Luxonia

  • Increase font size
  • Default font size
  • Decrease font size
Home Viestejä Geoffrey Hoppe - Adamus 5.8.2017 - Siivet-sarja, shoud 1 - KUVAT LISÄTTY

5.8.2017 - Siivet-sarja, shoud 1 - KUVAT LISÄTTY

Print

Siivet-sarja
SHOUD 1

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
5.8.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Minä olen mitä olen, professori Adamus Saint Germain.

Rakkaat ystäväni, tämän päivän tilaisuus, Siivet-sarjan ensimmäinen, saattaa olla vähän tavallista lyhyempi.

altLINDA: (tuoden lahjapussia) Tämä on erään shaumbran lahja sinulle …

ADAMUS: (keskeyttäen hänet) E-ei! E-ei! Saattaa olla vähän lyhyempi. Olen vähän huonolla tuulella tänään.

LINDA: Tajusin! Ai jaa! (Yleisö sanoo "ai jaa!)

ADAMUS: Se ei ole krapulaa. Se on vain mieliala. Selitän sen aivan hetken kuluttua, mutta unohdamme nyt kohteliaisuudet, kun pääsemme siihen. Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä (Adamus naureskelee yleisön reaktioille)

Ei, vaan olen vähän huonolla tuulella. Selitän sen aivan hetken kuluttua. Mutta haluan tietää, ennen kuin aloitamme – Linda mikrofoniin, kiitos …

LINDA: Kanavoitko Blavatskya? (Naurua)

altIhminen vai mestari?

ADAMUS: Kuka on täällä tänään? Kuka on täällä tänään? Onko se ihminen vai onko se mestari? Yleisölle, kiitos.

LINDA: Ai! Okei.

ADAMUS: Kuka on täällä tänään? Kuten sanoin, olen vähän huonolla tuulella, vähän äreä. Hei, Edith.

LINDA: Niinkö?

ADAMUS: Mitä tapahtuu? (Muutama naurahdus)

EDITH: Hei, komistus. Rakastan sinua.

ADAMUS: Valvotit minua muutama yö sitten, Edith.

EDITH: Hyvä.

ADAMUS: Joo. Et valittamalla, vaan kaikella mairealla puheella. (Joku sanoo "ai!" ja "hei, hei nyt!"; Linda kikattaa). Siis rakas Edith, kuka on täällä tänään? Edith, ihminen vai mestari?

EDITH: Kumpikin.

ADAMUS: Kumpikin. Missä suhteessa? Prosenttiosuus?

altEDITH: Hmm, 95% mestari ja 5% ihminen.

ADAMUS: Köh-köh! (Adamus teeskentelee kakistelevansa, vähän naurua) Okei, okei. Joo, laitamme tuon vastauksen filmille, säästämme sen myöhempää tarkoitusta varten. Okei, joo. Miksi mestari on täällä?

EDITH: Oppiakseen lisää sinulta.

ADAMUS: Ei ole mitään opittavaa. Ei ole mitään opittavaa. Kahdeksantoista vuotta, yli 200 shoudia, riittävästi työpajasisältöä täyttämään 22 kirjaa. Ei ole mitään opittavaa, mestari. Miksi olet täällä? Sanoin olevani vähän huonolla tuulella tänään.

EDITH: Kyllä, tosiaankin. Voitko antaa minulle vinkin?

ADAMUS: En (muutama naurahdus). Jos mestari on täällä, mestari ei tarvitse mitään vinkkejä.

EDITH: No, olen täällä vain kuuntelemassa sinua, joten en tiedä, mitä muuta sanoa.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Tai ei kovin hyvä, itse asiassa.

Seuraava. Kuka on täällä tänään? Haluan tietää, kuka on täällä, mestari vai ihminen. Ole hyvä.

altPATTI: Olen tässä, mestarini.

ADAMUS: Olen tässä.

PATTI: Kyllä.

ADAMUS: No, onko se enimmäkseen ihminen vai enimmäkseen mestari? Missä määrin?

PATTI: Enimmäkseen mestari.

ADAMUS: Enimmäkseen mestari. Mikä prosenttiosuus? Mikä suhde?

PATTI: Yhdeksänkymmentäkahdeksan prosenttia.

ADAMUS: Köh-köh! (Adamus yskii taas ja Patti nauraa kovaa) Onko teillä siellä takana makyo-summeri? "Prrrr!" Yhdeksänkymmentäkahdeksan prosenttia. No sitten, mestari, miksi olet täällä?

PATTI: Tanssimassa.

ADAMUS: Tanssimassa. Miksi ihmeessä et tanssi?

PATTI: Mutta mehän tanssimme.

ADAMUS: Ei huono vastaus. Annan sen mennä.

Seuraava. Kuka on täällä tänään, ihminen vai mestari? Mitä tuossa paidassa lukee?

DAMIAN: Olen virallisesti Sartin "painu vittuun" -klubissa.

altADAMUS: En ymmärrä. Puhuin sujuvasti seitsemää eri kielt- … (Damian havainnollistaa, että hänen t-paidassaan lukee "painu vittuun", kun se taitetaan tietyllä tapaa; vähän naureskelua)

DAMIAN. Kiitos, Sart (lisää naureskelua).

ADAMUS: Lisää vaikeuksiani, lisää huoliani. Olen pahalla tuulella tänään, ja se paheni juuri. Mitä se merkitsee sinulle?

DAMIAN. Tämä t-paita?

ADAMUS: Joo, joo.

DAMIAN: Se on uusi mottoni elämässä, rehellisesti sanottuna.

ADAMUS: Se on mottosi.

DAMIAN: Joo.

ADAMUS: Okei. Sanooko sen mestari vai ihminen?

DAMIAN: (pitäen pienen tauon) Täytyy sanoa, että se riippuu tilanteesta.

altADAMUS: Joo. Tilanne on tässä nyt, sinä ja minä vastakkain, mestari tai ihminen käskemässä minua …

DAMIAN: Ai, ilmaiset sen noin. Okei.

ADAMUS: Niin ilmaisen. Sanoin olevani huonolla tuulella tänään (joku sanoo "voi paska", naurua) Ja tilanne pahenee joka sekunti.

DAMIAN: Joo, mestari.

ADAMUS: Mestari.

DAMIAN: Mestari, joo.

ADAMUS: Mestari.

DAMIAN: Varmasti.

ADAMUS: Sen hyväksyn. Hyväksyn. Jos ihminen käskisi minun tehdä Sart-jutun, e-ei. Ihmisellä ei ole mitään syytä ja oikeutta siihen, mestari voi tehdä sitä vaikka koko pitkän päivän. Kiitos, että olet mestari.

Seuraava. Kuka on täällä tänään, ihminen vai mestari? Tämä on melkein pahempaa, kuin se, kun olin krapulassa. Kuka on täällä? Ihminen, mestari?

JANE: Mestari.

ADAMUS: Mestari. Missä suhteessa, mikä prosentti?

JANE: Sata prosenttia, kyllä.

ADAMUS: Mm! Silmäsi syttyivät, kun sanoit sen. Miksi? (Jane pitää tauon) Millainen tähän johtava viikkosi oli? Ihminen vai mestari?

JANE: Vähän kumpaakin.

ADAMUS: Paljon kumpaakin.

JANE: Paljon kumpaakin.

ADAMUS: Joo. Miksi siis mestari on täällä? Mistä syystä?

JANE: Sen vuoksi, miltä minusta tuntuu tällä hetkellä.

ADAMUS: Miltä sinusta tuntuu?

JANE: Minusta tuntuu avoimelta ja laajentuneelta.

ADAMUS: Miten kauan se kestää?

JANE: Niin kauan kuin kestää (muutama naurahdus).

ADAMUS: Kerron teille hetken kuluttua, miksi se ärsyttää minua todella (lisää naureskelua). Eikä siinä ole kyse sinusta, vaan siinä on kyse minusta, että se ärsyttää minua. Joo, niin kauan kuin kestää. Mitä tapahtuu, kun se ei kestä? Kun kaikki hajoaa ja olet heti takaisin ihmisyydessä.

JANE: Kyllä, mutta tällä hetkellä …

ADAMUS: Mitä aiot tehdä, kun se tapahtuu?

JANE: Luultavasti romahdan ja itken.

ADAMUS: Okei. Hyväksyn sen.

JANE: Joo.

ADAMUS: Joo. Ja mitä tapahtuu sen jälkeen, kun romahdat ja itket?

JANE: Mestari tulee takaisin ja sallin.

altADAMUS: Okei, hyvä. Pidän tauon tässä. Mitä halusit näyttää minulle? (Lindalle) Joo, ja palaamme siihen … Ajattele sitä, koska saatat saada mikrofonin – ihminen vai mestari? Mitä tässä pussissa on?

LINDA: Elokuun 3. päivä, hyvää syntymäpäivää.

ADAMUS: Se oli hemmetin syntymäpäiväni. Siis hyvä.

LINDA: Sinun hemmetin syntymäpäiväsi? (Joku sanoo "ou, vau!")

ADAMUS: Siis … (Avaten lahjan, joka on kaksi kahvimukia) Voi, se on kaunis. Ei, vaan se on oikeasti kaunis (vähän taputuksia). Fleur de lis, kurjenmiekka. Lauletaanpa "Paljon onnea" minulle.

ADAMUS JA YLEISÖ: (laulaen) Paljon onnea vaan. Paljon onnea vaan.

ADAMUS: Riittää jo (Linda naureskelee).

YLEISÖ: (jatkaa laulamista) Paljon onnea, Adamus. Paljon onnea vaan.

ADAMUS: Siinä lauloi ihminen (Linda nauraa). Nämä ovat kauniita. Kiitos.

LINDA: Tylyä! (Joku huutaa "vau!") Tylyä!

ADAMUS: Meillä on asioita tehtävänä. Meillä on asioita tehtävänä.

LINDA: Kiitos, Alice. Kiitos, Alice.

ADAMUS: Kiitos. Kiitos siitä, Alice. Se oli kaunis (vähän taputuksia). Voitit kaksi pistettä minulta tänään. Kyllä, kiitos.

LINDA: Luulen sen merkitsevän, että hän ansaitsee mikin! (Linda nauraa)

ADAMUS: Hän ansaitsee mikin! (Vähän naureskelua) Mestari vai ihminen istuu täällä? Ja vielä kerran kiitos kauniista lahjasta.

ALICE: Ole hyvä.

ADAMUS: Hyvin kaunis.

ALICE: Se muistutti minua sinusta. Oli pakko hankkia se.

ADAMUS: Voisimmeko saada lähikuvan siitä? Hetkinen. Teemme kuvausstudiojutun (Adamus naureskelee, kun kamera zoomaa hänen mukiinsa). Se on kaunis. Minä hymyilemässä mukin kanssa. En ole huonolla tuulella. Pakko saada naamani tähän. Niin sitä pitää (Adamus vetäisee teennäisen hymyn kuvaa varten; Linda nauraa taas kovaa ja yleisö nauraa) Kiitos. Okei, jatketaan. Okei, palataan asiaan. Ihminen vai mestari?

ALICE: Tällä hetkellä kumpikin.

ADAMUS: Kumpikin.

altALICE: Luultavasti 50-50.

ADAMUS: Viiskyt-viiskyt. Toisin sanoen, et hemmetti pysty päättämään.

ALICE: Häh, en.

ADAMUS: (matkien häntä) Häh, en!

ALICE: Joo, en.

ADAMUS: Viisikymmentä, joo.

ALICE: Ehdottomasti tänään on enemmän ihminen kuin muina päivinä.

ADAMUS: Joo, joo. Miksi niin on?

ALICE: Kyllä, varmasti. Tunsin sen myös ajaessani tänne.

ADAMUS: Mitä tapahtui?

ALICE: Olin ärsyyntynyt.

ADAMUS: Ärsyyntynyt, joo.

ALICE: On vakavuutta.

ADAMUS: Pahalla tuulella, joo.

ALICE: On jotain raskautta.

ADAMUS: Raskasta, vakavaa.

ALICE: En tiedä, mitä se on.

ADAMUS: Joo. Ryhmä täällä …

altALICE: Enkä usko, että mestari tuntisi sitä, joten sen on pakko olla ihminen.

ADAMUS: Onko se ryhmäenergiaa?

ALICE: Minusta sen tuntui shaumbroilta.

ADAMUS: Joo.

ALICE: Eikä massatietoisuudelta.

ADAMUS: Joo, joo. Tämä ryhmä täällä.

ALICE: Joo, voisi olla.

ADAMUS: Joo, joo.

ALICE: Joo, mitä tapahtuu? Se on Sartin paidat. Se on ne, nuo hemmetin paidat.

ADAMUS: He tietysti vihaavat sinua tämän jälkeen!

ALICE: Heeh, heeh, heeh!

ADAMUS: Joo, sinulla meni hyvin …

ALICE: Ei, otan sen itselleni.

ADAMUS: Oli täydellisen hyvä päivä ja yhtäkkiä: "Voi ei! Äh! Sain tämän tunteen." Joo.

ALICE: Mm-mmm.

ADAMUS: Joo.

ALICE: Joo.

ADAMUS: Luultavasti tunnet tuon kahden prosentin ihmisyyden, joka täällä on tänään.

ALICE: Ouu! (Linda nauraa)

ADAMUS: Okei.

ALICE: Heeh! Heeh!

ADAMUS: Joo, hyvä. Seuraava ja viimeinen.

LINDA: Haluaako kukaan olla vapaaehtoinen? Tämä on itse asiassa tavallaan pelottavaa.

ADAMUS: Ei, ja voit kiusata myös henkilökuntaa tänään.

LINDA: Ai, kiusata myös henkilökuntaa tänään.

ADAMUS: Totta kai. He ovat osa sitä.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Aa! Hyvä, hyvä. Ihminen vai mestari tänään?

LINDA: Mark, tänne.

ADAMUS: Joo, jonkun täytyy pyörittää kameraasi.

JEAN: Anna palaa, vastaa.

ADAMUS: Kyllä, ymmärtääkseni on syntymäpäiväsi tänään. Lauletaanpa "paljon onnea" sinulle.

ADAMUS JA YLEISÖ: (laulaen) Paljon onnea vaan. Paljon onnea vaan. Paljon onnea, rakas Gaelon …

ADAMUS: On hyvä olla 22.

altYLEISÖ: Paljon onnea vaan.

ADAMUS: Okei, hyvä.

GAELON: Se ei ole tarpeellista. Kiitos.

ADAMUS: Joo, joo. Mutta rakastit sitä. Se on … joo. Nyt se menee Crimson Circlen aikakirjoihin. Ihminen vai mestari täällä?

GAELON: Tunnen paljon kummankin.

ADAMUS: Mikä on prosentti?

GAELON: Tota … (hän pitää tauon ja huokaa)

ADAMUS: Keksi joku luku.

GAELON: Kuin 80% kumpaakin, periaatteessa.

ADAMUS: Kahdeksankymmentä prosenttia.

GAELON: Joo.

ADAMUS: Ai, se on itse asiassa – ostan sen. Joo, joo.

LINDA: Mielenkiintoista matikkaa.

ADAMUS: Joo, kuka voittaa? Kuka voittaa tässä? Kuka voittaa juuri nyt?

altGAELON: Ihminen luulee voittavansa.

ADAMUS: Ihminen luulee voittavansa, okei. Reilu vastaus. Hyvä vastaus. Miksi?

GAELON: Mitä tarkoitat?

ADAMUS: Miksi ihminen voittaa tämän ihmisen ja mestarin välisen jutun, kuka on läsnä täällä?

GAELON: Koska se haluaa.

ADAMUS: Koska se haluaa. Ai jaa. Pikku kakara, okei.

GAELON: Joo (vähän naurua).

ADAMUS: Hyvä, joo. Hyvä. Kiitos, kiitos.

Nyt kerron teille, miksi olen vähän huonolla tuulella.

LINDA: Voi ei.

ADAMUS: Ja kerron teille nyt, että tässä shoudissa, Siivet-sarjan ensimmäisessä, on kaksi pääpointtia, ja kerron teille ensimmäisen ja toisen, ja sitten päivän lopussa yritätte muistaa, mitä ne olivat. Ne ovat kaksi yksinkertaista pointtia, ja luultavasti unohdatte ne. Mutta siksi teemme teille yhteenvedon shoudista.

Adamuksen mieliala

Olen huonolla tuulella tänään, koska minulla on menneiden ja tulevien elämien aspekteja, jotka ovat kaoottisia, ja ne panettelevat minua ja ne panettelevat toisiaan, ja elämä on varsinaista sotkua.

Joo, eikö ole kamalaa? Se on kuin olisi huoneessa, jossa lapset tappelevat ja huutavat. Sanotte nyt luultavasti: "Mutta Adamus, olet niin uskomaton ylösnoussut mestari, luultavasti kaikkein uskomattomin." Tiedän, että sanotte niin (vähän naureskelua).

SART: Ja fiksu!

ADAMUS: Ja fiksu, joo, ja kaikkea muuta. Ja luultavasti sanotte: "Joten luulin, että kaikki ongelmasi ovat lähteneet pois, kun sinusta on tullut ylösnoussut mestari."

Aa! Siinä on hyvin tärkeä pointti. Se ei ole toinen noista kahdesta pointista, mutta hyvin tärkeä pointti. Pelkästään se että on sallinut oivaltamisensa, pelkästään se että on ruumiillistunut mestari tällä planeetalla, ei merkitse, ettei kuule aspektiensa hälinää. Ne eivät ole menneisyydessä, ne ovat tässä nyt. Ne eivät ole tulevaisuudessa, ne ovat tässä nyt.

Siis rakas mestari joka istuu täällä – ja se on noin 20% mestari, olen pahoillani, ja 80% ihminen, mutta puhun nyt mestarille – aina silloin tällöin kuulet tämän melun ja hälinän, ja aina silloin tällöin se kuluttaa ylösnousseen perseesi loppuun (pari naurahdusta). Ja olet kuin äiti kotona huutavien lasten kanssa ja haluat juosta karkuun. Haluat kieltää nuo lapset tai lähettää heidät leirille ikuisiksi ajoiksi (lisää naurua), ja kyllästyt niihin tosissaan. Se ei ole epätavallista eikä sitä pitäisi kieltää. Ne pitävät melua.

Kerron nyt, miten paha tuo tilanne on. Heräsin keskellä yötä ja päätäni särki. En oikeasti nuku, mutta se sopii tarinaan. Heräsin keskellä yötä. Minulla on aspekti, joka itkee parhaillaan, kirjaimellisesti, että se menee vararikkoon. "Voi! Menetän kaikki rahani. Minulta viedään kaikki. Olen hyvin upea olento, mutta menen vararikkoon. Voi, rakas Jumala, ole kiltti ja auta minua." Eikä tämä ole mikään uskonnollinen elämäni, se tunnetaan Mark Twainina. Hän oli melko kyyninen kaikesta. Mutta tuo kyynisyys yhtäkkiä huuhtoutuu pois pienestä asiasta, kuten vararikko, koska hän ei käsitellyt rahaa kovin hyvin, koska hän ei käsitellyt energiaansa kovin hyvin. Ottakaa siitä vinkki – raha on vain energiaa. Hän meni vararikkoon, koska hän ei osannut käsitellä energiaa.

Nyt hän itkee kaiken menettämistä, enimmäkseen maineensa. Maineensa. Hänestä oli tulossa melko tunnettu. Kaikki olettivat, että oli paljon rahaa, mutta hän ei osannut käsitellä sitä. Niinpä hän itkee nyt: "Voi, rakas Jumala, siunattu neitsyt Maria, Jeesus ristillä, ole kiltti, ole kiltti, ole kiltti. Tarvitsen vain vähän apua nyt, vain vähän rahoitusta." Ystäväni, eikö tämä kuulosta vähän tutulta joillekin teistä? "Ole kiltti! Teen mitä tahansa. Alan käydä ripittäytymässä. Teen, mitä tahansa täytyy. Tarvitsen vain apua."

altEnsinnäkin, typerä Mark Twain, Jumala ei välitä. Jumalalla on vanha hymy ja hän sanoo: "Katsokaa Mark Twainia, osa St. Germainia" – St. Germain, Mark Twain, kaikki toimivat yhdessä (muutama naurahdus) – "katsokaa tuota. Katsokaa, mitä tapahtuu."

Luulisi, että vanha Mark kutsuisi kaiken nokkeluutensa, älynsä ja kyynisyytensä kera itseään tai minua, sama asia, ja sanoisi: "Hei, iso kaveri siellä ylhäällä! Sinä! St. Germain, jolla on kiire Ylösnousseiden mestareiden klubissa ja joka tunnetaan ympäri maailmaa, itse asiassa ympäri universumia, suurista tekemistään, miten olisi pieni apu tänne? Menen vararikkoon." Jos hän olisi avautunut jollekin, mikä on jo hänen sisällään, olisin voinut auttaa vähän. En paljoa, mutta olisin voinut järjestää lyhytaikaista lainaa matalalla korolla (naurua). Olisin voinut auttaa vähän, saada hänet tuosta kumpareesta yli. Ja sitten katsella hänen parin kuukauden päästä joutuvan vararikkoon, koska todellinen luoja ja todellinen mestari antaa vapauden jokaiselle luomukselleen ja ilmaisulleen. En pidä kiinni Mark Twainista. En ole panostanut hänen arkipäivän elämäänsä. Hän johtaa sitä. Kyllä, se on osa minua. Se on osa minun ykseyttäni, mutta en yritä sanella hänen elämäänsä.

Tämä melkein saa sen kuulostamaan vanhemman ja lapsen suhteelta tai välinpitämättömältä suhteelta. Ei lainkaan. Sitä kutsutaan aidoksi myötätunnoksi. Luodaan elämä, sallitaan elämä, ja sitten annetaan sille vapaus tutkia ja kokea ja saada oma tarinansa, ja mestari joka alkaa olla vähän enemmän läsnä tässä huoneessa nyt – olemme noin 24%:ssa mestaria. Se nousee hitaasti, hitaasti – kenties ei ihan niin korkealla. Olen antelias tänään, kuten aina.

Siis todellinen mestari antaa vapauden jokaiselle osalleen, ei yritä kontrolloida, ei yritä tehdä hyvää tuolle elämälle, koska – pääsen siihen myöhemmin – se kaikki on vain tarinaa. Sitä se vain on.

Minulla on toinen aspekti, toinen kirjailija, joka tekee minut oikeasti hulluksi, joka ärsyttää minua loputtomasti. Nimittäin koska olen elänyt monta elämää maan päällä teidän laillanne, voin samaistua kaikkeen tuohon ihmisen meluun, kaikkeen ruikuttamiseen ja valittamiseen ja pelkoihin ja huoliin (joku haukottelee) ja haukotteluun ja kaikkeen muuhun, unisuuteen. Kun mestari tulee sisään, ihmisestä tulee vähän uninen. Se on ok.

altMutta minulla on tämä toinen kirjailija-aspekti. Nimittäin minulla oli tämä kirjailijajuttu ja vietin melko monta elämää kirjailijana. Toinen kirjailija, jonka saatatte tuntea Shakespearena. Shakespeare. Tämä kirjailija on varsinainen riesa. Tarkoitan, että se aiheuttaa enemmän stressiä ja enemmän ongelmia.

Luulisi – kun ottaa huomioon, että se on yksi suurimmista kirjailijoista ikinä – että tämä aspekti olisi hyvin tyyni, hyvin rauhassa, mutta ei. Tämä aspekti – en melkein kehtaa väittää sitä omakseni, mutta kai minun täytyy – ei pidä omista kirjoituksistaan. Minä tavallaan: "Ihan sama! Teet rahaa. Ihmiset parveilevat ympärilläsi. Sinut tunnetaan historiassa tuhansia vuosia. Puistossa on kesänäytelmiä sinun vuoksesi, ja sinä ruikutat?" – niin kuin hän tekee koko ajan – "Sinä ruikutat?" Hän ruikuttaa, koska hän ei pidä kirjoituksistaan. Hän ei pidä kirjoituksistaan! Se taitaa päteä moniin luoviin tyyppeihin. He luovat jotain nerokasta, mutta he eivät pidä siitä jostain syystä. He eivät halua näyttää sitä julkisesti tai se ei ollut riittävän hyvä tai heidän olisi pitänyt hioa sitä enemmän.

Shakespeare ei pidä kirjoituksistaan, koska hän ajattelee kirjoittaneensa yleisölle, eikä sydämelleen. Hän ei oikeasti halunnut kirjoittaa sitä – sitä yritän sanoa – mutta se toimi. Se veti suuria väkijoukkoja. Se teki hänestä kuuluisan ja se tekee hänestä edelleen kuuluisan. Hän siis käy läpi sisäistä myllerrystä itsestään: "Pitäisikö minun kirjoittaa itselleni sydämestä aitona runoilijana, joka olen? Vai pitäisikö minun kirjoittaa kaupallisesta tarkoituksesta?"

Se on niin yksinkertaista kuin sanoa: "Rakas Shakey (naurua), tee kumpaakin. Tee kumpaakin! Kirjoita salanimellä muita juttuasi, jos olet huolissasi siitä, että ihmisiltä menee pointti ohi tai se hämmentää heitä. Kirjoita eri nimellä. Kirjoita sydämestäsi." Mutta hänellä on itse aiheutettu psyykkinen ja tunnepulmatilanne ja suoraan sanottuna, olen vähän kyllästynyt siihen. Olen todella kyllästynyt siihen.

Hän ei lähesty minua. Hän ei lähesty Jumalaa. Kyse on vain tuosta haavoittuneesta sisäisestä kirjailijasta, ja hänelle se on pakkomielle, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Ja samaan aikaan kun kuulen kaiken tuon melun – ja te luulette, että elämänne on rankkaa, kun kuulette kaiken tuon melun – minulla on vielä yksi aspekti. Se on itse asiassa alkuperäinen "ollako vai eikö olla" -aspekti, uskokaa tai älkää. Voi, ei Shakespeare kirjoittanut noita sanoja ensimmäisenä. Se oli aspektini, joka tunnetaan Platonina. "Ollako vai eikö olla." Niin filosofista. Niin täynnä … juttua.

altPlatonia pidetään modernin länsimaisen yhteiskunnan todellisena suunnittelija, toimeenpanija, vaikka hän on ajassa kauas, kauas taaksepäin. Hän on hyvin ristiriitainen tällä hetkellä. Hänestä tulee silloin filosofinen.

Nimittäin kun sanon teille, että voitte sanoa, mitä tahansa haluatte, paitsi: "En tiedä", se johtuu siitä, että kyllästyn todella Platoniin. "En tiedä. Ollako vai eikö olla? Maailma on musta. Maailma on valkoinen." Hän tekee minusta hullun ylösnousseena mestarina. Luulette, että teillä on rankkaa tänään, luulette, että teillä on ongelmia, mutta minulla on kaikki nämä entisten elämien – ja tulevien elämien – aspektit, jotka valittavat jatkuvasti, käyvät jatkuvasti läpi pulmatilannettaan.

Olen tänään matkallani Ylösnousseiden mestareiden klubilta studiollenne ja alan kuulla kaikki teidän valituksenne ja teidän ongelmanne ja teidän pulmatilanteenne ja ristiriidat, joita on elämässänne, ihmispuolelta, ei mestaripuolelta. Ja minäpä kerron teille, kumpi on paljon äänekkäämpi, ihminen vai mestari. Ihminen. Ihminen haluaa jäädä jumiin. Oikeasti, oikeasti, oikeasti. Tarkoitan, että Shakespeare ... Ettekö te kaikki haluaisi olla Shakespeare? Ettekö te kaikki haluasi jäädä historiaan? Ja hän istuu siinä: "Voi, en kirjoita sydämestäni. Kirjoitan yleisölle." Turpa kiinni. Kirjoita sitten sydämestäsi. Tarkoitan, miten yksinkertaista se voi olla.

Ja kun hän tarvitsee apua, vähän rakkautta, vähän energiaa, hän ei tule vapaan, korkeamman itsensä luo. Hän ei tule sen ylösnousseen mestarin luo, joka sattuu ylösnousseen loistavasti tältä planeetalta melko vähän aikaa sitten. Ei. Hän menee kirkkoihin. Hän menee toisten ihmisten luo. Hän menee alkoholiin, huumeisiin tai muihin vastaaviin asioihin. Minulla on tämä sanonta: "Kaikkialle, paitsi sisälle. Kaikkialle, paitsi itseensä."

Siis katselen häntä. Katselen häntä kaiken tämän valituksen kera, kaikkien hänen elämänsä ongelmien kera, kun vastaus on juuri siinä. Haluaako hän kuunnella, kun tulen maisemiin? Haluaako hän kuunnella Adamus-setää (vähän naurua), joka sanoo: "Vastaus on hyvin yksinkertainen." Hän ei halua kuulla sitä. Hänellä on liian hauskaa pelinsä kanssa.

Siis olen vähän huonolla tuulella tänään, en ole saanut paljon unta viime aikoina. Kuulostaako se tutulta (yleisö sanoo "joo"), rakkaat mestarit?

Ja ajattele, rakas mestari, joka istut täällä tai katselet, sinun täytyy käsitellä periaatteessa vain yksi ihmisaspekti tällä hetkellä. Minun täytyy käsitellä kymmeniä (joku sanoo "au"). Oo! Oo! Siksi olen vähän huonolla tuulella. Ja pyydän sinua, rakas mestari – olemme nyt noin 27 prosentissa ja tilanne paranee koko ajan – todella tuntemaan, mitä lintuhäkissä tapahtuu. Mitä lintuhäkissä tapahtuu? Mitä sisälläsi tapahtuu?

On paljon hälinää. On paljon hämmennystä. On paljon ruikutusta, ja tuo ihmisaspekti ei oikeasti kovinkaan paljon sano: "Ollaan selkeä. Saadaan vastauksia tässä ja mennään läpi." On paljon mekastusta, ja se jatkuu. Se ei mene pois, koska kaikki entiset elämänne ja tulevat elämänne tapahtuvat juuri nyt.

Vedät vain syvään henkeä, rakas mestari. Et jää kiinni siihen. Sallit sen. Sallit sen, joo. Sinulla tulee esiin entisiä elämiä – ei vain tämä elämä, vaan entisiä ja tulevia elämiä – ja ne pitävät kovaa mekastusta. Vedä syvään henkeä ja sallit sen. Ja jossain kohtaa yksi noista entisistä tai tulevista elämistä on saanut tarpeekseen ja sanoo: "Okei, minä olen mitä olen, mutta tota, en oikeastaan tajua sitä. Joten auta minua, minä olen mitä olen, olen lopultakin avoin ja sallin. Olen viimeinkin valmis kuuntelemaan." Ja silloin on tuo aspekti – entinen tai tuleva, oikeasti juuri nyt – jonka kanssa voit työskennellä. Eikä siinä ole kyse konsultoinnista. Siinä ei ole kyse prosessoinnista. Siinä ei ole kyse sanomisesta: "Voi, sinua Shakespeare-kirjailijaraukkaa", tai mitään vastaavaa. Siinä on kyse: "Vedä syvään henkeä ja salli", ja näistä kahdesta pointista, joista puhumme tänään. Sen kerrotte sille.

altSitä odotellessa sinä, mestari, joka olet nyt – olemme nyt yli 30 prosentin, pääsemme siihen; kenties lähetyksen lopussa olemme tuon 50 prosentin merkin yli – et raivaa tietäsi mestariksi, et yritä olla mestari, sinä vain sallit mestarin. Mestari, vedet syvään henkeä, kuulet kaiken tuon melun, kaiken tuon hälinän ja kaiken muun ja istut puistonpenkillä tai mukavassa tuolissa ja otat kulauksen kauniista mukistasi, jossa on toivottavasti jotain muuta kuin kahvia, kenties vähän viiniä tai jotain, vedät syvään henkeä ja tunnet jokaista tarinaa, joka olet koskaan ollut ja tulet koskaan olemaan.

Ja yhtäkkiä se on kuin voitelisi jarrukengät, voitelisi vaihteet. Yhtäkkiä vedät syvään henkeä mestarina ja tunnet kaikkia noita uskomattomia tarinoita, jotka jatkuvat. Ja yhtäkkiä se ottaa siitä pois hankauksen, kitkan, jännitteen. Ja yhtäkkiä se on sama, mitä minä tein viime yönä – vedät vain syvään henkeä ja otat mukavan asennon ja katselet elokuvaa olemuksistasi. Se on siinä. Et kietoudu niihin, koska mestari oivaltaa, että kaikki selviää. Shakespeare kirjoitti uskomattomia asioita. Mark Twain, rakastan noita kirjoituksia ja ne ovat jääneet historiaan. Miten moni olento voi sanoa sen, että heillä on Platon, Shakespeare ja Twain mukanaan? Ota vain mukava asento ja rentoudu ja oivallat, että ne ovat kaikki vain mahtavia, suuria ja upeita tarinoita.

Tehdään se nyt. Otetaan hetki, rakas mestari. Se on niin helppoa.

Joo, se on suuri "ja", koska on menossa kaikkia näitä juttuja. Mestari ei salli itsensä juuttua kaikkeen tähän kamaan. Itse asiassa mestaria kiehtoo tarkkailla sen tapahtumista. Tämä on seuraava taso. Tähän olemme menossa. Tätä teette tällä hetkellä.

Niinpä olen nopeasti pääsemässä yli huonosta tuulestani. Olen nop- … sanotte "kyllä" (naureskellen), "luojan kiitos". Se ei merkitse, että olen kiva tänään. Tiedättehän, millaista on, kun olette pahalla päällä, ja yhtäkkiä kun sumu ja hämmennys ja kaikki muu alkaa hävitä, se on kuin: "Voi paska! En halua olla hyvällä tuulella. Minulla oli hauskaa huonolla tuulella. Älä naurata minua. Älä hymyilytä minua." Olen tavallaan siinä tilassa. Mieliala kohoaa, mutta pidän siitä tavallaan edelleen, tiedättehän? Ja tiedän, että tekin pidätte.

altEi mitään kommenttia Lindalta tähän.

LINDA: Olen piilossa (naurua).

ADAMUS: Linda on piilossa. Otetaanpa kuva Lindasta piilossa, ja hän on kuin …

LINDA: (naureskellen) Linda on piilossa!

ADAMUS: Hän on kuin: "Riittää!" Hän ei ole edes yleisöalueella, hän on niin piilossa (Linda naureskelee).

Hämähäkinseitti

Ihmiselle joka istuu siinä, on yksi hyvin tärkeä asia. Elämässäsi tulee jatkuvasti asioita esiin. Ihmisellä on pelkoja, eivätkä ne vain huuhtoudu pois. Ne ovat siinä. Tarkoitan, että teissä on energiajälki. On pelkoja, on epäilyksiä, ja näen teidän yrittävän voittaa pelot ja epäilykset.

Elämässänne on haasteita, ja näen teidän yrittävän vaikuttaa noihin haasteisiin. Mutta tiedättekö, mitä tapahtuu? Jäätte tavallaan kiinni pelkoon – pelkotunteeseen jossa ei ole mitään tolkkua, mutta se on siinä – ja se on kuin jäämistä kiinni hämähäkinseittiin. Ja tuo hämähäkki on pelko tai epäily tai epävarmuus tai mikä se sattuu olemaankin. Jäätte kiinni tuon hämähäkin verkkoon.

Nyt hämähäkki on saanut teidät. Nyt on taistelua ja kamppailua säilyttääksenne itsenne, pelastaaksenne itsenne pelko- tai epäily- tai epäpätevyyshämähäkiltä tai mitä se sattuu olemaankin. Nyt olette mukana taistelussa. Mutta voin kertoa sinulle yhden asian, rakas ihminen. Olet hämähäkin verkossa. Olet hämähäkin alueella. Hämähäkki kutoi sen sinua varten, ja hämähäkki tietää, että aiot taistella. Ja tiedät, mitä tapahtuu hämähäkinseitissä, kun alat taistella siinä – sotkeudut siihen lisää.

Hämähäkki haaskaa tuskin hitustakaan energiaa taisteluun. Sen ei tarvitse. Se antaa vain sen vaikutelman, että se taistelee, tyydyttämään ihmisen, joka on jäänyt kiinni hämähäkinseittiin. Se sanoo: "Krrrr! Krrrr!", mutta siinä ei ole oikeasti mitään, koska hämähäkki tietää, että sinut on jo johdettu harhaan. Olet verkossa. Sillä hetkellä kun alat taistella, olet valmis, olet kiinni ja olet päivällinen (Adamus naureskelee).

Mielialani paranee. Minä nauran! (Vähän naurua) Minä nauran nyt. Se paranee paljon, upean paljon.

Mitä se merkitsee ihmissinulle? Paria asiaa. Kun kohtaat tuon pelon, mikä tulee tapahtumaan, koska elät tällä planeetalla ja elät kehossa, kun kohtaat tuon pelon tai epäilyksen tai mitä se sattuu olemaankin, hämmennyksen: "En pysty tekemään päätöstä. En tiedä, mitä tehdä", kun olette siinä, menkää siitä läpi. Kun alat huomata meneväsi hämähäkinseittiin ja tiedät sen olevan vääjäämätöntä, tiedät sen olevan siinä, mene läpi. Älä pysähdy. Älä taistelko. Älä prosessoi tuota ongelmaa. Älä yritä miettiä perusteellisesti tuota ongelmaa, koska olet verkossa. Jäät kiinni. Älä yritä järkeillä itseäsi siitä ulos. Älä yritä meditoida itseäsi siitä ulos. Älä yritä etsiä terapeutteja, jotka auttavat sinua pääsemään siitä ulos, koska tuot vain heidätkin hämähäkinseittiisi. Siinä kaikki.

altKun huomaat kohtaavasi pelon tai epäilyn tai epävarmuuden tai elämäsi on täysin sotkussa, vedä syvään henkeä ja mene siitä läpi. Mene siihen syvemmälle. Siinä ei ole ihmistolkkua, mutta siinä on energiatolkku, joka on täysin tarkoituksenmukainen.

Ihminen ei halua mennä yhtään syvemmälle. Se kohtaa tuon tunteen, kauhun keskellä yötä, ahdistuksen ilman selvää syytä. Teillä on ollut sitä. Ihminen vastustaa: "Voi, ahdistusta. Mitä teen? Minun täytyy ajatella tieni läpi tästä. Minun täytyy keksiä jokin kiva pikku klisee. Minun täytyy tehdä jonkinlainen seremoniatanssi tai mitä se sattuukin olemaan."

Olette verkossa. Taistelette nyt, ja se on hassua, koska ajattelette: "Ei, ei! Olen henkinen. Olen pyhä ja laulan tai mitä tahansa." Olette niin hämähäkinseitissä. Ette vain oivalla sitä. Ja tuo hämähäkki heristää nyrkkiä vain silloin tällöin – heristää kaikkia nyrkkejään – antaakseen sen vaikutelman, että teillä on jotain taisteltavaa, mutta se on saanut teidät jo. Pelko on saanut teidät. Epävarmuus on saanut teidät. Ja erityisesti, kun tulette tähän mestaruus- ja valaistumiskohtaan, on edelleen pelkoja ja epäilyjä ja ihmettelette: "Mitä tapahtuu lapsilleni? Mitä tapahtuu fyysiselle keholleni? Menetänkö mielenterveyteni? Mitä ihmiset ajattelevat?"

Nämä ovat kuin hämähäkkejä, joita on kaikkialla, ahdistuksia joita on kaikkialla. Ette taistele niitä vastaan. Ette voita niitä. Ette voi voittaa, koska te teitte nuo pelot. Teitte nuo epäilykset. Ne tuntevat teidät itse asiassa paremmin, kuin te tunnette ne. Olette nyt hämähäkinseitissä, ja sotkeudutte vain lisää.

Mitä siis teette? Vedätte syvään henkeä ja sallitte itsenne mennä siihen, täysin ja perinpohjin. Siinä ei ole tolkkua. Ei lainkaan. "Miten niin? Jos sallin itseni mennä pelkoon, se nielaisee minut." Ei, koska menette suoraan läpi hämähäkinseitin keskeltä, mutta jatkatte matkaa. Menette suoraan läpi jokaisesta pelosta, ahdistuksesta, ongelmasta joka on elämässänne, mikä se ikinä onkin. Vedätte syvään henkeä ja sidotte selkäänne nuo unelmienne siivet ja lennätte suoraan läpi. Ette vastusta tai yritä muuttaa tai yritä taistella tai yritä ajatella tietänne läpi siitä. Sidotte vain kiinni nuo siivet ja menette. Se on siinä.

Ja on kauhun hetki, kun menette suoraan tuohon hämähäkinseittiin ja teillä on nuo siivet selässä, ja sanotte tavallaan: "Voi paska, Adamus! Toivon, että olit oikeassa tässä, koska menen suoraan epäilyn ja pelon ytimeen …" ja mitä tapahtuu seuraavaksi?! Olette toisella puolella. Olette kaiken sen toisella puolella. Hämähäkinseitti on ihmistietoisuus, teidän tietoisuutenne. Nyt olette toisella puolella ja katsotte taaksepäin ja oivallatte, ettei oikeasti ollut hämähäkinseittiä. Oivallatte, että kaikkia pelkoja joita pelkäsitte, ei oikeasti ollut. Tarkoitan, että muodostitte ne mielessänne, energiakentässänne. Muodostitte ne. Nyt olette niiden toisella puolella. Ei ollut taistelua, ja nyt on viisauden makeaa nektaria, joka on teidän ihmisenä ja joka ei ole ollut tähän saakka ulottuvilla.

Luuletteko, että aion antaa nektariviisautta Shakespearelle ja Platonille? Mitä he tekevät sillä? He möhlivät elämänsä vielä lisää. Siis, en. Tuo nektari, tuo viisaus on hämähäkkiseittihavainnon takana. Sitä ei oikeasti ole.

Mitä sanon? Lakatkaa taistelemasta kaikkea vastaan. John Kuderka totesi aiemmin jotain, mikä sai minut haukkomaan henkeäni, ja minun täytyy sanoa, John ja jokainen teistä jolla on jokin terveysongelma, vetäkää syvään henkeä ja sallikaa se. Älkää taistelko. Älkää taistelko syöpää vastaan, koska olette silloin suoraan hämähäkinseitissä. Menette siitä läpi. Laitatte nuo siivet selkään "en välitä enää" -tyyppisessä hetkessä ja menette siitä läpi. Ette taistele syöpää vastaan. Menette siitä vain läpi.

altSe on sallimista. Ja riippumatta siitä, mitä tapahtuu, mitä ihminen pelkäisi tapahtuvan – lisää syöpää, mahdollinen kuolema, ettei ole tarpeeksi hyvä luoja luodakseen terveyttä – riippumatta siitä, mitä ihminen pelkää, menet siitä läpi, mestari. Menet siitä läpi, ja löydät toiselta puolelta viisauden. Ei niin, että menet siitä läpi etsien parannusta tai etsien jotain muuta. Menet läpi siitä, koska se ei ole enää sinun. Et omista sitä. Et taistele sitä vastaan. Ei mitään tällaista.

Mikä tahansa ongelma on elämässänne, vanha lapsuustunne, joka tulee jatkuvasti esiin, se tulee jatkuvasti esiin, koska jatkatte leikkimistä sillä. On jotain, minkä läpi ette ole pystyneet raivaamaan tietänne, mutta ette prosessoi sitä. Ette prosessoi sitä. Prosessoiminen on hämähäkin jälkiruokaa. Nyt olette kiinni verkossa ja prosessoitte. Teette itsestänne vain makeamman. Päällystätte itsenne prosessointisokerilla ja odotatte hämähäkin tulevan hotkaisemaan teidät. Siinä kaikki. Ette prosessoi tässä. Ette ajattele sitä. Että älyllistä sitä. Sidotte kiinni nuo siivet ja menette suoraan siitä läpi. Se on siinä.

Missään ei ole enää taistelua jäljellä. Ei ole taistelua jäljellä. Ihminen, kuuntele minua! Ihminen, kuuntele minua ja huonoa tuultani tänään. Kuuntele minua. Ei ole taistelua jäljellä, kun pääset tähän kohtaan. Mitä vastaan ylipäätään taistelet, yhteiskunnan epäkohtia? Taisteletko itseäsi ja heikkouksiasi vastaan? Miksi taistelet, valo ja pimeys? Maskuliinisuus ja feminiinisyys? Voisimmeko päästä jo ohi jumalaisesta feminiinisyydestä ja mulkkumaskuliinisuudesta? (Naurua) Tuosta jatkuvasta taistelusta, joka on … (vähän taputuksia) Kiitos. Olen kyllästynyt siihen! Olen kyllästynyt siihen, koska omat aspektini, Shakespeare ja Platon ja kaikki muut valittavat ja kaikkea muuta. Olen kyllästynyt siihen, ja teidänkin pitäisi olla. Se on taistelua. Se on hämähäkinseitti ja jäätte siihen kiinni. Sinä naurat (jollekin yleisössä). Se oli melko hyvä, eikö? (Adamus naureskelee) Joo, minun täytyi harjoitella tätä juttua.

Missä siis olinkaan? Huonossa tuulessani. Päästään siitä yli. Ei ole taistelua. Ei ole taistelua ihmisen ja mestarin välillä. Ei ole taistelua teidän ja avaruusolentojen välillä. Teillä ei ole taistelua Donald Trumpin kanssa (vähän naureskelua ja taputuksia).

KERRI: Oikeasti!

ADAMUS: Voi, monet ihmiset ovat kuin: "Ai jaa, oik- … Minulla oli hauskaa." Ei ole taistelua. Kun pääsette tähän kohtaan, ei ole taistelua, ja se on hyvä asia, tavallaan. Mutta olette tottuneet taistelemaan. Olette tottuneet olemaan vahva myös silloin, kun olette heikko. Olette tottuneet taistelemaan, koska se auttaa vahvistamaan identiteettiänne. Olet tottunut taistelemaan, Kerri (Adamus naureskelee) … Ei, Kerri, tuo taistelu …

KERRI: Mitä?!

altADAMUS: …auttaa sinua vahvistamaan identiteettiäsi. Älä anna hänelle mikrofonia (vähän naureskelua). Tämä on yksisuuntaista keskustelua.

KERRI: Olen laskenut miekkani. Olet väärässä!

ADAMUS: Kiitos.

KERRI: Tämä on ohi.

ADAMUS: Kiitos. Hyvä.

KERRI: Elämäni muuttui.

ADAMUS: Kiitos.

KERRI: Ihan oikeasti se on muuttunut.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Se on muuttunut.

KERRI: Voi, painisin kuitenkin kanssasi hyytelössä (naurua).

ADAMUS: Voimmeko editoida tuon pois? Voimme vain teeskennellä … Huonon tuulen päivänä haluat painia kanssani hyytelössä?

KERRI: Kyllä!

ADAMUS: Ja se on kuin … (lisää naurua)

KERRI: Kyllä, aina.

ADAMUS: Okei. Siis pontin ollessa, palataanpa takaisin … Kiitos häiritsemisestä. Minun mielialani oli paranemassa ja me putosimme taas takaisin alas – olemme nyt taas noin 24 prosentissa mestaria (vähän naureskelua). Se voi mennä takaisin ylös.

Ei ole taistelua syövässä, köyhyydessä tai missään muussa. Ei. Ymmärrätkö sen, ihminen? Lakkaa taistelemasta.

Laita itsesi minun asemaanialt hetkeksi. Nyt se on mestari. Se on valaistunut itsesi, ja mitä kertoisit tuolle ihmiselle, joka käy läpi pulmatilanteita, joka käy läpi kaikkea kurjuuttaan ja kärsimystään ja "Voi, minulle ei oltu reilu, ja minä …" Suu kiinni! Se on kuin: "Pääse yli siitä. Sido kiinni nuo siivet ja mene pelkoihisi, mene huonoon lapsuutesi, mitä tahansa se onkin." Ja tiedän, että se tuntuu täysin väärältä asialta. Jep, se on oikein, koska olette tehneet sen väärin tähän saakka. Olette taistelleet näitä asioita vastaan. Voi, ja sitten oltuanne 40, 50 vuotta tällä planeetalla: "Katsokaa kaikkea etenemistä, jota olen tehnyt! Katsokaa, miten pitkälle olen päässyt." Tuosta tuohon?! Onko se siinä?! Koska ette koskaan pääse kovin pitkälle, kun tuo hämähäkinseitti on todella suuri, todella valtava.

Tuo hämähäkki leikkii vain kanssanne, antaa teidän luulla, että pääsette jonnekin. Tuo hämähäkki vain odottaa ja odottaa ja odottaa. Se nappaa muutaman muun kärpäsen ansaansa, ja se sanoo vain: "Se tulee minulle. Se kaikki tulee minulle." Jep.

Vedätte siis syvään henkeä. Jos jokin vanha tunnehaava, sanotaan kumppaniin tai vanhempaan liittyen, tulee esiin, katsokaa vain itseänne, tarkkailkaa itseänne, koska se tulee esiin ja sanotte tavallaan: "Voi! Voi! Se on vanha muisto. Voi! Olen paha ihminen. Minulla ei pitäisi olla näitä ajatuksia." Turpa kiinni! Sitokaa ne kiinni ja menkää läpi. Laittakaa nuo siivet selkäänne ja pääskää siitä yli. Ja toisella puolella on tuo viisaus, tuo nektari. Se on siinä.

Sido hihna kiinni ja mene läpi

Siis ensimmäinen pointti muistettavaksi: sido hihna kiinni ja mene läpi. Kuulostaa kamalalta, mutta … (naurua). Niin totean asiat. Kerroin teille olevani huonolla tuulella tänään. Minulla ei ole aikaa "vahata" kaikkea runolliseksi. Sitokaa hihna kiinni ja pääskää siitä ohi. Menkää sairautenne, itsearvostuksenpuutteenne läpi. Käsitättekö, miten kyllästynyt olen Shakespeareen ja ruikutukseen – hän on kuin: "Minun kirjoitukseni …" Menkää vain läpi siitä, okei? Meillä ei ole enää aikaa pelleillä kaiken ihmisen itse aiheuttaman kurjuuden kanssa. Teen se hyvin selväksi – itse aiheutetun. Yhteiskunta ei tee sitä. Maapallon keskuksessa ei elä olentoja, jotka tekevät sen teille. En välitä, miten paljon avaruusolentoja on – he eivät tee sitä teille. Se on itse aiheutettua, ihminen … teet sitä melkein jonkinlaisen kummallisen ilon vuoksi. Päästään siitä vain yli, okei? Okei. Hyvä.

Vedetään syvään henkeä tässä. Mielialani paranee. Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä.

Iso lihava tarina

Seuraava, toinen pointti: kaikki on tarinaa. Kaikki on upeaa isoa lihavaa tarinaa. Sitä se vain on. Elämänne, ihmiselämä, on upea iso lihava tarina. Ei ole mitään opittavaa. Ei ole mitään oppitunteja, joita joku yrittää tuputtaa. Ei ole, uskokaa tai älkää. Ja haluatte uskoa, että tämä elämä – tai mikä tahansa elämä – on hyvin vakava ja erityislaatuinen ja kaikkea oppimista. Hevonpaskaa! Kaikki on tarina, sitä se vain on. Iso, lihava ihmistarina.

Tiedän, etteivät ihmiset halua kuulla tätä. He haluavat tulla hyvin vakavaksi, vaikkapa henkisyydessä. Ja järkytän joitain ihmisiä, uskokaa tai älkää. Järkytän joitain ihmisiä, koska meistä ei tule täällä todella vakavia. Pidämme kaiken kevyenä, pelaamme pelejä, pidämme hauskaa, häiritsemme ja sidomme vain hihnan kiinni ja menemme läpi. Saamme sen vain tehtyä.

Kuulostaa kamalalta! Tarvitsen uuden tekstittäjän tässä (naurua).

LINDA: Okei, mikä siis oli ensimmäinen pointti? (Lisää naurua ja Adamus naureskelee)

altADAMUS: Mielialani paranee vähän. Olette noin 37%:a mestari tällä hetkellä. Edistymme.

Kaikki on tarinaa, tuo ihmiselämä. Minun elämäni Shakespearena, Platonina, Mark Twainina – ne ovat vain tarinoita. Ei oikeasti ollut mitään opittavaa, ja se on vapautta. Se on helpotuksentunne.

Ette tulleet tänne oppimaan mitään. Olette teeskennelleet, että tulitte tänne oppimaan jotain. Teeskentelitte, että teillä oli karmaa. Teeskentelitte, että teillä oli sarja entisiä elämiä. Muuten, entiset elämät väittelevät keskenään! Minulla on Twain täällä ja Platon tuolla, ja ne kiistelevät, ja luulen, että Twain on voitolla tällä hetkellä, koska Platon oli niin tylsä. Tarkoitan oikeasti tylsää. Lukekaa joitain juttuja. Haukotuttaa. Ja hän oli hyvin vakava. Ei koskaan ollut päissään, ja minusta ei ole enkeli, ennen kuin on ollut päissään (naurua). Täytyy olla, koska muuten on vain tiukkapipo kaikesta. On liian vakava.

Se kaikki on tarina. Se on uskomaton tarina. Se on tunteellinen tarina, tarkoitan tunteellista hyvänä asiana. Se on kirvelevä tarina. Se on rikas tarina, mutta se on vain iso lihava tarina.

Iso lihava tarina luulee, että se on uhri, luulee, että elämä on vaikeaa ja luulee, että se tekee todella kovasti töitä saadakseen jotain, raivatakseen tiensä takaisin johonkin – luoja ties mihin. Näin ei ole. Mestari istuu tässä ja minä katselen, katselen Platonia – voi jessus – ja se on kuin: se on vain tarina. Ja hänellä on sairauksia. En mene niihin tässä, koska tämä on perheohjelma, mutta hänellä on sairauksia (vähän naurua). Ei, vaan tarkoitan, ettei halua olla karkea jalkasienestä, joo, tai mitä se onkin. Ja hän on koko ajan kuin: "Voi minua, koska minulla on tämä." Mutta hän luulee, että se on jokin upea iso oppitunti kosmokselta, ja huudan jatkuvasti hänelle: "Hei Plat, ei ole! Sinulla on vain jalkasieni. Miten olisi vähän vettä ja saippuaa noihin varpaisiin? Se tekisi ihmeitä!" (Lisää naurua) Ja hän on filosofinen. Hän yrittää selvittää tämän universaalin tarkoituksen ja hyvän ja pahan, "jalkasieni ja ei jalkasientä" -kaksinaisuuden (lisää naurua). Olen kuin: "Se on vain … " (Linda ottaa hänen mukinsa ja haistaa, mitä siinä on; paljon naurua). Joo. "Se on vain tarina! Sitä se vain on."

Ihmiselämänne jäävät todella kiinni itseensä. Ne oikeasti jäävät. Ne tulevat hyvin vakavaksi siitä. Ne tulevat vakavaksi itsestään. Ottakaa hetki ja olkaa se mestari, joka istuu täällä. Ottakaa hetki. Olette puistonpenkillä tai missä tahansa, ja katsotte tarinaanne hetken. Katsokaa tuota ihmistarinaa. Tarina taistelusta, ehkä? Tarina olemisesta altavastaaja, ehkä? Tarina siitä, ettei kukaan ymmärrä teitä. Se on vain tarina, okei?

Siis ihminen, pysähdy hetkeksi ja ymmärrä, että se on vain tarina. Siinä ei ole loppupeliä. Ei ole voittamista tai häviämistä, se on vain iso lihava tarina. Ja kun mestari saa tämän tavallaan läpi ihmiselle, kertoo ihmiselle: "Sillä ei ole merkitystä! Tämä ei ole kilpailua. Et yritä ansaita tietäsi takaisin taivaaseen. Ei mitään sellaista."

altKun mestari voi istua siinä, vetää syvään henkeä ja ottaa vähän kahvia – tai mitä helvettiä tässä ikinä onkin (muutama naurahdus) – ja vain katsoa kaikkia näitä entisiä elämiä ja tulevia elämiä – muistakaa tämä, "ja tulevia elämiä" – ja sanoa: "Se on vain iso lihava tarina", no, tavallaan inhimillistätte sen silloin. Sanotte: "Pyh! Mitä haluan katsella tänään? Mitä elämää pyöritän 5K-systeemissäni täällä ylhäällä? Ja mitä katson?" Rakkaudella ja myötätunnolla tietysti, mutta yrittämättä puuttua asiaan. Yrittämättä muuttaa mitään, vaan sanoen: "Se on vain upea iso lihava tarina. Sitä se vain on."

Kun ihminen alkaa tuntea sen, kun hän alkaa oivaltaa sen ja oivaltaa, että koko tämän ajan kun hän luuli joidenkin korkeampien olentojen katselevan itseään, ja jumalien ja muiden jumalien ja monien jumalien ja kansankiihottajien ja jumalatarten ja kaikkien muiden … se on hassua peliä. Ihminen luulee, että hän katsellaan koko ajan, ja se on melkein kuin esitystä jumalille. "Katsokaa minua. Olen uhri. Katsokaa minua. Synnyin vammaisena. Katsokaa minua. Olen typerä. Katsokaa minua. Olen henkisellä polullani." Se on kuin olisitte teatterissa – luulette aina, että se on esitystä.

Mutta sitten kun ihminen kuulee mestarilta: "Hei, se on vain iso lihava tarina! (Vähän naurua) Sillä ei ole merkitystä. Lopeta jo! En edes katsele useimmiten, koska se on tylsä tarina. Se on uusinta! Se on vain uusinta edellisestä ja sitä edellisestä elämästä. En edes katsele. En välitä!" "En välitä, Platon. Tietysti olet kuuluisa, mutta en oikeasti välitä, koska se on …" Se on kuin katselisi PBS:ää, kun katselee Platonia (lisää naureskelua). Se on kuin: "Katsovatko ihmiset tätä?!" Ja se on kuin: "Ei, minä vaihdan kanavaa. Katson" – Cauldre sanoo "jotakin tyttöjen leffaa tai romanttista komediaa tai jotain sellaista" – "jotain hauskaa, koska kaikki on vain iso lihava tarina." Sitä se vain on.

Vedä kunnolla syvään henkeä, mestari. Olemme 47 prosentissa. Voi, olemme melkein perillä. Luulen, että merabh pystyy kallistamaan vaa'an. Vedä kunnolla syvään henkeä, mestari.

Käännä kanava – tahatonta sanaleikkiä – ihmistarinaan tästä elämästä. Onko se länkkäri? Onko siinä "ammu ne, pam, pam, valkohattu, mustahattu" -tyyppinen tilanne?

Onko elämäsi upea länkkäri vai onko se avaruusolento-sci-fi? Juu, useimmilla teistä se on sitä (Adamus naureskelee). Onko se upea iso mielen matka? "Ptruu! Mitä tämä on? Avaruusolentoja ja juttuja multiversumeista ja sen sellaista, ja ihminen taistelee tiensä läpi ja lopulta taistelee suuren avaruusolennon kanssa ja peittyy limaan monta kertaa." Onko se sinun elämäsi? Upea suuri sci-fi?

Vai onko elämäsi tällainen – en tiedä, miten sitä kutsutaan – kirvelevä ja sydäntä raastava, tiedättehän: "Mukava ihminen menee ulos ja maailma potkii hänestä paskat pihalle. Mukava ihminen – voi! – haluaa lopettaa kaiken ja sitten lopussa hän löytää aidon rakkauden tai jotain vastaavaa, ja kaikki itkevät ja musiikki soi." Onko se sinun elämääsi? Jos on, se on vain upea suuri lihava tarina, ja siinä kaikki.

altOnko elämäsi uutislähetys? Katselen niitä joidenkin teidän kautta. Avaatte uutislähetyksen, ja toimituksessa istuu joukko ihmisiä ja he väittelevät tuntitolkulla eivätkä pääse mihinkään! Ja he väittelevät edestakaisin: "Daa, daa, daa! Ja minä olen oikeassa ja sinä väärässä!" Ja sitten melko pian he vihaavat toisiaan. Miksi sitä näytetään uutisissanne? Siinä ei ole mitään tolkkua. Onko se elämäsi tarina? Suuri mahtava tiski ja kaikki väittelevät edestakaisin eikä kukaan pääse mihinkään. Onko se elämäsi tarina?

Vai onko elämäsi tarina enemmän ns. piirrosfilmi? (Vähän naureskelua) Joo, piirretty. Tavallaan hauska, tavallaan kevyt. Ketään ei oikeasti satu, koska et ole ihminen. On piirroksia. Eikö ole uskomatonta, miten ne luotiin? Ne ovat piirroksia. Siis vaikka pahantekijä tulee ja kolauttaa sinua päähän ja aivosi roiskuvat, niin kahden minuutin kuluttua aivosi ovat taas kassassa, koska et ole oikeasti ihminen, olet piirroshahmo. Tällaistako elämäsi on?

Toisin sanoen, pidätkö tavallaan hauskaa siinä? Et oikeastaan ole huolissasi seuraamuksista ja sanot: "Tämä on vain yksi upea iso lihava piirrosfilmi, jossa elän. Piirsin sen. Kirjoitin sen. Käsikirjoitin sen. En tiedä, mihin se on menossa, mutta se on vain piirrosfilmi." Voisit yhtä hyvin pitää hauskaa siinä. Voisit yhtä hyvin vetää syvään henkeä ja piirtää itsesi oivaltamiseen. Tarkoitan, miksi ei?

Vai onko elämäsi yksi upea iso – miten sitä kutsutaan – romanttinen draama? On tavallaan aina vähän pimeää ja viulut soivat jossain taustalla ja joku käy läpi jotain eeppistä tapahtumaa elämässään. Ja sitten hän rakastuu ja se on hänen elämänsä rakkaus, mutta avaruusolennot sci-fissä ottavat hänen elämänsä rakkauden yhtäkkiä pois. Ja yhtäkkiä … ja se on pelkkää draamaa, se on tunnedraamaa ja tiedättehän, tunnedraamoissa on aina perhe mukana – äiti, isä, lapset, kaikki muut, suku. Ja sitten se tuodaan työpaikalle. Ja on paljon kyyneliä ja paljon sydänsurua. Herran tähden, sammuttakaa se! Tarkoitan, koska sillä ei ole koskaan todella hyvää loppua, kuten piirretyissä. Niissä on hyvä loppu, mutta näissä suurissa romanttisissa eeppisissä draamoissa on aina: "Voi!" Mutta tavallaan se saa olonne tuntumaan hyvältä (joku sanoo "saippuaooppera"). Saippuaoopperan tyyppinen juttu. Päivien viemää. Miten kauan se on tullut? (Joku sanoo "50 vuotta") Viisikymmentä vuotta. Suurin piirtein yhtä kauan kuin olette eläneet. Onko noissa saippuaoopperoissa päästy mihinkään? Oletteko te päässeet mihinkään? Enemmän kuin saippuaoopperoissa, joo. Siis joo, suurta saippuaoopperaa.

Ja sitten ovat vain komediat. Vain komediat. Jotkut komediat ovat todella tyhmiä, mutta se on komediaa. Ei tarvitse ajatella kovin paljon. Jotkut komediat ovat todella hyviä, todella hauskoja. Jopa katsoessani huonolla tuulella teidän kauttanne, nauran joskus komedioille, koska ne laskevat leikkiä ihmiselämän ristiriidoista. Ihmisillä on mahtavaa komediaa. Meidän komediamme toisella puolella eivät ole kovin hyviä, paitsi minä (vähän naureskelua). Mutta komedia toisella puolella ei ole kovin hauskaa. Ihmisillä on upeaa komediaa, kyky nauraa itselleen.

altJa tämä tavallaan tuo minut pointtiini. Elämä on yhtä upeaa isoa lihavaa tarinaa. Siinä kaikki. Ette saa pisteitä. Ette saa parempaa paikkaa paremmassa taivaassa. Ette saa mahdollisesti parempaa paikkaa Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Se on vain yhtä upeaa isoa lihavaa tarinaa. Eikä ihminen ole se, joka valaistuu, tekee valaistumisen, siitä huolimatta mitä ihmisen elokuva kertoo hänelle. Ihminen voi sallia sen. Ihminen voi kirjoittaa pienen piirretyn, joka herää henkiin, ja se on kuin: "Jessus, mitä tapahtui, kun sidoin hihnan kiinni, menin hämähäkinseitistä läpi ja sallin?" Yhtäkkiä toisella puolella oli tämä kaunis viisaus, enkelipölyä kaikkialla ja lopussa tulee kaunista musiikkia ja trailerit ja lopputekstit. Ja lopputeksteissä joka kohdassa on sinun nimesi: "Kirjoittanut, tuottanut, ohjannut, valaistus, assistentti", kaikki muu, sinä olet se. Sinä olet kaikki.

Ihmiset ottavat elämänsä hyvin vakavasti. He oikeasti ottavat. Ja he uskovat sen. He uskovat tuon roskan – ison lihavan tarinan – ja se taittaa tehdä siitä tavallaan hyvän, tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta he ottavat sen hemmetin vakavasti ja jäävät kiinni siihen. Ja siitä syystä olen puhunut pitkään joistain henkisistä ryhmistä. He ovat mitä tylsimpiä jumissa-omissa-tavoissaan ihmisiä. He ottavat asiat hyvin vakavasti, eivätkä he välttämättä pidä tästä, koska nauramme. Laskemme leikkiä.

Olette kaikki viettäneet paljon elämiä temppeleissä ja munkki- ja nunnaluostareissa, eikö vain? Ja on paljon hiljaisuutta, paljon todella vakavia juttuja, ja Jumala katselee aina. Äläkä mokaa, Kerri, koska Jumala katselee (vähän naureskelua). Ja elämä tuli hyvin tylsäksi näissä temppeleissä ja munkki- ja nunnaluostareissa. Todella tylsäksi. Millainen elokuva siitä tulisi? Tylsä. "Okei, ensimmäisellä viikollamme …" ja sitten näytätte kaikkia vain "ommaamassa" ja laulamassa mantraa ja sytyttämässä kynttilöitä. Toisella viikolla "ommaamista", laulamista, kynttilöiden ja vähän suitsukkeiden sytyttämistä. Sitten jatkamme noin 50 vuotta ja "ommataan" ja lauletaan edelleen. Mitään ei ole tapahtunut. Jumala ei ole ilmestynyt. Jeesus ei ole ilmestyt, eikä ilmestykään. Luuletteko, että hän tulisi niin tylsään ...

KERRI: Eikä lainkaan seksiä.

ADAMUS: Ei s- … No, heillä oli.

KERRI: Ja tragediaa.

ADAMUS: Joo, joo. Eikä tarkoitus ole "kerriä" (jatkaa) siitä, mutta tiedättekö miksi … (Naurua, kun yleisö tajuaa sanaleikin; suom. huom. sanat "kerri" ja "jatkaa" ovat samankaltaisia) Ja tämä on fakta, sen pitäisi olla Wikipediassa. Tämä on ehdottomasti fakta, mutta tiedättekö, miksi pieruhuumori on niin hauskaa? Tiedättekö miksi? Pieruhuumori, ilmavaivat, kaasu perseestänne (lisää naurua). Tiedättekö, miksi se on hauskaa? Se ei oikeasti ole kovin hauskaa, kun sitä ajattelee. Se ei oikeasti ole, mutta kaikki räkättävät täällä, jos katselette netissä. "Voi, nämä pienet hah-hah pierut!"

Tiedättekö miksi? Koska kuvitelkaa 600, 700 vuotta taaksepäin. Olette nunna- tai munkkiluostarissa (naurua) eikä kukaan puhu. Tarkoitan, ettei teidän anneta puhua, ja istutte siellä – itse asiassa olette polvistuneena – ja olette tulossa juuri hulluksi. Mutta yritätte tavallaan: "Okei, aion tehdä tämän. Kenties se toimii. Sanotaan, että se toimii, ja Jumala katselee joka tapauksessa." Ja istutte vain siellä, olette vakava ja yritätte tehdä oikein ja olette täysin kietoutunut itsesääliin, ja aivan yhtäkkiä joku "prrrr!" (Naurua, ja Linda lisää ääniefektiä) Kaikki repeävät, ja aivan yhtäkkiä joku toinen päästää pierun. Se oli hauskin asia, mitä oli tapahtunut koko vuonna! (Lisää naurua) Eikä myöskään pää-äiti ja pääpappi voi kuin nauraa.

Se oli ainoa huumori silloin, ja se juuttui teihin – ei tahallista sanaleikkiä (lisää naureskelua). Mutta se pysyi teissä tähän elämään saakka. Se on kuin: "Muistan sen! Kirkko oli täysin hiljainen, muutama kynttilä paloi ja aivan yhtäkkiä, tyhjästä "prrrrr!" Kaikki katsovat ympärilleen: "Kuka sen teki?" Mutta sitten oli spontaania nauramista ja kaikki piereskelevät. Kukaan ei sano sanaakaan. Kaikki piereskelevät! Ja se on kuin: "Voi ei!" Sitten alatte miettiä: "Mitä söimme lounaaksi tänään?"

Pointtini kaiken naurun keskellä on, että kaikki on upeaa isoa lihavaa tarinaa. Elämänne, kaikki muut elämät – ne ovat vain upeita isoja tarinoita.

altKun teistä tulee hyvin vakava niiden suhteen, kun otatte itsenne vakavasti, energia jumiutuu, ja sitten unohdatte, minne laitoitte siivet ja mitä sanoin täällä – nämä kaksi yksinkertaista pointtia – ja alatte tulla taas todella vakavaksi ja jäätte päänne sisään. Olette hämähäkinseitissä tuossa kohtaa, kun teistä tulee noin vakava. Vasta sitten kun voitte vetää syvään henkeä ja nauraa isolle lihavalle tarinallenne, oivallatte, ettei teitä mitata tai valvota. Ei ole oikeaa tai väärää. Teillä on elämiä, joissa käytiin läpi kaikenlaista paskaa, ja toisista selvisitte leikiten. Sillä ei ole merkitystä. Sillä ei oikeasti ole merkitystä.

Tämä on erityisen ainutlaatuinen elämänne. Sitä ei kuitenkaan pidä ottaa vakavasti. Erityisen ainutlaatuinen elämä, koska olette täällä tekemässä mitä? "Opiskelemassa valaistumista." Voi hyvä luoja! Sallimassa. Sallimassa. Pitämässä hauskaa. Sallimassa. Olette täällä sallimassa. Sitä se oikeasti on. Onko teidän oltava vakavissanne sallimisesta? Ei lainkaan! Itse asiassa, mitä enemmän hymyilette, sitä enemmän sallitte. Joo, voisimme laittaa sen puskuritarraan ja isoäidin jumpperiin.

Olette täällä sallimassa. Se on siinä. Miten vakava teidän on oltava sallimisessa? Ei kovin! Miten paljon työtä se vaatii? Ei yhtään! Mutta saako se teidät tuntemaan, että te ette oikeasti yritä kovasti, että te ette luo hyvää elokuvaa? Sillä ei ole merkitystä. Vedätte vain syvään henkeä ja sallitte. Tiedätte olevanne siinä, kun voitte nauraa isolle lihavalle tarinallenne, kun voitte lakata ottamasta itsenne niin hemmetin vakavasti ja lakata ajattelemasta, että teillä on maailman taakat harteillanne ja "Tätä valaistumista on niin vaikea tehdä". Ei ole. Ei ole. Sitä ei koskaan suunniteltu sellaiseksi. Kyse on niistä jästipäistä, jotka yrittävät tehdä siitä tylsää, yrittävät palata takaisin hiljaisuuden päiviin luostareissa ja yrittävät tehdä siitä jonkinlaista ihmisen valaistumispeliä, eikä se ole sitä. Se on todella helppoa. Se on hengen vetämistä syvään ja isolle lihavalle tarinallenne nauramista.

Otetaanpa huikka tätä, mitä tässä ikinä onkin (Adamus naureskelee).

Rentoudu ja salli

Olemme Siivet-sarjassa ja aloitin tänään – se on minun tarinani. Keksin se. En ole huonolla tuulella. Rakastan teitä. Rakastan minua vielä enemmän, mutta rakastan teitä (yleisö sanoo "jee!" ja vähän taputuksia) En ole huonolla tuulella. Se on tarina, ja sitä vaan oivaltaa – se on kuin piirrosfilmi – "Pidetään hauskaa tänään ja leikitään vähän. Tulen sisään, olen huonolla tuulella "krrr, krrr, krrr!"" Jotkut teistä järkyttyivät oikeasti. Jotkut teistä olivat kuin: "Voi luoja! Aikooko hän purra minulta pään pois tänään?" Ajattelin sitä, mutta …

altVetäkää syvään henkeä omassa elämässänne, alkakaa pitää hauskaa, koska tiedättekö mitä? Sillä hetkellä kun teette sen, sillä hetkellä kuin olette leikkisä sen kanssa, sillä hetkellä kun oikeasti rentoudutte ja sallitte, koko energiadynamiikka muuttuu. Ette ole enää siinä skenaariossa, että lennätte tuohon hämähäkinseittiin ja jäätte jumiin. Silloin oivallatte, että kaikki liikkuu lävitsenne. Miten voisitte jäädä jumiin? Kaikki liikkuu lävitsenne – aika, paikka, hämähäkinseitit ja kaikki muu. Kaikki pelkonne, kaikki huolenne ja ahdistuksenne – ne kulkevat vain läpi. Siinä kaikki. Ne tekevät itsensä tunnetuksi aina silloin tällöin. Joo, on tunne, joka kulkee kehonne yli. Se saattaa aiheuttaa jopa vähän myllerrystä. Annatte sen vain mennä läpi. Siinä kaikki. Siinä ei ole taistelua.

Ihmisperspektiivi on, että jäätte kiinni hämähäkinseittiin ja yritätte taistella tienne ulos. Se on ihminen. Siksi kysyin: "Kuka täällä on tänään?" Mestarin perspektiivi on – olemme melkein 50:ssä – "Se kulkee vain lävitseni." Ja itse asiassa teidän ei tarvitse sitoa mitään kiinni tai lentää minkään läpi. Sallitte vain nuo siivet, jotka ovat jo siinä, ja levitätte ne ja katselette, miten kaikki virtaa sisään ja lävitsenne. Ja sitten otatte vain sen, mitä haluatte isoon lihavaan tarinaanne, vain sen mitä haluatte elämäänne, vain sen mitä valitsette itsellenne, ja oivallatte, että se kaikki vain virtaa lävitsenne. Se on niin yksinkertaista.

Nyt tulee Siivet-sarja – uskoakseni on 19. vuosi, jonka olemme olleet yhdessä, ja kuten sanoin aiemmin, on 200 shoudia. Se on paljon. Riittää sisällöksi 33 kirjaan, paksuun kirjaan, ei ohueen. Kaikki Tobiaksen opetukset, kaikki uskomaton viisaus minulta ja kaikki, mitä tulee – uskomaton, joo – sen mukana. Ja itse asiassa – vetäkää syvään henkeä tässä – sekin on osa isoa lihavaa tarinaa, kaikki tämä. Mutta minun täytyy sanoa, että se on ilmiömäinen tarina. Se on ilmiömäinen.

Kun teimme vuosia sitten siirtoa Tobiaksen ja minun välillä, konsultoin muutamia muita ylösnousseita mestareita tulemisesta tähän Crimson Circleen. Kuulin tästä ryhmästä, tavallaan samalla tavalla kuin jotkut teistä ovat ehkä kuulleet siitä, ennen kuin tulitte tänne. Kuulin siitä, mutta olin vähän epäluuloinen. Shaumbra? Merirosvot? Tämä kapinallisten ja yllyttäjien ryhmä? Ja minä tavallaan: "Olen mukana. Olen mukana." (Naurua) Toiset sanoivat, että se kestäisi kaksi, kolme, neljä elämää. Tiesin, ettei kestäisi. Tiesin, että olitte hyvin valmiita. Teitä tarvitsi vain hakata muutaman kerran päähän ja ojentaa ja teidän täytyi vetää henkeä ja oivaltaa, että se on vain iso lihava tarina. Sitä se vain on. Elämänne ei ole kovin tärkeä, paitsi "minä olen" -olemukselle. Ja se on tärkeä sen kauniissa tarinassa. Mutta muuten lakatkaa ottamasta sitä niin hemmetin vakavasti, okei?

altMitä oikeasti sanon? Menkää elämään. Nauttikaa. Pitäkää hauskaa. Kun tunnette ahdistusta tai pelkoa tulevan läpi, sallikaa sen vain mennä suoraan läpi sen sijaan, että juoksette sitä karkuun tai yritätte taistella sitä vastaan mielessänne. Sallikaa sen mennä suoraan läpi. Oivallatte, ettei oikeasti ole mitään hämähäkinseittiä. Mutta sillä hetkellä kun taistelette sitä vastaan, on se sitten syöpä, taloudellinen vararikko, itsearvostus tai mitä tahansa muuta, sillä hetkellä kun taistelette sitä vastaan, jäätte siihen jumiin. Se on itse asiassa pahempaa nyt teille kuin koskaan ennen. Pääsette tähän tietoisuuspisteeseen ja jäätte enemmän jumiin kuin koskaan. Olette herkempi, joten jäätte enemmän jumiin. Silloin pysähdytte ja sanotte: "Mitä ne pointit olivat, joista Adamus puhui?"

SART: Olisi pitänyt kirjoittaa ne muistiin.

ADAMUS: Teidän olisi pitänyt kirjoittaa ne muistiin (vähän naureskelua). Siksi teemme nauhoituksia teille. Tämän nauhoituksen kyllä myymme. Ei ilmaislahjoja … Vitsi, vitsi.

Se on tarina, pitäkää hauskaa sen kanssa. Olette upea iso piirrosfilmi.

Siivet-sarjassa alatte oivaltaa, että nyt vain teemme sen, okei? Siis keräännymme yhteen, pidämme hauskaa, minä keksin tarinoita, kuten "Olen huonolla tuulella." Miten voin olla koskaan huonolla tuulella? Itse asiassa se mitä sanoin noista elämistä, on totta. Platon on varsinainen kiusankappale. Hän ei osaa koskaan päättää, ja Shakespeare tuskailee sisäisen päätöksensä kanssa, kirjoittaako yleisölle. Ja Mark Twain, hän on hauska, mutta hyvin skeptinen toisinaan, hyvin negatiivinen kaikesta, enimmäkseen itsessään. Hänellä on energiaongelmia – ei mikään ihme, että hän joutui vararikkoon. Kaikki nuo asiat ovat totta, mutta se ei vaivaa minua vähääkään. Vedän syvään henkeä ja katson heidän isoja lihavia tarinoitaan ja oivallan kauneuden niissä ja minussa. Ja oivallan, etteivät he koskaan oikeasti jää jumiin verkkoon. He luulevat jäävänsä, mutta he eivät jää. He eivät itse asiassa koskaan törmää ja pala. He luulevat niin, mutta he eivät tee sitä. Ja he ovat itse asiassa kaikki osa minun ykseyttäni.

Kun meiltä loppuu aika – kerroin teille, että tämä olisi tavallista lyhyempi, noin kaksi minuuttia tavallista lyhyempi (naurua) – tehdäänpä merabh. Miksi? Olen kyllästynyt puhumaan, ja te olette kyllästyneet minun puhumiseeni.

Vedetään kunnolla syvään henkeä ja tehdään siivet-merabh. Vetäkää kunnolla syvään henkeä. Nyt mennään.

Siivet-merabh

Olemme nyt Siivet-sarjassa.

(Musiikki alkaa)

Se merkitsee, että näiden vuosien jälkeen, kun olette todella avautuneet, sallineet ja katsoneet huvittuneena itseänne, olemme lopultakin siinä pisteessä, että nousemme korkeuksiin. Nousemme korkeuksiin. Se merkitsee laajentumista.

altIhmisellä on edelleen päiviä, jolloin sillä on paniikkia tai ahdistusta tai se on vain vihainen. Silloin vedät syvään henkeä, kuten teemme nyt. Voin melkein kuulla tuon ihmisen huutavan taustalla – silloin vedät syvään henkeä ja oivallat, että kaikki on vain upeaa isoa lihavaa tarinaa. Silloin tunnet siipesi, tarkoitan kirjaimellisesti.

Tunnet siipesi.

Olen sanonut joissain kokoontumisissamme aiemmin, että teillä on energiasiivet. Selkä, hartiat, ovat herkin osa kehossanne. En puhu suurista höyhensiivistä, vaan puhun kyvystä laajentua ja avautua. Vedät vain syvään henkeä ja sallit sen.

Sanot: "No, en tiedä miten." Juu, tiedät. Se on vain osa tarinaa. "Yhtenä päivänä kasvatin siivet – siivet jotka sallivat minun laajentua. En enää pelännyt elämää, en enää pelännyt lentää, en enää pitänyt itseäni valaistumisen siipikaton alla. Tein vain sen."

Vedä syvään henkeä, ja isossa lihavassa tarinassasi tulet lukuun, jossa vain sallit siipien avautua.

Nämä siivet voivat viedä sinut läpi jokaisesta havainnosta, että saattaisi olla pelkoa, epäilyä, vaaraa – jokaisesta uskosta, ettet osaa päättää, ettet tiedä, mitä tehdä seuraavaksi. Tunnet vain näiden siipien avautuvan ja vievän sinut tuolle puolen.

Kyllä, ihmisellä joka istuu täällä, on päiviä … on kurjia päiviä. Se on vain osa isoa lihavaa tarinaa, ja se on okei. Se on okei. Ja on mestari, jolla on siivet. Ei yritetä taistella, ei yritetä voittaa epäilyä ja epävarmuutta ja pelkoa. Ei yritetä lainkaan, vaan oivalletaan, että se on vain yksi ja-tilanne, yksi monista tavoista hahmottaa todellisuus.

Tässä tulevassa sarjassa, tänä vuonna joka meillä on yhdessä, alat todella kokea asioita. Sen sijaan, että puhutaan sallimisesta, sallit itsesi kokea sen. Platonmaisen valaistumispuheen sijasta, koet sen. Ilosta puhumisen sijasta, se todella on siinä.

Joskus kokemukset joita sinulle tulee tänä vuonna, järkyttävät sinua helvetisti, koska ne ovat hyvin todellisia. Tarkoitan, että ne ovat totta.

Joskus tietoisuuden avautuminen pökerryttää sinut. Ihmettelet, pystyykö kehosi tai mielesi edes käsittelemään sen. Se on niin hämmästyttävää – kokemus, eikä pelkkää puhumista.

Kyllä, pystyt käsittelemään sen, erityisesti kun vedät syvään henkeä ja tunnet nuo todellisen mestarin siivet.

Siirrymme luokkahuoneluennoista todellisiin, merkityksellisiin ja hauskoihin elämänkokemuksiin. Muutat tarinaa, kirjoitat sen eri tavalla ja yhtäkkiä näissä ison lihavan tarinasi myöhemmissä luvuissa oivallat, että nyt osallistut sen kirjoittamiseen. Ihminen, osallistut tuon seuraavan luvun kirjoittamiseen.

Sinulla on tietämys ja tunne, että oli kirja, iso lihava kirja elämästäsi, mutta sinulla ei oikeasti ollut kovin paljon sanottavaa siihen, mitä siinä kirjoitettiin. Se muuttuu.

Puhuimme hiljattain keahakissa siitä – sitä kutsutaan rinta rinnan elämiseksi. Mestari ja ihminen. Oivallat, että et oikeasti luottanut itseesi kirjoittaaksesi tarinaa, uutta lukua.

altNyt sinä, mestari ja minä olen kirjoitatte ja elätte nyt uusia lukuja, lukuja vapaudesta, lukuja todellisesta elämän kokemisesta. Ei vain tavallista arjen monotoniaa, vaan todellista elämän kokemista. Se on ero. Juuri nyt se on ero – sinä osallistut.

Mitä siis on istuminen tässä nyt? Mitä tämän merabhin aikana tapahtui? Missä prosentissa olemme nyt? No, paras tapa sanoa se, kun joku pääsi erittäin lähelle sitä: olet 100-prosenttisesti ihminen ja 100-prosenttisesti mestari. Olet kumpaakin.

Ette ole ristiriidassa toistenne kanssa. Et yritä mennä 20-prosenttisesta ihmisestä 80-prosenttiseen mestariin – olet kumpaakin, olet rinnakkain. Kumpikin.

Vedetään syvään henkeä.

Lennä pelkojesi läpi. Lennä henkisen ahdistuksen läpi. Lennä tunneongelmien läpi. Älä pysähdy yrittämään selvittää niitä tai prosessoida niitä. Älä juokse niitä enää karkuun. Lennä niiden läpi.

Se on vähän pelottavaa ensin, koska tuntuu siltä, että lennät suoraan hämähäkinseittiin. Mutta oivallat, että on vauhti, voitaisiin sanoa intohimo, energia – melkein tietoisuus, muttei ihan – mutta on vauhti, joka sinkoaa sinut suoraan syvimpien pelkojesi läpi. Älä välttele niitä enää, mutta älä myöskään prosessoi niitä. Mene suoraan läpi.

altToiseksi oivalla, että se kaikki on iso lihava tarina, mutta nyt olet osa sen kirjoittamista. Ja sanon "osa", koska mestari tekee edelleen oman osansa kirjoittamisesta. Mutta nyt sinä, ihminen, kirjoitat myös, osallistut. Nämä ovat nuo kaksi pointtia.

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä. Vetäkää kunnolla syvään henkeä yhdessä.

(Musiikki loppuu)

On aika juhlia, rakas shaumbra. Aika juhlia. Siis avaa nuo siivet ja päästään liikkeelle. Ja muista aina, että kaikki on hyvin isossa lihavassa tarinassasi! (Naurua)

Tämän myötä, kiitos. Kiitos (yleisö taputtaa).

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.