TIEDÄ MILLOIN PIDETÄÄN NE, TIEDÄ MILLOIN HYLÄTÄÄN NE

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
Helmikuun 2025 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

On Kenny Rogersin suosittu kappale nimeltään The Gambler (= uhkapeluri). Se julkaistiin 1978, ja se on edelleen yksi kaikkien aikojen tunnistettavimmista ja rakastetuimmista kantrilauluista. The Gambler kertoo tarinan matkustajan ja vanhan uhkaperin kohtaamisesta junassa. Nähdessään, että matkustajalla on huono tuuri, uhkapeluri tarjoaa elämänneuvoja viskipaukkua vastaan.

The Gamblerin sanat ovat täynnä vertauskuvia, jotka sopivat sekä pokeriin että elämään. Kappaleen ydinviesti kerrotaan kuuluisassa kertosäkeessä, joka neuvoo kuuntelijaa tietämään, milloin pidetään kiinni jostain, milloin päästetään irti, milloin lähdetään pois ja milloin juostaan. Tämä neuvo esitetään strategiana sekä uhkapelaamiseen että elämän haasteiden navigoimiseen.

Kertosäe menee näin:

Sinun täytyy tietää, milloin pidetään ne
Tietää milloin hylätään ne
Tietää milloin lähdetään pois
Ja tietää milloin juostaan
Et laske koskaan rahojasi
Kun istut pöydässä
On tarpeeksi aikaa laskea
Kun jaot on tehty

Todellakin!

Minulla on taipumusta olla vähän sinnikäs/takertuva, tietämättä aina, milloin Hylätään ne/vetäydytään. Voin olla kuin koira luun kanssa, kalvaa sitä viimeiseen muruseen saakka, vielä pitkään lihan ja maun jo hävittyä. Pysyn päättäväisenä haasteiden edessä. Kun olen päättänyt määränpääni, pidän kiinni siitä, vaikka mikä olisi. Syytän tästä osittain Neitsyyttäni, ja osittain silkkaa jääräpäisyyttä. Uppoan laivan mukana, sen sijaan että hyppään pelastusveneeseen, joka on vie turvaan. Ja olen kertonut kätevästi itselleni, että tämä on ihailtava ominaisuus, eikä suinkaan pakko-oireinen häiriö.

Annoin ennen tälle persoonallisuuspiirteelle kunnian siitä, että se auttoi minua saavuttamaan asioita, joita olen tehnyt elämässä. Oma versioni Teräsmiespaidasta isolla T:llä oli t-paita, jossa sanottiin: ”Mahti/voima, ei pako”. Olen luonut ja johtanut monia yrityksiä, myös sellaista joka meni pörssiin. Vaati kaiken vahvuuteni viedä se piirroksesta servietille eräässä BBQ-ravintolassa Teksasissa, täysin toimivaksi yritykseksi, josta käydään tällä hetkellä kauppaa Nasdaq-pörssissä. Tämä sitkeys osoittautui hyödylliseksi myös silloin, kun perustimme Lindan kanssa Crimson Circlen 25 vuotta sitten. Saimme alkuvuosina enemmän kuin oman osamme vuoristoradasta, mm. asioita jotka olisivat saaneet toiset antamaan periksi ja juoksemaan. Laitoimme peliin melkein kaiken, mitä meillä oli, saadaksemme Crimson Circle -raketin lähtemään lentoon laukaisualustalta. Olin sinnikäs paskiainen silloin. Idiomaattisia t-paitatekstejäni olisivat voineet olla mm. ”menesty tai murru”, ”uppoa tai ui”, ”kaikki tai ei mitään” ja ”voita tai häviä”.

Nyt katson kaikkea tätä taaksepäin ja minua vain yököttää. Voi hyvänen aika, olinko se oikeasti minä? Herra Päivän-klisee? Kapteeni Mitä-tahansa-se-vaatii? Olinko oikeasti niin typerä ja pinnallinen? (Älä vastaa, kiitos; tämä on vain retorinen kysymys). Olin kävelevä, teennäinen motivointimainos, sellainen joita näkee kuntosalilla tai psykologin vastaanotolla, kuten ”parhaan näkymän saa kovimmalla kiipeämisellä”.

Mutta saako oikeasti? Antaako kaikki tuo kamppailu ja kärsiminen oikeasti paremman elämän? Vai aivopesikö USA:n Keskilännen katolilainen kasvatukseni ja ankarat vanhempani minut vain ajattelemaan, että kova työ on vastaus elämän kysymyksiin?

Formatiivisiin vuosiini ei sisältänyt mitään oppeja siitä, miten Hylätään ne. Kolme vuotta armeijassa ei myöskään auttanut. Sinun täytyy Pitää ne, koska elämän pokeripöydässä ei ole korttien Hylkäämistä. Itse asiassa, joskus se toimi. ”Älä koskaan anna periksi” antoi hyviä lisäyksiä ansioluettelooni, kunhan en luetellut monia turhautumisia ja epäonnistumisia menestysten rinnalla. Joskus kovapäinen lähestymistapani toimi minusta huolimatta, koska aina silloin tällöin minulle jaettiin hyvä käsi. Mutta monessa, monessa tapauksessa minun olisi pitänyt laittaa nuo kortit pois, lähteä pöydästä ja etsiä uusi peli pelattavaksi.

Katsoessani taaksepäin nyt, pienen ripauksen kera sieluni viisautta, oivallan, että kaikki tuo kova työ, peräänantamaton päättäväisyys ja pakonomainen kiinnipitäminen ei ollut välttämätöntä. ”Ole vahva tai sula/pehmene” -mottoni oli iso peli ja valtavaa ajan ja energian haaskausta, mutta niin kauan kuin halusin pelata tuota peliä, energiani meni sen mukaan ja antoi minulle lisää mäkiä kiivettäväksi.

Olen nyt viisaampi. Voin tehdä enemmän, luoda enemmän ja olla tyytyväisempi antamalla energiani palvella minua mestarina, helppouden, huolettomuuden ja ilon kera. Parhaan näkymän ei tarvitse tulla kovimmasta kiipeämisestä – se tulee täällä olemisen kauneudesta. Toisin sanoen, sen ei tarvitse tulla kovasta työstä, vaan valinnasta olla läsnä. Kova työ on addikteille. Kuvittelun kauneudessa oleminen on mestareille. Minun täytyi vain oppia, miten päästään tuolta kovalta polulta maagiseen virtaani. Minun täytyi oppia laittamaan pois huonot kortit, jotka minulle oli jaettu (minulta itseltäni), ja lähtemään pois elämän vanhasta pokeripöydästä.

Tosielämän esimerkkinä yritimme hiljattain luoda ison kokoontumisen syyskuulle Santa Feehen, New Meksikoon, USA:han. Herätimme jopa kiinnostusta tuota tapahtumaa kohtaan tammikuun shoudissa mainiten, että tekisimme suuren ilmoituksen 23.1. Ongelmana oli, etteivät kortit loksahdelleet paikoilleen. Huolimatta halustamme järjestää tapahtuma maagiseen Santa Feehen ja tavata shaumbroja ympäri maailmaa, törmäsimme jatkuvasti esteisiin. Logistiikka ja hinnoittelu eivät yksinkertaisesti toimineet. Oli aika tietää, milloin Hylätään ne ja lähdetään pois. Kyllä, olisimme voineet pakottaa energioita kaikella mahdillamme/voimallamme ja panna sen tapahtumaan monista ongelmista huolimatta, mutta monien aiempien kokemusten perusteella meillä olisi ollut ongelmia tapahtuman viimeiseen hetkeen saakka. Kaikki yritti kehottaa meitä Hylkäämään ne nyt, odottamatta uudelleensekoittamista. Lähteä pois pöydästä. Hylkääminen ei ollut helppo päätös, koska jotkut meistä olivat kovasti kiintyneet tuohon ideaan, ja olimme jo käyttäneet paljon aikaa projektiin. Mutta tunnettuaan energioita, tapahtumatiimi tiesi, että oli parasta hyväksyä häviömme ja siirtyä uuteen suunnitelmaan. Itse asiassa tunsin uskomatonta helpotusta, kun olimme Hylänneet ne, koska asiat eivät olleet yhdistyneet mestarillisella tavalla.

Kohtaamme kaikki tilanteita, joissa asiat eivät järjesty. Kaikki uloskäyntikyltit saattavat syttyä palamaan, mutta yritämme edelleen pakottaa asiat toimimaan. Kyse voisi olla uudesta hankkeesta, suhteesta, työpaikasta tai asunnosta, tai jostain niin yksinkertaisesta, kun minne mennään lomalle ensi kesänä. Yritä kerran, yritä kahdesti, mutta kun kolmas epäonnistuu, tiedä, milloin lähdetään pois. Olen havainnut, että energioissa polulla jonka halusin alussa valita, ei ehkä ollut eniten valoa tai korkeimpia mahdollisuuksia. Jokin paljon parempi odottaa minua uudella polulla, paljon sopivampi mestarille.

Kenny Rogersin, amerikkalaisen kantrilaulajan/lauluntekijän, kunniaksi kirjoitin sanat lauluun ”Jos se ei toimi” ja laitoin ne Suno.comiin musiikkia varten. Tiedä, milloin pidetään ne, ja tiedä, milloin hylätään ne.

–––––

Jos se ei toimi (= If it ain’t working)

Tekoälyllä luotu, kuuntele kappale Suno.comissa

Jos se ei toimi,
Se ei toimi, koska teet sen väärin.
Sielusi vain kuiskaa pehmeästi,
On aika mennä eteenpäin.
Annoit sille sydämesi,
Annoit sille aikaasi,
Mutta joskus vaikeinta
On oppia milloin vedetään raja.

Sinun täytyy tietää milloin kävellään,
Tietää milloin juostaan,
Tietää milloin käännetään selkänsä,
Ja antaa kovien aikojen mennä.
Elämässä ei ole kyse taistelusta,
Siinä on kyse irtipäästämisestä.
Kun luotat johonkin korkeampaan,
Löydät tien jota virrata.

Yritä kerran, yritä kahdesti,
Mutta kun kolmas epäonnistuu,
Tämä ei ole pelaamisen arvoinen käsi.
Parempi pakata ja lähteä tästä kaupungista.
Tie edessä kutsuu,
Ja paino ei tunnu kovin kevyeltä.
Joskus paras päätös
On tietää milloin sanotaan hyvää yötä.

Sinun täytyy tietää milloin kävellään,
Tietää milloin juostaan,
Tietää milloin käännetään selkänsä,
Ja antaa kovien aikojen mennä.
Elämässä ei ole kyse taistelusta,
Siinä on kyse irtipäästämisestä.
Kun luotat johonkin korkeampaan,
Löydät tien jota virrata.

On aika pysyä lujana,
Ja aika päästää irti.
Jokaista kuljettua polkua
Sinun ei tarvitse tietää.
Siis kuuntele tuota kuiskausta,
Anna sen johtaa sinua tielläsi.
Kovinta työtä ei ole kamppailu,
Vaan tietää milloin lähteä pois.

Sinun täytyy tietää milloin kävellään,
Tietää milloin juostaan,
Tietää milloin käännetään selkänsä,
Ja antaa kovien aikojen mennä.
Elämässä ei ole kyse taistelusta,
Siinä on kyse irtipäästämisestä.
Kun luotat johonkin korkeampaan,
Löydät tien jota virrata.

***

 

Geoffrey Hoppe perusti Crimson Circlen 1999 käytyään keskusteluja Tobiaksena tunnetun enkeliolennon kanssa. Hän lähti yritysmaailmasta 2001 omistautuakseen kokoaikaisesti Crimson Circlelle, yhdessä Linda-vaimonsa kanssa. Geoff kanavoi Tobiasta vuoteen 2009 saakka, jolloin Tobias palasi maahan uuteen inkarnaatioon, joka tunnetaan Samina. Tobias luovutti opastusroolinsa Crimson Circlessä Adamus Saint-Germainille, joka on osa sitä rakastettua St. Germainia, joka on työskennellyt satoja vuosia ihmisten kanssa. Geoff on ollut siitä lähtien Adamus Saint-Germainin viestintuoja.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.