo viisaus minua tekemästä sitä." Luultavasti se antaa teidän vetää perskännit, ja sitten sanotte: "Yäk! Se oli … ei, ei koskaan enää." (Vähän naureskelua) "Okei, minun ei tarvitse tehdä sitä. Se on jo nähty, okei."

Tuota viisautta tulee sisään, ja se on käytettävissä nyt. Itse asiassa emme yritä tuoda sitä sisään. Se on tässä. Se on tässä. Oletteko huomanneet, että viime aikoina unet ovat olleet todella kummallisia? Jatkuvat koko yön, todella omalaatuisia, ja heräätte melkein joka aamu sanoen: "Mistä siinä oli kyse? Äh! Anna sen mennä. Unohda se."

Myös unitilassa viisautta tislataan ja tunnette tuon prosessin jatkuvan. Ihmismielessä se on teille pitkä uni yöllä ja se on turhauttava ja se jatkuu ja jatkuu. Olette vain tehosekoittimessa tällä hetkellä. Olette painekattilassa, tislauslaitteessa, ja tunnette vain, millaista on teidän "viisauttamisenne" (vähän naurua). Ja sitä tapahtuu.

altJuuri nyt kun istutte täällä, kun vien tarkoituksella ajatuksenne muualle, teitä viisautetaan. Kaikki mitä teitte tänä aamuna, laitetaan tuohon viisauskoneeseen ja tislataan ja viisautetaan ja annettaan takaisin teille. Kaikki, poikkeuksetta. Kaikki mitä teette myöhemmin tänään, viisautetaan. Toisin sanoen, ennen olisitte eläneet ihmiselämäänne, käyneet läpi kaikkia juttujanne ja sitten kuolisitte, ja se tuotaisiin viisaudeksi ja kenties vähän siitä annettaisiin käyttöönne seuraavassa elämässä. Sitä tapahtuu sisällänne juuri nyt. Ei odoteta elämänne loppuun. Ei odoteta tulevaisuutta. Se on tässä juuri nyt. Kaikki mitä olette tehneet, kaikki traumat joita kävitte läpi herätessänne ja ajatellessanne: "Olen erilainen, olen kummallinen", tuodaan viisaudeksi juuri nyt ja tehdessämme pientä kysymys- ja vastausosiotamme aiemmin.

Ei ole koskaan ennen ollut tällaista. On aina ollut kokeminen, pitkä odotus ja sitten saatiin vähän viisautta. Lisää kokemista, pitkä odotus. Siksi teillä on ollut elämä toisensa jälkeen, tavallaan vähittäistä viisauden saamista. Vähän tässä elämässä, vähän myöhemmin. Se kaikki tapahtuu nyt. Siitä syystä teistä myös tuntuu, että joku on laittanut "kitkijän" aivoihinne ja kehoonne, ja voitaisiin sanoa, että teidät kitketään juurineen. Siitä syystä missään ei joskus ole tolkkua, koska kaikkea viisautetaan. Ja se on käytössänne, kaikki.

Tämä on luultavasti tärkein askel siinä, mitä teemme tällä hetkellä, tärkein prosessi – tuon viisauden salliminen. Ensin sen tunnistaminen, että sitä on tässä, ja toiseksi sen salliminen. Se ei ole mitään, mikä … Voi, tehdään vain merabh. Tuodaanpa sitä sisään juuri nyt. Ja muuten, merabhin jälkeen meillä on kokeemme, joten menkää nyt, minne menette, mutta palaamme takaisin.


Merabh – viisauden salliminen

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä ja laitetaan musiikkia soimaan.

(Tauko)

Voi hyvänen aika. Katselen sitä joskus. Katselen, kun olette pakahtuneita. Ylösnousseiden mestareiden klubilla lyödään paljon vetoja, jotka hävitään (naurua). Paljon. Myönnän lyöväni vetoa kummallakin puolella (lisää naurua). Ensin teitä vastaan ja sitten teidän puolestanne, joten pääsen omilleni joka tapauksessa.

Vedetäänpä syvään henkeä, ja seuraava tärkein ja merkittävin asia, jonka voitte tehdä työstämättä sitä, on pelkästään sallia tämä viisaus. Koko prosessi, kun asiat otetaan yksityiskohdista, ihmiskokemuksista, haavoista ja iloista ja kaikesta muusta, kaikki, jokainen ajatus joka teillä on koskaan ollut, jokainen ajatus, ja sallitaan sen tulla viisaudeksi.

Annan teille pienen vinkin tästä. Kun menitte läpi ns. tulimuurista – se oli periaatteessa jotain, mistä Tobias puhui kauan sitten, mutta tulitte silloin omaan identiteettiinne. Kun tulitte läpi tulimuurista ja pirstouduitte miljardeihin ja miljardeihin ja miljardeihin osiin, jokainen osa oli mahdollisuus. Kaikki mitä voisitte mitenkään koskaan kokea tai ajatella tai tuntea, sisältyi tulimuuriin, kokemukseenne siellä, tuohon itsen pirstoutumiseen.

altOn sanottu, on kysytty: "Oletteko te koskaan lähteneet tulimuurista? Oletteko te edelleen tuossa kokemuksessa?"

Mutta astukaa nyt viisauteen. Astukaa nyt mahdollisuuteen, jota ei koskaan edes pohdittu tulimuurissa. Älkää astuko ainoastaan menneisyyden viisauteen, vaan myös nykyhetken ja sen viisauteen, mitä tapahtuu juuri nyt.

Tätä teemme seuraavina kolmesta viiteen vuotena – annamme kaiken tulla viisauteen, myös sen ajatuksen joka teillä juuri oli. Tuodaan sisään viisaus menneisyydestä ja tulevaisuudesta, tulevaisuuden elämistä, jotka voitaisiin elää ns. tulevaisuudessa, mutta jotka tapahtuvat oikeasti juuri nyt.

Tämä on yksi intiimeimmistä osista suhteessa minä-olen-olemukseen. Minä-olen rakastaa viisautta. Se rakastaa kokemusten saamista, mutta sitten se saattaa sen viisaudeksi. Ja nyt teillä on pääsy siihen. Sitä tapahtuu tällä hetkellä.

Vedetäänpä syvään henkeä, ja rakkaat ystävät, vain sallikaa tuo viisaus. Se on siinä.

(Tauko)

Sallikaa tuo viisaus.

(Tauko)

Vetäkää kunnolla syvään henkeä tässä hetkessä, tässä turvallisessa tilassa. Teemme tämän monilla eri tavoilla, kun tulemme todelliseen integroitumiseen. Mutta kuten kerroin Edithille aiemmin, ei ole enää taistelua. Ei ole enää kovan työn tekemistä asioihin, koska juuri nyt sanotaan ihmiselle: "Vain salli."

Muistakaa, että viisaudessa ei ole valtaa. Siinä ei ole energiaa. Siinä ei ole voimaa. Se on itse asiassa – voitaisiin kai sanoa – yhteys minä-olen-olemukseen, tiedostamiseen.

Tästä eteenpäin sen sijaan, että yritätte selvittää asioita mielessänne … yritätte selvittää asioita mielessänne, tuokaa se viisaudeksi.

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja vain sallitaan.

(Tauko)

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja kuunnellaan musiikkia, joka soi selvästi. Vedetään kunnolla syvään henkeä ja sallitaan viisaus.

Teidän ei tarvitse enää taistella asioiden kanssa mielessä … tai selvittää asioita.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

(Tauko)

Mestari tuo viisauden kaikista elämistä ja viisauttaa sen, mitä tapahtuu nyt.

(Tauko)

altSiitä syystä kaikki unet ovat olleet hyvin kummallisia, koska teistä on itse asiassa tulossa tietoinen siitä, miten asioita tuodaan viisauteen, tislataan.

(Tauko)

Nimittäin sinun, ihmisen, ei tarvitse tehdä kovasti työtä siihen, taistella sen kanssa, kamppailla sen kanssa. Sallikaa vain tuo viisaus, ja te sanotte: "Mitä viisaus on?" No, antakaa itsenne kokea se. Se ei ole älykkyyttä. Se ei ole älykkyysosamääränne. Voitaisiin sanoa, että se on kaiken kauneutta ja iloa. Kaiken mitä olette kokeneet.

(Tauko)

Kun sanon, ettei ole enää tunneprosessointia, oikeasti sanon, että sallikaa tuon mestarin viisauden tulla sisään ja kiteyttää kaikki vanha prosessointi, kaikki vanhat ongelmat.

Sallikaa sen päästä ajatuksiinne, päähänne. Se olet sinä joka tapauksessa, mutta se on mestari.

Sallikaa sen päästä menneisyytenne kokemuksiin, jotka ovat kenties edelleen traumatisoituneita.

Sallikaa sen tulla kehoonne. Kyllä, myös biologia voidaan tislata viisaudeksi, ehdottomasti.

(Tauko)

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä mestarin viisauteen, ja muutaman seuraavan yhteisen vuotemme aikana opitte, ettei ihmisen ja mestarin välillä ole rajaa, eroa. Kaikki on samaa. Kaikki samaa.

Yksi asia muistettavaksi tältä päivältä, vain yksi sana: viisaus. Viisaus.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä.

Kunnolla syvään henkeä. Aah!

Joskus haluan lopettaa merabhiin, mutta ei tänään. Ei tänään. Ei, napsahdamme suoraan takaisin asiaan.


Mittaus

Sanoin siis, että on pienen mittauksen aika. Sanoin tämän pari vuotta sitten – teemme pienen mittauksen kerran vuodessa. Sanoin, että se määrittää tavallaan, jäänkö vai en, mutta te olette jumissa kanssani (vähän naureskelua). Mutta haluan nähdä, missä olette, ja tässä on koe. Koe. Linda, mikrofonin kanssa, kiitos.

Koe teidän viisaudestanne – ja mittaamme tämän myös ajan kuluessa – koe teidän viisaudestanne on, että haluan parhaan kysymyksenne tällä hetkellä, koska viisauden todellinen ymmärtäminen on esittämissänne kysymyksissä, ei antamissanne vastauksissa.

Siis Linda, kenelle tahansa – antakaa minulle paras kysymyksenne. Paras kysymys. Tämä määrittää, minne menemme, me kaikki.

LINDA: Ei mitään paineita.

altADAMUS: (naureskellen) Mikä on paras kysymyksenne?

(Pieni tauko)

Etkö vihaakin tätä painetta?

JULIE: Tiedän.

ADAMUS: Eikö sitä ole aivan kamala tuntea?

JULIE: Yritän vain tuntea (hän pitää tauon).

ADAMUS: Tuota, menet melko lailla mieleesi.

JULIE: Tiedän, tiedän.

ADAMUS: Joo, joo, joo, joo.

JULIE: Tiedän.

ADAMUS: Haluatko, että palataan asiaan? Haluatko, että Linda antaa sinulle muutaman hetken?

JULIE: Toki.

ADAMUS: Okei. Siis hyvä.

JULIE: Okei.

ADAMUS: Mutta palaamme takaisin.

JULIE: Okei.

ADAMUS: Kiitos. Aha.

DAVID: Kiva! (David nauraa) Aa! (David pitää tauon) Saatan mennä naistenhuoneeseen (naurua).

ADAMUS: Enkö nähnyt sinut siellä jo aiemmin? (Lisää naurua)

DAVID: Luulen …

ADAMUS: Paras kysymys, David. Äläkä yritä olla filosofinen tässä. On suuri ero …

DAVID: Joo, tein sitä.

ADAMUS: … filosofisuuden ja viisauden välillä. Vinkki: viisaus on yksinkertaista.

DAVID: Joo (hän pitää taas tauon).

altADAMUS: No, emme ole pärjänneet kovin hyvin kokeessamme tähän mennessä! (Adamus nauraa)

DAVID: Luulen, että minun täytyy …

ADAMUS: Haluat jättää väliin.

DAVID: … palata asiaan.

ADAMUS: Okei, hyvä. Hyvä. Seuraava.

LINDA: Voi pojat.

ADAMUS: Voi pojat.

LINDA: Käsi nousi. Sori.

EDITH: Hei, komistus.

ADAMUS: Hei, kaunokainen (Edith naureskelee).

EDITH: Onko minulla viisautta?

ADAMUS: "Onko minulla viisautta?" Sekö on kysymyksesi?

EDITH: Kyllä, tosiaankin.

altADAMUS: Ja haluaisitko minun vastaavan?

EDITH: Ehkä.

ADAMUS: Joo. Sitä teen tässä myös. Aion vastata kysymyksiin.

EDITH: Kyllä, ole hyvä.

ADAMUS: Edith kysyi: "Onko minulla viisautta?" Edith, sinulla on niin paljon, että katsot sen yli. Sinulla on suurta viisautta, mutta luotat edelleen lihaksiisi ja aivoihisi. Siis anna tuon viisauden vain palvella sinua elämässäsi.

EDITH: Kiitos.

ADAMUS: Ja kun etsit sitä: "No, missä on se viisaus, josta Adamus puhui?", se ei ole mielessäsi. Se ei ole oikeastaan edes sydämessäsi. Siinä ei ole voimaa, joten se on hyvin hiljaista. Et saa mitään suurta aistimusta, mutta kun osut siihen, tiedät sen. Hyvä.

EDITH: Kiitos.

ADAMUS: Seuraava kysymys. Millainen tuo kysymys oli asteikolla yhdestä kymmeneen? Antaisitteko sille, yleisö, yli kuusi vai alle kuusi? (Joku sanoo "alle kuusi") Alle kuusi. Kolmesta neljään? (Useita kommentteja yleisöltä) Häh, joo. Ei, vaan oliko se oikeasti hyvä, koska tämä on koe ja siitä riippuu, mitä teemme ensi kuussa. Mutta ainakin – ainakin hän saa taputuksia tähän hiton kysymykseen vastaamisesta (Adamus naureskelee ja yleisö taputtaa).

LINDA: Ai.

ADAMUS: Seuraava.

LINDA: Seuraava henkilö?

ADAMUS: Joo, seuraava kysymys.

SHAUMBRA 3: (mies) Miten tietää, että homma toimii?

ADAMUS: Miten tietää, että homma toimii?

altSHAUMBRA 3: Olen tuntenut, että se on tavallaan sellaista, kun silmistä tulee omituiset.

ADAMUS: Joo.

SHAUMBRA 3: Ja tiedän, että homma toimii, mutta hyvin usein on paljon epäilyä.

ADAMUS: Kyllä!

SHAUMBRA 3: Ja etsin joitain indikaattoreita, koska aivoni eivät pysty käsittelemään sitä.

ADAMUS: Hyvä. Annan sinulle viisaan vastauksen, okei? Minun täytyy istua alas ja näyttää viisaalta. Mitä kysymys olikaan? (Naurua) Miten tietää, milloin homma toimii?

SHAUMBRA 3: Miten tietää, että homma toimii?

ADAMUS: Ai, heinäsirkka, sinä vaan oletat, että homma toimii.

SHAUMBRA 3: Kiitos.

ADAMUS: Okei, vastaus oli hyvä. Kysymys oli melko hyvä. Vastaus oli todella hyvä (muutama naurahdus). Oliko tuo kysymys viisi vai sen yli?

LINDA: Kyllä.

ADAMUS: Vai viisi tai sen ali? Kaikki jotka äänestävät "yli", nostakaa kätenne. Netissä, nostakaa kätenne. Aha, okei. Olemme yli viiden. Olet turvassa, joo. Mutta meillä on edelleen nuo kaksi, jotka eivät ole vastanneet, joten palaamme nyt takaisin heihin.

Paras kysymys. Nimittäin pysyy määrittämään paljon jonkun viisaudesta hänen esittämiensä kysymysten perusteella. Olette kaikki kuulleet, ettei ole typerää kysymystä. Se oli typerä ihminen, joka keksi tuon lauseen. Ole hyvä. Siis, David.

DAVID: Ai, olemme taas tässä hyvin nopeasti.

ADAMUS: Joo, olemme takaisin tässä.

DAVID: Vähän liian nopeasti, itse asiassa.

ADAMUS: Kysymys. Kysymys jonka olet aina halunnut esittää minulle.

DAVID: Olitko se sinä, kun olin verhon toisella puolella ennen tätä inkarnaatiota, joka opasti minua tuona aikana, kun päädyin valitsemaan vanhempani? Ja ajattelen, että kenties se olit sinä, joka sanoi: "Mene käymään heidän luonaan ja tunne, haluatko inkarnoitua tähän perheeseen." Olitko se sinä?

ADAMUS: Ei, minä olin se, joka sanoi: "Älä mene!" (David nauraa koko sydämestään ja yleisö nauraa) Se olit sinä, ja jos palaat takaisin menneisyyteesi tai kokemuksiisi, huomaat, että kaikkina aikoina jolloin luulit sen olevan henkiopas tai enkeli tai minä, se olit sinä tulevaisuudesta, joka tuli käymään luonasi. Naamioit sen eri nimillä ja kasvoilla, mutta joka kerta se olit sinä. Siis hyvä. Voi, rakastan näitä vastauksia!

altLINDA: Joo, tajuamme sen! Tajuamme sen! (Vähän naurua)

ADAMUS: Pari …

LINDA: Okei, minua …

ADAMUS: Ole hyvä.

LINDA: Minua uhkaillaan. Sori.

ADAMUS: Kyllä, kyllä. Kysymys.

ALICE: Eikö todellinen luominen ole vain sallimista?

ADAMUS: Eikö todellinen luominen ole vain sallimista? Menisin vähän pidemmälle. Todellinen luominen on vain ilon, olemisen, ilmaisemista ja sitten sallimista. Todellinen luominen on vetää syvään henkeä ja vain – aaah! – säteillä omaa olemustasi – "Voi, vau!" – ja sitten sallia sen ilmentyä tavalla, millä se haluaa, ilman agendaa tai aikataulua, vain sallia. Ja sitten todellinen luoja tavallaan rentoutuu ja katselee, miten kaikki energia alkaa pyöriä ja sanoo: "Se on hämmästyttävää. Minä olen hämmästyttävä." Ja sitten todellinen luoja sanoo: "Aion hypätä luomukseeni", ja minä huudan taustalla: "Älä tee sitä!" (Naurua) Ellet ole todella viisas. Joo, hyvä. Hyviä kysymyksiä. Olemme pääsemässä siihen. Alamme lämmetä. Pari vielä.

JULIE: On tunne, että se on hyvin helppoa – salliminen.

ADAMUS: Aa.

JULIE: Ja kaikki on tehty ja kaikki on hyvin.

ADAMUS: Joo.

JULIE: Ja niinpä luulen, että kysymys on jotain sellaista, että onko mitään muuta? Hän kysyi, miten tiedämme, olemmeko päässeet siihen.

ADAMUS: Miten tietää?

JULIE: Joo. Minä vain …

altADAMUS: Joo. Annan teille hyvin selkeän vastauksen siihen: se on tehty. Menkää nyt kokemaan, millaista oli päästä siihen. Lakatkaa ulisemasta, valittamasta, potkimasta, pidättelemästä ja syyttämästä minua siitä. Vain, miten haluatte kokea sen? Se on kysymykseni jokaiselle teistä? Ja sitten kerrotte minulle: "Ai, haluan olla ilossa ja rakkaudessa ja rauhassa." Ja se on kuin: "No, tuskinpa." Luulen, että halusitte kokea sen kuin sotakirveet ja (vähän naureskelua) taistelijat ja painijat ja katsella, miten paljosta paskasta voitte päästä läpi. Ja se on okei. Olen täällä joka tapauksessa. Mutta miten haluatte mennä siitä läpi? Se on näin yksinkertaista. Oikeasti, miten haluatte mennä siitä läpi?

Ennen kuin mielenne vastaa siihen, yhdistykää viisauteen. Yhdistykää viisauteen. Saatte täysin erilaisen vastauksen kuin mielen vastaus. Täysin erilaisen vastauksen. Ja muistakaa, että viisaudessa ei ole ennakkoasennetta tai tuomitsemista. Ei ole energiaa tai valtaa. Se on vain tämä … Yhtäkkiä tunnette itsenne tavallaan lämpimässä, kultaisessa hunaja-altaassa ja se on kuin: "Oi!" Se muuttaa kaiken. Ettekä ehkä edes kykene määrittelemään sitä välittömästi, mutta yhtäkkiä menette viisauteen mielen sijasta, ja se muuttaa kaiken.

Olemme menossa eri polulle tässä, emmekä palaa vanhaan mentaalisuuteen. Siis hyvä.

JULIE: Kiva.

ADAMUS: Hyvä kysymys.

JULIE: Kiitos.

ADAMUS: Jep. Vielä kaksi, ja sitten tulemme johtopäätökseen kokeestamme. Ja rakas herra, Linda antaa sinulle mikrofonin seuraavaksi.

LINDA: Oikeasta summasta rahaa.

ADAMUS: Joo, oikeasta summasta rahaa (vähän naureskelua). Hänet voi lahjoa oikealla summalla. Ole hyvä, kysymys.

SILVIA: No, juuri tullessani sisään sanoin Deniselle: "Älä koskaan sano "ei koskaan"." (Hän naureskelee) Okei, kysymys on, että olit ProGnost-kurssilla hyvin mielenkiintoinen.

ADAMUS: Ai, enkö ollutkin!

SILIVIA: Olit hetkessä.

ADAMUS: Joo.

SILVIA: Odotit ikään kuin tuota hetkeä.

ADAMUS: Niin odotin!

altSILIVIA: Ja epäröin tulla tänne, mutta olin hyvin innostunut, koska tunsin, että minun täytyy olla täällä. Niinpä kysymys on: mitä tapahtui tuon päivän jälkeen sellaista, mitä odotit – tuon ProGnost-päivän?

ADAMUS: Mitä tapahtui ProGnostin jälkeen?

SILVIA: Sen jälkeen. Joo, joo!

ADAMUS: Teille vai minulle?

SILVIA: Sinulle.

ADAMUS: Ai, menin Ylösnousseiden mestareiden klubille.

SILVIA: No, no, hmm …

ADAMUS: Heillä oli päivällinen minulle tuona iltana (vähän naureskelua), ja he kunnioittivat minua ja, joo.

SILVIA: No, sinulle ja meille yhdessä.

ADAMUS: Joo. Mitä tapahtui? Lähdimme eri suuntaan. Lähdimme pois vanhalta kurssilta, vaikkemme ole olleet tuolla kurssilla kovin kauan. Jatkamme muutosten tekemistä. Tapahtui suuri muutos siinä työssä, jota teemme. Sanoimme hyvästi … (Linda elehtii Adamukselle). Ai, hän haluaa tuotesijoittelua. "Jos haluat saada shaumbra-huivin, soita Lindalle 1-800 …" (naurua)

LINDA: Tuo merkki välkkyi.

ADAMUS: Minun merkkini välkkyy aina (lisää naureskelua). Siis tulimme tiukemmaksi. Oli joitain, jotka eivät pidä koko tästä: "Voi, teknologiaa ja robotteja" -jutusta, ja periaatteessa sanoimme, että sitä tapahtuu maailman osalta. Se minne me olemme menossa, on tavallaan rinnakkaistodellisuus, mutta tuomme sisään tietoisuutta tekoälyn sijasta. Ja jotkut livistivät, monet shaumbrat. He tekevät muita asioita. Heillä on oma polkunsa, mutta siinä sanoimme: "Se on tämä." Ei enää pelleilyä. Ei enää. Ei enää vitkastelua. Ei enää minulta sen kysymistä, mikä helvetti minun pitäisi antaa kissalleni tai koiralleni nimeksi tai mitään vastaavaa. Se on tämä. Eikä siedetä energeettisesti yhtään makyoa, mitään muita juttuja.

Olette liian kallisarvoisia minulle, ja olette liian kallisarvoisia itsellenne, ja ylösnousseet mestari arvioivat minua, joten meidän täytyy pärjätä hyvin. Meidän täytyy saada tämä tapahtumaan. Niinpä meistä tuli tiukempia. Tiedämme, minne olemme menossa. Selkeyttä. Sitä se on, selkeyttä.

SILVIA: Minkä arvosanan he antoivat sinulle?

ADAMUS: Minkä arvosanan? Ai, he antoivat minulle kymmenen potenssiin kymmenen (naurua), koska …

SILVIA: Tietysti!

ADAMUS: Joo, tietysti! Kuunnelkaa. Jos ette voi puhua hyvää itsestänne, kuka sen tekee? (Lisää naureskelua) Teidän täytyy piristyä, nauraa vähän, irrotella. Ole hyvä, herra.

SHAUMBRA 4 (mies): Olen kehittänyt itseäni, sanoisin suurimman osan elämästäni.

ADAMUS: Kyllä.

SHAUMBRA 4: Olen ollut henkisellä polulla, retriiteissä, tehnyt "lääkeympyröitä" ja sisälläni on jotain, mikä ei halua tunnustaa kasvuani.

ADAMUS: Aivan.

altSHAUMBRA 4: Sisälläni on jotain, mikä haluaa pitää kiinni peloistani ja epäilyksistäni. Eikä se halua antaa minun siirtyä täyteen rajattomuuteeni. Se haluaa pitää kiinni, ja yritän ymmärtää sen ja siirtyä sen yli.

ADAMUS: Totta kai. Siis kysymyksesi olisi?

SHAUMBRA 4: Ai (hän naureskelee). Ai, miten siirryn sen yli?

ADAMUS: Vain tee se. Enkä tarkoita olla nenäkäs tässä, mutta … Siis sinulla on ollut erityisesti tässä elämässä – mutta se ulottuu myös muihin – paljon koulutusta, rakenteita, menetelmiä, määritelmiä. Kun tullaan tähän kohtaan, menemme ei-määritelmää-tilaan. Päästämme siitä kaikesta irti. Se on totaalisen pelottavaa. Se on kauhistuttavaa hyvin monin tavoin, koska mistä pitää kiinni? Ei mistään, paitsi viisaudestaan. Annat kaiken mennä, mitä olet oppinut. Ei niin, että "se oli huono asia". Sanot vain: "Se palveli minua silloin, mutta olen eri paikassa." Annat sen kaiken mennä – nuo opetukset, filosofiat, viisaudet, opettajat, kaiken sen, minä mukaan luettuna. Päästät kaikesta siitä irti, ja lennät nyt vapaana ja se on pelottavaa. Mutta sitten tuossa silkassa pelossa oivallat, kun sinun täytyy katsoa jonnekin muualla kuin noihin vanhoihin vastauksiin, ja yhtäkkiä oivallat: "Hitto soikoon! Tässä minä olen. Hyppäsin vain lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Mitä aion tehdä? Hei! Olen mestari. Ei ollut koskaan lentokonetta. Enkä ole vapaassa pudotuksessa ja murskaudu maahan, vaan sallin oman täysivaltaisuuteni."

Siis olet liian älyllinen. Tiedät sen. Olet liian fiksu omaksi hyväksesi. Lakkaa yrittämästä selvittää kaikkea. Jatka vain Itsesi hengittämistä sisään. Ja viisauden.

SHAUMBRA 4: Okei.

ADAMUS: Hyvä.

SHAUMBRA 4: Kiitos.

ADAMUS: Vastasiko tämä siihen? Joo. Näen noin 30 muuta kysymystä vilkkuvan mielessäsi nyt. Sinulla on tätä älyllistä uteliaisuutta, joka on hauskaa jonkin aikaa. Mutta jos olet todella … No, minun täytyy kysyä sinulta. Oletko todella sitoutunut sallimaan oivaltamisesi tässä elämässä?

SHAUMBRA 4: Voi, en tiedä, miten vastata siihen (yleisö sanoo "voi ei!").

ADAMUS: Voi ei! Se on tuplatakaisku. Ensin sinun täytyy mennä miestenhuoneeseen, joka haisee todella pahalta, ja sitten naistenhuoneeseen (naurua). Minne siis pääsemme tässä? Minne pääsemme …

SHAUMBRA 4: Teen kaikkia näitä ponnistuksia. Olenko vain huijari?

ADAMUS: Näin ajattelen ponnistuksista (hän leikkii sylkäisevänsä).

LINDA: Oiiiii!

ADAMUS: Mitä ponnistelet? Mitä ponnistelet?

SHAUMBRA 4: Tehdäkseni itsestäni paremman.

ADAMUS: Hevonpaskaa!

SHAUMBRA 4: Kehittyäkseni.

altADAMUS: Hevonpaskaa! Olen pahoillani. Ei, en ole (lisää naureskelua). Et koskaan tee ihmisestä täydellistä. Et koskaan paranna mieltäsi. Voit pelata pelejä. Voit pitää hauskaa. Voit leikkiä, että sinusta tulee terveempi tai fiksumpi, mutta ei koskaan tule. Se on harhakäsitys valaistumisesta. Kenen tehtävä valaistuminen on? Kenen tehtävä – sinun vai minä-olen-olemuksen?

SHAUMBRA 4: Minä-olen-olemuksen.

ADAMUS: Miksi sitten et anna sen tehdä sitä? Et anna sen tehdä sitä. Puutut asiaan. Puutut luonnolliseen valaistumisprosessiin, koska luulet, että sinun täytyy tehdä se. Se on egoistista. Se saa sinut suuriin vaikeuksiin. Se ei ole sinun tehtäväsi. Et tiedä, mitä valaistuminen tai oivaltaminen on. Minä-olen tietää.

Tässä ihmisesi menee eteenpäin sanoen: "Työskentelen valaistumiseni eteen. Opiskelen. Ponnistelen. Kulutan paljon rahaa." Ja minä keron sinulle nyt, että kun annat minulle sata dollaria, takaan valaistumisesi (naurua). Kiusoittelen sinua, mutta tee minulle ja itsellesi ja jokaiselle omissa ympyröissäsi, elämässäsi, palvelus. Lakkaa tekemästä kovasti töitä siihen. Nauti elämästäsi. Silloin kun menet kokonaan mieleesi ja sinusta tulee filosofinen ja mentaalinen, vedä syvän henkeä ja sano: "Luovutan sen viisaudelle. Luovutan sen viisaudelleni." Ja sitten salli se.

Mutta sinulla on todella vaikeaa, koska haluat tehdä oman valaistumisesi etkä voi tehdä sitä. Voit huijata ihmisen vähän ajattelemaan, että edistyt, mutta se on kuin hevosen huijaamista ajattelemaan, että se saa porkkanan. Et voi tehdä sitä. Ja koko kokoontumisemme lähtökohta on, että valaistuminen on luonnollista, jos sallitte sen. Salliminen merkitsee vain menemistä nauttimaan elämästä. Vedä paljon syvään henkeä ja salli. Mestari tulee sisään ja sitten oivallat, että mestari oli aina siinä ja sinä olet jo se, mutta ihminen puuttui asiaan, koska …

Vain salli, okei? Ja ensin sanot: "Hyvä jumala, tämä on tylsää. Minun täytyy tehdä jotain. Minun on parasta mennä uudelle kurssille tai …" Vedät syvään henkeä ja alat oivaltaa sallimisen kauneuden. Se on siinä.

Oivaltaminen on luonnollista. Jokainen opettaja joka sanoo: "Ei, minulla on ohjelma. Minulla on tässä kurssi", on täynnä makyoa ja myös monia muita asioita – valtaa, manipulointia. Ensinnäkään ei pitäisi olla mitään henkisiä opettajia. Hävetköön ne, jotka pyrkivät olemaan. Ja kyse on pelkästään sinusta, ihmisestä, joka sanoo: "Sallin luonnollisen prosessin." Se on siinä. Se on siinä. Ja kyllä, epäilyksesi tulevat esiin. Ne tulevat. Mieli pääsee sisään. Mieli yrittää aina assosioida johonkin, pitää kiinni jostain. Mieli etsii identiteettiä ja tietoisuutta ja kaikkea muuta, kunnes alkaa vain oksettaa.

Siis vedät syvään henkeä ja sallit. Se on siinä. Se on siinä. Se ei ole kovin vaikeaa. Meidän täytyy vain kerääntyä yhteen aina silloin tällöin, kerran kuussa, olemaan tässä turvallisessa paikassa, koska tuolla ulkona on vaikeaa. Monet asiat pommittavat teitä. Meidän täytyy kerääntyä yhteen, minä häiritsen – sitä vain teen, häiritsen täällä – ja te voitte sallia jumaluutenne. Ja jumaluudessa, minä-olen-olemuksessa ei ole valtaa/voimaa – ja muista tämä selkeästi, palaa kuuntelemaan tätä kymmenen kertaa. Siinä ei ole valtaa eikä energiaa, joten lakkaa etsimästä sitä. Kiitos.

SHAUMBRA 4: Kiitos.

ADAMUS: Hyvä.

altOkei, kysymys. Ai, pizza-aika. Oliko se kysymys? Mihin aikaan on pizzaa? (Naurua) Päivän paras kysymys.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, ja nyt annan teidän mitata kysymyksissä olleen viisauden. Voi, kuulee hyvin paljon viisautta ihmisestä hänen esittämiensä kysymysten perusteella.

Missä siis olemme? Missä olemme "viisometrimme" mukaan? Viisautemme – keksin sanoja – viisausmittarimme. Meistä tulee tiukempia seuraavat kolme vuotta. Saamme paljon selkeyttä seuraavien kolmesta viiteen vuoden aikana. Missä olemme nyt omassa selkeydessämme? (Joku sanoo "viisi") Kuulen "viisi". Kuulen "viisi". Kuulenko "kuusi"? Kuusi? Kuusi? Viisi ja puoli?

SART: Kahdeksan!

ADAMUS: Kahdeksan. Sart sanoi "kahdeksan". Takaa saan "neljä". Saan "neljä". He eivät ole kovin optimistisia. Saan yh- … Missä olemme? (Joku sanoo "kymmenen") Netissä, heittäkää jotain, jotta voin tuntea tämän kaiken.

LINDA: Se riippuu.

ADAMUS: "Se riippuu" tulee täältä. Mistä, rakas Linda?

LINDA: Yleisön laajuudesta.

ADAMUS: Yleisöstä? Okei. Riippuu yleisöstä. Missä haluatte olla tällä hetkellä viisauden osalta? (Yleisö sanoo "kymmenen") Ai, älkää olko ylioptimistisia! (Naurua) Missä haluatte olla viisauden osalta juuri nyt? (Joku sanoo "100 %" ja joku toinen sanoo "juuri siinä missä olen") "Juuri siinä missä olen." Pidän tätä vastausta parhaana. "Juuri siinä missä olen. Täydellinen siinä missä olen."

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä.

altMikä päivä onkaan ollut. Kuten aina, todella fokusoidumme – häh, fokus, unohtakaa tuo sana – meillä on todella selkeyttä muutamana seuraavana vuonna yhdessä, emmekä vain puhu siitä, vaan tuomme oikeasti sisään tuon viisauden, tuomme ihmisen ja mestarin yhteen. Se on näin yksinkertaista. Se on helppoa. Teidän ei tarvitse opiskella sitä. Tulette vain aina silloin tällöin tänne muutamia nauruja, pizzanpalaa ja halpaa viiniä varten.

Tämän myötä, kaikki on hyvin …

ADAMUS JA YLEISÖ: … koko luomakunnassa.

ADAMUS: Kiitos. Kiitos, rakas Linda (yleisö taputtaa).

LINDA: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

< PrevNext >