Päivän uffo

Hommat uffossa, uffot hukassa




HomeViestejäJennifer Hoffman18.8.2010 - Ylösnousemusoivalluksia - Ylösnousen, mutten pääse ylös!

18.8.2010 - Ylösnousemusoivalluksia - Ylösnousen, mutten pääse ylös!

YLÖSNOUSEMUSOIVALLUKSIA - YLÖSNOUSEN, MUTTEN PÄÄSE YLÖS!

Kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
18.8.2010
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Hei kaikki,

Vaihtelemme niskan taittavaa vauhtia kulkevan transformoitumisen ja kiduttavan hitaan hiljaisuuden välillä - siirrymme edestakaisin yrittäen pysyä mukana niissä muutoksissa, joita työnnetään eteemme pysäyttämään meidät raiteillamme. Nopeina jaksoina keskitymme liikkeeseen ja sen tekemiseen, mitä tarvitsemme pysyäksemme keskittyneenä ja maadoittuneena. Ja hitaina jaksoina meidät haastetaan myös pysymään maadoittuneena ja tarttumaan siihen, mitä tuodaan eteemme, seuraavaan liikejaksoon saakka.

Haluamme liikettä, koska se todistaa etenemisemme ja kuitenkin hitaissa jaksoissa edistymme voimakkaimmin. Se on ero nopeasti liikkuvalla junalla kulkemisen, jolloin maisema viuhahtaa ohi, ja kävelemisen välillä, jolloin näemme jokaisen maamerkin yksityiskohtaisesti. Mutta hyppäisimme mieluummin yksityiskohtien yli, koska niihin liittyy enemmän työtä, puhdistumista, parantumista, irtipäästämistä ja valintoja. Miksemme vain voi olla jo valmiita? Emmekö ole tehneet jo tarpeeksi työtä?

Emme näe sitä roskaa, minkä transformaatio on potkaissut esiin ja mikä odottaa meitä ryhtymään toimeen - katsomaan, mitä on kaivettu esiin elämässämme, ja työstämään sen. Niinpä se on tärkeää, mitä teemme näinä hitaina aikoina. Mikä sellainen meitä kutsuu, mitä välttelemme? Kukaan ei halua koskea maaperään, millä hän on ollut uudestaan ja uudestaan, mutta oikopolkuja ei ole ja kun siirrymme pidemmälle ylösnousemukseen, meidän on usein palattava takaisin uuden näkökulman kera ja katsottava uudestaan itseämme sekä tehtävä lisää irtipäästämistyötä, kun paljastamme syvempiä haavoja, suurempia pelkoja ja lisää jumiutuneita paikkoja.

Elokuvassa "Eat, Pray, Love" on kohtaus, missä Elisabeth ei pysty nukkumaan, kun hän käsittää avioliittonsa olevan ohi ja hän huutaa epätoivoisesti Jumalaa kertomaan, mitä tehdä. Hän anoo ja vetoaa, pyytää anteeksi kuuntelemattomuuttaan, lupaa pärjätä paremmin ja haluaa vastauksensa. Hetken kuluttua hän kuulee pienen äänen sanovan: "Mene takaisin sänkyyn, Elisabeth." Tämän kuulemme nyt, kun anomme armoa, "katso sisään, vapauta itsesi, luo uusia näkökulmia, löydä oma voimasi". Emme halua kuulla tätä, kun hukumme omaan kurjuuteemme.

Ja olemme haastaneet kurjuuden ja sitten katsomme Jumalaan sanoen: "Katso, tässä olen kurjuudessani. Olenko jo riittävän kurjana? Aiotko nyt auttaa minua?" Emmekä saa mitään vastausta. Koska kyse ei ole riittävästä kurjuudesta, kyse on ilon löytämisestä. Mikä estää meitä olemaan iloinen joka hetki? Emme löydä sitä toivomastamme pelastuksesta. Ratsuväki ei ole seuraavan kulman takana ja Prinssi valkoisella hevosellaan on pidennetyllä lomalla. Löydämme sen juuri siitä, missä olemme. Meidän on esitettävä itsellemme kysymys: "Mitä teemme asialle?"

Minulla on iso mintturuukku verannallani ja joka päivä kun leikkaan varovasti muutamia lehviä teetä varten, ihailen, kuinka vehreä ja kaunis se on tänä kesänä. Sitten kaksi päivää sitten katson minttuani ja se näytti paljaalta. Jokin oli syönyt siitä 3/4. Se mikä kerran oli suuri ja vehreä kasvi, on nyt monia rumia varsia. En nähnyt, mikä sen söi. Oletan sen olleen toukka tai heinäsirkka. Ja se tapahtui yhdessä yössä. Olin niin huolellisesti leikannut minttua tasaisesti ja jokin oli vain suoraan pureskellut sitä. Olin järkyttynyt!

Olin niin keskittynyt kasviin ja siihen, miten hyvin se kasvoi, että unohdin muut olennot, jotka myös nauttivat kasveistani. Mitä siis aion tehdä? Aionko katsella minttuani joka päivä ja olla vihainen sille, mikä söi sen, vai nautinko siitä, mikä on vielä käytettävissä, samalla kun kasvi kasvattaa taas lehtiä?

Avainsanamme on olla kärsivällinen, mutta olla odottamatta. Kärsivällisyyden kera voimme ryhtyä toimeen, pysyä keskittyneenä, olla tietoinen tästä prosessista ja tehdä tilaa ilolle. Mitä voimme tehdä joka päivä pysyäksemme omassa voimassamme? Mitä voimme tehdä ollaksemme onnellinen riippumatta siitä, miten kurjalta tuntuu? Jumala ei ota meiltä pois kurjuuttamme - se on meidän tehtävämme. Mutta meillä on avoimia ovia, kun etsimme iloa. Olen päättänyt aloittaa baletin ja toteuttaa lapsuuden unelmani. Se on pikkuasia, mutta jotain mitä voin tehdä nyt (ja se on hyvää kuntoilua).

Odottaessanne liikkeen taas alkavan haastan teidät löytämään jotain, mikä tuo teille iloa, ja pelastamaan itsenne kurjuudestanne. Se mitä löydätte etsiessänne iloa, estää teitä miettimästä, milloin tämä loppuu, ja nautitte matkasta - ja liike alkaa heti kun, lakkaatte huolehtimasta siitä.

Hyväksykää kaikki ymmärryksen lahjat kiitollisuudella ja käyttäkää niitä anteeksiantoon, irtipäästämiseen ja parantumiseen joka tilanteessa.

Pyytäkää opastusta ja vahvistusta ja sitten odottakaa sen tulevan teille.

Ennen kaikkea olkaa kiitollinen tästä tilaisuudesta olla osana ihmiskunnan hämmästyttävää tietoisuusmuutosta.

Monia siunauksia näinä taianomaisina ja hämmästyttävinä aikoina,

Jennifer Hoffman

-----------

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Vanhoja viestejä voit lukea mm. näiltä sivuilta: www.adonai.fi/89 ja www.rosedalebooks.fi/foorumi/index.php

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

< PrevNext >