Luxonia

  • Increase font size
  • Default font size
  • Decrease font size
Home Viestejä Geoffrey Hoppe - Adamus 4.11.2017 - Siivet-sarja, shoud 3

4.11.2017 - Siivet-sarja, shoud 3

Print

Siivet-sarja
SHOUD 3

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
4.11.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus.

Aah! Rakastan sitä, kun saamme energian huoneessa liikkeelle. Rakastan sitä, kun keräännymme joka kuukausi shoudiimme. Mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, minun täytyy sanoa: "Adamus ilman kahvia on kuin shaumbra ilman epäilyksiään ja huoliaan."

altLINDA: Ooo! (Naurua)

ADAMUS: Missä kahvini on?

SANDRA: Siinä on niitä mestarin kuulia.

LINDA: Oi!

ADAMUS: Ai, ja herkkujakin mukana (lisää naureskelua).

SANDRA (Lindalle): Se on sinun, joka on kädessäsi.

LINDA: Hetkinen vain. Okei. Adamus, tässä se on.

ADAMUS: Kiitos. Miten tiesitte, että minulla on nälkä tänään?

SANDRA: Ei, ei. Se on sinun (Lindan kahvi meni Adamukselle).

LINDA: Ei, ei, se on ok. Ai, okei, odota.

SANDRA: Tuo kahvi on sinun.

LINDA: Okei, täytyy tehdä tämä oikein (vähän kikatusta, kun hän vaihtaa kuppeja).

ADAMUS: Hän antaa ja hän ottaa pois. Aa! Oi, oi, oi.

LINDA: No, ajattelin vain, että kontrastimuki näyttäisi paremmalta sinulla.

ADAMUS: Mmm. Ja mitä herkkuja meillä on täällä tänään? Luulen, että olen kiinnittänyt huomiota puhuessani …

LINDA: Nuo näyttävät kuulilta.

ADAMUS: … viimeisen elämäni suosikkiruuasta. Suosikkiruokani: kaurahiutaleita, hunajaa ja pähkinöitä, joskus vähän mausteita lisäksi, ja joku oli riittävän hyväntahtoinen lähettääkseen niitä.

LINDA: Itse asiassa useat shaumbrat toivat niitä.

altADAMUS: Useat shaumbrat toivat niitä.

LINDA: He kuulivat sinun huutavan niitä.

ADAMUS: Haluan kutsua näitä mestarin kuuliksi (naurua) (suom. huom. merkitsee myös "mestarin pallit"). Mm, mmm! (Hän syö yhden)

Te jotkut jotka sorrutte vähän liikaa lihaan ja tärkkelyspitoisiin ruokiin, ehkä kokeilette näitä. Kaurahiutaleita, hunajaa ja … Haluaisitko yhden – köhöm – mestarin kuulani? (Lisää naureskelua, kun hän tarjoaa niitä yleisön jäsenille) Mm hmm? Mm hmm. Mm, mm? Mestarin kuula? Kyllä? Mestarin kuula.

LINDA: Melkoisia hahmoja olemme, eikö vain?

ADAMUS: Ja voi …

LINDA: Melkoisia hahmoja.

ADAMUS: Kyllä. Gourmet-ruokaa mestarille. Mm. Kaura itse asiassa imee paljon myrkkyjä kehosta. Hunaja on hyvää melkein kaikkeen sisällänne, ja jos jollakin teistä on allergioita, hunaja auttaa niihin. Ja pähkinät, no, se on vain teitä varten (naurua) (suom. huom. "pähkinät" merkitsee myös "hullua") Siis kiitos! Kiitos. Voit puraista – köhöm – mestarin kuuliani.

LINDA: Just joo (lisää naureskelua).

ADAMUS: Aloitetaanpa tämän päivän shoud lopusta. Lopusta.

LINDA: Ai, pidän siitä.

ADAMUS: Ei pizzajuhlista. Ei siitä lopusta (naurua).

LINDA: Ja nyyttikesteistä. Adamus, sinne tuotiin tänään erinomaista ruokaa. Ihmisille jotka eivät ole tulleet live-shoudiin …

ADAMUS: Pitäydyn mestarin kuulissa.

LINDA: Kerron sinulle, että nyyttikestitavara on parasta, mitä on koskaan ollut.

ADAMUS: Mitä siinä on?

LINDA: No, on hedelmiä – itse asiassa suosikkijuttuni on munakoisosalaatti Transilvaniasta.

ADAMUS: Ai, aa.

LINDA: Joo, se on hyvin maukasta.

ADAMUS: Siis voimmeko tuoda sitä vähän Adamus-sedälle?

LINDA: Voi, ole hyvä.

alt

ADAMUS: Joo.

LINDA: Toki, toki. Toki, toki.

ADAMUS: Aloitetaanpa lopusta. Aloitetaan lopusta, ja pidän siitä, koska se myös kertoo teille, ettei ole oikeasti tavallisia lineaarisia aikapuitteita. Olen puhunut siitä pitkään, mutta olette jo mestari. Nyt otatte vain selvää, miten pääsette siihen. Se on jo olemassa. Se en ollut minä, joka sanoi sen. Se oli Tobias, joka kertoi teille vuosia, vuosia sitten Ylösnousemus-sarjassa: "Olette jo ylösnoussut. Nyt vain otatte selvää, millaista oli päästä siihen." Ja arvatkaa mitä? Saatte valita. Haluatteko sen helpolla tavalla? Vaikealla tavalla? Haluatteko tuntea, että teitte todella kovasti töitä ansaitaksenne sen? Haluatteko tehdä sen vähän kärsimällä, jotta saatte mahtavia tarinoita kerrottavaksi Ylösnousseiden mestareiden klubilla? Vai haluatteko vain liukua siihen? Joo. Ja se riippuu täysin teistä.

Energian vetäminen puoleensa

altSiis aloitamme lopusta ja tämän päivän shoudin lopussa sanotaan, että olette houkutin. Houkutin tai puoleensavetäjä. Vedätte puoleenne energioita. Olette kuin magneetti. Itse asiassa tietoisuus on kuin luova magneetti. Vedätte elämäänne asioita koko ajan. Kun istutte täällä, kun katselette netissä, on jatkuva energiavirta, jota vedätte puoleenne. Kysymys on, mitä haluatte vetää puoleenne ja miten haluatte vetää sen.

Totuitte vetämään puoleenne energiaa, edes tietämättä sitä, mutta vetämään sitä hyvin – sanoisin – tavallaan maallisella tavalla, tavallaan hyvin rajoittuneella tavalla. Eikä niin tarvitse olla. Olette houkutin.

Saman aikaan olette myös lähetin – puhumme siitä toisessa shoudissa. Projisoitte energioita. Luojana projisoitte jatkuvasti tehdäksenne oman todellisuutenne. Mutta tänään puhumme houkutinosastanne.

Istuessanne täällä, katsellessanne netissä, olette magneetti, ja riippumatta siitä, ajatteletteko tekevänne mitään vai ette, valtavasti energioita virtaa teihin, teidän lävitsenne. Vedätte puoleenne juuri täydellisen asian täydelliseen aikaan, käsittää ihmisitsenne sen tai ei. Jatkuvaa puoleensavetämistä.

Siis istuessanne täällä yhdessä, kuten istumme tässä shoudissa, mitä vedätte puoleenne? Mitä oikeasti haluatte vetää elämäänne? Mitä energioita, mitä kokemuksia, mitä todellisuuksia haluatte vetää elämäänne?

Se on vähän kompakysymys, koska ihminen ei oikeasti tiedä. Ei oikeasti tiedä. Kun teen tuon kysymyksen: "Mitä haluatte vetää elämäänne?" menette välittömästi hyvin ohjelmoituihin ja hyvin tiukkoihin rajoihin.

Olemme tavallaan tehneet tämän aiemmin yleisön kanssa – "Mitä oikeasti haluatte tehdä elämässä? Mikä on suurin toiveenne?" – ja se oli hyvin rajoittunutta, ottaen huomioon kaikki mahdollisuudet ja kaiken potentiaalin. Siis istuessanne tässä nyt, mitä haluatte vetää puoleenne? Koska olette houkutin.

Kun teistä tulee tietoinen siitä, miten homma toimii, miten helposti se vain toimii, voitte oikeasti alkaa luoda todellisuuttanne, erilaisia todellisuuksia haluamallanne tavalla. Mutta taas kerran, vähän kompakysymys, koska tietääkö ihminen oikeasti, mitä hän haluaa? Voiko ihminen nähdä niiden muurien, niiden rajoitusten yli, joita hän on rakentanut? Niitä ei ollut, koska olitte typerä tai laiska. Se tapahtui fokusastin tuloksena.

Tulitte syvälle fokusaistiin. Unohditte, että on kaikkia noita muita asioita, joista puhumme tänään, ja olette unohtaneet, että olette energioiden ja kokemusten luontainen houkutin. Tämä pätee ihmisiin, tilaisuuksiin, yltäkylläisyyteen, kaikkeen mitä haluatte elämäänne.

Ihmiset ovat enimmäkseen joutuneet tavallaan – luulisin – laiskaan tapaan vain hyväksyä kohtalo, eikä sellaista ole. Ei sellaista ole. Mutta on melkein helpompaa sanoa: "Se on vain kohtaloni. Se oli jokin toinen suunnitelma minulle", korkeampi itse, enkelit, Jumala tai mikä tahansa, ja he todellisuudessa luiskahtavat keskinkertaisuuden lamaannukseen ja unohtavat, että olette houkutin sekä luoja.

altSe on siis tarinan loppu tänään. Katsotaanpa nyt, miten pääsemme siihen. Mutta haluan teidän pitävän mielessä, että se on sama asia. Olette mestari, valaistunut olento. Olette ylösnoussut, kaikkea tätä. Se on jo sovittu juttu. Miten pääsitte siihen? Mitä kokemuksia kävitte läpi?

Ette ansaitse tietänne siihen, kuten olen sanonut monta kertaa aiemmin. Teidän ei tarvitse tehdä kovasti työtä päästäksenne siihen. Kyse on vain siitä, mitä kokemuksia halusitte päästäksenne siihen? Se on niin yksinkertaista.

Vedetäänpä siis kunnolla syvään henkeä tässä.

Tuntekaa tuota osaanne – itse asiassa koko itsenne – joka on jatkuva energiahoukutin. Kuin valo, joka jatkuvasti vetää puoleensa, tuo elämäänne energioita, joita kukaan toinen ei kontrolloi, joita kukaan muu ei manipuloi. Kyse on vain teistä. Tietysti ellette usko, että toiset kontrolloivat, että on salaliittoja, että hallituksella tai avaruusolennolla tai vanhemmillanne tai kenellä tahansa muulla on vaikutusvaltaa, voimaa elämäänne. No, jos uskotte niin, sillä tavalla vedätte puoleenne energioita. Jos pääsette pois siitä, oivallatte: "Aa! Olen tietoisuusolento. Olen tietoisuusmagneetti. Saan elämääni aikaan kaiken, mitä valitsen, myös asiat joita ihmisitse ei ehkä tiedä."

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä. Palaamme siihen lopussa. Katsotaan, miten pääsimme siihen (Adamus siemaisee kahviaan). Hyvin vaahtoista (pyyhkien viiksiään).

Viime … (muutama naurahdus) Viime kokoontumisessamme …

LINDA: Haluatko nenäliinan ongelmaasi?

ADAMUS: Kyllä haluan. Kiitos (Linda naureskelee). Olen herrasmies tässä. Ei partaan (pyyhkien partaansa).

Viisaus ja sydän

Viime kokoontumisessamme puhuimme, ettei tämä ole teidän. Mikä ei ole teidän? Mikään mitä ette halua. Se on niin yksinkertaista. Tiedän, että joistakin teistä tuntui vähän kummalliselta, vähän kiusalliselta ja ajattelitte: "No, voinko vain sivuuttaa kaikki nuo jutut? Voinko vain päästää niistä irti?" Ehdottomasti. Ei ole mitään lakia, joka sanoo, että teidän täytyy roikkua kiinni karmataakoissa tai missään, mitä elämässänne on tapahtunut tähän mennessä. Ei ole mitään kosmista lakia, joka sanoo, että teidän täytyy ottaa omaksenne asiat, jotka ovat epämiellyttäviä. Teidän ei tarvitse sättiä itseänne asioista, joita olette tehneet menneisyydessä. Voitte vain – naps! – päästää niistä irti tuosta vaan. Se ei ole vastuutonta. Se on itse asiassa hyvin vastuullista. Se on vastuun ottamista itsestänne tällä hetkellä. Ei itsestänne aiemmin, ei itsestänne toisessa elämässä, ei itsestänne mistään muusta syystä. Päästätte siitä kaikesta irti.

Se ei ole teidän, on kyse sitten terveysongelmista, yltäkylläisyysongelmista, suhteista tai jostain muusta, on kyse syyllisyyden ja katumuksen tunteesta niiden asioiden vuoksi, joita olette tehneet menneisyydessä. Se ei ole teidän. Se ei oikeasti ole. Voimme mennä psykologiseen hölynpölyyn siitä ja sanoa, että se kaikki luotiin massatietoisuuden ja huonojen vanhempienne ja kaiken muun vuoksi, mutta päästätte siitä vain irti. Lähdette pois siitä. Se ei ole teidän.

Joillakin teistä oli erityisen vaikeaa kuluneen kuukauden ajan. Päästitte irti pikkuruisen asioista, ja sitten ihmettelitte, miksi olette edelleen väsynyt tai miksi olette vähän masentunut tai ahdistunut. Päästätte vain kaikesta siitä irti. Se ei ole teidän. Ainoa asia joka on, on se, mitä valitsette. Se on siinä. Piste. Se on niin helppoa.

altPuhuimme viime kokoontumisessamme mestarin viisaudesta. Mestarilla on valtavasti viisautta, ja se on viisautta, joka on korjattu kaikista elämistä, ei vain tästä elämästä. Se on viisautta joka elämästä, joka on koskaan ollut tai voisi koskaan olla ns. tulevaisuudessa. Se on ilman kaikkia kipuja ja särkyjä ja surullisia tarinoita ja isoja lihavia tarinoita ja kaikkea muuta. Ei yksityiskohtia. Se on pelkästään viisaus, ydinolemus, elämän todellinen kauneus.

Mestari, minä olen – se on kiteytetty "minä olen" -olemuksesta – tuo tähän elämään. Sanotaanpa, että kaikki huoneen tällä puolella edustavat kaikkia elämiäsi, ja sinulla on kaikki nämä kokemukset, kaikkien näiden kasvojen ja identiteettien kera. Mestari tulee luoksesi ja sanoo: "Tehdään se tanssi tässä elämässä. Aion tuoda tuon viisauden sinulle (yksi ihminen). Ei sinulle, ei sinulle, ei sinulle (muut ihmiset). Saatte sen lopulta hänen kauttaan, mutta tuodaan se sinulle. Sinä ja minä. Ihminen ja mestari. Kutsu minut taloosi, ihmistaloosi. Anna minun olla rinnakkain kanssasi. En vie yhtään tilaa. En varasta ruokaasi. En kurki suihkuverhon läpi tai mitään sellaista. Päästä minut tuohon taloon. Ollaan yhdessä rinnakkain, mestari ja ihminen. Voit pitää edelleen ihmistapasi ja kauniit ihmiskokemuksesi, mutta nyt on mestarin ja-tila. Minä tuon viisauden. Ihminen, sinä tuot sydämen. Voi, sinulla on sydän. Sinulla on valtava sydän. Minä tuon viisauden. Sinä tuot sydämen, ja tehdään tämä tanssi yhdessä."

Se on ruumiillistunutta valaistumista. Kun ihmisidentiteetti, sen ihmisaspekti jota kutsuttaisiin sieluksi, kun – voitaisiin sanoa – mestari, viisaus, tavallaan valitsee tuon ihmisaspektin, mutta oikeasti se johtuu tämän ihmisen sallimisesta. Sallit kaikki nuo muut, nuo elämäsi. He ovat niin syventyneitä siihen, mitä tekevät, että unohtavat sallia. He rukoilevat. He itkevät. He varastavat. He kerjäävät. He ovat kiinnostuneita valtakysymyksistä. He ovat kiinnostuneita identiteettikysymyksistä. He ovat kiinnostuneita "minä raukka" ja "minä upea ja hämmästyttävä" -kysymyksistä, mutta sinä sallit.

Sinä sanoit: "Hei, on pakko olla enemmän kuin kaikki tämä." Sanoit: "Sallin jotain. En tiedä, mitä se on, enkä uskaltaisi edes yrittää määritellä sitä. Mutta tiedän, että on jotain. Se on tietämiseni. Aion sallia. Aion olla niin rohkea ja uskalias." Tämä yksi ihmisaspekti sanoo: "Aion olla niin rohkea ja uskalias, että vain avaudun. En suodata. En päätä, onko se valoa vai pimeyttä vai hyvää vai huonoa tai olenko sen arvoinen vai en, koska olen tavallaan kyllästynyt kaikkiin näihin muiden elämien aspekteihin. Ne ovat kiusankappaleita. Ja olen tavallaan kyllästynyt itseeni. Ja olen tavallaan kyllästynyt ihmisen vanhaan lineaariseen polkuun. Aion vain sallia, ilman rajoja." Ja tästä syystä mestari, viisaus, ilmestyy esiin ja sanoo: "Hyvä, koska kukaan muu elämäni ei kuuntele. He ovat niin syventyneitä siihen, mitä he tekevät. He ovat niin täynnä sitä, ja ne rukoilevat kummallisia jumalia ja ne tekevät kaikkia näitä outoja asioita. Mutta sinä, tämä yksi elämä näistä kaikista, sinä sallit. Tanssitaan siksi tuota rinnakkaiselotanssia yhdessä, kun sinä samalla pysyt kehossa."

Se on mestarin rooli jokaisessa elämässänne. Hän on korjannut satoa, hän on kerännyt, hän on kiteyttänyt viisauden kaikista muista elämistä, ovat nuo elämät tietoisia siitä tai eivät. Hän on kiteyttänyt itse elämän kauneuden, ja nyt hän tuo sen sinulle, ja hän jakaa ihmissydämen kanssa. Ihmisen sydän, mestarin viisaus – se on ruumiillistunutta valaistumistaja sitä varten olette täällä.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.

Mestari tulee sisään – ei pyörittämään elämää puolestanne, vaan mestari tulee sisään, no, viisauden ja niiden asioiden kera, joista puhumme tänään.

Siis viime kokoontumisessamme sanoin: "Ihmisellä on suuri sydän." Voi! Voisin sanoa monia asioita ihmisistä. He voivat olla karkeita toisinaan. Heiltä voi puuttua hyvin, hyvin paljon tietoisuutta. He ovat energiavarkaita. Ihan ytimessään he ovat energiavarkaita, jollaisia en ole koskaan ennen nähnyt, mutta heillä on sydäntä.

Hyvyys

altSiis viime kokoontumisessamme sanoin: "Mitä on hyvyytesi? Mitä on sydämessäsi? Mitä on sydämessäsi henkilökohtaisesti, yksilönä?" Ja pyysin teitä lähdettyänne tuosta kokoontumisesta tuntemaan sitä – ja pari teistä itse asiassa teki sen.

Nyt siis pyydän rakasta Lindaa juoksemaan mikrofonin kanssa. Varoitin teitä. Viime kokoontumisessamme sanoin, että puhuisimme tästä, joten älkää näytelkö yllättynyttä. "Minäkö? En ollut ajatellut sitä." Mitä on hyvyytesi? Mitä on hyvyytesi? Ja haluaisin jonkun kirjoittavan nämä muistilehtiöön. Viitsisitkö kirjoittaa (Henriettelle)? Sinun (Lindalle) ehkä kannattaa näyttää hänelle, miten tuota kuvastinjuttua käytetään, ja saamme luultavasti tusinan erilaista vastausta, joten kirjoita riittävän pienellä.

Mitä on hyvyytesi? Ihmisen sydän, mestarin viisaus. Mitä on hyvyytesi? Ja hyvyyden tähden toivon, että olette tunnistaneet sen.

Voit testata. Voit kirjoittaa siihen: "Rakastan Adamusta" (vähän naurua).

LINDA: Poistetaanpa …

ADAMUS: Linda näyttää hänelle, miten käytetään poista-nappulaa, kun sanoin: "Rakastan Adamusta" (lisää naureskelua). Okei.

LINDA: Okei, katsotaanpa, miltä se näyttää.

ADAMUS: Voiiii! Niin suloista (lisää naureskelua).

Okei, valot yleisölle. Mitä on hyvyytesi? Voi! Olette kuin: "Voi, liikaa valoa!" Okei. Linda, ole hyvä. Mitä on hyvyytesi?

ALAYA: Hyvyyteni …

ADAMUS: Hyvänen aika (Adamus naureskelee).

ALAYA: Hyvyyteni (he naureskelevat). (Suom. huom. "hyvyyteni" merkitsee myös "hyvänen aika")

ADAMUS: "Voi, hyvänen aika."

ALAYA: (naureskellen) Hyvyyteni/hyvänen aika.

ADAMUS: "En uskonut saavani mikrofonia!"

ALAYA: Voi, hyvyyteni on, että uskon olevani standardi …

ADAMUS: Standardi.

ALAYA: … valaistumiseni sallimisesta tässä elämässä maan päällä ja …

ADAMUS: Standardi kenelle?

ALAYA: Itselleni.

ADAMUS: Okei.

ALAYA: Standardi, olla esimerkki.

ADAMUS: Se on sydämessäsi, okei.

ALAYA: Olla esimerkki ruumiillistuneen valaistumiseni sallimisesta.

ADAMUS: Okei, hyvä.

ALAYA: Joo.

ADAMUS: Siis standardi. Aiotko jakaa toisten kanssa tämän standardin, joka olet, ruumiillistuneen valaistumisen?

ALAYA: Uskon niin, lopulta.

ADAMUS: Aivan.

ALAYA: Ja jos kysyttäisiin: "Miten lähestyit tätä? Miten suoritit tämän? Miten se tuli sinulle?" niin silloin ehdottomasti.

altADAMUS: Mitä sanoisit, jos joku tulisi luoksesi ja sanoisi: "Miten sinä siis – elämäni on sekaisin, miten teit tämän?" Mitä sanoisit? Ja muista, että mestari on hyvin ytimekäs. Joo, ei paljon pitkiä sanoja. Mitä sanoisit?

ALAYA: Elämä voi olla ehdottomasti suurta sotkua. Olen ollut siinä.

ADAMUS: Joo.

ALAYA: Ehdottomasti.

ADAMUS: "Okei, mutta se ei auta minua nyt" (naurua).

ALAYA: Mutta en ole vielä valmis! (Hän naureskelee)

ADAMUS: "Itse asiassa, laivani uppoaa vielä nopeammin!" Se on kuin: "Paska, tulin luoksesi pyytämään apua, ja mitä sinä teit?! Oliko sinulla kohtaaminen avaruusolennon kanssa? Mitä teit? Miten sinusta tuli tämä mestari, joka olet?"

ALAYA: Päästin vain irti. Sanoin vain: "Se on siinä." Päästin irti ja …

ADAMUS: "Päästit irti mistä?"

ALAYA: Päästin irti kaikesta roskasta. Päästin irti kaikesta …

ADAMUS: "Päästit irti rahoistasi?"

ALAYA: Päästin irti kaikesta.

ADAMUS: "Päästit irti suhteista?"

ALAYA: Suhteista, ehdottomasti.

ADAMUS: "Ai, en halua kaikkea sitä. Minä vain …"

ALAYA: Ehdottomasti! (He nauravat) Niistä asioista jotka eivät enää palvele minua. Niistä asioista jotka …

ADAMUS: Okei, niin sitä pitää: "Niistä asioista, jotka eivät palvele minua enää."

ALAYA: Ne eivät palvele minua enää. Ehdottomasti.

ADAMUS: Hyvä.

ALAYA: Ja sitten täytyi vain katsoa syvälle sisään ja sanoa: "Mikä palvelee minua? Mikä tukee minua olemaan se, kuka olen nyt?"

altADAMUS: Okei. Mutta tällä tavalla mestari tekisi sen. Esitetään tuo kysymys – teeskentele olevasi tuo ihminen, joka käy läpi kaikkea …

ALAYA: (dramaattisesti) "Mutta miten teit sen? Voi, Adamus, olen niin suunniltani elämässä (vähän naureskelua). Asiat ovat vain niin surullisesti!"'

ADAMUS: Olen kuullut tarpeeksi. Olen kuullut tarpeeksi (lisää naureskelua).

ALAYA: "Miten teit sen? Voi, kerro minulle, ole kiltti."

ADAMUS: Olen kuullut tarpeeksi. Olen kuullut tarinasi aiemmin, tuhansia samanlaisia tarinoita. Päästin irti kaikesta, mikä ei ollut minun. Näetkö? Hän on jo valaistunut (lisää naureskelua).

ALAYA: Aaa!

ADAMUS: Aaa! Ja sitten hän lähtee pois ilman hajuakaan siitä, mitä sanoit (naurua). "Aaa, viisas mestari! Minulla ei ole hajuakaan, mitä hän sanoi, mutta viisas mestari", tiedän sen, koska tämä tapahtuu minulle joka shoudin jälkeen (Adamus naureskelee). Se oli hauskaa.

ALAYA: "Mikä sitten on sinun? (Lisää naureskelua). Mikä sitten on sinun?"

ADAMUS: Mikä on sinun? Heinäsirkka, se sinun täytyy saada selville (naurua). Voi ei, oikeasti – tarkoitan sitä todella.

ALAYA: Joo, aivan.

ADAMUS: Se sinun täytyy saada selville. Ja sitten jätät hänet siihen. Tarkoitan, että jätät hänet siihen. Hän tulee takaisin viikon tai kuukauden kuluttua tai koska tahansa ja sanoo: "No, olin todella hämmentynyt siitä, mikä on minun ja mikä ei ole. Eikö se kaikki ole minun?" Ja silloin kerrot hänelle taas kerran: "Päästä irti kaikesta, mikä ei ole sinun."

ALAYA: Olin lähellä. Olin lähellä. Päästää irti kaikesta …

ADAMUS: Kaikesta mikä ei ole sinun.

ALAYA: … mikä ei ole sinun.

ADAMUS: Joo. Ja sitten hän on todella hämmentynyt jonkin aikaa siitä, mikä on hänen, mutta se on hyvä asia. Hänellä tapahtuu myllerrystä. Hän saa mielen vanhan likakaivon toimimaan ahkerasti ja sekoittamaan asioita vähän. Ja sitten hän jatkaa palaamista takaisin sanoen: "Mikä on minun ja mikä ei ole?"

ALAYA: Mm hmm.

ADAMUS: Ja sinä jatkat muistuttamista hänelle: "Se sinun täytyy päättää." Ja sitten jossain kohtaa hän tulee takaisin ja sanoo: "Tarkoitatko, että voin vain päästä irti pahoista jutuista, joita olen tehnyt? Voin päästää irti identiteetistäni? Voin päästää irti perheestäni? Tarkoitatko, että voin oikeasti päästää irti siitä?" Ja sanot tavallaan: "Kyllä, sitten kun olet valmis."

ALAYA: Aivan.

ADAMUS: "Kun olet valmis."

ALAYA: Aivan.

ADAMUS: Mutta … joo, käytät vähän sanoja ja nyökkäilet paljon mestarina (naurua). Mm.

ALAYA: Sain sen muistiin.

ADAMUS: Ja liikuttelet silmämuniasi (lisää naureskelua).

ALAYA: Joo.

ADAMUS: Ja sitten katsot ylös, kuin olisit jatkuvassa kosketuksessa korkeampien voimien kanssa. "Mm hmm (lisää naurua). Mm hmm."

ALAYA: Mmm. Pidän siitä.

ADAMUS: Kiitos.

ALAYA: Voi, kiitos.

ADAMUS: Mm hmm.

ALAYA: Kiitos, mestari Adamus.

ADAMUS: Aivan. Hyvä. Mitä on hyv- … Kirjoititko tämän? Standardi. Standardi.

LINDA: Mennäänpä …

ADAMUS: Mitä on hyvyys sydämessäsi?

LINDA: Mennäänpä Transilvanian munakoisokokin luo.

ADAMUS: Vau, vau, vau (vähän naureskelua).

HORATIU: Hemmetti (lisää naureskelua).

ADAMUS: Onko siinä valkosipulia?

HORATIU: Ei.

ADAMUS: Hyvä (muutama naurahdus). Kyllä, kyllä.

HORATIU: Siis, hmm …

ADAMUS: Ei sipulia eikä valkosipulia, sillä olemme täällä lausumassa suloisia sanoja.

HORATIU: Ei, ei.

ADAMUS: Shakespearea. Joo, joo.

altHORATIU: Minulla on siunaus myydä se transilvanialaisen energian kera.

ADAMUS: Aa, hyvä, hyvä. Mitä on hyvyytesi?

HORATIU: Oivallan inspiroivani ihmisiä, erityisesti omanikäisiäni ihmisiä.

ADAMUS: Joo.

HORATIU: Työskentelen kiipeilysalilla.

ADAMUS: Joo-o.

HORATIU: Viime aikoina olen tehnyt kalusteita.

ADAMUS: Miksi kenelläkään olisi kiipeilysali? Niinkö sanoit, "kiipeilysali"?

HORATIU: Joo, kiipeilysali.

ADAMUS: Kiipeilysali.

HORATIU: Niin.

ADAMUS: Minkä vuoksi kiivetään?

HORATIU: Ilman mitään syytä.

ADAMUS: Se on tavallaan kuin henkinen polku. Jatketaan vain kiipeämistä eikä koskaan oikeasti päästä mihinkään. Se vain … (Adamus naureskelee)

HORATIU: Luulen, että yritetään ylösnousta, mutta pakotetaan sitä.

ADAMUS: Joo. Mitä saa, kun pääsee … Onko tämä sellainen suuri seinä, joita olen nähnyt, ja kiivetään ylös …

HORATIU: Voi, ei. On paljon "haluan näyttää itselleni" -pelejä.

ADAMUS: Ai!

HORATIU: "Haluan testata itseäni. Haluan haastaa itseni." On kaikkea sellaista.

ADAMUS: Joo. Jukra, kuulostaa hauskalta (muutama naurahdus). Mitä saa, kun pääsee huipulle tai loppuun? Mitä saa palkinnoksi? Saa …

HORATIU: Ei.

ADAMUS: … pizzaa?

HORATIU: Ei.

ADAMUS: Pullon hyvää viiniä? Jotain?

HORATIU: Jos reitti on vaikea ja pääsee hupulle, alkaa sanoa kuin: "Aarh!" Ja kun lopulta pääsee huipulle, se on kuin: "Tein sen! Voitin pelon."

ADAMUS: Joo.

HORATIU: Siis sen siitä saa.

ADAMUS: Joo, no, se kuulostaa täydelliseltä ajan ja energian haaskaamiselta (naurua). Ei, vaan olen vakavissani. Eikö tämä ole niin ihmismäistä? Tiedättehän: "Elämä on aika rankkaa. Hei! Pystytetään feikkiseinä ja kiivetään sitä, jotta sitten päästyämme ylös sanomme: "Aarh! Aarh! Aarh!""

HORATIU: No, se voi olla hauskaa.

ADAMUS: "Olen mahtava vai mitä? Aarh! Aarh!" Eikö se ole kuin ihmiselämä ja henkinen matka? Tiedätte, että se on yksinkertaista. Teidän ei tarvitse kiivetä seinille. Teidän ei tarvitse tehdä mitään muuta oivaltamisenne eteen, kuin sallia se ja olla tuo yksi elämä, joka sanoo: "Okei, minä avaudu. Minä sallin."

KERRI: Tässä on munakoisosalaattia Transilvaniasta.

ADAMUS: Ai, munakoisoa. Kiitos, kiitos. (Hän haistaa) Täytyy varmistaa, ettei siinä ole valkosipulia.

HORATIU: Ei, siinä ei ole valkosipulia.

ADAMUS: Ei piilotettua valkosipulia?

HORATIU: Ei.

ADAMUS: Syön sitä aivan hetken kuluttua. Haluan jatkaa tätä ajatusrataa. Eikö ole hyvin ihmismäistä: "Pysytetään seiniä tekemään asioista vielä vaikeampia." Kuin saisitte jonkinlaisia pisteitä tai jotain. Vau. Ja teemme täysin päinvastoin täällä. Annamme kaiken sen mennä. Ei ole kiivettäviä seiniä. Ei ole ylitettäviä esteitä. Tässä huoneessa ei ole sankareita, ihmismääritelmän mukaisia sankareita. Ei ole sankareita. Ainoa sankari olisi se, joka päästää irti kaikesta, mikä ei ole hänen. Mutta silloinkaan ei ole mitään, mistä täytyy takoa rintaansa.

HORAITIU: Siis eivät kaikki halua näyttää itselleen.

ADAMUS: Eivät kaikki.

HORATIU: Jotkut pitävät vain hauskaa.

altADAMUS: Pitävät hauskaa. Se kuulostaa hauskalta. Okei (Linda haukkoo henkeään Adamuksen asenteelle) Olin kiva viime kuussa (naurua). Tämä kuukausi on vähän erilainen. Meillä ei ollut mitään yleisön vuorovaikutusta viime kuussa, otan takaisin menetetyn ajan. Siis mitä sanot, mitä on hyvyytesi?

HORATIU: Pitäisikö minun viimeistellä tarinani vai ainoastaan …

ADAMUS: Häh, mene suoraan hyvyyteen.

HORATIU: Olen erittäin ystävällinen ihminen ja inspiroin toisia.

ADAMUS: Joo. Hyvä (vähän taputuksia Lindan johtamana) Joo. Tämä on yksi noita kissanpentuhetkiä. Kaikki: "Oiiiii!"

LINDA: Oiiiii!

ADAMUS: "Oiiii!" Ei, vaan se on hyvä juttu.

HORATIU: Se on totta.

ADAMUS: Kyllä, ja se on totta.

HORATIU: Ja minä …

ADAMUS: Olet ystävällinen ja inspiroiva.

HORATIU: Inspiroin ihmisiä.

ADAMUS: Miten inspiroit ihmisiä?

HORATIU: No, viime kerralla eräs kaveri käveli vain ohitseni, kun tein töitä, ja hän sanoi: "Haluaisitko juoda kahvia? Tunnen paljon myötätuntoa silmissäsi."

ADAMUS: Joo.

HORATIU: Ja kävi ilmi, että hän oli nuori mestari.

ADAMUS: Ai.

HORATIU: Tunsin sen hänestä.

ADAMUS: Joo, joo.

HORATIU: Siis hän oli hyvin inspiroitunut sanoistani.

ADAMUS: Hyvä. Ja elämääsi tulee paljon lisää noita tilanteita, teidän kaikkien elämään.

HORATIU: Joo, tunsin sen ja …

ADAMUS: Joo. Kuka maksoi kahvin?

HORATIU: Itse asiassa, hän kutsui minut kotiinsa ja hän on barista.

ADAMUS: Ai, okei. Hyvä, hyvä. Kiitos. Siis ystävällisyys.

HORATIU: Ja …

ADAMUS: Ja inspirointi.

HORATIU: Kyllä.

ADAMUS: Hyvä. Seuraava. Mitä on hyvyytesi?

LINDA: Miss Teksas (joku kysyy "kumpi?"). Sinulla oli käsi ylhäällä aiemmin.

ADAMUS: Nousisitko seisomaan, jotta koko maailma näkee sinut.

CAROLYN: Okei.

altADAMUS: Kahdeksankymmentäseitsemän miljoonaa ihmistä katselee tällä hetkellä (nainen naureskelee) – toisissa ulottuvuuksissa.

CAROLYN: Tunnen, että minulla se on rauha.

ADAMUS: Rauha on sydämessäsi.

CAROLYN: Rauha sydämessäni.

ADAMUS: Joo.

CAROLYN: Se on syvempää. Mutta kun puhut sallimisesta, minulle salliminen on alku ja perimmäinen tavoite on antautuminen.

ADAMUS: Okei. Ja rauha on sydämessäsi – onko se jokapäiväisessä elämässäsi?

CAROLYN: Ei täysin.

ADAMUS: Ei täysin, okei.

CAROLYN: Mutta ujuttautuuko se sinne? Kyllä.

ADAMUS: Hyvä, hyvä.

CAROLYN: Olen …

ADAMUS: Määrittelisitkö rauhan.

CAROLYN: Se on hetken vastaanottamista ja hetken hyväksymistä analysoimatta sitä ja vain reagoimista siihen luottaen.

ADAMUS: Minä kutsuisin sitä armoksi. Voit kutsua sitä, miksi haluat, mutta minä kutsuisin sitä armoksi.

CAROLYN: Joo.

ADAMUS: Armo on energioiden sallimista palvella sinua, ja se luo sisällesi rauhan, koska sinun ei enää tarvitse taistella kaikesta.

CAROLYN: Jep.

ADAMUS: Mutta se on armoa. Se on Ahmyo. Sitä Ahmyo vain on. Olet niin salliva ja luotan niin "minä olen" -olemukseen, ettet enää taistele mistään. Kaikki taistelut ovat poissa, ja sinä vain sallit sen. Joo, ja siinä on rauhallisuutta.

CAROLYN: Joo.

ADAMUS: Joskus vähän tylsyyttä.

CAROLYN: Kiitollisuutta.

ADAMUS: Kiitollisuutta, joo. Hyvä, kiitos. Saitko sen (Henriettelle)? Rauha. Jep, mahtavaa.

LINDA: Okei, voimme pysähtyä siihen.

ADAMUS: Vielä pari. Mitä on hyvyys elämässäsi? Voi, nuo kasvot, jotka näin siellä! Voi, tuo energia! Nimittäin (vähän naureskelua) yhden asian takaan: jokaisesta teistä tulee todella hyvä energian lukija. Teistä on tulossa enemmän ja enemmän, eikä se tule mielen analyyseistä. Se on erittäin nopeaa tietämistä. Voitte vain lukea tai tuntea energian, teidän ei tarvitse mennä minkäänlaiseen transsiin. Projektiosi oli uskomaton. Erittäin voimakas.

TIFFANY: Mitä tunsit?

ADAMUS: Ai, annan sinun vastata kysymykseeni ensin (vähän naurua). Mitä on hyvyytesi?

TIFFANY: No …

altADAMUS: Ei, minä kerron sinulle. Tunsin paljon ahdistusta elämässäsi, paljon pureskeltavaa elämässäsi, ja haluaisit sen olevan ohi. Ja kuulet sanat, muttet elä sitä vielä. Ja se on kuin …

TIFFANY: Olen vähän suuttunut sydämellisyyteeni tällä hetkellä.

ADAMUS: Joo, joo. Ja se on ok, joo.

TIFFANY: Minä olen. En tunne halua … En tavallaan tunne halua jakaa sydämellisyyttäni kaikkien kanssa tällä hetkellä.

ADAMUS: Sinun ei tarvitse. Joo, joo.

TIFFANY: Niin tunnen tällä hetkellä.

ADAMUS: Joo. Miten olisi sen jakaminen sinun kanssasi? (Nainen naureskelee) "Häh, painu hittoon sinäkin." Tarkoitan, että se on kuin … (naurua) Se on kuin … Ei, niin hän sanoi! Luen, mitä hän … Hän sanoi: "Häh, ei. Aion jakaa sen vain itsen kanssa."

TIFFANY: No, tunnustelin sitä viime kuukauden jälkeen. Tunnustelin, ja olen vähän happamana tänään, koska oivalsin viime kuukauden aikana, miten paljon annan toisille koko helvetin ajan.

ADAMUS: Miksi?

TIFFANY: Minä vain teen sen. Sitä vain teen, ja …

ADAMUS: Tarkoitan, otetaanpa … "Sitä vain teen" – se ei käy enää tässä huoneessa.

TIFFANY: No, luulen, että se on osa sydämellisyyttäni. Olen taitelija ja luon paljon kauneutta kaikkialle.

ADAMUS: Missä kehitit tuon sydämellisyyden? Missä se tuli mukaan?

TIFFANY: (huokaisten) Luulen, että se oli vain … Sen mukaan, minkä hoksaan, luulen sen olevan vain ihmisten miellyttämismekanismi – rehellisesti sanottuna.

ADAMUS: Joo, joo. Ketä yrität miellyttää?

TIFFANY: Joo.

ADAMUS: Joo, ei. Ketä yrität miellyttää?

TIFFANY: Kaikkia, jotta he pitävät minusta.

ADAMUS: Ei, mene taaksepäin. Ketä yrität miellyttää? Varhaisessa vaiheessa.

TIFFANY: Hmm, en tiedä. Varhaisessa vaiheessa, niin kuin kaikkia.

ADAMUS: Joo.

TIFFANY: Joo.

ADAMUS: Mutta tarkoitan, sanotaanpa 2-, 3-vuotiaana. Ketä yrität miellyttää?

TIFFANY: Äitiä.

ADAMUS: Okei.

TIFFANY: Joo.

ADAMUS: Joo.

TIFFANY: Joo. Siis joka tapauksessa en ole vielä aivan läpi tästä prosessista tässä kuussa. Tämä shoud tuli vähän liian aikaisin.

ADAMUS: Joo.

TIFFANY: Joo (vähän naureskelua).

ADAMUS: Joo, joo.

TIFFANY: Antakaa minulle pari viikkoa, kaverit …

ADAMUS: Nimittäin aioimme viivyttää sitä …

TIFFANY: Vielä kaksi viikkoa, ja olen helvetin upea, joo.

altADAMUS: Ai, tarvitsit siihen kaksi viikkoa lisää. Joo, no …

TIFFANY: Siinä kaikki.

ADAMUS: … tämä juna kulkee nopeasti (nainen naureskelee). Siis mitä on hyvyytesi?

TIFFANY: Olen taiteilija. Luon kauneutta hyvin monin tavoin.

ADAMUS: Okei.

TIFFANY: Niin kuin kaikkialla. Näen sitä ja luon sitä.

ADAMUS: Taiteellinen.

TIFFANY: Joo.

ADAMUS: Mahtavaa. Mikä on viimeisin luomuksesi?

TIFFANY: Viime aikoina olen tehnyt paljon venetsialaista kipsiä.

ADAMUS: Okei.

TIFFANY: Joo.

ADAMUS: Pidätkö sen tekemisestä?

TIFFANY: Joo, rakastan sen tekemistä. Ja minun on sanottava kiipeilysalijutusta.

ADAMUS: Joo-o.

TIFFANY: Hemmetti, että rakastan sitä.

ADAMUS: Oikeasti?

TIFFANY: Mutta tiedätkö, miksi rakastan sitä? Koska rakastan kehon fyysisyyttä, koska olen supervahva.

ADAMUS: Varmaan.

TIFFANY: Ja venetsialainen kipsi on sama juttu.

ADAMUS: Ai, hyvä.

TIFFANY: Siis halusin tavallaan puolustaa kiipeilysalia, koska se on hauskaa.

ADAMUS: Puolustaa koko pitkän päivän.

TIFFANY: Joo, koska se on hauskaa …

ADAMUS: Just joo (pari naurahdusta).

TIFFANY: Nimittäin, ei ole vain kyse istumisesta, olemisesta vain puistonpenkillä, olematta kehossa.

ADAMUS: Mutta aion pysäyttää …

TIFFANY: Kyse on olemisesta fyysisyydessäsi ja olemisesta kuin …

ADAMUS: Ei, mutta aion pysäyttää tämän naurettavan keskustelun heti. Se on niin ihmismäistä. Se on niin lineaarista. On monia muita tapoja saada valtavaa aistillista tyydytystä kehossa, muttet katso niitä. Ja puhun tässä kaikille teille. Olette tavallaan: "No, tämä on todellisuus. Olen fyysisessä kehossa. Aion kiivetä seinille tai tehdä venetsialaista kipsiä." Ette näe, mitä on, ja se on tämän päivän keskustelun koko pointti. Olette houkutin, mutta jos olette vain tällä kapealla asteikolla, vedätte puoleenne vain tiettyä energiaa. On kauniita vuoria, joiden yli voit liitää. Voit lentää yli. Miksi siis kiivetä niille?

HORATIU: Teen sitä.

ADAMUS: Hyvä, muttet sanonut sitä. Joo.

HORATIU: No, et antanut minun jatkaa tarinaa.

ADAMUS: Aa, aa, aa! (Naurua) Joo, joo! Joo (vähän taputuksia). Olet oikeassa, koska meillä on rajallinen määrä havaittua aikaa tässä ja shaumbralla on joskus taipumusta kertoa pitkiä isoja lihavia tarinoita. Mutta pointtini tässä on, että on hyvin monia muita vaihtoehtoja. Pääsemme siihen hetken kuluttua.

TIFFANY: Sallin sen, kyllä.

ADAMUS: Okei, hyvä.

TIFFANY: Olen avoin sille, ehdottomasti.

ADAMUS: Siis mitä on hyvyytesi? Olet luova. Luova kauneutesi. Luova kauneus.

TIFFANY: Hmm …

ADAMUS: Luova kauneus.

TIFFANY: Kyllä, kyllä.

ADAMUS: Hyvä. Ja muuten, Cauldre kehottaa minua muistuttamaan kaikille, että teit venetsialaisen kipsiseinän Mestareiden klubiin. Hyvä. Miten upea luomus. Hyvä (yleisö taputtaa).

Mitä on hyvyytesi? Mitä on hyvyytesi?

LINDA: Älä pelkää. (Linda naureskelee ja joku sanoo "pelkää kovasti" ja vähän naurua)

SHAUMBRA 1 (nainen): Hei.

ADAMUS: Hei.

SHAUMBRA 1: Luulen, että minun hyvyyteni on – tiedän, että sanot sen, mutta palvelen ihmisiä. Työskentelen avustetussa asumisessa.

ADAMUS: Joo-o. Hyvä.

altSHAUMBRA 1: Niinpä vietän päiväni ihmisiä palvellen. Minulla on lapsi, joka on 3 ½ -vuotias.

ADAMUS: Ihanaa.

SHAUMBRA 1: Ja osa työstäni on auttaa ihmisiä, jotka tekevät siirtymää toiseen maailmaan. Joten …

ADAMUS: Joo. Miten autat heitä?

SHAUMBRA 1: Häh?

ADAMUS: Miten autat heitä?

SHAUMBRA 1: Ai, kaikissa heidän päivittäisissä asioissaan, joissa useimmat ihmiset eivät halua auttaa toisia ihmisiä (hän naureskelee). Lapsia ja vanhempia ihmisiä.

ADAMUS: Autatko heitä energeettisesti, tavallaan sanoen: "On ok lähteä. Se on ok"?

SHAUMBRA 1: Joo, itse asiassa koko juttu on, että samalla kun teen sitä, pidän tilaa energeettisesti.

ADAMUS: Aivan.

SHAUMBRA 1: Ja näin opettelen, miten ollaan vain läsnä, pidetään oma tilani, pidetään sallimisen energiaa, jotta toiset ihmiset voivat saada kokemuksensa ja se on ok.

ADAMUS: Siis palvelet ihmisiä.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Se on hyvyyttä sydämessäsi.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Hyvä.

SHAUMBRA 1: Ja yritän myös olla luovempi. Niinpä ajattelen …

ADAMUS: "Yritän olla" – et yritä olla luova.

SHAUMBRA 1: Sallin itseni viettää enemmän aikaa ollen luova.

ADAMUS: Se on kuin: "Aion ajatella tieni onnellisuuteen". Sitä ei vain tapahdu. "Yritän olla luovempi." Et voi. Miksi? Koska olet jo luonnostaan.

SHAUMBRA 1: Aivan.

altADAMUS: Siis kyse on sen sallimisesta tulla esiin, mitä jo on.

SHAUMBRA 1: Aivan. Kyllä, ajan tekeminen luovuudelle.

ADAMUS: Joo, joo. Siis sydämessäsi on ihmisten palveleminen.

SHAUMBRA 1: Joo.

ADAMUS: Kiitos, kiitos. Vielä pari.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Luulen, että alatte päästä jo asian ytimeen tässä.

LINDA: Estebanilla Argentiinasta on luullakseni vastaus (Esteban nauraa).

ADAMUS: Tervetuloa.

ESTEBAN: Kiitos.

ADAMUS: Joo.

ESTEBAN: Hmm, tota, en tiedä.

LINDA: Oi-joi! (Yleisö sanoo "oi-joi!") Voi ei! Voi peijakas! Voi peijakas!

ADAMUS: Oi-joi, oi-joi!

LINDA: Oi-joi!

ESTEBAN: Kaikki ystäväni ovat …

ADAMUS: Oi-joi, oi-joi!

ESTEBAN: Kaikki ystäväni nauravat …

ADAMUS: Joo, he nauravat tällä hetkellä!

altLINDA: Oi-joi!

ESTEBAN: Joo, he katselevat minua.

ADAMUS: Koska he tietävät, minne menet seuraavaksi.

ESTEBAN: Joo, kaikki ystäväni katselevat livenä.

ADAMUS: Aivan, aivan, ja he nauravat todella sille, mitä tulee seuraavaksi. Linda, tulisitko ottamaan mikrofonin (lisää naurua), ja sinä saat 60 sekuntia naisten vessassa (paljon naurua).

LINDA: Oi-joi!

ADAMUS: Ei, vaan sinun täytyy mennä seisomaan sinne.

LINDA: Sano vain "ei". Sano vain "ei"!

ADAMUS: Ei, vaan sinun täytyy mennä. Sinun täytyy mennä. (Joku sanoo "hän haluaa kokea sen")

ESTEBAN: Mitä jos en mene?

ADAMUS: No, saat sen selville vaikealla tavalla (lisää naureskelua).

ESTEBAN: Mikä on vaikea tapa?

ADAMUS: En aio kertoa sinulle. Sinulla on vaihtoehto: 60 sekuntia naisten vessassa niistä sanoista, joita ei pitäisi koskaan sanoa täällä, tai katsot, mitä tapahtuu seuraavaksi. Ajatko autolla minnekään tänään?

ESTEBAN: Ei, en aja.

ADAMUS: Et aja. Tarkoitan, että menetkö autolla, vaikka toinen ajaisi?

ESTEBAN: Joo.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Voi ei.

ADAMUS: Ei, minä vain kysyn.

LINDA: Voi ei.

ADAMUS: Minä vain kysyn. Tai 60 sekuntia vessassa.

LINDA: Mene vain. Mene vain. Tuon mikin takaisin sinulle.

ADAMUS: Voit mennä sinne. Joo, meidän täytyy tehdä asia selväksi tässä.

altLINDA: Reitti on selvä. Reitti on selvä.

ADAMUS: Emme voi …

LINDA: Naisten puoli! Naisten puoli!

ADAMUS: Emme voi olla …

LINDA: Naisten puoli!

ADAMUS: Emme voi sietää enää "en tiedä".

LINDA: Naisten puoli! (Varmistaen, että hän menee oikeasta ovesta) Okei, siistiä.

ADAMUS: Siksi teen asian niin selväksi. Emme voi vain sietää sitä, koska te tiedätte. Se on tuo hiton asia – te tiedätte. Te tiedätte, ja siksi teen asian selväksi. Kyse ei ole herjaamisesta – no, vähän – muttei kyse ei ole siitä niin paljon. Mutta se on jatkuva muistutus. Kun kuulen teidän sanovan nuo sanat itsellenne: "No, en tiedä", niin te tiedätte. Päästään pois näistä vanhoista tavoista, ja siihen päädymme tänään, että olette energiahoukutin. Istutte täällä ja sanotte: "En tiedä" – mitä luulette tapahtuvan? Vedätte puoleenne tuota energiaa – päättämättömyys, keskinkertaisuus, ette tee mitään, odotatte junanne ilmestymistä.

Voit tulla takaisin tänne nyt. Häntä kiehtoo olla siellä. Hän katselee ympärille (lisää naurua). Hän tuntee energiaa. Okei, riittää. Emme halua luoda tässä uusia riippuvuuksia. Tule ulos. Tule ulos. Kiitos (yleisö taputtaa).

LINDA: Sinä selvisit! Sinä selvisit! Sinä selvisit!

ADAMUS: Ja ystäväsi nauravat todella nyt (lisää naureskelua). Joo, joo, joo! Hän katsoo jatkuvasti televisioon, kuin hän näkisi heidät kaikki siellä (naurua). Siis mitä on hyvyytesi?

LINDA: Vedä syvään henkeä.

ESTEBAN: Joo, vedä syvään henkeä.

LINDA: Tarvitsetko nenäliinaa?

ESTEBAN: Älä sano niitä taikasanoja, jotka vievät sinut taas vessaan.

ADAMUS: Joo, joo (Esteban naureskelee). Mitä on hyvyytesi?

ESTEBAN: Minusta huokuu iloa.

ADAMUS: Okei. Olet ilosäteilijä, ilolähetin.

ESTEBAN: Kyllä, kyllä.

ADAMUS: Se ei ole makyoa. Tunnen sen.

ESTEBAN: Joo.

ADAMUS: Säteilet jatkuvasti iloa.

ESTEBAN: Kyllä.

ADAMUS: Kyllä, kyllä.

altESTEBAN: Minusta tuntuu, että elämä on helppoa ja on kuin …

ADAMUS: Mitä teet elääksesi?

ESTEBAN: Olen valokuvaaja.

ADAMUS: Valokuvaaja. Ai, hyvä, hyvä.

LINDA: Vau.

ADAMUS: Ja nautit siitä?

ESTEBAN: Kyllä. Itse asiassa tällä matkallani Valtoihin oivallan, että valokuvaajana oleminen on vain pieni osa sitä, mistä pidän, että kyse on puhumisesta ihmisille ja asioiden sanomisesta ihmisille.

ADAMUS: Joo, joo. Vuorovaikutus ihmisten kanssa.

ESTEBAN: Joo, joo. Tavallaan alan kirjoittaa, ja minusta tuntuu superhyvältä kirjoittaa. Tavallaan: "Mitä kirjoitat!" En tiedä, mitä tahansa tulee. Annan sen vain virrata …

ADAMUS: Siis säteilet jatkuvasti iloa. Se on hyvä asia.

ESTEBAN: Joo.

ADAMUS: Okei, mahtavaa. Ja kiitos. Se oli siinä tällä erää.

LINDA: Ai, etkö halua vielä yhtä?

ADAMUS: Okei, vielä yksi.

LINDA: Ihan oikeasti. Tarvitsemme seniori-shaumbran. Jonkun joka on ollut täällä kauan, kauan.

ADAMUS: Seniori-shaumbran? Jos kyse olisi minusta, tuskin arvostaisin sitä. Viisas shaumbra-mestari.

SHEA: Ensimmäistä kertaa 18 vuoteen hän ojensi minulle mikrofonin.

ADAMUS: Ensimmäistä kertaa?

SHEA: Ensimmäistä kertaa.

ADAMUS: Vau, vau.

SHEA: Joo.

LINDA: Ihmeet eivät koskaan lopu.

SHEA: Yksi asia: jos päästät siitä irti, jos kerrot ihmisille: "Päästä vain kaikesta irti", he sekoavat.

ADAMUS: He sekoavat. Sinä voit päästää asioista irti.

SHEA: Voi sanoa myös: "Päästä siitä irti. Jos sen on tarkoitus tulla sinulle takaisin, se tulee." Ja sitten heidän on paljon parempi sen kanssa.

altADAMUS: Joo, mutta sitten he ovat ovelampia. He sanovat: "Miksi päästää siitä irti? Roikun vain kiinni siinä, koska …" (Adamus naureskelee)

SHEA: Ei.

ADAMUS: Joo.

SHEA: He päästävät siitä irti.

ADAMUS: Joo.

SHEA: Niin kauan kun on … En tiedä, se vain toimii.

ADAMUS: Siis mitä on hyvyys sydämessäsi?

SHEA: Ehdoton ymmärtäminen, kuunteleminen.

ADAMUS: Kuunteleminen, hyvä, hyvä. Ketä kuuntelet?

SHEA: Itseäni enimmäkseen, mutta ihmiset vain – vieraita vain tulee ja alkaa puhua minulle ja kertoa koko elämäntarinansa, ja se on ok.

ADAMUS: Joo. Tuntuuko sinusta koskaan, että he syövät energiaa? Tuntuuko sinusta koskaan ikävystyneeltä ja että heidän tarinansa ällöttävät (muutama kikatus)?

SHEA: Luultavasti jotkut, mutta eivät kaikki.

ADAMUS: Eikä tarkoitus ole keskeyttää sinua …

SHEA: Ja pystyn erottamaan sen.

ADAMUS: … mutta ihmiset eivät itse asiassa ole kovin hyviä tarinankertojia. Se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

SHEA: Voi, kyllä.

ADAMUS: Ja he ovat lineaarisia. "Kun olin 2-vuotias …" ja se on kuin, minne tämä oikein menee (vähän naureskelua).

SHEA: Joo.

ADAMUS: Jos kerrotte tarinoita, opetelkaa aloittamaan lopusta ja menkää sitten taaksepäin ja summatkaa sitten todella nopeasti. Joo. Pääskää asian ytimeen.

SHEA: Mutta en ota sitä itseeni.

ADAMUS: Joo. Vain uteliaisuudesta, miksi kuuntelet niitä ollenkaan?

SHEA: Se on vain jotain, mitä on tapahtunut koko elämäni.

ADAMUS: Joo.

SHEA: Ja se …

ADAMUS: Häh! Pysähdymme siihen paikkaan. Jähmety. Kaikki jähmettyy. Okei, aivan "en tiedä" -fraasin vieressä on – etkä tiennyt tätä aiemmin – mutta on fraasi "sillä tavalla olen aina tehnyt". Räjäytämme sen.

SHEA: Hyvä.

ADAMUS: Tarkoitan, että räjäytämme sen isosti, koska se on typerä. "Sillä tavalla olen aina tehnyt aiemmin" ei toimi enää tässä luokassa tai missä satuttekin olemaan.

SHEA: Hyvä.

ADAMUS: Siis hyvä, hyvä. Kiitos, että toit sen huomiomme piiriin.

SHEA: Minun taisi olla määrä tehdä se.

ADAMUS: Ehdottomasti (vähän naureskelua). Joo, ehdottomasti. Kiitos, hyvä. (Joku sanoo "se on kohtalosi") Se on koht- … joo. Sinun oli tarkoitus tuoda se esiin. (Yök!) Okei (lisää naureskelua).

Adamuksen vastaus

Esitin kysymyksen: "Mitä on sydämessäsi?" ja paljon hyviä vastauksia, paljon erilaisia vastauksia, mutta summaan ne. Kiteytän ne. Tässä on esimerkki kiteyttämisestä. Meillä on paljon materiaalia, olemme kuulleet paljon sanoja. Tehdään siitä ytimekästä tai kiteytetään ydinolemus kaikesta tästä. Meillä on rauha ja armo. Meillä on toisten kuunteleminen. Meillä on ihmisten palveleminen, inspiroiva ja ystävällinen, säteilijänä oleminen tai ilon säteileminen – kaikki hyviä asioita. Mutta kiteytän sen hyvin yksinkertaiseksi yhdeksi sanaksi: myötätunto.

Jokaisella teistä on valtavaa myötätuntoa ihmisiä kohtaan, monista eri syistä. Joillakin teistä, koska olette olleet täällä alusta saakka, olette tavallaan auttaneet synnyttämään koko tämän jutun. Joillakin teistä, koska teillä on ollut hyvin monia elämiä ja ymmärrätte ilot, kauneudet, kaatumiset ja surun, ihmiselämän draamat, mutta rakastatte sitä silti. Ihmiselämä on uskomatonta, kun nousee sen yläpuolelle. Kun siinä on jumissa, se ei ole kovin uskomatonta. Mutta nousee sen yläpuolelle, ja se on kaunista.

Olette kaikki palvelleet toisia monissa elämissä, oli se sitten sellaisten asioiden kautta, kuin sairaalat tai terveydenhuolto, oli se sitten pappina tai nunnina, jotka kuuntelivat, jotka olivat erittäin hyviä kuuntelemaan toisia – itse asiassa he aina nukahtivat, mutta kukaan ei oikeastaan tiedä sitä (muutama naurahdus), mutta he kehittivät kuuntelemisen taidon – oli se sitten valtavaa rakkautta elämässänne, rakkautta lapsiin ja kumppaniin ja toisiin. Teillä kaikilla shaumbrolla on valtavaa myötätuntoa. Sitä on sydämessänne. Riippumatta siitä, miten sanotte sen, mutta melkein kaikki jotka saivat mikrofonin, sanoivat melkein sen. Se on myötätunto. Se on toisten arvostaminen, tunnustuksen antaminen toisille, heidän palveleminen, heidän kanssaan oleminen, heistä huolehtiminen. Kukaan teistä ei halua satuttaa ketään toista. Itse asiassa, menette kenties toiseen suuntaan. Yritätte kaikki edelleen pelastaa kaikkia, ja opitte hitaasti, ettei sitä yksinkertaisesti voi tehdä tai pitäisi tehdä.

altMutta sydämessänne on myötätuntoa. Ihmispuolessanne on myötätuntoa, jota ei löydy mistään koko luomakunnassa. Ei mistään. Ja tiedän, että joskus ajattelette: "No, on pakko olla olentoja, jotka ovat vain täynnä sateenkaaria ja rakkautta ja kaikkea." Ei oikeastaan. Ei oikeastaan, koska kellään niistä ei ole ollut ihmisen matkaa tai sydäntä, kuten teillä.

Myötätuntonne asettuu paljon ns. ihmisnormin yläpuolelle, enkä yritä imarrella ketään, mutta teillä on sellaista rakkautta ja myötätuntoa ihmisiä kohtaan, että joskus – no, itse asiassa useimmiten – kiellätte itseltänne tuon saman palvelun, tuon saman ilon, tuon saman rauhallisuuden tai mitä se onkin. Kiellätte itsenne melkein liikaakin. Ja sanon "melkein liikaakin", koska pidättelemällä ja kieltämällä itseltänne tuon saman myötätunnon, ette ole tällä hetkellä standardi – mikä oli ensimmäinen kommentti. Ja kuvitelkaa vain hetken olemista todellinen ruumiillistunut mestari, standardi. Tuokaa nyt mukaan ihmisen sydän ja kuvitelkaa hetki, mitä se voi tehdä tälle planeetalle tai uudelle Maalle. Tuo myötätunto annettuna itsellenne ja sitten säteiltynä toisille, jaettuna heidän kanssaan, usein ilman sanoja tai ilman mitään fyysistä palvelua, vaan pelkästään jaettuna heidän kanssaan – kuvitelkaa, mitä se tekisi ihmisille. Ei puurtaen päivästä päivään kuunnellen heidän ongelmiaan tai huolehtien heidän fyysisistä tarpeistaan, vaan olemalla tuo standardi. Sydämessänne on myötätuntoa.

Myötätunto

Pysykää nyt kanssani tässä – tai palatkaa myöhemmin kuuntelemaan se – mutta mitä on myötätunto? Mitä on myötätunto? Olemme puhuneet siitä erityisesti joissain kokoontumisissamme, joissa menemme syvälle, kuten Keahak tai Kynnys. Myötätunto tulee sielulta, "minä olen" -olemukselta. Myötätunto, olemisen ilo. Ei jonkin saavuttamisesta, ei pääsemisestä a:sta b:hen, vaan pelkästään iloa olemisesta. Se on sielun, "minä olen" –olemuksen, nautinto. Sen ei tarvitse kiivetä vuorille. Sen ei tarvitse suorittaa suuria tehtäviä tai saada valtavia saavutuksia. Sielun myötätunto – jos tunnette sitä hetken – on pelkästään olla. "Olen olemassa. Minä olen mitä olen." Vou! Se on myötätuntoa ja nautintoa ja iloa ja kaikkia näitä muita asioita. "Minä olen mitä olen!" Se on sielun myötätunto tai intohimo.

Pysykää kanssani tässä nyt. Tuo sielun intohimo, myötätunto, on juuri se asia, joka luo tai tuo energiaa. Energia on tiivistettyä myötätuntoa. Sydämessänne on myötätuntoa. Rakkautta, myötätuntoa, miksi haluattekin sitä kutsua, toisten ihailua – se on energiaa. Olette houkutin. Vedätte puoleenne energiaa.

Mutta sydän on peittynyt epäilyyn, pelkoon, katumukseen, eikä sydän yksinkertaisesti pysty säteilemään syyllisyyden ja häpeän vuoksi, jotka ovat valtavia ongelmia, ovat olleet teillä kaikilla. Kun sydän on peitetty, tuo energia, tuo houkutin, ei toimi kovin hyvin. Sen päällä on suuri suodatin. Kun avaudutte, kun sallitte tuon saman myötätunnon itseänne kohtaan kuin toisille, kun annatte tuon saman rakkauden kuin ihmisiä kohtaan nyt itsellenne, kaikki muuttuu yhtäkkiä. Kaikki muuttuu.

altSe on erittäin tärkeä pointti, tuo myötätunto jota teillä on – kai sitä voisi kutsua eräänlaiseksi fysiikaksi. Kun puhun ihmisen sydämestä, tuo myötätunto on se asia, joka tuo energiaa ja luo todellisuutenne. Niinpä otamme tässä rohkean askeleen sanoen nyt, että avaamme tuon sydämen. Tuomme tuon saman myötätunnon, joka on syvään juurtuneena jokaisessa teissä, tuomme sen todellisuuteenne, ihmistodellisuuteen, ja nyt katselemme, miten energiat ja todellisuuden tapa olla muokkautuu ja muotoutuu muuttuakseen todella. Vaivattomasti. Ei vuorille kiipeämistä, ellette halua kiivetä vuorille. En kiusaa vuorille kiipeilystä. En vain ymmärrä sitä, kun on hyvin monia muita tapoja kokea elämän aistillisuus. Mutta se olen vain minä.

Siis vedetään nyt syvään henkeä tässä. Muistakaa, että olette energian puoleensavetäjä, houkutin. Tuotte sitä jatkuvasti sisään, tätä energiavirtaa. Olette myötätuntoinen olento. Se on sydämessänne, paljon enemmän kuin useimmilla muilla ihmisillä. Se oikeasti on, muuten ette olisi täällä.

Tuntekaa nyt tätä dynamiikkaa. Kun avaatte tuon sydämen – jos ei muuta, niin jakaen sen mestarin kanssa, joka tuo viisautta, avaatte tuon sydämen mestarille – miten energiadynamiikka alkaa muuttua. Se on helppo juttu, koska teidän ei tarvitse ajatella sitä. Siinä ei ole ponnistelua.

Fokus

Vaihdetaanpa nyt vähän isommalle. Seuraavaksi haluaisin tuoda kuvan ruudulle ja myös näyttää sen kaikille katselijoille, ja himmennetään valot, kiitos.

Haluaisin teidän tuijottavan tätä kuvaa. Ja ei, en yritä hypnotisoida teitä (muutama naurahdus).

(Tauko, kun kuva ilmestyy ruudulle)

Toisten hypnotisoinnissa, erityisesti valtasyistä, on oikeasti ns. huonoa karmaa. Tuijottakaa sitä hetki.

(Pitkä tauko)

alt


Okei. Valot päälle, kiitos. Kuva pois ruudulta. Linda mikrofonissa. Mitä koitte? Mitä tunsitte, aistitte? Mikä kokemuksenne oli siinä?

LINDA: Okei.

SHAUMBRA 2: (nainen) No, ympyröitä ja kiiloja.

ADAMUS: Mm hmm. Joo, mutta mitä tunsit? Tiedän, mitä se oli, mutta …

SHAUMBRA 2: Ai, eräänlaista …

altADAMUS: Mikrofoni suun eteen, kiitos.

SHAUMBRA 2: Eräänlaista rauhaa.

ADAMUS: Rauhaa.

SHAUMBRA 2: Minusta tuntui rauhalliselta.

ADAMUS: Okei. Okei, rauhaa. Seuraava. Mitä koit tuosta kuvasta ruudulla?

STEPHANIE: Koin eräänlaista pirstoutunutta …

ADAMUS: Pirstoutunutta.

STEPHANIE: Joo.

ADAMUS: Okei.

STEPHANIE: Joo.

ADAMUS: Asiat tuntuivat pirstoutuvan, okei.

STPHANIE: Joo-o.

ADAMUS: Mielenkiintoista. Mitä sinä koit siinä?

ANDY: Se näytti hyvin hämmentävältä minusta.

ADAMUS: Hämmentävää.

altANDY: Joo.

ADAMUS: Okei. Pari vielä.

SHAUMBRA 3: (nainen) Pystyin näkemään sen tavallaan kahdella eri tavalla, ja minulla oli vaihtoehto.

ADAMUS: Mm hmm, joo.

SHAUMBRA 3: Siis toinen oli vain eräänlainen kuvio, tavallaan kirjaimellisesti. Ja toinen oli liikettä.

ADAMUS: Liikettä.

SHAUMBRA 3: Joskus aivoni näkivät tavallaan liikettä.

ADAMUS: Juuri niin, hyvä. Vielä yksi. Mitä koit?

EDITH: Koin jokseenkin saman kuin Stephanie. Se oli vain paljon neliöitä, ja se näytti liikkuvan ja niin edelleen, ja niin edelleen.

ADAMUS: Hyvä, okei. Himmetään taas valot, ja kuva takaisin ruudulle. Tämä on klassinen hypnotisointikuvio, jota emme käytä kenenkään hypnotisointiin. Valot pois, kiitos, ja kuva internetiin.

Okei. Katsotte tätä, ja jos tuijotatte sitä, alatte nähdä liikettä. Se on luonnollinen asia. Aivot eivät osaa lukea kaikkia kuvioita, jotka on erityislaatuisesti suunniteltu. Ne eivät ole varma, miten luetaan, joten ne alkavat nähdä liikettä, ja monta kertaa liike vetää teidät siihen. Joskus se tuntuu tulevan teitä kohti.

alt(Tauko)

Kun tuijotatte tätä, on joskus myös hämmennyksentunnetta. Kun tuijotatte sitä, kadotatte suuntavaistonne ympäristöstä, joka on kaikkialla ympärillänne nyt. Sillä on hyvin hypnoottinen vaikutus. Ja kun jatkatte sen tuijottamista jonkin aikaa, alatte jäädä kiinni siihen. Teidät vedetään siihen.

(Tauko)

Mieli on hyvin mallintunut siinä tavassa, jolla se ajattelee, jolla se tulkitsee valoa, ääntä, aistisyötettä. Se on hyvin mallintunut siihen. Ja nyt mieli itse asiassa luo kuvioita, kuvia joita ei välttämättä edes ole, mutta koko ajan mieltä vedetään lumottuna siihen.

Valot takaisin, kiitos.

Tämä on esimerkki fokusaistista. Ja käytän tätä nimenomaista kuvaa tänään selittämään, mitä periaatteessa tapahtuu, mitä symbolisesti tapahtuu, kun tulette tähän todellisuuteen. Kun tulette maaplaneetalle, otatte fyysisen kehon ja olette aika-avaruudessa, se ei eroa tällaisesta kuviosta. Jäätte siihen kiinni. Teidät imetään siihen. Se on lumoava. Sillä on tapa hypnotisoida teidät, vetää teidät sisään.

Joillakin teistä keho ja mieli alkaa tuntua vähän hämmentyneeltä tässä, koska menette yhden todellisuustilan ulkopuolelle. Menette yhden todellisuuden hahmotustavan ulkopuolelle. Fokusoidutte, ja keholta ja mieleltä vaatii vähän sopeutua siihen. Siitä syystä saatte vähän hämmennyksentunnetta. Ja sitten kun kuva keskeytetään, yritätte palata takaisin tuttuun ympäristöönne. Mutta tuttu ympäristönne täällä ei ole muuta kuin lumoava kuvio, johon jäätte kiinni. Jäitte kiinni siihen tai pelasitte sitä tai mitä haluattekin sanoa, kun tulitte alussa tälle planeetalle, ja sitten totuitte siihen.

Ja sitten alatte sanoa: "Mutta näin se on. Emme kyseenalaista sitä. On aina ollut tällä tavalla. Minun täytyy hengittää, koska, no, se on naurettavaa – minun täytyy hengittää." Itse asiassa teidän ei tarvitse. Mutta jos uskotte, niin tarvitsee. Jos uskotte, että teidän tarvitsee syödä ruokaa, juoda vettä, niin täsmälleen sitä vedätte elämäänne, ja sillä tavalla todellisuutenne rakentuu.

Kun olette syvällä fokusaistissa, teette kaikki, mitä voitte, vahvistamaan fokusaistia. Ainoa asia joka muuttaa tätä kuvaa, on, kun yksilö saa sen tietämisen, mitä Tobias kutsui ruusun hedelmäksi, tien ulos, kun yksilö sanoo: "Tiedän, että olen …" Voitte laittaa kuvan takaisin ja pitää sitä vähän aikaa. Kun yksilö sanoo: "Tiedän, että olen kiinni tässä ja mieleni analysoi ja sanoo: "No, se on mustavalkoinen ja siinä on ympyröitä ja viivoja."" Voitte jatkaa äärettömiin tuon kuvan fysiikan kuvaamista, eikä sillä ole merkitystä. Olette edelleen tuossa kuvassa. Olette edelleen tuossa fokuksessa. Olette edelleen tuossa todellisuudessa, ja se tekee erittäin vaikeaksi nähdä mitään tuon todellisuuden ulkopuolella.

altNiinpä kun mieli pohtii kaikkea – luovuutta, ratkaisuja vanhoihin ongelmiin, mitä seuraavaksi tulee elämässänne, miten elätte – se kaikki tehdään täällä (osoittaen kuvaa) unohtaen, että on paljon enemmän. Se kaikki fokusoituu tänne, sen sijaan että oivalletaan, että on paljon enemmän.

Mielellä on taipumusta yrittää analysoida ja periaatteessa oikeuttaa oleminen tuossa hypnoottisessa kuviossa tai tässä tapauksessa ihmistodellisuudessa. Ihmistodellisuudessa ei ole mitään vikaa, mutta se on hyvin, hyvin rajoittunut. Siksi olette täällä. Sanoitte periaatteessa: "On tietäminen, joka ylittää tämän todellisuuden, jossa olen jumissa. On tietäminen, että on pakko olla jotain enemmän kuin musta ja valkoinen, jotka luovat tämäntyyppisen todellisuuden. On pakko olla enemmän." Olemme puhuneet siitä aiemmin. Se toi teidät tänne. Se tekee teidät hulluksi jokapäiväisestä ihmiselämästä. Mutta kuitenkin mieli yrittää vielä rationalisoida tuon fokuksen, tuon todellisuuden. Se yrittää selvittää tiensä ulos, ja jos katsotte oikeasti siihen, se tavallaan vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Kuvitelkaa nyt hetki, että todellisuutenne ja henkinen polkunne kulkee tuota tunnelia pitkin. Se vain jatkuu. On lisää samaa. Jonkin on muututtava.

Puhuin siitä tavallaan "Mestarin muistelmissa" tarinassani Sinisen maasta. Tarinassa Sinisen maasta sanoin, että alun perin oli tämä yhteisö, tämä kylä, ja heillä oli kaikki muutkin värit. Heillä oli punaisia ja keltaisia ja pinkkejä ja violetteja ja melkein kaikki värit, jotka voitte kuvitella, ja värit joita ei edes ole ihmisspektrissä. Heillä oli kaikki värit, mutta he rakastivat sinistä. He rakastivat sinistä, ja sinisestä tuli tavallaan ihailluin ja palvotun väri.

Sininen toi lisää rahaa markkinoille. Jos jokin oli sinistä, ihmiset saivat enemmän rahaa siitä. Voi, sinistä kunnioitettiin kovasti. En tiedä miksi – he vain olivat sellaisia. Kenties kyse oli sinisestä fokuksesta. Mutta melko pian kaikki heidän todellisuudessaan alkoi muuttua siniseksi. Heidän ihonvärinsä alkoi muuttua siniseksi. Vaatteet olivat sinisiä. Talot olivat sinisiä. Taivas oli tietysti sininen. Maa oli sininen. Oli sinisen kaikkia erilaisia sävyjä ja sinisessä oli varjostusta, jotta erotettiin esineet toisistaan. Mutta kaikki oli sinistä. Heidän rahansa oli sinistä, kaikki oli sinistä, koska he menivät hypnoottiseen fokukseen – kenties perustuen rakkauteensa tai aistillisiin tunteisiinsa sinisestä, kuka tietää – mutta melko pian oli vain sininen. Se oli kaikki, mitä oli. Kaikki muut värit unohdettiin. Niistä ei kirjoitettu. Kukaan ei kirjoittanut: "Ennen oli keltainen. Ennen oli punainen." Kaikki oli sinistä.

altMutta sitten oli muutama yksilö, jotka tiesivät, että oli enemmän. He vain tiesivät sen, ja yrittivät kuvata sitä toisille. He yrittivät sanoa: "Mutta on enemmän kuin sininen." Mutta he eivät pystyneet. He eivät löytäneet sanoja, koska heidän sanastonsa oli täysin sininen. Heillä ei ollut sanoja keltaiselle. Ei ollut korvia, jotka kuulisivat keltaista tai punaista tai mitään muuta väriä, joten he turhautuivat. He olivat täynnä ahdistusta. He tiesivät, että oli enemmän, mutta no, he alkoivat luulla olevansa hulluja. Kenties he keksivät vain sen. Kenties heidän pitäisi vain olla tyytyväisiä siniseen leipään ja siniseen pizzaan ja siniseen jalkapalloon ja siniseen kaikkeen. He yrittivät päästä takaisin siniseen, mutta jokin kalvoi heidän sisällään. Jokin sanoi: "Kuolisin mieluummin, kuin jatkaisin tätä sinistä elämää."

Ja sitten he sanoivat, että asioita alkoi avautua. Ja se on teidän tarinanne, ystäväni. Se olette te. Te sanotte: "Olemme hyvin fokusoituneita", ja sininen voisi tässä olla aika tai paikka. Sininen voisi olla kaksinaisuus. Sininen voisi olla mitä tahansa, mutta se on rajoittunutta. Se ei ole kaikki, mitä on. On paljon enemmän kuin tämä, ja tämä on ok, mutta on paljon enemmän.

Vedetäänpä syvään henkeä tässä.

Fokus, aisti, tapa hahmottaa todellisuus, kaunis aisti – voimme ottaa tämän pois (kuva) nyt – ja se on uskomaton. Fokus on itse asiassa yksi taianomaisimmista aisteista. Se saa kiinni teidät, ja kaikesta tulee niin fokusoitunutta, että on vaikea löytää tietänne ulos. Klassinen – en sano "virhe" – klassinen väärinkäsitys on, että pääsette ulos sinisestä käyttämällä sinistä, eikä se toimi. Teidän täytyy "vaihtaa" (alt) todellisuuttanne.

Alt-todellisuus

Alt. Teillä on tietokoneessanne tuo näppäin. Alt – se merkitsee erilaista. Se merkitsee muutosta. Se merkitsee "ei enää sinistä". Siis olemme täällä tänään aktivoimassa – en pidä aktivoinneista. Sanotaan, että muistamme alt-näppäimen. Cauldre tajusi tuon sanan tosiaankin väärin (yleisön naureskelua). Muistamme alt-näppäimen, joka on jo sisällänne. Alt-todellisuus.

Kun katsotte elämää, mitä on edessänne, kun ihminen sanoo: "Okei, mitä huominen tuo? Mistä valaistuneessa mestaruudessa on kyse?" ja kaikkea muuta vastaavaa, ajattelette edelleen fokusaistissa, rajoittuneisuudessa. Siksi en pidä niistä sanoista, kun joku sanoo: "En tiedä" tai "Tällä tavalla on aina tehty". Räjäytetäänpä "tällä tavalla on aina tehty", koska se on vain yksi hypnoottinen kuvio, joka vangitsee teidät. "No, olen vain tässä hypnoosissa. Olen tässä fokuksessa. Ja tietysti vuorokaudessa on 24 tuntia." Ei, ei ole. On alt-todellisuus, jossa vuorokaudessa ei ole 24 tuntia, jossa vuorokaudessa ei ole tunteja, jossa ei ole aikaa. Eikä se ole tuolla jossain, se on aivan tässä, mutta ette ole nähneet sitä, koska olitte niin fokusoitunut tuohon ruutuun.

Kyse ei ole mielen pelistä. Mieli ei voi pelata siellä, minne menemme, ei ainakaan heti. Mieli ei voi kontrolloida sitä. Mielellä ei ole hallintaa tai valtaa siihen. Mieli itse asiassa toimii sitä vastaan vähän aikaa, kunnes se oppii sopeutumaan alt-todellisuuteen.

Tämä todellisuus on syvää fokusoitumista, mutta tiedätte jo, että on paljon enemmän. Teitä on melkein nolottanut puhua siitä, koska ette tienneet, miten selitetään tuo fysiikka toisille. Ihmettelitte, keksittekö vain sen tai onko meistä kaikista täällä tulossa vähän hulluja. Voin kertoa teille, rakkaat ystäväni, että on alt-todellisuuksia, ja ne ovat tässä. Ne eivät ole tuolla jossain, ne ovat aivan tässä. Meidän täytyy vain painaa alt-todellisuusnäppäintä. Ja niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, se on myös vähän haaste.

altOletteko oikeasti valmis lähtemään vanhasta fokuksesta? Oletteko oikeasti valmis tuntemaan jotain, mikä voisi tehdä kehostanne hyvin levottoman, koska se ei ole tottunut alt-todellisuuksiin? Se on tottunut fokukseen. Ja mieli – ihmettelette toisinaan, menetättekö järkenne. Oletteko oikeasti valmis painamaan alt-todellisuutta, eri todellisuutta? Ja tiedän vastauksen olevan "kyllä", mutta kerron teille, että se mitä edessä on, vaatii valtavan määrän sallimista, koska painatte tuota alt-näppäintä ja yhtäkkiä asioissa ei oikeasti ole mitään järkeä enää. Mutta kuitenkin niissä on enemmän ns. "aistia" (suom. huom. sama sana kuin "järki") tapana hahmottaa todellisuus, kuin missään, mitä olette tehneet aiemmin.

Minäpä selitän sen vähän eri tavalla. Todellisuus ei ole mitään muuta kuin kokemus tietyssä energia- ja tietoisuusspektrissä. Ja sen sanelevat usein uskomukset. Esimerkiksi planeetalla on kaksi pääuskomusta siitä, miten tulitte tänne ja minne olette menossa. Kaksi pääuskomusta ihmistilasta. Toinen on evoluutio ja Darwin, joka oli todellisuudessa umpihullu (naurua). Hän oikeasti oli. Nerokas, mutta umpihullu. Darwin, evolutionismi, että kaikki kehittyi vihreästä lampivaahdosta, että kyse on vain evoluutiosta. Olitte apinoita. Kehityitte kenties jonkin biologisen vahingon vuoksi. Kaikki on vain tavallaan kehittynyt.

Darwin ja evoluutioteoriat eivät oikeastaan puhu siitä, miten tuo lampivaahto tuli olemaan, miten ensimmäiset mikrobit tai organismit tai mikä tahansa tuli olemaan. Tavallaan astutaan sen yli ja mennään vain suoraan evoluutioon. Ja toinen on kreationismi. Jumala loi teidät. Aatami ja Eeva jotka laitettiin puutarhaan, loivat teidät kaikki, ja nyt olette syntisiä ja menette maahan.

Nämä ovat nuo kaksi päänäkemystä, miten tulitte tänne ja minne olette menossa. Uskonnossa tai kreationismissa tavallaan vapahduksella, menemällä polvillenne anomaan anteeksiantoa tai kärsimällä karmanne pääsette takaisin Jumalan armoon. Siinä ei ole edes järkeä, mutta tällä planeetalla on noin 4.7 miljardia ihmistä, jotka uskovat siihen jossain määrin. Siinä ei ole lainkaan järkeä, mutta se on hauska peli. Nämä ovat kaksi pääajattelutapaa siitä, miten tulitte olemaan.

Vedetäänpä syvään henkeä nyt.

En sano, että kumpikaan on oikein tai väärin. Itse asiassa ne ovat kumpikin omalla tavallaan totta. Mutta painetaanpa nyt alt-näppäintä.

Miten tulitte tänne ja minne olette menossa? Tehdäänpä jotain täysin erilaista tai tunnetaan jotain täysin erilaista, kuin kreationismi tai evoluutioprosessi. Tehdään jotain erilaista.

Vetäkää syvään henkeä. Alt, erilainen. Se ei ole edes ajattelua. Alt-näppäin ei ole yhteydessä aivoihin. Alt-näppäin ei ole yhteydessä aivoihin. Se on yhteydessä mestarin viisauteen ja ihmisen sydämeen. Painakaa alt-näppäintä.

Linda mikrofoniin. Valot kirkkaammaksi.

altMiten tulimme tänne? Ja minne olemme menossa? Mikä on uusi luomisteoria? Ja pyydän teitä, älkää sanoko "en tiedä". Jos luulette, että te ette tiedä, keksikää jotain ja oivallatte, miten totta se itse asiassa oli. Ole hyvä.

JOHN: Tietoisuus sanoi: "Haluan kokea."

ADAMUS: Mahtavaa.

JOHN: Joten se tuli.

ADAMUS: Joten se tuli. En olisi osannut sanoa sitä paremmin itse. Tietoisuus sanoi: "Haluan luoda. Haluan kokea", ja niin se on. Meidän ei tarvitse antaa mikrofonia kenellekään muulle. Kiitos (yleisö taputtaa).

Tiede, ollessaan fokuksessa, ollessaan tuossa lumoavassa kuvassa, sanoo: "No, niin ei ole. Voin todistaa teille nyt, että näitä asioita tapahtui ja tässä on tieteellisiä todisteita, ja te olette täynnä jotain new age -hölynpölyä." Ja kreationistit sanoisivat teille: "Voi, voi, suututat Jumalan ja joudut helvettiin ja sinun täytyy katua tai olet pakana." Ne siis väittelevät, mutta olet ehdottomasti oikeassa. Se on luomista.

Luomisen ei tarvitse kehittyä. Luominen voi tapahtua ja mennä sitten katsomaan: "No, miten tämä tapahtui?", ja se on yksi monista tavoista, miten se voisi tapahtua. Siis tietoisuus – naps! – luo sen tuosta vaan ja sitten luo koko pitkän ison lihavan tarinan, miten tulitte tänne, ja se voi olla totta tai sitten ei. Se oli vain kokemus, mutta niin se on. Tietoisuus päätti luoda, ja siksi olemme täällä. Ehdottomasti.

Siis ystäväni, tämä oli esimerkki ajattelutavoista, massatietoisuuden ajattelutavoista, jotka ovat luultavasti jossain määrin oikein, koska voidaan palata tieteellisesti katsomaan, miten asiat kehittyivät. Voidaan seurata myös kreationismitarinaa, jossa Jumala heilautti yhtäkkiä kättään ja kaikki oli täällä. Se on tavallaan tietoisuus, mutta se antaa kunnian jollekin muulle.

Kaikessa mitä teette tästä eteenpäin, pysähtykää ja painakaa tuota alt-todellisuusnäppäintä. On hyvin monia eri tapoja katsoa todellisuutta, hyvin monia eri tapoja luoda.

Mennäänpä nyt askel pidemmälle tässä. Törmäätte jokapäiväisessä ihmiselämässänne asioihin, ongelmiin – kenties rahaongelmiin, kenties mitä-tehdä-seuraavaksi-elämässä-ongelmiin, kenties suhdekysymyksiin, mitä se onkin, itsearvostus tai mitä tahansa – ja mielellänne on tietynlainen tapa ajatella sitä. Mielenne on tuossa kuviossa, jonka näytimme aiemmin, tuossa lumoavassa kuviossa, ja mielenne kiertää ympäri – laitetaanpa se taas ruudulle hetkeksi – mielenne kiertää ympäri ja ympäri ja ympäri ja ympäri tuon kuvion sisällä ja etsii ratkaisua, sanotaanpa suhdeongelmaan, joka teillä on: "Pitäisikö minun pysyä kumppanin kanssa vai ei? Mitä ovat seuraukset? Mitä ovat taloudelliset vaikutukset? Suuttuuko hän? Uhkaako hän tehdä itsemurhan tai jopa tekee sen? Sanooko hän huonoja asioita minusta muille ihmisille, koska hän tietää kaikki likaiset pikkusalaisuuteni ja pahat tapani?"

altOlette yhtäkkiä tässä ongelmassa, tässä lumoavassa fokuksessa, mielen fokuksessa, mentaalifokuksessa, ja yritätte selvittää, mitä tehdä tuossa suhdeongelmassa. Menette edestakaisin siinä. Teillä on joka päivä kurjempaa. Ette voi sietää tätä ihmistä, jonka kanssa asutte, mutta ette uskalla kertoa hänelle, että te ette rakasta häntä enää. Mietitte, mitä tehdä, mitä tehdä, mitä tehdä. Silloin pysähdytte ja vedettä syvään henkeä ja painatte alt-näppäintä, ja sitten menette helvettiin itsenne tieltä.

Alt ei ole yhteydessä aivoihin. Alt ei mene tähän lumoavaan kuvioon tai fokukseen. Alt avaa täysin uuden ratkaisutason teille riippumatta siitä, mistä on kyse. Isoista ongelmista, pienistä ongelmista, mistä tahansa. Mistä tahansa elämässänne.

Jos teillä on jokin haaste tällä hetkellä – no, mitä teette seuraavaksi elämässänne? Haluatte tämän asian, ruumiillistuneen mestaruuden, mutta tiedätte, ettei työpaikkanne palvele teitä enää. Ette pääse mihinkään sen kanssa, mutta teidän tarvitsee maksaa laskut ja olette taas tässä kuviossa. Ja yritätte selvittää: "Miten pääsen pois tuosta työstä? Miten pääsen pois tuosta tilanteesta, saan tarpeeksi rahaa ollakseni ruumiillistunut mestari, lentääkseni ensimmäisessä luokassa, saadakseni kivan kodin", mikä ansaitsette ja tiedätte ansaitsevanne, mutta mieli palaa takaisin tähän, fokukseen, itseensä etsimään vastausta, joten mitä teette? Sanotte: "No, se tulee mieleeni jonain päivänä." Olette juuri menneet syvemmälle tuohon kuvioon, koska se ei vain tule mieleenne jonain päivänä. Menette vain syvemmälle siihen. Saatatte unohtaa ongelmanne joksikin aikaa, mutta ette ratkaise sitä. Ja taaskin yritätte ratkaista ongelman elämässänne käyttäen vanhoja työkaluja, ollen fokuksessa ja käyttäen mieltä, jolla on rajoittunut, hyvin, hyvin rajoittunut kapasiteetti. Mieli ei ajattele itsensä ulkopuolella. Se ei osaa. Niinpä mieli etsii aina vastauksia itsestään, ja arvatkaapa mitä? Niitä ei ole siellä, ja se on hyvä uutinen!

Miten pääsee pois mielestä? Painatte alt-todellisuusnäppäintä. Ja sitten lakkaatte oikeasti ajattelemasta. Menkää kävelylle. Menkää kiipeämään vuorelle, jos sitä haluatte. Leipokaa kakku, syökää mestarin kuulia, mitä tahansa se onkin (vähän naureskelua). Käytte vain läpi sen kokemuksen, että painatte alt-todellisuusnäppäintä, ja sitten menette pois itsenne tieltä.

Vastaukset tulevat teille, kenties eivät tuolla hetkellä, mutta vastaus tulee, ja se on niin erilainen, mitä mielenne olisi voinut ajatella, että ensin luulette tulevanne hulluksi. Epäilette vastausta. Se ei ole kirjoitettu vastaus tai mitään vastaavaa. Se on tietäminen, tunne – "ahaa, okei" – ja se tulee teille kuin iso kaunis aalto, joka on vain siinä. Mutta sitten ihmismielenne, tämä paskiainen, alkaa yrittää imeä sen sisään, yrittää imeä tuon uuden ratkaisun kauneuden, armollisuuden, hämmästyttävän laajuuden, se yrittää ime sen suoraan siihen (tuo kuvio tai fokus). Silloin palaatte takaisin painamaan alt-näppäintä. "E-ei, e-ei, emme mene siihen. Menemme alt-todellisuuteen."

altAluksi mieli, ihmismieli, ei oikein ymmärrä. Se yrittää liittää sanoja siihen, ja se on melkein määrittelemätöntä. Yritätte laittaa perusteluja uusiin ratkaisuihin elämässänne, eikä ne eivät vain ole yhteneviä sen tavan kanssa, jolla mieli toimii. Tämä kuvio tässä, mieli on sisäänpäin lämpiävä ja se syö aina itseään. Mieli syö aina itseään, mutta se on rajallinen, joten se ei voi vain jatkaa ja jatkaa syömistä. Se on aina innoissaan itsestään. Menemme alt-todellisuuteen, täysin erilaisiin ratkaisuihin.

Voitte käyttää sitä mihin tahansa elämässänne. Se ei ole taikaa, se on tietoisuutta. Se on tietoisuutta, ja se on houkutin. Tietoisuus tuo teidät ulos tästä (fokus-kuva), koska tämän ulkopuolella, tuon koko seinän, koko huoneen, koko rakennuksen ulkopuolella kaikki on vain tietoisuutta. Tietoisuus on juuri se asia, joka sallii teidän, tuo teidät vaihtoehtoisiin todellisuuksiin, ei ihmistodellisuuksiin. Nimittäin teillä on scifi-ohjelmia televisiossa, tieteisohjelmia ja ne kuvaavat ihmistodellisuuden erilaista muotoa, mutta ollaan edelleen ihmiskehossa, ihmismielessä, ihmisteoissa ja kaikessa siinä muussa. Sekaan on heitetty vain vähän ekstrakummallisuutta. Tämä on hyvin erialista. Se ei ole vain alt-ihminen, se on todellakin alt-todellisuus. Hyvin erilainen.

Vetäkää siis kunnolla syvään henkeä, ja tästä lähtien teillä on tämä alt-todellisuus – sitä voitaisiin kutsua työkaluksi, joka on aina ollut, ja palatte takaisin tietoisuuteen siitä. Se on pieni – kutsutaan sitä nappulaksi. Se on sisällänne pieni laukaisin, jota ei ole johdotettu mieleen, ja se antaa teille hyvin erilaisia näkemyksiä, sellaisia minkä kuulimme juuri täällä. Meillä ovat tiedemiehet ja uskonnolliset johtajat väitelleet vuosisatoja, jos ei vuosituhansia, siitä, miten tulimme olemaan. Ja yhdessä puhtaassa ja yksinkertaisessa toteamuksessa veli John sanoi: "Hei, se on vain tietoisuutta, joka on luova, ja kun se haluaa sitä, olemme kaikki täällä." Itse asiassa se on totuus.

Tieteeltä vie tovin löytää se, uskonnot eivät koskaan hyväksy sitä. Mutta se on totuus. Ilman tietoisuutta ei ole mitään. Tietoisuuden kera voitte luoda tällaisia todellisuuksia. Tietoisuuden kera voitte luoda fokusaistin, joka saa teidät kiinni tällaiseen todellisuuteen. Tietoisuuden kera voitte luoda minkä todellisuuden haluatte, mutta se ei tapahdu aivojen kautta. Se ei ole tahdonvoimaa. Se ei ole mitään voimaa. Se ei ole edes energian käyttämistä.

Luomisessa ei ole energiaa. Ja useimmat ihmiset samaistavat luomisen valtavaan energiamäärään. Todellisessa luomisessa, todellisessa tietoisuudessa, ei ole hiukkaakaan energiaa. Voitaisiin sanoa, että vasta myöhemmin kun luominen on synnytetty luojassa, joka olette te, vasta silloin myötätunto tai intohimo tulee esiin ja tuo energiaa tekemään sen. Ja siksi kehotan katsomaan sydämeenne. Katsokaa, mitä sydämessänne on. Teillä on entisen perusteella erilaisia sanoja kuvaamaan sitä, mutta periaatteessa se on myötätuntoa. Tuokaa se nyt itseenne. Tuokaa se elämäänne. Ja yhtäkkiä kaikki muuttuu – helposti, armollisesti ja ilman ponnistelua.

Alt-todellisuus-merabh

Vedetään kunnolla syvään henkeä. Laitetaan vähän musiikkia ja integroidaan tämä kaikki. Paljon puhetta, paljon häiriötekijöitä tänään, mutta integroidaan kaikki tämä merabhissamme.

(Musiikkia alkaa)

Nyt tulee se aika, nyt tulee mestarin viisauden aika. Mestari ilmestyi esiin, koska sallit.

(Tauko)

Mikään noista "minä olen" -olemuksen muista elämistä ei ollut niin salliva, mutta sinä olit, ja nyt viisaus ilmestyy esiin.

(Tauko)

altJa uskallan sanoa, että olet unohtanut ihmisen todellisen sydämen. Sinulla on liian kiire yrittää voittaa haavoja ja haasteita. Liian kiire kamppailla ja taistella, taistella tuulimyllyjä vastaan, käydä taisteluja joita ei enää tarvitse käydä. Koko ajan unohtaen valtavan myötätunnon sydämessäsi.

(Tauko)

Jos on yksi asia, josta teidät tunnetaan koko ikuisuuden, jonka vuoksi teitä juhlitaan, kun lopulta jätätte ihmiskehon ja tulette toiselle puolelle, se on myötätuntonne toisia kohtaan. Se on kuin värinauha, joka teillä on kaikkina aikoina energiakentässänne – kuten sitä kutsuttaisiin. Se ei koskaan lähde pois.

Kun kohtaatte toisia olentoja, enkeliolentoja toisissa maailmoissa, he näkevät sen välittömästi teissä.

Tuon värinauha, tuon myötätunnon, jota teillä on toisia kohtaan, ja pidätte sitä itsestäänselvyytenä.

Haluan teidän alkavan tarkkailla muita ihmisiä, ja heillä on vaihteleva määrä myötätuntoa. Joillain on hyvin, hyvin vähän. Joillain ei ole enempää myötätuntoa kuin eläimellä, joka ryömii metsässä. Toisilla vaihtelevassa määrin, mutta kenelläkään ei ole sellaista myötätuntoa kuin teillä. Ja sydämenne on kovettunut elämien kuluessa. Kenties pelkästään tuon valtavan myötätunnon vuoksi toiset ovat käyttäneet teitä hyväksi. Mutta tiedätte, että nuo päivät ovat menneet. Kauan sitten. Ei ole ketään, joka voi vahingoittaa teitä tai satuttaa teitä millään tavalla.

(Tauko)

Tunnistettaessa, että olette tietoisuusolento, tietoisuus on kuin … No, se on suuri luoja, mutta se ei vaadi energiaa. Tietoisuus on kuin unelma, kuin intohimo … kuvitelma siitä, mitä voitaisiin luoda, mitä voitaisiin kokea. Ja sitten se tuo energiaa ilmentämään sen, mutta ei vain fyysisesti. Se tuo energiaa ilmentämään todellisuuksia.

Nimittäin tälläkin hetkellä kun puhun, olette tässä fyysisessä ulottuvuudessa, aika-avaruudessa, mutta tietoisuutenne kuvittelee, unelmoi ja luo tarinoita, kokemuksia, hyvin aistillisia kokemuksia, jotka eivät edes perustu fyysiseen todellisuuteen. Saatte vilauksia niistä aina silloin tällöin unitilassanne.

altTulemme tähän kohtaan, jossa on aika mennä tuon matriisin yli, tuon mielen ja jokapäiväisen elämän hypnoottisen kuvion yli. Siis tulemme takaisin tähän kohtaan ja sallimme alt-todellisuusnäppäimen. Se on aina ollut. Se ei ole uusi. Se oli tavallaan vain peitossa, piilossa.

Se on todellisuudessa teidän olemuksessanne, tämä alt-todellisuusnäppäin. Ei mitään, mitä teidän täytyy tavoitella tai ansaita. Voitaisiin sanoa, että se on syntymäoikeutenne, mutta on luojaoikeutenne saada alt-todellisuus, mennä kaksinaisuuden yli, mennä vanhojen vastausten yli elämässänne.

Sitä voi vapaasti käyttää eikä se ole yhteydessä aivoihin, eikä kukaan muu voi käyttää sitä. Se on vain teidän. Tunnustamalla ja sallimalla sen oivallatte, että jos joudutte koskaan jumiin, painatte vain sitä. On erilaisia ratkaisuja. On erilaisia perspektiivejä, erilaisia todellisuuksia ja kyllä, ne voivat sekoittua tämän todellisuuden kanssa. Kyllä, ne voivat. Se ei ole joko/tai. Se on "ja". Ette ole rajoittunut yhteen todellisuuteen tai edes kahteen.

Mielen räjäyttävää? No, on se. Mutta se on täysin totta ja se kaikki on tulosta tietoisuudesta. Hassu asia on, ettemme luo mitään uutta tässä. Astumme pelkästään ulos hyvin rajoittuneesta fokuksesta. Sen vain teemme. Astumme ulos tuosta kuvioista, joka näytettiin ruudulla.

Tätä alt-todellisuutta voidaan käyttää elämässänne kaikessa. Ja muistakaa, ettei siinä ole enkelin käsiä. Korkeampi itsenne ei tee sitä. Se olette te – te ja mestarin viisaus.

Sitä voidaan käyttää pieniin asioihin – jos haluatte ostaa uuden auton, uuden talon. Sitä voidaan käyttää suurempiin ihmisongelmiin – "Mitä minun pitäisi tehdä työlleni?" Sitä voidaan käyttää elämänne suuriin ongelmiin – "Miten pääsen irti? Miten sallin ruumiillistuneen valaistumiseni? Miten tulen terveeksi ja varakkaaksi?"

Mutta alt-todellisuusnappulassa on pienellä printattua tekstiä. Ei kovin paljon, mutta riittävästi, että meidän pitäisi tunnustaa se tässä.

Yksi on, ettei se ole sitä, mitä luulitte, mitä ihminen luuli sen olevan. Luovutaan odotuksista heti kärkeen. Se ei ole vain uusi ihmisratkaisu. Se on ylimaallista. Se on ratkaisuja toisista maailmoista, mutta maailmoista jotka ovat aina olleet.

Toiseksi, tässä on vilkkuva valo – "Älä käytä sitä toisiin. Se on vain omaan henkilökohtaiseen käyttöösi." Älkää käyttäkö sitä toisiin, koska silloin romutatte sydämenne myötätunnon. Nimittäin aito myötätunto on sallia kaikille heidän kokemuksensa, kunnioittaa kaikkea heissä, toisissa. Yrittämättä muuttaa heitä. Yrittämättä muuttaa maailmaa, vaan kunnioittaa. Kenties se on yksi vaikeimmista oppitunneista teidän kaltaisellenne enkelille ja ihmiselle.

altÄlkää yrittäkö muuttaa maailmaa. Käyttäkää alt-nappulaa itseenne, omaan elämäänne. Se vaikuttaa lopulta toisiin, kun teistä tulee standardi. Olemme puhuneet aiemmin, että sydämenne hyvyys, tuo säteilevä standardi, muuttaa. Mutta se tekee sen ilman sanoja, ilman voimaa, puskematta. Se muuttaa lähimpiä ihmisiänne – lapsianne, rakastettuanne. Se muuttaa yhteisöänne.

Mutta älkää käyttäkö alt-todellisuusnäppäintä heihin. Se on vain teitä varten – muuttamaan teidän todellisuuttanne, muuttamaan sitä, miten luotte.

(Tauko)

Tietoisuus luo, käyttämättä mitään energiaa. Vasta ilmentämisessä tuodaan energiaa luomaan kauniita todellisuusharhoja.

Tietoisuus, suuri luoja, ei vaadi mitään energiaa.

(Tauko)

Ja muista, että olet houkutin, energiahoukutin – yhtälön toinen puoli, tietoisuusyhtälön toinen puoli. Olet se, mihin energia virtaa, vastaanottaja, se jolle on annettu energioita.

Olet kuin magneetti, mutta jos sinua rajoittaa mieli, uskomuksesi, jos sinua rajoittaa tuo hypnoottinen kuva todellisuudesta, vedät puoleesi vain rajoittunutta energiaa rajoittuneessa spektrissä, jossa on rajoittuneet ratkaisut.

Kuvittele hetki, ettei ole mitään rajoja. On alt-todellisuuksia. On monia, monia erilaisia todellisuuksia, jotka ovat kaikki tässä. Käytä esimerkkiäni: ei ole vain evolutionismia, ei ole vain kreationismia. On tietoisuusismi (Adamus naureskelee).

On hyvin monia erilaisia todellisuuksia.

Kuvittele nyt hetki, miten kaikki muuttuu vaihtoehtoisten todellisuuksien myötä sinulla houkuttimena, sellaisena joka vastaanottaa energialahjoja.

(Tauko)

Siis tuodaanpa tuo alt-todellisuusnäppäin täyteen tietoisuuteen.

Vedä syvään henkeä.

altSe on leikkimistä varten. Älä pelkää sitä. Se on koettavana – älä vain käytä sitä toisiin.

(Tauko)

Muistakaa tästä päivästä, että on hyvin monia eri ratkaisuja ja – pelkistän tässä liikaa, mutta aion sanoa sen – tyypillisesti yritätte käyttää kahta eri ratkaisua, kahta eri lähestymistapaa, kun jokin ongelma tulee esiin – lähestymistapa a ja b – ja ne kaikki perustuvat tuohon lumoavaan kuvaan, toisin sanoen mielen rajoituksiin. Ja kuten sanoin aiemmin täällä tänään, no, niin on aina tehty. Mutta olette todellisia tietoisuuspioneereja. Tehdään se eri tavalla. Avataan alt-todellisuus.

Kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni. Kunnolla syvään henkeä.

Seuraavaan kertaan kunnes tapaamme taas ensi kuussa tai joskus ennen sitä, muistakaa vain, kun pysytte täällä maan päällä ruumiillistuneena mestarina, että kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Kiitos, kiitos (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.