Valaiseminen-sarja
SHOUD 11
Adamus Saint-Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)
3.8.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
Minä olen mitä olen, St. Germainin Adamus.
No, rakkaat shaumbrat, tässä sitä ollaan, 25 vuotta. Kaksikymmentäviisi vuotta (hurrausta ja taputuksia). Kukaan teistä ei näytä pahemmin kulahtaneelta (vähän naureskelua). No, pari poikkeusta, mutta rakkaat shaumbrat, me …
KERRI: Anteeksi (hän tulee Adamuksen syntymäpäiväkakun kanssa).
YLEISÖ: (laulaen) Paljon onnea vaan! Paljon onnea vaan! Paljon onnea, rakas Adamus. Paljon onnea vaan! (Lisää hurrausta ja taputuksia)
ADAMUS: Kiitos. Kiitos. Valmis?
KERRI: Kyllä.
ADAMUS: Kuthumi sanoi, että on kunnon ”puhallustyön’” aika (naurua ja lisää taputuksia, kun hän puhaltaa kynttilät) (suom. huom. sama sanonta merkitsee myös suihinottoa). Kiitos. Kyse ei ole minusta tänään. No, vähän. Vähän (lisää naureskelua).
LINDA: Mikä syntymäpäivä tämä on? Mikä syntymäpäivä?
ADAMUS: Olemme pääsemässä siihen. Sinun ei koskaan pitäisi kysyä ylösnousseelta mestarilta, kuinka vanha hän on (muutama naurahdus).
Joka tapauksessa, rakkaat shaumbrat, meillä oli melkoinen ilta eilen Ylösnousseiden mestareiden klubilla. Voi! Kaikki olivat paikalla. Siis, kaikki ylösnousseet mestarit. He tulivat tähän erityistilaisuuteen. Joskus he ovat tekemässä juttuja luomakunnassa, opettamassa kursseja, yrittäen saada meidät kiinni, mutta eilen illalla kaikki olivat paikalla. Lisäksi kutsuimme kaikki shaumbrat, jotka ovat siirtyneet rajan taakse. Aa, Sart oli siellä. Hänellä oli tyypillinen t-paitansa päällä (muutama naurahdus lisää). Meillä oli FM. FM, hän on melkoinen persoona. Kiitos (Kerrille, kun tämä tuo palan kakkua).
KERRI: Ole hyvä.
ADAMUS: Melkoinen persoona. Nimittäin Ylösnousseiden mestareiden klubilla emme tarvitse kaikkia kameroita ja johtoja ja hallintalaitteita ja kaikkea muuta, mutta kuitenkin hän asettaa ne. Hän on kuitenkin ”tuotantopöydän” takana ja pyörittelee kaikkia nappuloita.
Norma, Garret, Edith. Edith. Arvatkaapa, mitä Edithillä oli yllään eilen illalla? (Vähän naureskelua) Joo, jakku joka näytti italialaiselta pöytäliinalta (lisää naureskelua). Kaikki olivat siellä. Nautiskelen aivan hetken kuluttua (puhuen kakustaan).
Eilen illalla oli voittojen keräämisen aika – voittojen keräämisen – ja kerron teille, että joistain meistä tuli todella hyvin rikkaita. Emme käytä maarahaa. Käytämme tavallaan luottojärjestelmää, mutta olivat nuo vedot pitkän ajan takaa! Miten kauan Crimson Circle jatkuisi? (Vähän naureskelua) Nimittäin jotkut ajattelivat, että se jatkuisi kenties vuoden tai pari. Se oli Cauldren veto (naurua). Jotkut ajattelivat, että se jatkuisi Tobiaksen ajan, mikä oli noin 10 vuotta, ja oli hyvin harvoja, jotka ajattelivat, että se jatkuisi 25 vuotta.
Siis, kun katsotaan todennäköisyyksiä, ja meillä on todellakin todennäköisyyksien laskijoita siellä, tienasin kuin maantierosvo. Todella tienasin. Tienasin niin hyvin, että teen teille tämän lupauksen: jaan sen shaumbrojen kesken (yleisö vastaa ”vouu!”, ja lisää taputuksia). Joo. En tiedä, mitä teen sillä kaikella. Tarkoitan, että se …
Nimittäin jotkut näistä ylösnousseista mestareista – luulisi, että kun he ovat ylösnousseita mestareita, he tietäisivät kaiken. He tietäisivät, että jatkaisimme 25, 30, 40, 50 vuotta. Mutta kuitenkin heidän ihmispuolensa tulee esiin – ja luulen, että se on myös mustasukkaisuutta – ja he sanovat: ”Joo, tämä juttu on ohi hetkessä”, ja ”Kaikki lähtevät pois”, tai ”Cauldre ja Linda lopettavat ja haluavat tehdä töitä”, tai mitä tahansa. Mutta minä onnistuin melko hyvin eilen illalla, kuten myös Tobias ja Kuthumi ja suurin osa shaumbroista, jotka ovat menneet rajan taakse.
Siis, otan merabhissa hetken jakaakseni tuota energiaa jokaiselle teistä. Tarkoitan, että mitä teen sillä, ostan uuden palatsin jostain? (Vähän naureskelua) Miten monta niitä voi olla?
Oli melkoinen ilta. Katselimme oman versiomme Shaumbrojen kasvoista, mutta ne olivat hologrammeja ja pystyivät vangitsemaan todellisen tilanteen, kun se tapahtui. Tavallaan sellainen, mitä kutsutte videoksi, mutta tämä on 3D. Miten hauskaa oli katsella noita vuosia, myös kulissien takana, mitä tapahtui.
Oli mielenkiintoista katsoa jokaista teitä, kun tulitte tiettyihin haastekohtiin matkan varrella. Mitä kävitte läpi – tuota epäilyä, epäselvyyttä jota kävitte läpi – mutta sitten löysitte omat vastauksenne. Löysitte omat vastauksenne ja menitte eteenpäin seuraavaan askeleeseenne.
Oli mielenkiintoista katsoa, kun otitte itsellenne asioita, jotka eivät olleet todellakaan teidän, jotka otitte itsellenne tietoisuuden vuoksi. Oli mielenkiintoista katsoa, miten integroitte aspekteja ja miten teillä on edelleen joitain, jotka toisinaan pääsevät ulos ja aiheuttavat sekasortoa – mutta miten käsittelette nyt nuo aspektit. Sen sijaan, että tunnette olevanne toissijaisia niihin verrattuna, että annatte niiden pyörittää huushollia, olette tavallaan vähän suvaitsevainen: ”Okei, siinä tuo aspekti tulee taas takaisin. Olen vain piittaamatta siitä ja jatkan eteenpäin” – enimmäkseen näin (Adamus naureskelee).
Siis, oli melkoinen juhlailta, katsoen ajassa taaksepäin. Menimme itse asiassa Jeshuan aikoihin saakka. Se oli suuri käännekohta kaikille teille, jotka samaistutte shaumbraan. Katsoen taaksepäin sitoutumista noiden jumaluuden siementen kylvämiseen, joiden satoa nyt korjaatte ja keräätte itsellenne.
Illan lopussa, kun kaikki olivat lähteneet pois, istuin vielä hetken takkatulen ääressä ja ajattelin itsekseni: ”Se on enemmän kuin 25 vuotta.” Siis, tietysti se on monia elämiä, mutta tämän kohdan saavuttaminen ei ole vain yksi jakautumis-/eroamiskohta (suom. huom. hetki jolloin todellisuus siirtyy toiseen kokemusspiraaliin). Tämän kohdan ja sen saavuttaminen, mitä teemme seuraavaksi, on ratkaisevaa, monumentaalista. Se on seuraava valtava askel. En tiedä, onko ”kvanttisen” ylittävää sanaa, mutta se on seuraava valtava askel. Haluan puhua siitä tänään.
Crimson Circle muuttuu upeilla tavoilla sen tuloksena. Te muututte. Tulee uusi tuntu siitä, mitä oikeasti teette täällä. Hyvin paljon näistä kuluneista 25 vuodesta on liittynyt siihen, että työskentelette omien ongelmienne kanssa, käsittelette omia demonejanne, ja olette pärjänneet huomattavan hyvin. Ja se on rankkaa. Tiedätte, miten rankkaa se on. Olette pärjänneet huomattavan hyvin, koska nämä demonit ovat hurjia. Ne ovat kuluttavia. Ne valtaavat mielen. Ne valtaavat sydämen. He puristavat ilon elämästänne.
Mutta olette käsitelleet ne. Ei taistelemalla. Olette yrittäneet taistella aiemmin, mutta se ei toimi. Yksinkertaisesti sallimalla jumaluutenne, kuka oikeasti olette, ja silloin nämä demonit lähtevät pois. No, oikeasti ne itse asiassa integroituvat takaisin teihin, eivätkä ne ole enää demoneja. Ne ovat siivet jokaiselle teistä.
Muuten, mainitsen sen nyt, ennen kuin menemme syvälle tämän päivän keskusteluun: annan seuraavalle shoud-sarjalle nimeksi ”Toivon siivet”.
LINDA: Vau!
ADAMUS: Joo, hyvä (yleisö taputtaa). Ja lyhyesti sanottuna se on vain ”Toivo”, Toivo-sarja, mutta siis Toivon siivet. Ja puhun siitä myöhemmin, erityisesti merabhissa, mutta otamme vastaan täysin uudenlaisen tietoisuuden nyt tällä planeetalla.
Ja tiedän, että on edelleen viipyileviä ajatuksia: ”Olenko oikeasti mestari? Olenko oikeasti siinä kohtaa?” Pyydän sinua myöntämään nyt sisälläsi, että olet. Sinä olet oikeasti. Ja kyllä, aina silloin tällöin ihmisääni hyppää esiin ja sanoo: ”Tota, mutta jos on oikeasti mestari, pystyy muuttamaan veden viiniksi.” Päästetäänpä nyt irti noista vanhoista käsityksistä. Päästään irti siitä, että ”minun täytyy tehdä pölystä kultaa kädessäni”. Ne eivät ole edes relevantti asia. Ne ovat häiriötekijä. Mutta kyllä, olet mestari. Ja Kuthumi sanoi sen kauan sitten: ”Myöntääksesi valaistumisesi sano vain: ”Olen valaistunut”. Silloin kaikki energiat muuttuvat tukemaan sitä.”
On ollut uskomattomat, uskomattomat 25 vuotta. Sitten kun tulette tälle puolelle – eikä mitään kiirettä, mutta sitten kun tulette toiselle puolelle – istumme yhdessä takkatulen ääressä kirjastossani ja katselemme hologrammeja siitä, mitä kävitte läpi. Ja siinä on kyyneliä, ja on paljon naurua ja paljon iloa. Luulen, että yksi oivaltamanne asia on, että teitte siitä vähän vaikeampaa itsellenne, kuin teidän oikeasti tarvitsi. Mutta kuitenkin kun teitte sen sillä tavalla, merirosvo-osanne teki sen rankalla tavalla, se lisää luonnetta (Adamus naureskelee).
En usko, että koskaan tekisitte sitä enää samalla tavalla, mutta voitte todellakin sanoa, että olitte tarpeeksi kova/sitkeä. Pääsitte siitä läpi. Teitte, minkä se vaati. Ja oli aikoja, jolloin lisäsitte elämäänne enemmän paskaa, kuin teidän todellakaan tarvitsi, mutta sen voittamisesta tuli tiettyä iloa. Ei paljon, mutta tietty määrä iloa (naurua).
Edelliseen shoudiin palaaminen
Ennen kuin menemme kuitenkaan pidemmälle, haluaisin palata viime kuukauden shoudiin. Se oli hyvin tärkeä shoud. Huomaan, ettei minulla ole ollut – ai niin, yksi on ottanut vastaan tarjoukseni väitellä plejadilaisten kanssa. Ei kukaan muu. He eivät edes yrittäneet. Ja sen yhden torjuin vakaasti, koska hän ei ole oikeasti yhteydessä plejadilaisiin. Hän ajatteli, että se olisi hauskaa peliä, mutta hän ei edes puhunut plejadilaisten kanssa. Siis, ei ollut muita tarjoukseen tarttujia, ellei joku ”siellä ”jossain” ole nyt halukas. Koska tahansa, missä tahansa, otan hänet vastaan. Siis …
LINDA: Etkö voi vain antaa sen olla, häh?
ADAMUS: Voi, en! (He naureskelevat) En. Siitä puhumme tänään.
Siis, palataanpa taaksepäin, ja katsotaan video viime kuukaudesta saattamaan kaikki ajan tasalle – siltä varalta, että ette sattuneet näkemään sitä, siltä varalta että unohditte sen, siltä varalta, että halusitte, että olisitte unohtaneet sen (lisää naureskelua).
[Valaiseminen, shoud 10, kooste]
– Ulottuvuustyöntekijöille
Haluan omistaa tämän shoudin kaikille ulottuvuustyöntekijöille, ulottuvuustyöntekijöille jotka omistautuivat luomaan tämän ns. Taivaan ristin, Apokalypsin, avautumisen – usein ihmisitsensä uhraten. Vastassanne oli voimia. Oli todellisia voimia – tietysti sellaisia voimia kuin gravitaatio ja vastaavat – mutta oli ”muita olentovoimia”, jotka eivät halunneet tämän tapahtuvan.
Näiden voimien joista puhun – ja joista puhumme enemmän tänään – energiaa, ravintoa, ruokaa ovat sellaiset asiat, kuin ihmistunteet, pelko, taistelu ja valta. Siis, sillä hetkellä kun työnnätte sitä vastaan, vahvistatte heitä.
Ja mitä voitte tehdä? Mitä voitte tehdä ulottuvuustyöntekijänä? ”Olen olemassa. Minä olen mitä olen.” Se on siinä. ”Olen olemassa.” Eikä vain sanoa noita sanoja, vaan tuntea se olemuksenne joka osassa: ”Olen olemassa. Minä olen mitä olen.”
Se on suurin työkalu, joka kenelläkään teistä on tällä planeetalla tänä uskomattomana, hulluna aikana. Ette taistele sitä vastaan. Ette taistele edes itseänne vastaan. Ette taistele pahoja voimia vastaan. Ette ole minkään uhri. Olette myös Jumala. ”Olen olemassa. Minä olen mitä olen,”
– Siksi niin on
Haluan teidän todella tuntevan tätä itse, muutamaa pientä sanaa: ”Siksi niin on.”
”Kuvittelen, ja siksi niin on. Menen uusille tietoisuustasoille, ja siksi niin on. Sallin jumaluuteni, ja siksi niin on. Sallin tietämiseni, ja siksi niin on.”
Se on tavallaan kuin lähtemistä pois omista rajoituksistanne, omasta kristallivankilastanne. ”Valitsen olla täällä ilossa, yltäkylläisyydessä ja tasapainossa, ja siksi niin on.” Se on siinä. Sitä mestari tekee: ”Ja siksi niin on.” Ei muttia, ei taaksepäin katsomista, ei itse-epäilyä, ei itsekidutusta, ja siksi niin on.
– Uusi ihmislaji
On uuden ihmislajin aika. Sitä lietsoo teknologia. Sitä lietsoo myös, kun enemmän valoa ja enemmän tietoisuutta tulee tälle planeetalle.
Oli vääjäämätöntä, että tämä tapahtuisi niiden unelmien vuoksi, joita monilla ihmisillä oli. Tämän planeetan evoluution aika. Kyse ei ollut vain niistä ihmisistä, jotka kuvittelivat tai visioivat tämän. Oli kyse olennoista ympäri luomakuntaa, jotka kuvittelivat tämän. Ja juuri nyt ihmislaji kehittyy, eikä se ole vain biologinen asia. Se on osa sitä. Osa sitä on kehittyminen logiikan yli, ihmisen mentaalipuolen yli. Ja suurin osa sitä on tietoisuuden evoluutio, ihmissydämen kehittyminen.
Mikä tahansa tämän suuruinen evoluutio aiheuttaa paljon muutoksia, paljon häiriötekijöitä, paljon myllerrystä, melua, kitkaa ja kaikkea muuta, ja sitä tapahtuu. Mutta jokainen osa tuota tapahtuvaa myllerrystä ja kitkaa, itsessänne tai planeetalla yleisesti – kanavoidaan nyt takaisin ihmislajin evoluutioon.
Sitä tapahtuu monilla tasoilla, mutta se vaatii, että enemmän valoa, enemmän kuvittelua/mielikuvitusta tulee tälle planeetalle. Ja tuon kuvittelun, tuon valon avulla uusi ihmislaji kehittyy suurimpaan potentiaaliinsa. Tämä on yksi syistä, miksi valitsitte jäädä, ja yksi syistä miksi olette käyneet myös läpi paljon keho-ongelmia. Integroitte oman valokehonne, joka korvaa Adam Kadmon -mallin.
Haluan teidän tuntevan hetken, mitä kannatte harteillanne. Se on uuden ihmislajin evoluutio, kaikkien entisten elämienne evoluutio tai uudelleenjärjestely, ja koko kosmoksen suunta.
– Ei suurempaa olentoa
”Koko luomakunnassa ei ole suurempaa olentoa kuin ihminen.” Ihmiset haluaisivat ajatella, että on. He haluaisivat ajatella, että jossain tuolla muualla on Jumalan kaltaisia olentoja. Tai he haluaisivat ajatella, että Jeesus tulee takaisin ja pelastaa heidät, että tuolla jossain on tuo suurempi olento, tai avaruusolentoja, ET:itä (maanulkopuolisia), kehittyneitä sivilisaatioita. Ei ole. Piste. Sitten kun oivallatte sen, kun muistatte, kuka olette, ja kun tämä ”joku tulee pelastamaan meidät” -peli loppuu, tämä planeetta voi mennä eteenpäin. Mutta koko luomakunnassa ei ole suurempia olentoja kuin ihmiset.
Maahan tuleminen, fyysisen kehon ja muiden ihmisten kestäminen, ja kaikki asiat joita tulee pelkän tällä planeetalla selviytymisen mukana, puhumattakaan kehittymisestä, vaati parhaita, ja te tulitte tänne.
Tulitte tänne kaikkein epäsuotuisimpiin olosuhteisiin. Loitte ne. Olitte osa tämän todellisuuden, tämän ulottuvuuden, Adam Kadmon -mallin suunnittelua. Olitte osa sen luomista ja sanoitte: ”Pystyn käymään sen läpi. Käyn sen läpi. Löydän tuon tien. Löydän tietoisuuteni. Myös tässä tiheydessä löydän uudelleen energiani ja sen, miten sitä käytetään tietoisuuden, viisauden ja kypsyyden kera. Ja se tapahtui.
– ET:istä
Muissa ulottuvuuksissa, ei-fyysisissä ulottuvuuksissa, tapahtuu paljon. Paljon. Paljon. Siis, paljon. Entiset elämänne ovat näissä muissa ulottuvuuksissa. Siellä on ns. ET:itä. Fyysisessä ulottuvuudessanne ei niinkään, on muutamia siellä täällä. Ne ovat muissa ulottuvuuksissa, ystäväni, aivan naapurissa. Aivan naapurissa, ja tunnette heidät. Joka yö kun nukutte, tunnette painetta heistä.
He ovat todellisia. Ns. ET:t ovat todellisia, mutta he eivät leiju ympäriinsä pienissä metallipurkeissa. He pystyisivät harvoin, jos koskaan, ilmaantumaan tähän ulottuvuuteen. He kuitenkin sekaantuvat teihin. Miksi? Syödäkseen. Se on energiaa. Teidän tunteenne, traumanne, ja jossain määrin rakkautenne ja ilonne, mutta enimmäkseen traumanne ja kurjuutenne, ruokkii heitä.
He voivat esittäytyä suurina olentoina, koska ihmiset ovat herkkäuskoisia ja uskovat tuon paskan. Ihmiset on saatu tuntemaan itsensä arvottomaksi, paljolti näiden olentojen sekaantumisella. Ja te ette ole arvottomia. Näettekö sen (osoittaen näyttämön taustaa). Haluan jokaisen teistä muistavan: ”Ei ole suurempia olentoja kuin ihmisolento”, ja alkavan käyttäytyä niin. Siksi niin on.
Jokainen noista ET:istä joita tuolla on, on te. He ovat te. He ovat osia itsestänne, jotka ovat lähteneet tutkimaan. Osia itsestänne jotka olivat kenties haavoittuneita. Osia itsestänne joilla oli vaikeuksia fokusoitua tänne, tälle planeetalle. Osia itsestänne jotka olivat kehittymättömiä ja tiedostamattomia, ja heidän aikansa on tullut sen vuoksi, mitä teette tällä planeetalla tällä hetkellä, ja sen valon vuoksi jonka kanssa työskentelette. He eivät voi enää olla olemassa tuolla joissain. Heidän pelinsä on pelattu. Heidän aikansa on ohi.
Te täällä olette suuria olentoja. Ehdottomasti. Te olette suuria olentoja. He ovat huijanneet teitä. Te olette huijanneet itsenne ajatteleman, että kenties te ette ole. Jos nämä olennot olisivat niin suuria ja mahtavia, miksi heitä ei näy? Miksi he eivät seiso edessänne? Koska he eivät voi. He eivät voi käsitellä valoanne.
Teillä on, mitä tarvitsette nyt tällä planeetalla, ja se on: ”Olen olemassa. Minä olen mitä olen. Olen tietoisuus, ja kaikki energia on minun.” Teillä on kaikki, mitä tarvitsette. Teidät on johdettu uskomaan, että tämä planeetta on niin täynnä sotaa, väkivaltaa, pahuutta ja kaikkia muita tällaisia asioita, ettei niitä voi voittaa. Ja julistan tänään, että menemme sen yli, ja siksi niin on.
Tämän planeetan, ihmislajin, evoluutio tapahtuu tällä hetkellä. Sitä tapahtuu tasoilla, joita ette kenties ymmärrä, joita ette ole nähneet. Sitä ei tapahdu vain kadun ihmisille päivä kerrallaan. Sitä tapahtuu muissa ulottuvuuksissa, ja sitten seuraamukset tälle planeetalle ovat valtavia. Kyllä, tämä planeetta käy läpi monia muutoksia ennen sitä. Vanhat voimat kuolevat ja tekevät tilaa valolle, tekevät tilaa teille ja uudelle ihmislajille.
Silloin kun todella oivallatte, ettei ole suurempia olentoja kuin ihminen – ei edes Jeshua, eivät avaruusolennot, ei mikään muu, vaan te olette – silloin kun oivallatte sen, se vapauttaa kaiken.
Myöntäkää se, mitä teette täällä. Myöntäkää se, ja siksi niin on.
Se kaikki on sinä
Aah! Siis, rakkaat shaumbrat, se oli viime kuukausi. Jatkamme nyt.
Haluan teidän tuntevan sitä hetken, kun jatkamme. Kaikki se mitä joku pitäisi avaruusolentoina – ET:t, kaikki muu tuolla jossain – on sinä. Se on sinä. Olet täällä tietoisuutena, läsnä ja ruumiillistuneena tälle planeetalle. Olet täällä myös Jumalana. Sinulla on kaikki nuo muut osat, jotka toimivat muissa ulottuvuuksissa. Kenties toimivat hyvin eri tavalla. He eivät ole välttämättä edes ihmisen kaltaisia, mutta ne kaikki ovat sinä. Ja nyt keräämme, sinä keräät, kaikkia noita. Kaikkia noita Itsen osia.
Tämä on se elämä. Tämä on paikka, jossa se tapahtuu. Ei tuolla jossain. Kyse ei ole plejadilaisista tai ”puh-lejadilaisista”, tai mistään muusta. Tavallaan huijaatte siinä itseänne, ja sitten uskotte, että on joitain suuria olentoja. Se on oikeasti vain te itse. Testaatte itseänne. Voitaisiin sanoa, että siinä pirstoutumisessa jonka kävitte läpi Tulimuurissa, nämä osat paiskattiin kauas tuonne. Kauas tuonne. Mutta pohjimmiltaan se kaikki on te itse.
Tuon oivalluksen ja sen oivaltamisen myötä, miten suuria olette, alatte käyttäytyä isosti ja oivaltaa, että olette suuri, ja sitten olette suuri. Ja teistä tulee moniulotteinen. Kaikki nämä ET-aspektit integroituvat sitten jälleen. Ja kun ne integroituvat, se ei ole integroitumista vain tällä aika-avaruusjatkumolla, vaan integroitte hyvin monilla tasoilla. Silloin teistä todella tulee moniulotteinen, kun kutsutte ne kaikki takaisin.
Missä olet?
Pääsemme siihen hetken kuluttua, mutta ennen kuin menemme pidemmälle, nopea kysymys tässä tavallaan käännekohdassa, eeppisessä ajassa juuri nyt, 25-vuotispäivässä. Näette, miten asiat menevät vähän eri tavalla, kun menemme uuteen sarjaamme. Mutta vain nopeasti – ottaisitko mikrofonin (Lindalle) – ”esiintyjämme” täällä, kuvatkaa muutamalla sanalla, missä olette juuri nyt. Missä olette omassa elämässänne, missä tahansa. Ja tiedän, että yksi niistä on ”lopen uupunut”, mutta ette ehkä sano sitä. Ja teillä on kaikki oikeus olla lopen uupunut. On ollut pitkä, pitkä matka.
Siis, missä olet?
STEPHAN: Olen tässä (vähän naureskelua).
ADAMUS: Joo, joo, hyvä! Hyvä. Oletko olemassa?
STEPHAN: Olen olemassa.
ADAMUS: Hyvä.
STEPHAN: Joo. Olen innoissani siitä, mitä on tulossa. Samaan aikaan minulla on myös noita roskapäiviä.
ADAMUS: Aivan, aivan.
STEPHAN: Esimerkiksi tällä viikolla oli muutama kerta, jossa tuntui vain, no, fyysiseltä. Mutta samaan aikaan on myös kiinnostavaa, minne se menee.
ADAMUS: Ymmärrätkö, mitä tuo fyysinen on, mitä siinä tapahtuu?
STEPHAN: Olemme …
ADAMUS: Silloin kun sinulla on noita rankkoja päiviä, fyysisiä päiviä, mitä tapahtuu?
STEPHAN: No, luulen, että se on muutos, joka tapahtuu massatietoisuudessa.
ADAMUS: Joo.
STEPHAN: Erityisesti asiat – kuten minusta tuntui viime kuussa, että paljon muuttui.
ADAMUS: Aivan.
STEPHAN: Vallasta luopumisen myötä, vähän siellä ja vähän täällä.
ADAMUS: Valokeho.
STEPHAN: Valokeho.
ADAMUS: Joo. Mutta onko sinulla näitä tunteita: ”Voi, mitä teen väärin? Minulla on tuskaa, tai en ole fokusoitunut, tai jotain.” Onko sinulla koskaan noita kysymyksiä?
STEPHAN: Näen niiden kuin virnistelevän vähän, ja sitten ajattelen: ”Okei, mene vain yli siitä.”
ADAMUS: Joo. Se kaikki on, missä sinun pitäisi olla. Se kaikki on osa luonnollista prosessia. Ja olet ollut biologiassa pitkän, pitkän aikaa. Nyt tapahtuu valtava transformaatio. Mitä on parasta tehdä?
STEPHAN: Sallia.
ADAMUS: Tietysti! Joo, joo, joo! (Naurua) Ehdottomasti. Kyllä, oikeasti on. Ja se kuulostaa hyvin simppeliltä, mutta se on siinä. Se on kuin: ”Ai, okei.” Salliminen on – loppujen lopuksi se on luottamista, itsensä rakastamista ja sanomista: ”Kaikki mitä käyn läpi tällä hetkellä, on ehdottomasti tarkoituksenmukaista/sopivaa.” Sitten se muuntaa tuskan pariksi eri asiaksi, mukaan luettuna oma biologinen evoluutiosi. Mutta se muuntaa sen joksikin hyvin terveeksi/terveelliseksi sinulle.
STEPHAN: Mm hmm.
ADAMUS: Silloin kun on vastustusta, kun ajattelet: ”Mikä on pielessä? Söinkö jotain vääränlaista päivällisellä? Olenko toksisessa ympäristössä?”
STEPHEN: Joo, näitä ajatuksia tulee koko ajan (naureskellen).
ADAMUS: Se on kaikkea muuta. Nimittäin Tobias sanoi sen kauan sitten, ja Linda melkein pyörtyy joka kerta, mutta voitte juoda vaikka bensaa. Kehonne tietää, miten …
LINDA: Yäk! (Lisää naureskelua)
ADAMUS: No, ei täällä tänään.
LINDA: Se on vain viihdettä! (Lisää naureskelua)
ADAMUS: Ei. Olen tosissani.
STEPHAN: Se on totta. Joskus myös oivallan, kun en kuuntele kehoani, silloin kun kehoni sanoo: ”Hei, älä syö tätä nyt. En halua tätä.” Mutta sitten aivoni sanovat: ”Okei, ihan oikeasti, pystyt käsittelemään tämän.” Sitten syön sitä ja kärsin seuraavan päivän, kun en kuunnellut kehoani.
ADAMUS: Joo, monet shaumbrat sanovat tavallaan: ”Olen hyvin herkkä energioille.” Joo, niin olette. Mutta se ei merkitse, että ne kaatavat teidät. Olette hyvin tietoinen niistä, mutta ne eivät voita teitä. Voitte olla hyvin vaikeissa ja haastavissa tilanteissa ympärillä ihmisiä, jotka eivät ole aivan samalla tietoisuustasolla. Sen ei tarvitse vaikuttaa teihin. Voitte olla tietoinen, ja voitte olla herkkä, mutta teidän ei tarvitse antaa sen käydä hermoillenne. Se on todellisen mestarin merkki.
STEPHAN: Joo. Annat sen periaatteessa vain huuhtoutua lävitsesi.
ADAMUS: Joo. Siis, pari sanaa, missä olet tällä hetkellä, muuta kuin juuri tässä.
STEPHAN: Pari sanaa?
ADAMUS: Joo.
STEPHAN: Miten paljon ”juuri nyt”?
ADAMUS: Sanoit ”innostunut”.
STEPHAN: Joo, koska olen innostunut siitä, mitä tulee. Tavallaan pohdin, pitäisikö minun muuttaa jonnekin muualle, ja sellaisia juttuja. Annan sen tavallaan tulla minulle – mitä tahansa tulee.
ADAMUS: Se on yksi shaumbra-pakkomielteistä: ”Mihin minun pitäisi muuttaa?” (Vähän naureskelua)
STEPHAN: Joo! (Naureskellen)
ADAMUS: Ja sitten he eivät koskaan muuta, ja siksi se on pakkomielle. Tavallaan, onko sillä merkitystä?
STEPHAN: Sillä ei ole merkitystä. Se on se juttu.
ADAMUS: Sillä ei ole merkitystä.
STEPHAN: On vain tämä tunne, tiedäthän?
ADAMUS: Joo, joo.
STEPHAN: Sitten tavallaan ajattelen: ”Okei, kun se aika tulee, tiedän.”
ADAMUS: Mihin muuttaisit, jos haluaisit?
STEPHAN: On eri vaihtoehtoja. Todennäköisesti tutkin Portugalia ehkä.
ADAMUS: Aivan, aivan.
STEPHAN: Ehkä myös Aasiaa, tai kenties jään vain USA:han. (Naureskellen)
ADAMUS: Joo. Tai ehkä jäät sinne, missä olet.
STEHPAN: Tai tulet …
ADAMUS: Se on ok. (Stephan jatkaa naureskelua) Okei, hyvä, Kiitos.
STEPHAN: Kiitos.
ADAMUS: Kiitos. Mukava nähdä sinut taas (vielä Stephanille).
LINDA: Okei.
ADAMUS: Luulen, että luultavasti saat palkinnon tai olet lähellä palkintokärkeä siinä, että olet käynyt useimmissa työpajoissa. Ja olet aina erittäin hyvä muiden shaumbrojen kanssa. Rakastan sitä, kun näen sinut työpajassa, koska olet niin lämmin ja sydämellinen heille kaikille. Jep. Jep (yleisö taputtaa). Okei, talo tarjoaa seuraavan. Se on ilmainen (vähän naureskelua). Joo, olen tosissani. Kuulitko sen, Linda? Talo tarjoaa seuraavan työpajan hänelle.
LINDA: Okei.
ADAMUS: On hemmetti jo aika (lisää naureskelua).
LINDA: Kuulin sinut.
ADAMUS: Joo. Miten monta leimaa täytyy saada korttiinsa, ennen kuin saa ilmaislahjan? Tarkoitan … (lisää naureskelua) Ole hyvä. Missä olet tällä hetkellä?
JAYNNE: Erittäin hyvässä paikassa.
ADAMUS: Ai, hyvä, hyvä.
JAYNNE: Tulossa (joksikin).
ADAMUS: Joo? Tulossa? Tulossa miksi?
JAYNNE: Aidoksi.
ADAMUS: Joo, hyvä. Tulossa sinuksi.
JAYNNE: Tulossa minuksi.
ADAMUS: Joo, lopultakin.
JAYNNE: Joo, lopultakin.
ADAMUS: Joo. Miten sinulla menee fyysisesti?
JAYNNE: Melko hyvin.
ADAMUS: Melko hyvin, okei.
JAYNNE: Paremmin, vaikka on haasteita.
ADAMUS: Aivan.
JAYNNE: Mutta ne ovat ok.
ADAMUS: Joo?
JAYNNE: Joo.
ADAMUS: Suhteet?
JAYNNE: Mitkä suhteet?
ADAMUS: Juuri niin (naurua). Jes! Rummunpärinää! Joo. Tarvitsen rumpalin tänne eteen. (Jaynne naureskelee). Joo, hyvä.
JAYNNE: Voin hyvin.
ADAMUS: Mahtavaa. Okei. Yltäkylläisyys?
JAYNNE: Melko hyvä.
ADAMUS: Melko hyvä, okei.
JAYNNE: Melko hyvä.
ADAMUS: Joo, joo, voisi olla paremmin. Jaan sitä tänään jonkin verran.
JAYNNE: Joo, joo.
ADAMUS: Siis, varmistamme …
JAYNNE: Kiitos siitä. Olen valmis vastaanottamaan sen varmasti.
ADAMUS: Tienasin paljon eilen illalla.
JAYNNE: Joo, joo (he naureskelevat).
ADAMUS: Hyvä. Onnellinen?
JAYNNE: Olen onnellinen.
ADAMUS: Hyvä.
JAYNNE: Kyllä.
ADAMUS: Okei.
JAYNNE: Se on kehitystä, jonka vain sallin.
ADAMUS: Joo. Miten usein kuitenkin sukellat, aivan yhtäkkiä romahdat ja sitten teet tuon feenikslintujutun ja tulet esiin?
JAYNNE: Ehkä pari kertaa kuukaudessa.
ADAMUS: Ai, hyvä.
JAYNNE: Joo.
ADAMUS: Paljon parempi tilanne kuin aiemmin.
JAYNNE: Kyllä, paljon parempi tilanne kuin aiemmin.
ADAMUS: Muistatko joitain niistä rupatteluista, joita meillä oli, ja … ?
JAYENNE: Voi, monia.
ADAMUS: Joo. Huh!
JAYNNE: Monia. Ja olen pahoillani kaikesta siitä kiroilusta ja … (vähän naureskelua)
ADAMUS: Ei se vaikuta minuun. Siis …
JAYNNE: Sinun syyttämisestäsi ja jostain (naureskellen).
ADAMUS: Itse asiassa, ennen kuin aloin työskennellä shaumbrojen kanssa, en oikeasti tiennyt, miten kiroillaan. Mutta nyt, voi vittu.
JAYNNE: Voi, kyllä! (Lisää naurua) Olemme hyviä siinä.
ADAMUS: Koska kuulen sinulta joka yö: ”Haista vittu, kusipää!” (Naurua)
JAYNNE: Varmasti! (Naureskellen)
ADAMUS: Siis, toistan vain sinua, joten et voi loukkaantua siitä. (Jaynne naureskelee) ”Syö paskaa, idiootti!” (Lisää naureskelua)
JAYNNE: Olen samaa mieltä! Se on hyvin terapeuttista.
ADAMUS: Voi, kyllä, olen kuullut ne kaikki. Aion kirjoittaa kirjan kuuluisista shaumbra-sitaateista ja -kiroiluista.
Mutta kuka kuvittelisi kiroilevansa ylösnousseelle mestarille? ”Munapää!” Se on yksi isoista kirosanoista (lisää naurua).
JAYNNE: Se on hyvä.
ADAMUS: Joo.
JAYNNE: Se puhdistaa ilmaa ja …
ADAMUS: Ei se haittaa minua.
JAYNNE: Joo, olet erittäin hyvä.
ADAMUS: Kenties voisitte kaikki tehdä sen nyt ryhmänä, joo.
TAD: (huutaen) Munapää! (Naurua)
JAYNNE: Joo! (Naureskellen)
ADAMUS: Sen tarkoittanut sitä oikeasti (naureskellen).
TAD: Noudatan vain ohjeita.
ADAMUS: Kyllä, on itse asiassa tavallaan hauskaa, kun joku haukkuu sinua munapääksi tai jotain, eikä se haittaa sinua. Olet tavallaan: ”Okei, olen munapää. Aargh!” (Lisää naureskelua) Ja sitten on tavallaan: ”Hauku vaan minua joksikin muuksi. En välitä.” Olen niin selkeä itsestäni, että voin olla munapää.
JAYNNE: Kyllä.
ADAMUS: Joo, voin olla se.
JAYNNE: Joo, olet opettanut sen minulle.
ADAMUS: Joo.
JAYNNE: Että on ok olla munapää.
ADAMUS: Joo, se on yksi asia, jota rakastan shaumbroissa. Olette, kuka olette. Ei ole sitä, että teidän täytyy olla niin kunnioittava, pyhä ja hurskas. Se on paskaa. ”Ollaan minä.” Siis, et sinä ole minä, vaan sinä olet sinä.
JAYNNE: Kyllä, joo.
ADAMUS: Joo, hyvä. Mahtavaa. Mukava nähdä sinua.
JAYNNE: Mukava nähdä sinuakin.
ADAMUS: Joo. Kutsu koska tahansa, kun olet vaikeuksissa, ja voit kutsua minua, miten haluat. En välitä.
JAYNNE: Teen sen. Kiitos. Kiitos paljon.
ADAMUS: Pari vielä. Pari sanaa, missä olet tällä hetkellä. Ja haluan kaikkien tavallaan tallentavan mieleensä, missä olette tällä hetkellä, ja palaamme siihen kolmen tai neljän kuukauden kuluttua, ja vertailemme vähän.
ALICE: Älä katso häntä (Lindalle)! Älä katso häntä! Ei, kaveri.
ADAMUS: Lähetit signaaleja Lindalle. Ne olivat niin selkeitä, että kuulin ne tänne asti.
ALICE: (naureskellen) Älä katso häntä!
ADAMUS: ”Anna mikrofoni minulle, Linda. Ole niin kiltti!”
ALICE: Nartut rulaa!
ADAMUS: Joo.
ALICE: Hei.
ADAMUS: Joo, hei.
ALICE: Olen iloinen.
ADAMUS: Iloinen, okei.
ALICE: Joo.
ADAMUS: Olet käynyt paljon läpi.
ALICE: Niin olen.
ADAMUS: Joo. Miten olet selviytynyt siitä? Miten olet pysynyt hengissä?
ALICE: Huumori on hyvä tapa.
ADAMUS: Huumori, okei.
ALICE: Nauraminen.
ADAMUS: Onko kameralle pyllistäminen huumoria?
ALICE: Ai! (Adamus naureskelee) Käytän nyt housuja (naureskellen).
ADAMUS: Katsoimme se eilen illalla Ylösnousseiden mestareiden klubilla (Alice huokaisee ja sitten naureskelee). Laitoimme sen hidastukselle (naurua).
ALICE: Stephan pani minut tekemään sen (nauraen)!
ADAMUS: Tiedän! Joo, joo (lisää naurua).
ALICE: Hän sanoi: ”Jos teet sen, minäkin teen.” Ja niin tein sen, eikä hän tehnyt sitä! (Lisää naureskelua)
STEPHAN: No, hyväksyttävää.
ALICE: Hah-hah-haa!
ADAMUS: Sanoisin, että sinussa oli ennen enemmän arvaamattomuutta/ailahtelevuutta, ja nyt on hyvin avointa, mutta levollista.
ALICE: Mm hmm. Kyllä.
ADAMUS: Joo. Siis missä muualla olet?
ALICE: Ilo on hyvin läsnä.
ADAMUS: Okei.
ALICE: Joo, onnellinen.
ADAMUS: Okei.
ALICE: En pääse siitä yli. Puhut uupumuksesta, enkä ole oikeasti uupunut.
ADAMUS: Joo, hyvä.
ALICE: Se on jo valmis.
ADAMUS: Valmis, joo, joo. Eikö tunnukin hyvältä?
ALICE: Joo.
ADAMUS: Joo, laittaa sen taakseen. Joo. Muuten, rakastan tuota paitaa.
ALICE: Muuten, se on käärme (paidassa on iso puu ja juuri, joka on käärme).
ADAMUS: Joo, joo.
ALICE: Se on pieni käärme.
ADAMUS: Se on kaunis.
LINDA: Muuten, Adamus, useimmat ihmiset eivät ymmärrä, mihin viittasit. Viittasit klubilla siihen, kun hän pyllisti kameralle.
ADAMUS: No, voit näyttää meille uudestaan, jos haluat. Tarkoitan … (naurua)
ALICE: Ei ikinä (naureskellen).
ADAMUS: Ei ikinä! Okei.
ALICE: Se on vain Julien (hänen naisystävänsä) silmille (lisää naureskelua).
ADAMUS: Mutta se nauhoitettiin. Siis, joo.
ALICE: Vaikka sitä (takapuolta) on nyt vähemmän.
ADAMUS: Huomasin sen. Huomasin sen, joo. Joo (naurua ja vähän taputuksia).
ALICE: Haa! Hän pelästyi (Lindasta; lisää naurua, kun Alice ottaa vyötäröstä kiinni, kuin avatakseen housunsa).
ADAMUS: Hyvä, kiitos. Kaksi vielä. Missä olet?
LINDA: Okei.
ADAMUS: Missä olet? Ja tuntekaa kaikki sitä, missä olette.
LINDA: Voi, sinua raukkaa! (Kikattaen)
ADAMUS: Palaamme siihen hetken kuluttua.
SUE: No, ajattelin sitä muutama päivä sitten. Ja se on, etten oikeasti välitä enää vittuakaan mistään.
ADAMUS: Eikö se ole kiva tunne? (Vähän taputuksia)
SUE: Joo.
ADAMUS: Vapauttava.
SUE: Joo.
ADAMUS: Tiedätkö, mitä tapahtuu, kun et välitä enää vittukaan? Silloin päästät kaikista noista vanhoista jutuista irti, ja todellinen intohimosi tulee esiin.
SUE: Joo.
ADAMUS: Ja alat todella – sitä on vaikea edes sanoa – elää täysin uudella tavalla. Sen sijaan, että on asioita tai tavoitteita tai mitään sellaista, yhtäkkiä elämisessä on kyse vain elämisestä.
SUE: Joo, ja ihmiset eivät enää vaivaa minua.
ADAMUS: Joo.
SUE: Voin jopa ajaa autoa levollisesti.
ADAMUS: Vau! (Lisää naurua) Vau (Sue naureskelee). Se on iso askel, joo.
SUE: Oiih! (Jatkaen naureskelua)
ADAMUS: Joo, joo.
SUE: Ja olen huomannut, että kun ajan levollisesti, ketään ei ole ympärilläni.
ADAMUS: Aivan.
SUE: Se on todella mielenkiintoista.
ADAMUS: Alat todella luoda omaa todellisuuttasi, ja kaikki tavallaan sopii yhteen sen kanssa. Olet eri harmoniassa.
SUE: Joo, joo, juuri niin.
ADAMUS: Joo, hyvä.
SUE: Kiitos.
ADAMUS: Kiitos. Yksi vielä.
LINDA: Yksi vielä. Okei, katsotaanpa.
ADAMUS: Voi ei! Hän vaanii. Voi ei! (Linda kikattaa)
LINDA: Au! (Hän törmää näyttöön ojentaessaan mikin; yleisö sanoo ”voiih!”) Ei se sattunut. Se vain näytti pahalta (Linda kikattaa).
ADAMUS: Hei.
BIRGIT: Hei.
ADAMUS: Missä olet?
BIRGIT: Juuri siinä, missä halusin olla.
ADAMUS: Hyvä, hyvä.
BIRGIT: Täysin.
ADAMUS: Joo. Ja mitä tulee … Käytit ennen paljon aikaa asioiden ajatteluun, yrittäen tavallaan ajatella tiesi läpi. Miten se on muuttunut?
BIRGIT: Niinkö ajattelet?
ADAMUS: Joo, joo (he naureskelevat). Voi, kyllä!
BIRGIT: Siitä on pitkä aika.
ADAMUS: Tiedän.
BIRGIT: Sitä on pitkä aika, ja se järjestyi hyvin.
ADAMUS: Joo.
BIRGIT: Mm hmm. Työni auttoi minua paljon.
ADAMUS: Joo, hyvä.
BIRGIT: Työ sinun kanssasi.
ADAMUS: Joo. Vietämme paljon aikaa yhdessä.
BIRGIT: Voi kyllä, tiedän sen.
ADAMUS: Joo, joo. Mutta älä kerro Lindalle.
BIRGIT: Minä olen se, joka työskentelee täällä, ja sinä sanoit jotain sieltä. Ja joskus heitämme ylävitoset.
ADAMUS: Joo (Birgit naureskelee). Hän käyttää paljon aikaa kääntämiseen saksan kielelle, mikä on hyvin kaunista – se tapa jolla käännät.
BIRGIT: Kiitos. Kiitos paljon.
ADAMUS: Hän ei tee sitä ajattelemalla.
BIRGIT: Ei, en pysty.
ADAMUS: Teki ennen, mutta ei enää.
BIRGIT: En pysty.
ADAMUS: Nyt se tapahtuu virrassa.
BIRGIT: Kyllä, ehdottomasti. Joo, mm hmm.
ADAMUS: Hyvä.
BIRGIT: Siis, siitä syystä tämä on paras paikka olla juuri nyt. Ehdottomasti.
ADAMUS: Hyvä.
BIRGIT: Siis, olen todella keskellä, itseni keskellä, omassa tasapainossani.
ADAMUS: Joo, hyvä. Kiitos
BIRGIT: Joo, kiitos.
ADAMUS: Upeaa (yleisö taputtaa). Upeaa. Okei, vaihdetaan tavallaan vähän aihetta tässä.
Olette suuria opettajia
Crimson Council – puhumme siitä silloin tällöin – se on tällä hetkellä noin 5–6000 enkeliolentoa, joiden roolina on tukea teitä täällä Maassa. He eivät ole te. Siis, he ovat enkeliolentoja, jotka työskentelevät noissa ulottuvuuksissa, työskentelevät teidän kanssanne, mutta he eivät ole te.
Crimson Councilissa oli alun perin ja on edelleen kyse opettamisesta. Opettamisesta. Ne jotka ovat osa sitä enkelimaailmoissa, tai nyt te ihmisinä, menette uusiin todellisuuksiin, oppitte niistä ja sitten opetatte niistä. Se on ensisijainen rooli. Karmiininpunainen (crimson) joka on Crimson Council (neuvosto) tai Crimson Circle (piiri), on se väri, joka löytyy muista ulottuvuuksista – tavallaan värisävy tai värisäteitä – joka tarkoittaa sellaista, joka on opettaja. Silloin kun olette ei-fyysisessä muodossa, valokentässänne on tavallaan säteilyä. Ei pelkkää karmiininpunaista, vaan se on kuin (virka)merkki. Se on itse asiassa kuin kunniamerkki.
Hyvin monet teistä tulivat tänne Maahan aivan alussa löytääkseen, tutkiakseen, saadakseen selvää luomuksistanne ja loppujen lopuksi tietoisuudesta ja energiasta.
Crimson Circle joka aloitti 25 vuotta sitten, otti tuon nimen mielleyhtymänä Crimson Counciliin. Crimson Circle on tavallaan Crimson Councilin maaosasto. Olette olleet – olette opettajia. Olette opettajia, jotka käyvät läpi sen uskomattoman, haastavan ja todella kummallisen kokemuksen, että on ruumiillistuneena tälle planeetalle.
Sitten kun lähdette tältä planeetalta ylösnousemuksessanne – ja useimmilla teistä se on tässä elämässä, tämän elämän lopussa – on viimeinen elämänne täällä. Ei tarvitse olla. Voitte valita tulla takaisin uuteen elämään, jos haluatte. Käydä läpi tavallaan tuon standardiprosessin – syntyy, kasvaa, ja kaikki se muu. Miten moni haluaa tulla takaisin uuteen elämään?
MARKO: (ainoa joka nosti kätensä) Heh-heh! (Adamus naureskelee)
ADAMUS: Joo, joo! Marko, haluat tulla takaisin. Haluat tulla takaisin ja kirjoittaa lisää kirjoja, eikö?
MARKO: Se on ainoa syy, miksi aion tulla takaisin, jotta voin ärsyttää ihmisiä kirjoillani.
ADAMUS: Juuri niin! Kiitos.
Siis, lähdette täältä, tulette Ylösnousseiden mestareiden klubiin, ja palloilette vähän aikaa. Mutta haluatte jatkaa työtänne, opettamista. Opetatte siitä, mitä opitte täällä. Opetatte muissa ulottuvuuksissa, ei-fyysisissä ulottuvuuksissa – kenties muutamissa fyysisissä, mutta enimmäkseen ei-fyysisissä. Voidaan melkein sanoa, että opetatte itseänne, niitä osianne jotka ovat tuolla jossain. Ja jaatte kokemuksianne, millaista oli olla ihminen.
Se on mielenkiintoista – ja haluan leikkiä sen kanssa vähän tänään – mutta mitä kerrotte näille olennoille, jotka ovat tavallaan te itse, mitä kerrotte ihmisten kauneudesta? Mikä tekee ihmisistä ainutlaatuisia? Tuolla on monia kartanoita, monia ulottuvuuksia. Joitain on niin vaikea kuvata ihmistermein, ettei oikeasti voi. Myös unitilassanne menette kokemaan näitä, mutta ette pysty tuomaan sitä tänne. Mielessänne ei ole viitekohtaa. Jotkut niistä ovat tavallaan vähän samanlaisia kuin ihmiskokemus, mutta eivät oikeasti. Menette sinne ja opetatte itseänne.
Mitä sanoisitte, mitä kertoisitte oppilaillenne tästä planeetasta? Sanoin viime kuussa, ettei ole suurempia olentoja kuin ihminen, ja tarkoitan sitä. Se ei ole vain kiva fraasi. Ei ole mitään ihmisen kaltaista. Haluan tutkia sitä hetken, jotta todella ymmärtäisitte, kuinka suuria olette.
Ihmiset loivat tämän järjestelyn, jossa he tekevät itsestään ei-suuren: tämä on tavallaan takapajulaplaneetta ja alempiarvoinen älykkyyden tai teknologian tai henkisyyden suhteen. Jo hyvin kauan ihmiset ovat laittaneet Jumalan tuonne jonnekin, kauas tuonne. He ovat hyväksyneet ja he uskovat, että on uskomattomia olentoja, jotka jonain päivänä syöksyvät tänne pelastamaan heidät – avaruusaluksessaan tai valonsäteillä tai miten tahansa. Sitä ei tapahdu. Te olette noita olentoja, ja olette täällä nyt.
Tällä planeetalla on hyvin monia ainutlaatuisia asioita. Silloin kun todella alatte tuntea ja tutkia sitä, oivallatte, että tämä on uskomaton paikka. Tuo tietoisuus, tuo ymmärrys muuttaa kaiken.
Nimittäin, jos meillä on 8 miljardin ihmisen ryhmä, joka periaatteessa kokonaan uskoo, että he ovat tavallaan toista luokkaa, kolmatta luokkaa universumissa, niin kaikki menee sen mukaisesti, ja planeetta menee sen mukaisesti. Ja se päästää sisään näitä uskomuksia, että puh-lejadilaiset tai mitkä ikinä tulevat pelastamaan, ja heillä on kaikki tämä. Hemmetti, heillä ei ole mitään viisautta. Kaikki viisaus – jos luette näitä plejadilaisten kirjoja tai kanavia – kaikki tekoviisaus jota niissä on, on asioita, jotka te jo tiedätte. Asioita joista puhumme jo. He matkivat. Sitä he vain tekevät. Luette joitain näitä juttuja, eikä niissä ole mitään poikkeuksellista. Mutta ihmiset haluavat lukea, että joku muu kertoo heille sen. Luette tätä ja … Ei, se on te. Te olette tuo olento.
Maan ja ihmisten erityisominaisuuksia
Tällä planeetalla on hyvin ainutlaatuisia asioita, joita ette ehkä ole ajatelleet. Rakkaus, esimerkiksi. Olemme puhuneet siitä. Rakkaus. Kuten sanoin, se koettiin ensimmäisenä täällä. Henki, Jumala, miten haluattekin sitä kutsua, tai ”minä olen” -olemuksenne, ei koskaan tiennyt rakkaudesta. Miten se olisi voinut? Mistä se olisi saanut tuon kokemuksen? Tämän täytyi tapahtua sen itsensä kautta, teinä tällä planeetalla.
Ja luulin, että se oli itsestäänselvyys, kun mainitsin sen ensimmäistä kertaa ja päästin ilmoille, ja yhtäkkiä oli kaikki tämä kova vastustus. Ei niinkään shaumbrojen, vaan muiden: ”Voi, ei, ei, ei. Ihmiset eivät keksineet rakkautta. Jumala on rakastanut meitä koko ajan.” Ei oikeasti. Ja jos Jumala olisi rakastanut, olisitte täysin eri ihminen (Adamus naureskelee). Ihmisten täytyi löytää ja kokea se. Ja nyt se on tavallaan kaikkien muiden sivilisaatioiden Graalin malja koko luomakunnassa.
He haluavat rakkauden. He eivät löydä sitä. He eivät löydä sitä. He kuulevat siitä, ja he voivat hyödyntää ihmisiä, mutta he eivät löydä sitä, koska heiltä puuttuu hyvin monia muita ominaisuuksia, joita tarvitaan rakkauteen. Siis, he kipittävät ympäriinsä, ja aina silloin tällöin he voivat projisoida itsensä tänne ja tutkia ihmisiä. Mutta he eivät löydä sitä paikkaa sisältänne, eivätkä he vie sitä itselleen. Yhtenä päivänä opetatte sitä. Kuvitelkaa se. Rakkauden opettaminen kosmoksen oppilaille.
Siis, rakkaus on yksi asia, joka on hyvin ainutlaatuinen, ja on paljon muita. Nimeän muutaman, ja sitten pyydän teidän panostanne. Toinen asia: uskonnot.
LINDA: Yäk!
ADAMUS: Se on hyvin ainutlaatuista tälle planeetalle. Tämä on ainoa planeetta, tämä on ainoa ulottuvuus missään, jossa on uskontoja. Siis, katolilaisia ei ole missään muualla (naurua). Ei ole. Siis, se on uskomatonta. Mistä uskonto ylipäätään tuli? Ja miten se on kehittynyt niin, kuin on? Ja miksi uskonto tyrkyttää joskus hyvin paljon pelkoa, epäilyä ja kaikkea muuta? Mikseivät uskonnot opettaneet aivan alusta saakka, että te olette myös Jumala, te olette jumalainen olento, joka käy läpi melko mielenkiintoista kokemusta?
Mutta ihmiset halusivat tuon kokemuksen ulkopuolisesta Jumalasta tai jumalista ja saada uskonnon. Ei ole missään muualla. Hyvä uutinen? Huono uutinen? En tiedä. Ainakaan ovellenne ei tulla koputtamaan muissa ulottuvuuksissa (Adamus naureskelee).
Yksi asia on musiikki. Monet ihmiset suuttuvat siitä: ”No ei! Heillä on muissa ulottuvuuksissa tuota kaunista musiikkia.” Ei, heillä ei ole. Heillä ei oikeasti ole. On tavallaan ääntä, mutta ei teidän kuulemallanne tavalla. On värähtelytasoja, mutta tämä planeetta – tuntekaa tätä todella hetken – tämä ulottuvuus on ainoa paikka, jossa on musiikkia, jossa musiikkia kirjoitetaan, esitetään, lauletaan, tunnetaan. Sanotte: ”No, miten niin voi olla? Ei. On noita suuria sivilisaatioita, ja heillä on kaikkea tuota uskomatonta musiikkia.” Ei, heillä ei ole. Heillä ei oikeasti ole.
Miten voi olla niin, että ihmisillä voi olla musiikkia ja millään muulla paikalla ei? Mitä teillä täytyy olla saadaksenne musiikkia? (Joku sanoo ”korvat”) Teillä täytyy olla korvat. Se auttaa, mutta ei oikeasti tarvitse. Ei, voitte tuntea sen sydämessänne. (Joku sanoo ”rakkautta”) Heillä ei ole rakkautta, Heillä ei ole siihen tarvittavaa luovuutta. Eikä heillä ole ns. tunnesyvyyttä luodakseen musiikkia. He projisoivat tänne aina silloin tällöin. Ihmiset kiehtovat olentoja muissa ulottuvuuksissa. He projisoivat tänne, ja he tuntevat jotain, minkä kuulette musiikkina, mutta he eivät oikeasti tajua sitä. He eivät tajua sitä.
Cauldre puhui tänään, että musiikki on hyvin tärkeää Crimson Circlelle ja henkilökohtaisille elämillenne, koska se on ilmaisua. Se on tarina. Se on värähtelyä. Osa koko noita Toivon siipiä on musiikki. Siis, se on ainutlaatuista tälle planeetalle.
– Yleisön vastauksia
Siis, laitan Lindan juoksemaan mikrofonin kanssa ympäri yleisössä. Mikä muu on ainutlaatuista ihmisille tällä planeetalla? Minulla on kokonainen luettelo niitä, mutta haluaisin kuulla, mitä teillä on sanottavana.
LINDA: Hmm. hmm.
ADAMUS: Mikä muu elämässänne on todella erityislaatuista? Hei, Andy.
ANDY: Hei.
ADAMUS: Pidän paidastasi (paidassa on karhu ja tekstiä).
ANDY: Ai. Mitä?
ADAMUS: Itse asiassa en minkä niinkään. Cauldre pitää siitä.
ANDY: Aha.
ADAMUS: Hänellä oli lähikohtaaminen karhun kanssa muutama päivä sitten. Alle kahdeksan metrin päässä hän otti tuon karhun kanssa yhteen (vähän naureskelua). Hän on kertonut kaikille tuota tarinaa. Hän haluaa minun kertovan sen taas, mihin en haaskaa aikaamme. Mutta se oli mielenkiintoista. Tositarina. Muutama päivä sitten Cauldre teki pihatöitä, ja luulen, että rupattelimme siinä. Käänsin hänen huomionsa muualle, ja hän kääntyi ympäri ja siinä kohtaa, missä Marko on, katsoi iso karhu suoraan häneen. Siinäpä vasta tapa saada veri liikkeelle (lisää naureskelua). Joo.
Mitä teet? Mitä teet? Juoksetko? Ei! Ei, ei. Ei ole hyvä idea. Nujerratko sen tuijotuksella? Etpä juuri. Mitä teet? (Joku sanoo ”pysyt isona”) Teet itsesi isoksi? Vedät vain syvään henkeä ja sallit (paljon naurua). Olen tosissani! Juuri niin teet – vedet syvään henkeä ja sallit.
Tämä karhu oli hyvin, hyvin utelias. Tavallaan: ”Mistä tuo valo tulee?” Karhu oli hyvin utelias, kuten kaikki eläimet ovat ihmisistä. Mutta vakavasti sanottuna, voisit panikoida. Voisit juosta. Voisit yrittää painia karhun kanssa, tai mitä ikinä. Tai voisit vetää syvään henkeä ja tietää, että karhu on siinä, eikä mitään ole karhun ja Cauldren välissä, ja on pitkä matka sisälle. Pitkä matka. Vedät syvään henkeä, sallit ja oivallat: ”Hei, laitoin sen todellisuuteeni jostain syystä.” Karhu on joka tapauksessa hänen toteemieläimensä, voimaeläimensä, joka tuli sanomaan: ”Hyvää työtä. Menemme nyt uusiin suuntiin, ja tulen vain tarkistamaan tilanteesi.”
Siis, paidastasi puheen ollen: ”Bear naked” (suom. huom. tarkoittaa ”karhu alasti”, joka kirjoitetaan vähän eri tavalla ja lausutaan samalla tavalla kuin ”täysin alasti”). Sori, Andy, otin …
ANDY: Ai, nautin tuosta tarinasta.
ADAMUS: Siis, mikä muu on ainutlaatuista ihmisissä?
ANDY: Nautin kovasti suhteista, sekä ihmistenvälisistä että henkilökohtaisista. Kaikista muista ihmisistä myös.
ADAMUS: Aivan.
ANDY: Ja luulen, että se on melko ainutlaatuista, ja luulen, että se on yksi syy, miksi tulimme tänne.
ADAMUS: Joo. Määrittele suhde vähän enemmän.
ANDY: Ai.
ADAMUS: Siis, puhutko vain ystävyydestä, vai puhutko syvästä romanssista?
ANDY: Kaikista niistä.
ADAMUS: Kaikista niistä, okei.
ANDY: Kaikista niistä. Joo, pitkäaikaisista suhteista, lyhtyaikaisista suhteista. Sanomisesta pelkästään ”hei” jollekin. Nautin siitä kovasti.
ADAMUS: Joo, joo. Onko suhteita muissa ulottuvuuksissa, fyysisissä tai ei-fyysisissä? (Yleisö mumisee muutaman vastauksen) Ei. Ja heittelen teille asioita, mutta haluan teidän oivaltavan, miten erityislaatuinen tämä ihmiskokemus on. Joo, joissain muissa ulottuvuuksissa voisit tuntea olentoja tai olla tuttu muiden olentojen kanssa, mutta ei ole muuta Maan kaltaista paikkaa, jossa on ystävyyttä. Kutsun sitä kiintymykseksi. Sitä ei ole muissa ulottuvuuksissa.
Mainitsen uuden asian. Ei ole perheitä. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia (he naureskelevat), mutta ei ole perheitä. Tämä on ainoa planeetta, jossa on perheitä. Se on biologinen asia. Se on myös energeettinen ja usein karmallinen asia. Mutta tämä on ainoa paikka. Ei ole ns. ystävyyssuhteita. Noissa muissa ulottuvuuksissa ei ole sitä, että kasvetaan aikuiseksi jonkun kanssa, luodaan ystävyyssuhde, sitten lähdetään joksikin aikaa, ja sitten palataan takaisin yhteen. Tämä planeetta on erityislaatuinen.
Näitä asioita ei ole muissa ulottuvuuksissa. Muissa ulottuvuuksissa ei ole avioliittoja, tai avioeroja (Andy kikattaa). Mikä siihen liittyy? Tietysti seksi! Kuulin sinun kuiskaavan ”seksi”. Voisit sanoa sen ääneen! Olemme kaikki aikuisia tässä. Muissa ulottuvuuksissa ei ole haureuden harjoittamista. Nämä ovat uskomattomia, mutta totuudenperäisiä asioita tästä planeetasta, ja mikä tekee siitä niin erityislaatuisen ja miksi te olette täällä ja miksi te olette erityislaatuisia.
Tällä planeetalla on vastoinkäymisensä, sillä on paljon vaikeuksia, mutta katsokaa hetki, mikä se oikeasti on, ja alkakaa oivaltaa, miten suuria te olette, sekä muut ihmiset. Ei ole oikeasti … He eivät tajua sitä. He eivät yksinkertaisesti tajua koko läheisiä suhteita. Toisaalta, heidän ei tarvitse sietää kiistoja tai lakimiehiä tai mitään sellaista.
Mutta he jäävät vaille jotain. He haluavat tietää kaiken teistä. He eivät ymmärrä, että he ovat te. Heillä ei ole aavistustakaan siitä. Mutta he haluavat tietää, mikä näissä ihmisissä on ja mitä tällä planeetalla tapahtuu. He tuntevat sen, koska se mitä tapahtuu täällä, vaikuttaa heihin. He sanovat tavallaan: ”Mitä helvettiä tapahtuu? Tämä outo paikka nimeltään Maa näyttää olevan pitkä lista ristiriitaisuuksia, mutta se vaikuttaa kaikkeen.” Kiitos, Andy.
ANDY: Kiitos.
ADAMUS: Jep. Mikä muu tekee tästä planeetasta ainutlaatuisen? Heitän väliin yhden, kun Linda juoksee mikrofonin kanssa. Rakennukset. Rakennukset, arkkitehtuuri. Rakennukset. Miksi ei-fyysisessä ulottuvuudessa tarvittaisiin rakennus? On joitain fyysisiä ulottuvuuksia, mutta he eivät rakenna niin, kuin ihmiset. He eivät rakenna suuria rakennuksia, kirjastoja, toimistorakennuksia, huvipuisoja. Voitteko kuvitella sitä hetken? Jos he ovat fyysisessä ulottuvuudessa, heillä on jonkin tyyppinen suoja. Ette löydä rakennuksia mistään muualta luomakunnassa. Voisitte sanoa: ”No, se on hyvä asia, koska silloin ei ole kaupunkeja, eikä ole kaikkia hemmetin ihmisiä ja saasteita.” Mutta haluan teidän tuntevan tätä tietoisuutta, ja jälleen, mikä tekee ihmisistä niin erityislaatuisia? Ole hyvä.
JANIS: Luonto.
ADAMUS: Luonto, joo.
JANIS: Kaunis, kaunis luonto.
ADAMUS: Joo.
JANIS: Vuorista valtameriin ja preeriaan!
ADAMUS: Joo! Voit melkein kirjoittaa laulun siitä (he naureskelevat). Mutta he eivät kuulisi sitä.
JANIS: Aivan!
ADAMUS: Luonto.
JANIS: Grand Canyon.
ADAMUS: Siis, se on yksi ainutlaatuisimmista asioista tässä planeetassa. Ja haluatte ajatella: ”Okei, noissa muissa ulottuvuuksissa heillä on luonto ja puita.” Ei, heillä ei ole. Ja sanotte: ”No, mitä heillä on?” Ei mitään. Fyysisillä planeetoilla jotka ovat asuttuja, ei ole todellista elämänvoimaenergiaa. Ei paljon. On hyvin erämaatyyppistä, ja jotkut teistä – monet teistä – ovat nähneet Tähtiensota-elokuvat, ja heillä on näitä taisteluja erämaassa, karulla maaperällä. Sellaista se on. On melko karua, ei ole vihreää. Maaperässä on vähän elämänvoimaenergiaa, mutta ei paljon.
JANIS: Ja se on vaikeaa minulle. Siis, emmekö ole luoneet luontoa uusiin Maihin?
ADAMUS: Joo.
JANIS: En voisi elää ilma sitä. En voisi (naureskellen).
ADAMUS: Luonto on yksi vaalituimmista asioista tässä planeetassa, ja erityisesti nyt Gaian lähtiessä – rakkaudessa, mutta sanoen: ”Se on nyt teidän.” Ja muuten, voitte ottaa tuon luonnon mukaanne. Voitte luoda sen uudelleen, minne tahansa menette. Mutta ette mene muihin paikkoihin sitä varten – ei-fyysisessä todellisuudessa. He eivät edes kuvittele luontoa. Se ei ole edes heidän tietoisuudessaan. Se on yksi asioista, jotka tekevät tästä planeetasta hyvin poikkeuksellisen.
JANIS: Onko se jotain, mitä opetamme sitten myös – kyky kuvitella se ja luoda enemmän sitä?
ADAMUS: Kyllä. Mutta miten opetat sen olennolle, jolla ei ole koskaan ollut sitä? Miten määrittelet luonnon?
JANIS: Hyvä kysymys.
ADAMUS: Ei, vaan kysyn sinulta.
JANIS: Niinkö? Tiedän! (He naureskelevat) Luulin, että pääsisin kuin koira veräjästä!
ADAMUS: Mitä …
JANIS: Voi, se on intohimoa.
ADAMUS: Mitä sanot? ”No, on puita, ja he sanovat: ”Mikä puu on?”
JANIS: Ai, aivan. Puita.
ADAMUS: ”No, kaikki on vihreää.” ”Okei. Miksi haluaisit kaiken olevan vihreää?”
JANIS: Aivan.
ADAMUS: Siis, miten kuvaisit sitä runollisesti, filosofisesti?
JANIS: Hmm. No, se tulee intohimon ja viherkasvien aistillisuuden myötä, ja miten se kehittyy eri muodoiksi, ja sen myötä, että järvet ovat eri kokoisia ja syvyisiä, täynnä tuota kaunista nestemäistä materiaalia, joka … (vähän naureskelua).
ADAMUS: Luonto on heijastus sinusta, ja luonto on elämänvoimaenergian ilmaisua. Ja sitten he sanovat: ”No, mutta miksi haluaisit olla siellä? On karhuja ja kaikkia muita juttuja.” Se on kuin heijastus, siinä on kauneutta – katsella elämänvoimaenergioita, katsella energian nyt ilmentyvän.
JANIS: Kyllä.
ADAMUS: Joo. Luonto on ainutlaatuista tälle planeetalle.
JANIS: Olisi hauskaa opettaa sitä.
ADAMUS: Joo.
JANIS: Ja odotan innolla sitä. Rakastaisin sitä.
ADAMUS: Uusien maiden ulottuvuudessa luonto on oleellinen osa jokaisessa, reilussa 200 uudessa Maassa, ja luonto on samanlainen, mitä teillä on täällä, mutta hyvin, hyvin kaunis, koska siellä asuvat olennot hoivaavat sitä.
JANIS: Kuulostaa upealta.
ADAMUS: Kyllä.
JANIS: Olen aina tuntenut, että olen enemmän luonto kuin ihminen.
ADAMUS: Juuri niin.
JANIS: Siis se on …
ADAMUS: Joo, mutta se olet sinä. Tuo luonto olet sinä.
JANIS: Joo.
ADAMUS: Joo. Se on tavallaan jatkuva muistutus – luonto – että olet myös elävä olento. Joo, ja siinä tapahtuu muodonmuutos. On syntymän ja kuoleman kierto ja jatkuvaa uudistumista ja jatkuvaa riemuitsemista. Hyvä, joo. Ette löydä luontoa mistään muusta paikasta. Puh-lejadilaisilla ei ole luontoa (vähän kikatusta). Kehotatte heitä kiipeämään puuhun, eivätkä he tiedä, mikä se on.
Taas kerran, pointtini on hyvin yksinkertainen: tämä on se, juuri täällä. Ja silloin kun ihmiset – no, kun pieni ihmisryhmä tulee tuohon oivallukseen, se vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin. Kun he oivaltavat suuruuden, joka on täällä, ei tuolla jossain, kun he lopulta myöntävät luomuksensa täällä ja että vastaukset eivät ole joillain avaruuskadetilla/pilviveikolla tuolla jossain, se muuttaa kaiken tällä planeetalla, eikä sen tekeminen vaadi monia ihmisiä. Mikä muu?
SHAUMBRA 1 (nainen): Erinomainen urheilussa.
ADAMUS: Urheilu.
SHAUMBRA 1: Ja tätä näkee nyt olympialaisissa. Aloitetaan lapsista, ja heillä on hyvin vähän lihaskoordinaatiota. Ja sitten sinun tuoda mukaan mieli.
ADAMUS: Joo.
SHAUMBRA 1: Ja sitten ajattelen, miten keho liikkuu vedessä. Kun teet sitä, yhdistyt jokaiseen lihakseen. Siis, joo.
ADAMUS: Siis, ei-fyysisessä ulottuvuudessa – useimmat muut ulottuvuudet ovat ei-fyysisiä. Ei ole monia, jolla on fyysisiä ominaisuuksia. Vain muutamia, ja ne ovat tavallaan kuin sivuhaaroja, mutta useimmat niistä ovat ei-fyysisiä. Voisiko ei-fyysisessä ulottuvuudessa olla urheilua?
SHAUMBRA 1: No, ei olisi kaikkia noita tunteita ja kaikkea, mitä kulkee kehon läpi.
ADAMUS: Aivan.
SHAUMBRA 1: Joo, ylä- ja alamäkiä. Kaikkea sitä.
ADAMUS: Juuri niin.
SHAUMBRA 1: Joo.
ADAMUS: Juuri niin. Urheilu on kaunis asia. Itse asiassa ei-fyysisenä olentona voit urheilla. Voit nähdä, miten monen ulottuvuuden läpi pystyt menemään nopeimmassa ajassa, tai jotain sellaista (vähän naurahduksia). Pystytkö juoksemaan nopeammin kuin valo? Joo, valonnopeutta nopeammin. Mutta taaskin, on fyysisen kehon kauneutta sanoa: ”Minulla on tämä keho, ja haluan nähdä, mihin se pystyy. Haluan nähdä, mitä se valo jota säteilee sisältä, kykenee tekemään.” Joo.
SHAUMBRA 1: Aivan.
ADAMUS: Hyvä. Alatteko tajuta tämän pointin? Nämä muut paikat ovat tavallaan tylsiä. Siis, mitä he tekevät päivät pitkät? Mikä muu on ainutlaatuista Maassa? Ja heitän väliin yhden. Ruoka. Ruoka.
No, okei, muissa ulottuvuuksissa et liho, mutta … (lisää naureskelua). Et saa nautintoa ruuasta. Sitten kun olemme valmiita täällä tänään – ei elämässänne, vaan täällä tänään – syötte paljon ruokaa. Ja kun teette sen, kun syötte, mitä se sattuukin olemaan – eikä sillä ole merkitystä, onko se lihaa tai mitä tahansa. Kun syötte ja juotte, voitte sanoa: ”Okei, puh-lejadilaiset, teillä ei ole tätä, vai mitä? Häh? Mikä on viime ateria, jonka söitte? Ette ole syöneet ikinä?” Noissa muissa ulottuvuuksissa ei ole ruokaa.
Ai niin, olen pahoillani. Minua korjataan. Muissa ulottuvuuksissa on ruokaa. Sitä olette te (vähän naurua). Kyllä, te olette. Voi kyllä, olen tosissani. Ruokaa on teidän mikä? (Joku sanoo ”energia”, ja joku sanoo ”tunteet”). Tunteet. Sitä ovat tunteenne, jotka ovat peräisin energiastanne. Sitä he syövät. Nuo pikku torakat – ja joka tapauksessa, he ovat te – rakastavat, kun tulette tunteelliseksi, ja he yrittävät vaikuttaa siihen, koska sitä he syövät.
Voisitteko kuvitella plejadilaisen, joka menee ravintolaan? ”Haluaisin kunnon kulhollisen vihaa tänään." (Adamus naureskelee) Mutta te syötte ruokaa, ja se voi olla hauskaa. Se voi olla herkullista. Todella hyvin valmistettu ruoka on herkullista. He eivät tee sitä. He eivät tee sitä. He syövät teitä (Adamus naureskelee). Okei, seuraava.
BIRGIT: Myötätunto.
ADAMUS: Myötätunto, joo.
BIRGIT: Joo,
ADAMUS: Joo.
BIRGIT: Tunnen, että se on hyvin kaunis asia. Kuten äiti joka antaa halauksen lapselleen …
ADAMUS: Juuri niin.
BIRGIT: … kun se itkee tai jotain.
ADAMUS: Joo.
BIRGIT: Siis, tunnen, että se on hyvin kaunista, tämä myötätunto.
ADAMUS: Heillä ei oikeasti myötätuntoa, ja se on tavallaan siinä ystävyyden, rakkauden ja muiden asioiden rinnalla. Mutta ei ole myötätuntoa. Ihmiset ovat herättäneet monia enkeliaisteja sellaisten asioiden kautta, jotka ovat ainutlaatuisia ihmisenä olemisessa, asioita joista olemme puhuneet. Mutta heillä ei ole myötätuntoa. He eivät ymmärrä, että ihmisille se on luonnollista. Cauldre kirjoitti tämän kuukauden lehtiartikkelissaan ihmisten hyvyydestä. He todella ovat.
BIRGIT: Mm, kyllä.
ADAMUS: He ovat myötätuntoisia muita kohtaan. Menette joihinkin muihin ulottuvuuksiin, ja he eivät tavallaan välitä. He eivät taistele toisiaan vastaan, mutta he eivät välitä toisistaan. Ei ole tuota myötätuntoa ja välittämistä, kuten teillä on täällä. Nämä eivät ole suuria olentoja. He eivät ole fiksumpia kuin te, paitsi petkuttamaan teidät luulemaan, että he ovat. Joo, hyvä. Pari vielä.
SHAUMBRA 2 (nainen): Kiitos. Nauru ja huumori, komedia.
ADAMUS: Kyllä! Kyllä, kyllä, kyllä. Nauru, huumori. Kyky laskea leikkiä itsestänne, nauraa itsellenne, nauraa ryhmän kanssa. Se on yksi asioista, joita mainittiin aiemmin tänään mestari G:n ja Einatin puhuessa. Crimson Circlen kyky – käytte läpi helvetin, mutta voitte nauraa sille (muutama naurahdus).
SHAUMBRA 2: Kyllä, kyllä.
ADAMUS: Voitte nauraa. Oivallatte tavallaan, että se on peliä, mutta se hyvin tuskallista toisinaan. Mutta sitten kun tavallaan tulette pintaan veden alta, voitte nauraa sille ja sanoa: ”Mikä matka. Mikä uskomaton matka.” Nauru. Ette löydä naurua noista muista ulottuvuuksista.
SHAUMBRA 2: Ei.
ADAMUS: Sitä ei ole olemassa. Ensinnäkään heillä ei ole myötätuntoa tai syvyyttä edes saadakseen sitä. Naurua on tavallisesti ristiriidan vuoksi, erityisesti kun se on ratkaistu. Heillä ei ole tätä. Ihmiset ovat ehdottomasti suurimpia olentoja koko luomakunnassa. Heillä ei ole kirjoja. Heillä ei ole elokuvia. Heillä ei ole taidetta. Voisitteko kuvitella hetken sivilisaatiota ilman taidetta? Minä en pysty. Ihmisillä on näitä asioita, koska se on osa heidän yhteistä luonnettaan, että he ovat myötätuntoisia, rakastavia ja välittäviä olentoja.
Mitä muuta heillä ei ole muissa ulottuvuuksissa? Anna mennä, Linda. On erityisesti yksi, jonka haluan kaikkien todella tiedostavan. Ole hyvä.
SHAUMBRA 3 (nainen): Ihmisaistit, kosketus.
ADAMUS: Heillä ei ole ihmisaisteja, kyllä. Tunto/kosketus, haju.
SHAUMBRA 3; Joo, erityisesti kosketus.
ADAMUS: Joo.
SHAUMBRA 3: Muiden koskettaminen, itsensä koskettaminen, tai meneminen meriveteen. Kaikkea sitä. Se on kaunista.
ADAMUS: He ovat kateellisia siitä, koska se sallii teidän todella tuntea eri tasolla. He tuntevat hyvin, hyvin laimealla tasolla. Ihmisinä voitte käyttää aistejanne ja mennä minne tahansa.
SHAUMBRA 3: Aivan.
ADAMUS: Voitte tuntea mitä tahansa.
SHAUMBRA 3: Ja niiden avulla nautimme luonnosta, kuten tuo nainen sanoi.
ADAMUS: Joo, juuri niin. Siis, alatte tuntea sitä. Alatte oivaltaa: ”Olemme suuria olentoja tällä planeetalla.” Kiitos.
Ja se jonka haluan mainita, ennen kuin menemme merabhiin, on luovuus, keksinnöt. Heillä ei ole keksintöjä. He eivät keksi yhtään mitään. Ei mitään. Ja sen vuoksi tietoisuus ei liiku. Se ei kehity. Se pysyy jokseenkin samana. Ei tuolla jossain ole kehittyneitä paikkoja. Yksi heidän oppimansa asia oli, miten huijataan ihmisiä, ja siinä se melkein on. Ja sitten ihmisiä huijaamalla he saavat päivällistä. Olette heidän buffettinsa, ja siitä he syövät.
Lopetan luovuuteen. Ei ole luovuutta. Ei ole keksintöjä. Ei ole taidetta. Ei ole seksiä. Ei ole rakkautta. Ei ole mitään noista asioista. He ovat suhteellisen latteita/tylsiä olentoja. Heidän tietoisuutensa on pysynyt jokseenkin samana suunnilleen niin kauan, kuin aika ja historia on ollut olemassa. Ja he ovat te. Voitaisiin sanoa, että he ovat sielunne, jumaluutenne sirpaleita, joita on siellä. Ja he ovat epätoivoisia. He eivät tuntisi onnellisuutta, jos se ilmestyisi heidän ulko-ovelleen. Toisaalta, he eivät tunne suruakaan. Se on heidän ulkopuolellaan.
Mutta tällä hetkellä on koko luomakunnassa valtavaa liikettä sen muuttamiseksi. He ovat väsyneitä. Tuo osanne on väsynyt olemaan jumissa tuolla hyvin kapealla, melko harmaalla taajuusalueella. Eikä heillä ole mieltä. Heillä ei ole logiikkaa. Heillä ei ole järkeä. He eivät ole mitään ihmisiin verrattuna. Jos pieni ihmisryhmä muuttaa perspektiiviä ihmisenä olemisen kauneudesta ja suuruudesta, sisäistää sen, oivaltaa sen ja sitten antaa sen säteillä, siinä on tämän planeetan toivo. Se on melko helppoa. Myöntää sen suuruus, kuka olette ihmisenä.
Vastaukset eivät ole tuolla jossain, ja ihmiset ovat katsoneet sinne aioneita. Ne eivät ole. Ne ovat aina olleet aivan tässä. Silloin kun vain pieni ryhmä myöntää sen – siitä huolimatta, että muut ihmiset sanovat: ”Ei, olemme kamalia. Taistelemme, ja on lasten hyväksikäyttöä ja nälkää” – kun pieni ryhmä nousee sen yläpuolelle ja sanoo: ”Kyllä, ainoastaan siksi, että unohdimme, keitä todella olemme, ja nyt on aika muistaa, ja nyt on aika olla tuo suuri olento”, se muuttaa planeetan hyvin, hyvin nopeasti. Ja se mihin menemme siitä, ylittää ns. kvanttihypyn. Se on uusi ihmislaji.
Kohtaaminen rakkauden kanssa -merabh
Ja nyt laitamme vähän musiikkia merbhiamme varten.
(Musiikki alkaa; löytyy DreamWalk to Aerotheonista)
Siis, jossain kohtaa kun lähdette tältä planeetalta, menette muihin paikkoihin, ja hämmästytte siitä, mitä ihmisillä todella on. Menette muihin paikkoihin opettamaan näille olennoille ihmisten kauneudesta.
Ja kyllä, osa itsestänne muistaa huonot päivät täällä, sodat, fyysiset vammat, henkiset tasapainottomuudet. Mutta nuo asiat johtuivat unohtamisesta. Nuo asiat johtuivat muista, jotka yrittivät vaikuttaa teihin ja saada teidät näyttämään pieneltä. He tekivät teidät voimattomaksi, eivätkä he tehneet sitä ollakseen ilkeitä tai välttämättä ottaakseen haltuunsa planeetan. He tekivät sen vain, koska he olivat nälkäisiä, ja heidän tarvitsi kontrolloida ihmisiä saadakseen esiin pelon kaltaisia asioita.
Oikeastaan mitä tahansa tunteita, mutta pelko on erityisesti iso ja mehukas pihvi. Onnellisuus on vain – en tiedä – kuin yksi pieni viinirypäle. Mutta pelko, se on kuin iso ja mehukas pihvi. Viha. Kiukku. Hämmennys. He rakastavat hämmennystä.
Nyt on aika, juuri tänä kauniina 25. vuosipäivänä, muistaa ihmisten suuruus. Itsesi suuruus.
Nuo olennot tuolla jossain, kaikki ovat itse asiassa te. Siihen liittyy pieni varoitus. Nuo olennot tuolla ovat sirpaleita teistä, ja he odottavat, he haluavat ja toivovat, nyt enemmän kuin koskaan.
He jatkavat pelien pelaamista. He jatkavat kertomista teille, että heillä on kaikki vastaukset ja he ovat ihmiskunnan todellinen pelastaja. Mutta oikeasti he haluavat teidän heräävän ja kunnioittavan ja arvostavan itseänne ihmisenä, jumalaisena ihmisenä.
Ei, heillä ei ole musiikkikonsertteja. He eivät suutele. Voisitteko kuvitella? He eivät suutele, pidä kädestä. He ovat hyvin epätäydellisiä/keskeneräisiä olentoja.
Saattaisi herätä kysymys: ”Siis, milloin tämä kaikki alkoi tapahtua, tämä manipulointi, nämä jumalat taivaalla?” joita he eivät lainkaan ole. Paljon siitä liittyi pääpantoihin, joista olemme puhuneet. Se teki ihmisistä herkkäuskoisia, avasi heidät ulkopuolisille ehdotuksille/suggestiolle. Ja kuten tiedätte, hyvin monet teistä, no, melkein kaikki, osallistuitte siihen. Suljemme tuon kehän nyt.
Vedetään syvään henkeä yhdessä, tuntien kaikkia niitä asioita, jotka tekevät ihmisestä ainutlaatuisen.
(Tauko)
Ei, heillä ei ole musiikkia. He eivät naura. He eivät syö aterioita. He eivät rakastele. Haluan teidän tuntevan nyt – he odottavat teitä. He odottavat teitä.
(Tauko)
Ja kyllä, he kiusaavat teitä aina silloin tällöin. He muistuttavat teille, miten synkkiä ja kamalia ihmiset ovat, ja se on aikaa vetää syvään henkeä ja oivaltaa, että se on hyvin muutettavissa oleva tilanne.
Jos teidät johdetaan uskomaan, ettei planeetalla ole toivoa, että kaikki vain pahenee, että ihmiset ovat kamalia olentoja, niin sitten on.
Mutta jos vain muutamia valonsäteitä loistaa niistä muutamasta ihmisestä, jotka oivaltavat, keitä he ovat ja miten erityislaatuinen tämä planeetta on, nuo valonsäteet menevät muihin ihmisiin, ja todennäköisesti vielä enemmän näihin avaruusolentoaspekteihin.
(Tauko)
Jos tunnette sitä, oivallatte, että kun valonne säteilee, kosmos alkaa itse asiassa muuttua ensin, ennen ihmiskuntaa. Kaikki nuo sirpaleet siellä, kaikki nuo avaruusolento-osanne alkavat transformoitua.
He tulevat valoonne, ja se koskettaa jotain syvää heidän sisällään. Ja se herättää, tai paremmin sanottuna, se juurruttaa heihin sen saman asian, jonka te olette oppineet täällä niin hyvin – rakkaus. Heillä ei ole ollut tätä. He eivät tiedä, millaista se on. Heillä ei ole tajua siitä. Mutta kun valonne säteilee koko kosmokseen, se koskettaa heitä. Ja hetkisen heillä on kohtaaminen rakkauden kanssa.
Sitten kosmoksen, muiden ulottuvuuksien koko luonne alkaa muuttua.
Yksi syy Taivaan ristin avautumiseen – yksi monista syistä – oli, että silloin polku teihin tänne planeetalle on auki. Muuten he olisivat melko lailla kimmonneet takaisin. Mutta nyt tuo polku on auki. He voivat kokea rakkauden, ja loppujen lopuksi löytää sen itsestään. Silloin kosmos muuttuu, ja lopulta tämä planeetta.
(Tauko)
Fyysisissä tai ei-fyysisissä ulottuvuuksissa ei ole muuta paikkaa, jossa on sitä hellyyttä, herkkyyttä, kestävyyttä ja omistautumista, mitä teillä on täällä ihmisinä. Ei ole muuta paikkaa, jossa on musiikkia, taiteita tai luonto. Ja sanon kaiken tämän, jotta otatte hetken ja oivallatte, miten suuria todella olette.
He eivät syöksy alas pelastamaan teitä, mutta he tulevat sisään tuntemaan tätä rakkaudeksi kutsuttua asiaa.
Eivät sodat tai politiikka, ei myöskään hyväntekeväisyys, transformoi tätä planeetta. Ei rukous. Ei toivominen.
Se transformoi, kun voitte vetää syvään henkeä ja oivaltaa: ”Koko luomakunnassa ei ole suurempaa olentoa kuin minä.” Se ei ole egoistista. Se on vain totuus. ”Ei ole suurempaa olentoa. Minä olen mitä olen.”
Antakaa nyt minun hetken jakaa kanssanne se, mitä olen saanut teiltä.
Laskin leikkiä vedonlyönnistä Ylösnousseiden mestareiden klubilla, ja itse asiassa oikeasti löimme, ja tosiaankin pärjäsin oikein hyvin. Ja jotkut teistä tavallaan sanovat: ”Mutta eivätkö ylösnousseet mestarit tiedä kaiken? Eivätkö he kaikki tienneet, että se olisi 25 vuotta?” Eivät, koska olisitte voineet muuttaa sen koska tahansa. Se olisi voinut olla kolme vuotta. Voitte muuttaa sen koska tahansa. Niin suuria te olette.
Mutta olette antaneet minulle hyvin paljon vuosien saatossa. Olette antaneet minulle hyvin paljon. Uutta ja syvää arvostusta ihmisiä ja tätä planeettaa kohtaan. Uskomatonta päättäväisyyttä. Olette varmaan äkäisimpiä ja sitkeimpiä olentoja, joiden kanssa olen koskaan työskennellyt, ja se on ollut suuri siunaus.
Siis, vedetään syvään henkeä yhdessä, ja pyydän teitä sallimaan ja vastaanottamaan nyt minulta. Tiedän, että on syntymäpäiväni. Teidän pitäisi antaa minulle lahjoja, mutta olen saanut hyvin paljon teiltä. Olen saanut hyvin paljon.
Antakaa minun välittää sitä, ja ota se vain vastaan, kiitos. Älä ajattele sitä. Älä mieti, oletko sen arvoinen. Hemmetti, vastaanota se. Vittu, se on lahjani sinulle. Ota se (naurua).
Joskus on tätä vastarintaa: ”Voi, en tiedä. Olenko sen arvoinen? Lähettääkö hän mitään? Voi, hän lähettää sen vieressäni olevalle ihmisille, mutta ei minulle.” Vastaanota se vain. Okei, nyt aloitetaan. Syvään henkeä.
Sinun läsnäolosi on lahjani tänään.
(Pidempi tauko)
Hengitä se sisään. Hengitä se sisään.
(Pitkä tauko)
Hengitä se vain sisään, ja salli se.
(Tauko)
Hengitä sisään omaa suuruuttasi ihmisenä ja jumalaisena olentona. Sinun on aika hyväksyä se.
(Tauko)
Anna sen vain imeytyä sisään muutama minuutti.
(Pitkä tauko)
Vedä syvään henkeä, ja anna sen imeytyä sisään.
(Pitkä tauko)
Kunnolla syvään henkeä ja salli.
Kunnolla syvään henkeä ja salli.
Ja koko ajan muistaen, ettei koko luomakunnassa ole suurempia olentoja kuin ihminen. Heillä ei ole niitä ainutlaatuisia asioita, joita olette luoneet ja joita olette kokeneet. Ei ole suurempia olentoja.
Vastaukset ovat aivan tässä, juuri nyt. Eivät jossain muualla.
Toistan haasteeni. Kuka tahansa plejadilainen, antaa tulla, väitellään. Sinä ja minä. Ja haluan aitoa tavaraa. En halua jotain havittelevaa ihmistä, joka teeskentelee päästäkseen valokeilaan. Haluan aidon plejadilaisen, tai mitä tahansa se vaatii.
En sano, että nämä rodut, nämä sivilisaatiot ovat pahoja. En voi, koska ne kaikki ovat te, teidän sirpaleitanne. Tuodaan heidät nyt kotiin. Tuodaan heidät takaisin kotiin.
Transformoidaan kosmos, ja mennään tämän planeetan kanssa uuteen ihmislajiin. Tämän valaistumisen ja rakkauden planeetan, mitä mikään muu paikka ei voi vaatia/väittää.
Palaamme takaisin lokakuussa aloittamaan uuden sarjamme, ”Toivon siivet”. Toivo on yksi noista asioista, joksi ensinnäkin Cauldren pitäisi muuttaa sukunimensä (vähän naurua) (suom. huom. ”toivo” on ”hope”). Se olisi helppoa. Pudottaa vain pienen p:n (Linda nauraa kovaan ääneen) (suom. huom. merkitsee myös ”tipauttaa vain vähän pissaa”).
LINDA: Siis, vain mitä? (He naureskelevat)
ADAMUS: Tämä planeetta on ollut pitkään toivoton, ja kun he tuntevat tuon valon, jota tulee teistä siivillänne, se muuttaa kaiken. Hyväksyessänne, kuka olette suuruudessanne, se muuttaa, ja nyt planeetalla on toivoa.
Siis, palaamme takaisin. Meillä on Merlin-konferenssi ensi kuussa, mutta palaamme takaisin ”Toivon siipiä” varten lokakuussa. Sitä odotellessa, kiitos kaikesta, mitä olette antaneet minulle.
Olen täysivaltaisen alueen Adamus. Kiitos (yleisö taputtaa).
Ja muistakaa vielä yksi asia, kaikki on hyvin …
ADAMUS JA YLEISÖ: … koko luomakunnassa.
ADAMUS: Kiitos. Kiitos (yleisö jatkaa taputtamista).
-----------
Viestiä saa vapaasti välittää eteenpäin - kokonaisuutena ja alkuperä mainittuna, mikä on monien viestintuojien edellytys vapaalle jakelulle.
Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.