Luxonia

  • Increase font size
  • Default font size
  • Decrease font size
Home Viestejä Geoffrey Hoppe - Adamus 6.5.2017 - Transhumaani (yli ihmisen) -sarja, shoud 9

6.5.2017 - Transhumaani (yli ihmisen) -sarja, shoud 9

Print

Transhumaani (yli ihmisen) -sarja
SHOUD 9

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
6.5.2017
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

altMinä olen mitä olen, vapaan olemisen Adamus. (Linda alkaa taputtaa ja yleisö seuraa mukana)

Kiitos. Voitte säästää taputuksenne myöhemmäksi. Katsotaan, ovatko ne rehellisempiä siihen mennessä, kun olemme valmiita tänään. Ei, vaan se oli kaunista, mutta kauneudesta puheen ollen, tunnetteko, mitä huoneessa tapahtui? Ja te kaikki jotka katselette, tunnetteko, mitä tapahtui muutaman viime minuutin aikana? Jokin tavallaan pyyhkäisi kaikkien yli, pyyhkäisi shaumbrojen yli, hmm. Kenties on vähän vaikea edes kuvata sanoin, mutta on tunne todellisesta – voitaisiin kai sanoa – laadusta, tunne aistillisuudesta. Aistillisuudesta.

Olen puhunut aika kauan aisteista. On ollut paljon sanoja ja paljon älyllisiä käsitteitä, mutta sitten lopulta ne tavallaan imeytyvät sisään, olemukseenne. Alatte ymmärtää – ei mielen sanatasolla, vaan sydämen tunnetasolla – mitä merkitsee olla aistillinen, mennä yli sen, mitä kutsuisin suhteellisen harmaaksi, latteaksi ja usein huumorittomaksi elämäksi, jossa olette hyvin vakavana elämästä ja myös valaistumisestanne. Ja sitten vedätte syvään henkeä ja yhtäkkiä maailmanne muuttuu.

Puhumme vähän siitä tänään, mutta onko se tapa, jolla hahmotatte maailman ja itsenne? Tapahtuuko asioita oikeasti ja muuttuvatko asiat? Tarkoitan, että voiko tämä olla totta? Onko koko tämä valaistuminen jota olette niin kovasti työstäneet, lopultakin täällä?

Aistillisuuspuu

Ja huomaan jotain. Huomasin paljon asioita, mutta musiikin soidessa – kauniin musiikin, vähän liian rauhallisen omaan aloitukseeni, pääsemme siihen hetken kuluttua – mutta kauniin musiikin* soidessa, jokin muuttui. Ja tämä kaunis aistillisuuspuu, joka paljastettiin tänään – kaunis puu, hyvä symboli monin eri tavoin siitä, mitä tapahtuu. Nimittäin meillä ei olisi voinut olla tuota puuta aiemmin. Ei todellisen arvostuksen kannalta, koska jos meillä olisi ollut se vuosi tai kaksi sitten, siinä ei olisi ollut aistillisuutta. Se ei olisi kutittanut aistejanne niin kuin nyt.

*Viitataan tähän videoon

altSe on odottanut vuosia, vain odottanut tänne tulemista ja kanssanne olemista. Ja tämä kaunis aistillisuuspuu – ja ei, en pelkää enää kristalleja (vähän naurua), en ole huolissani niiden sisään juuttumisesta – mutta tämä kaunis puu on aistien symboli. Olen sanonut, että teillä on yli 200.000 muuta aistia. Ihmisinä olette fokusoituneet yhteen aistiin, ja se on fokus. Olette yhdessä aistissa. Voitteko kuvitella tämän uskomattoman matkan tulla tälle planeetalle ja omaksua aika, avaruus ja fyysinen muoto, tulla tälle planeetalle ja omaksua hyvin rajoittunut energia? Se on fokusaisti, ja se toimi! Teistä tuli hyvin fokusoitunut. Teistä tuli hyvin fokusoitunut. Se on ainoa aistinne. Se on ainoa todellinen ihmisaisti – fokus. Sellaiset asiat kuin näkö, kuulo, maku ovat vain työkaluja. Mutta on yksi aisti – fokus. Nyt olette avautumassa muille aisteille – on 200.000 aistia. Ette avaudu kaikille niille oitis. Kuten olen sanonut, sitten kun pääsette noin 11 tai 12 aistiin, joita todella käytätte tai jotka sallitte elämässänne, teillä on tuo leveä hymy ja tiedätte, että olette todella ruumiillistunut mestari.

Tämä puu edustaa aistillisuutta, johon olette tulossa. Se on kaunis riippumatta muista. Se on tehty luonnosta. Kaikki tässä on luonnosta. Se edustaa luontoa. Hyvin usein puhutaan elämänpuusta. Mikä on elämänpuu? Minulle se on aistien puu, avautuminen aisteillenne. Tässä näette sen visuaalisen kauneuden, mutta pyydän teitä hetken tuntemaan sen energiaa.

Kristalleissa itsessään ei ole mitään uhkaa teille. Kristallit eivät vapauta teitä rajoittuneen ihmiselämän kahleista. Mutta kristallit ovat kaunis muistutus hyvin monin tavoin. Kuten Linda sanoo, ne tulevat maasta, ne on tehty paineen alla ja ne muuttuvat hyvin kauniiksi asioiksi, niin kuin te. Kaikki paine mitä teillä on ollut, kaikki tuo valtava paine – ja sitten päästätte siitä irti, lakkaatte tekemästä töitä niin kovasti, lakkaatte yrittämästä niin kovasti, lakkaatte käyttämästä painetta itseenne ja teistä tulee se Kristos, se kristalli, Kristus, joka todella olette.

Tämä kaunis aistillisuuspuu – kuten sanoin, puhutaan elämänpuusta, mutta oikeasti kyse on aistillisuuspuusta – tämä kaunis puu edustaa kristalleja, sitä asiaa jolla enkeliolennot kylvivät tämän planeetan kauan sitten, ennen ihmisten saapumista. Kristalleissa oli energiaa. Ne säteilivät valoa ja ne säteilivät energiaa, mutta erityyppistä energiaa, hyvin erilaista energiaa, jotain josta puhumme tänään.

Kristallit upotettiin Maahan. Itse asiassa Maan ydin ei ole vain kuumaa sulaa laavaa. Se on valtava kristalli, ja se on ollut hyvin tärkeä osa tätä planeettaa, koska kristalli edustaa selkeyttä. Kristalli on Kristoksen tai Kristuksen symboli. Ei Jeshua Kristuksen, vaan Kristus-tietoisuuden symboli teidän jokaisen sisällä.

altItse asiassa menen niin pitkälle, että yleistän ja sanon sanan "Kristos", "kristalli", "Kristus" merkitsevän aisteja. Todellisessa sananmukaisessa määritelmässä se merkitsee aisteja, kykyä havaita enemmän kuin pelkillä silmillä, pelkällä fokuksella.

Tämä puu siis edustaa minulle ihmisiä, teitä, jotka tulette ruumiillistuneeseen mestaruuteenne tässä elämässä. Minulle on kerrottu, että tässä puussa on yli tuhat kristallia. Miten monta? Miten monta lisää? Miten monta puuta lisää meidän täytyy saada? Milloin pääsemme ensimmäiseen tuhanteen tai enempään teitä, jotka olette sallineet tuon tietoisuuden kehossa? Miten monta tällaista puuta lisää näyttämölle, kun pääsemme tuhannen, kahden tuhannen ja kolmen tuhannen yli? Tämä on toivoakseni vasta alkua, ja yksi näistä arvokkaista kauniista kristalleista edustaa sinua, sillä on sinun nimesi, kun tuo aika tulee.

On tavallaan melkoinen hetki saada tämä tänne seuraamme, kun puhumme aistillisuudesta, aisteista. Se on tie ulos – tie pois fokuksesta. Olette luultavasti jo oppineet, että te ette voi päästä pois fokuksesta fokuksella, ja te ette voi päästä pois mielellänne ettekä yrittämällä. Ette vain voi. Ja te olette yrittäneet. Olette yrittäneet sitä lukien kirjoja, käyden kursseja. Olette yrittäneet jokaista temppua itseenne siinä, miten pääsette ulos, ja mitä se tekee? Se saa teidät vain enemmän fokusaistiin.

Se on tavallaan hassu asia fokusaistissa – se synnyttää itseään. Se saa teidät fokusoituneemmaksi, ja sitten yritätte epätoivoisen kovasti päästä taas pois … koska tiedätte, että on paljon muuta. Tiedätte, että on paljon muuta. Tieto on sisällänne, mutta miten siihen päästään käsiksi? Miten pääsette sinne? Ja kun mieli kamppailee ja yrittää selvittää sitä, te ette voi selvittää. On yksi asia – salliminen.

Sanotte: "No, Adamus, jos se on niin yksinkertaista, miksi se ei vain tapahdu?" Hyvä kysymys. Se on oikeasti luottamuskysymys. Luottamus. Sallia "minä olen", joka on jo täällä, universumit jotka ovat sisällä, aistit jotka ovat jo täällä – sallia tämä ponnistelematta, manipuloimatta, ilman rakennetta, todella vain sallia. Se on luottamusta syvimmällä tasolla. Tasolla "luotan niin paljon, että olen valmis kuolemaan sen vuoksi, olen valmis kuolemaan". Sellaista luottamusta.

Mutta harvat ihmiset tekevät sen. Useimmat ihmiset ajattelevat, että he luottavat vähän. Ja olen kuullut tämän toteamuksen hyvin monta kertaa: "Minusta tulee vähän parempi siinä joka päivä." (Sylkäisy!) Ei, ei tule (vähän naureskelua). Ei tule. Valehtelette itsellenne: "Minusta tulee vähän parempi joka päivä." Ei, ei tule. Juoksette ympyrää. Olette kuin hamsteri juoksupyörässä. Onko se parempi? Onko hamsteri pidemmällä? Hamsteri luulee olevansa, mutta se ei ehdottomasti ole yhtään pidemmällä. Olen pahoillani, Kerri, tuo mutruinen ilme kasvoilla: "Ai! Olenko hamsteri?" Joo.

KERRI: Tiedän, että olen lihava hamsteri juoksupyörässä. Olen sanonut niin.

ADAMUS: Minusta olet hyvin kaunis. Tule tänne, suudellaan (vähän naurua). Tule tänne.

KERRI: Ai, koska tahansa!

ADAMUS: Ole hyvä! (Lisää naurua, kun hän tulee eteen) Tule tänne, rakas. Tule tänne, tule tänne. Mmm. Aa, tässä puun edessä!

KERRI: Joo. Älä katso, Linda.

ADAMUS: Missä muualla? Valmis? (He teeskentelevät muhinoivansa, naurua) Moiskis! (Adamus suutelee häntä poskelle) Hyvä, tässä puun edessä. Hyvä. (Taputuksia, kun Kerri palaa paikalleen)

altMissä olimmekaan? Ai niin, hamsteri … Muuten, älkää koskaan, koskaan aliarvioiko häiritsemisen voimaa, häiritsemisen kauneutta. Ihmiset nimittäin fokusoituvat. He pysyvät lineaarisena. He pysyvät samalla polulla. (Naps!) Napsauttakaa heidät pois siitä. Napsauttakaa itsenne pois siitä. Tehkää jotain totaalisen törkeää saadaksenne itsenne … Nimittäin kun teistä tulee onneton, mitä teette? "Voi, miksi olen onneton?" Ajattelette tätä onnettomuutta ja "mikä sai minut tähän?" ja "olen niin huono ihminen". Suu kiinni. Menkää tekemään jotain törkeää. Oikeasti, se tekee ihmeitä. Huoneen energian voi muuttaa hyvin nopeasti pienellä häiriötekijällä, aidolla häiriötekijällä. Rakastin pusua, ja tuoksut erittäin hyvältä – tarkoitukseni oli mainita siitä. Mutta yhtäkkiä se napsauttaa energiaa, saa sen pois fokuksesta ja sallii sen virrata luonnollisesti.

Takaisin pointtiin. Kaunis, kaunis aistillisuuspuu. Oli sen aika, ja luulen, että alatte ymmärtää sen enemmän, kun jatkamme.

Adamus Saint Germain -show

Mutta ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, minun täytyy myöntää, että no, kerroin yhtenä iltana Ylösnousseiden mestareiden klubilla – se on muuten todellinen paikka. Käytän sitä tarinana, toimitusmekanismina, mutta se on todellinen paikka. Tarkoitan, että kokoonnumme, juttelemme, nauramme teille (vähän naureskelua). Meillä on hyvin hauskaa, ja tarinani kiehtovat heitä kovasti. Nimittäin, jotkut heistä opettavat myös, mutta muita ryhmiä, kuten Sedonassa ja vastaavissa paikoissa. Mutta shaumbrat kiehtovat heitä kovasti. "Miten se sujuu, Adamus?"

Se on melkein kuin kilpailua. Meillä kaikilla on tavallaan omat ryhmämme – no, ei heillä kaikilla, mutta monilla meistä on ryhmiä, joiden kanssa työskentelemme – ja kun istuskelemme poltellen sikaria ja ottaen drinkin melkein kuin kysytään: "Miten ryhmällä sujuu, Adamus?" No, itse asiassa en kerro heille. Haluan antaa heidän jatkaa arvailua. Ja jotkut heistä rehentelevät: "Voi, minulla on kaksi tai kolme, jotka ovat lähellä." Se on kuin "pyh!" (Adamus naureskelee) Niinpä he kyselevät aina: "Miten tuo shaumbra-ryhmä pärjää?" enkä sano kovin paljoa, koska en halua pilata sitä. Haluan ilmestyä paikalle joku päivä ja sanoa: "Minulla on yli tuhat. Mistä oikein puhut? Sinulla on vain – sinulla ei ole yhtään? Ei yhtään? Minulla on tuhat tai enemmän. Aiomme tilata itse asiassa toisen puun, suuremman tällä kertaa. Tehkää tilaa useammalle."

Mutta minun täytyy myöntää (Linda vaikeroi) … Mitä? Ei se niin kallis ollut (vähän naureskelua). Ei, vaan tässä on hyvä pointti. Tässä on erittäin hyvä pointti, ja itse asiassa tämän puun todellinen pointti: eläkää elämäänne laadukkaasti tästä eteenpäin. Olen kyllästynyt – olen todella kyllästynyt – että halvennatte itseänne. Te olette kyllästyneet siihen, mutta minä olen todella, todella kyllästynyt siihen. Käsitättekö, millaista ylösnousseelle mestarille on olla tekemisissä jonkun kanssa, joka halventaa itsensä? Tarkoitan, joka pelkää ehkä kuluttavansa liikaa? Se ei ole kovin ylösnoussut-mestarimaista. Ei! "Eläkää laadukkaasti tai älkää eläkö lainkaan", sanon minä. Te sanotte: "Tota, en ole oikein varma." Mutta hankkikaa kiva puu, kiva auto, kiva talo.

LINDA: Okei, okei.

ADAMUS: Kiva talo (muutama naurahdus). Tehkää se vain, vaatteet …

Osa teissä – monet teistä ovat olleet aiemmin katolilaisia – syyllinen katolilainen osanne sanoo tavallaan: "Voi, minun ei pitäisi käyttää sellaista rahamäärää ja mitä jos …" Tehkää se. Hitto soikoon, vain tehkää se ja katsokaa, miten elämänne muuttuu. Jos istutte murehtimassa tällaisen puun budjettia, kymmenen vuoden päästä konttaatte edelleen maassa ihmetellen, mistä yltäkylläisyys tulee. Jos teette sen ja annatte energian virrata, se on siinä ja kymmenen vuoden päästä teillä on viisi tällaista puuta tai enemmän.

Se on seuraamus. Yltäkylläisyys seuraa yltäkylläisyyttä. Laatu seuraa laatua. Ja kun halvennatte itsenne, teette itsellenne suurimman karhunpalveluksen. Kun halvennatte itsenne … Ja tiedän, kuulen sen kaiken, kuulen monien teidän netissä tällä hetkellä sanovan: "Mutta Adamus, et ymmärrä. Minulla ei ole rahaa. Minulla ei ole seteleitä." No, kyllä, koska olette eläneet halvasti, ja jos olisitte eläneet yltäkylläisesti, teillä olisi kaikki asiat, joita haluatte. Ehdottomasti. Eläkää yltäkylläisyydessä. Eläkää laadukkaasti tai älkää eläkö lainkaan. Mm-mm-mm-mmmm. Näen sen nyt kotisivullanne netissä.

Siis pointtiini, johon olin pääsemässä. Minua on purrut kärpänen. Kerroin Ylösnousseiden mestareiden klubilla yhtenä iltana … Minulla on ollut eräänlainen teatteritausta. Minulla oli muutama elämä, missä harjoitin teatteritaiteita. Rakastan niitä, koska se saa teidät ulos surkealta tieltänne. Kun oivallatte, että tämä kaikki on näytöstä, kun oivallatte, että voitte oikeasti aktivoida minkä tahansa puolenne koska tahansa, näytellä ja olla koskaan kadottamatta "minä olen" -ydinidentiteettiänne, näytteleminen on upeaa. Se on luovaa ilmaisua, mutta se myös avaa teitä, saa teidät nauramaan ja leikkimään monien puolienne kanssa.

altKerroin siis ylösnousseille mestareille: "Minua on oikeastaan purrut näyttämökärpänen." Ennen minulla oli teatterikärpänen. Rakastin näytellä teattereissa, mutta jos yleisöä oli sata tai kaksi sataa, se oli valtavasti, koska täytyi todella huutaa kuuluakseen taakse. Nyt on mikrofoneja.

Sanoin: "Minua todella puraisi kärpänen. Nimittäin pidän tästä. Minulla on mukavaa näyttämöllä, vaikkei Caulrella olekaan. Olen rento yleisön kanssa. Meillä on hyvin hauskaa." Sanoin: "Luulen jääväni vähän pidemmäksi aikaa. Kenties shaumbrat tavallaan pidättelevät ruumiillistunutta valaistumistaan, jotta voimme jatkaa tätä keikkaa jonkin aikaa. Pidän siitä todella." Ja sanoin: "Nimittäin katselen joidenkin shaumbrojen kautta televisio-ohjelmia ja se on sellaista talk-show'ta, sellaista myöhäisillan show'ta. Istun siinä – ja tietysti he ovat unessa, he ovat sammuneet, mutta katselen tavallaan heidän kauttaan – ja on hauskaa nähdä noita myöhäisillan isäntiä. Näen itseni tavallaan …"

LINDA: Tarkoitatko niin kuin Adamus Saint Germain -showta?

ADAMUS: Joo, joo.

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: Esiintyy Adamus Saint Germain.

LINDA: Ai jaa!

ADAMUS: On ohjannut Adamus Saint Germain.

LINDA: Millainen avaus olisi?

ADAMUS: Tähtenä on Adamus Saint … No, itse asiassa sanoin, kun Cauldre oli ajamassa tänne tänään – keskeytin hänet ja sanoin: "Haluaisin vähän näytellä tätä. Etsi minulle musiikkia." Joten tehdään koko aloitus uudestaan. Teillä oli tuo kiva, suloinen, itkuinen, aistillinen musiikki ja kuvia, mutta tällä tavalla haluaisin aloittaa Adamus-show'n, menen vain ensin tänne taakse. Ja Linda, sinä olet edessä …

LINDA: Okei.

ADAMUS: … ja olet kakkosisäntä.

LINDA: Okei, osaan tehdä sen, ehkä.

ADAMUS: Jaaaa annetaan mennä!

(Talk-show-musiikki alkaa)

altLINDA: Hei! On Adamus Saint Germain -show. Tässä sitä mennään, kaikki! (Yleisö hurraa ja taputtaa) Tervetuloa, Adamus Saint Germain! Jee! Hän on täällä studioyleisössämme! (Lisää yleisön hurrausta ja taputusta)

ADAMUS: Aa! Kiitos, Linda! (Adamus juoksee elehtien näyttämölle)

LINDA: Ilo minulle.

ADAMUS: Erittäin hyvä olla täällä teidän kaikkien kanssa!

LINDA: Ilo minulle.

ADAMUS: Ah! Tämä on yksi parhaista yleisöistä!

LINDA: Katso tätä upeaa yleisöäsi täällä ja netissä! Tervetuloa!

ADAMUS: Oi! Oi! Tämä on yksi parhaista yleisöistä, joka meillä on koskaan ollut täällä! (Lisää hurrausta ja taputusta) Cauldre-raukka, hän kuolee (naurua).

Siis tervetuloa Adamus-show'hun! Joo, meillä on paljon käsiteltävää tänään. Puhumme joistain viimeisimmistä tapahtumista maaplaneetalla. Puhumme siitä, miten ei ole aikaa, ja puhumme täysin uudesta energiasta, joka voi muuttaa elämänne.

LINDA: (huutaen) Jeee! (Lisää yleisön hurrausta) Anna palaa, Adamus!

ADAMUS: Ennen kuin teemme sen, mennään monologiin Adamus Saint Germain -show'ssa.

altNimittäin olin Ylösnousseiden mestareiden klubilla yhtenä iltana. Puhuimme ihmismatkasta ja Ylösnousseiden mestareiden klubilla on sanonta: "Tämä planeetta ei ole mestareille." Tämä planeetta ei ole mestareille. Tavallaan se on kuin elokuvanne Menetetty maa (suom. huom. englanninkielinen nimi suoraan suomennettuna "ei maa vanhoille miehille"), mutta "tämä planeetta ei ole mestareille". Ja repesimme kaikki nauramaan, koska huumori toisella puolella on vähän erilaista kuin täällä. Ymmärsimme, että on hyvin vaikeaa. On ollut meillä kaikilla, kaikilla 9.699 ylösnousseella mestarilla. Meidän oli niin vaikea jäädä harmauteen, jäädä yhteen fokusaistiin, niin vaikea jäädä toisten ihmisten joukkoon – ihania ihmisiä, mutta melko tiedostamattomia – niin vaikea jäädä, kun maailma ja ihmiset voivat toisinaan olla hyvin julmia, hyvin ilkeitä, hyvin tylsiä, että tämä planeetta ei ole ylösnousseiden mestareiden paikka.

Ja nyökytimme kaikki päätämme ollen samaa mieltä. Sanoimme: "Jääminen viikoksi valaistumisemme jälkeen tuntui koko elämältä." Joillakin jotka jäivät pariksi vuodeksi, kuten Kuthumi, se oli melkein ikuisuus. He huomasivat, että heidän täytyi eristäytyä, tulla erakoksi, oikeasti poistua kaikesta, paitsi luonnosta.

Tämä planeetta ei ole oikeasti ylösnousseille mestareille, koska se sattuu. Se sattuu kehoon. Se on puristumista hyvin tiukkaan. Toimit mielestä, joka on rajoittunut ja todellisuudessa melko järjetön. Et ole aisteissasi. Et ole edes sinä, kun on täällä. Et ole sinä. Mutta et tunnista sitä, et oivalla sitä. Tiedät vain, että jokin on pielessä, jokin on ollut pielessä kaikissa ihmiselämissäsi. Niistä monista, monista elämistä joita sinulla on ollut, tiedät, että jokin ei ole oikein, mutta et tiedä, mikä se on. Mitä siis teet? Syytät itseäsi. Tämä asia joka on pielessä, syy siihen ettet tajua sitä, ettet ole onnellinen, syy siihen että elämä tuntuu kamppailulta, on, että teet jotain väärin.

Tämä planeetta ei ole ylösnousseille mestareille. Ja mitä teet elämä toisensa jälkeen? Yrität saada sen toimimaan. Yrität kovemmin tulla fokusoituneemmaksi, tulla enemmän sellaiseksi, mitä toisten ihmisten odotukset ovat. Menet kauemmas siitä, kuka oikeasti olet. Yrität piilottaa ja naamioida tämän tietämisesi, että on paljon muuta. Sitten alat pelätä, alat epäillä ja lopulta piiloudut itseesi, mutta hyvin, hyvin pieneen osaan itsestäsi. Tästä syystä tämä planeetta ei oikeasti ole mestareiden paikka. Se ei oikeasti ole.

Nyökytimme kaikki päätämme. "Hemmetin totta. En malttanut odottaa päästäkseni pois sieltä. En malttanut odottaa valaistumistani, mutta ei malttanut odottaa päästäkseni pois sieltä", koska miksi kukaan haluaisi jäädä? Miksi he haluaisivat jäädä paikkaan, joka ei ole oikeasti he tai heille? Paikkaan joka ei toivota tervetulleeksi mestareita, joka ei oikeasti kunnioita, keitä te todella olette, joka yrittää saada teidät takaisin suvun, esi-isien karmasukulinjaan, maailma joka yrittää saada teidät takaisin mieleenne, maailma joka yrittää saada teidät palvelemaan toisia ja olemaan rakastamatta itseään. Miksi?

LINDA: (taputtaen) Tämä on masentava monologi. Mihin tämä on menossa (muutama naurahdus)?

ADAMUS: Se menee suoraa helvettiin, jos ette ole varovainen (naurua). Tämä on minun monologini. En sanonut show'ni olevan hauska. Sanoin vain, että se on monologi (Linda nauraa). Se on minun monologini. Odota. On enemmän (lisään naureskelua). Kiva häiriötekijä.

LINDA: Minä yritän.

ADAMUS: Siis istuskelimme ja puhuimme ja lopulta yksi ylösnoussut mestari, Xena, sanoi: "Mutta odotas hetki, Adamus. Sanot, ettei tämä planeetta ole mestarien paikka, mutta kuitenkin seisot ryhmän edessä ja käyttäydyt joskus vähän typerästi ja kannustat heitä jäämään."
alt
LINDA: Niin.

ADAMUS: "Miksi?"

LINDA: Niin.

ADAMUS: Miksi?

LINDA: Niin.

ADAMUS: Tämä on hauska osa.

LINDA: Joo (lisää naureskelua).

ADAMUS: Ja sanoin: "En todellisuudessa välitä siitä suuntaan tai toiseen."

LINDA: Ai.

ADAMUS: En oikeasti välitä.

LINDA: Ai.

ADAMUS: Tulette minun puolelleni. Tulette kirkkaalle puolelle, tulette helpolle puolelle tai pysytte siellä. Sanoin: "Mutta he haluavat jäädä. He haluavat jäädä!" Ja toinen ylösnoussut mestari sanoi: "Mutta miksi? Miksi he haluavat jäädä? Se on melkein, kuin olisi vankilassa ja vartija tulee yhtenä päivänä sanomaan: "Shea, olet vapaa. Tässä ovat paperisi", ja Shea sanoo: "Ei, haluan jäädä." Miksi? Miksi he haluavat jäädä?" Ja sanoin: "Puhun siitä Adamus Saint Germain -show'ssa. Puhun siitä ja otan selvää syystä."

Miksi jäädä?

Minulla on melko hyvä tuntuma siitä, miksi jäätte, mutta haluaisin kuulla teiltä hyvin nopeasti, miksi haluaisitte jäädä. Ja poistetaanpa heti aluksi yksi asia. Se ei ole siksi, että pelkäätte kuolla. Luulette, että siksi haluatte jäädä, koska: "Voi jessus! En oikein tiedä, sitten kuolen." Ei, itse asiassa olette tuon pelon yli. Tarkoitan, että te ette odota sitä innolla, ja tiedän, että jokainen teistä sanoo: "Okei, kun on minun aikani, ei tuskaa, ei sairauksia, lähden vain pois." Se on ok, mutta kyse ei ole kuolemanpelosta.

Siis miksi jäädä? Ole hyvä, Linda.

altLINDA: Etsin vapaaehtoisia?

ADAMUS: Aina.

LINDA: Okei. Tässä sitä mennään.

ADAMUS: Ole hyvä. Miksi?

(Fanfaarimusiikki soi)

ADAMUS: Anna palaa.

JOE: Miksi jäädä?

ADAMUS: Miksi jäädä?

JOE: Hmm, vaikuttaakseen asioihin.

ADAMUS: Millä?

JOE: Värähtelyn ylläpitämisellä.

ADAMUS: Mille?

JOE: Muulle planeetalle.

ADAMUS: Okei.

JOE: Mestarina.

ADAMUS: Mitä – kysyn vain hypoteettisesti – mitä jos he eivät haluaisi värähtelyn muuttuvan? Mitä jos he kääntyisivät sinua vastaan?

JOE: Itse asiassa teen sen itseäni varten.

ADAMUS: Okei, hyvä.

JOE: Ja se on sivutuote.

ADAMUS: Hyvä.

JOE: Joo, ylläpidän sitä vain itseäni varten.

ADAMUS: Okei. Uskaltaisinko sanoa, että teet sen melkein vain nähdäksesi, pystytkö?

JOE: Joo, osa on sitä.

ADAMUS: Okei.

JOE: Ehdottomasti.

ADAMUS: Joo, joo. "Miksi ei?"

JOE: Joo, miksi ei?

ADAMUS: Joo, joo.

JOE: Se on uusi seikkailu.

ADAMUS: Hyvä. Voisinko myös sanoa, että kenties tämä on oikeasti juurtunut sinuun hyvin syvälle monta elämää? "Aion jäädä. Aion tehdä sen. Aion olla täällä valona, joka säteilee planeetalla toisille."

JOE: Ehdottomasti.

ADAMUS: Okei.

JOE: Joo.

ADAMUS: Hyvä, hyvä. Kiitos. Seuraava. Miksi jäädä?

BRENDA: Tiesin, että tekisit sen (Lindalle). Se on seikkailu.

altADAMUS: Se on seikkailu. Mutta tiedäthän, minulla on toisella puolella seikkailuja, jotka ylittävät kaiken, mitä voisit edes kuvitella. Tarkoitan, että teemme asioita joka päivä eivätkä ne maksa mitään, ja ne ovat seikkailuja tuonpuoleisen tuolla puolen. Sanot: "Se on seikkailu". Pyh! Se on tylsää! Se on todella tylsää. Minun on vaikea tulla – nukahdan joskus tullessani tänne (Brenda nauraa). Se on niin tylsää, ja sanot sitä seikkailuksi. Millä tavalla?

BRENDA: Sitä ei ole tehty aiemmin.

ADAMUS: Se on totta. Se on totta. Siis mitä haluat, "tein sen ensimmäisenä" -merkin?

BRENDA: Joo (he naureskelevat).

ADAMUS: Okei. Se on hyvä pointti. Totta kai, totta kai. Mitä muuta? Miksi jäädä?

BRENDA: Minulla on vain tämä syvä tunne – en tiedä – kai se on sinun opetuksistasi ja Jeshuan opetuksista …

ADAMUS: Huomasin, että laitoit minut ennen Jesuhaa. Se on okei … (joku kikattaa). Voi, lakatkaa olemasta varsinainen tikku takapuolessa! Hän ei välitä! (Naurua) Jeshualla on hyvä …

BRENDA: No, show on sinun.

ADAMUS: Kerron teille tarinoita, joo.

BRENDA: Tarkoitan, että loppujen lopuksi …

ADAMUS: Tämä on minun show'ni.

BRENDA: … show on sinun.

ADAMUS: Aivan, aivan. Joo, joo (lisää naureskelua).

BRENDA: Okei.

altADAMUS: Tämä ei ole Adamus Saint Germain -show, jossa esiintyy myös Jeshua, Jeesus H. Kristus. Ei ole! Tämä on minun show'ni (naurua). Hommaa oma show'si, Jeesus! Hänellä taitaa olla monta show'ta tällä planeetalla. On Jeesus-show! Ja se on kuin "vau", okei. Hänellä on muutama. Anna palaa. Mitä muuta?

BRENDA: Luulen, että kyse on syvästä tunteesta tuoda Kristus-energia sisään ja elää tuo energia.

ADAMUS: Okei. Voisit tuoda sen sisään ja sitten tulla äkkiä toiselle puolelle. Meillä on joukko shaumbroja …

BRENDA: Kokeilin sitä. Se ei toiminut.

ADAMUS: Ei toiminut?

BRENDA: Ei.

ADAMUS: Toiselle puolelle tuleminen on helppoa.

BRENDA: Se ei ollut minulle.

ADAMUS: Oikeasti?

BRENDA: Halusin todella lähteä. Oikeasti halusin.

ADAMUS: Halusit lähteä.

BRENDA: Se ei vain onnistunut.

ADAMUS: Vau.

BRENDA: Joo.

ADAMUS: Ja mikä sitten muuttui?

BRENDA: En tiedä. Menin vain rannalle, join muutaman oluen ja katselin merenaaltojen tulevan (hän ja yleisö nauravat).

ADAMUS: En aio kertoa Ylösnousseiden mestarien klubilla tuota tarinaa. "Tota, otin muutaman oluen ja päätin jäädä tälle kurjalle hemmetin planeetalle!" (Adamus sammaltaa vähän) Se on kuin "justiinsa". (Lisää naurua) Juotko edelleen?

BRENDA: En juo kovin usein.

altADAMUS: Et kovin usein. "Vain tunteissani, että lähden planeetalta, otan pari olutta ja …" Okei. Haluatko Kool-Aidia?

BRENDA: En.

ADAMUS: Ai, laskin vain leikkiä! (Suom. huom. Kool-Aid on juomajauhe, jota käytettiin 1978 joukkoitsemurhassa USA:ssa)

BRENDA: En!

ADAMUS: Se oli leikkiä, se oli leikkiä.

BRENDA: En (Linda nauraa kovaa).

ADAMUS: Laskin leikkiä.

BRENDA: En (naurua).

ADAMUS: Missä on fanfaari? Antaa tulla, "ba-rum, ba-rum!"

BRENDA: En halunnut oikeasti lähteä.

ADAMUS: Et halunnut oikeasti lähteä, okei.

BRENDA: Jos olisin oikeasti halunnut lähteä, olisin lähtenyt.

ADAMUS: Aivan, aivan, okei.

BRENDA: Joten minun täytyi …

ADAMUS: Kerro minulle yksi pakottava syy, miksi haluat jäädä.

BRENDA: (pitäen tauon) Siksi minä tulin.

(Fanfaarimusiikki pärähtää soimaan)

ADAMUS: Kiitos (he naureskelevat). Vähän viivästynyt reaktio … "Jeesus, lopeta se!" (Lisää naurua) Kiitos. Pari vielä, todella nopeasti. Miksi, miksi, miksi haluaisit jäädä? Miksi haluaisit jäädä? Voitte jakaa mikrofonin (pariskunta nousee ylös, Duke naureskelee). Kyllä.

DUKE: No …

ADAMUS: Tämä on kaksi-yhden-hinnalla-sopimus.

DUKE: Tämä on kaksi yhden hinnalla.

ADAMUS: Joo.

DUKE: No, olen täällä, joten miksi en yrittäisi kokea mestaruutta ollessani täällä.

ADAMUS: Okei. Mutta mitä jos kyllästyt siihen? Kolmen päivän päästä saat suuren oivalluksen – ei aivo-oivallusta, vaan suuren oivalluksen – miksi jäädä?

DUKE: En tietäisi, minne muualle mennä.

ADAMUS: Ai, minulla on muutama hyvä paikka.

DUKE: Okei! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Minulla on hyviä lomapaikkaehdotuksia toiselle puolelle.

DUKE: Kun se aika tulee, soitan sinulle (he naureskelevat).

ADAMUS: Joo.

DUKE: Okei.

altADAMUS: Lastesi vuoksi?

DUKE: Ei. Haluaisin henkilökohtaisesti kokea mestaruuden kehossa.

ADAMUS: Okei. Se on hyvä vastaus. Pidän siitä. Hyvin selkeä. Kiitos. Joo, hän vei sinun vastauksesi.

SOUSAN: Juuri niin.

ADAMUS: Joo.

SOUSAN: Hän vei vastaukseni, ja luulen myös, että luonto. Haluan kokea luonnon maaplaneetalla.

ADAMUS: Joo, meillä on Theosilla luonto, joka on …

SOUSAN: Ai.

ADAMUS: Mm, todella kiva luonto (Sousan naureskelee). Kuin tämä (viitaten puuhun), mutta elävä. Joo. Luonto, okei.

SOUSAN: Ja lapseni.

ADAMUS: Ja lapsesi.

SOUSAN: Ja ihmiset joita rakastan.

ADAMUS: Okei.

SOUSAN: Siis, joo.

ADAMUS: Reilua, reilua.

Okei, siis en tiedä, onko se hulluuttanne vai todellista omistautumista, myötätuntoa vai ainoastaan, koska voitte, että aiotte yrittää sitä. On erittäin syvä ja erittäin vanha sitoumus, jonka olette tehneet ja joka palaa aina Jeshuan aikaan saakka, missä te tulitte ensimmäisen kerran, missä kutsuitte itseänne shaumbroiksi. Sanoitte: "Aiomme tehdä sen jonain päivänä. Aiomme jäädä", koska näitte aika ajoin toisten lähtevän. Näitte Jeshuan lähtevän – ei kovin kaunista. Ja sanoitte: "Ei. Aiomme tehdä se, koska voimme." Mutta tiedätte myös, tiesitte silloin ja tiedätte nyt, että se transformoi … en halua sanoa planeettaa, vaan se transformoi sieluja. Sieluja.

altSillä on vaikutusta tähän planeettaan. Mutta kun on tuhat tai enemmän teitä, jotka olette sallineet valaistumisenne, se muuttaa planeettaa, mutta ei odottamallanne tavalla. Se ei ole suuri kumbaja-hetki planeetalle. Se aiheuttaa itse asiassa enemmän hankausta, enemmän vastustusta, enemmän jännitettä tällä planeetalla. Nimittäin joitain suuria profeettoja joita on tullut tänne, ei ole ihailtu ja rakastettu vuosisatoja myöhemmin.

Saatte siis paskan tulemaan esiin tällä planeetalla, mutta siinäkin on tavallaan jotain, mistä pidätte (muutama naurahdus). Mutta luotte myös – jos summaisin tämän – tiedätte, että edes ilman välittömiä vaikutuksia luotte suuren mahdollisuuden toisille. Lisäätte tietoisuuteen mahdollisuuden, jota ei oikeastaan ole – sitä ei ole kovin paljon tällä hetkellä.

Perintönne, se mitä jätätte taaksenne toisille, jotka tulevat teidän jälkeenne, jotka käyvät läpi nuo vaikeat ajat heräämiseensä, nuo vaikeat ajat elämässään, jolloin he menettävät kaiken tullessaan valaistumiseensa; jotka epäilevät itseään, joilla on kärsimystä ja piinaa – jätätte mahdollisuuden, joka ei ole kovin näkyvä tällä hetkellä. Se on oikeasti se syy, minkä vuoksi tunnen teidän jäävän tänne. Se ei ehkä tapahdu oitis, tämä mahdollisuus jonka lisäätte toisille ihmisille, jotka tulevat mestaruuteensa. He eivät ehkä tajua sitä oitis. Se voi viedä heiltä elämiä, mutta laitatte sen siihen. Kristallisoitte sen heille. Siis yhtenä noista sielun pimeistä öistä, jolloin kaikki näyttää menetetyn ja toivottomalta ja he ovat lopun lopussa eivätkä tiedä, mitä tehdä, yhtäkkiä loistaa valo. Se ei merkitse, että he ottavat sen, hyväksyvät sen, sallivat sen tai mitään, mutta ainakin se on siinä.

Tiedätte, millaista on, kun ei ole tuota valoa. Tiedätte, millaista on olla pimeimmässä hetkessänne ja tuntea vain enemmän pimeyttä, ja tiedätte, miten kamalaa se oli. Ja osa sitoumusta – jos menemme tässä lineaarisen ajan ulkopuolelle – osa sitoumusta joka teillä on tulevaisuudessa ja joka on iskostuneena teihin nyt, on jättää tuo mahdollisuus. Tuo valo, tuo toivo – ilmestyy se heille sitten enkelin äänenä tai pelkkänä selkeytenä mielessä, he näkevät yhtäkkiä oman kauneutensa, mitä se onkin – mutta tuo valo on heitä varten. Siitä syystä. Eikä se ehkä tapahdu oitis. Ja hassulla tavalla tulevaisuuden itsellänne ei ole agendaa siitä, ottavatko he vastaan tuon valon vai eivät – ei agendaa – mutta ainakin se on siinä.

Jos hyvin monilla teistä olisi ollut tuo – oli pieniä häivähdyksiä siitä, mutta melkein näkymättömiä – mutta jos teillä olisi ollut tuo – kutsutaan sitä valoksi – tuo toivontunne pimeimpinä hetkinänne, miten eri tavalla asiat olisivat voineet olla. Sen jätätte taaksenne. Siksi jäätte.

Ja se on vaikea tehdä. Se on erittäin vaikea tehdä, jos saatte valaistumisenne ja sitten lähdette kolmen päivän päästä. Mutta kun pysytte ruumiillistuneena, kun pystytte olemaan ja-tilassa, olemaan melko harmaassa ja melko epäaistillisessa maailmassa, mutta kulkemaan myös ja-mestarina, kuljette myös aistillisuudessanne, väreissänne ja "minä olen" -olemuksessanne.

altKyse on – jos tavallaan voisin summata tämän – koko tästä ajatuksesta jättää valo ja kyetä olemaan todellisessa ja-tilassa. Olette ihminen. Teette virheitä, kuten kutsuisitte niitä. Lyötte päänne matalaan kattoon. Jatkatte sen tekemistä. Emme yritä voittaa sitä. Olette ihmistilassa. Unohdatte, että ruoka on levyllä ja se palaa ja talo on täynnä savua ja palohälytin alkaa soida ja sanotte: "Voi! Minun pitäisi olla ylösnoussut mestari", ja täsmälleen samalla hetkellä olette ylösnoussut mestari, joka nauraa teille. Tämä on monologini komediaosuus (Linda nauraa kovaan ääneen ja yleisön naurua).

LINDA: Ihan oikeasti! (Yrittäen saada yleisön reagoimaan lisää)

ADAMUS: Ai! (Adamus naureskelee ja lisää yleisön naurua ja vähän taputuksia)

LINDA: Jessus!

ADAMUS: Siis pointtina on, miksi ette alkaisi nauraa nyt, koska olette ja-tilassa. Se ei ole kamalan selvää, mutta miten pääsette siihen? Teette vain sen. "Olen tässä. Ole ja-tilassa. Olen ihminen. Olen kuolevainen, ja lyön pääni kattoon ja lyön varpaani, ja olen samaan aikaan mestari."

LINDA: (huutaen) Se on siistiä! Joo! (Fanfaarimusiikki alkaa soida) Se on siistiä! Joo! Joo! (Yleisö huutaa "vou! vou! vou!" ja vähän taputuksia)


Törkein/sokeeraavin tekosi

ADAMUS: Okei, okei. Nyt tämän päivän vieras! Show'mme tämän päivän vieras olette te. Minulla on kysymys teille. Linda siis laittaa teidät vapaaehtoisena tulemaan tänne vierastuoliin ja vastaamaan seuraavaan kysymykseen suorassa televisiolähetyksessä kaikkien edessä.

Mikä on törkein asia, jonka olet tehnyt tässä elämässä?

Ennen kuin tulette tänne eteen show'n tässä osassa, haluan muistuttaa teille, että pystyn lukemaan kaikki ajatuksenne (muutama naurahdus). Minun siis täytyy tietää, mikä on törkein asia, ja kerron sitten teille törkeimmän asian, joka minä tein viimeisessä elämässäni maan päällä.

LINDA: Voi, hyvä luoja! Tämä kuulostaa hauskalta!! (Fanfaarimusiikki alkaa soida taas) Olenko valmis?!

ADAMUS: Joo, joo, joo!

LINDA: Jihuu!!!

ADAMUS: Okei, vapaaehtoinen.

LINDA: Jihuu! Erinomaista!

ADAMUS: Mikä on törkein asia, jonka olet tehnyt tässä elämässä?

altDavid, tule eteen. Isot taputukset Davidille (taputuksia ja fanfaarimusiikkia, kun David hyppelee eteen). Käy istumaan, David.

DAVID: Ai, kiitos.

ADAMUS: Haluaisitko kupin kahvia?

DAVID: Ei, kiitos. Olen hyvin tyytyväinen.

ADAMUS: Ajattelet sitä … Voi, kivat bootsit.

DAVID: Ai, no, kiitos.

ADAMUS: Joo, pidän niistä oikeasti.

DAVID: No, kuten tiedät, ostin ne suurenmoisen kurssisi jälkeen, jonka pidit Breckenridgessä.

ADAMUS: Jep, jossa kehotin menemään ostamaan jotain itsellenne. Ja ihmiset käyttivät paljon rahaa, paljon rahaa. En tiedä, paljonko nuo bootsit maksavat, mutta ne näyttävät tuhannen dollarin bootseilta.

DAVID: Itse asiassa sain ne alennusmyynnistä (naurua, kun Adamus elehtii taivastellen ja inhoten). Mutta ne ovat upeat.

ADAMUS: Joo.

DAVID: Ne olisivat luultavasti maksaneet sen verran ilman alennusmyyntiä.

ADAMUS: Kuka alennusmyynnit ylipäätään keksi?

DAVID: Pidän hyvistä kaupoista.

ADAMUS: Okei, kivat bootsit. Mutta mikä on törkein asia, jonka olet koskaan tehnyt tässä elämässä. (David huokaisee) Voi! Ja olet tässä ystävien keskellä.

DAVID: Joo.

ADAMUS: Voit sanoa, mitä vain haluat.

DAVID: Meneminen Eurooppaan 1963, jolloin olin kolmannella collegessa ja lähdin kesäksi ja vietin siellä noin kahdeksan viikkoa, matkustelin ympäriinsä.

ADAMUS: Miksi se oli törkeää?

DAVID: No, minulle se oli täysin laatikon ulkopuolella.

ADAMUS: Joo.

DAVID: Minulla ei ollut rahaa sillä hetkellä, kun päätin tehdä sen, mutta päätin kuitenkin tehdä sen.

ADAMUS: Kadutko sen tekemistä?

DAVID: Ehdottomasti en.

ADAMUS: Mutta sinulla ei ollut rahoja ja sinusta tuntui tavallaan: "Voi, ehkä minun ei pitäisi tehdä tätä."

DAVID: Kyllä.

ADAMUS: Joo. Hyvä, hyvä. Ja oletko mennyt takaisin tai tehnyt jotain vastaavan törkeää sen jälkeen?

DAVID: Se oli parhaista parhain.

ADAMUS: Kyllä.

DAVID: Itse asiassa siellä, Pariisissa, tapasin sinut ensimmäisen kerran, kuten tiedät.

ADAMUS: Joo.

DAVID: Joo. Ja hengailimme kolme päivää, joten ei homma siitä enää parane.

ADAMUS: Niin. Paha krapula, mutta …

DAVID: Ei, se oli melko … (naurua).

ADAMUS: … se on toinen tarina. Siis hyvä. Ja mikä on törkein asia, jonka olet tehnyt viime aikoina?

DAVID: Ostanut itselleni uusia huonekaluja.

LINDA: Voi jessus! Onko se törkeää?!

DAVID: Se oli minulle (David nauraa kovaa ja fanfaarimusiikkia alkaa soida).

LINDA: Voi pojat, täytyy kehittää näitä valintoja!

altADAMUS: Miksi uudet kalusteet olivat törkeä asia?

DAVID: Minulla on ollut tuota hevonpaskan rahan säästämistä.

ADAMUS: Joo, joo.

DAVID: Joo, se vain oli.

ADAMUS: Joo, joo. Ovatko kalusteet kivoja?

DAVID: Joo, ne ovat ihania. Ne ovat upeita.

ADAMUS: Rakastat niitä? Joo. Tuhlasitko liikaa?

DAVID: Ei, sain … (naurua).

ADAMUS: Älä!

DAVID: Ei, ne ovat ihania! Ostin juuri ne, mitkä halusin.

ADAMUS: Hankit ne jostain huonekalunavetasta, olen varma.

DAVID: Ei.

ADAMUS: No, ei.

DAVID: Mutta minä …

ADAMUS: Kivat huonekalut.

DAVID: Joo.

ADAMUS: Okei, hyvä. Hyvä. Kiitos. Tuon tämän asian ytimeensä – toivottavasti – aivan hetken kuluttua. Mutta kiitos.

DAVID: Kiitos.

ADAMUS: Joo. Onko sinulla yhtään syyllisyyttä törkeistä seikkailuistasi elämässä? Yhtään katumusta?

DAVID: Tässä kohtaa sitä olisi, jos ei olisi törkeämpi asioiden tekemisessä – jos ei tekisi törkeästi koko ajan.

ADAMUS: Aivan, okei.

DAVID: Joo, tarkoitan oikeasti – minun juttuni on, että laatikosta tuli tavallaan mukava.

ADAMUS: Joo!

DAVID: Mutta tavallaan myös ahdas.

ADAMUS: Oletko valmis törkeään?

DAVID: Ehdottomasti.

ADAMUS: Jihuu! Okei.

DAVID: Jihuu!

ADAMUS: Aa! (Vähän naurua) Hyvä. Pari vielä. Kiitos, David.

DAVID: Kiitos paljon.

ADAMUS: Kiitos, joo (vähän taputuksia).

LINDA: Okei. Kehitän jotain törkeämpää.

(Fanfaarimusiikki alkaa soida)

ADAMUS: Okei.

LINDA: Katsotaanpa.

ADAMUS: Okei.

LINDA: Todella törkeää!

ADAMUS: Linda etsii vapaaehtoista.

LINDA: Todella törkeää!

ALICE: (naureskellen) Voi luoja.

ADAMUS: Ahaa! Tule tänne. Tule tänne, joo. Tervetuloa Adamus-show'hun, jossa esiintyy Adamus ja …

ALICE: Ja Alice.

ADAMUS: … kumppanit. Joo, Alice. Mukava saada sinut tänne. Mikä on törkein asia, jonka olet koskaan tehnyt? Haluammeko kuulla tämän?

LINDA: Anna palaa, tyttö.

ADAMUS: Se on kuin …

LINDA: Anna palaa.

ADAMUS: Kuulen sen tulevan nyt.

LINDA: Yllytän sinua.

ALICE: On niin monia.

ADAMUS: No, anna minulle vain …

LINDA: Joo, tiedän! (Alice kikattaa)

ADAMUS: … törkein asia.

altALICE: Hmm, harrastin seksiä autossa.

ADAMUS: Kuuletteko kaikki tämän hyvin? Se on kuin … (vähän naurua)

ALICE: Hei, maailma.

ADAMUS: Okei, okei.

ALICE: Harrastin seksiä Disney Worldin parkkipaikalla (lisää naurua, Adamus ei ole vaikuttunut). Se oli melko siistiä. Ei, vaan oikeasti oli.

ADAMUS: Pyysin törkeintä asiaa.

ALICE: Se oli … ai!

ADAMUS: Mitä?

ALICE: Mutta ihmisiä oli kaikkialla … (lisää naureskelua)

ADAMUS: Oliko se tässä?

ALICE: Ja oli kuumaa ja meillä oli peitto päällämme ja …

ADAMUS: Miksi teillä oli peitto päällänne, jos oli kuumaa?

ALICE: Jotteivät ihmiset nähneet.

ADAMUS: Kukaan ei välitä!

ALICE: Okei. No, se kerta jolloin tein sen …

ADAMUS: Miten moni teistä on nähnyt ihmisten harjoittavan haureutta, ja …

ALICE: … ilman peittoa. Mitä siitä sanot? (Hän kikattaa)

ADAMUS: Ihmiset ovat vain: "Yäk, ai, joo, joo." Okei, okei. No, se on – okei.

ALICE: Se ei ole huono.

ADAMUS: Itse asiassa hyvä asia on, ettei Mikki Hiiri kulkenut ohi ja saanut sydänkohtausta saman tein (Alice kikattaa), joo.

ALICE: Pelottelee lapsia!

ADAMUS: Miten vanha olit, kun teit sen?

ALICE: Ai, 24, 25.

ADAMUS: Kaksikymmentäneljä, okei.

ALICE: Mm mmm.

ADAMUS: Tunsitko syyllisyyttä siitä?

ALICE: En!

ADAMUS: Et.

ALICE: Se oli tosi hauskaa.

ADAMUS: Toivotko, ettet olisi tehnyt sitä?

ALICE: En.

ADAMUS: Hyvä.

ALICE: Monta muuta kertaa.

ADAMUS: Monta muuta kertaa! (Alice nauraa) Joo, joo. Hyvä.

ALICE: Ympäri maailmaa.

ADAMUS: Ja mikä on törkein asia, jonka olet tehnyt viime aikoina?

ALICE: Hmm …

LINDA: Voi, yllytän sinua.

ALICE: Joudun vaikeuksiin Lindan kanssa!

ADAMUS: Ei, ei. Linda ei välitä.

ALICE: Se oli BON:ssa.

ADAMUS: Ai, yhdessä tapahtumassamme.

LINDA. (haukkoo henkeään) Olet tuhma!

ALICE: Ja …

(Fanfaarimusiikki alkaa soida)

ADAMUS: Ja?

ALICE: … te ette olleet huoneessa. Oli pizzajuhlailta.

ADAMUS: Se oli hauskaa.

ALICE: Ja tiedäthän, miten teillä oli tuolit edessä?

ADAMUS: Joo, joo.

ALICE: Tiedän, että sinä olit siellä, joten en voi valehdella. Mutta … (He naureskelevat) Nikolai, auta! Tavallaan istuimme … minä tavallaan istuin sylissäsi.

ADAMUS: Joo.

ALICE: Tuolillasi.

ADAMUS: Joo.

altALICE: Ja tanssin kanssasi.

ADAMUS: Joo, joo. Ja …

LINDA: Teit sylitanssia Geoffin kanssa (vähän naureskelua). Pidän tästä.

ALICE: Lyhyt versio.

ADAMUS: Minun täytyy kysyä, miten kauan se kesti.

ALICE: Monta minuuttia! (Hän naureskelee)

ADAMUS: Minun täytyy kysyä, olinko hyvä. (Naurua)

ALICE: Sinä vain istuit siinä!

ADAMUS: Tarkoitan tanssimisessa! Tanssimisessa!

ALICE: Istuit vain siinä! Minun täytyi tehdä kaikki …

ADAMUS: Sitten se en ollut minä! (Alice naureskelee) Se oli luultavasti Kuthumi tai Tobias. Luultavasti Tobias (lisää naureskelua). "Mitä? Mitä? Häh, seksiä?! Tuskin muistan harrastaneeni seksiä. Se on kuin, antakaa minulle drinkki sen sijaan." Se on kuin …

ALICE: Ei, ei, ei! Me tanssimme. Vain tanssimme.

ADAMUS: Tanssimme, tiedän.

ALICE: Ei seksiä, mutta se oli hyvin aistillista tanssimista.

ADAMUS: Aistillista, joo.

ALICE: Joo.

ADAMUS: Okei. Oletko valmis törkeään elämässäsi?

ALICE: Ehdottomasti.

ADAMUS: Okei. Voi, rakastan tätä!

ALICE: Ai! Toivon …

ADAMUS: Te kaikki sitoudutte …

ALICE: Jeee!

ADAMUS: … Jeesuksen, minun ja kaikkien muiden edessä (lisää naurua). Olen nimittäin menossa tässä johonkin.

ALICE: Ehdottomasti.

ADAMUS: Sinun täytyy tietää se. Okei, kiitos.

ALICE: Mm mmm!

ADAMUS: Kiitos jakamisesta. Pari vielä. Pari vielä (naurua).

LINDA: Pelkuri (Alicelle)! Katsotaanpa.

(Mies hyppää tuoliin)

ADAMUS: Ai, meillä on vapaaehtoinen, Linda. Meillä on vapaaehtoinen.

LINDA: Ai, hyvä!

ADAMUS: Se on hyvä. Hyvä, hyvä. Mikrofoni, kiitos.

LINDA: Voi, kyllä.

ADAMUS: Mikrofoni, hyvä. Mikä on törkein asia, jonka olet koskaan tehnyt?

DONALD (mies): No, en halua paljastaa liikaa, mutta olen itse asiassa fiktiivinen hahmo, joka roolipelaa ei-fiktiivistä hahmoa.

ADAMUS: Joo.

DONALD: Olen päässyt kirjaimellisesti neljännen seinän läpi.

ADAMUS: Aivan.

DONALD: Ja se on …

ADAMUS: Miksi se on törkeää? Eikö me kaikki tai ettekö te kaikki tee sitä?

altDONALD: No, neljännen seinän läpi pääsemisessä on eri tasoja, ja minä tein sen superkorkealla tasolla. En tiedä, on vaikeaa …

ADAMUS: Sattuiko se?

DONALD: (naureskellen) Ai, sanoisin, että vähän joskus!

ADAMUS: Joo, joo. Oliko sillä mitään vaikutuksia, joiden kanssa taistelet?

DONALD: Joskus taistelen niiden kanssa, mutta suurimman osan ajasta on todella hauskaa.

ADAMUS: Joo, joo. Ja miksi teit sen?

DONALD: Tota, puuuuh! Koska haluan aiheuttaa väittelyä tässä maailmassa.

ADAMUS: Okei. Puhut pääsemisestä neljännen seinän läpi, mutta entä yhdeksännen?

DONALD: En ole koskaan ennen kuullut siitä (hän naureskelee).

ADAMUS: Okei. Oletko valmis siihen?

DONALD: Okei!

ADAMUS: Okei. Hyvä, se on tulossa.

DONALD: Okei.

ADAMUS: Joo, joo. Hyvä. Ja kerro minulle, teitkö tämän suhteellisen äskettäin?

DONALD: Joo, ehkä viime vuonna.

ADAMUS: Viime vuonna, okei. Joo. Oletko valmis lisätörkeään, muuhun kuin yhdeksänteen seinään?

DONALD: Joo, varmasti olen!

ADAMUS: Okei, hyvä. Kiitos. Kiitos olemisesta täällä ja kiitos olemisesta Adamus-show'ssa.

(Fanfaarimusiikki alkaa soida)

Hyvä, vielä yksi.

LINDA: Vielä yksi uhri, kyllä.

ADAMUS: Vielä yksi.

LINDA: Voiko se olla henkilökunnan jäsen?

ADAMUS: Se voi olla kuka tahansa.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Kuka tahansa. Teemme vain pientä järjestelyä tässä. O-ou!

LINDA: Yllytän sinua kertomaan totuuden.

ADAMUS: Tule tänne, Bonnie. Tule tänne. Tule tänne.

LINDA: Yllytän sinua kertomaan totuuden.

ADAMUS: Näytät prinsessalta tänään. Kiitos. Kiitos, että olet täällä.

(Fanfaarimusiikkia soi ja yleisö taputtaa)

Käy istumaan, ole hyvä. Bonnie ei pidä tulemisesta eteen kanssani. Meillä on ollut …

BONNIE: Meillä on ollut …

ADAMUS: … kohtaamisia!

LINDA: Voi, hän haluaa tulla eteen kanssasi (naureskellen).

ADAMUS: Okei. Mikä on siis törkein asia, jonka olet koskaan tehnyt?

BONNIE: En oikeasti voi kertoa sinulle sitä (vähän naureskelua).

ADAMUS: Älä kerro minulle, kerro heille. Minä tiedän jo.

LINDA: Kerro totuus.

BONNIE: En voi (Linda aloittaa yleisön huudattamisen "Bonnie! Bonnie!")

ADAMUS: Sitten …

LINDA: Bonnie! Bonnie! Bonnie! Bonnie! Bonnie! Bonnie!

BONNIE: En vain voi.

ADAMUS: Tervetuloa Adamus Springer -show'hun.

BONNIE: Se on yksityisasia (lisää naurua). En voi.

ADAMUS: Et voi? Entä toiseksi tör- …Yksi törkeä asia, jonka olet tehnyt. Mikä tahansa.

BONNIE: No, tämä teidän pitäisi tietää minusta, ja sitten kaikki tietävät eikä sillä ole oikeasti merkitystä.

ADAMUS: Joo, joo.

BONNIE: Olen viettänyt …. Olen yksinäinen nainen.

altADAMUS: Et koko aikaa.

BONNIE: Mutta päätän olla, ja pahinta siinä on, että minulla on tavallisesti suhteita naimisissa oleviin miehiin.

ADAMUS: Ei, vaan pyysin jotain törkeää, ei jotain jokapäiväisen tyypillistä suurimmalla osalla ihmisistä (naurua).

BONNIE: Okei (Linda nauraa kovaa).

ADAMUS: Anna minulle jotain törkeää. Mikä on pointtisi? Tarkoitan, että kerro minulle se törkein asia, joka tapahtuu näiden miesten kanssa, jotka ovat naimisissa? (Lisää naurua)

BONNIE: No, heidän kanssaan tapahtuu ihania asioita.

ADAMUS: Okei. No, sinä hymyilet. Ja … (Naurua). Ei, vaan törkeää olisi, että hän menee kotiin, vaimo saa tietää …

BONNIE: Ei.

ADAMUS: … ja heittää hänet pihalle.

BONNIE: Ei.

ADAMUS: Hän ilmestyy ovellesi, sinulla on toinen mies siellä (naurua), nämä kaksi kaveria alkavat tapella ja he ampuvat toisensa ja jättävät sinulle perintöä testamentissaan. Se on törkeää.

BONNIE: Ei, olen paljon varovaisempi.

ADAMUS: Olet varovaisempi. Miksi?

BONNIE: Koska näitä ihmisiä täytyy suojella.

ADAMUS: Miltä?

BONNIE: Katastrofilta! (He naureskelevat)

ADAMUS: Katastrofilta! Mitä?! Se on katastrofi. Okei, no, kerro minulle …

BONNIE: Jos heidät nähtäisiin …

ADAMUS: Siis jotain törkeää viime aikoina elämässäsi. Eikö sinulla ole jotain …

BONNIE: En oikeasti tee törkeitä asioita.

ADAMUS: No, sinulle on tulossa jotain törkeää todella pian (yleisö sanoo "ai niin!")

LINDA: Ai niin! Se on totta!

ADAMUS: Etkö täytä … Eikö syntymäpäiväsi ole pian?

BONNIE: Kyllä.

ADAMUS: Etkö täytä pian jotain 55?

BONNIE: No, mitä törkeää siinä on?

ADAMUS: Törkeää?! Ei … Voinko paljastaa sinun …

BONNIE: Ai, tietysti.

altADAMUS: Joo, yritin olla herrasmies. Cauldre aikoi vain höläyttää sen. Minä olen kuin: "Ei, ei, ei! Ole herrasmies." Siis rakas Bonnie, joka näyttää 55- tai kenties 50-vuotaalta, täyttää 75 kuun lopussa (yleisö taputtaa).

BONNIE: Kiitos.

ADAMUS: Se on törkeää. Se on törkeää, koska itse asiassa sinulla oli alun perin elämänsuunnitelma, että olisit lähtenyt noin 37-vuotiaana.

BONNIE: Oikeasti?

ADAMUS: Voi, kyllä, kyllä. Ja no, katso taaksepäin elämääsi. Elämänsuunnitelmasi oli noin 37 vuotta. Hän on tavallaan jatkoajalla, mutta hän aikoo jatkaa. Hän käsittelee kaikki teidän ongelmanne (Bonnie naureskelee) – anteeksi tarkoitan Crimson Circlen asiakaspalvelun – ja rakastan sitä.

BONNIE: Kyllä.

ADAMUS: Ja käsittelee kaiken tämän energian ja on voimissaan. Se on törkeää. Et hidasta.

BONNIE: Aion jatkaa vielä paljon pidempään. Tämä ei ole paljon.

ADAMUS: Voi, ehdottomasti. Sinulla on vielä 60, 70 vuotta jäljellä Crimson Circlen asiakaspalvelua! (Naurua ja fanfaarimusiikki soi)

BONNIE: Voi pojat! Miten hauskaa!

ADAMUS: Se on törkeää! Miksi kukaan tekisi niin?! Siis, kiitos.

BONNIE: Kiitos.

ADAMUS: Kiitos, arvostan sitä.

BONNIE: Kiitos.

ADAMUS: Ja näytät tosiaan kauniilta.

BONNIE: Kiitos.

ADAMUS: Ja teet mahtavaa työtä shaumbrojen kanssa. Hän todella …

BONNIE: Kiitos.

ADAMUS: … tekee (yleisö taputtaa).

LINDA: Bonnie.

ADAMUS: Todella tekee.

BONNIE: Kiitos.

altADAMUS: Hän tietää nyt paljon kirosanoja, joita hän ei ennen tiennyt, mutta … (lisää naureskelua)

Törkeää. Törkein asia, jonka olen tehnyt viimeisessä elämässäni. Minulla oli – ja tämä on tosi tarina. Minulla oli audienssi paavin luona. Olin hyvin huolissani Ranskan tulevasta vallankumouksesta. Olin huolissani siitä suunnasta, johon asiat olivat menossa, ja paavi oli suoraan kaiken sen keskellä. Paavi Pius VI, suoraan sen keskellä. Oli vuosi 1783. Niinpä pyysin audienssia paavin luo. Häntä revittiin jesuiittojen tukemisen ja tukemattomuuden välillä. Hän oli ennen kaikkea vallankumousta vastaan. Hän oli sitä vastaan, että tavalliset ihmiset saisivat täysivaltaisuutensa, mutta hän oli tavallaan pahassa asetelmassa Ranskan hallituksen kanssa tuolloin. Hän ei tiennyt sitä, mutta hänet oltiin tulossa ns. ottamaan alas.

Minulta vaati kaiken, että sain audienssin paavin luo. Hän oli melko vaikea ja häijy mies. Mutta tiesin myös, että minun täytyi olla törkeä, koska jos vetoaisin vain politiikan, maan, kirkon tai minkä tahansa puolesta, se kaikuisi kuuroille korville, koska kaikki vetoavat paaveihin ja kuninkaisiin ja kaikkiin muihin. Niinpä tiesin, että minun täytyi tehdä jotain saadakseni hänen huomionsa.

Niinpä minut tuotiin suureen saliin, jossa tapaamisemme pidettäisiin. Vartijat toivat minut, ja tiesin, että istuisin odottamassa jonkin aikaa, ennen kuin paavi tuli, koska sitä paavit ja huonot toimitusjohtajat tekevät – odotuttavat pitkään, jotta saavat etulyöntiaseman. Tiesin, että olisi ainakin puolentoista tunnin odotus.

altNiinpä otin pienet torkut, koska voin. Ja hengittelin vähän, koska tiesin, että minun täytyi. Ja sitten otin pois kaikki vaatteeni (vähän naurua). Tosi tarina. Ehdottomasti tosi tarina. Otin pois kaikki vaatteeni ja istuin siellä itsekseni – takan vieressä, koska oli vähän viileää. Istuin siellä täysin alasti.

Yhtäkkiä suuri ovi paavin paikasta avautui ja paavi käveli sisään. Se oli mahdollisen kuoleman hetki. Se oli kenties tyrmään heittämisen hetki. Mutta mielenkiintoinen asia tapahtui, jotain niin mielenkiintoista, että siitä kirjoitettiin kirjoja, tarinoita myöhemmin. Paavi ei räpäyttänyt silmiään. Paavi ei sanonut sanaakaan. Paavi ei tuijottanut Adamustani tai mitään muuta (naurua). Hän piti kasvot täysin peruslukemilla, ja kukaan hänen apulaisistaan, henkilöstöstään – paavilla oli silloin aina noin 20 ihmistä ympärillään – ei räpäyttänyt silmiään.

Tietysti nauroin itsekseni kovasti. Nauroin ja tiesin, että paavin täytyi tässä tavallaan hullussa tilassa ainakin kuunnella. Kuka oli tämä kummallinen mies, joka istui siinä – seisoi nyt – seisoi ilman vaatteita? Siitä tuli ydinmateriaalia tarinaan Keisarin uudet vaatteet (Linda tuhahtaa ja muutama naurahdus). Ja tämä on tosi tarina. Tämä on hyvin tosi tarina.

Hänellä ei ollut tietoisuutta puhua alastomuudestani. Hän pelkäsi niin paljon itseään ja muita, että hän ajatteli, että jos hän mainitsisi jotain luonnonmukaisesta olotilastani, toiset katsoisivat häntä kuin hullua, koska kenties he näkisivät minut vaatteet ylläni. Kenties paavi ajatteli: "Kukaan ei koskaan kävele tänne ja ota vaatteitaan pois, joten minussa täytyy olla jotain vikaa."

Ja hän kuunteli, ja istuimme siinä puolitoista tuntia. Aloin täristä jossain kohtaa, koska oli hyvin kylmää, mutten voinut paljastaa sitä. Puhuimme yli puolitoista tuntia Euroopan politiikasta, kirkosta ja kaikista tapahtumista. Se oli törkein asia, jonka koskaan tein.

Kävelin ulos …

LINDA: Se on melko törkeää.

ADAMUS: Se oli melko törkeää.

LINDA: Se on melko törkeää! Luulen, että voitat tänään (fanfaarimusiikki alkaa soida ja yleisö taputtaa). Kyllä, sinä voitat! Voitat tänään!

ADAMUS: Se on hyvin, hyvin tosi tarina (fanfaarimusiikki loppuu). Kiitos. Se on hyvin, hyvin tosi tarina, ja se oli törkeää. Mutta … (joku huutaa "tee se uudestaan!" ja paljon naurua).

LINDA: Suu kiinni!

ADAMUS: Minä teen!

LINDA: Suu kiinni!

ADAMUS: Jerry Springer Show! Linda lyö häntä. Se on kuin: "Pidä vaatteet päälläsi!" (Lisää naureskelua) Ja puhun törkeästä, koska alamme olla tavallaan törkeitä.

LINDA: Voi ei.

altADAMUS: Kerrotte minulle tarinoita täällä edessä. En kuullut mitään törkeää. En oikeasti kuullut. Kuulin asioita, jotka tekivät ehkä olonne vähän epämukavaksi, mutta en mitään törkeää. Tarkoitan, oikeasti törkeää, kummallista. Enkä pidä törkeänä, että uskaltaa seistä kymmenenkerroksisen rakennuksen katolla ja hypätä alas. Se on vain uhkarohkeaa.

LINDA: Typerää.

ADAMUS: Typerää (Linda kikattaa). Puhun pääsemisestä pois mukavuudestanne asioiden suhteen.

Olette olleet mukavasti, olette olleet fokuksessa niin pitkään, että tällä hetkellä törkeytenne on vain kaukaisia muistoja. Ja kuten David sanoi, tilanne tulee teille vähän mukavaksi. Alatte ostaa jopa uusia huonekaluja kotiinne saadaksenne enemmän … (naurua) mukavuutta kuin ennen. "Minulle tulee vielä mukavampaa." Ja törkeytenne oli yleensä jotain sellaista, mitä teitte kaksi- kenties kolmikymppisenä, mutta te ette ole olleet törkeä pitkään aikaan. Olette olleet tavallaan jumissa pitkän aikaa.

Nyt …

LINDA: Eikö Bonnie pärjää sinusta vähän paremmin?

ADAMUS: Paremmin kuin mikä?

LINDA: Kuin muu törkeä.

ADAMUS: Se mitä Bonnie tekee, on tavallista. Tarkoitan, että sitä on noin 50% naimisissa olevista ihmisistä. Se ei ole törkeää, Bonnie. Joo, joo. Tarkoitan, että voisit tehdä siitä törkeää. Voisit tehdä joitain asioita, mutta emme mene siihen (vähän naurua). Jos menisimme, vaatteeni olisivat pois. Siis … (lisää naurua)

BONNIE: Okei, tehdään se.

ADAMUS: Siitä on aikaa, kun olette olleet törkeä. Olette unohtaneet, mitä törkeä on, ja luulette, että se on vain jonkin tekemistä, joka saa tuntemaan vähän syyllisyyttä tai mitä tahansa, eikä se ole. Törkeä on, no, sitä, mihin menemme seuraavaksi. Törkeä on elämistä tuonpuoleisessa. Törkeä on itse asiassa alkamista nauttia elämästä tällä planeetalla, mutta tekemättä sitä vanhalla tavalla. Ette osta vain uusia huonekaluja. Ostatte uuden talon. Ostatte huvilan jostain. Teette jotain todella törkeää ja odottamatonta ja katsotte, mitä tapahtuu.

altNimittäin ihmiset joutuvat uraan. He alkavat elää malleissaan ja mutista ja vaikeroida omista kuvioistaan. Tehkää jotain törkeää. Tämä oli vähän törkeää (viitaten kristallipuuhun näyttämöllä). Tarkoitan, ettei kamalan törkeää, mutta tavallaan vähän. Tarkoitan, että näette puun Brasiliassa ja sitten ostatte sen näkemättä uudestaan ja luotatte, että se vain ilmestyy. Mutta törkeys – se ei todellisuudessa ole kovin törkeää, koska tiesitte sen. No, Cauldre ja Linda tiesivät sen. Se oli tunne, jonka he sallivat, ja sitten se tapahtui. Eikä raha merkitse mitään.

Ne halvat puut, joita teillä oli aiemmin täällä, nuo kuolleet puut? Se oli vain tylsää. Se oli kuin: "Mitä?! Kutsutte sitä sisustukseksi?! Ne ovat kuolleita puita eikä niissä ole elämää." Nyt olemme pääsemässä siihen. Nyt olemme pääsemässä siihen.

Haluan tuoda tänään esiin kaksi asiaa. Aloitamme, ja se johtaa törkeyteen. Teidän ei tarvitse tehdä mitään muuta, kuin sallia ja oivaltaa, mitä tapahtuu.

Vedetään siis kunnolla syvään henkeä. Voimme himmentää yleisövaloja, ja kaksi asiaa joita käsittelemme Adamus-show'ssa.

Vapaa aika

Ensimmäinen on aika. Aika.

Siis, aika etenee vähitellen. Elätte vähitellen etenevässä ajassa – sekunti, minuutti, tunti, päivä, viikko jne. – ja olette niin tottuneet siihen, että te ette tunnista, että on erityyppisiä aikoja.

Aika on fokuksen funktio. Teillä on tuo yksi ihmisaisti, ainoa todellinen ihmisaisti – fokus. Kun aika koetaan jollain uudella ja erilaisella tavalla, se sallii teidän laajentaa fokustanne. Fokuksesta on tuli niin fokusoitunut, että on kuin gravitaatio, joka imi sen sisään, ja sitten alatte elää vähitellen etenevää aikaa – yksi sekunti, yksi minuutti, yksi tunti – ja hyväksytte sen normaaliksi, eikä se ole. Se ei ole.

Ajalla on monia puolia – monia, monia, monia puolia – ja haluaisin tänään aloittaa tuon vapaan ajan. Kyse on melkein ristiriidasta, koska aika itsessään ei ole vapaa käsite. Aika on matematiikkaa. Se on rakenne.

Mutta mitä jos, vain mitä jos, ajassa olisi muuttujia, erilaisia puolia. Toisin sanoen, tässä elämme sekunneittain, minuuteittain, tunneittain, mutta mitä jos samaan aikaan, kenties samassa tietoisuudessa, olisitte vähittäisen ajan yläpuolella ja enemmän vapaassa ajassa? On edelleen aikatekijä. On edelleen tavallaan menneisyys- ja tulevaisuustekijä, mutta nyt se ei etene vähitellen. Se olisi samanlainen ero kuin, että olisi maatasolla kaupungissa ja kävelisi katuja ja kujia pitkin tai olisi vuorenhuipulla ja katselisi alas kaupunkiin ja näkisi sen kaiken, ei ainoastaan sitä katua tai kujaa, jolla on.

Vapaa aika merkitsee, ettei se ole järjestynyt samalla tavalla. Se ei etene vähitellen. Vapaa aika on hyvin todellista. Tiedemies tai matemaatikko väittäisi koko päivän, että keksitte sen. Itse asiassa todellinen vastaus siihen on: "Kaikki tämä on keskittyä". Kaikki tämä on keksittyä. Kyse on ihmisten taipumuksesta uskoa, että on vain yksi aikamuoto.

altTosiasia on, että aikaa ei ole lainkaan. Ei ole. Aika on oikeasti tavallaan rakenne tai mittausjärjestelmä, mutta tavallaan sitä ei ole lainkaan olemassa. Ei voi löytää universumista aikaa – aikaplaneettaa tai aikaportaalia. Sitä ei ole. Se on tavallaan ihmisten sopimus. Siitä on tullut totta tuon sopimuksen vuoksi, mutta teille on unohdettu kertoa, että se on joustavaa.

Siis törkeää tässä on, että jatkatte elämistä vähittäin etenevässä ajassa. Kehossanne on nyt kirjaimellisesti aikakello ja pommi. Kehonne on ajoitettu kuolemaan. Se on ok. Tarkoitan, ettemme yritä voittaa kuolemaa. Yritämme vain laajentaa aikaa.

Elätte siis täällä vähitellen etenevässä ajassa, mutta nyt lyhyessä merabhissamme jonka teemme aivan hetken kuluttua, alamme mennä vapaaseen aikaan. Sanotte: "Voi, vau, se kuulostaa upealta!" Mutta varoitan teitä etukäteen, että se vie tasapainosta ajoituksenne. Se vie tasapainosta tuon hyvin kurinalaisen vähittäin etenevän tavan, jolla olette eläneet.

Jotkut teistä alkavat jo kokea tätä, ja se on pieniä asioita, kuten sen unohtaminen, mikä päivä tai vuosi on – ei siksi, että olette tulossa vanhaksi, vaan alatte mennä vapaaseen aikaan. Jotkut teistä alkavat kyetä tavallaan projisoimaan tai ennustamaan tulevaisuutta – kuten sanottaisiin. Tavallaan. Alatte tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi, ja niin tapahtuu ja olette sitten yllättynyt. No, teidän ei pitäisi olla yllättynyt. Kun olette vapaassa ajassa, ette ole noissa tiukoissa vähittäisissä jaksoissa, joissa olette olleet. Nyt vapaa aika sallii teidän leijua yläpuolella. Se olisi tavallaan kuin seitsemän vuoden aikajakson näkemistä, tuntemista ja kokemista kerralla. Ei tarvitse purkaa sitä seitsemälle vuodelle.

Vapaassa ajassa on monia kerroksia. Olette alimmalla tasolla, vähittäin etenevässä ajassa – sekunnit, minuutit, tunnit. On muita aikakerroksia. Jotkut niistä liittyvät menneisyyteen, ja mennessänne vapaaseen aikaa alatte erityisesti unissanne huomata joitain kummallisia asioita, jotka näyttävät olevan menneisyydestä, tai ajatuksia, tunteita, mielleyhtymiä joita teille on ollut menneisyydessä. Sanotte: "No, jessus, luulin päässeeni jo yli menneisyydestäni." Menneisyys on edelleen olemassa.

Nyt teemme asian, jota kutsun "ajankuluksi ajan ympäri", jossa tavallaan melkein kierrätte takaisin menneisyyden läpi ajattomalla tai vapaan ajan tavalla. Ei elääksenne sen uudestaan, vaan kun kierrätte sen läpi ilman vähittäisiä jaksoja, nyt tavallaan vapaammassa muodossa, huomaatte, että menneisyys ei ole, mitä luulitte sen olevan.

Mieli muistaa menneisyyden vähittäin etenevällä tavalla. Kun palaatte takaisin vapaassa ajassa, kun tavallaan ohitatte sen ja kierrätte sen ympäri, on erilaista, mutta se tuo esiin muistoja, mielleyhtymiä, ajatuksia. Älkää tulko hulluksi. Älkää alkako kysellä: "Voi, luulin päästäneeni irti kaikesta tuosta kauan sitten." Pääsitte irti sen gravitaatiosta, ja tuo asia tapahtuu edelleen tällä hetkellä. Tuo asia tapahtuu edelleen. Se ei vain tapahtunut vähittäin etenevässä ajassa ja sitten loppunut. Tämä on hyvin törkeää. Se tapahtuu edelleen. Kaikella on edelleen elämä ja se jatkuu. Se on tarina, joka tavallaan lähtee omilleen, ja sitä eletään monilla tasoilla, eikä teidän tarvitse osallistua siihen. Teidän ei tarvitse kärvistellä se läpi, mutta tarinanne – se on kuin kirjoittaisi kirjaan luvun ja sitten antaa sen mennä, ja tuo luku jatkaa itsensä kirjoittamista, kaikkia sen muita mahdollisuuksia ja toistoja. Se jatkaa elämäänsä.

altTämä on itse asiassa luojan kauneutta. Teidän ei tarvitse täysin sotkeutua siihen. Teidän ei tarvitse traumatisoitua siitä. Mutta kun alkaa oivaltaa, että on vapaa aika, se on törkeää, ja se muuttaa tapaanne elää tällä planeetalla ruumiillistuneena mestarina. Muuten, todellinen vastaus tuohon kysymykseen Ylösnousseiden mestareiden klubilla: "Miksi he haluavat jäädä?" – nuo ylösnousseet mestarit eivät ymmärtäneet vapaata aikaa. He eivät ymmärtäneet aikaa mitenkään, mutta he eivät ymmärtäneet myöskään vapaata aikaa. Siksi heillä ei ollut tuota mukavuutta, luksusta, jännitystä elää eri tavalla. He ajattelivat vain, että aika on lineaarista. Se on kuin: "Voi, sain valaistumiseni. Minun täytyy päästä pois täältä, koska on vain enemmän samaa." Todellinen vastaus on, että sitten kun alatte tulla aisteihinne ja olla vapaassa ajassa, Maa ei ole enää harmaa ja eloton paikka. Yhtäkkiä kaikki herää henkiin.

Vapaa aika. Puhumme siitä jatkossa lisää, mutta haluan aloittaa prosessin tänään. Kaikki on kohdallaan sitä varten – puu, te. Kaikki on kohdallaan.

Vedetään siis kunnolla syvään henkeä, ja tämä on suhteellisen lyhyt merabh, koska minulla on toinenkin asia käsiteltävänä tänään Adamus-show'ssa.

LINDA: Mmmm.

ADAMUS: Vetäkää siis kunnolla syvään henkeä.

Vapaa aika -merabh

Vapaa aika. Se merkitsee, että alatte oivaltaa (musiikki alkaa), alatte olla monilla eri tasoilla. Se merkitsee, että teillä on vähittäin etenevä tasonne – sekunnit, minuutit, tunnit, päivät, vuodet – ja se on ok. Se ei välttämättä muutu. Haluatte edelleen pitää sen monien asioiden tekemistä varten, mutta nyt vedämme syvään henkeä, jolloin olemme vapaassa ajassa ja sallimme vapaan ajan. Se merkitsee, että voitte ottaa seitsemän vuotta, esimerkiksi, ja kokea sen kerralla.

Vapaa aika on sitä, kun olette tietysti tässä hetkessä tietysti läsnä, mutta nyt teillä on … Kuvitelkaa, että on kuin ajan kiertorata. Kuvitelkaa kuin komeetta, joka kulkee kiertoratoja, mutta nuo kiertoradat ovat teidän ympärillänne – te olette vakio, te olette tietoisuus – ja niiden koko voi muuttua ja ne voivat mennä menneeseen aikaan ja ns. tulevaan aikaan.

Siis koko aikaperusta alkaa muuttua vähän.

altSe tapahtuu joka tapauksessa. Se on hyvin luonnollista. Teidän ei tarvitse tehdä kovasti töitä sen eteen. Teidän ei tarvitse ajatella sitä, mutta haluan teidän olevan tietoinen, koska se alkaa johtaa törkeisiin asioihin elämässänne. Todella törkeisiin, upeisiin, mutta törkeisiin asioihin.

Kun mennään lineaarisen ajan yli, kun mennään vapaaseen aikaan, se muuttaa perspektiiviä. Se muuttaa jokapäiväisen ihmiselämän näännyttävyyttä.

Kuvitelkaa siis, jos haluatte, kuvitelkaa vuorokausirytminne. Vähittäin etenevä aikaperustanne on edelleen, mutta nyt sallitte itsenne oivaltaa nuo muut aikakiertoradat, eli nähdä sen suurempana kuvana pelkkien sekuntien ja minuuttien sijasta, kyetä ymmärtämään suurempia aikamääriä kerralla. Se hämmentää mieltä, mutta se on ok. Ja nämä kiertoradat, tavallaan nämä komeetat jotka kulkevat kiertorataa teidän ympärillänne, avautuvat myös ns. menneisyyteen ja tulevaisuuteen.

Normaalisti tämän salliminen tekisi yksilön kirjaimellisesti hulluksi, koska hän on niin juurtunut vähittäin etenevään lineaariseen aikaan, ettei hän pysty käsittelemään sitä. Hänen tasapainonsa – hänen fyysinen tasapainonsa korvissa – alkaisi hävitä ja hän alkaisi tulla hulluksi. Mutta me olemme kohdassa, jossa voimme tehdä tämän.

Vapaa aika – se on törkeää, se on upeaa. Yksi asia jonka alatte huomata vapaan ajan myötä, on, että koko aikakäsite – sanotaan menneisyys ja tulevaisuus – perustuu oikeasti kokemuksiin. Kokemuksiin.

Nimittäin Hengellä ei ole kelloa makuuhuoneessaan. Ylösnousseet mestarit eivät käytä kelloa. Heitä ei ole lukittu aikaan. Ja tavallaan ei ole menneisyyttä tai tulevaisuutta. On vain kokemusten kehittyminen.

Voitaisiin sanoa, että tulevaisuudessa ei tapahdu mitään, ennen kuin se on koettu, mutta kuitenkin aina on tulevaisuus. Sitä ei itse asiassa oivalleta, ennen kuin se koetaan, mutta kuitenkin se on olemassa. Kaikki mitä teette tulevaisuudessa, on jo olemassa.

Kaiken jokainen mahdollisuus, kaiken jokaisen mahdollisuuden jokainen toisto, jonka voisitte koskaan kokea, kaikki mitä koskaan sanoisitte, mitä koskaan tekisitte, oli olemassa, kun menitte tulimuurin läpi lähtiessänne Kotoa.

Tämä oli se asia, josta Tobias puhui, pirstoutuminen miljardeiksi ja miljardeiksi osiksi – se oli vain kaikkien kokemustenne ennalta luomista. Ja hyvin monet niistä ovat edelleen ns. tulevaisuudessa, mutta tulevaisuus on vain mahdollisuusvarasto ja kaikki vielä kokemattomat toistot.

Tätä jotkut ihmiset sanoisivat ajaksi. Tästä syystä kukaan ei ole koskaan ollut oikeasti hyvä tulevaisuuden ennustamisessa, koska ei ymmärretä, ettei tulevaisuus tapahdu huomenna ja sen jälkeen – se on tässä hetkessä vielä kokemattomana.

Halusin olla teidän kaikkien kanssa yhdessä ryhmänä, erityisesti tänä kauniin aistillisuuspuunne päivänä, jotta me yhdessä, shaumbrat, voisimme alkaa mennä vapaaseen aikaan. Älkää tehkö töitä sen eteen. Älkää kamppailko sen kanssa. Jäätte silloin vain kiinni vähittäin etenevään aikaan. Mutta voimme sallia sen. Se on törkeää, mitä tapahtuu vapaan ajan myötä.

Se tuntuu kummalliselta toisiaan, koska olette olleet lukittuna tähän vanhaan tapaan. Se tuntuu melko kummalliselta, mutta se on törkeää.

altKuvitelkaa, että nousette ylös aamulla ja oivallatte, että nousette ylös aamulla menneisyydessänne, nousette ylös aamulla tulevaisuudessanne, kaikki samaan aikaan. Se on törkeää. Se heittää teidät tasapainosta vähän, mutta sitten sopeudutte ja totutte.

Nimittäin tätä ruumiillistuneet mestarit tekevät. He eivät vain oivalla ja sitten käytä samoja vanhoja hiton työkaluja, joita muut ylösnousseet mestarit käyttivät. Ei mikään ihme, että me kaikki lähdimme. Mutta te lähdette uusille poluille. Te tulette vapaaseen aikaan.

Vedetään syvään henkeä.

(Tauko)

Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Palaamme takaisin tähän. Puhumme siitä enemmän ja enemmän, tuomme sen tilaisuuksiimme.

Vedetään syvään henkeä vapaan ajan myötä.

Sillä on tavallaan tuplamerkitys. Vapaa aika merkitsee, ettei ole enää jumissa vähittäisessä etenemisessä, mutta teillä on lopultakin myös vapaa-aikaa elämässänne. Vapaa-ajalla tarkoitan, että teillä on todella aikaa itsellenne. Sen sijaan, että jokaisen päivän joka hetki on täynnä velvollisuuksia ja työtä ja asioita, joita teidän täytyy tehdä, oivallatte yhtäkkiä, mitä vapaa-aika oikeasti on.

Vapaa energia

Vedetään syvään henkeä. On toinenkin asia, johon haluan mennä tänään, ja nämä ovat hyvin läheisesti sidoksissa. Ne ovat hyvin kauniita, hyvin yhteydessä toisiinsa.

Tästä seuraavasta aiheesta puhuin vähän äskettäisessä keahak-tapaamisessamme, ja sanoi keahakereille, että halusin tuoda sen kaikille shaumbroille shoudissa. Tuon sen – vapaan ajan ja tämän seuraavan oivalluksen – teille, koska on tavallaan helpompaa, kun olemme kaikki tietoisia siitä. Ette ole aivan yksin, vaan meillä on todellinen ryhmätietoisuus. Ette ole tuon tietoisuuden vanki, mutta on tavallaan kiva saada koko ryhmä meitä, jotka tuntevat ja kokevat sen yhdessä.

Seuraava käsite liittyy energiaan. Energiaan. Tiedätte Adamus-aakkosistani, että on tämä ns. tietoisuus, ympyrä jossa on piste keskellä. On "minä olen", on "minä olen olemassa", ja tämä on ainoa asia, jolla on oikeasti merkitystä. Ainoa asia.

Se tuo tavallaan aina esiin kysymyksen: miksi luoja luo? Nimittäin luoja, Henki, kaikki olevainen, olisi voinut olla täysin tyytyväinen olemaan vain "minä olen", tarkoitan ensimmäinen "minä olen", Lähde. Miksi kukaan haluaisi luoda? Mitä siinä on?

DONALD: Kokeakseen luomisen.

ADAMUS: Olen pahoillani, tarvitsemme mikrofonia, ja itse asiassa esitän retorisen kysymyksen, jotta voin itse vastata siihen (Adamus naureskelee). Ei, Linda. Linda, ei. Linda, ei, ei, ei. Se oli retorinen kysymys.

LINDA: Kiitos.

ADAMUS: Joo (muutama naurahdus).

altSiis miksi luoja haluaa luoda? Miksi ei vain ole "minä olen mitä olen"? Vain tiedosta tietoisuuden itsestään. Miksi ylipäätään luoda? Tarkoitan, että voisi mahdollisesti luoda sotkua! Heh-heh. Voisi mahdollisesti luoda kaaosta. Miksi luoja luo? Aion jättää tämän kysymyksen teille. En itse asiassa vastaa siihen. Jätän teille tämän kysymyksen. Emme ole vielä lopussa, mutta se on kotitehtävä.

Miksi luoja haluaisi luoda?

Teillä on "minä olen", "minä olen olemassa". Tarkoitan, että se on melko hyvä. Se on oikeasti ainoa asia, jolla on todella merkitystä. Miksi mennä luomaan? Palaamme siihen seuraavassa shoudissamme, ei kesäkuussa, vaan sen jälkeen.

Siis takaisin pointtiin. Energia. Teillä on tietoisuutenne, minä olen, minä olen olemassa. Siitä tulee intohimo. Intohimo. Nimittäin kun oikeasti sallitte tuon tunteen – "Olen olemassa! Hittoon kaikki muu." Tarkoitan, että ei "olen olemassa, koska … olen olemassa, jos …" "Olen olemassa" ja se on ainoa asia, jolla on merkitystä. Se on ainoa tietoisuus, joka on hitonkaan arvoinen. Ja kun oikeasti oivallatte sen, tulee suuri intohimo. "Olen olemassa!! Fyysisen kehon yli, kaiken roskan yli, identiteettini yli, olen olemassa!" Se luo niin suuren intohimon, innostuksen – "rakkaus" ei ole aivan oikea sana, mutta sellaisen "Aaah! Suurenmoista, olen olemassa" – että valo lähtee ulos. Tarkoitan, että säteilee – ei lähde ulos, vaan säteilee. Valoa säteilee, ja puhun vertauskuvallisesti, mutta valoa säteilee ja se menee ns. varastoon, energiakenttään ja vetää puoleensa tuota energiaa, aktivoi tuon energian, ja sitten se luo todellisuuden.

"Minä olen" -olemuksenne, sielunne intohimo … Juuri nyt sielunne on edelleen ajattomassa innostuksessaan "olen olemassa". Tarkoitan, että se värähtelee edelleen. Sanotaanpa, että aikanäkökulmasta katsottuna kauan sitten sielunne oivalsi: "Olen olemassa!! En ole kiitollisuudenvelassa kenellekään tai millekään. Olen olemassa ja tulen aina olemaan." Ja sitten se alkoi värähdellä "minä olen" -olemuksessa. Se värähtelee edelleen juuri nyt, ja se luo edelleen valosäteilyn, joka menee kaikenlaisiin ulottuvuuksiin, vetää puoleensa energiaa ja luo todellisuuden. Tämän.

Kun se tapahtuu, kun tämä valo säteilee ja kun periaatteessa te olette sielunne toisessa päässä – nimittäin teillä on kaikki tämä valo, joka lähtee ulos, olette tavallaan heijastus, sielun toinen pää – todellisuutenne luodaan aktivoimalla ns. positiivisia ja negatiivisia energiahiukkasia. Valoa lähtee ulos ja te omalla perusteellanne – vastaanottaja täällä alhaalla ja tapa jolla koette – vedätte puoleenne eri suhteessa positiivisia ja negatiivisia energiahiukkasia.

Elämä on ollut aina sellaista. Ihmiselämä on ollut aina sellaista. Näyttäisi törkeältä tehdä jotain erilaista. Juuri nyt negatiivisten ja positiivisten – tai plus- ja miinus-, miten halutaankin sanoa – hiukkasten virta tulee teihin ja säteilee tai huokuu teistä.

Kuvitelkaa vain hetki tätä energiavirtaa, joka aktivoidaan positiiviseksi tai miinukseksi – niin kuin ohjelma on nolla tai yksi, energia on tavallaan samanlaista, se on tavallaan digitaalista – joka virtaa teihin positiivisena tai negatiivisena, ja samaan aikaan virratatte sitä ulos itsestänne. Se luo todellisuuden. Näin energia on aina toiminut. Näin asiat ovat aina syntyneet.

altTiedätte myös, että yksi ihmisten ja muiden olentojen suurimmista haasteista on, että ne yrittävät aina varastaa energiaa. Opitte sen Seksuaalienergiakoulussa. Ne yrittävät varastaa energiaa, koska kukaan ei ole oikeasti päässyt – no, hyvin harvat ovat – siihen oivallukseen, että kaikki on tässä. Kaikki on tässä. Teidän ei tarvitse varastaa keneltäkään muulta. Kaikki on tässä.

Se on törkeää, ettei enää tarvitse turvautua positiivisiin ja negatiivisiin energiahiukkasiin. Se on todella törkeää, koska jopa kvanttifysiikka sanoisi: "No, sitten kuolee tai kaikki lakkaa olemasta, koska niitä täytyy olla." Mutta ei tarvitse. Ei tarvitse.

On ns. vapaata energiaa. Se on energiaa, jota on aina, jota ei ole aktivoitu positiiviseksi tai negatiiviseksi. Se on energia ilman ennakkoasennetta. Se on näkymätöntä energiaa, koska kenelläkään ei ole työkaluja sen mittaamiseen. Sitä ei voi mitata. Siinä ei ole voimaa. Siinä ei ole työntövoimaa. Siinä ei ole dynamiikkaa. Se ei ole voimaenergiaa. Siinä ei ole valtaa.

Maailma on virittynyt valtaan, voimaan, voimaan ja vastavoimaan, jatkuvaan energioiden murskaamiseen tai energioiden harmoniaan ja hankaukseen. Näin planeetta toimii.

Ruumiillistuneina mestareina teidän ei tarvitse kuitenkaan turvautua siihen enää. Se on törkeää. Se uhmaa jokaista tällä planeetalla elettyä elämää. Se ei uhmaa ainoastaan tiedettä, vaan se uhmaa kaikkea, mitä tiesitte energiasta ja sen tavasta toimia. Olette niin virittyneet vastakohtiin – maskuliininen, feminiininen, valo, pimeys, ylhäällä, alhaalla – että tämä on ehdottomasti törkeää. Vapaa energia.

Menemme siihen aivan hetken kuluttua. Ette tunne sitä vanhalla tavalla, koska vanha tapanne on ehdottomasti virittynyt tuntemiseen, no sanotaan joko kevyeen tunteeseen tai raskaaseen tunteeseen tai jonkin työntävän teitä tai jonkin vetävän pois. Jos siis lähestytte sitä tyypillisellä tietoisuudella, sanoisitte itsellenne: "En tunne mitään." No, ette helvetissä tunne. Mutta voitte aistia jotain.

Ennemmin tai myöhemmin jokin alkaa soida sisällänne ja sanotte: "Tajuan sen. Minulla ei tarvitse olla konfliktia tai vanhaa suhdetta, jossa positiiviset ja negatiiviset energiahiukkaset törmäävät toisiinsa, kilpailevat toistensa kanssa." Se on hankauksen tekemää todellisuutta. Hankauksen aiheuttamaa elämää.

Elämä on hankausta. Tämä planeetta ei ole mestarille, kun hän käsittelee hankausenergiaa, voimaenergiaa.

Vedetään syvään henkeä. Soitetaan tuo pieni musiikkipätkä todella nopeasti. Vain tuo lyhyt pätkä. Teistä tuli aivan liian totisia, joo. Tämä on minun show'ni ja yleisö nukahti. Tarkoitan, ikävystyi ja "mitä vi- … missä on viihde?" Joo, okei.

(Fanfaarimusiikki alkaa soida)

Joo, okei. Hyvä. Paljon parempi, paljon parempi.

(Musiikki loppuu)

Aa! Hyvä! Takaisin asiaan! (Vähän naureskelua)

Törkeä. Tulitte aiemmin tänne eteen ja kerroitte minulle törkeitä asioita. En oikeasti kuullut mitään törkeää. Entä te, jotka kuuntelitte tänään? Onko teillä törkeitä tarinoita, joita voisitte jakaa? Pitäkää huolta, että postaatte ne sosiaalisen median suosikkisivullenne (lisää naureskelua). Tarinat täällä olivat lievästi mielenkiintoisia hiljaisena uutispäivänä, mutta eivät törkeitä.

altTörkeää: ottaa pois vaatteensa. Se on hyvin tosi tarina. En tiedä, kirjoitettiinko siitä koskaan, mutta voitte tarkistaa jotkut yksityiskohdat. Se oli 1783, paavi Pius VI ja minä alasti. Ei mitään päällä. Ei mitään. Tuli kuitenkin vähän kylmä. Muistan kyllä sen. Hrrr!

Se ei ole kovin imartelevaa … Tota, en mene siihen (naurua). Minun täytyi naurattaa täällä! Täällä oli tullut niin vakavaksi. Se on kuin … (Adamus nauraa) Oli vain liian vakavaa. Okei!

(Fanfaarimusiikki alkaa taas soida)

Älkää koskaan aliarvioiko häiritsemistyökalua.

LINDA: Työkalua?! (Linda nauraa kovaa ja yleisö nauraa)

ADAMUS: En tajua sitä. En tajua sitä. Älkää koskaan aliarvioiko häiritsemistä. Jos olette opettamassa, jos opetatte toisia, niin sillä hetkellä kun tunnette energian laskevan, häiritkää. Ja häiritkää erityisesti itseänne. Sillä hetkellä kun alatte tulla liian totiseksi, kun ajattelette mielessänne: "Miten selvitän tämän kaiken? Mistä elämässä on kyse? Mitä olen tehnyt väärin?" Suu kiinni! Häiritkää itseänne. Vetäiskää pois vaatteenne tai jotain (vähän naurua).

Muuten, se on ehdottomasti tosi tarina paavista ja minusta, ja ehdottomasti totta, että se oli Keisarin uuden vaatteet -tarinan alku. Hän ei uskaltanut mainita siitä, koska hän ajatteli: "Olen varmasti tulossa hulluksi", eikä kukaan muu – hänellä oli noin 22 apulaista mukaan – sanonut mitään. Teidän olisi pitänyt tuntea energia tuossa huoneessa (vähän naureskelua ja joku sanoo "vau!"). Ja istuin vain siinä niin luonnollisena, kuin mahdollista, ja näyttelin, ettei mikään ollut pielessä. Käyttäydyin niin, kuin olisin ollut pukeutunut elegantisti, kuten itse asiassa olin.

LINDA: Mitä se oli, etteivät he nähneet?

ADAMUS: Mitä se oli, etteivät he nähneet?

LINDA: Joo, tarkoitan, miksi, mitä tapahtui?

altADAMUS: Paavi pelkäsi, että … Hänellä oli kova stressi ja hän joi rankasti ja hänessä oli muitakin kummallisia asioita, mutta hän pelkäsi, että hän oli menettämässä järkensä. Hän kuuli ääniä (Adamus naureskelee) – kenenkähän (vähän naurua) – ja hän pelkäsi romahtavansa. Ja hänellä oli suurta jännitettä kirkon kanssa – tarkoitan, että kirkon kanssa tietysti – mutta myös hallituksen ja koko jesuiitta- ja vallankumouskäsitteen kanssa. Se oli kamalaa. Hän luuli, että hän oli menettämässä järkensä, joten hän teki kaiken voitavansa pysyäkseen piilossa, tukahduttaakseen, ollakseen olematta törkeä.

Kun hän siis käveli huoneeseen ja näki minut seisomassa takan vieressä (Adamus poseeraa), "teidän armonne", hän ei uskaltanut sanoa sanaakaan, koska hän luuli, tarkoitan, että hän oikeasti luuli – pienen hypnoosin avulla – hän todella ajatteli: "Voi hyvänen aika! Minulta on oikeasti menossa järki, ja jos ilmiannan sen, jos huudan ja sanon: "Orja, palvelija! Miksi olet täysin alasti Jumalan ja paavin ja kaikkien edessä?" ja olenkin väärässä, minulta katkaistaisiin välittömästi pää." Niinpä hän piti suunsa kiinni. Ja kun hän piti suunsa kiinni, se asetti sellaisen energian kaikille muille, että he pitivät suunsa kiinni. Ja tietyssä kohtaa – en tiedä – keskustelun jatkuttua noin 20 minuuttia, he olivat unohtaneet sen. He itse asiassa luulivat, että olin vaatteissani. Se oli törkeää.

Takaisin pointtiin. Energia, vapaa energia. Tämä on niin törkeää, koska olette eläneet, olette addiktoituneet positiivis-negatiiviseen energiaan, vetäneet sitä puoleenne eri suhteissa. Joskus teillä on ollut kuin 62% negatiivista – ei pahaa negatiivista, pelkästään negatiivista – täällä ja toinen osa oli positiivista, ja suhteet muuttuvat edestakaisin koko ajan, ja on jatkuvaa aktivoidun energian sisään- ja ulosvirtausta. "Aktivoidun" tarkoittaessa, että se on laitettu positiiviseen tai negatiiviseen ennakkoasenteeseen. Meidän ei tarvitse tehdä sitä, ja tämä on niin törkeää, koska kukaan ei ole aiemmin tehnyt sitä maan päällä. Kukaan ei ole koskaan tehnyt sitä.

Se tuntuu kummalliselta, koska tässä vapaassa energiassa ei ole voimaa. Vapaata energiaa on kaikkialla. Tarkoitan, että se on tämä uskomaton … Jotkut kutsuvat sitä – miten sitä sanotaan – kentäksi, Lähdekentäksi tai vastaavaksi. Se on vain energiaa, joka odottaa aktivoimista, mutta kukaan ei ole koskaan sanonut: "Miksi meidän täytyy aktivoida se? Sallitaan se vain."

Menemme seuraamuksiin myöhemmin, mutta nyt haluan palata merabhiin ja alkaa aistia sitä. Ja taas kerran, mielenne sanoo: "En tunne mitään", koska se on tottunut tuntemaan työnnön tai vedon. Mieli on tottunut voimaenergiaan, aktivoituun energiaan, mutta tämä on täysin erilaista.

Aloitetaan musiikki ja himmennetään valoja.

(Musiikki alkaa)

Vapaa energia -merabh

Tämä on enemmän kuin törkeää. Tämä on totaalisen törkeää, puhua sellaisista asioista kuin vapaa aika ja vapaa energia. Huomatkaa, miten ne ovat hyvin yhteydessä. Menemme siihen myöhemmin. En halua mennä liikaa luennoimiseen tänään. Mutta on vapaa energia, jota kutsuin ennen "neutraaliksi energiaksi". Sitä ei ollut aktivoitu.

Kehonne on tullut riippuvaiseksi aktivoidusta, ennakkoasenteisesta energiasta, positiivisesta ja negatiivisesta. Niin se toimii. Niin verenkierto jatkuu ja niin kaikki entsyymit toimivat. Ne ovat jatkuvasti positiivisen ja negatiivisen erisuhteisessa virrassa.

altMutta tuntekaa nyt hetki tai aistikaa nyt hetki, ovatko ovet kehoonne auki vapaalle energialle, jota ei ole vedetty valoon tai pimeyteen, positiivis-negatiiviseen. Se vain on. Se vain on.

Se ei tarvitse erillisyyttä.

Puhuimme Isiksestä ja Adamista, maskuliinisesta ja feminiinisestä, vanhasta erillisyydestä. Puhuimme niiden tulemisesta takaisin yhteen. Tavallaan on tällaista vapaan energian kanssa. Tuon positiivisen ja negatiivisen energian.

Mutta mitä jos kehonne alkaisi käyttää vapaata energiaa, puolueetonta, koskaan erottamatonta. Energiaa, joka ei ole erotettu, jaettu.

Vapaata energiaa.

Energiaa jossa ei ole valtaa. Haluan kutsua vapaata energiaa myös "voimattomaksi energiaksi".

Ja mitä tapahtuu, jos mieli joka on käyttänyt aina kaksinaisuusenergiaa, positiivista tai miinusta, mitä jos mielen ohjelmointi on, että jokaiseen ajatukseen joka kulkee sen läpi, jokaiseen uskomukseen joka siinä on, se on vetänyt vanhaa kaksinaisuusenergiaa ja nyt puhdasta energiaa jota ei ole koskaan erotettu tai jaettu – voitaisiin sanoa, että se tulee suoraan "minä olen" -olemuksen intohimosta jakamatta – mitä jos sitä tulee mieleen ja ajatuksiin ja uskomuksiin ja älyynne? Puhdasta vapaata energiaa.

(Tauko)

Ja mitä jos miettiessänne yltäkylläisyyttä tai itsenne ruokkimista tai fyysistä ihmisenergialähdettänne, mitä tapahtuu, kun olette törkeä ja vain päästätte sisään vapaata energiaa, ja se on yltäkylläisyytenne lähde vanhan voimaenergian sijasta?

Hyvin suuressa määrin energia on korruptoitunutta planeetalla, "korruptoituneen" merkitessä, että ihmiset liittävät sen nyt valtaan. Ei ole tarvetta minkäänlaiseen valtaan. Energia, valta, voima – kaikki tavallaan sama asia.

Mitä jos, mitä jos me ryhmänä tulemme todella törkeäksi ja nousemme sen yläpuolelle? Ei valtaa. Ei voimaa. Ei hankausta. Ei vastustusta.

altMitä jos avaamme ovet ja ikkunat olemukseemme ihmisinä ja sallimme vapaan energian? Voitteko tuntea sen puhtauden? Sitä ei ole koskaan erotettu, ei koskaan jaettu, ei koskaan laitettu vastakohdiksi.

(Tauko)

Mitä tapahtuu, jos sitä tulee sisään?

Mitä tapahtuu, jos voitte vain hengittää sitä sisään – ilman voimaa tietysti? Mitä tapahtuu, jos voisitte vain hengittää sitä sisään ja päästää sen kehoonne, antaa sen olla kehossanne?

Mitä tapahtuu, jos se tulee ajatuksiinne ja mieleenne?

(Tauko)

Se on törkeän puhdasta, ja se saa kaikki muut energiat näyttämään vanhoilta ja työläiltä ja harmailta.

(Tauko)

Kun siis kysyn, miksi mitenkään haluaisitte jäädä tälle planeetalle, planeetalle joka ei ole mestareille, niin itse asiassa muutamme toimintamallia, muutamme kaiken. Emme jää aikaan. Emme jää vanhaan energiaan. Muutamme sen.

(Tauko)

Jäädessämme tälle planeetalle emme pysy samoissa vaatteissa, samassa talossa, vertauskuvallisesti sanottuna. Muutamme sen kaiken.

Emme jatka tylsyyden ja turhautumisen kestämistä. Muutamme vain koko toimintamallin.

Se alkaa juuri tästä, todellisen transhumanismin keskeltä.

Minun täytyy nauraa, oikeasti nauran, kun katson kaikkea, mitä tapahtuu teknologiassa, transhumanismissa, kun ajatellaan tietokonesirun istuttamista aivoihin tai menemistä naimisiin robotin kanssa tai jotain vastaavaa, joka on kehittynyttä. Se ei ole kehittynyttä. Se on samaa vanhaa paskaa, vain nopeampaa.

Minulle transhumanismi on, mitä teemme juuri tässä. Muutamme peliä. Menemme vapaaseen aikaan. Ja vähitellen etenevä aika on edelleen olemassa. Kyse on mestarina olemisen ja-tilasta. Se on kumpaakin. Ja muutamme energian.

Voi, vanha energia, ennakkoasenteinen tai erillinen energia, on edelleen elämäntapa, mutta menemme myös vapaaseen energiaan. Ja minulle se on tämän planeetan todellista transhumansimia. Kun muut leikkivät teknologialla ja oikeasti kehittävät vain uusia miekkoja – kevyempiä miekkoja, nopeampia miekkoja, mutta ne ovat silti miekkoja – me menemme jumalaiseen transhumanismiin.

Siksi te jäätte. Siksi olette päättäneet olla tällä planeetalla. Tämä on se mahdollisuus, josta olen puhunut aiemmin.

Jätätte taakse perintönne. Miksi? Koska, no hemmetti, olette luoja, koska voitte olla. Jätätte perinnöksi todellisen muutoksen, mahdollisuuden toisille, jos he päättävät jatkaa sen kanssa.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tänä päivänä.

Riippumatta siitä, ymmärrättekö tai tunnetteko sen todella nyt, se mitä teimme tänään, oli törkeää, ja jatkamme sitä.
alt
Vedetään kunnolla syvään henkeä.

Ja haluan luoda sellaisen kuvan mieleenne, tietoisuuteenne, sellaisen kuvan törkeydestä, että kun katsotte omaa elämäänne ja ajattelette, oletteko valmis todellisen törkeyteen, oletteko todella valmis astumaan pois elämän vaikeuksista ja tylsyydestä, haluan teidän kuvittelevan minut seisomassa paavin salissa täysin alasti. Ja hetkeä ennen paavin ja hänen seurueensa tulemista sisään – olin silloin vähän peloissani, täytyy myöntää – vedin syvään henkeä ja sanoin: "Kaikki on hyvin koko luomakunnassa."

Ja niin se on.

Kiitos, kiitos (yleisö taputtaa). Miten olisi fanfaarimusiikkini, kun poistun. Kiitos, kiitos.

(Fanfaarimusiikki soi)

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.