LUOJAN JA JUMALAN ERO

Matthew Wardia kanavoinut Suzanne Ward (www.matthewbooks.com)
4.1.2006
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

"Yleisön pyynnöstä" ote Matthewin viestistä 4.1.2006, missä selitetään Luojan ja Jumalan välistä eroa.

Luulen, että tässä kohtaa sinun on hyvä vastata kirjoittajalle, joka haluaisi sinun selittävän, miksi viittaat Luojaan ja Jumalaan kahtena erillisenä olentona.

Ne ovat eri olentoja. Luoja on kosmoksen ylin olento ja Jumala - miten tahansa nimitettynä - on ylin olento tässä universumissa, mikä on yksi monista kosmoksessa. Pankaa merille, etten sanonut "erillinen" kuten kirjoittajan lauseessa. Aivan kuten universumin jokainen sielu on erottamaton osa Jumalaa, Jumala on erottamaton osa Luojaa.

Äiti ... tämä on niin tärkeä alue ymmärrettäväksi, että pyydän sinua kopioimaan kirja-aineistoa, mikä selittää eroa.

[HUOM.: Seuraavat kappaleet ovat kirjasta "Revelations for a New Era"]

LUOJAN HIERARKIA

Elämämme tarkoituksen ymmärtämiseksi on oltava ymmärrys suhteestamme Luojaan. Se on yksinkertaisesti todettuna isän ja hänen lastensa suhde, mutta sielujen alkuperää Luojassa ei voi todeta näin helposti. Luoja/luomakunta/luominen on kokonaisuuden oikea nimitys. Se on myös kuvaavin ja se sisältää sekä kokonaisolemuksen että luomistoiminnan. Yksinkertaisuuden vuoksi sanomme tavallisesti vain Luoja.

Ei ole mitään ennen Luojaa ja ennen sen itseilmaisua on vain Luojan nukkuva voima. Sillä hetkellä mitä jotkut ovat kutsuneet "alkuräjähdykseksi", syntyi ensimmäinen ilmaisu - Luojan rakkauden, viisauden ja voiman alkuperäinen pirstoutuminen sieluolennoiksi. "Pirstoutuminen" ei tässä yhteydessä ole kokonaisuuden jakamista tai hajottamista, vaan kokonaisuuden ominaisuuksien antamista tai jakamista osille.

Vaikka se voi näyttää epäkunnioittavalta analogialta, vertaan Luojan hierarkiaa piirakkaan, koska se on hyvä visuaalinen apukeino. Koko piirakka on Luojan sielu, kosmoksen kaikkivoimainen kokonaisuus. Keskellä on Luojan mieli, kaikkitietävyyden asuinsija. Kuvitelkaa keskipisteen ympärille renkaita koko piirakan alueelle. Renkaat merkitsevät hierarkia-alueita, mitkä ovat Luojan joustavia osia.

Kuvan tässä kohdassa vaaditaan epätavallista perspektiiviä, jotta saadaan tarkka esitys tapahtumista. Kuvitelkaa piirakka jaettavaksi lukemattomiin siivuihin, joiden levein osa koskettaa Luojan rajatonta mieltä, ja ne tulevat kapeammiksi, kun renkaat ovat kauempana tuosta alusta. Pirstaleet edustavat Luojan osia, joita on luotu koko ajan läpi itsenäisesti kokeviksi olennoiksi. Jokainen pieni osa sisältää täysin samat ainesosat kuin koko piirakka. Sama pätee koko luomakuntaan. Mikään ei ole erillään Luojasta.

Silloin kun Luojasielu alussa jakoi itsensä, jokaisella ensimmäisen kehän osalla oli identtiset Luojavoimat. Nuo osat ovat korkeimpia enkeleitä. Tässä ensimmäisessä piirissä ei ole muotoa, on vain täydellistä valoa ja puhtautta. Tässä generoidaan Kristus-energiaa ja tässä isällinen voima nimeltään arkkienkeli Mikael ja muut arkkienkelit asuvat.

Tuon puhtaan tietoisuuden aikana Luoja antoi kaikille enkeliosilleen perimmäisen lahjan, vapaan tahdon ja sen luontaisen voiman, kanssaluomiskyvyn. Näin Luoja ja arkkienkelit loivat seuraavassa ilmaisussa seuraavan enkelitason, mikä ei ole yhtä lähellä Luojamieltä kuin arkkienkelit, mutta ne ovat edelleen kollektiivisia valo-olentoja, jotka ovat puhtaita ja muodottomia.

Enkeliulottuvuus loi yhdessä Luojan kanssa kolmannen olemuskehän, elämänmuotomahdollisuudet, jotka ajattoman pohdiskelun jälkeen voisivat olla tahdonalaisesti inkarnoitumattomia tai ilmentyä muotoon. Näistä elämänmuotomahdollisuuksista tuli universumien taivaankappaleita ja jumalia, jotka myöhemmin levitettiin hallitsemaan niitä.

Yhdestä jumalasta tuli oman universumimme ylin olento ja se loi Luojan kanssa kaiken elämä siihen. Jotkut maauskonnot kutsuvat jumalaamme "Jumalaksi". Aina vain laajempaa kokemista varten Jumalan alkuperäiset olennot joita kutsutaan "juurisieluiksi", ilmaisivat itseään osina, joita kutsutaan "sielusirpaleiksi" tai "sielukipinöiksi" tai "Jumalsirpaleiksi" tai "Jumalkipinöiksi". Samalla tavalla nuo sieluolennot jakautuivat sitten pienemmiksi kipinöiksi ja nämä jakautuivat alikipinöiksi. Olentoja joita luotiin pirstoutumalla lisää, kutsutaan myös "alikipinöiksi".

Tämä prosessi ei määrittele sieluevoluutiota, ainoastaan sukulinjajärjestyksen. Jokaisen sielun myriadeja yksittäisiä, itsenäisiä ja loukkaamattomia elämiä kaikilla pirstoutumistasoilla kutsutaan "henkilöhahmoiksi".

Näitä tai muita nimityksiä voidaan käyttää osoittamaan sielujen sukulinjajärjestystä eri kehillä, joita lähtee ulospäin Luojan mielestä, mutta pelkkä "sielu" riittää. Kunkin sielun yhteydessä Luojaan tai rakennevastaavuudessa ei ole eroa. Pienimmänkin itsenäisen sielun elämänvoima on aina oma loukkaamaton itsensä, mikä on yhteydessä erottamattomasti Luojaan, aivan kuten jokainen solu kehossanne on elinkykyinen ja itsenäisesti toimiva ja samaan aikaan erottamaton osa teitä.

Matthew, mihin renkaaseen nykyväestömme sopii?

Pääasiassa alikipinätasolle. Muista, äiti, että kyse ei ole sieluevoluutiosta, ainoastaan henkilöhahmosielujen ilmestymisjärjestyksestä. Minusta ilmaisunne "vanha sielu" liittyy evoluutio-osaan eikä sukulinjajärjestykseen. Niillä ei ehkä ole mitään tekemistä toistensa kanssa, koska henkisen kasvun määrää jokaisen sielun vapaan tahdon valinnat eikä se, miten monta elämää se otti tehdäkseen ne valinnat, jotka nostivat sen korkeammalle evoluutiotasolle.

Kyllä, ymmärrän. Kiitos. Onko Luoja kosmoksen ylin olento ja Jumala apulainen?

Ei. Kosmosta ja universumia käytetään usein synonyymeinä, mutta jokainen universumi on vain osa kosmosta. Meidän universumimme on vain yksi monista ja jokaisella universumilla on oma jumalansa ylimpänä olentona. Koska ihmiset maan päälle eivät tiedä muista universumeista eivätkä luomishierarkiasta, jotkut uskonnot antavat Luojalle nimeksi Jumala. Tämä on yleisnimen käyttämistä virallisena nimenä, kuten tyttövauvan nimeäminen Tytöksi. Eikä ole epätavallista tai väärin, että Jumalaan viitataan luojanamme, koska hän on sitä, mutta tämä lisää vain yhden hämmentävän tekijän näihin kahteen olentoon ja nimiin liittyen.

En tiedä, miten virhe nimityksessä alkoi. Se on saattanut olla jokin poikkeava viittaus syvällä muinaisajassa, kun tiedettiin, että Luoja/luomakunta on Lähde, kaikki olevainen, minä olen, Kaikkivaltias, ykseys, kokonaisuus tai jokin muu nimi, joka merkitsee Luojaa kosmoksen korkeimmassa asemassa. Nimellä ei ole merkitystä. Silloin kuin sielut antavat rakkautta ja kunnioitusta Jumalalle nimenä ja Luojalle merkityksenä, noiden sielujen pyhää yhteyttä Luojan kanssa kunnioitetaan täysin.

Kristillisten kirkkojen pyhä kolminaisuus voitaisiin tulkita näin. Isä = Luoja, kosmoksen korkein voima, jota kutsutaan Jumalaksi tai muilla nimillä maauskonnoissa. Poika = Jumala joka on luomakunta, Luojan "poika" ja universumimme ylin olento ja jota ei yleisesti tunnisteta maan päällä eri asiaksi kuin Luoja. Pyhä henki = korkein enkeliulottuvuus, mitä kutsutaan myös Kristus-ulottuvuudeksi, jossa korkeimmat olennot ovat täysin rakkautta, jota ilmaistaan valona ja josta tulevat ne sielut, joita on inkarnoitunut merkittäviksi uskonnollisiksi hahmoiksi koko tässä universumissa, mm. Jeesus ja Buddha.

Erilaisista nimistä ja tulkinnoista huolimatta, tämä kolminaisen järjestyksen yhteys on sama. Eikä kaikkivaltiaan, kaikkivoimaisen ja kaikkitietävän olennon ja sitä seuraavien voimien jumalaisella järjestyksellä ole eroa - eroa on ainoastaan niiden nimissä, kun ne ovat kehittyneet.

JUMALA

Eroavatko Luoja ja Jumala mitenkään, paitsi "hallintoalueensa" koon mukaan?

On kaksi oleellista eroa. Jumala on periaatteessa tämän universumin Luoja. Hän on tämän universumin Luojamieli tietämisessä, Luojasydän rakkaudessa, Luojavoima auktoriteetissa ja vastuussa. Näin ollen Jumala on summa kaikesta universaalista älykkyydestä, viisaudesta, tiedosta ja voimasta eikä sen laatu tai laajuus ole erilainen kuin Luojalla. Koska kokonaisuuden kaikki osat sisältävät sen kaikki aspektit, Jumalamme on Luojan täydellinen ja laimentamaton ilmaisu, seuraavin oleellisin poikkeuksin.

Ensinnäkin Luojan ydinolemuksen ratkaiseva funktio on ilman toimintaa. Se on kuin pyörän akseli, joka antaa vakauden muille osille, jotka ovat liikkeessä, ja se mahdollistaa kaikkien Luojan muiden aspektien jatkuvan liikkeen. Jos tuo vakaa "toiminta" lakkaa, kaikki järjestys häviää ja olisi taas kaaos. Tuo ydinolemus on järjestyksen ja elämän keskipiste kosmoksessa ja ilman energian tai taajuuden mitattua tahtia, mikään elämänmuoto ei voisi ilmentyä.

Jumalan osalta on eri tarina. Koko tämän universumin vastuullisena olemuksena, hän on kaikissa aspekteissaan enemmän kuin funktio ilman toimintaa. Jumala on Luojan suurentunut aktiivinen voima tässä universumissa, missä hän Luojan kanssa pani alulle kaikki elämänmuodot ja koko järjestyksen. Tässä universumissa ei ole mitään, mikä ei ole Jumalan luomaa yhdessä Luojan kanssa.

Olemukseltaan täysin rakkautta ja valoa, Jumala on universumimme valon ja rakkauden lähde ja kaikki hänen luomuksensa menestyvät tämän vuoksi. Valon korkein energia on rakkaus - aaltoileva, laajentuva ja supistuva liike, mikä lisää jatkuvasti voimaansa sisältää enemmän rakkauskapasiteettia ja -aistimuksia. Rakkaus on ääretöntä eikä valoa voi vangita, sitä voi ainoastaan ohjata. Tämä on yksittäisten sielujen ydinolemus, jotka ovat vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa.

Koska elämä kaikissa muodoissa on Jumalaa ja erottamaton osa häntä, voidaan sanoa, että ihmiset on tehty hänen kuvakseen, kun luetaan ihmisluomukset hänen ansiokseen. Ajatus ihmisen ulkonäöstä ja aineesta, mistä fyysinen keho on tehty, tuli Jumalan mielestä.

Luomalla elämän universumiimme hän laittoi liikkeeseen ne pysäyttämättömät lait, jotka hallitsevat kaikkea kiertävistä galakseista siemeneen, joka tietää ilmestyä esiin kuorestaan ja alkaa kasvaa. Mittaamattomana aikana tämän kaiken alkamisen jälkeen, ainoastaan energiasuunnan jalostamiset teknologian avulla ovat muuttaneet jumalaisen energian tarkoituksen ja liikkeen alkuperäistä kurssia. Energiassa itsessään ei voi tapahtua mitään muutosta, koska energia on luominen. Luomisen avain on, miten energiaan päästää käsiksi ja miten sitä käytetään.

Alussa kaikki luominen oli viatonta, puhdasta, pyhää ja rakastavaa tässä universumissa. Kaikki oli täysin harmoniassa ja ykseydessä, ilman jakautuneisuutta tai epäkunnioitusta tai surua. Elämä on luonnostaan tarkoitettu elettäväksi tällaisessa tilassa. Luoja tarkoitti vapaan tahdon lahjaksi, ei kiroukseksi, mutta on mahdollista, että tätä lahjojen lahjaa - sielujen täydellistä vapautta valita - on käytetty niin väärin, ettei sitä voida pitää sinä kultaisena lahjana, mikä se kerran oli.

Meille kerrotaan, että joissain universumeissa vapaata tahtoa ei tunneta. Myös tämä universumi on osittain vaimentanut tämän lahjan sellaiseksi säteilyksi, ettei kyse ole enää yksilöpäätöksestä. Maan päällä vapaa tahto on elämän järjestys, missä Jumalan käsi on aina läsnä tarkkailemassa, muttei koskaan rajoittamassa.

Toinen oleellinen ero Luojan ja Jumalan välillä on tämä. Kun Luoja on tietoinen jokaisesta yksittäisestä elämästä koko kosmoksessa, ei ole mitään standardia sen osallistumiselle sielujen elämään. Jumala ei ole ainoastaan tietoinen jokaisen sielun paikasta tässä universumissa. Hän tietää myös kaikki niiden sydänsurut, salaiset unelmat, piinat, ilot ja pelot. Jumala tietää kaiken.

Silloin kun Luoja jätti täydellisen paikallaan pysymisen tilan, tarkoituksena oli kokea luomalla. Luojan täydellisenä ilmaisuna, Jumalalla on sama tarkoitus ja sen aistiva osa on jokaisessa sen luomuksessa inkarnoituneissa tai inkarnoitumattomissa elämänmuodoissa.

Hän voi tuntea kaikkien sielujen tunteet ja fyysiset aistimukset kaikissa muodoissa, eikä hän ole hetkeäkään irrallaan jokaisen sielun kaikesta kokemisesta universumissamme. Tämä on totta riippumatta sielujen tilasta henkisessä kehityksessään ja vapaan tahdon valinnoissaan ja koskee kaikkia elämänmuotoja eläin- ja kasvikunnassa.

Hän kokee paljon korkeammalla tasolla maapallon ahdistuksen nykymyllerryksessään ja raskaassa negatiivisuudessaan sekä myös kaikkien muiden taivaankappaleiden aistimukset. En voi todeta liian usein Jumalan erottamattomuutta kaikista elämänmuodoista omassa universumissaan ja sama yhteys on totta jokaisella sielulla kaikkien muiden sielujen kanssa kaikissa elämänmuodoissa.

Koska Luoja ei osallistu elämäämme, merkitseekö tämä, ettei hän (se?) tunne sielujen fyysistä tuskaa ja tunnekärsimystä niin kuin Jumala?

Äiti, se-pronominin käyttäminen Luojasta ei ole halventavaa. Sitä ei pidä verrata sanaan "se", joka viittaa asiaan eikä olentoon. Sitä sovelletaan Luojaan kuin valkoiseen väriin: valkoinen ei ole väritön, se on kaikki värit ja valkoisesta universumin kaikki värit taittuvat omaan olemukseensa. Ja vaikka Jumalaan viitataan tavallisesti hän-pronominilla (miespuolinen) - minkä vuoksi käytämme sitä puhuessamme kanssanne - Jumala ei ole mies eikä nainen tai hän on täysin kumpaakin ylimpänä androgyynissä energiatasapainossa.

Nyt sitten, Luoja tosiaankin kokee ihmisten tunteet ja aistii ne paljon enemmän, mihin kolmannen tiheyden kehonne kykenee, mutta se ei osallistu tai reagoi henkilökohtaisesti sielun tilanteeseen. Toisaalta taas Jumalalla on liikkeessä kaikki mahdolliset apukeinot sieluilleen, niiden ennen syntymää sovituissa valinnoissa.

-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.